Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

10.8.2010

Nuku rauhassa tiikerikuvioitu ystävä

Niin kovin surullisia uutisia. Paljon olisi muutakin koirista, treeneistä, menoista jne, mutta nyt on tilaa vain tälle suru-uutiselle jonka sain äskettäin.

Rakas Ruttu on on jouduttu lopettamaan äkillisen käytöshäiriön takia. Ruttu viihtyi Nortin ja Camin kanssa paremmin kuin hyvin. Heillä meni arki kivasti eikä mitään ongelmia ollut. Viimeisen viikon ajan Rutulla oli ollut lyhytaikaisia kohtauksia joiden aikana se oli liikkunut holtittomasti, juosten esimerkiksi päin seiniä eikä se ollut tunnistanut perheenjäseniään. Viimeisenä yönään perhe oli havahtunut Rutun pitkäkestoiseen kouristeluun ja siihen että se oli ripuloinut ja pissannut alleen. Päättivät odottaa aamuun eläinlääkäriin menon kanssa ja päästivät sen aamulla ulos. Ruttu oli juossut ulkona holtittomasti ja käynyt perheen nuorimmaisen lapsen kimppuun aiheuttaen käteen rumat jäljet. Ruttu oli myös riepotellut lasta paidasta eikä ollut antanut raivopäissään kiinni. Päästäessään irti lapsesta, se oli juossut holtittomasti ja purrut sen jälkeen perheen toista koiraa päähän voimakkaasti. Nortti ja Cami olivat joutuneet tekemään välittömästi päätöksen lopetuksesta, sillä tilanne oli hengenvaarallinen ja täysin ennalta arvaamattomissa. Mitään häiriökäytöstä ei ollut aikaisemmin.

Kaikki Rutun tavanneet tietävät millainen se oli. Se ei koskaan olisi omana itsenään aiheuttanut kenellekään mitään tuollaista. Se ei ikinä käyttäytynyt aggressiivisesti lapsille tai muillekaan ihmisille eikä koirillekaan. Päinvastoin, oli aina kaikkien kaveri. Perhe ei ollut myöskään osannut lainkaan odottaa tällaista tapahtuvaksi, koska mitään merkkejä moisesta ei ollut. Ruttu rakasti lapsia, se rakasti ihmisiä. Se ei koskaan ole uhmannut ihmistä millään tavalla. Ei ikinä.

Minä olisin niin toivonut Rutun elämälle toisenlaista loppua vaikka tiedän, että tällaisessa tilanteessa lopetus oli ainut vaihtoehto. Ruttu oli kuitenkin hieno eläin. Se oli henkeen ja vereen ihmisen ystävä ja lauman jäsen. Aina mukana kaikessa ja antoi asiaan kuin asiaan kaikkensa.

Jos Ruttu kuulet minua, niin haluaisin kertoa miten pahalta minusta tuntuu. Toivon ettei sinulla ole ehtinyt olla kovia kipuja. Toivon, että muistat miten ihanaa meillä oli yhdessä. Toivon, että tiedät kuinka paljon minulle merkitsit. Miten paljon minulle annoit, miten kovasti minua opetit. Minun on sinua niin ikävä.

Ei tule koskaan toista Rutun kaltaista. Jäi niin paljon kauniita ja arvokkaista muistoja.

Nuku rauhassa rakas ystävä.

4 kommenttia: