Eilen oli viimeiset Marjun treenit tälle vuodelle. Haikea olo, mutta tauko vakkaritreeneistä tulee enemmän kuin hyvään saumaan. Huomenna vedän viimeiset koulutukset myöskin tälle vuodelle ja sitten on arkisin aikaa keskittyä enemmän taas omiin koiriin ja kotiin sekä tärkeimpään, eli perheeseen :). Kouluttaminen on kivaa, mutta sitä osaa arvostaa enemmän kun pitää hetken taukoa. On myös hyvä hengähtää, vuosi on ollut aikamoista hulinaa niin koiramaailmassa kuin arjessakin..Hiskille olen buukannut vielä Saijan treenit tälle vuodelle (hallissa, huh!) ja Miran kanssa on myös alustavasti varattu hallitreeniä loppuvuodelle :). Meijän oman seuran hallitreenit sitten alkavat joko loppuvuodesta vielä tai viimeistään tammikuusta. Ennenkuin huomaakaan niin pian on taas joulukin ohi ja kevät taas ovella, aika menee niin hirmuista kyytiä :). Onneksi voi hymyillä peilille..ei siksi että kuva miellyttäisi vaan siksi että on elämä jota rakastaa.
HiskiTheHovawart jaksaa yllättää. Siinä on puolensa ja puolensa...koskaan ei tiedä miten sen kanssa menee kun annan sille lähtöluvan agiradalle. Valmistelut taas kunnolla eli liikuntaa ja leikkimistä , tottista ja taas leluun puruttamista. Olin ehdoton siinä, että ottaa HYVÄN kontaktin minuun ennen radalle menoa. Tiukka käskytys lähtöön ja siitä sitten ekan kerran vapautin palkalle kun pysyi hyvin ja oli kuulolla eikä vilkuillut muualle tai nuuskinut omiaan. Marjun rata oli sellainen, että tuli toivoton olo rataantutustumisessa..putkia, hyppyjä, kepit, keinu ja A..kaikki mentiin moneen kertaan ja eri suunnista. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin tuntui hyvältä kun hetken olin saanut sitä miettiä. Ja siinä pystyi treenaamaan vaikka ja mitä!!! Alkuun nenästävientejä putkesta putkeen, toimi yllättävän hyvin Hiskille eikä lähtenyt nenun edessä olleelle A-esteelle. Hypylle (ennen keppejä) tehdystä valssista + siitä keppien sisäänmenoon - vitsit että olin tyytyväinen. Pujottelu itsessään sitten ei ollut parasta mahollista..pää nousee liikaa vaikka on tuolla ruholla kohtuullisen nopea. Käsiapua niin että käsi kulkee matalalla ja passiivisena vieressä..toimii..mutta jotain tähän täytyy keksitä että saan ne itsenäisemmäksi niin, että säilyttää saman matalan asennon. Verkoilla pää kuitenkin pysyy suht matalalla. Välistävetoon oli Hiskillä vaikeuksia tulla mun kropan takia..mä vaan sanon että se karkaa kyllä keinulle ja Marju sitten huomauttikin että kait se sinne karkaa jos sä seisot rintamasuunta keinua kohti etkä oli valmiina ottamaan käteen ja siitä välistävetoon :D. Oikeassahan se oli..liioiteltukin ohjaus siihen kohtaan ja johan toimi eikä vilkuillutkaan keinun suuntaan. Tarkkana näissä siis. Irtoamisesta saatiin plussaa ja siitä olen onnellinen :). On helpompi ohjata kun se ei kulje vaan räpylässä koko aikaa. Layeröintiä tehtiin, Marju palkkasi alkuun ja sitten ilman apuja. Sain oltua yllättävän kaukana ja vaan mennä :). A:n kontakteille käännyin vähän eteen jotta pysähtyy varmasti ja sehän pysähtyi! Sen lisäksi se ei hippaillut ollenkaan kontaktille, vaan hyppäsi harjanteen yli ja tömähti kontaktille aivan nappi asentoon, jihuu! Ihan hirveästi on opeteltavaa ja tsempattavaa monessakin asiassa, mutta olin niin iloinen siitä, että noinkin vaikea ja haastava radan pätkä on sellainen, mitä pystymme treenaamaan ja tekemään kokonaisuudessaankin ilman sen suurempia "töks töks" kohtia. Osataan me siis jotain :D !!!
Yritin imuuttaa mieleeni taas kaiken muunkin arvokkaan treeneistä katsomalla muita ja kuuntelemalla palautetta jonka ne saa. Siitä oppii ihan hirmuisesti! Vähän taas venähti kokonaisuudessaan ja olin kotona vasta yhdeksän jälkeen..ehdin juuri huikata Tuukalle hyvät yöt. Lassi oli ollut kiltti ja viihdyttänyt Nismoa ja Nemoa koko illan. Tämähän tarkoittaa sitä, että Lassi pelaa pleikkaria ja kaksi pientä kääröä vetää hirsiä sen kainalossa ;).
Tänään pukkaisi palaveria ja siinähän se ilta meneekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti