...vaikka niin mutisin, että en mene koska en uskalla paikallaanmakuuttaa sitä...mietin ja mietin ja sitten kävin läpi niitä tilanteita kun se on koirien keskellä ollut käskyn alla hihnassa ja ilmen eikä mihinkään ole lähtenyt. Ehkä pelkään liikaa? Ate kannusti myös tulemaan kuitenkin, kiitos muru.
Aloitettiin ihan autosta asti Mimmun kanssa. Kontaktissa kentälle ja vaan pari kertaa wuf sanoi matkalla. Nätisti riviin ja perusasentoon, toimi! Odottelussa sillä meinasi keittää (malttia perusasennossa ei ole juurikaan) ja alkoi kuumeta siellä mun nilkan kohdalla ;). Vähän komennusta mutta lopetti kyllä suhteellisen pehmein keinoin, eli ei tarvinnut karjasta. Malttia täytyy harjoitella..ollaan tehty turhan nopeita onnistumisia. Loppua kohti kyllä parani huomattavasti ja kyllä se aika liikuttava oli siinä isojen koirien (+toyvillakoira Toivon) keskellä kun tapitti perusasennossa :).
Sivulletulot ja seuraaminen olivat päivän sanat. Sivulle tuloissa mulla edelleen aika voimakas käsimerkki. Täytyy häivyttää ja nopsaan! Palkkana lettumurusia, toimi mainiosti. Innokas, tekemisen meininki ja ilme oli sellainen koohottavan "villi" :). Häntä heilui lumea pyyhkien vimmatusti. Toistoja sivulletulosta paljon ja samalla puolivahingossa paikallaan istumista - perusasento, jätä koira (askel ja koiran eteen), käsky "sivu". Hyvin pysyi mutta taas turhan maltiton ja tarjosi käskyn käytyä maahanmenoa ensimmäisenä oikein sukeltaen. Selkeyttä multa enemmän. Seuraaminen oli alkuun painajainen. Nenä meni maahan ja me otettiin pätkä alusta. Toinen yritys ja pieni vaatiminen, johan toimi. Muita huvitti Nismon tirehtöörimarssi (etujalat suorana, pompottava, tiivis askel) ja silloin sen seuraaminen on parhaimmillaan. Kontakti on täydellinen (täydellinen mulle), samoin suorilla itse kohta jossa kulkee. Vähän murmotti, pientä intohaukkua, mutta vähäisesti. Perusasennoissa varmistelin suoruutta ja kulmissa käytin käsiapua. Täyskäännökset (kääntyy edessä) ilman sen suurempia apuja ja toimi. Juostessa seuraaminen, tosi hyvä. Vaikeaahan tuo kontaktin säilyttäminen on ja se että oikeasti Nismon saa noin hyvään vireeseen, taustatyö on ollut melkoinen ja kestänyt vuosia tavallaan..kontaktin on oltava todella vahva jotta se toimii sielta nilkan korkeudelta. Rutulla kun vastaavasti seuraaminen oli helppo aloittaa imuutuksella kun nenä vaan sattuu olemaan tuossa käden korkeudella. Chihuahua on myös kaikkea muuta kuin palveleva rotu, kustahan tuollakin on päässä vaikka se ihana onkin. Siksi saan omasta mielestäni olla Nismosta erityisen ylpeä :) . Juostiin autoon ja juteltiin hetki ennen autoon menoa. Nismo osaa jo kuunnella kun sille juttelee. Ehkä mä oon turhan herkkä, mutta mun ja Nismon suhde on ollut aiemmin niin surkea, että jaksan iloita siitä kun se toimi hyvin, tehtiin yhdessä ja se osasi myös rentoutua.
..kuitenkin.....kaiholla odotan ja toivon sitä hoffia...voi kunpa....voi kunpa....
PK treenit oli tokoryhmän jälkeen ja mä niin tykkään porukasta! Mukana on uusia kasvoja, mielenkiintoisia koiria, tekemisen meininkiä ja kuitenkin niin hauskaa ja kivaa :) ! JEE! Nautin taas katsoessani Atea kentällä "omalla paikallaan"...se intohimo :). Nemo ei päässyt kuin hetkeksi temppuilemaan parkkikselle, muutoin sai olla vaan. Tekee sille hyvää!
Viikko alkaa lähenemään loppuaan. Huomenna koko konkkaronkalla olisi sitten agilitytreenit ja Ate saa nauttia "rauhallisesta" illasta Stenforsin kanssa ;). Arki-illat ovat tupanneet olemaan aika täynnä kaikenlaista menoa tällä viikolla. Ollaan sitten yritetty nihiin yhdistää lenkkeilyä, metsärallia (by Hiski ja ladut sileäksi ry) , treenejä, koulutuksia, kotihommia....iik!!! Kuitenkin yhdessä kiire, ei erikseen kiire, ihanaa. Olisiko sitä huomenna ansainnut pari lonkeroa??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti