Otsikon mukaista joutui tolkuttamaan itselle sekä perjantaina, että sunnuntaina. Aina ei vain mene hienosti ja upeasti, eikä kuten treeneissä. "Kyllä se kotona osaa" ! Nyt kun pari päivää on kulunut perjantaista, ja sunnuntainkin yli on nukuttu, osaan ehkä jo etsiä niitä valopilkkujakin epäonnistumisien joukosta. Sitä paitsi, voisiko sitä koskaa kehittyä jos ei epäonnistuisi? Silti sanoin sunnuntaina Atelle, että jos joskus seison tuolla palkintopallilla niin alan varmaan parkumaan.
Perjantaina oli meitin oman seuran eli Nu-Pun epikset kentällä. Sää ei todellakaan meitä suosinut, vaan vettä tuli kaatamalla. Teki mieli jäädä Aten kanssa vaan kotiin, mutta silti sunnuntain kisat olivat mielessä ja mikä olisikaan parempi paikka treenata kontakteja kuin kisanomaisesti epiksissä. Nemoa en raaskinut kilpailuttaa niin surkeassa kelissä, mutta mukaan ne toki pääsivät Nismon kanssa ja lenkkeilemään kurakeliin.
Rata oli jokseenkin haastava parista kohtaa. Huomasi taas kohtia missä olisi etua siitä ja tästä, kovasti meillä on treenattavaa. Ensimmäinen suoritus joka myös arvioitiin. Voi että kun se oli kammottava! Hylky tupsahti sitten A:lle karkaamisesta mikä oli ihan mun oma syy kun huidoin mihin sattuu. Muutoin Hiski tuli ihan näppärästi "kyydissä", vaikka täytyy sanoa että jos mä olisin ollut se ohjattava koira, olisin häpeästä poistunut radalta. Mä näytin kaikelta muulta kuin ohjaajalta...voi tuska :D . Uusintarata sitten meni todella näppärästi, puhtaana lävitse! Olin siihen tyytyväinen ja osasin jopa itsekin jotain. Kontaktit kuitenkin otti ihan kummaltakin kerralta, myös puomilta :). Siihen olin äärettömän tyytyväinen! Keinun arkuudesta ollaan näemmä päästy oikeastaan kokonaan. Reippaasti menee ylös ja pysähtyy käskystä. Seuraavaksi haetaan etäisyyttä.
Lauantaina me pyörähdettiin Hiskin kasvattajalla Tupulla! Kiitokset kaffeesta ja seurasta ja kaikesta muustakin :) ! Nemo pääsi Hiskin lisäksi mukaan esiintymään ja pieniä harjoituksia tekemään. Nemolla aiheena paikallaolo ja kiertäminen. Hauska kaahottaja se taas oli ja esiintyi edukseen! Huomasin taas miten nopeasti se oppii ja muistaa todella vanhojakin juttuja. Kerran pari kun näyttää ja palkkaa niin johan se onnessaan ja päättäväisenä tietää mitä tehdä. Seuraamista meijän pitäisi Nemon kanssa alkaa todella opettelemaan, koska ei se toko seuraamista osaa. On opetettu kulkemaan vierellä ja lähellä, mutta ei juuri vasemmalla puolella..piru sentään. Taas toisaalta, jos tämä menee jakeluun yhtä nopeasti kuin muutkin asiat niin pian sekin pääsee rally tokoilemaan :).
Sain kokeilla Hiskin siskoa Suria, olipas haasteellista. Tulihan se, mutta osoitti taas hoffimaisuutensa ja vei palkkalelunkin suoraan Tupulle :) ! Hiskin toinen sisko, Roosa, pyörähti myös siinä pihalla ja kylläpäs se oli erilainen kuin Hiski ja Suri! Kaikki kolme esiintyy samassa näyttelyssä parin viikon päästä. Suri on paljolti Hiskin kaltainen tietyissä asioissa. Siinä on sellaista särmää ja tahtoa mitä kaipaan sitten siltä omaltakin hoffinartulta :). *haaveilee*
Sunnuntaina ajettiin ihan Järvenpäähän asti hakemaan kaksi HYL lappua. Kyllä harmitti. Ate pääsi mukaan mikä oli ihan huippua! Kisamatkoissa on ihan erilaista tunnelmaa kun seura on hyvää ja osasi se hyvin viedä mun harmituksenkin pois kun ajeltiin kotio mummilan kautta :). KIITOS! Sitten niihin ratoihin...ne oli todella hankalia, putket kontaktien alla, pituuden ja renkaan lähestymiset todella ahtaita, jarrutuksia sai todella miettiä, vaikeita käännöksiä kontakteilta..mutta ei ne radat siihen kaatunut. Muutama teknisestikin vaativa kohta meni todella hienosti! Ja ottipahan kontaktit :). Eka rata meni ihan munille..Hiski häiriintyi yleisöstä?! Mitä ihmettä?! Keskeytettiin. Toka rata oli hyppykiemuraan asti hyvä. Alku vaikea, missä ansahyppy joten piti olla vastassa ja liikkua nopeasti että ehtii mutta ei irtoa liikaa. Kolmannelle hypylle ontuva paniikkiratkaisu mikä ei ollut kaunis, mutta ei tullut virhettä. A, josta hyvät kontaktit ylös ja alasmenolle. Putki joka mutkalla puomi ympärillä. Tuli hyvin vetoon ja haki oikean pään nätisti. Rengas jonka eteen persjättö ja putki josta piti ampua eteen ja kääntyä sieltä 180 astetta hypylle. Todella näppärästi meni. Sitten kolmen hypyn ahtaaseen sumppuun. Eteen eteen, takaakierto..Hiski karkasi puomille joka oli vieressä?! Ehti käydä täpsäyttämässä ja HYL. Voi hemmetti..meni niin näppärästi (jos poisluetaan mun kökkö kolmas hyppy) siihen asti, eikä mulle tullu mieleenkään että se lähtee puomilta. Katsoin videoltakin, ettei se ole yhtään linjassa enkä varmasti työnnä sitä sinne, mutta meni silti. MRR. Kiitimme kauniisti tuomaria ja seurasimme nätisti maaliin. Ensi kerralla paremmin ja täytyisi ajatella myös niitä kontakteja, mitkä meni hienosti.
Mummilassakin tuli tosiaan pyörähdettyä eilisen äitienpäivän kunniaksi ja Ate pääsi (=joutui :) ) ekaa kertaa keskelle mun suvun toista puoliskoa. Seuramiehenä se pärjäsi paremmin kuin hyvin. Vaikka se oli lyhyt vierailu, se tuntui niin kovin tärkeältä.
Sade se ei sitten hellittänyt koko viikonloppuna ja me hyödynnettiin iltapäivät nauttimalla kerrankin siitä että vaan ollaan. Touhuttiinkin kovasti, mutta kyllä ne päikkäritkin maistuivat :) ! Lenkkeilykin maistuu puulta tuossa kelissä ja vaikka hiippikset kävelee ihan mutisematta, niin korvien asennosta voi hyvinkin päätellä, että kivempi olisi tehdä sisällä kuivassa jotain hauskaa eikä ulkoilla turkki läpimärkänä. Tokoiltiinkin pihalla, Nismo enimmäkseen. Se on nyt ollut niin kuuliainen ja tärpäkkänä, että pitäisiköhän tässä kohta huolestua että jokin on pielessä?
Huomenna pukkaisi agilitytreeniä, Nismokin saa tulla väliajalle tokoilemaan. Keskiviikkona Ate kouluttaa ja mä tokoilen siinä sivussa. Torstaina ei agilitya olekaan, kun on pyhä ja kouluttajaparini halusi sen pitää vapaana. Pentukoulun kylläkin vedän ja aamupäivästä varattiinkin Aten kanssa jo kenttä pariksi tunniksi. Täytyy poikia jotenkin lahjoa, että pääsevät munkkikahville jos jaksavat odotella autossa kun me treenataan :). Aurinko, näyttäydy!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti