Jos perjantaina treenaa reippaat kolme tuntia, lauantaina on koko päivän luonnetestissä ja sunnuntaina puoli päivää agikisoissa niin eikä se ole jo aika paljon koirahommia yhelle vkonlopulle? Kivaa kyllä oli.
Luonnetestin seuraaminen oli kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. Katin koiran, Pimun, sisarukset ja muut saman kennelin "porukat" olivat hupaisaa sakkia ja mikäs sen kivempaa kun Aten kanssa pohtia ja miettiä millon mitäkin pisteitä ja toimintamalleja. On ne rottweilerit kivoja kyllä. Taas huomasi sen, että ei ne yhteispisteet kerro lähellekkään kaikkea vaan on sukellettava osa-alueisiin. Kaksi ihan erilaista rotikkaakin sai samat yhteispisteet, mutta tosiaan eri osista.
Perjantaina meni koulutukset kyllä todella nappiin. Nismo se on hauska veijari..jaksaa hirmuisen määrän pitkiä toistoja ja vire vaan paranee! Rallyn jälkeen jäätiin Miran kanssa vielä agilitya puuhaamaan ja Nemo puolestaan loisti siellä pudotetuilla rimoilla. Nismo kävi turhan lämpöisenä ja haukkui jonkin verran mutta ihan ok kun lyhyttä pätkää muisti ottaa. Hiski oli....se oli ihana. Pari kertaa nollana läpi, sitten pieniä yksittäisiä treeninomaisia viilauksia perään. Todella hyvin pysyi ohjauksessa ja pujotteli eikä kontakteissakaan ollut vikaa. Nismolle päätin myös opettaa pysäytyskontaktit. Kiitos perjantain porukalle, rattoisaa oli!
Tänään Liedossa Hiskin kanssa kisaamassa. Kati tuli mukaan joten kiitos taasen kovasti kaikesta avusta ja seurasta. Tuomari oli minulle uusi tuttavuus, mutta todella positiivinen sellainen. Kaksi agirataa ja täytyy sanoa että se vika nousunolla oli sitten ihan yhden keppivälin päässä! Ekalle radalle mulla oli oikein kovasti asennetta, vaikka pelkäsin pöytää jota ei ole koskaan ollut ennen kisoissa eikä me olla sitä juurikaan treenattu. Alku hyppy, rengas ja kepit..jäi hyvin, lähti hyvin, haki linjan hyvin kunnes..meni kakkosvälistä sisään kepeille! Voi perskele..palautin toki ja pujoteltiin mallikkaasti. Kontaktit, ohjaus (lukuunottamatta yhtä vähän töks töks takaaleikkausta) , kaikki meni niin yksiin. Pöytäkin oli positiivinen yllätys. Käskytin sinne ja annoin "sto" käskyn ja siihenhän se jäi :). Harmitti kyllä ne kepit, niin pienestä oli nolla tänään kiinni, muuten kun oli kuitenkin niin hyvä rata meille. Tokasta radasta ei sitten ole sen enempää kerrottavaa kuin että loppuun rämmittiin ja rumaa oli..huh ja plääh :). Tällaista harrastaminen on..ei aina mene nappiin. Eikun etiäpäin!
Huomenna aamusta klo 9 jälkeen olo on aika monta kymmentä tuhatta euroa kevyempi :). Gruotilan kaupat siis aamusta ja siitä sitten konttorihiippureiden kera duuniin. Eilen kun laitoin silmiä kiinni, käpertyneenä Aten kainaloon, muistin taas miten paljon minulla on ja miten paljon sitä kaikkea rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti