Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

29.10.2010

Agihiippikset Nismo & Nemo

Eilen koulutin viimeisen kerran tälle vuodelle. Tai noh, ainakaan se ei tästä eteenpäin ole viikottaista ;) ! Vuonna 2011 sitten taas heti vkolta 2 alkaen! Itku meinasi eilen tulla silmään - ne oli niin hirmuisesti kehittyny ja ne oli niin taitavia!!! Hyvä TE!!! Niin ja superkiitokset Maijalle erityisestä lahjasta :) - olen otettu!

Väliajalla ja alkeiden jälkeen olikin sitten aikaa pienille kiitäjille - Nismolle ja Nemolle. Nemo pääsi ensin puuhastelemaan ja rimat taas maassa. Otin naksun taskusta ja sillä "hyppyytin", lähetin eteen jne. Kaarratti niin pitkät kaarrokset hyppyjen jälkeen valsseissa että siihen väliin olisi mahtunut ainakin kuusi Nemoa?! Pari kertaa palkkaa siivekkeen taakse niin parempi - mitä Nemo ei ruoan eteen tekisi :D . Tein kolmella "hypyllä" + putkella niistoja, valsseja, persjättöjä, takaaleikkauksia, sylkkäreitä ja parit vippauksetkin sekä twistin ja takaakiertoja -Nemo se vaan paahtoi häntä tötteröllä aivan innoissaan. Se lukee ihan hirmuisesti, katsoo, mutta etenee kuitenkin ja uskaltaa irrota hyvin. Mun on niin hirmuisen helppo mennä sen kanssa ja kuten olen monesti todennut - Nemo on ollut hyvä opettaja ohjaukseen. Pelkäsin hämäryyden vaikuttavan sen hahmotuskykyyn (mistä lie sekin johtuu että ajoittain siltä vaikuttaa koska silmät on kuitenkin terveet?! ) mutta ei ollut vaikutusta. Loppupalkaksi se sai kohtuullisen ison namin, jonka se päätti mennä putkeen syömään :D . Täytyi pariin kertaan tarkastaa että meni viimeistä murusta myöten..Lopuksi eteenmenoa kipolle/palkalle ja hienosti jää odottamaan että vien palkan ja malttaa kontaktissa odottaa kun palaan viereen ja annan käskyn. Kyllä sillä oli kivaa!

Nismo sitten...huhhuh...voi tuska sen kanssa. Ensinnäkin itse kentälle meno kesti melkein 5 minuuttia. Se huutaa ja koohottaa vaikka ottaa kontaktin minuun heti (Nismolle pakollinen, muuten ei tule mitään), mutta koska meillä ei haukuta niin joutuu takaisin autoon ja uusi yritys. Kolmas tai neljäs kerta taisi jo onnistua. Ärsyttävää säätämistä, mutta pakko olla ehdoton :(. Radan pätkää : A,hyppy, putki, 2 hyppyä ja putkeen. Simppeli, mutta suora pätkä eli haltuunottoja ja korvia OLISI tarvittu. Hyvin irtoaa kontaktiesteille näemmä..mutta ottaa kierroksia, menee hypyn, juoksee päättömästi ympäri kenttää, menee kaukana olevaan mutkaputkeen, juoksee puomille ja sitten tulee mun jalkoihin häntä heiluen että olinko taitava?! Uudestaan ja sama homma..tällä kertaa taisi puomin jättää tekemättä (ARG!) . Sitten kutsuin, otin haltuun ja teimmekin tottista siellä esteiden välissä pujotellen. Meinasi lähteä, mutta tiukalla "seuraa" käskyllä pysyi kyllä ja toimikin hyvin. Sitten uusi yritys ja heti NOLLANA koko pätkä :) ! JEE! Nismon kanssa saa olla tarkkana..se ei paljon ohjauksia kysele (kuten Nemo) vaan jos ei käskyä tule niin se kyllä ihan itse keksii mihin menee. Töppöjalkojen päästessä vauhtiin mennäänkin sitten semmoista kyytiä että oksat pois ja en tule ohjaukseen. Tehtiin yksittäiselle hypylle irrotuksia ja sitä tuttua kaheksikkoa yhden hypyn ympäri. Täytyy ottaa targetti käyttöön varmaankin. Ihan hyvin se kyllä meni. On ne vaan niin erilaisia Nemon kanssa, kuin yö ja päivä. Nismossa on kyllä se ihanaa, että kun se oikeasti keskittyy, se antaa itsestään 110 % niin tokossa, rallyssa kuin agilityssakin..loppuverryttelynä kirppuset saivat juosta pitkin "pusikoita" :). (=n. 10 cm heinää)

Hiski ei voinut ymmärtää miksi hän ei päässyt treeneihin ollenkaan..voi toista. Kyllä se taas kerkeää tässä parin viikon aikana, varmaan ihan tarpeeksi.

Tänä aamuna herkisteltiin ja vetisteltiin onnesta - mun syntymäpäivän kunniaksi Ate ja pojat olivat ostaneet ihania lahjoja ja muutenkin muistaneet :). On ne rakkaita, on ne ihania!!!

2 kommenttia:

  1. Onnea, onnea ja vielä kerran onnea :)

    Mira

    VastaaPoista
  2. Etkä mitään paljastanu että tuutte juhlimaan :) ! KIITOS vielä ihan hirveesti, oli todella tärkeä asia!

    VastaaPoista