Loma on loppu

Pöh ja pah..toisaalta täytyy osata iloita siitä, että on töitä ja vielä sellaisia joista useimmiten tykkää oikein kovasti. Matka voisi toki olla lyhyempi ja liksa suurempi, mutta eihän sitä kaikkea voi saada ;). Vaikka se epätodennäköistä onkin, niin kyllä sitä tulee haaveiltua lottovoitosta ja yhdessäolosta Aten kanssa ilman huolen tai stressin häivää, hoffipentuja katsellen hiippikset sylissä, kissat olkapäillä, pojat vieressä. Täytyy olla tyytyväinen kun näinkin lähellä unelmaa ja olenkin, vain lottovoitto puuttuu (ja hoffilapsi) ;).


Alkuloman "vaivaiset" eli team Nismo&Nemo näyttävät molemmat taas omilta pöhköiltä itseltään. Nemon polvikuvauksia jouduin tosiaan siirtämään työreissun takia, joten polven mahdollisesta leikkauksesta ei vielä ole sen tarkempaa kerrottavaa. Harmillista. Täytyy odottaa vielä aika tarkkaan kaksi viikkoa. Nismon oudot vaivat ovat loppuneet ja se on taas oma itsensä. Pieni, pippurinen toope. Päätin nyt sitten vaan seurailla tilannetta ja elää sen mukaan. Jos olisin rikas, veisin sen kaikenmaailman tutkimuksiin ihan varmuuden vuoksi mutta kun en ole ja koiralla näyttää olevan kaikki hyvin, odotamme miten asia kehkeytyy etiäpäin jos kehkeytyy. Toivottavasti pysyvät terveenä.

Rally on ollut arjessa treenien pääpointtina pikkuisilla. Nismoa varjostanut varoaika ehtii juuri mennä umpeen ennen SM -kisoja. Sellaisia pieniä pätkiä pihalla, sisällä ja kyläillessä + lenkillä ja ruokailun yhteydessä. Nismo on tehnyt todella kiivaasti ja sen seuraaminen jaksaa aina saada mut hyvälle tuulelle. 360-astetta oikeaan + saksalainen täyskäännös ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja saaneet treenatessa erityistä huomiota. Tuppaa tekemään sen ekstra pyörähdyksen ja kun se on rallyssa heti -10 p. Nemo, joka muuten oppii kaiken sekunneissa, ei millään halua korjata seuraamistaan. Mä oon antanu sen poikittaa vuostolkulla ja antanut mennä pohkeenväistöä niin sitähän se nyt on. Hyvä minä. Sivulletulot, maahanmenot, paikallaanistumiset jne jne on kaikki sille helppoja ja käytetään käsimerkkejä enää vahvisteena käskylle. Mutta se seuraamisen korjaus...voi tuska. Noh, pikkuisia pätkiä ja nopeaa palkkausta, vaatimista olematta liian ankara. Ehkä se siitä :). Olisi vaan hippasen helpompi korjata jos se nenä olisi käden ulottuvilla. Jos Nemolle laittaisi puujalat :D?

Hiski on ollut ahkeraakin ahkerampi agilityn parissa ja kivasti on mennyt. Jopa niin kivasti, että haaveet nollatuloksesta on takaraivossa vahvasti. Katostaan miten meitin käypi vkonloppuna Lohjalla. Tässä aikasemmin puhumani kontaktikuva ja sehän on erityisen hieno siksi, että jäi siihen ihan itse minun mennessä ohi :) ! Kuten ilmeestä näkee, olisi vissiin ollut kivempi vetää vaan satalasissa koko este eikä pysähtyä :)

Heitin Atelle läppää, että tästä kuvasta voi sitten kisojen jälkeen katsoa että näin niiden kontaktien PITI mennä :) !

Yhteinen iso kuksaprojekti saatiin loppusuoralle eilen iltasella. Oli kyllä kova työ vaikka kivaahan se myös oli. Loppusilaus ja vielä sadas tsekkaus niin ne olisi valmiita lopullisesti. Sitten itkeä tihrustamaan liikutuksesta paikan päälle ensi kuussa ;)..

Kissat ne kasvaa ja vilkastuu. Jästi joka oli ensin joukon arkajalka on kunnostautunut ihan tosissaan ja jyrännyt Jodan taakseen. Muutenkin luonne-eroja alkaa näkyä selkeästi. Joe on Tuukankin mukaan "se jolla on naama ihan paskainen" ..tyyppi on aika kova syömään ja ahnekin joten valkoinen nassu on hyvin usein ruskea tms..mä sitä yritän putsailla ja Joe ihan itsekin mutta ei se vielä oikein onnistu niinkuin isoilla kissoilla. Joe on myös edelleen seurallisin. Tutun äänen kuullessaan koko lauma kyllä hakeutuu jalkoihin, mutta Joe on erityisesti sellainen sylikissa. Heittäytyy selälleen ja pitää kovaa kehräystä. Jästi ja Joda taas alkavat olla mestareita lahjetta pitkin kiipeilyssä. Eivätkä ne aina oikein osaa katsoa onko kiipeilypuuna toimivalla ihmisellä edes lahkeita. Piru että sattuu välillä :). Ihan oikeakin kiipeilypuu on käytössä ja edelleen laatikolla käyminen sujuu mallikkaasti. Mutta kyllä ne sotkee! Laatikon saa 4-5 krt/pvä siivota ja kihveli viuhuu himruista vauhtia pitkin kämppää imurista puhumattakaan. Tai sitten mä vaan oon hysteerinen hajusta ja hiekasta. Hiekka on kyllä parasta mahollista eikä helposti haise. Joda on selkeästi porukasta se joka pärjää omasta mielestään ihan itsekin. Se ei ole niin ihmisläheinen kuin Jästi tai Joe. Kaikki pienet ovat koirien suosikkeja. Nemo on keksinyt uuden leikin "mistä kissa kurkkaa", jota on varsin helppo pelata ja sitä jaksaa vaikka puolikin tuntia putkeen leikkiä. Leikki menee niin että kissat menevät kaikki eteisessä olevan puupenkin alle ja Nemo vaanii leikkiasennossa häntä (ja koko koira) viuhuen ja kieli roikkuen. Aina kun joku kissa laittaa päänsä esiin penkin alta, Nemo läppäsee siihen tassulla ja jää taas vaanimaan. Joskus kissat yllättävät ja läppäsevät takaisin mikä ei Nemo näytä haittaavan. Nemon mielestä on myös hienoa käydä vetämässä kissojen eväät jos jotain on kuppeihin jäänyt. Mä oon kyllä yrittänyt vihjaista että kissan pirulaiset kasvavat niistä vielä ohi. Ja Nismo hoitaa...ja hoitaa..putsaa korvia ja katselee pienten touhuja silmä tarkkana. Siitä on tullut pehmo. Hiski suhtautuu myös pieniin oikein positiivisesti eikä edes niiden juoksuaskeleet aiheuta napsintaa. Todella nätisti katsoo ja tykkää. Hauska katsella niiden touhuja! Kuukauden päästä kun ne tosissaan menevät jo lujaa voi olla aika kova meno ja melske..huh :)..

Se pukkaisi tänään Marjun agitreenejä. Katsotaan kuin meitin käy näin kisojen alla ;). Hiippurat saavat tulla tokoilemaan ja ralleilemaan.

Tuukka on muuten todella reipas koululainen ja Lassikin on skarpannut läksyjen kanssa. Me eilen hiippisten kanssa autettiin ja tehtiin niitä yhdessä. Tuukka on ollut siellä jo reilun viikon eikä vieläkään ole ollut jälki-istunnossa tai edes puhuttelussa vaikka me niin pelättiin :). Onhan se kiltti ja kohtelias, mutta kun vauhtia ja ääntä on joskus pikkuisen liikaa...