Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

23.11.2010

Itseluottamus kasvaa!

Wilma on kotiutunut upeasti. Onhan se sellainen sählä ja säätäjä kylläkin - ihan erilainen kuin Hiski! Varsinkin ruoka-aikaan. Ei millään malttaisi avata korvia käskylle koska kupissahan on RUOKAAAAA! Pysyy kyllä nätisti käskyn alla mutta tarjoaa mielellään maahanmenoa kun sitä ollaan niin paljon harjoiteltu. Eilen illalla Aten kanssa ja tänä aamuna mun kanssa se kyllä malttoi jo kuunnella ja ottaa perusasennon. Kauniisti killittää kontaktissa.

Wilmahan ulkoilee jo vapaana. Ne painaa Hiskin kanssa pitkin pihaa ja metsiä niin että lumi pölisee! Eilen me Wilman kanssa viipoteltiin taas kylille tutkimaan ihmisiä, autoja, mopoja ja koiria. Kiva nähdä miten sen itseluottamus kasvaa silmissä. Siskoni olivat sopivasti kaupan pihalla ja tietysti Wilmaa hipelöivät. Vähän se oli ujo tilanne, mutta muiskautti Wilma sitten suukonkin Bealle ;). Nameja syötiin ja tutkittiin mielenkiintoisia liukuovia.

Itseluottamuksen kasvu näkyy myös leikeissä. Repii lelua ihan hurjalla innolla ja lähteekin jo sen perään sekä tuo sen itse takaisin vedettäväksi. On kuitenkin myös ymmärtänyt että me aloitamme leikin. Ei siis roudaile jatkuvasti jotain. Eilen se myös bongasi lenkillä pari tyhjää tölkkiä ja ai että miten kivoja ne olikaan!

Erikoiskykynä tytöllä on kovaa ja korkealta kiljuminen. Kun tulee kotiin/aamulla kun herätään/kun kehuu niin häntä heiluu ihan vimmatusti ja kiljuminen alkaa ;). Energiaa siis riittää. Säännöt alkavat olla aika hyvin selvillä kuten myös se, että sisällä meillä ei yksinään hösötetä. Osaa siis rauhoittua ja öisin nukkuu kuin tukki. Mitään ei toistaiseksi ole hajonnut (koputtaa puuta) eikä muutakaan häiriökäytöstä ole ilmennyt. Ihana, mustaturkkinen kakara :)

Nismo ja Nemo meinasivat muuten eilen ratketa onnesta saadessaan harvnaista, mutta suurinta mahdollista herkkua : possunsaparoa! Nemo ei tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua ja kantoi herkkua ensin ympäriinsä vinkuen eli "jutellen". Nismon häntä heilui koko syömisen ajan :D .

Tänään hallille! Wilma ja Ate jäävät kotiin tokoilemaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti