Hih, ei sentään vielä agikontakteja ;)..tottis ensin ja siinä sivussa sitten pikkuhiljaa kun sen aika on. Tai mistä sitä tietää vaikka se ei menisi sitä ollenkaan? Toivoisin kuitenkin että kyllä :). On kuitenkin alkuun pikkuisen tärkeämpiäkin juttuja kuin agility.
Mulla ainakin kunto nousee kohisten! Wilmurikulmuri vaatii vielä aika paljon keskittymistä lenkillä minulta, joten olen vienyt sitä toistaiseksi yksin ja Nismoa&Nemoa sitten erikseen. Eilen Wilman ja mun kanssa oli myös Kati ja Pimu. Kävelivät alkuun meijän perässä ja ekat muutamat metrit Wilma vilkuili taaksepäin että mikä ihme tuolta oikein tulee. Muutaman murahduksenkin päästi. Alkukankeuden jälkeen viipoteltiinkin ihan normaalisti eikä kumpikaan yrittänyt mitään pomppuloikkaa tai saanut hepuleita. Taas tuli hyviä ohituksiakin matkalla ja myös yksi pieni koira tuli yllättäen meitä tervehtimään, suoraan Wilman mahan alle meni pyörimään. Pikkuisen säikähdin siinä pimeässä kun en ehtinyt ollenkaan reagoida. Noh, Wilma otti asian aika rennosti eikä muutoinkaan välittänyt pimeässä hiippailevista ihmisistä tai koirista vaan korvat hörössä viipotteli. Tosi hienosti se kyllä menee jo hihnassa, ei juurikaan vedä ja auton tullessa/kutsuttaessa tulee heti vierelle ja hakee kontaktia.
Pysähdyimme matkalla Saukkola Cityyn - jossa siis on ihan kaksi kauppaa, kaksi pankkia, kirjasto ja huoltoasema :D ! Kuitenkin ihmisten tuomaa häiriötä + haukkuvia koiria, mopoja jne. Herrasmiehet eli Ate ja Hiski saapuivat paikalle ylväästi autolla ;). Ate puuhasteli Wilman kanssa ensin ja minä katselin ja opiskelin. Sitten tein itse ja lähinnä pointtina oli saada siihen kontaktia ja seurautettua lennosta - namilla imuuttaen. Olin TODELLA positiivisesti yllättynyt! Sellaisessa häiriössä, alle viikon meillä olleena - se oikeasti toimi ja teki! Maahanmenoja ja istumisia, heti "kaukokäsky" versioina edestä - tosi jees. Onhan siinä pentumaisuutta, onhan sillä lyhyttä pinnaa jne mutta olin niin tyytyväinen. Upeaa :) !
Loppumatka meni ihan yhtä hyvin kuin alkukin. Löysällä hihnalla ohi monista "möröistä" kuten rapisevista puskista, silloista, veden kohinasta, pimeydessä seisovista ihmisistä jne..ei mitään haukkua tai murinaa. Taitava Wilmurikulmuri.
Tosi hyvin se on kotiutunut ja kun ei tehdä mitään niin meillä on jo pääosin rauha maassa ja koirat nukkuu / makoilee paikallaan. Öisin kuuluu tyytyväinen kuorsaus ja jos aletaan liikaa söhöttämään, julma mulkaisu toimii ja ne menee pötkölleen. Nemon kanssa mä oon kyllä luovuttanu - se sykyilee aina aikansa ja sitten menee maate, oon antanu sille poikkeusluvan itse valita ;).
Vieraiden vastaanottaminen on aloitettu niin että haukkua saa, mutta peffan on pysyttävä maassa ja haukun on loputtava kun käsketään. Paikallaanolo toimi eilen yllättävän hyvin, mutta haukkumisen lopettamista sai kyllä muistutella pari kertaa. Meni kuitenkin vastaan eikä pakitellut :)
Tänään me mennään hiippureiden kanssa kyläilemään illalla Nina siskolle - jos se on siinä kondiksessa että jaksaa ottaa meijät vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti