Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

13.10.2010

Niin kiltti hoffi...

...miksei se pirulainen voi kisoissa olla samanlainen kuin treeneissä :D ?? Tai noh, onhan se aika useinkin, mutta osaa se olla täysin päinvastainenkin..mun paras veikkaus on että sillä on dementia ;) koska kisoissa se katsoo mua välillä niin hölmistyneenä ettei muka ole koskaan mitään agiesteitä nähnykkään ?? Tai sitten se tuumailee lähdössä ihan oman radan ja menee läpi mun ohjauksen niin että häntä vaan vilahtaa..joo, se on hovawart. Muutkin saman rodun omistajat puhuvat hoffihuumorista ja siitä ettei niiden kanssa kisoissa koskaan tiedä mitä ne keksii. Atea on huvittanut kovasti mun ja Hiskin "riitely" siitä että kumpi sanoo ja mitä sanoo.

Marju oli rakentanut kivan, mutta haastavan radan jossa oli tärkeää olla juuri eikä melkein oikeassa kohtaa tai oli jo niin myöhässä ettei päässyt etenemään järkevästi. Takaakiertoja oli hirmuisesti ja mua arvelutti meijän rimat, kuinka niiden käy tiukoissa käännöksissä. Putkeen lähetyksiä pimeään kulmaan, välistäveto, vekkauksia ja pakkovalsseja sekä eteenmenoa. Kaikkea mahtui radan pätkään. Sain aika hyvin kiinni radasta kun käytiin läpi ja se tietysti näkyi heti ohjauksessa. Marju kyllä sanoi että mä taas tökin edessä ja pitäisi liikkua rohkeammin..totta ja petrattiinkin sitä asiaa sitten toistoilla. Keppikulma oli todella vaikea ja tiukka, mutta Hiskillä ei ollut siinä mitään ongelmia?! Takaakiertoihin lähti aika hyvin eikä tarvinnut nenästä viedä. Jonkun verran se kävi lämpöisenä, mutta muutoin se oli niin kiltti ja kuuliainen Hiski. Välistävedossa huomasin, miten tarkkaan ja tiukkaan se täytyy ottaa hanskaan, koska muutoin ei vilkaisekaan mun ohjausta vaan lukitsee jo hypyn ns. väärinpäin. Irtoamisesta olin eilen ihan superiloinen, koska se ei ollut kaaosta vaan niin varmaa. Putkesta hypylle sai lähettää kaukaa ja känätyä jo itse ihan toiseen suuntaan niin meni itsenäisesti, kuitenkaan lähtemättä ansaesteille. A:n kontaktit...hmm...kohtuulliset, mutta tehtiin sitten pelkästään pysäytyksiä radan jälkeen niin jäi hyvin vaikka liikuin. Eteenmenossa sama kuin muussakin irtoamisessa, sinne meni! Tuli tosi hyvä olo treeneistä, jopa omasta liikkumisesta sitten alun "töks töks" jälkeen mikä on harvinaista :D ! Nyt en tiedä pitäisikö käydä tekemässä kontakti ja keppitreenejä + irtoamisia vielä ennen kisoja vai ei? Hmm....

Pikkuinen lemmu eli Nemo pääsi myös mukaan ja tekemään sitä missä se vaan on niin hyvä - saamaan ihmiset ympärillään todella hyvälle tuulelle :). Kaikkia naurattaa sen innokas hössötys ja Nemo on tasapuolisesti kiltti ja utelias kaikille ja kaikelle. Luonteesta taas hirmuisesti kehuja ja ne se kyllä ansaitsee. En usko että saan koskaan enää samantyyppistä koiraa. Vain yksi voi olla Nemo :) ! Se ei tahdo pahaa kenellekään, on reipas ja virtaa riittää. Huvitti eilen myös ihmisten ilmeet kun kävelin Hiskin ja Nemon kanssa lenkkiä..ilmeisesti kokoero oli käsittämätön ohiajaneille! Temppujakin me tehtiin ja työn alla on peruuttaminen. Jotain hajua siitä jo eilen syntyi ja niin kauan kun on ruokaa, Nemo yrittää seistä vaikka kuonollaan :). Nismo sai illan viettää laatuaikaa kotona poikien ja Aten kanssa possun saparoa mutustaen.

Me Aten kanssa keskusteltiin eilen taas pitkään koiraharrastamisesta ja siitä millaiseksi touhu koko ajan menee..tai en mä tiiä onko se muuttunut johonkin suuntaan vai tuleeko asiat vaan ilmi mitä enemmän koiramaailmassa pyörii. Me ollaan molemmat kilpailuhenkisiä ja kisataankin kohtuullisen ahkeraan, mutta taas harmitti viime viikonloppuna katsoa miten ohjaajat kohteli koiriaan huonosti menneiden ratojen jälkeen :(. Kyllähän minuakin harmittaa ja joskus oikein vituttaakin, mutta ei sen ihan noin vakavaa pitäisi olla. Käsittämätöntä on myös se, että yksi ystävämme joutui menemään vahtimaan kisoihin sitä, ettei tehdä mitään vilppiä koetuloksen saantiin..toimita sääntöjen vastaisesti..pitäisikö minunkin vaan tunkea meetvurstia lahkeeseen nilkan korkeudelle ja mennä Nismon kanssa toko kokeeseen? Tai rataantutustumisessa "unohtaa" palkkaa kontakteille..ehkä mä oon sitten typerä, mutta en mä voisi mennä peilin eteen itseni kanssa jos tulos olisi tullut kusettamalla tai siten että toimii vastoin sääntöjä. Ja hei, ei mekään olla muuta kuin ihmisiä Aten kanssa mutta silti ottaa päähän kun joillain se kokeeseen tai kisaan meneminen menee pikkuisen övereihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti