*Naks naks*

Hmm...nyt on sitten naksuteltu lauantaina ja kuultu syvemmin aiheesta. Kiitos Elina Kukkasjärvelle aiheen avaamisesta. Mä oon käyttäny naksua vaan vahvistuksena Nemolle luoksetulossa ja kontaktissa. En ole naksulla opettanut mitään uusia juttuja ja osallistuin luennolle/käytäntöön koska halusin avata ilmeisen ahdasta mieltäni ja antaa naksuttamiselle mahdollisuuden. Elina oli hyvä ja selkeä opettaja, mutta silti naksuttelu ei minua vakuuttanut, JOS opetetaan jotain ihan "oikeita" käskyjä. Vahvisteena käyttäisin, samoin tempuissa ja agilityn pysäytyskontakteille voisin kuvitella sitä käyttäväni.

Jotenkin minulle esitelty idea koiran omasta tarjoamisesta tuntui painajaismaiselta. Koira joutuu itse miettiä mitä siltä halutaan ja minusta se alkaa jojoilla ja tarjoaa kaikkea mahdollista. Se ei jotenkin mahtunut mun ajatusmaailmaan. Haluan toki innokasta yhteistyötä, mutta kaipaan koiralta myös rauhallista keskittymiskykyä ja "hermoja" joiden en koe tulevan esille tällä periaatteella. Toisekseen koen, että mikäli opettaisin peruskäskyt naksulla, koira ehdollistuu ainoastaan kädessä olevaan vempeleeseen, eikä todella toimi ilman sitä. Tulee siis turhia muistijälkiä. Oonkohan mä jotenkin vanhanaikainen?? Vai onkohan käskyopettaminen sitten vanhanaikaista? Kyllä minä haluan että koira menee kesken lenkin maahan jos käsken, eikä mulkaise takaisin miettien että ei tolla mitään naksua ole, saati koulutusliiviä tai muita treenikamoja. Tapoja ja mielipiteitä on niin kovasti, miten opettaa millekin ja mitä asioita...mutta kyllä mä jätän naksuttelun ihan tempputasolle aktivointiin ja peruskäskyt menevät sitten sillä vanhanaikaisella tyylillä, normaalilla palkalla kehuen, palkaten ja käskien.

Nemo oppi naksulla eilen kaksi asiaa. Toinen oli se, että se meni "targetille" ja koski siihen nenällä. Pidin targettia pari kertaa kädessä ja kun se koski niin "naks palkka", pari toistoa, targetti maahan ja jo kauempaa annoin sen mennä. Haki hyvin, koski, "naks palkka". Lisäksi lähti tarjoamaan koko ajan sitä uudestaan. Oppi siis asian todella nopeasti. Käskyn lisääminenhän tulee naksutellessa vasta myöhään, kun koira on varmasti hoksannut asian ja tästä mä olin eri mieltä. jotenkin tuntuu tuplaopettamiselta...eli taas olen vahvisteen, en itse opettamisvälineen kannalla.

Toinen homma oli keppi jota Nemon piti purra/ottaa suuhun ja "naks palkka". Oppi senkin todella nopeasti. Pari kertaa keppi kädessä ja samantien naksuttelua kun otti suuhun. On se fiksu pikkuinen :).

Lopuksi sitten keppien sisäänmenoa ihan kahdella kepillä. Lähetys ja oikeasta välistä meno "naks". Toimi siihenkin vahvisteena hyvin ja toi vauhtia Nemolle. Käytin kyllä käskyä samalla koska se osaa jo asian. Naksutin oli siis apuna :).

Puolensa ja puolensa...mutta kuten sanoin, ehkä mä oon "old school" mutta käskypohjalla mun koirat jatkaa :)!

Nemo on siis saanut eilen runsaasti aivojumppaa ja tänään se aivojumppa jatkui vanhaan malliin, eli ei naksuteltu, mutta opittiin uusi asia jonka nimi on "paikalle". Eli mulla on pyyhe, laitan sen lattialle ja lähetän sen istumaan sen päälle ja vasta vapautuksesta saa lähteä. Kesällä treeneissä hyvä niin ei tarvitse aina koppaa tuoda, voi ottaa vaan pyyhkeen ja käskeä menemään siihen odottelemaan. Nemo taas todisti nopean oppimiskykynsä ja jo neljännellä toistolla meni kauempaakin pyyhkeelle ja jäi siihen istumaan ja myös pysyi vaikka menin pois näköetäisyydeltä. Taitava pieni! Siirsin sitten pyyhettä aina vähän eri kohtaan ja taas lähetys, hienosti meni :)

Eipä tämä vkonloppu kuitenkaan kaiken kaikkiaan ihan kauhean kivasti mennyt koirien osalta....neljän vuoden yhdessäolon jälkeen Nismolle ja Nemolle tuli eilen ensimmäinen kunnon tappelu. Nismo puri reiän Nemon korvaan ja vertakin tuli :(. Mä olen järkyttynyt. Minun laumassani ei saa tapella. En hyväksy sitä missään tapauksessa eivätkä nuo juurikaan nahistele arkielämässä. Ehkä olen ollut tyhmä, koska tilanteet missä rähinää on tullut, ovat niitä kun molemmat ovat samassa boksissa ja boksin ympärillä/lähellä on toisia koiria. Nismo lämpenee ja purkaa sen Nemoon. Ovat aina kulkeneet treeneihin yms samassa boksissa, mutta nyt en enää laita jos toisia koiria on ympärillä. Harmittaa koko tilanne ihan hirveästi ja pää on täynnä kysymyksiä? Mitä nyt? Tuleeko tilanne uudestaan? Miksi tällaista tapahtuu neljön vuoden yhdessä olon jälkeen? Miten se vaikuttaa Nemoon? Onko Nismolla kaikki kunnossa ja kuumeniko se vain monen asian summasta? Vai onko jokin suurempi pielessä? Miten toimin?? Olo on surullinen tapahtumasta :(. Nismo joutui tapahtuman jälkeen täysin vaille huomiota ja se on edelleen. Nemon kanssa se pääsi olemaan eilen illalla eikä mitään merkkejä mistää kitkasta näkynyt..Nismo on tietenkin tarjonnut vaikka ja mitä huomion saamiseksi, mutta vasta huomenna normalisoin tilanteen. Tekee sekin pahaa. Vaikka huomioimattomuus on sille oikein niin sydän vuotaa verta kun nään jalkojen juuresta että se katsoo ja hakee kontaktia ja on ihmeissään.

Tunnen Nismon, tai luulen tuntevani. Tiedän että se kuumenee toisita koirista ja on epäsosiaalinen. Miksi annoin tämän tapahtua :( ? Kun muuten ei ritoja ole koskaan tullut.