"Hanna, missä on mun jälkiliina? Entä se reppu missä on merkit ja kepit? Ootko nähny ?"
Se jos mikä on varma kevään merkki, Ate alkaa ajamaan jälkeä :) !!! No okei, vielä varmepi merkki kyllä oli kaksi viikkoa sitten esille kaivettu moottoripyörä.
Mä talloin eilen sitten samalla Nismolle jäljen. Nemollekin oli tarkoitus, mutta Nina soitti ja halusi lenkkiseuraa, joten luovutin Nemon lainaan :). Nismo heti hoksasi, että jotain speciaalia on tulossa, kun mä hösötin kamoja ettien ja nyin treeniliiviä päälle. Into päästä touhuamaan oli kova. Talloin aika hankalaan maastoon, jossa oli kohtuu paljon risuja ja aluskasvillisuutta ja mietinkin että kuinkakohan käy, kun eka jälki tänä keväänä ja laittaakohan se nenun sinne maahan?! Nismo on vähän arkajalka ja metsälenkeillä mielummin kiertää "ryteikön" kun menee läpi. Toisin kuin Nemo joka puskee vaikka läpi harmaan kiven. Laitoin yhden kulman oikealle ja haasteellisen puunrungon ylityksen. Lyhyt jälki, ajattelin että kestää päästä pois talviruosteesta. Pyh ja pah...Nismo ajoi UPEASTI! Vein sen jäljelle ja jouduin aika kauankin rauhoittelemaan, kun meinasi olla liikaa intoa. Häntä heilui vimmatusti ja rauhallinen "käsky" jälki. Pieni nenä upposi sinne oksien sekaan ja kova nuuskutus kuului. Määrätietoisesti eteni ja mua helpotti kun näin jonkun verran kulkemaani reittiä. Huomasin, että ei kestä kehua vaan täytyy antaa itsekseen työskennellä. Ajoi ensin kulmasta vähän yli, peruutti, kokeili vasempaan, peruutti, kääntyi lennokkaasti oikealle ja jäi paikalleen hetkeksi. Tuhina oli voimakas ja jatkoi matkaa. Puunrungon ylityksessä ei ollut mitään ongelmaa ja meni kuin käärmeenä maata viistäen. Tuulikin jonkun verran, mutta se ei Nismoa haitannut, eikä ajanut sivussa. Käytin nakkia aseklten alla ja tyhjiäkin oli jonkun verran, saisi selkeästi olla enemmänkin tyhjää. Loppupalkkana piilotettu rasia, jossa nakinpalasia (murusia). Voi että sitä pienen suurta intoa kun rasia löytyi. Häntä meinasi lähteä irti, niin kovasti se heilui :). Taitava Nismo! Pois lähti jäljeltä nätisti ja kontaktissa, loppuun pienet seuraamiset ja perusasennot.
Ate oli myös tyytyväinen Hiskin kevään ensimmäiseen jälkeen, mutta saa kertoa siitä enempi itse jos haluaa :). Esineruutukin tallottiin Hiskille ja toi kolme esinettä ripeästi! Hauska ilta metsikössä siis...koirat nautti ja meillä oli kivaa :).
Metsäreenien jälkeen piipahdettiin kentällä ja otettiin Nismon ja Hiskin lisäksi Stenfors mukaan! Sepäs ei autossa ole ollutkaan kuin sillon ihan pentuna kun meille tuli. Matka oli onneksi lyhyt (2km) ja ei se niin kauhuissaan ollut kuin kuviteltiin. Uteliaana kurkki autosta koirakentän porukkaa. On se reipas kissa.
Tänään olisi sitten kenttä varattuna ja ohjelmassa olisi sitten tokoa, agilitya ja ilmeisesti pk tottiksen noutoja. Lisäksi mä ajattelin vähän rallytokoa siinä sivussa kun on kisatkin taas kohta :) !
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti