Mitkä treenit? Millä koiralla?!

Välillä kun lähtö kentälle koittaa, on meillä enemmän ja vähemmän treeniliivit, hihnat, pannat ja sun muut sekaisin..tai ei ehkä Atella niinkään, mutta mulla kun kaikki kolmee koiraa tekivät eilen myös mun kanssa jotain. Toinen palkkautuu lelulla, toinen namilla, yksi tarvii kopan, yksi pyyhkeen, toinen naksun ja huhhuh! Kenttä oli eilen avoin tokolle ja innokkaita kanssaharrastajia saapui mun ja Aten lisäksi paikalle :). Mä rakensin pienen agiradan kolmesta hypystä, putkesta ja kepeistä, tarkoituksena käännellä Hiskiä hypyiltä, ottaa kiinni, ohjata kauempaa ja vahvistaa keppejä. Nemon oli tarkoitus taas muistella takaakiertoja ja sylkkäreitä sekä tietysti se että se hyppiminen on superkivaa. Nismo tokoili ja teki keppejä.

Hiski hyppäsi alkuun laiskasti mikä oli sitten ihan oma vika, TAAS! Lämmitin sen huonosti ja lähin soitellen sotaan. Pieni keskittyminen ja johan alkoi sujua. Vauhtiakin kertyi niin etten meinannut millään saada sitä kääntymään putken siihen päähän mihin halusin vaan lukitsi hypyltä lähimmäisen. Loppujen lopuksi sekin onnistui ja toistoinakin joten opimme taas toisistamme :) ! Hyppyihin oli enemmän kuin tyytyväinen ensimmäisen kerran laiskuuden jälkeen. Kääntyi hyvin ja kaukaakin tarvittaessa sekä lähti etenemään mikä oli ihan huippua! Hiski joutui tekemään paljon itsenäisiä ratkaisuja hyppykulmista, ponnistusvauhdista jne mikä tekee sille hyvää. Huomasin että se hakee esteitä taas paremmin. Kepeille hain itsenäistä suoritusta. Sisäänmenot olivat hyviä, mutta tuen puuttuessa pujottelee hitaasti. Toki toistojen kautta tulee varmuutta, mutta mutta...aivot sanoo että se apuohjaaja, käytä sitä, mutta miksen käytä?! Se voisi palkata keppien päähän patukalla ja samalla huolehtia ettei varasta sinne palkan perään. Lopputulos oli kuitenkin sellainen että odotan hyvillä mielin lauantain kisoja! Toivon myös ehtiväni tehokontaktitreeniä vielä tekemään ennen startteja..

Nemosta hyppiminen naksulla vahvistellen oli taas mielettömän kivaa! Tarvittaessa pysyy kyllä sitten näppylässäkin eikä mene omiaan naksun toivossa, eli juuri kuten olen toivonutkin sen sisäistävän asian. Nemo teki keppejä eilen paremmin kuin muistan hetkeen sen tehneen. Yksi karkaus keskeltä kävi, kaikki muut toistot olivat nopeita (Nemolle nopeita) ja onnistuneita. Sisäänmenosta palkkasin erityisesti ja siihenkin sain etäisyyttä eilen kivasti. Nemokin selkeästi hermostuu jos olen liian lähellä sitä keppien vieressä. Menee mielummin yksinään, mutta kuitenkin tietäen että tuki on lähellä. Putkeen irrotukset alkavat toimia meillä Nemon kanssa jo melkein palkkana. Sinne menee niin että heilahtaa ja tulee ulkokaarteesta (mutkaputki) ulos silmät kiiluen ja maata kyntäen. Saa oikein hepulin koko putkesta :D ! Se on niin hauska kun se kestää edessä pyörittelyn ja siitä voi leikkinä lähetellä kumpaan päähän putkea vaan. Sylkkärissä meillä oli vaikeuksia. Ei niinkään itse liikkeessä, tulee niihin hyvin, mutta haki alkuun oudosti ihan väärää puolta hypyn jälkeen eikä sitä suuntaa mihin oltiin menossa?! Outoa, tämä on ollut niin vahva. Palattiin sitten askelt takaisin ja palkkasin aika lähelle siivekettä kun tuli oikein. Takaakierrot puolestaan oli hyviä eikä niidenkään jälkeiset hypyt näyttäneet vaivalloisilta, päinvastoin. Onneksi kohta alkaa meidän seuran epävirallinen agicup niin pääsen sen kanssa treenaaman kisatilannetta lisää. Treenit menee kuitenkin niin hirmuisen hyvin.

Nismo oli alkuun räks-räks-räks ja vielä kerran wuf tuulella..autoon ja takasin kokeilemaan pariin kertaan. Tajusi sitten antaa periksi ja totesi, että on kivempi olla hiljaa niin saa tehdäkin jotain kivaa. Tiedän, että haukkuminen tulee innosta, mutta en kestä sitä yhtään. Maahanmeno, tuo meidän ongelma ja vaikein liike sai eilen kovasti huomiota...kauheasti palkkaa ja helppoja toistoja. Pikkuinen häntä taas viuhtoi maata niin että hiekka pöllysi. Iloa siis riitti. Perusasentoihin olin tyytyväinen, kaikki suoria :) ! Liikkeellelähdöt takkusivat, mutta keskittymistä vaan niin kyllä se siitä. Parin askeleen matkoja vaan ja ehdoton kontakti. Nismo on niin kovin komea kun se keskittyy ja saapastelee tirehtöörimarssia! Liikkeestä seisominen, JES se jäi! WUHUU! Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että se ei välittänyt taaskaan juuri ollenkaan toisista koirista kun pääsee tekemään. Kepeillä huomasin sitten sen taas kuumenevan. Ollaan menty peruuttamalla mikä ei mielestäni ole se oikea tapa ja tekisin kujalla jos meillä olisi kuja. Niillä mennään mitä on eli peruutuksella...vinkumisen ja tukahtuneen haukun yhteissoppaa se päästeli kurkustaan pujotellessaan. Nopeasti se pääsi kiinni rytmiin eikä seikkaillut sinne tänne loikkien. Loppuun me juostiin ihan sellaista leikinomaista jahtaamista kahdestaan ja luun kanssa autoon. Hauska jos sen ottaa syliin treenin jälkeen, se moiskauttaa pienellä kielellä nenään kiitoksen ja häntä heiluu koko matkan autoon.

Tänään se olisi Aten oppia tokon parissa, jee :) !

Mä muuten mieluusti voisin jäädä kotiin kodinhengettäreksi...onko kellään mitään ideaa miten se miehelle esitetään uskottavasti?