Eilen oli taas hieman kuuma treenipäivä. Ei saisi kyllä valittaa...sitten kun taas on talvi ja perse huurussa saa skrapata auton ikkunoita niin toivoo että ois taas kesä :).
Mulla oli eilen taas ihania "oppilaita" agissa. Me treenataan porukalla ja mä ohjailen sitten koirakoita ja kerron mikä meni hyvin ja missä on parannettavaa. Ryhmä on aika suuri...10 koirakkoa...mikä tarkoittaa tietysti sitä että jokaisella on itse radalla/radan pätkällä n.15 min aikaa ja loppuaika lepoa tai yksittäisten esteiden/ohjauskuvioiden harjoittelua kentän toisessa päässä. Tehtiin eilen todella lyhyttä rataa jossa oli haasteellinen kulma toiselle hypylle, jonka sai ratkaista joko ohjauskuviolla tai sillä että koira kestää vinottain jätön kahden esteen taakse...takaaleikkaus tai sylkkäri putkelle, ihan alkuvalinnasta riippuen ja pikainen siirtyminen kulmitetuille kolmelle hypylle. Oli todella mahtavaa nähdä miten koirat ja ohjaajat ovat lyhyessä ajassa huimasti kehittyneet!
Mä tein sitten Nemon kanssa vielä erikseen samaa rataa ja muutaman kontaktiesteen. Meillä on vähän outo ongelma tällä hetkellä agissa. Olen hakenut liikaa "temppuja" ja ohjauskuvioita. Olen lähetellyt sitä kaukaa kaikille mahdollisille esteille, tehnyt takaaleikkauksia haasteellisissa paikoissa yms....ja unohtanut täysin kaikkein yksinkertaisimman esteen..HYPYN! Yksinkertaisin hyppy on tällä hetkellä Nemon vaikein este. Se hakee takaakiertoa ja pyörii esteen edessä outoja kuvioitani odotellen, mutta en saa työnnettyä sitä hypylle. Että voi näinkin käydä...alkaa liikaa kikkailemaan niin se kaikkein yksinkertaisin juttu unohtuu. Joten eikun targetti takaisin ja yksittäistä hyppyä sekä hyppysuoraa vaan treenaamaan selkeällä ohjauksella ja hyppy -käskyllä. Tänään onkin sitten Petterin treenit! Kohta me liidellään normihyppyjäkin miljoonaa ;)
Nismo otti eilen ihan lyhyttä seuraamistreeniä ja kontaktiharjoituksia sekä ohituksia kentällä..entisenä remmirähjänä kaikki tuo tekee ihan parasta Nismolle. Ainakin kahtena päivänä viikossa yritän viedä sitä tilanteisiin jossa testaan sen kestävyyttä toisiin koiriin ja totutan sitä ajatukseen että kukaan toinen koira ei sitä tule nuuskimaan kun olen itse lähellä, joten ihan hyvin voi nokka tukossa odottaa ohjeita eikä räksyttää ja pälyillä ympärilleen.
Ruttu oli taas eilen puruhihan kimpussa. Kiitos Ate! Ja kiitos Suskillekkin joka omistaa hihan. Atella oli jotain outoja mieltymyksiä pitää hihaa väärässä kädessä, joten jos joku törmää sen kädessä mustelmaan tai ruhjeeseen niin sitä en ole tehnyt minä eikä Ruttu vaan Aten ikioma jästipää joka ei voinut pitää hihaa oikein ;). Hih!
Kyllä se vaan hyvin tarttuu hihaan...ja pitää kiinni! Mä päästin sen aika kaukaa hihan kimppuun ja sinnehän se ampui, teki hirmu loikan ja roikkui hihassa kuin liimattu. On se vaan taitava! Sitten taas ylpeänä esiteltiin hihaa, häntä heiluen. Eilen irrotti jo hihasta paremmin "riittää" käskyllä kuin toissa päivänä, mutta kyllä sen kanssa tarkkana saa olla. Aika kovin se hihasta tuntuu kuumenevan...
Tänään siis agipäivä ja jos ei ihan helteen puolelle iske niin ennen sitä ois kiva tokoilla Rutun kanssa hetki! Hakee oikein korkea vire(eli ottaa vaan lelu taskuun tai juosta sen kanssa ;) ) ja tehdä innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti