Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

25.10.2010

Hoffeja ja hoffisteja :)

...ja lisänä pari chihua :) !!! Nismo ja Nemo upposivat joukkoon (siis hukkuivat joukkoon) ihan mahtavasti ja ihan pienellä kuittailulla vaan selviydyttiin. Kyseessä siis jokavuotiset Hofmarien & Hayaklause kennelpäivät. Paikkana Hauhon leirikeskus ja porukkana kaikenlaisia hoffisteja koirineen ja perheineen.

Aluksi KIITOS Tupulle & Tomille, Railalle & Tuomolle sekä kaikille vanhoille tutuille ja ystäville sekä uusille kasvoille. Kaikki yhdessä teki viikonlopusta enemmän kuin mahtavan. Tunnelma oli upea :) ! Seura sitäkin parempaa, kiitos Ate :) !

Nismo ja Nemo tosiaan olivat mukana remmissä, kuten viime vuonnakin. Pientä vinoiluahan se aiheutti, mutta lunastivathan nuo paikkansa, osoittamalla että ovat ihan siivosti käyttäytyviä ja kohtuullisen hiljaisia yksilöitä..ja osaavat vielä tottistakin ;) ! Olen ylpeä niistä, ne olivat ihania ja helppoja matkalaisia!!!

Yöunet jäivät vähäisiksi jostain kumman syystä?! Saavuimme jo perjantaina ja sunnuntaina sitten höngittiin pitkää tikkua kumpi ajaa kotiin ;)...ja minähän se sitten olin. Illat kuluivat alkoholin ja keskustelun merkeissä, unohtamatta ohjelmassa olleita kilpailuja ja Joukon kitaransoittoa. Naurua riitti ja oli avartavaa keskustella toisten koiraihmisten kanssa kouluttamisesta, treenaamisesta, arjesta, rodusta, rodun vierestä ja kaikesta muustakin. Lauantai oli virallinen treenipäivä, jossa oli kouluttajat jäljelle, hakuun ja tottikseen. Jäljelle piti lähteä aika kauas, joten Ate hyödynsi lähellä olevia peltoja. Täytyy sanoa, että koin mieletöntä ylpeyttä todistaessani Hiskin peltojälkeä ja ilmaisuja! Ate ajoi pitkällä liinalla ja koira sukelsi rivakasti ilmaistakseen kepin...vitsit ja vau.Näin mentiin ainakin 3 ensimmäistä keppia, muita en nähnyt. Etiäpäin kehitytään siis :) . Hiski myös karisti dementia epäilyt ja ilmaisi haukulla kaksi maalimiestä hakumetästä ilman näkölähtöjä..mieletön fiilis siitä jäi koska ei sitä olla treenattu kun pari kertaa?! Mä hoisin muille (en Hiskille) maalimiehen virkaa ja voi vitsit kun se oli mielenkiintoista kun mukana oli sekä rullakoiria että haukkuvia. Todella taitavia ja myös sellaisia jotka eivät olleet juuri tehneet :) .

Nemo sai kunnian toimia esimerkkikoirana kun Niina luennoi koiran fysioterapiasta ja antoi vinkkejä lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. Paljon tietoa ja liikkeitä, joista aika moni onkin Nemolle aika ajoin käytössä polven takia. Vähän Nemoa alkuun jännitti olla pöydällä kaikkien ihmisten toljotettavana mutta rentoutui nopeasti ja nukahti käsittelyssä. Ei mitään ärinöitä tai murinoita vaikka oli vähän kireäkin selästä..on se hieno poika!

Maisemat oli upeat ja me Aten kanssa fiilisteltiinkin lenkkipoluilla...vai miten se meni ;) ?! Tai noh, mä fiilistelin ja Ate lompsi etiäpäin mutisten jotain kielteistä hihnalenkkeilystä :D ! Nemo aiheutti mulle sydämen tykytyksiä ollessaan vapaana järven rannassa. Pöhkö pikkuinen kiihdytti hirmuisen korkean kiven päälle josta oli suora pudotus veteen..jäi siihen killumaan ja liukastelemaan mutta onneksi ei pudonnut. Nismo tyytyi vaan komentamaan vettä ja siellä kelluneita oksanpätkiä. Ollakseen niinkin epäsosiaalinen, se pystyi tottistelemaan siellä hoffien joukossa vuotamatta lainkaan. Jee! Sunnuntain totojuoksu sai aikaan melkein sydänpysähdyksen! Juostiin Aten kanssa molemmat Hiskiä karkuun ja vaikka etumatkaa oli kuinka, ei meinattu kerkiä maaliin ennen kuin hoffi jo otti purua Aten kädessä olleeseen patukkaan :D . Edellisenä iltana nautittu vodka, kuohari, lonkero ja tequila mix ei varmaankaan vaikuttanut asiaan??

Viikonlopun jäljiltä päässä oli kauheasti uutta tietoa ja kokemuksia..mielikuvia erilaisista hoffeista ja niiden omistajista..hyvää mieltä ja hyviä muistoja..ja päässä Joukon lause "susta huomaa kilometrin päähän että oot korviasi myöten rakastunut, mua melkein oksettaa se ;) " . Ja niinhän mä olen..kokemus ei ole mitään jollei sitä saisi Aten kanssa jakaa ja purkaa.

Nähdään taas ensi vuonna viimeistään!!! Onneksi muutamat kuuluvat jo lähipiiriin ja niitä näkee useamminkin :)

Olin äärimmäisen kiitollinen, että olin ottanut tänään vapaapäivän..ehti vähän palautua, laittaa kodin kuntoon ja tietysti koiria piti päästä treenaamaan :). Nyt ei siitä sen enempiä kuin että kaikilla oli tosi kivaa tokon, rallyn ja agilityn merkeissä ja kiitos Kati seurasta :) ! Kuten myös perjantain treeniseurasta ja talovahtina olosta + kissojen hoidosta.

Ah, koti <3 !

4 kommenttia:

  1. TOTTA, susta huomaa kilometrin päähän...!!!
    YÄK, ällöä, lipevää "rakas, pusi-pusi"- juttua...
    Mutta ehkä pohjimmiltaan kaikki, ainakin mä olen vain kateellinen ja samalla niin iloinen teidän puolestanne. Kaikki voisivat etsiä itsestään tuon hetkessä elämisen, arjen rakkauden ja arvostaa sitä mitä omistaa... Minäkin... :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihanasti sanottu :) . KIITOS! *herkistelee*

    VastaaPoista
  3. hmh...jaa vai niin täällä herkistellään. PAH... hommatkaa mulle Hiski The Hovawartille se tyttöystävä ja lopettakaa moinen. ;)

    VastaaPoista