Mulla on paha tapa ryysäillä koirien kanssa asiasta toiseen ja sitten vielä treenata aina niitä helppoja juttuja ja tunkea sivuun sellaiset vaikeammat kompastuskivet...kuten Nismon tokossa liikkeestä maahanmeno. Jaksan hokea että ei se sitä osaa, mutta koska olen sitä viimeksi treenannut? Tai teenkö sitä tosiaan niin ahkerasti että voin sanoa ettei se sitä opi? Koira ei kuitenkaan ole tyhmä, päinvastoin. Niskasta kiinni itseä ehkä :D ??
Kello oli aika pirun paljon eilen ennen kuin pääsin omia koiria treenaamaan. Päivi jäi myös kentälle, kiitos taas tuhannesti illasta ja treeniseurasta :). Mua epäilytti koirien treenivire koska ne oli ollut mun mukana duunissa koko päivän, mutta ihan turhaan, potkua ja malttia riitti.
Nismon kanssa oli tarkoitus keskittyä putkeen lähettämiseen ja sieltä kääntymiseen. Hassu koira, se oppi nopeasti. Sain lähetettyä aika kaukaakin, sekä mutkaan että suoraan eikä oman puolen vaihdollakaan ollut mitään merkitystä. Meni sitten ulkoreunaa tai sisäreunaa. Nismollakin pysyi haukku kurkussa, pieniä haukun tapaisia lipsui aina silloin tällöin. Vauhtiin asia ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan. Jarrutukset ja käännöt kesti yläättävän hyvin, varsinkin kun niitä ei olla kauheasti tehty. Kerran veti uukkarin putkessa mun sihautuksista, mutta muuten ok. Maltillisia keskittymisiä tekemiseen. Hallintaa ja kontaktia eikä vaan sinne päin. Keinua mentiin ihan hihnassa. Laitoin pöydän keinun alle jotta pudotus olisi lyhyempi ja tasaisempi. Ollaan tehty keinua jonkun verran ja yllätyksekseni muuten paukkuarka Nismo ei ole moksiskaan keinun pamahduksista vaan tykittää sinne ihan yhtä onnessaan kuin puomillekin. Pysähtymisen kanssa on ollut probleemaa, siksi hihna ja rauhaksiin. Kontaktit keinulle ei ollu sinne päinkään, mutta pysähtyi hihnassa ihan ok hiippailematta ollenkaan. Kuten otsikossakin, hiljaa hyvä tulee :). Olen yrittänyt laittaa kaikki kisoja koskevat tavoitteet (agilityn osalta) Nismon kanssa sivuun päässäni kun niitä sinne tulee ja noudattaa sitä mitä päätettiin - olla päättämättä yhtään mitään. Ilahdutti kovasti kun Päivikin sanoi että jestas kun se on nopea! :)
Nemo pääsi puuhaamaan sitä sun tätä..lähinnä putkea ja puomia ihan yhteisen hauskuuden vuoksi. On se vaan hyvä hakemaan sitä puomia. Vaikka sivusta lähettää niin kuuliaisesti menee ihan päästä eikä hyppää sivusta ylösmenolle. Hauskaa pikkuisella Nemolla vaikutti taas olevan ja mä tykkään mennä sen kanssa. Keskittyy ihan täysillä ja tekee ahkerasti töitä. Minun pieni lemmukuvioinen hiippari. Nemolla oli myös hauskaa "tyttöystävän" Jujun kanssa ja innokkaasti hakikin sitä leikkimään treenien päätyttyä. Röyhenteli ja flirttaili kuin vanha tekijä!
Tänään olisi vahavsti tarkoitus mennä tekemään ansatreeniä Hiskin kanssa. Hanskassa pitämistä ja irtoamista - miten niiden välillä tasapainottelu tuntuukin niin haastavalta?
Katsoin netistä Suomen agiMM juokkueen (medien ja maksien) treenejä..on ne upeita! Kaikki tsempitykset siis sinne suuntaan.
Ate on tainnut hermostua mun aamuiseen vitkasteluun nousemisen kanssa. On ollut niin kauhean vaikea herätä ja illat venyy pitkiksi kun puuhastellaan ja höpötetään ennen nukkumaanmenoa. Yritän parantaa tapani ja olla käyttämättä torkkua puhelimessa :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti