Eilen oli pentukurssi...minä siis ohjaan Nupun koiraklubissa penturyhmää ja nautin touhusta aivan äärettömän paljon. Parasta mitä voin antaa uudelle koirakolle on korkea motivaatio tehdä koiran kanssa. Nautin siitä, miten nään kunkin koirakon kehittyvän joka viikko. Hyvänä esimerkkinä on yksi oppilaistani, joka tuli ensimmäiset kaksi kertaa kurssille koiransa kanssa narun perässä epätoivoisesti roikkuen, koira veti aivan älyttömästi! Eilen kun katselin tuon samaisen koirakon tuloa kentälle, mua hymyilytti suuresti. He olivat ottaneet neuvoni vastaan vetämisen lopettamiseksi ja kävelivät todella kauniisti kentälle. Se oli taas yksi niistä hetkistä, jolloin tiedän miksi nautin kouluttamisesta.
Ennen pentukurssin alkua Ruttu the man tokoili. Koska oli pirun kuuma, kastelin sen mahanalusen sekä tassut ennen trrenien aloittamista. Vinkulelu käteen, kuivattua maksaa taskuun ja eikun aloittamaan. Vinku motivoi Ruttua niin hyvin, että se vihdoin hakee todella terhakkaasti suoran perusasennon ja nimenomaan suoran, vinosta kun meillä ei palkata ;). Pientä pilkun ********** se kyllä on minun kohdalla...myönnän...mutta Rutun kanssa ei parane kauheasti lepsuilla. Huomaan sen taas nyt että olen ollut sille liian löysä. En treenikentällä mutta arjessa ja toki se heijastuu kaikkeen.
Seurautin Ruttua useilla käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan, lyhyttä suoraa ja täyskäännöksiä. Muutama juoksuaskelkin otettiin. Kuumuudesta huolimatta Ruttu toimi hyvin. Parannettavaa toki on aina, mutta olin erittäin tyytyväinen sen liikkumiseen ja vahvaan kontaktiin. Nimenomaan siihen, että se haki kontaktia minusta, eikä kädessäni olleesta vinkulelusta. Käännökset vasemmalle menivät nappiin. Oikealle tehtävissä käännöksissä selkeästi "jätätti" yhden askeleen, mutta otti taas oikean asennon ja kohdan heti käännöksen jälkeen. Juostessa ei hyppinyt yhtään, mikä tuolle kengurulle on iso saavutus.
Liikkeestä istuminen meni eilen ekaa kertaa niin, että en joutunut hidastamaan kävelyäni yhtään, enkä ottanut kontaktia tai antanut käsimerkkiä. Mahtavaa! En vain uskalla tehdä vielä hirveästi tuollaisia "riskitoistoja" vaan mielummin vatrmistelen vielä edes sillä hidastuksella että varmasti istuu. Istumaan meni kyllä hitaasti, mutta meni kuitenkin. Kesti myös hyvin, kun palasin sen luokse, seurautin muutaman askeleen ja sitten vasta palkkasin. Rutulla alkaa siis löytyä hieman hermojakin...vielä jokin aika sitten olisi ollut ihan turha tehdä pitkää suoritusta lelulla, se olisi mennyt yli. Kyllä mä edelleen saan olla sen kanssa tarkkana jos käytän lelua treeneissä ettei vaan ammu yli.
Liikkeestä maahanmeno...tää on meijän vaikein...tarvitsee edelleen todella voimakkaan käsimerkin, tuplakäskyn ja silti menee hitaasti. Tästä täytyy siis kysyä Atelta joku tehotreeni.
Liikkeestä seisominen. Pysähtyy kuin seinään eikä ota askelia mihinkään suuntaan...MUTTA tarvitsee silti käsimerkin. Enää ei tartte kädellä ihan nokkaan "kopauttaa" mutta selkeästi täytyy näyttää että nyt seis. Enemmän siis myös tätä.
Luoksetulo. Kestää todella hyvin istumaan jäämisen ja voin olla 99,9 % varma ettei se hiippaile perään sieltä. Tulee luokse todella innokkaasti, mutta on jättänyt törmäämisen pois, kiitos taas Aten hyvälle neuvolle! Ruttu siis aikaisemmin juoksi suoraan päin tai sitten jarrutti puoli metriä ennen minua ja pamahti jalkoihini niin, että ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa kun oltiin molemmat nurin ;). Pidän vielä käsiä hieman edess, ohjaten sen oikeaan kohtaan minun eteeni. Täytyy alkaa jättämään sitä enemmän pois. Olen ehkä ottanut treeneissä sitä liikaa sivulle, joka luoksetulosta joten se ennakoi sitä luoksetulossa ja tulee vinoon jos en pidä käsiä edessä. Koska Ruttu osaa sivu -käskyn, taidan jättää sen luoksetulotreeneistä kokonaan pois ja lopettaa liikkeen vaan kun se tulee ja istuu eteen.
Hyppy. Kyllä se perkele vaan niin nätisti ponkaisee, kääntyy ilmassa ympäri ja jää seisomaan.Ilman käsimerkkejä, ilman tuplakäskyjä. Taitava äidin ruttuturpa ja kuolahuuli! Ainoa on se, että kun palaan sen viereen, se saattaa ottaa etupäällä yhden sivuaskeleen. Täytyy keksiä jokin keino jolla saan sen pysymään samalla tavalla paikalaan kuin liikkeestä seisomisessa. En ole koskaan ottanut perusasentoa hypyn jälkeen Rutulla. Koska se osaa tosiaan niin vahvasti istu ja sivu käskyt, en halua että se hypyllä ennakoi ja lyö persuksensa tonttiin kun palaan sen viereen.
Muuta me ei sitten eilen treenattukaan :). Ruttu sai treenien päätteeksi possunkorvan ja sai jäädä katselemaan kentän laidalle pentukurssilaisten menoa. Tietysti hyvinkin Rutulle tyypilliseen tyyliin sen oli pakko muutaman kerran kaivaa kuoppa ja mennä aidan ali ja taas takaisin toiselle puolelle. Eihän sitä nyt paikallaan jaksa olla muutamaa minuuttia kauempaa! Mistä pääsemmekin yhteen treenialueeseen...paikallaanmakuu...enemmän sitä ja häiriön alla...mä haluun seuraavissa kisoissa olla varma että se pysyy ja piste. (ilman että pulttaan sen varpaiden välistä tonttiin :) )
Se ois sitten vkonloppu. Ohjelmassa olisi suojeluluento, jossa luennoitsijana Juha Korri. Sinne suuntaamme Aten kanssa huomenna. JOS on hyvä keli huomenna niin vähänkö olisi siistiä päästä jonkun moottoripyörän kyytiin ;) , hih! Sunnuntaina ohjelmassa onkin sitten verta, suolenpätkiä ja Hiski :). Siitä Ate saa sitten kertoa itse...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti