Tehokasta treeniä

Töiden ja terveyden takia paine on viime aikoina ollut melkoinen. Ei voi kun kiittää ja ihmetellä Atea ja ystäviä tuesta ja ilon tuomisesta kaikille päiville. Kiitos. Olette korvaamattomia. Koiria unohtamatta, tai kissojakaan. Ne tuovat hymyä harmaaseen päivään. Atelle tietysti spesiaalit, rakas.

Selkä pääsee magneettikuvaukseen torstaina. Katsotaan löytyykö sieltä syytä ja sen kautta lisähoitoa. Osittain parempi, mutta huono edelleen. Istuminen on pahinta.

Perjantaina mä pakkasin meitin perheen kaikki koiruudet autoon ja kurvasin kentälle. Hiskin kanssa epistolana ansaesteet + pujottelu + kontaktit ja rimat. Pujotteli todella hyvin verkoilla eikä siinä vireessä ollut mitään väliä millä puolella mä olin tai otinko etäisyyttä. Haki myös matalampaa asentoa eli keppitreeni meni paremmin kuin toivon. Loppuun jätettävää palkkaa en uskaltanut kokeilla kun olin yksin enkä tiennyt varastaako se. Ansaesteenä käytin A:ta, tottakai. Sinne se aina painelee jos lähtee ohjauksesta. Niin monta hyllyä on tullut siitä kun ei vaan VOI vastustaa sen A:n vetovoimaa :D . Eikä se nytkään helppoa ollut vaikka käytin ääntä ja lelupalkkaa..ensimmäiset 10 kertaa meni heti persiilleen. Kepit ja putki (joihin oli tarkoitus mennä) oli toki liioitellun lähellä A:ta mutta treeni mikä treeni. Loppujen lopuksi se sitten jopa kääntyikin ja muisti saman asian, eli kääntymisen, vielä tauonkin jälkeen. Kyllä se siitä..Hiski on onneksi siitä ihana, että se ei hätkähdä vaikka vaatiikin eikä ota itteensä mistään komennuksista. Hiski oli hypyillä ja putkeen irroituksilla ihan tosi kiva! Kontaktit olivat ihan jees ja kesti puomille sivuirtoamistakin taas. Pujotteluun verkoilla olin erityisen tyytyväinen :) !

Sitten Nismo...oih ja voih ja kääk! Tarkoitus oli hyppyjen ohjaus siten, että niille vedetään ja päästetään sivusuunnassa..lopussa putki..hyppysarjassahan oli 4 hyppyä ja putki. Noh, mä sain kolmen hypyn verran sitä pidettyä ja sitten se menikin huutaen putkeen kurvaten ohi viimeisestä hypystä häntä suorana :D . Nismon kanssa täytyy olla varovaisempi..tasapainoilla vaatimisen kanssa..en halua poistaa sitä irtoamista, saada sen vain paremmin hanskaan. Lähtöön jääminen on kyllä niin kiikun kaakun. Tokossa esim luoksetulossa ei mitään ongelmia jäädä istumaan vaikka itse luoksetulo on nopea ja innokas. Agilityssa taas nykii ja melkein lähtee, vinkuu ja on siinä hilkulla ettei aloita räksytystä. Lähtöjä tehtiin myös ja vastaanottoa kolmen hypyn takaa. Hyvin lukee ja ihmeen rohkeasti hyppää melkein päinkin hypyltä. Putkeen kesti takaaleikkaukset :). Saatiin me kyllä se pätkä onnistumaankin, olin tosi tyytyväinen. Keppejäkin tehtiin ja voi niitä kierroksia. Täytyy miettiä miten alan niitä ihan aikuisten oikeesti sen kanssa tekemään.

Noiden kahden kanssa sai välillä hermokin olla pinkeenä (hih! agility on hauska laji!), joten kun otin Nemon autosta, sanoin ihan ääneen että nyt hermo lepää. Ja niinhän se lepäsikin. Rimat maahan ja eikun radalle. Nemo on niin helppo ja se kuuntelee. Eihän se mikään nopeuden perikuva ole, mutta se tekemisen halu on jotain ihan uskomatonta. Lisäksi yhteys joka kulkee mun ja sen välillä siellä esteiden välillä on hienoa. Nemo pujottelikin todella ketterästi ja hakikin ok:sti. Lähtöön jääminen oli vaikeaa.."Hypyille" hakeminen kaukaakin oli hienoa ja vetoihin tuleminen onnistui hyvin. Twistit, persjätöt, vippaukset ja takaaleikkaukset, kaikki onnistui kuin vettä vaan. Naurava Nemo on ohjaajalle hyvä palkka :)

Kyllä siinä treenatessa nopeasti aika vierähtää. Kaikkien juoksutukset + loppupalkat jne jne jne ..mutta kiva on tulla kyllä koirien kanssa kotiin, kun tietää niiden päässeen tekemään :).

Tänään lenkillä Nismo kohtasi vihdoin jotain jolle peruutti ja älysi lopulta pitää nenunsa ummessa : hevosen. Tai itse asiassa kaksikin. Vaikka ne oli laitumella niin kohti juostessaan ne saivat jopa Nismon egon murenemaan..;)

Olisipa aina viikonloppu!