Eilen lounaan aikaan mulla melkein pysähtyi sydän. Systeri (jonka luona siis asutaan koirien kanssa) soitti ja sanoi että Nismo on karannut pihasta. Mä ehin hälyyttää n. viidessä minuutissa puoli kylää etsintävalmiuteen ja vielä ne joille soitin, soittivat eteenpäin joten jatkossa ainakin tietää, että jos paniikki iskee niin armeija on valmis hyvinkin nopeasti :). Kiitos kaikki ihanat jotka olitte valmiita auttamaan Nismon etsinnässä! Kiirehdin hälyttämisen takia myös siksi koska arvasin että systeri on ettinyt Nismoa jo jonkin aikaa ennenkun se on uskaltanut soittaa mulle että on karannu. Mähän ehdin jo vetää hirveät kauhukuvat päähäni miten se jää auton alle, toinen koira syö sen tai se putoaa johonkin rotkoon/kaivoon...tollanen kolmikiloinen kirppu kun lähtee vähän yksin katselemaan maailmaa niin ei siitä hyvä seuraa. Syytä karkaamisen ei kukaan tiedä koska ovat aina pihalla vapaana ja tähän asti ovat pysyneet. Sisko sanoi että lähti kuin ammuttu pihasta eikä näkynyt sen jälkeen...että kyllä niillä muutamankin sentin jaloilla lujaa pääsee! Löytyihän tuo pikkumonsteri sitten n. puolen tunnin jälkeen kun Nina (systeri) oli soittanut mulle. Oli muina miehinä kipitellyt viereisen metsän polulla Ninaa vastaan. Prkele....kyllä säikäytti, oli lähellä ettei joutunu paperipussiin hengittelee!
Illalla riittikin sitten sadetta oikein urakalla. Hulluna koiraharrastajana sitä silti seistiin agikentällä 2,5 tuntia. Jätin kirput kuitenkin pois treeneistä ja otin vain Rutun autoon. Ruttu siinä vähän tokoili, kipitti lenkin ja tehtiin irti-harjoituksia patukalla. Sateesta huolimatta oli oikein mahtavat agitreenit. Koirat olivat todella motivoituneita ja tehtiin kolmen esteen suoraa irtaantumisharjoituksena yhdistettynä eteen -käskyyn. Patun (siis Patran, Patrician, eli Suskin ja Henkan malin) menoa taas katsellessa täytyy myöntää että haaveet seuraavasta agikoirasta vaan kasvoivat. Mikä nopeus ja into...silti täydellinen hallinta radalla. Haluan medi/maxikokoisen, nopean koiran. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. On tuota laumaa sen verran jo, ettei parane toistaiseksi sen kokoa kasvattaa. Eikä riitä aika. Tulee nytkin tingittyä omasta nukkumisesta, jotta koirat saavat asianmukaiset lenkit ja siihen treenit yms muu aktivointi...ja kun vuorokaudessa edelleen on vaan se 24 h. Ehkä sitten joskus kun kirput on jo "eläkkeellä" ja Rutusta on kasvanut aikuinen (never!) ;)..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti