Eilen ei ollut väliviikon takia agipäivä kuten normisti on nyt talvikauden ollut, seuraavaksi se on sitten poikkeuksellisesti ensi viikon perjantaina. Treeni-intoa olisi ihan hirmuisesti, perskeles kun ei pääse aikasemmin..lauantaina olisi hallicup ja ilmosin Nemon ulkopuolisena mölleihin, että pääsisi katsomaan missä mennään rimakorkeuden kanssa. Perjantaina on kyllä myyntikokous mutta tekisi Nemolle niin hirmuisen hyvää jos jaksan vääntäytyä paikalle :) !
Vaikka eilen ei ollut agia, me silti Aten kanssa oltiin reippaita ja käytiin tokoilemassa! Ilma oli mitä ihanin ja on mukavaa taas ulkoilla töiden jälkeen kun näkeekin mihin astuu. Kotona luonnon helmassa kun ei katuvaloja tunneta :) ! Otsalamppukin on ollut aika pelastava keksintö.
Nemo ei oikeastaan tokoillut. Se sai puuhata temppuja ja treenata paikallaoloa. Aika hyvinhän tuo on aina pysynyt kun käskee, sekä istumassa, maassa että seisoen. Paikallaolo on vaan sellainen, että omasta mielestä sitä ei voi koskaan treenata turhaan. Nemo oli taas oma hellyyttävä itsensä. Heti kun sen ottaa autosta ulos, se pysyy kontaktissa häntä heiluen ja odottaa että mitäs kivaa sitä nyt tehdäänkään. Saa aina hymyn huulille :) ! Taitavakin se oli ja suurella innolla kaikki mitä käskin, meni nappiin.
Nismo sitten taas ei aina pelkkää hymyä aiheuta, mutta onnistuessaan on palkitsevampi kuin Nemo joka kyllä tekee ja mielellään oppii, mutta tietynlainen kiihko siitä puuttuu ja sitä Nismossa taas on. Nismo lämpenee vähän turhankin paljon ajoittain ja seuraamisesta saatava palkka piti ajoittaa juuri oikein, koska haukkumisesta ei mitään palkkaa tipu. Räksytys on niin raivostuttavan kuuloista etten halua edes puolivahingossa sitä vahvistaa. Seuraaminen oli aika hienoa eilen, täpsäkkänä töpötti siinä, oikein tarkkana ja kontaktissa. Käännökset ovat kauniin virtaviivaisia, joskin annan niissä käsiavun, mutta silti. Sivulle tulot olivat eilen vähän liikaa. Ei se meinannut malttaa vaan koohkasi, tuli sivulle, peruutti, pyörähti ympäri, haukahteli..saatiin onnistumisia kuitenkin. Maahanmeno luonnistuu jo niin mallikkaasti ja nyt sitten harjoitellaan sitä sivulla (ei kuitenkaan paljoa ettei jojoile innostuksissaan) sekä pysyvyyttä. Pysyy kyllä jos minä kävelen pois ja jään paikalleni mutta kun tarkoitus on palata palkkaamaan, nousee innostuksissaan (sekä vittuillakseen ;) ) ylös. Aten neuvoa kuunnellen jätin palkan sitten maahan vähän matkan päähän ja vapautin sinne. Näin pääsin ihan Nismon viereen ilman että se nousi. Seuraavaksi pienestä liikkeestä maahanmenoja pitäisi alkaa harjoitella. Nismo on todella hauska pari ja siinä on ihan hirveästi potentiaalia vaikka se ei muuten kovin helppo ole ollutkaan :) ! Nyt, melkein 5 -vuotiaana se vasta on alkanut olla samalla altopituudella mun kanssa ja mä ymmärrän sitä paremmin, tiedän osata vaatia jne. Hassua, Nemon kanssa se kahden keskinen "juttu" löytyi helpommin ja nopeammin.
11.4 olisi Porvoossa rally-toko kilpailut! Nismonkin kanssa haluaisin kilpailla jossain, mutta ensin täytyisi saada tietää miten se toimii kisatilanteessa. Siksi tämä olisi meille ihan ehdoton :) ! Lueskelin jo ALO luokan kylttejä/merkkejä ja mehän oltaisiin oikeastaan jo valmiita kilpailemaan siellä, koska käsimerkit eivät ole hylkääviä. Täytyy laittaa Katille viestiä aiheesta, se kun on Lempin kanssa kilpailluit/kilpailee ko. lajissa. Kati, jos luet tämän niin laumalle terveisiä :) !
Sitten asiaan joka on askarruttanut mieltä tässä pari päivää:
- - - - - - - - - - - - - - - - -
Huuhkaja (kopioitu wikipediasta):
Höyhenpuku on kellanruskean ja mustan kirjavoima, silmät ovat oranssinpunaiset. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi, ja sen valkoinen kurkkulappu on usein pienempi.
Pituus 60–75 cm, siipien kärkiväli 160–190 cm, paino 2–4 kg. Naaras voi olla kilon painavampi kuin koiras.
Soidinääni on kumea ”huu-u”, joka voi kantaa hyvin pitkälle. Naaraalla on samantapainen mutta korkeampi huhuilu. Poikaspesällä emot varoittelevat koiramaisella ”va-va-va” haukunnalla ja paukuttavat nokkaansa sekä sähisevät. Huuhkajat voivat hyökätä ihmisen kimppuun jälkikasvua puolustaessaan. Poikasten kerjuuääni on lyhyt sähähdys.
Vanhin suomalainen rengastettu huuhkaja on ollut 26 vuotta 7 kuukautta 2 päivää vanha. Se on myös Euroopan vanhin huuhkaja.
- - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuo jättimäinen peto on majoittautunut Aten pihalle! Vannoin jo, että jos se laskeutuu, puren sen siiven poikki. Tiedän että sillä on tarkoitus, kaikilla luonnossa on, mutta mä saan pelätä Nismon ja Nemon puolesta hämärällä. Tällä hetkellä siis aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ulkoilu täytyy suorittaa hihnoissa mikä on äärimmäisen masentavaa koska tilaa vapaana juoksemiseen on muutama tuhat neliötä :( . Mä huutelin sille pihalla ettei se mun kirppusia saa syödä ja viuhdoin sytkärillä sun muuta että säikähtäisi ja häipyisi. Totuushan on kuitenkin se, että sen siipien kärkiväli on enemmän kuin mun pituus...Mä en mielestäni ole mikään ylihysteerinen pikkukoirien omistaja, mutta nuo jättimäiset petolinnut kyllä pelottavat. Enhän mä voi ihan aikuisten oikeasti tehdä mitään asialle, koska mun tuurilla se perkeleen tirppa on majoittautunut sinne Aten metsiin seuraavaksi 20 vuodeksi.
Asiasta toiseen...Ate jaksaa aina puhua koiran ja omistajan välisestä suhteesta. Siitä molemmin puoleisesta kunnioituksesta, yhteistyöstä ja ajatusten lukemisesta, vaistoista. Eilen kun mä näin Aten ja Hiskin tokoilevan ja leikkivän yhdessä tiesin mitä se tarkoittaa ja ajaa sillä asialla. Huomasin, että minulla on suhde Nemoon ollut melkein aina, mutta Nismoon se alkaa kehittyä vasta nyt, muutaman vuoden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti