IIK! Nyt kun ei ole reiluun viikkoon tai kahteen kirjoittanut niin tuntuu että on ihan kauheasti kaikkea!!!
Joulu oli ja meni. Meillä oli oikein lämmin ja ihana tunnelma, vaikka vedettiin koko joulu läpi ilman ainuttakaan joulukoristetta. Silti tuntui joululta :). Bea, systeri, oli Atella myös. Aatto oli hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin, mutta ensimmäistä kertaa musta ihan rehellisesti tuntui siltä että tällainen sen joulun kuuluukin olla. Mä osallistuin itse ruoan laittoon enkä edes polttanut mitään, eikä kukaan saanut ruokamyrkytystäkään! Oli niin ihanaa ja tuntui siltä että on kotona, on siinä paikalla mistä vaan on unemoinut...
Mä sain Atelta lahjaksi maailman kauneimman kaulakorun! Ohuessa, vaijerin tapaisessa on kiinni muotoiltu kiven pintaa muistuttava koru jossa rosoinen kouhouma. Kohouma muistuttaa ihan ankkaa sivukuvana :). Se on niin kaunis! Mä liikutuin niin kovasti siitä, että Ate on oikeasti miettinyt ja halunnut käyttää aikaa ajatellessaan mitä haluan lahjaksi ja osannut ostaa ihan mun näköisen, niin aloin sitten itkemään. Ei voinut pidätellä, se oli niin puhdasta ja kilttiä ja ajattelevaista. Voi miten tykkäänkin siitä miehestä, minun ihana...
Lassi ja Tuukka olivat sellaisia kuin lapsien jouluna kuuluu ollakkin. Kaikki lahjat olivat mieluisia ja pirteä tohina oli koko talossa :) ! Uusilla leuilla leikittiin, pelattiin yhdessä uusi pelejä niin PS3 :lla kuin ihan perinteisessä lautapeli muodossakin. Oli kivaa olla yhdessä. Nismo ja Nemo saivat lahjaksi pienet purkit kissanruokaa koska se on niiden suurinta herkkua eivätkä tietenkään sitä voi syödä muuten kuin erikoisherkkuna :). Hiski sai luun ja poro lelun jota sitten pitikin kantaa ja esitellä ylpeänä!
Joulupäivänä mä kävin sitten sukuloimassa Nismon ja Nemon kanssa ja tuumasin taas autoon istuessani että onneksi tämäkin päivä on vain kerran vuodessa...onneksi näin myös iskää, Tupua (äitipuoli) ja pikkuveljeä Jussia, niitä olikin ehtinyt tulla jo ikävä.
Puhutaanpa siten Pertti Einari Stenforsista....eli Stenusta, meijän uudesta pienokaisesta, nyt jo 10-11 viikkosesta kissanpennusta joka on ihan maatiaismallia. Se on umpihullu eläin. Kiipeilee pitkin jalkaa olkapäälle istumaan tai huppuun nukkumaan. Ei pelkää yhtään mitään! Ulos laitettiin se lunta ihmettelemään, niin häntä pystyssä reippain askelin tepasteli menemään ja äkkiä tutkimaan kaikkea. Hiski on sen idoli ja leikkikaveri, surutta se loikkii sen kimpussa, pesee Hiskin tassukarvoja, roikkuu hännässä....mutta hiippiksistä se ei tykkää :(..kyllähän se toki tottuu, mutta on niin uskomatonta että iso hoffi on kiva kaveri ja kaksi pientä chihua ihan kauhean pelottavia. Stenu on nyt jo osoittanu suurta saalisviettiä vaanimalla kaikkea liikkuvaa, täsmähyökkäys ja sitten se kantaa saalista suussaan, milloin se on puunpala (varastaa takkapuista) tai joku pieni lelu/karkkipaperi...kaikki käy. Ulos se olisi jo kovin menossa, mutta ei vielä uskalleta päästää. Söpökin se osaa olla. Tulee kehräämään kinttuihin ja nukahtaa olkapäälle...mutta perimmiltään se on paholainen, kammottava riiviö :) ! Me ollaan Aten kanssa veikkailtu että kun se pääsee ulos, ei 100 metrin säteellä ole enää ikinä hiiren hiirtä.
Mölleissäkin sitten käytiin ennen joulua Lägillä hallicupissa. Nemon oli tarkoitus luoda varmuutta hypyille ja Hiskin oli tarkoitus pysyä ihan vaan näpissä. Noh...meni sitten niin hyvin, että uhkasin lopettaa koko agilityn koska olen yksinkertaisesti niin paska ohjaamaan. Että ei siitä sen enempää. Nyt mua pelottaa entistä enemmän mennä kisaamaan...koska jos en osaa ja opi, kohta mulla ei enää oo koiraa millä mennä :(
Koirahulluina Ate ja minä sitten oltiin kutsuttu Aten luo meijän toko/pk porukkaa treenaaman tapanina. Edellisenä viikonloppuna oltiin Elisan metsissä, joten nyt oli sitten Aten vuoro :). Ihanaa kun on maastoa missä tehdä! Ohjelmassa oli hakua ja esineruutua, jälkeä oli turha edes yrittää ajaa siinä hangessa. Mä olin lähinnä vaan maalimiehenä ja mukana palloilemassa koska en ollut hakenut Ruttua treeneihin. Hiski jonkun verran uumoili esineruudussa viimeisen esineen kanssa mikä on todella tylsää kun se muuten lähtee, etsii ja tuo niin hirveän hyvin. Toistoja vaan! Haussa se olikin sitten mulle ihan sikapossu...löysi, otti hihasta ja alkoi repiä! Meinasi olla huumori kaukana kun intoa puhkuva hoffiuros roikkuu villapaidassa (mikä oli vielä Aten äidin kutoma, hieno ja lämmin joululahja!) sen näköisenä että eikö olekin hauskaa että löysin sut?! Noh, pieni palaveri, tappelun tynkä, palautus maanpinnalle, tasainen haukku ja palkka. Seuraavalla jo hyvä eikä sikailua. Mukana oli myös Mikkoset mukanaan Nasse & Juttu hoffit, Elisa & Jeni, Kati & Pimu + Heli & TaoTao. Oli hauskaa puuhata porukassa, vaihtaa ajatuksia ja tapoja. Lopuksi vielä loppupalaveri Essolla ruoan ja kahveen merkeissä. Lassi sanoikin kun tultiin kotiin, että te ette koko aikana puhunu muusta kuin koirista ;)
Sunnuntaina 27.pvä me oltiin taas Lägin hallilla Saijan opissa. Tuntui taas siltä, että jotain sitä osaakin ja koiratkin olivat hyviä. Mukana oli molemmat agihirmut; Nemo & Hiski. Nemolle vahvistettiin keinua kun sille on alkanut tulla ongelmia siinä ja peruuttaa pois jos keinu on raskas. Yleisesti Nemossa oli kovasti energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta vauhtia ei niinkään. Innokas se oli mutta jotenkin vaan normaalia hitaampi...muuten sen kanssa oli taas oikein mukavaa. Se meni ja teki ja me oltiin taas me. Miksi ei kisoissa?!
Hiski oli hassu...intoa riitti ja ilmeestä jo näki että se oli ihan kakara tuulella ja onnessaan koko agilitysta. Ennen meijän treeneihin lähtöä se tyhjensi namitkin taskusta ennenkun ehtisin hätiin! Hiskin kanssa mun oli pitänyt miettiä kontakteja ja sitä miten ne suoritan. Oltiin Aten kanssa aiheesta puhuttu ja ehdotin, että etujalat maahan, takapää kontaktilla eli paikan haku kuntoon ja pysäytyksiä, kontaktille pyöräytyksiä jne. Mielestäni paras vaihtoehto Hiskille koska sillä on kontaktit hirveän rajalla pomppimisen suhteen..tehtiin kontaktille menoja ja kyllä se alun toivottomuuden jälkeen alkoi sujua :) . Saijalta kotiin harjoituksia ja olin tyytyväinen! Puomiakaan Hiski ei arastellut, vaikka sen kanssa on ollut vaikeuksia keinulta rämähtämisen jälkeen. Keinua otin kerran - kaksi eikä siinäkään arastelua. Jätin positiiviseen kokemukseen molemmat; puomin ja keinun, päälle leikki ja loppu. Toivottavasti arkuutta ei näy lauantainakaan. Radan pätkällä missä oli pyöritystä, ennakoivaa valssia, putkea ja harjoiteltiin olla liikkeessä koko ajan. Me onnistuttiin Hiskin kanssa näissä hyvin. Tuntui sujuvalta ja parin toiston jälkeen ennakoiva valssikin sujui ja Saijan avustuksella Hiski kääntyi hyvin esteeltä. Tykkäsin siitä agilitysta mitä itse tein Hiskin kanssa, tykkäsin ohjuaksestani, tykkäsin Hiskistä, kaikki meni yksiin ja olo oli hyvä. Vakiojuttu Hiskille eli kehua, juoksuseuraamista autolle ja luu takaluukkuun. Nemo otti vielä lopuksi keppejä ja vähän takkusi ekalla, tokalla jo muistikin että ai tää oli tätä pujottelua!
Ruttuakin oon nähny ja se oli mun kanssa töissäkin viime viikolla kolmena päivänä. Lassi oli myös hommissa ja siinä on kyllä reipas 12-vuotias miehen alku! Voi kun tietäisi Rutun tulevaisuuden....kun osaisi ja voisi ja tietäisi....
Lauantaina on siis näytön paikka...Hiskillä on kaksi starttia Hyvinkäällä. Jos ne menee perseelleen, niin sitten on kisat poikki jonkun aikaa..en tiiä kuin kauan. Pelottaa ja on suorituspaineita. Tiedän mitä pitää tehdä, mutta muistanko sen siellä? Muistanko kaikki ne ohjeet ja neuvot ja asiat kun jätän Hiskin lähtöön, kävelen radalle ja kuulen sen kaiken puheensorinan, koirien haukkumisen, mietin rataa...
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
29.12.2009
16.12.2009
Tirehtööri ja pikkupelle jäätyy
Rakkailla lapsilla on monta nimeä...Ate nimesi Nismon armeijahenkisesti ensin, mutta mä sanoin että se on kyllä tirehtööri Mimmu :). Tirehtööri tulee Nismon tyylistä tepastaa, erityisesti kun sitä seurauttaa. Koivet ovat tönkkösuorat (niinkuin chihuilla askel muutenkin) ja etujalkoja nostellaan oikein arvokkaasti, tirehtöörimarssia siis :). Nemo saa olla kaksikon pikkupelle, sillähän on toiseen silmäänkin "maalattu" pellemäinen laikku. Ja onhan se muutenkin sellainen pelle, aina sillä on hauskaa ja häntä heiluen se kantaa lelua suussaan ja juttelee pinellä, kurnuttavalla äänellä :) .
Tosiaan tämä huvittava kaksikko on ollut tassut huurussa koko viikon. Tänne eteläänkin on saapunut kunnon pakkaset ja tänä aamuna mittari näytti -19 C , kun kömmin aamulla sängystä. Olisin paljon mielummin mennyt takaisin makkariin ja kaivautunut Aten kainaloon peiton alle. Kauhean pitkiä aikoja ulkona ei nuo pienet kirppuset, tirehtööri ja pikkupelle, viihdy näin kovalla pakkasella. Nismo ei ole ihan yhtä herkkä tassuistaan kuin Nemo joka selkeästi kipuilee jäätyneitä jalkojaan :(. Viime talvena niillä oli lenkkeillessä fleecetossukat kintuissa kun mittari näytti enemmän (vai vähemmän, miten se pakkasesta sanotaan?) kuin -10 C. Tänä vuonna en ole niitä käyttänyt, mutta ilmeisesti olisi taas hyvä laittaa ainakin kun pitkiä aikoja ulkoilevat. Takkeja nuo ei käytä koko talvena, paitsi jos joutuvat odottelemaan jostain syystä pakkasessa (treenit, kisat yms.) .
Stenfors, tuttavallisemmin Stenu, on meijän uusi hiirentappokone. Napin jäätyä auton alle Aten vintillä on käynyt aikamoinen vilske vaikka siellä on loukkujakin. Stenu on siis pienenpieni maatiaiskissavauva, poika kuten nimestä voi päätellä. Pentuja syntyi muutaman kilometrin päähän Atesta, yhden tuttavamme äidille ja varasimme sieltä mustavalkoisen palleroisen. Stenu saapuu valloittamaan kaikkien sydämet perjantaina 18.12. Se saa viettää pentuajan tietysti pääosin sisällä ja vähitellen opetella hiirihommia. Me treenataan siitä Aten kanssa hullu massamurhaaja vintille ;). Hiski the hovawart ei tietääkseni ole koskaan nähny kissavauvaa...mitenköhän se suhtautuu? Napista se ainakin tykkäsi kovasti, vaikka alkuun esittikin ettei välittänyt koko otuksesta ;). Nismo & Nemo on varmasti ihan onnessaan uudesta tulokkaasta, ne kun ovat aina kissojen kanssa eläneet.
Maanantaina käytiin nopeasti treenaamassa Hiskiä samalla kun kannettiin loputa agiesteet koirakentältä talvisäilöön. Ate tokosi ja mä otin keppejä. Pitäisi päästä käsiavusta kepeillä. Ei ihan nenästä tarvitse viedä, mutta matkaa täysin itsenäiseen pujotteluun on vielä. Innokkaita toistoja Hiski teki kyllä ja mua nauratti sen hönöttävä ilme taas kerran :). Oli kiva nähdä samalla Elisaa ja Jeniä, jotka kantoivat myös esteitä konttiin. Pakkasten takia en ole vienyt kirppusia ollenkaan ulkotreeneihin. Tammikuussa aloitetaan sitten sisätreenaaminen säännöllisesti, siihen asti kelien mukaan millon missäkin ja välillä halleissakin :).
Tänä aamuna ennen töihin menoa piipahdin katsomassa Ruttua ja käveltiin Katin & Pimun kanssa nelistään aamulenkki. Olin varustautunut asianmukaisesti, mutta silti oli varpaat ja reidet jäässä vajaan tunnin lenkin jälkeen. Ei sitä vaan ole nyt tottunut pakkaseen! Ruttu yski jonkun verran, sellaista kuivahkoa kakomista, mutta luulen että on samaa kuin keväällä: pakkasesta johtuvaa + lievä flunssa. Niin meille sanottiin helmikuussakin kun piipahdettiin lääkärissä, on kuulemma boksereille + muille lyttykuonoisille aika tyypillistä?! Päätin seurailla tilannetta ja Kati saa sitten infoilla jos yskä vähänkin lisääntyy. Käyn sitten näyttämässä. Haen Ruttusen töiden jälkeen Saukkolaan ja vien Ninaa moikkaamaan, en raaski yhtään seisottaa tarhassa näillä pakkasilla ja jos sillä vielä on jotain flunssan tynkää tms.
Vähänkö muuten Aten hiukset kasvaa nopeasti! Mun mielestä se on yhtenään parturissa :) !!! Vai onkohan siellä joku kissa jota se käy stiigailee ;) ?? No ei vaan...voi kun näkisi sen jo...ikävä. Onhan siitä jo kuitenkin seitsemän tuntia kun viimeksi nähtiin ;) !
Tosiaan tämä huvittava kaksikko on ollut tassut huurussa koko viikon. Tänne eteläänkin on saapunut kunnon pakkaset ja tänä aamuna mittari näytti -19 C , kun kömmin aamulla sängystä. Olisin paljon mielummin mennyt takaisin makkariin ja kaivautunut Aten kainaloon peiton alle. Kauhean pitkiä aikoja ulkona ei nuo pienet kirppuset, tirehtööri ja pikkupelle, viihdy näin kovalla pakkasella. Nismo ei ole ihan yhtä herkkä tassuistaan kuin Nemo joka selkeästi kipuilee jäätyneitä jalkojaan :(. Viime talvena niillä oli lenkkeillessä fleecetossukat kintuissa kun mittari näytti enemmän (vai vähemmän, miten se pakkasesta sanotaan?) kuin -10 C. Tänä vuonna en ole niitä käyttänyt, mutta ilmeisesti olisi taas hyvä laittaa ainakin kun pitkiä aikoja ulkoilevat. Takkeja nuo ei käytä koko talvena, paitsi jos joutuvat odottelemaan jostain syystä pakkasessa (treenit, kisat yms.) .
Stenfors, tuttavallisemmin Stenu, on meijän uusi hiirentappokone. Napin jäätyä auton alle Aten vintillä on käynyt aikamoinen vilske vaikka siellä on loukkujakin. Stenu on siis pienenpieni maatiaiskissavauva, poika kuten nimestä voi päätellä. Pentuja syntyi muutaman kilometrin päähän Atesta, yhden tuttavamme äidille ja varasimme sieltä mustavalkoisen palleroisen. Stenu saapuu valloittamaan kaikkien sydämet perjantaina 18.12. Se saa viettää pentuajan tietysti pääosin sisällä ja vähitellen opetella hiirihommia. Me treenataan siitä Aten kanssa hullu massamurhaaja vintille ;). Hiski the hovawart ei tietääkseni ole koskaan nähny kissavauvaa...mitenköhän se suhtautuu? Napista se ainakin tykkäsi kovasti, vaikka alkuun esittikin ettei välittänyt koko otuksesta ;). Nismo & Nemo on varmasti ihan onnessaan uudesta tulokkaasta, ne kun ovat aina kissojen kanssa eläneet.
Maanantaina käytiin nopeasti treenaamassa Hiskiä samalla kun kannettiin loputa agiesteet koirakentältä talvisäilöön. Ate tokosi ja mä otin keppejä. Pitäisi päästä käsiavusta kepeillä. Ei ihan nenästä tarvitse viedä, mutta matkaa täysin itsenäiseen pujotteluun on vielä. Innokkaita toistoja Hiski teki kyllä ja mua nauratti sen hönöttävä ilme taas kerran :). Oli kiva nähdä samalla Elisaa ja Jeniä, jotka kantoivat myös esteitä konttiin. Pakkasten takia en ole vienyt kirppusia ollenkaan ulkotreeneihin. Tammikuussa aloitetaan sitten sisätreenaaminen säännöllisesti, siihen asti kelien mukaan millon missäkin ja välillä halleissakin :).
Tänä aamuna ennen töihin menoa piipahdin katsomassa Ruttua ja käveltiin Katin & Pimun kanssa nelistään aamulenkki. Olin varustautunut asianmukaisesti, mutta silti oli varpaat ja reidet jäässä vajaan tunnin lenkin jälkeen. Ei sitä vaan ole nyt tottunut pakkaseen! Ruttu yski jonkun verran, sellaista kuivahkoa kakomista, mutta luulen että on samaa kuin keväällä: pakkasesta johtuvaa + lievä flunssa. Niin meille sanottiin helmikuussakin kun piipahdettiin lääkärissä, on kuulemma boksereille + muille lyttykuonoisille aika tyypillistä?! Päätin seurailla tilannetta ja Kati saa sitten infoilla jos yskä vähänkin lisääntyy. Käyn sitten näyttämässä. Haen Ruttusen töiden jälkeen Saukkolaan ja vien Ninaa moikkaamaan, en raaski yhtään seisottaa tarhassa näillä pakkasilla ja jos sillä vielä on jotain flunssan tynkää tms.
Vähänkö muuten Aten hiukset kasvaa nopeasti! Mun mielestä se on yhtenään parturissa :) !!! Vai onkohan siellä joku kissa jota se käy stiigailee ;) ?? No ei vaan...voi kun näkisi sen jo...ikävä. Onhan siitä jo kuitenkin seitsemän tuntia kun viimeksi nähtiin ;) !
13.12.2009
Treenaamassa Virkkalassa
Tänään Nemo & Hiski pääsivät Mustosen Saijan oppiin Lägin hallille Virkkalaan. Mä oli ihan erikseen varannut hallin ja pyytänyt jos Saija tulisi kouluttamaan. Nappasin mukaan pari muutakin koirakkoa ja eikun porukalla kaksi tuntiseen treeniin! Tykkään Saijasta ihan hirmuisesti kouluttajana, tiukka ja vaativa, mutta kannustaa ja kehuukin kun tekee oikein. Osaa ja kertoo ja kysyy ja kysyy :). Sekä potkii perseelle jos rötväilee ;). Mä olin toivonut ohjausta ja sitä me saatiin.
Nemo oli ihan tosi hyvässä vireessä. Se sinkosi treeniboksistaan kuin mikäkin ohjus ja tarjosi jos jonkinlaista liikettä ja pyörähdystä ennen suoritusta. Oli tosi kiva tehdä sen kanssa. Nemo on viime aikoina päässyt treenaamaan vain niitä rimakorkeuksia ja ihan hajakertoja keppejä, keinua ja putkea joten tämä treeni teki sille tosi hyvää ja se tulee ohjaukseen nätisti ja tykkään "pyöritellä" sitä kentällä kun se tulee, innostuu ja tekee. Ihana pieni kirppunen. Mä en oo sitä kauheasti jättänyt lähtöön, koska on mun mielestä vaikuttanut vireeseen, joten ollaan treenailtu paikallaoloa ihan erillisenä, ei agikentällä. Tänään silläkään ei ollut vaikutusta, pari kertaa hiippaili perään, mutta pääosin pysyi nätisti ja lähti innokkaasti tulemaan vaikka odottelemaan joutuikin. Oli ilo katsoa tänään sitä tuttua pikkuista, joka innostuksissaan tarjoaa istu-maahan-pyörähdys-maahan-istu, kaiken mahdollisen ja iloisesti katsoo että mitä nyt tehdään?!
Hiski ja naiset.....kovasti olisi halunnut pk collien Neven perään niin että leuat loksuivat ja vinkunaa kuului. Muutenkin hallin matto oli täynnä ihania hajuja. Sain sen kuitenkin alkukankeuden jälkeen keskittymään :) ! Hiski oli hieno poika, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähän aikaa se on lajia harrastanut. Siinä oli myös sitä Hiskimäistä potkua, luonnetta ja kestävyyttä mistä tykkään ihan hirmuisesti! Ajattelin ohjauskuvioiden olevan Hiskille liian haastellisia, mutta jälleen kerran olin aliarvioinut sen kyvyn oppia nopeasti. Saija huomautti mun tyylistä ohjata Hiskiä, miksi en ohjaa sitä yhtä hyvin kuin Nemoa? Olen miettinyt sitä itsekin..tuleeko se ajan myötä? Olen treenannut Nemon kanssa niin tiiviisti kaksi vuotta että tiedän suurinpiirtein miten se toimii, mikä on vaikeaa, missä se tarvitsee enemmän mun apua ja missä sen saa vaan päästää ja tehdä itse. Opin toki Nemostakin uutta joka treeneissä, mutta silti tietysti tunnen sen paremmin kuin Hiskin. Olen jotenkin varovainen, haparoin, mietin liikaa...ja olen hidas! Kun keskityin paremmin ja mietin mitä teen, Hiski osasi, tuli ohjaukseen ja teki. Huomasin ne omat heikot kohtani taas Hiskin kanssa...kun tehdään, täytyy käskeä ja vaatia ja kun palkataan niin palkataan hyvin. Täytyy koko ajan olla tarkkana ja esteen edellä. Kun Hiskiä käskyttää ja pitää huolen, että se tietää jo esteellä mikä on seuraava, se pysyy hyvin näppylässä eikä kuumene liikaa. Yksi ainoa purukin vain tuli ;). Lähdöistä tuo hoffirontti häippäsi pari kertaa ja mä jouduin pinnistelemään, etten alkanu nauramaan vaan yritin ilmeelläni kertoa ettei sieltä saa lähteä ja kävin palauttamassa paikalleen. Pokan pito oli vaan hankalaa kun Hiski hönötti sellainen pöljä virne kuonollaan, horvat hörössä ja kieli ulkona :). Samoin jos se karkasi esteelle ilman lupaa niin yritin olla nauramatta kun ilme oli sellanen "vedinkö mä hyvin?!" :D ! Irtoavuutta siinä oli enemmän kuin uskalsin aluksi luottaa...tehtiin käännöksiä putkilta hypylle ja pimeään kulmaan putkeen. Olin molemmilla niihin tyytyväinen. Hiski ekalla kerralla jonkin verran epäröi, mutta haki kuitenkin :) !
Kaiken kaikkiaan lopputuloksena jäi todella hyvä olo. Nemoon ja Hiskiin, molempiin olin itse tyytyväinen. Omassa ohjauksessa oli puutteita, mutta niitäkin sai hiottua. Asennetta oli Hiskin kanssa enemmän kuin aikaisemmin ja se oppi paljon uusia juttuja. Tärkeintä kuitenkin oli se, että mulla oli molempien koirien kanssa kentällä todella hauskaa :) . Opin itse pari uutta ohjauskuviotakin ja Nemo ja Nismo saivat eilen vielä ilman esteitä niitä hieman kokeilla nenästä "vedettynä". 27. pvä olisi sitten seuraava kerta ja ohjelmassa kontakti. Saija esitti mulle aika hyviä kysymyksiä kontakteja koskien ja mä oon nyt miettiny miten ne haluan opettaa ;) !!! Hiskille ne on todella tärkeät, Nemolle ei niinkään, mutta eipä siitä haittaa olisi jos puomin kontaktin opettaisi ainakin sille.
Nismo (nykyään Tuukan nimeämänä Ismo Laitela) jäi Aten ja poikien kanssa kotiin treenien ajaksi. Ate oli laittanut sen tarhaan kun olivat ulkohommissa ja Nismohan lähtee nuuskimaan omia polkujaan jos sitä ei koko ajan kyttää tai tee mitään sellaista mikä sitä kiinnostaa :). Nismo oli ollut tarhassa hieman ihmeissään että mikäs juttu tää oikein on :). Mun rakkaat miehet olivat myös sitten keksineet piirrellä mun minukkiin jos jonkinlaista hymiötä ja kirkkovenettä, siellä ne parkkiksella hihitteli kun tultiin treenaamasta.
Perjantaina sattuikin sitten vähän ikävämpi tapaus, mikä onneksi päättyi onnellisesti. Mulla oli vapaapäivä ja olin sopinut Hennan kanssa että se tuo Mimmin ja Rommin leikkimään ja lenkkeilemään Hiskin kanssa. Lähdettiin klo 13 aikoihin Aten takapihalta pellolle ja ensimmäiset puoli tuntia oli todella hauskaa. Koirat peuhasivat oikein olan takaa kunnes n. 50 metrin päästä lähti 2 peuraa..Mimmi ja Hiski hyppäsivät jälkien perään ja minä ja Henna huudettiin sen mitä kurkusta lähtee. Hiski pysähtyi ensimmäisestä käskystä, empi hetken, mutta tuli sivulle..Mimmi ei nenäänsä hangesta nostanut vaan lähti ajamaan jälkiä ja juoksi ja juoksi niin kauas ettei sitä enää suurella avopellolla näkynyt. Huudeltiin ja huudeltiin, ei mitään...palattiin Hiskin ja Rommin kanssa takasin ja hälytettiin muita koiraihmisiä ja tuttuja apuun. Suski ja Köpi ajoivat Mimmin jälkiä, mutta koiraa ei näkynyt. Kaikki ajelivat ympäri pitäjää, hälytettiin löytöeläintalot, lappuja laitettiin lähikauppoihin, etsijät kävelivät ja kävelivät ympäriinsä eikä Mimmiä näkynyt. Henna grillasi Aten pihalla, jätti autonsa Aten pihalle ja vaatteitaan jos se palaisi..koko lauantai päivänä siitä ei näkynyt vilaustakaan. Katoamishetkellä Mimmillä oli heijastinliivi sekä panta jossa oli Hennan numero. Sunnuntai aamuna sitten Hennalta tuli tekstari että Mimmi on löytynyt. Oli mennyt Atelta n. 2 km päähän Mannisten kotitilalle autotalliin ilmeisesti turvaan ja lämmittelemään. Riemu oli ollut melkoinen kun koira oli löytänyt perheensä :) ! Täytyy nostaa hattua meijän koiraklubilaisille, ystäville ja Hennan sukulaisille. Kaikki tulivat mukaan porukkaan mukisematta, vapaaehtoisina ja etsivät ja auttoivat. Aivan mahtavaa yhteistyötä!
Mä odotan jouluaattoa...vaikka en mikään hillitön jouluihminen olekaan. Odotan sitä hetkeä kun saan Aten vierestä hymyillen katsoa kun pojat ja koirat repivät auki pakettejaan into piukeena :). Siitä tulee onnellinen olo. Tykkääköhän Ate sen lahjoista? IIK!
Nemo oli ihan tosi hyvässä vireessä. Se sinkosi treeniboksistaan kuin mikäkin ohjus ja tarjosi jos jonkinlaista liikettä ja pyörähdystä ennen suoritusta. Oli tosi kiva tehdä sen kanssa. Nemo on viime aikoina päässyt treenaamaan vain niitä rimakorkeuksia ja ihan hajakertoja keppejä, keinua ja putkea joten tämä treeni teki sille tosi hyvää ja se tulee ohjaukseen nätisti ja tykkään "pyöritellä" sitä kentällä kun se tulee, innostuu ja tekee. Ihana pieni kirppunen. Mä en oo sitä kauheasti jättänyt lähtöön, koska on mun mielestä vaikuttanut vireeseen, joten ollaan treenailtu paikallaoloa ihan erillisenä, ei agikentällä. Tänään silläkään ei ollut vaikutusta, pari kertaa hiippaili perään, mutta pääosin pysyi nätisti ja lähti innokkaasti tulemaan vaikka odottelemaan joutuikin. Oli ilo katsoa tänään sitä tuttua pikkuista, joka innostuksissaan tarjoaa istu-maahan-pyörähdys-maahan-istu, kaiken mahdollisen ja iloisesti katsoo että mitä nyt tehdään?!
Hiski ja naiset.....kovasti olisi halunnut pk collien Neven perään niin että leuat loksuivat ja vinkunaa kuului. Muutenkin hallin matto oli täynnä ihania hajuja. Sain sen kuitenkin alkukankeuden jälkeen keskittymään :) ! Hiski oli hieno poika, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähän aikaa se on lajia harrastanut. Siinä oli myös sitä Hiskimäistä potkua, luonnetta ja kestävyyttä mistä tykkään ihan hirmuisesti! Ajattelin ohjauskuvioiden olevan Hiskille liian haastellisia, mutta jälleen kerran olin aliarvioinut sen kyvyn oppia nopeasti. Saija huomautti mun tyylistä ohjata Hiskiä, miksi en ohjaa sitä yhtä hyvin kuin Nemoa? Olen miettinyt sitä itsekin..tuleeko se ajan myötä? Olen treenannut Nemon kanssa niin tiiviisti kaksi vuotta että tiedän suurinpiirtein miten se toimii, mikä on vaikeaa, missä se tarvitsee enemmän mun apua ja missä sen saa vaan päästää ja tehdä itse. Opin toki Nemostakin uutta joka treeneissä, mutta silti tietysti tunnen sen paremmin kuin Hiskin. Olen jotenkin varovainen, haparoin, mietin liikaa...ja olen hidas! Kun keskityin paremmin ja mietin mitä teen, Hiski osasi, tuli ohjaukseen ja teki. Huomasin ne omat heikot kohtani taas Hiskin kanssa...kun tehdään, täytyy käskeä ja vaatia ja kun palkataan niin palkataan hyvin. Täytyy koko ajan olla tarkkana ja esteen edellä. Kun Hiskiä käskyttää ja pitää huolen, että se tietää jo esteellä mikä on seuraava, se pysyy hyvin näppylässä eikä kuumene liikaa. Yksi ainoa purukin vain tuli ;). Lähdöistä tuo hoffirontti häippäsi pari kertaa ja mä jouduin pinnistelemään, etten alkanu nauramaan vaan yritin ilmeelläni kertoa ettei sieltä saa lähteä ja kävin palauttamassa paikalleen. Pokan pito oli vaan hankalaa kun Hiski hönötti sellainen pöljä virne kuonollaan, horvat hörössä ja kieli ulkona :). Samoin jos se karkasi esteelle ilman lupaa niin yritin olla nauramatta kun ilme oli sellanen "vedinkö mä hyvin?!" :D ! Irtoavuutta siinä oli enemmän kuin uskalsin aluksi luottaa...tehtiin käännöksiä putkilta hypylle ja pimeään kulmaan putkeen. Olin molemmilla niihin tyytyväinen. Hiski ekalla kerralla jonkin verran epäröi, mutta haki kuitenkin :) !
Kaiken kaikkiaan lopputuloksena jäi todella hyvä olo. Nemoon ja Hiskiin, molempiin olin itse tyytyväinen. Omassa ohjauksessa oli puutteita, mutta niitäkin sai hiottua. Asennetta oli Hiskin kanssa enemmän kuin aikaisemmin ja se oppi paljon uusia juttuja. Tärkeintä kuitenkin oli se, että mulla oli molempien koirien kanssa kentällä todella hauskaa :) . Opin itse pari uutta ohjauskuviotakin ja Nemo ja Nismo saivat eilen vielä ilman esteitä niitä hieman kokeilla nenästä "vedettynä". 27. pvä olisi sitten seuraava kerta ja ohjelmassa kontakti. Saija esitti mulle aika hyviä kysymyksiä kontakteja koskien ja mä oon nyt miettiny miten ne haluan opettaa ;) !!! Hiskille ne on todella tärkeät, Nemolle ei niinkään, mutta eipä siitä haittaa olisi jos puomin kontaktin opettaisi ainakin sille.
Nismo (nykyään Tuukan nimeämänä Ismo Laitela) jäi Aten ja poikien kanssa kotiin treenien ajaksi. Ate oli laittanut sen tarhaan kun olivat ulkohommissa ja Nismohan lähtee nuuskimaan omia polkujaan jos sitä ei koko ajan kyttää tai tee mitään sellaista mikä sitä kiinnostaa :). Nismo oli ollut tarhassa hieman ihmeissään että mikäs juttu tää oikein on :). Mun rakkaat miehet olivat myös sitten keksineet piirrellä mun minukkiin jos jonkinlaista hymiötä ja kirkkovenettä, siellä ne parkkiksella hihitteli kun tultiin treenaamasta.
Perjantaina sattuikin sitten vähän ikävämpi tapaus, mikä onneksi päättyi onnellisesti. Mulla oli vapaapäivä ja olin sopinut Hennan kanssa että se tuo Mimmin ja Rommin leikkimään ja lenkkeilemään Hiskin kanssa. Lähdettiin klo 13 aikoihin Aten takapihalta pellolle ja ensimmäiset puoli tuntia oli todella hauskaa. Koirat peuhasivat oikein olan takaa kunnes n. 50 metrin päästä lähti 2 peuraa..Mimmi ja Hiski hyppäsivät jälkien perään ja minä ja Henna huudettiin sen mitä kurkusta lähtee. Hiski pysähtyi ensimmäisestä käskystä, empi hetken, mutta tuli sivulle..Mimmi ei nenäänsä hangesta nostanut vaan lähti ajamaan jälkiä ja juoksi ja juoksi niin kauas ettei sitä enää suurella avopellolla näkynyt. Huudeltiin ja huudeltiin, ei mitään...palattiin Hiskin ja Rommin kanssa takasin ja hälytettiin muita koiraihmisiä ja tuttuja apuun. Suski ja Köpi ajoivat Mimmin jälkiä, mutta koiraa ei näkynyt. Kaikki ajelivat ympäri pitäjää, hälytettiin löytöeläintalot, lappuja laitettiin lähikauppoihin, etsijät kävelivät ja kävelivät ympäriinsä eikä Mimmiä näkynyt. Henna grillasi Aten pihalla, jätti autonsa Aten pihalle ja vaatteitaan jos se palaisi..koko lauantai päivänä siitä ei näkynyt vilaustakaan. Katoamishetkellä Mimmillä oli heijastinliivi sekä panta jossa oli Hennan numero. Sunnuntai aamuna sitten Hennalta tuli tekstari että Mimmi on löytynyt. Oli mennyt Atelta n. 2 km päähän Mannisten kotitilalle autotalliin ilmeisesti turvaan ja lämmittelemään. Riemu oli ollut melkoinen kun koira oli löytänyt perheensä :) ! Täytyy nostaa hattua meijän koiraklubilaisille, ystäville ja Hennan sukulaisille. Kaikki tulivat mukaan porukkaan mukisematta, vapaaehtoisina ja etsivät ja auttoivat. Aivan mahtavaa yhteistyötä!
Mä odotan jouluaattoa...vaikka en mikään hillitön jouluihminen olekaan. Odotan sitä hetkeä kun saan Aten vierestä hymyillen katsoa kun pojat ja koirat repivät auki pakettejaan into piukeena :). Siitä tulee onnellinen olo. Tykkääköhän Ate sen lahjoista? IIK!
7.12.2009
Lieto ATT-areena 6.12 Hiski the hovawart - 2 x HYL
Viime viikko meni treenien puolesta aika vahvasti agilityn parissa. Atesta oli suuri apu joka on aika erikoista, koska se ei itse tosiaan harrasta koko lajia :) ! Myönnän myös, etä ärsytystä SAATTOI nousta pintaan kun se antoi neuvoja jotka vielä toimivat hyvin....mutta kiitollinen olin kuitenkin :) ! On niin ihanaa treenata yhdessä kun nuo koirat ovat iso osa arkea kuitenkin.
Nismo & Nemo treenasivat viime viikolla kentällä kolmena päivänä. Nemo otti taas tuplarima hyppyjä eikä MITÄÄN ongelmia taaskaan hyppykorkeudessa vaikka korkeus oli minien maksimi. Laskettiin sitten tuplarimoista alempi jo ihan maan tasalle silmänlumeeksi eikä silti alittanut vaan hyppäsi hyvin. Ei jäänyt ponnistelemaan tai arpomaan. Kokeilin myös olla edellä, lähettää, sivusta työntää, sivusta ohjata, lähettää takaakiertoon, enkä huomannut missään minkäänlaista eroa hyppyyn, kaikki meni ilmavasti eikä ollut epävarmuutta. Tavallaan tylsää koska nyt en osaa paikantaa ongelmaa..enkä uskalla ottaa tuplarimaa pois..miksi se sitten alittaa jos hyvin pääsee ylikin? Onko vaan helpompaa mennä ali? Ärsyttävää koska en voi ilmoittautua kisoihin ennen kuin saan varmuutta lisää hypyille. Meneekö ongelma sitten taas ajan kanssa ohi? Lisäksi jokainen ratahan alkaa pakosti hypyllä, joten onko kiva ilmoittautua ja keskeyttää ekan esteen jälkeen koska en voi missään tapauksessa antaa sen mennä ali enää edes sen yhden radan verran...voi tuska..Kepit meni taas hyvin ja kestää jo vähän kauempaakin lähetystä ja pujottelee itsenäisesti. Miksi en taaskaan treenannut väärää puolta? Keinulta Nemo on alkanut peruutella joten sitä vahvistelin myös ja sain pysymään nameilla ja odota käskyllä. Sitä selkeästi arveluttaa koko keinu kun se alkaa laskea, joten taidan kaivaa jostain kätköistä taas käyttöön rakentamani levyn palan, jossa pohjassa puolikas pallo ja palkkailen tasapainoilusta.
Nismo touhusi keppien kanssa ja harjoitteli takaakiertoa. Aika nopeasti hokasi keppien idean ja vaikka joudun puoliksi peruuttaen sen kanssa ne vielä menemään, se askelluksesta päätellen nappasi idean pieniin aivoihinsa kuitenkin ihan hyvin :) ! Takaakierrossa meille sitten tulikin erimielisyyksiä. Paikallaan lähetys ei onnistu sillä..se ei paikaltaan irtoa vaan kuumenee ja alkaa räksyttää. Mä en kestä sen rumaa ääntä joten otettiin vauhtia ja johan alkoi toimia! Taas harmittelin Nismon paineensietokykyä ja epäsosiaalisuutta...se olisi niin paljon nopeampi kuin Nemo ja itsenäisempikin tietyllä tavalla. Nemo taasen tottelevaisempi, yhteistyökykyisempi ja teknisesti huomattavasti taitavampi.
Nismo noin muuten on ollut oikein ihanasti..kaikki stressi muuttamisesta, alkuvuoden epätasaisuudesta ja Rutusta on selkeästi väistynyt. Se on huomattavasti enemmän kartalla taas itse arjessa ja on tottelevaisempi kuin ikinä. 100% varmaa "seurakoiraa" en saa siitä koskaan, mutta se tykkää Atesta, pojista ja Hiskistäkin ja pitää nenunsa kiinni yleisillä paikoilla missä on paljonkin koiria, se riittää mulle. Tuittupäinen se tulee olemaan aina, mutta on käsiteltävissä ja tottelee. Sen kanssa on ollut nyt myös huomattavasti kivempaa ja antoisampaa harrastaa. Mimmu <3
Ruttu oli piipahtamassa keskiviikkona ja lauantaina. Se on niin muuttunut koira. Se on rauhoittunut huomattavasti, mutta on tiivis, innokas ja hyvä työpari tokossa kuitenkin. Ei siis lainkaan mitään flegmaattisuutta vaan sellaista aikuisen ja hyvinvoivan koiran tyyneyttä. Olen niin onnellinen sen puolesta. Samalla olen hirveän surullinen, koska tiedän ettei se voi olla Katilla talvea pidempään. Mites sen jälkeen? Voinko osittain riistää siltä sen kuuluvuuden johonkin? Miten ratkaisen pääni sisällä ongelman suuresta kiintymisestä Ruttua kohtaan ja samalla suuresta kunnioituksesta ja tiedosta, että sen kuuluu ansaita jotain parempaa mitä minä pystyn sille tarjota? Aina se välittäminen ei vain riitä...jos ei ole puitteita :( . Ruttu on niin hirveän paljon minulle. En osaa sitä selittää...muistan millainen se oli tullessaan, miten paljon se vaati. Miten paljon mä purin hammasta, itkinkin joskus, hakkasin päätä seinään, onnistuin ja tänäpäivänä näen kaiken sen työn tuloksen. Kun se ruttanalla kuonollaan katsoo muhun ja paiskaa tassulla...muhun sattuu. Haluan tarjota sille parhaan mahdollisen elämän, koska se sille kuuluu. Surulliseksi minut tekee se etten itse pysty sitä tarjota. Toisaalta tiesin että luopumisen hetki tulee joskus. Rutun alkuperäinen tarkoitus oli kouluttautua mun luona ja sen jälkeen etsiä uusi, pysyvä koti. Miksi kiinnyin? Miksi venytin niin pitkään? Voi kun aina osaisi tehdä oikein :(. Lisäksi se että päätös on vaikea niin ahdistaa kun ihmiset arvostelevat. Kun joku näkisi mun sydämeen ja tietäisi miten paljon tämä asia on vaivannut ja mitä sen eteen on tehty..
Huoh....
Tosiaan eilen olimme Aten, kirppujen ja Hiskin kanssa Liedossa ATT-areenalla. Oli tosi kivaa kun Ate oli mukana. Sai jutella ja purkaa ajatuksia ja naureskella ja olla vaan yhdessä :). Olin ilmoittanut Hiskin kahteen starttiin. Tarkoitus oli saada edes jokin tulos, mutta hylkyhän sieltä molemmista radoista napsahti. Ensimmäinen rata oli ihan kamalaa katsottavaa...Ate otti molemmat videolle ja teki oikeen pahaa katsoa. Miksi mun pitää mennä niin paniikkiin kisoissa? Näytän radalla ihan siltä etten tiedä yhtään mitä teen. Molemmat radat olivat tilavia ja hauskoja. Ensimmäinen rata meni oikein hyvin puomin jälkeiselle hypylle asti. Jäi lähtöön hyvin ja tuli käskystä. Hyppy, hyppy, pieni tönäisy ja hyppy, jonka jälkeen puomi. Tuli puomille hyvin, meni nätisti ja kuunteli! Puomin alastulo ok, samoin ylösmeno. Päästin (aivan, miksi??!!!) sen kontaktipinnalta ryysäämään ja ohjasin huonosti..ohitti hypyn ja haki sen takana olevaa putkea, kutsuin takasin, käänsin hypylle ja lähetin putkeen, meni hyvin. Renkaalle jäin varmistelemaan ihan turhaan, tuli hyvi putkelta ja meni renkaan, mutta siitä johtuen olin sitten kepeillä myöhässä. Mun hitaudesta johtuen tulikin sitten jos jonkilaista pomppua ja turhautumista, väärät kepit ja karkasi A:lle...kutsuin pois ja keskeytin radan. Ajattelin että turha sitä on päästellä omia reittejään menemään vaan vihelsin pelin poikki. Jäi harmistus...miksi takkusin, hidastelin, jäin miettimään, päästin kun ei pitänyt, ohjasin huonosti..miksi tein TAAS niitä virheitä mitä teen aina paniikissa? Treeneissä ei ole koskaan tällaisia ongelmia.
Toinen rata oli edellisestä melkein kopio mutta ns. väärinpäin. Lähtöön jäi hyvin ja kun käännyin katsomaan sitä, näin jo Hiskin ilmeessäkin sitä intoa mikä sillä on treeneissä. Jätin kahden esteen taakse jonka jälkeen putki. Lähti hyvin ja käskystä, putkeen meni hyvin. Mulle tuli kiire putken toiseen päähän ja puolenvaihtoon. Olin aika lähellä putkea koska pelkäsin sen karkaavan A:lle. Hyppy ja kepit. Kepeille ehdin hyvin ja annoin liioitellun käsiavun varmistellakseni, ei virheitä. Muuri jonka jälkeen hyppy. A:n vetovoima meinasi kasvaa taas liian suureksi enkä ottanut tarpeeksi käteen..ohitti hypyn, palasi käskystä, hyppäsi josta A. Ei kontaktivirheitä. Hyppy ja hyppy josta keinulle..pysähtyi seis-käskystä, mutta vauhtia oli liikaa, kevyt keinu ja lopputuloksena liukastuminen ja rämähdys. Kompasteli, ei näyttänyt loukkaavaan eikä tullut virhettä. Rengas ja putki johon tein takaaleikkauksen, onnistui hyvin! Putkelta hyppy jonka jälkeen puomi. Puomilla teki stopin ja hyppäsi ylösnousulta alas. Käskin uudestaan ja taas kielto. Pelästyi siis kuitenkin keinua koska puomi (A:n rinnalla) on ollut sen lempiesteitä. Keskeytin enkä pakottanut, kehuin ja juoksutin pois radalta. Rapsutteluja kauheasti, mutta ei paapomista. Luu ja autoon. Vitutus....siitä miten en osannut näyttää taas yhtään mitään osaamista, en ollut oma itseni enkä koiralle reilu...meillä alkaa tehotreenit tällä viikolla ja seuraavat kisat on sitten tammikuun 2. pvä Hyvinkäällä. Josko siellä sitten? Toivottavasti...
Reissu oli muuten kyllä mukava. Mä oisin varmaan synkistelly kaiken ajan jos Ate ei olisi ollut hauskuuttamassa ja jakamassa kisapäivää mun kanssa. Iso kiitos siis! Varsinkin kun sillä saattoi HIEMAN olla huono happi duuninsa pikkujoulujen jäljiltä ;). Sen siitä saa kun ottaa sen yhden ylimääräisen ;).
Kohta olisi joulu...onneksi Ate otti aamulla joulukinkun puheeksi, se siis tarkoittaa sitä, että kukaan ei oo laskenu sen varaan että mä osaisin sen paistaa :D !
Nismo & Nemo treenasivat viime viikolla kentällä kolmena päivänä. Nemo otti taas tuplarima hyppyjä eikä MITÄÄN ongelmia taaskaan hyppykorkeudessa vaikka korkeus oli minien maksimi. Laskettiin sitten tuplarimoista alempi jo ihan maan tasalle silmänlumeeksi eikä silti alittanut vaan hyppäsi hyvin. Ei jäänyt ponnistelemaan tai arpomaan. Kokeilin myös olla edellä, lähettää, sivusta työntää, sivusta ohjata, lähettää takaakiertoon, enkä huomannut missään minkäänlaista eroa hyppyyn, kaikki meni ilmavasti eikä ollut epävarmuutta. Tavallaan tylsää koska nyt en osaa paikantaa ongelmaa..enkä uskalla ottaa tuplarimaa pois..miksi se sitten alittaa jos hyvin pääsee ylikin? Onko vaan helpompaa mennä ali? Ärsyttävää koska en voi ilmoittautua kisoihin ennen kuin saan varmuutta lisää hypyille. Meneekö ongelma sitten taas ajan kanssa ohi? Lisäksi jokainen ratahan alkaa pakosti hypyllä, joten onko kiva ilmoittautua ja keskeyttää ekan esteen jälkeen koska en voi missään tapauksessa antaa sen mennä ali enää edes sen yhden radan verran...voi tuska..Kepit meni taas hyvin ja kestää jo vähän kauempaakin lähetystä ja pujottelee itsenäisesti. Miksi en taaskaan treenannut väärää puolta? Keinulta Nemo on alkanut peruutella joten sitä vahvistelin myös ja sain pysymään nameilla ja odota käskyllä. Sitä selkeästi arveluttaa koko keinu kun se alkaa laskea, joten taidan kaivaa jostain kätköistä taas käyttöön rakentamani levyn palan, jossa pohjassa puolikas pallo ja palkkailen tasapainoilusta.
Nismo touhusi keppien kanssa ja harjoitteli takaakiertoa. Aika nopeasti hokasi keppien idean ja vaikka joudun puoliksi peruuttaen sen kanssa ne vielä menemään, se askelluksesta päätellen nappasi idean pieniin aivoihinsa kuitenkin ihan hyvin :) ! Takaakierrossa meille sitten tulikin erimielisyyksiä. Paikallaan lähetys ei onnistu sillä..se ei paikaltaan irtoa vaan kuumenee ja alkaa räksyttää. Mä en kestä sen rumaa ääntä joten otettiin vauhtia ja johan alkoi toimia! Taas harmittelin Nismon paineensietokykyä ja epäsosiaalisuutta...se olisi niin paljon nopeampi kuin Nemo ja itsenäisempikin tietyllä tavalla. Nemo taasen tottelevaisempi, yhteistyökykyisempi ja teknisesti huomattavasti taitavampi.
Nismo noin muuten on ollut oikein ihanasti..kaikki stressi muuttamisesta, alkuvuoden epätasaisuudesta ja Rutusta on selkeästi väistynyt. Se on huomattavasti enemmän kartalla taas itse arjessa ja on tottelevaisempi kuin ikinä. 100% varmaa "seurakoiraa" en saa siitä koskaan, mutta se tykkää Atesta, pojista ja Hiskistäkin ja pitää nenunsa kiinni yleisillä paikoilla missä on paljonkin koiria, se riittää mulle. Tuittupäinen se tulee olemaan aina, mutta on käsiteltävissä ja tottelee. Sen kanssa on ollut nyt myös huomattavasti kivempaa ja antoisampaa harrastaa. Mimmu <3
Ruttu oli piipahtamassa keskiviikkona ja lauantaina. Se on niin muuttunut koira. Se on rauhoittunut huomattavasti, mutta on tiivis, innokas ja hyvä työpari tokossa kuitenkin. Ei siis lainkaan mitään flegmaattisuutta vaan sellaista aikuisen ja hyvinvoivan koiran tyyneyttä. Olen niin onnellinen sen puolesta. Samalla olen hirveän surullinen, koska tiedän ettei se voi olla Katilla talvea pidempään. Mites sen jälkeen? Voinko osittain riistää siltä sen kuuluvuuden johonkin? Miten ratkaisen pääni sisällä ongelman suuresta kiintymisestä Ruttua kohtaan ja samalla suuresta kunnioituksesta ja tiedosta, että sen kuuluu ansaita jotain parempaa mitä minä pystyn sille tarjota? Aina se välittäminen ei vain riitä...jos ei ole puitteita :( . Ruttu on niin hirveän paljon minulle. En osaa sitä selittää...muistan millainen se oli tullessaan, miten paljon se vaati. Miten paljon mä purin hammasta, itkinkin joskus, hakkasin päätä seinään, onnistuin ja tänäpäivänä näen kaiken sen työn tuloksen. Kun se ruttanalla kuonollaan katsoo muhun ja paiskaa tassulla...muhun sattuu. Haluan tarjota sille parhaan mahdollisen elämän, koska se sille kuuluu. Surulliseksi minut tekee se etten itse pysty sitä tarjota. Toisaalta tiesin että luopumisen hetki tulee joskus. Rutun alkuperäinen tarkoitus oli kouluttautua mun luona ja sen jälkeen etsiä uusi, pysyvä koti. Miksi kiinnyin? Miksi venytin niin pitkään? Voi kun aina osaisi tehdä oikein :(. Lisäksi se että päätös on vaikea niin ahdistaa kun ihmiset arvostelevat. Kun joku näkisi mun sydämeen ja tietäisi miten paljon tämä asia on vaivannut ja mitä sen eteen on tehty..
Huoh....
Tosiaan eilen olimme Aten, kirppujen ja Hiskin kanssa Liedossa ATT-areenalla. Oli tosi kivaa kun Ate oli mukana. Sai jutella ja purkaa ajatuksia ja naureskella ja olla vaan yhdessä :). Olin ilmoittanut Hiskin kahteen starttiin. Tarkoitus oli saada edes jokin tulos, mutta hylkyhän sieltä molemmista radoista napsahti. Ensimmäinen rata oli ihan kamalaa katsottavaa...Ate otti molemmat videolle ja teki oikeen pahaa katsoa. Miksi mun pitää mennä niin paniikkiin kisoissa? Näytän radalla ihan siltä etten tiedä yhtään mitä teen. Molemmat radat olivat tilavia ja hauskoja. Ensimmäinen rata meni oikein hyvin puomin jälkeiselle hypylle asti. Jäi lähtöön hyvin ja tuli käskystä. Hyppy, hyppy, pieni tönäisy ja hyppy, jonka jälkeen puomi. Tuli puomille hyvin, meni nätisti ja kuunteli! Puomin alastulo ok, samoin ylösmeno. Päästin (aivan, miksi??!!!) sen kontaktipinnalta ryysäämään ja ohjasin huonosti..ohitti hypyn ja haki sen takana olevaa putkea, kutsuin takasin, käänsin hypylle ja lähetin putkeen, meni hyvin. Renkaalle jäin varmistelemaan ihan turhaan, tuli hyvi putkelta ja meni renkaan, mutta siitä johtuen olin sitten kepeillä myöhässä. Mun hitaudesta johtuen tulikin sitten jos jonkilaista pomppua ja turhautumista, väärät kepit ja karkasi A:lle...kutsuin pois ja keskeytin radan. Ajattelin että turha sitä on päästellä omia reittejään menemään vaan vihelsin pelin poikki. Jäi harmistus...miksi takkusin, hidastelin, jäin miettimään, päästin kun ei pitänyt, ohjasin huonosti..miksi tein TAAS niitä virheitä mitä teen aina paniikissa? Treeneissä ei ole koskaan tällaisia ongelmia.
Toinen rata oli edellisestä melkein kopio mutta ns. väärinpäin. Lähtöön jäi hyvin ja kun käännyin katsomaan sitä, näin jo Hiskin ilmeessäkin sitä intoa mikä sillä on treeneissä. Jätin kahden esteen taakse jonka jälkeen putki. Lähti hyvin ja käskystä, putkeen meni hyvin. Mulle tuli kiire putken toiseen päähän ja puolenvaihtoon. Olin aika lähellä putkea koska pelkäsin sen karkaavan A:lle. Hyppy ja kepit. Kepeille ehdin hyvin ja annoin liioitellun käsiavun varmistellakseni, ei virheitä. Muuri jonka jälkeen hyppy. A:n vetovoima meinasi kasvaa taas liian suureksi enkä ottanut tarpeeksi käteen..ohitti hypyn, palasi käskystä, hyppäsi josta A. Ei kontaktivirheitä. Hyppy ja hyppy josta keinulle..pysähtyi seis-käskystä, mutta vauhtia oli liikaa, kevyt keinu ja lopputuloksena liukastuminen ja rämähdys. Kompasteli, ei näyttänyt loukkaavaan eikä tullut virhettä. Rengas ja putki johon tein takaaleikkauksen, onnistui hyvin! Putkelta hyppy jonka jälkeen puomi. Puomilla teki stopin ja hyppäsi ylösnousulta alas. Käskin uudestaan ja taas kielto. Pelästyi siis kuitenkin keinua koska puomi (A:n rinnalla) on ollut sen lempiesteitä. Keskeytin enkä pakottanut, kehuin ja juoksutin pois radalta. Rapsutteluja kauheasti, mutta ei paapomista. Luu ja autoon. Vitutus....siitä miten en osannut näyttää taas yhtään mitään osaamista, en ollut oma itseni enkä koiralle reilu...meillä alkaa tehotreenit tällä viikolla ja seuraavat kisat on sitten tammikuun 2. pvä Hyvinkäällä. Josko siellä sitten? Toivottavasti...
Reissu oli muuten kyllä mukava. Mä oisin varmaan synkistelly kaiken ajan jos Ate ei olisi ollut hauskuuttamassa ja jakamassa kisapäivää mun kanssa. Iso kiitos siis! Varsinkin kun sillä saattoi HIEMAN olla huono happi duuninsa pikkujoulujen jäljiltä ;). Sen siitä saa kun ottaa sen yhden ylimääräisen ;).
Kohta olisi joulu...onneksi Ate otti aamulla joulukinkun puheeksi, se siis tarkoittaa sitä, että kukaan ei oo laskenu sen varaan että mä osaisin sen paistaa :D !
1.12.2009
Kunto loppuu!!!
Se olisi joulukuu...voi elämä miten nopeasti aika menee! Vuosi on ollut melkoinen, pelkästään tänä vuonna neljä osoitetta "kodiksi" ja paikka jonka tällä hetkellä tunnen oikeasti ja sydämestäni kodiksi, ei virallisesti kuitenkaan ole, vaan osoite on muualla. Vuoteen on mahtunut niin paljon, se on repinyt ja rikkonutkin, mutta lopputulos on niin antoisa, kaunis, onnellinen...enemmän kuin ihmismieli uskaltaa toivoa. Sen eteen on kannattanut kokea paljon. Olen rakastunut ja lujaa.
Otsikon mukaisesti kunto oli eilen koetuksella. Erittäin kestävä selkäni (NOT!) ei kestäisi juoksemista, varsinkaan pehmeällä pohjalla, ei istumista, ei makaamista..joten oon päättäny olla välittämättä lääkärin komennoista koska ainoaksi liikkumismuodoksi jää selkeästi leijuminen eikä se oikeen onnistu ;). Otin Nismon, Nemon ja Hiskin kyytiin (kiitos Ate auton lainasta) ja eikun kentälle ja agilitya treenaamaan. Tarvis vissiin alkaa jotain lenkkiä juoksemaan, että jaksaisi vetää samalla vauhdilla kolmen koiran kanssa peräkkäin. Pikkasen hengästytti!
Nemo treenasi tuplarimalla minien maksi hyppyjä kisoissa tapahtuneiden alituksien takia. Ei muuten yhtään ottanut kupoliin kun siinä laskin esteitä jotka olivat medikorkeudessa niin Nemo ponkaisi innostuksissaan siitä medihypystä yli niin että humaus kävi vaan!!!! Perkeleen sintti on viilannut mua taas linssiin ;)!!! Tuplarimat siis ja eikun hyppyyttämään. Nemolla oli hauskaa, se koohotti aluksi niin että ei meinannut tulla ollenkaan ohjaukseen vaan hyppi omiaan ja odotti palkkaa korvat sojossa. Hillintää ja hallintaa niin johan alkoi sujua. Hyppyytin suoraan, kulmana, takaaleikkauksella (käytän harvoin Nemolla), takaakierrolla, esteen vierestä, esteen takaa, esteen edestä, ihan joka suunnasta eikä hypyssä tai sen korkeudessa ollut MITÄÄN ongelmia. Pohjakin on vielä verraten pehmeä. Positiivista todella, koska se tarkoittaa vaan treeniä ja hyppyytystä ja eikun taas kisoihin Nemolla!!!!! JEEEE!!!!! Jatkamme siis hyppyharjoituksia ja luomme luottamusta. Tehtiin myös keinua ja keppejä. Nemo on alkanut hiipparoimaan pois keinulta kun se laskeutuu ja tätä namin kanssa treenattiin. Namia keinun päähän parikin kertaa laskeutumisen aikana ja lisäkäsky odota. Hiipparoi silti, mutta onnistuikin lopulta pari kertaa ja siihen lopetettiin. Ärsyttää kun muuten se etenee keinulle niin nappiin, kova vauhti, ihan päähän ja jää seisomaan kunnes on laskeutunut puoleen väliin niin lähtee hiipparoimaan takaisin päin...mrr...Kepeillä ei ongelmia ollut, ilokseni pujottelee sisällevetoa lukuunottamtta itsenäisesti ja etenee tarvittaessa minusta myös ohi kun pujottelee. Hieno kirppu!
Nismo osoitti eilen ihan ihmeellistä nöyryyttä ja kuuliaisuutta kentällä?! Onkohan se kipeä :D ?? Nismo sai ihan hallinnan vuoksi tehdä vain yhtä hyppyä erilaisilla ohjausvariaatioilla ja kulmilla. Komensi jonkun verran haukulla, mutta luki ohjausta ihan nappiin. Lisäksi tuli heti luokse ja perusasentoonkin käskiessä ja seurasi aina takaisin suorituspaikalle?! Oli täpsäkkänä ja marssi kuin maailmanomistaja mun vieressä mutta totteli ja halusi tehdä. Putkeen meno pimeällä oli sille liikaa eikä jääty tahkoamaan kun toimi niin hyvin vaan siirryttiin keinulle. Oli aika mahdottomana namin perään ja meinasi mennä säätämiseksi, rauhottelin hetken ja todella reippaasti meni. Vauhti oli välillä vähän liiankin suuri...Keppejä tehtiin myös ja Nismosta voisi tulla hyväkin pujottelija koska se aika ponnekkaasti loikki estevälejä. Täytyy tarkkailla sen treenimotivaatiota ja arkea muutenkin että mikä vaikuttaa mihinkin. Nismosta saisi niin hyvän jos sen saisi aina näppiin. Huoh...
Hiskistä huomasi ettei se ollut päässyt agikentälle hetkeen..meille tuli ihan VÄHÄN sanomista ennen esteitä. Hiski karkasi multa heti itsekseen kentälle kun seurautin sitä esteille ja jouduin komentaa aika kovasti ennenkuin jolkotteli takaisin ja otti perusasennon. Hiskimäisesti ilme oli sellainen "haista paska, tottelen koska on pakko" :D ! On hienoa, että se tekee ratkaisuja ja hienoa että sen halu lajiin on niin suuri ettei se meinaa malttaa, mutta nyt on keskityttävä myös hallintaan. Muuten meillä on kisoissa katastrofi. Olin rakentanut Hiskille suoran, hyppy, rengas, hyppy, hyppy, hyppy jonka jälkeen välistäveto,hyppy, välistäveto, hyppy, kepit, hyppy jolle takaaleikkaus, kolme hyppyä suorassa linjassa, ohjaukseen otto ettei karkaa renkaalle ja putkeen josta keinulle ja loppu. Jäi todella nätisti lähtöön meijän alkuneuvottelun jälkeen siitä, että radalle tullaan hallitusti eikä touhuta omia. Kesti hyvin suoran, oli vauhdikas, ei hapuillut eikä puskenut hyppyjä sivusta. JES! Välistävetoon kääntyi niin kauniisti että mä meinasin jäädä paikalleen ihailemaan, mutta työnsin puolisylkkärillä hypylle. Irtosi ihanasti! Annoin hyvin tilaa mutta silti tuntui että olin toiselle välistävedolle liian lähellä, täytyy tarkkailla omaa kohtaa näissä. Kepeille vedin sisälle ja annoin käsiapua ja pujotteli nätisti! On alkanut ottaa jo vähän matalempaa asentoa. Takaaleikkaus hypyille meni paremmin kuin luulin, mutta olisin voinut itse olla koiralle selkeämpi ja tähän otettiinkin toistoja ja toistoja ennenkuin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni jonka johdosta koirakin kääntyi ja toimi. Hyppysuoralta sain hyvin jarrutettua, mutta putkelle kääntäminen oli vaikea Hiskille, ei olisi halunnut millään edetä. Yksittäistä vahvistusta putkelle ja toistoja ja alusta niin johan meni! Keinulle otettiin vauhdilla ja ilman vauhtia sekä ekan kerran niin että selkeästi ohjaan sen takaa keinulle. Pysyy yllättävän hyvin kontaktipinnalla, ylös täysiä, käsky STO ja seisoo tasan niin kauan kunnes saa luvan poistua. JES! Hiski oli yleisesti ottaen vähän turhankin vireessä ja sain paria puruakin taas vaihteeksi..rauhottelin, otin haltuun ja käänsin ja väänsin niin toimi ja toimi hyvin. Tosiaan...kunto vaan loppui itseltä ;).
Tänään uusiksi ja samalla koiramäärällä, huh!! Atekin tulee, ihanaa :) ! Sunnuntain kisoja odottaessa ja pelätessä...IIIK!!!
Otsikon mukaisesti kunto oli eilen koetuksella. Erittäin kestävä selkäni (NOT!) ei kestäisi juoksemista, varsinkaan pehmeällä pohjalla, ei istumista, ei makaamista..joten oon päättäny olla välittämättä lääkärin komennoista koska ainoaksi liikkumismuodoksi jää selkeästi leijuminen eikä se oikeen onnistu ;). Otin Nismon, Nemon ja Hiskin kyytiin (kiitos Ate auton lainasta) ja eikun kentälle ja agilitya treenaamaan. Tarvis vissiin alkaa jotain lenkkiä juoksemaan, että jaksaisi vetää samalla vauhdilla kolmen koiran kanssa peräkkäin. Pikkasen hengästytti!
Nemo treenasi tuplarimalla minien maksi hyppyjä kisoissa tapahtuneiden alituksien takia. Ei muuten yhtään ottanut kupoliin kun siinä laskin esteitä jotka olivat medikorkeudessa niin Nemo ponkaisi innostuksissaan siitä medihypystä yli niin että humaus kävi vaan!!!! Perkeleen sintti on viilannut mua taas linssiin ;)!!! Tuplarimat siis ja eikun hyppyyttämään. Nemolla oli hauskaa, se koohotti aluksi niin että ei meinannut tulla ollenkaan ohjaukseen vaan hyppi omiaan ja odotti palkkaa korvat sojossa. Hillintää ja hallintaa niin johan alkoi sujua. Hyppyytin suoraan, kulmana, takaaleikkauksella (käytän harvoin Nemolla), takaakierrolla, esteen vierestä, esteen takaa, esteen edestä, ihan joka suunnasta eikä hypyssä tai sen korkeudessa ollut MITÄÄN ongelmia. Pohjakin on vielä verraten pehmeä. Positiivista todella, koska se tarkoittaa vaan treeniä ja hyppyytystä ja eikun taas kisoihin Nemolla!!!!! JEEEE!!!!! Jatkamme siis hyppyharjoituksia ja luomme luottamusta. Tehtiin myös keinua ja keppejä. Nemo on alkanut hiipparoimaan pois keinulta kun se laskeutuu ja tätä namin kanssa treenattiin. Namia keinun päähän parikin kertaa laskeutumisen aikana ja lisäkäsky odota. Hiipparoi silti, mutta onnistuikin lopulta pari kertaa ja siihen lopetettiin. Ärsyttää kun muuten se etenee keinulle niin nappiin, kova vauhti, ihan päähän ja jää seisomaan kunnes on laskeutunut puoleen väliin niin lähtee hiipparoimaan takaisin päin...mrr...Kepeillä ei ongelmia ollut, ilokseni pujottelee sisällevetoa lukuunottamtta itsenäisesti ja etenee tarvittaessa minusta myös ohi kun pujottelee. Hieno kirppu!
Nismo osoitti eilen ihan ihmeellistä nöyryyttä ja kuuliaisuutta kentällä?! Onkohan se kipeä :D ?? Nismo sai ihan hallinnan vuoksi tehdä vain yhtä hyppyä erilaisilla ohjausvariaatioilla ja kulmilla. Komensi jonkun verran haukulla, mutta luki ohjausta ihan nappiin. Lisäksi tuli heti luokse ja perusasentoonkin käskiessä ja seurasi aina takaisin suorituspaikalle?! Oli täpsäkkänä ja marssi kuin maailmanomistaja mun vieressä mutta totteli ja halusi tehdä. Putkeen meno pimeällä oli sille liikaa eikä jääty tahkoamaan kun toimi niin hyvin vaan siirryttiin keinulle. Oli aika mahdottomana namin perään ja meinasi mennä säätämiseksi, rauhottelin hetken ja todella reippaasti meni. Vauhti oli välillä vähän liiankin suuri...Keppejä tehtiin myös ja Nismosta voisi tulla hyväkin pujottelija koska se aika ponnekkaasti loikki estevälejä. Täytyy tarkkailla sen treenimotivaatiota ja arkea muutenkin että mikä vaikuttaa mihinkin. Nismosta saisi niin hyvän jos sen saisi aina näppiin. Huoh...
Hiskistä huomasi ettei se ollut päässyt agikentälle hetkeen..meille tuli ihan VÄHÄN sanomista ennen esteitä. Hiski karkasi multa heti itsekseen kentälle kun seurautin sitä esteille ja jouduin komentaa aika kovasti ennenkuin jolkotteli takaisin ja otti perusasennon. Hiskimäisesti ilme oli sellainen "haista paska, tottelen koska on pakko" :D ! On hienoa, että se tekee ratkaisuja ja hienoa että sen halu lajiin on niin suuri ettei se meinaa malttaa, mutta nyt on keskityttävä myös hallintaan. Muuten meillä on kisoissa katastrofi. Olin rakentanut Hiskille suoran, hyppy, rengas, hyppy, hyppy, hyppy jonka jälkeen välistäveto,hyppy, välistäveto, hyppy, kepit, hyppy jolle takaaleikkaus, kolme hyppyä suorassa linjassa, ohjaukseen otto ettei karkaa renkaalle ja putkeen josta keinulle ja loppu. Jäi todella nätisti lähtöön meijän alkuneuvottelun jälkeen siitä, että radalle tullaan hallitusti eikä touhuta omia. Kesti hyvin suoran, oli vauhdikas, ei hapuillut eikä puskenut hyppyjä sivusta. JES! Välistävetoon kääntyi niin kauniisti että mä meinasin jäädä paikalleen ihailemaan, mutta työnsin puolisylkkärillä hypylle. Irtosi ihanasti! Annoin hyvin tilaa mutta silti tuntui että olin toiselle välistävedolle liian lähellä, täytyy tarkkailla omaa kohtaa näissä. Kepeille vedin sisälle ja annoin käsiapua ja pujotteli nätisti! On alkanut ottaa jo vähän matalempaa asentoa. Takaaleikkaus hypyille meni paremmin kuin luulin, mutta olisin voinut itse olla koiralle selkeämpi ja tähän otettiinkin toistoja ja toistoja ennenkuin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni jonka johdosta koirakin kääntyi ja toimi. Hyppysuoralta sain hyvin jarrutettua, mutta putkelle kääntäminen oli vaikea Hiskille, ei olisi halunnut millään edetä. Yksittäistä vahvistusta putkelle ja toistoja ja alusta niin johan meni! Keinulle otettiin vauhdilla ja ilman vauhtia sekä ekan kerran niin että selkeästi ohjaan sen takaa keinulle. Pysyy yllättävän hyvin kontaktipinnalla, ylös täysiä, käsky STO ja seisoo tasan niin kauan kunnes saa luvan poistua. JES! Hiski oli yleisesti ottaen vähän turhankin vireessä ja sain paria puruakin taas vaihteeksi..rauhottelin, otin haltuun ja käänsin ja väänsin niin toimi ja toimi hyvin. Tosiaan...kunto vaan loppui itseltä ;).
Tänään uusiksi ja samalla koiramäärällä, huh!! Atekin tulee, ihanaa :) ! Sunnuntain kisoja odottaessa ja pelätessä...IIIK!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)