Eilen tuttuun tapaan agitreenit NuPun kesken. Pakkaset on vähän laimenneet ja viime kerrasta viisastuneena Hiski sai odotella autossa omaa treenivuoroaan eikä turhaan ottaa lämpöä kevythäkissä. Siinä säästyi myös mä, koska en olisi toista kertaa uskaltanut mennä kotiin jos häkki olisi ollut rikki ;)..lämppääminen on vaan entistä tärkeempää kun autossa kyhnöttää. Mulla oli eilen myös Nea mukana (kummityttö) joka sai osallistua radan rakentamiseen ja tunnin pitämiseen. Kyllä tuollainen 5 -vuotias (toivottavasti muistan iän oikein...) sitten kyselee paljon. Koko menomatkan se pulputti autossa niin, että meinasin jo uhata jättää sen bussipysäkille :D ! Mä olin vetovuorossa mun ja Elinan koulutuspari tiimistä ja kivoja onnistumisia saatiin aikaan! Niilo ja Anna-Maija sanoivat aloittaessaan, että ei tämä osaa kontakteja ja en minä osaa ohjata ja ja ja...nyt kuitenkin jo eka 0 on plakkarissa ja puomin kontaktit eilisissä treeneissä olivat aivan mahtavat + vauhti itse esteellä!!! Touho ja Jessi loistivat taas ja tekivät todella onnistuneesti takaaleikkauksen kepeille. Romeo ja Milla olivat taas löytäneet sävelen ja hypyt menivät kuin vettä vaan. Laura-Elina ja Leevi kehittyvät koko ajan ja estehakuisuutta Leeville on tullut paljon. Piaa ja Topia oli hauska nähdä tiiminä pitkästä aikaa ja nimenomaan tiiminä. Miraa ja Nuuskua kehuinkin jo kasvavasta nopeudesta ja siitä että Miran radanluku on kohentunut. Nuuskun nolla on lähempänä kuin luullaankaan :) . Päivi ja Jekkukin olivat pitkästä aikaa mukana! Oli kiva nähdä Jekun tekevän muutakin kuin nuuskivan :). Ilo kouluttaa ja opastaa sellaisia jotka haluavat mennä eteenpäin ja nähdä se kehitys, vaikka ei kilpailemaan haluaisikaan.
Kouluttamisessa ja treenaamisessa samana päivänä on vain yksi huono puoli. Mä en saa aivojani keskittymään kouluttamisen jälkeen omiin suorituksiini. Se vaan jotenkin tökkii aina alkuun ja ottaa aikansa. Eilenkin tuntui Hiskin kanssa eka ratapätkä että mulla vaan on kaksi vasenta jalkaa ja huidoin mihin sattuu. Jessi oli rakentanut kivan radan jossa oli montaa asiaa treenattavana ja vauhtiakin ehti kertyä matkan varrella. Mä sain noottia ihan aiheesta juuri niistä huitovista käsistä erityisesti kepeillä jossa Hiski alkaa napsimaan kun räpellän edessä. Ehkä mä joskus opin että se on ISO koira ;). Alkusuoralla kolme hyppyä ja mutkaputki. Mä ensin ryssin ja otin sisäkautta ja vedin Hiskin väärään päähän putkea. Ulkokautta, pienellä hidastussihauksella otti oikean pään ja sain takaaleikattua toisella toistolla jo ihan rytmin mukaisesti. Hyppy ja putki eli kiire tuli juosta. Pieni törkkäsy ja kolme hyppyä ja mutkaputki, nyt sisäreunaa ja taas takaaleikkaus. Rytmitys toimi ja mun liike oli ok. Renkaasta hyppäsi ekan kerran välistä?!! Miten se ees mahtu siitä??! Toistolla ok. Pituus ja hyppy josta kääntö kepeille. Jessi karjui että anna hakea ja se HAKI! Hiski haki kepeille täysin itse!!! Aika upea :)! Onhan se mennyt vastaanotolla "itse" ja kädellä "itse" mutta edellä ilman apuja oli eka kerta. Ihanaa! Pujottelu itsessään oli ekalla kerralla jähmeä koska en auttanut kädellä yhtään. Tokalla toistolla jo meni hyvin ja kolmas ja neljäs pujotteli jo kuten käsiavullakin. Juoksutus pikaiseen, jäähdyttely ja juoksutus autoon herkun kera. Hymyilytti kovasti :).
Mulla on muuten huono kunto koska jouduin odottaa kaikki muut koirat että pystyin ottaa Nemon radalle ja henki kulkisi.
Nemolla oli osa vinorimoilla, osa täysrimoilla ilman alatuplaa ja SE HYPPÄSI :) !!! Tarkkana sai kyllä olla, koska se teki hyppysuorilla taas sitä että tuli ohi jos olin edellä. Hyppääminen ei kuitenkaan ollut vaikean näköistä eikä jäänyt ponnistelemaan vaan tuli hyvin yli. Treenikaverit ja kouluttajat sitten totesivatkin, että kunpa se olisi syntynyt muun rotuiseksi.Nemo on tosi taitava ohjauksellisesti ja meillä menee parhaimmillaan todella yksiin se radalla olo, mutta kun kintut on lyhyet niin ne on. En vaihtaisi Nemo mihinkään, mutta jos sen jalkoja voisi kivuttomasti venyttää, saattaisin harkita ;). Rengas oli ongelmallinen, se ei vaan tuntunut hyvältä ja sujuvalta. Kepeillä oli taas probleemia vaikka se osaa pujotella. Helpotin sitten ja käsiavulla tehtiin onnistuneet kepit ja palkka. Putket on Nemolla vahvoja ja aika suloinen se on kun ampuu sinne miljoonaa ja samoin sieltä ulos :). Niissä on myös hyvä tehdä sylkkäreitä, vetoja, vekata jne koska tulee niihin hyvin. Iloinen, pirteä kirppunen!
Nismo sai hihhuloida lopuksi. Paikallaanmakuutin sitä ensin toisten koirien läsnäollessa ja se viis veisasi vaikka varottelinkin muita etukäteen. Seurautin ilman hihnaa ja sen tirehtöörimarssi jaksaa aina ilahduttaa! Kovasti palkkaa mutta tiukkaa käskyä ja kannustamista oikeasta. Kontakti meijän välillä oli seuraamisessa ihanteellinen. Lopuksi pari kertaa hyppyjä ja hetihän se lämpeni ja alkoi huutaa. Rauhoituttiin ja lopetettiin hiljaiseen mutta vauhdikkaaseen hyppyyn.
Harmitti kun en ehtinyt kotiin ennen Tuukan nukkumaanmenoa :(. Soitin matkalta ja toivotin yöt, parempi kun ei mitään. Oli taas ihanaa tulla kotiin ja käydä läpi treenejä ja arkijuttuja Aten kanssa iltateen merkeissä :).
Tänään alkaa sitten toko ja pk. Eikä mulla ole koiraa joka voisi osallistua :(...voi sinä ihana, kaunis, sopusuhtainen, solakka, luonteikas, vietikäs hovawart narttu..ole kiltti ja synny ja löydä tiesi luovutusikäisenä Saukkolaan. Voi nyyh..koko kesä metsissä ja tottiskentällä vaan nyyhkimässä sitä kun ei ole koiraa millä mennä :(. Odottavan aika on niin kovin pitkä!
Ate on usein puhunut hoffin itsevarmuudesta. Eilen Hiski todisti sen mulle taas. Mä juoksutin sen onnistunen radan jälkeen ohi kolmesta haukkuvasta koirasta. Ne huutavat aina odottaessaan toisille koirille ja ihmisille. Hiski vilkaisi niitä matkalla, muutti askeltaan ja kääntyi vähän kohti. Koko koiralauma hiljeni ihan kokonaan. Hiski ei murahtanut, näyttänyt hampaita tai puskenut niitä päin. Se katsoi ja muutti olemustaan. Tilanne tuntui ihan käsittämättömältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti