Niin se aika vaan kuluu ja pienen leukakin alkaa jo vähän harmaantua. Eihän 5-vuotias vielä vanha ole mutta iällisesti jo aikuinen eikä mikään pentunen..
Kuoppainen taival on takana. Nismo on pieni suuri opettajani monessakin asiassa ja saanut minut kaivelemaan aivosyövereitä ja etsimään keinoja moneenkin asiaan. Helposta koirasta ei missään tapauksessa voi puhua. Kaiken työn jälkeen, olemme vihdoin löytäneet yhteisen sävelen ja nautimme sata lasissa toistemme seurasta ja nautimme molemmin puolista kunnioitusta. Mitä sitä enempää voisi koiralta pyytää?
Aamulla nautimme "kakkua" joka oli rakennettu kissanruoasta ja nappuloista. Sankari oli oikein tyytyväinen luomukseen ja se katosikin ennätysvauhtia lautaselta. Kateellinen Nemo sai myös murusen. Minä myös laulaa lurautin, mutta heleä ääneni sai Nismon sen näköiseksi että "oonko mä mamma kenties tehny jotain väärin??" :D .
Illalla ajattelimme ennen agitreenejä mennä metsään ihan kahdestaan juoksentelemaan.
Vielä tätäkin kautta onnittelut ihanaiselle Nismolle, toivottavasti pupun korva maistui.
VastaaPoistaMira
Nismo kiittää ja kyllä maistui :). Tyytyväisenä mutusto häntä koko ajan heiluen!
VastaaPoista