Etsivä löytää..

Miten tämä aika voikin kulkea tällaista vauhtia?? Mun mielestä aina on joko maanantai tai perjantai, kaikki siltä väliltä menee niin hirmuista vauhtia että eihän tässä pysy perässä alkuunkaan. Viikonloppu oli mitä ihanin kaikin puolin :).

Eilen me suunnattiin metsään. Elisa & Jeni + mä & Ruttu. Tarkoituksena oli tehdä Jenille jälki ja molemmille esineruutu. Eikun Esson kautta perinteiset kaffet ja pusikkoon. Itseasiassa näin jälkikäteen ajateltuna mä en oikeastaan tiedä miksi mä en tallonu Rutulle jälkeä? Sitä pitäisi kyllä meinaan tehdä enemmän...se on tehny vasta kolme oikein pitkää jälkeä ja arviolta 10 lyhyttä, n. 10-15 metriä pitkiä suoria vaan. Rutun "ongelmia jäljellä on hillitön pyöriminen jäljen päällä, jäljen ajaminen sivuttain, äkkinäiset liikkeet jäljen ulkopuolelle ja sitten se sitkeys..jos se haistaa palkan jäljellä niin se ei perkele luovuta ennenkuin jokainen nakin tms pala on löytynyt. Ei siis liiku askeleelta ennenkuin palkka löytyy. Heti kahden ensimmäisen jälkeen olen harventanut palkkausta vaihdellen, mutta maksimissaan joka kolmannella askeleella on palkka. Mitä pidempi väli "tyhjää" sitä paremmin se ajaa jälkeä. Siksi teenkin nyt ainakin alkuun lyhyttä, jotta se onnistuisi joka kerta. Hyvin se kyllä jäljellä työskentelee nenällään, kroosaa sillä lyttyyn paiskatulla kuonollaan sen kuuloisesti kun ylipainoa olisi n.100 kg ja siihen yhdistetty parit ahtaumat ja astma :). Jeni oli kyllä taas oikein the jälkikoira! Ilo katsella kun toinen työskentelee täynnä intoa ja määrätietoisesti paahtaa nenä maassa eteenpäin :). Elde otti ilmaisujakin jäljellä ja kulmiakin oli, mutta luulenpa että Jeni ja Elisa kertoo niistä itse omasa blogissaan :).

Mä oon palannu esineruudussa Rutun kanssa vähän taaksepäin. Jo viiden tehdyn ruudun jälkeen Ruttu on hakenut ruudusta esineitä ilman että niitä käy kukaan siellä näyttämässä. On aina pysynyt hyvin alueella ja oikeasti nenällä (tai siis sillä lyttyyn lyödyllä kuonon tapaisella) etsinyt esineitä. Sitten mä aloin treenaamaan enemmän noutoa ja tahkosin ja tahkosin sitä kapulan pitoa typerästi vaatimalla liikaa liian kiivaasti ja tein siinä samalla hallaa esineruudulle..noudon tahkoamisen jälkeen sen ensimmäinen ruutu ja toinenkin meni ihan päin persettä. Se etsi esineen, katosi minua ja juoksi ilman esinettä takaisin ruudusta. Niimpä palasimme hieman taaksepäin näissä treeneissä. Lelukilipää Ruttu sai taas enemmän leikkiä minun kanssa kotona ja tehtiin pihalla, lenkillä, treeneissä "tuo" käskyn vahvistusta. Eli meillä on ruudussa käytössä lähetyksessä "etsi" ja kun esine löytyy niin "tuo" -käsky. Eilen Ruttu teki aivan älyttömän hienoa työtä ruudussa. Pyysin Elisaa viemään esineet ruutuun niin että Ruttu näkee ne, jotta voisin olla varma sen onnistumisesta. Lähetys ruutuun (odotti muuten tosi nätisti lähetystä!!) ja vauhtia riitti! Molemmat esineet toi ja ihan minulle asti täydellä innolla! Palkkasin Ruttua vetoleikillä molempien esineiden jälkeen. Eli kun Ruttu otti esineen suuhun, kehuin ja annoin käskyn "tuo" (jota kyllä hoen ihan liikaa tyylillä tuotuotuotuotuo ;) ), otin esineen taskuuni Rutulta, kehuin ja palkkasin ihan erillisellä lelulla. Lelupalkka (ei vinkuva) tällaisessa vauhdikkaassa jutussa kuin esineruutu toimii ihmeen hyvin Rutulla. Olin alkuun varma että se jää vain kokeiluun, luulin Rutun ylikuumenevan täysin..mutta olin väärässä. Jäi todella hyvä mieli esineruudusta. Meillä Rutun kanssa synkkasi, oltiin tiimi.

Pikku kirput ei viikonloppuna sitten kauheasti mitään ihmeellistä väsäilleet. Ihan vähän tehtiin paikallaanoloja ja ohjauskuvioita ilman esteitä (valssi, sylkkäri..). Molemmat tekivät ihan sata lasissa eilen illalla ohjauskuvioita. Myös Nismo...joka oli vähän turhankin innokas ja teki omiakin pyörähdyksiä ja juttuja!

Luennosta ja sunnuntaista olisi hirveästi kirjoitettavaa ja pohdittavaa koko suojelusta noin yleensä...mutta se jää nyt toiseen kertaan!