Hui, vuosi lähenee loppuaan! Olisi ehkä hyvä koirien osalta laittaa ihan ylös muistiin, että mitä tavotteita on vuodelle 2011. Tämähän ei johdu siitä että mä olisin jotenkin taulukkoihminen ;). Nyt olisi hyvä myös pysyä niissä koska Nismon osalta ainakin on jäänyt ihan omaa saamattomuuttani..piti jo tänä vuonna tehä sitä tätä ja tota..ehkä tavoitteita oli liikaa? Saatiin me kuitenkin ihan jees menestystä rallytokosta - RTK1 ja ei se sijoitus SM-kisoissakaan huono ollut mistä pokattiin vielä nousutulos! Arkikehitys Nismon kanssa on ollut kyllä kaikkein suurin ja tärkein.
Nemo
Pikkuinen sirkuskoira saa polvensa takia edelleen unohtaa agilityn. Toki pikkuisia juttuja ihan aktivointimielessä. Keskitymme uusien temppujen opettelemiseen ja jatkamme teholenkkeilyä. Treeneissä Nemo saa kulkea mukana kuten ennenkin.
Päähommana Nemo kuitenkin saa keskittyä rakkaan kainaloeläimen roolinsa lisäksi kaverikoiratoimintaan, joka alkaa jo reilun parin viikon päästä! Tarkoitus on ehtiä ja keretä 1-3 kertaa/kk.
Nismo
Nyt on sitten vihdoin toko-kokeen aika! Olen katsonut kokeen jo valmiiksi toukokuulle 2011. Jännittää nyt jo, mutta kyllä me siitä selvitään. Ensimmäinen koe sitten kertoo vähän sitä, kuinka paljon pitää vielä treenata ykköstulokseen ja se sitten kertoo sen, käydäänkö monessakin kokeessa vuonna 2011. Aika näyttää - on nyt edes yhdet buukattuna :). Rallytokon AVO kisat onkin jo buukattu helmikuun alkuun ja katsomme sitten jatkoa niiden mukaan, mutta sitkeästi aijomme paahtaa siellä eteenpäin :). Agility..hmm..noh, en sano mitään, sen näkee sitten - se osaa melkein kaikki esteet ja liikkuu hyvin sekä ohjautuu ihan ok. BH koetta en ole unohtanut mutta mutta mutta..
Hiski
Geenit varmaan nousevat suurimpaan rooliin sekä toivotut jälkeläiset. Syntyy niitä tai ei, se määrää aika kovasti Hiskin vuoden ja suunnitelmat. Toivon että Ate osallistuu sen kanssa jälkikokeeseen keväällä, se kun jo ajaa kisajälkeä ja ilmaisee hyvin. Agilityn (eli sen mun osuuden ;) ) osalta tavoitteenamme on nousta kolmosiin vuonna 2011. Merkit ja kakkosissa piipahtaminen ovat osoittaneet että potentiaalia ja mahdollisuuksia löytyy joten starttaammekin jo taas tammikuun puolessa välissä. Katsotaan mitä yhteinen taival tuo tullessaan :). Hoffimestiksiin toivon pääseväni osallistumaan myös vuonna 2011.
Wilma
Hui, meillä molemmilla on Aten kanssa töitä edessä ihan hirmuisesti - enemmän kuin muiden koirien osalta. Tottiksen alkeet ovat alkaneet muodostumaan ja sen pohjalta kaukkareita jne on treenattu. Arkiasioita, tapoja jne jne..näyttelytreenejäkin on tehty. Vähän kaikkea joka päivä. Käsiteltävyyttä, uusia asioita, yksinoloa. Kirittävää on kovasti koska Wilma täyttää jo helmikuussa vuoden. Ate alkaa varmasti ajamaan sen kanssa jälkeä heti kun lumet sulavat ja yhdessä me sitten keskitymme toden teolla tokoon, jotta pääsen sen kanssa kokeeseen! En malttaisi odottaa - eivätkä varmaan muutkaan kokeessa olijat :D ! Agilitya me sitten aletaan miettimään kun toko alkaa olla hanskassa..Terveystuloksetkin on tarkoitus tsekata keväällä 2011 eli lonkat ja kyynärät ainakin. Ensimmäiset näyttelyt on Turussa tammikuussa 2011. Lisääkin varmaan tulee vuoden mittaan. Luulen että Wilmalla ja meillä on edessä aikamoinen vuosi!
Muutenkin hoffirintamalla on kaikenlaista jännää tiedossa..tulee toivottavasti pentuja, niiden uusia omistajia, kennelpäiviä...näkee ihania ihmisiä jotka tulee ympäri Suomea yhteen paikkaan :). Kouluttautumista..
Ensi viikollahan alkaa taas NuPun hallitreenit Showlinkillä. Wilma joutuu vielä jäämään kotio juoksujen takia mutta kyllä sitä tekemistä Nismon, Nemon ja Hiskinkin kanssa riittää :D. Onneksi mulla ja Miralla on toinenkin hallipaikka ihan kaksistaan niin pääsee ihan toden teolla treenaamaan!
Eilen sai agiesteet hangesta kyytiä ja viikko on mennyt lenkkeillen - lenkkeilystä kiitos Kati!!! Uusi vuosi meneekin kotosalla ystävien kanssa - kivaa :) !!!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
29.12.2010
26.12.2010
Koirajoulu :)
Ehdimme nauttimaan myös ihan oikeista joulujutuista. Söimme paljon hyvää ruokaa, vietimme aikaa yhdessä, katsoimme poikien riemua uusista leluista ja tekniikkavempeleistä, valvoimme myöhään, pelasimme, kävimme kyläilemässä (hiippikset kiittävät erityisesti iskää ja Tupua jotka syöttivät juustoa ja kinkkua ;) )...ulkoilimme..ja minä sain Atelta lahjaksi upean korun. Koru kantaa Aten nimeä ja se on niin kaunis. Kiitos rakas :).
..koska olemme henken ja vereen koiraihmisiä niin kaiken "normaalin" lisäksi vietimme todellista koirajoulua. Tai lähinnä Hiski vietti. Unna kävi meillä jouluaattona ja joulupäivänä treffailemassa Hiskiä.Kovien pakkasten takia homma hoidettiin sisätiloissa. Hiski oli oikea herrasmies ja hoiteli hommat niinkuin kuuluukin alkujännityksen ja ihmetyksen jälkeen. Nyt ei voida muuta kuin olla peukut pystyssä ja toivoa, että ultrassa näkyisi kuukauden päästä pieniä Hiskejä ja Unnia :D ! Katsotaan miten käypi! Oli ne kyllä kaunis pari.
23.12 meitin Wilmasta tuli nainen. Sillä alkoi elämänsä ensimmäiset juoksut ja ikäähän on nyt reilut 10 kk. Neiti ei itse kyllä huomaa lainkaan koko hommaa. Käytös ei ole ollenkaan muuttunut! Tietysti hyvä niin, Demin valeraskauksia, pitkiä juoksuja ja hormoonimyrskyjä muistellen. Hiski ei ole siitä kiinnostunut - vielä. Tai sitten se muistelee vaan Unnaa ;) - voi kunpa koirat oikeasti ajattelisivat niin. Parhaat päivät kun koittaa / kiinnostus herää niin ne joutuukin sitten erottamaan. Onneksi talossa on ovia ja pihalla tarha. Nismo the hormoonipeikko on kyllä huomannut Wilman juoksun...plaah. Helmi-maaliskuu tule pian niin saan varata kirppusille kastraatioajat.
Viikon puolivälissä pakkaset oli vielä sen verran inhimilliset että pystyi pitkiäkin lenkkejä tekemään. Nismo ja Nemo saivat lenkkiseurakseen Hannan ja Lotan. Lotta on x-rotuinen jättiläinen - Hiskiä suurempi! Kiltti kuin mikä. Hyväkäytöksinen, rauhallinen, todella kivan oloinen koiruus. Nismon ego koki kolauksen kun Lotan häntä pyyhkäisi sen lumihankeen nurin - muutoin lenkki meni oikein mallikkaasti :). Kati ja Pimu on myös jaksaneet tulla meijän kanssa ja Wilman kanssa ulkoilemaan. Hiskiä ei lenkkeilyllä nyt kiusattu - se nukkui pitkiä unia hirmuinen virne naamallaan :D . Hoffienergia purkautuu myös kivasti hankipainilla ja sitähän voi tehdä tuntikaupalla.
Wilmalla oli myös ensimmäinen joulu. Sen mielestä oli hauskaa avata paketteja ja se olikin pää roskalaatikossa taukoamatta koska rapina oli niin kivaa eikä sitä tiedä jos joku on unohtanut roskien keskelle jotain syötävää. Hoffit saivat lahjaksi herkkuja, vesikipon sekä aktivointilelun. Se on sellainen puinen seinä jossa on "korkkeja" joita pitää työntää, jonka jälkeen nami putoaa. Hiskin mielestä se oli sairaan iso loukkas - hänkö olisi niin idiotti ettei osaisi tuollaista ratkaista?! Se katseli seinää pitkin nenän vartta, lopuksi tökkäsi sitä ja poimi karkin. Wilma hösötti niin kovasti ettei hommasta meinannut tulla mitään ja sitten kun se tajusi niin kissat söivät sen pudottamat namit :D. Nismo ja Nemo saivat uuden vesikipon ja luiden lisäksi jokajouluisen extran - sheba purkit ;)..voi sitä iloa, Nemolla heilui häntä koko syömisen ajan. Kaikille maistuivat myös laatikot ja kinkku.
Niin se joulu siis meni. Hulinaa ja huisketta :). Oli ihanaa myös nukkua pitkään! Olin myös ollut ilmeisen kiltti koska lahjoja oli kamalasti...kiitos kaikille!
..koska olemme henken ja vereen koiraihmisiä niin kaiken "normaalin" lisäksi vietimme todellista koirajoulua. Tai lähinnä Hiski vietti. Unna kävi meillä jouluaattona ja joulupäivänä treffailemassa Hiskiä.Kovien pakkasten takia homma hoidettiin sisätiloissa. Hiski oli oikea herrasmies ja hoiteli hommat niinkuin kuuluukin alkujännityksen ja ihmetyksen jälkeen. Nyt ei voida muuta kuin olla peukut pystyssä ja toivoa, että ultrassa näkyisi kuukauden päästä pieniä Hiskejä ja Unnia :D ! Katsotaan miten käypi! Oli ne kyllä kaunis pari.
23.12 meitin Wilmasta tuli nainen. Sillä alkoi elämänsä ensimmäiset juoksut ja ikäähän on nyt reilut 10 kk. Neiti ei itse kyllä huomaa lainkaan koko hommaa. Käytös ei ole ollenkaan muuttunut! Tietysti hyvä niin, Demin valeraskauksia, pitkiä juoksuja ja hormoonimyrskyjä muistellen. Hiski ei ole siitä kiinnostunut - vielä. Tai sitten se muistelee vaan Unnaa ;) - voi kunpa koirat oikeasti ajattelisivat niin. Parhaat päivät kun koittaa / kiinnostus herää niin ne joutuukin sitten erottamaan. Onneksi talossa on ovia ja pihalla tarha. Nismo the hormoonipeikko on kyllä huomannut Wilman juoksun...plaah. Helmi-maaliskuu tule pian niin saan varata kirppusille kastraatioajat.
Viikon puolivälissä pakkaset oli vielä sen verran inhimilliset että pystyi pitkiäkin lenkkejä tekemään. Nismo ja Nemo saivat lenkkiseurakseen Hannan ja Lotan. Lotta on x-rotuinen jättiläinen - Hiskiä suurempi! Kiltti kuin mikä. Hyväkäytöksinen, rauhallinen, todella kivan oloinen koiruus. Nismon ego koki kolauksen kun Lotan häntä pyyhkäisi sen lumihankeen nurin - muutoin lenkki meni oikein mallikkaasti :). Kati ja Pimu on myös jaksaneet tulla meijän kanssa ja Wilman kanssa ulkoilemaan. Hiskiä ei lenkkeilyllä nyt kiusattu - se nukkui pitkiä unia hirmuinen virne naamallaan :D . Hoffienergia purkautuu myös kivasti hankipainilla ja sitähän voi tehdä tuntikaupalla.
Wilmalla oli myös ensimmäinen joulu. Sen mielestä oli hauskaa avata paketteja ja se olikin pää roskalaatikossa taukoamatta koska rapina oli niin kivaa eikä sitä tiedä jos joku on unohtanut roskien keskelle jotain syötävää. Hoffit saivat lahjaksi herkkuja, vesikipon sekä aktivointilelun. Se on sellainen puinen seinä jossa on "korkkeja" joita pitää työntää, jonka jälkeen nami putoaa. Hiskin mielestä se oli sairaan iso loukkas - hänkö olisi niin idiotti ettei osaisi tuollaista ratkaista?! Se katseli seinää pitkin nenän vartta, lopuksi tökkäsi sitä ja poimi karkin. Wilma hösötti niin kovasti ettei hommasta meinannut tulla mitään ja sitten kun se tajusi niin kissat söivät sen pudottamat namit :D. Nismo ja Nemo saivat uuden vesikipon ja luiden lisäksi jokajouluisen extran - sheba purkit ;)..voi sitä iloa, Nemolla heilui häntä koko syömisen ajan. Kaikille maistuivat myös laatikot ja kinkku.
Niin se joulu siis meni. Hulinaa ja huisketta :). Oli ihanaa myös nukkua pitkään! Olin myös ollut ilmeisen kiltti koska lahjoja oli kamalasti...kiitos kaikille!
20.12.2010
Sirkuskoira Nemo
Harmi kun ei otettu kuvia. Tai videolle - touhuavaa Nemoa on niin vaikea sanoin kuvailla ilman että kadottaa siinä samalla puolet hohdosta. Ennen sitä lämmin KIITOS kaikille jotka olivat osana onnistunutta viikonloppuamme ;). Perjantaina tuli oltua porukalla radalla ja kun me Aten kanssa kammettiin aamulla viiden pintaan kotiin, oli kropassa sen verran alkoholia että vähempikin olisi riittänyt. Hauskaa kuitenkin oli, mutta eihän kaivella sieltä yksityiskohtia jooko :D ?? Lauantai menikin sitten kyläillen..heti kun mä puhalsin satavarman nollan mittariin niin lähdettiin matkaan. Oli kiva käydä Iskällä ja Tupulla sekä toisella Tupulla ja nähdä samalla kertaa myös mummua.
Merkille (tolppa,purkki ihan mikä vaan) meno on ollut Nemolla hanskassa jo pitkään ja se on sen lempitemppuja. Käskynä toimii "eteen" ja samalla tulee harjoitettua myös sitä malttia ja paikalla istumista. Olen vapauttanut sen heti palkalla joten siellä pysymistä ei ole treenattu ollenkaan. Ate neuvoi meitä eilen siinä, miten teemme asiasta puhtaasti eteenmenon ja niin että se myös jää sinne. Ekalla kerralla se etsi epätoivosesti merkkiä..hyöri ja pyöri. Niinpä lyhensimme matkaa ja laitoimme sinne ensin palkan. Pari kertaa lähetys suoraan sivulta ja käskyksi siellä pysymiseen "odota" ja apuna käsimerkkinä käsi ylhäällä. Oikeastihan siellä kuuluu mennä maahan mutta Nemo saa jäädä asentoon kuin asentoon mun puolesta kunhan pysyy. Hokasi yllättävän helposti siellä pysymisen. Matkaa pidennettiin ja irrotettiin pari kertaa suoraan palkalle. Sitten palkka pois ja käsky "eteen". En olisi voinut olla yllättyneempi, lähti hyvin, juoksi suoraan ja kun annoin odota -käskyn niin se hetken nuuski lattiaa mutta jäi sitten istumaan paikalleen häntä vispaten. Sitä pari toistoa ja vain yhdellä kerralla hipsi pari askelta odota käskyn jälkeen. Ate sanoi että rutiini täytyy heti karsia asiasta pois, ettei aina lähetä samasta asennosta, samasta kohdasta, samalle paikalle jne..selitys oli pitkä, mutta kuulosti mun metodeihin sopivalta. Lopuksi sitten vein palkan, jätin Nemon istumaan ja Aten ohjeista tein sen kanssa muuta hetken. Nemo oli ihmeissään kun en sanonutkaan "eteen" ja meinasikin sinne ampua..palasi kuitenkin, teki pari pyörähdystä käskystä ja sitten vasta sai käskyn "eteen". Meni oikein hienosti ja innoissaan, pieni Nemo :) . Sen jälkeen tehtiin tolpan kiertoa. On se jännä miten vartaloapua voi koira lukea..lähettelin tolpan kiertoon sekä oikealta että vasemmalta ja sivuttaissuunnasta sylkkärin tyyppisesti..varmaan 30 toistoa joista kaksi meni väärin?! Hassua. Tämän tyyppiseti jutut on Nemolle ihan ykkösjuttuja. Uutena juttuna opimme myös tuolin (erittäin matala jakkara) taaksemenon ja sen vaste nousemisen niin että etutassut ovat tuolilla. Oli hauskaa katsoa pientä veijaria kun se paahtoi aivan onnessaan temppuja tehden. Toki perus pyörähdykset ja jalkojen välistä pujottelu kuuluivat myös asiaan. Sirkuskoira Nemo. Edes naksua ei tarvittu, sitä kun en voi sisällä käyttää. Nemo aristelee siitä tulevaa ääntä vaikka muuten ei ole paukkuarka. Tällaisen se oppii tosta noin vaan ja sitten en saa sitä oppimaan seuraamaan?! Osaahan se pitää kontaktin ja vierellä kävellä, mutta asento on lähinnä hupaisa kuin oikea. Sivuttain pohkeenväistöä..
Houkutusruudun treenausta Nismolla. Tiukkaa teki mutta ei karannut evästämään. Pyörittiin ympäri ämpäri lattialla ollutta herkkulautasta..jouduin kyllä sanomaan "ei ota" mutta onneksi vain kerran. Sitten se kuuluisa seisominen. Tehtiin istumisesta ja liikkeestä. Aika hyvin meni. Se että pyörisin sen ympäri ei vielä onnistu mutta perusasentoon palaaminen ja asennossa pysyminen kun erkanen pituussuunnassa alkaa olla hanskassa joten kuten. Tästä on hyvä jatkaa taas! Kierroksia oli taas enemmän kuin tarpeeksi ja jouduin näyttämään että käsissä ei ole palkkaa, jotta teki muuten kuin huutamalla. Sivulta eteen istumaan alkaa myös olla ihan kivalla mallilla. Rallyssa kun ei AVOssa saa enää ottaa sitä apuaskelta tai antaa merkittävää käsiohjausta. Eikä saisi jäädä vinoonkaan, liian kauas tai liian lähelle. Käsien kanssa saa olla tarkkana tai Nismo poukkoroi joka suuntaan. Seuraamisessa täyskäännökset ovat alkaneet tuottamaan vaikeuksia. Näin se menee - ongelmasta toiseen. On kääntynyt aina siinä sivulla eli ei vaihda puolta kuin erikseen käskiessä "kierrä". Eilen se oli niin innokas että se menee kahdella jalalla ja ottaa harppauksen eteenpäin ja sen jälkeen palaa oikealle paikalle seuraamaan. Hmm...Luoksetulossa ollaan päästy kivaan pisteeseen. Jää hyvin, tulee nopeasti ja istuu eteen. Vähän ehkä jää kauas mutta en pidä sitä ongelmana. Hyvä Nismo!
Wilma alkaa olla aikamoinen kakara ;). Todennäköisesti siitä tulee aika jääräpäinen tapaus. Se on alkanut kokeilemaan mikä kuuluu kehitykseen. Jos se pihistää kissoilta ruoat ja saa niskapöllytyksen, menee 2 minuuttia ja se menee TAAS syömään! Jos astut vahingossa sen tassun päälle, tai niinkuin minä yhtenä iltana pimeässä, suoraan kuonon päälle - ei mitään vaikutusta. Jos laitat koiraportin kiinni, se tulee vaan ali ihan pokkana ja jos olet kiukkuinen, se katsoo vain häntä heiluen että leikitäänkö me vai mikäs sua vaivaa?! Hiskille ei lelun kanssa periksi anneta vaan sitä revitään niin kauan kunnes meistä jompikumpi puuttuu asiaan. Jos Hiskillä palaa sen riekkumiseen käpy, Wilma muistaa sen maksimissaan 2 sekuntia, ja uudestaan painimaan! Siltikin se on maailman ihanin mustanokkainen hoffilapsi - meidän "pieni" rakas! Kuria on pidetty ja se kyllä tuottaa tulosta. Puuta koputtaen edelleenkään ei ole mitään mennyt rikki vaikka perjantainakin koirat olivat sisällä kun me oltiin viihteellä. Ei mitään vahinkoja. Eikä se häiriökäyttäydy muutenkaan vaikka on kakara..Wilmaa on vaikea selittää, se pitää tavata :D ! Eilen me oltiin lenkillä taas Katin ja Pimun kanssa eikä vastaantulleet koirat, mopot tms saa kuin uteliaan katseen. Hyvin ottaa kontaktia käskettäessä ja kulkee hienosti hihnassa JOS saa mennä edellä. Pimun mennessä edellä oli alkuun hirmuinen veto päällä ja "minäminä" asenteella. Mä sitten olin julma ja laitoin sen ojaan lumihankeen istumaan hetkeksi. Johan muistui mieleen että ehkä täällä perässäkin on ihan hyvä kulkea. Pääsi palkkamaan paljon ohituksista kun se kulki niin tavattoman kauniisti pääosin matkaa. KIITOS taas Katille ja Pimulle - on mukava mennä yhessä! Seisominen muuten on aikasten hyvin jo räpylässä meillä! Lennosta seuraamisia on tehty lenkeillä ja sen sellaista. Arkea ja leikkimistä, rauhottumista ja Hiskin kanssa painia. Ne alkaa jo näkyä - turkkia on tullut, massaa on tullut, käytöstavat alkaa muodostumaan jne jne. Kaiken kaikkiaan paljon helpompi alkutaival kun osasimme kuvitella. Ihana ihana Wilma.
Aten kanssa suunniteltiin vetohommia koirille. Hiski teki sitä jo viime vuonnakin ja se vasta on tehokasta liikuntaa ja kiva on istua kyydissäkin :) ! Nismo ja Nemo saa myös olla kyytiläisinä, ehkä me ei niitä laiteta vetämään :D. Hiski on muuten omasta mielestään maailman nälässä pidetyin eläin. Se pummaa ruokaa ihan jatkuvalla syötöllä Wilman tulon jälkeen - kait se epäilee että kaikki ruoka katoaa mustan ahmatin kitaan jos ei koko ajan ole kytiksellä.
Joulu on melkein ovella! Meillä pysytään päätöksessä olla laittamatta jouluvaloja tai muitakaan härpättimiä. Joulu tulee meille yhdessäololla ja hyvällä ruoalla - lahjoja unohtamatta :). Ollaan koko perhe kasassa eli joulupöydässä (ja sen alla sekä vieressä) istuu/makaa yhteensä 11 henkeä. Ate ja minä, pojat, chihukirput, hoffitukset sekä kolmen kissan kopla. Siitä tulee Joulu!
Merkille (tolppa,purkki ihan mikä vaan) meno on ollut Nemolla hanskassa jo pitkään ja se on sen lempitemppuja. Käskynä toimii "eteen" ja samalla tulee harjoitettua myös sitä malttia ja paikalla istumista. Olen vapauttanut sen heti palkalla joten siellä pysymistä ei ole treenattu ollenkaan. Ate neuvoi meitä eilen siinä, miten teemme asiasta puhtaasti eteenmenon ja niin että se myös jää sinne. Ekalla kerralla se etsi epätoivosesti merkkiä..hyöri ja pyöri. Niinpä lyhensimme matkaa ja laitoimme sinne ensin palkan. Pari kertaa lähetys suoraan sivulta ja käskyksi siellä pysymiseen "odota" ja apuna käsimerkkinä käsi ylhäällä. Oikeastihan siellä kuuluu mennä maahan mutta Nemo saa jäädä asentoon kuin asentoon mun puolesta kunhan pysyy. Hokasi yllättävän helposti siellä pysymisen. Matkaa pidennettiin ja irrotettiin pari kertaa suoraan palkalle. Sitten palkka pois ja käsky "eteen". En olisi voinut olla yllättyneempi, lähti hyvin, juoksi suoraan ja kun annoin odota -käskyn niin se hetken nuuski lattiaa mutta jäi sitten istumaan paikalleen häntä vispaten. Sitä pari toistoa ja vain yhdellä kerralla hipsi pari askelta odota käskyn jälkeen. Ate sanoi että rutiini täytyy heti karsia asiasta pois, ettei aina lähetä samasta asennosta, samasta kohdasta, samalle paikalle jne..selitys oli pitkä, mutta kuulosti mun metodeihin sopivalta. Lopuksi sitten vein palkan, jätin Nemon istumaan ja Aten ohjeista tein sen kanssa muuta hetken. Nemo oli ihmeissään kun en sanonutkaan "eteen" ja meinasikin sinne ampua..palasi kuitenkin, teki pari pyörähdystä käskystä ja sitten vasta sai käskyn "eteen". Meni oikein hienosti ja innoissaan, pieni Nemo :) . Sen jälkeen tehtiin tolpan kiertoa. On se jännä miten vartaloapua voi koira lukea..lähettelin tolpan kiertoon sekä oikealta että vasemmalta ja sivuttaissuunnasta sylkkärin tyyppisesti..varmaan 30 toistoa joista kaksi meni väärin?! Hassua. Tämän tyyppiseti jutut on Nemolle ihan ykkösjuttuja. Uutena juttuna opimme myös tuolin (erittäin matala jakkara) taaksemenon ja sen vaste nousemisen niin että etutassut ovat tuolilla. Oli hauskaa katsoa pientä veijaria kun se paahtoi aivan onnessaan temppuja tehden. Toki perus pyörähdykset ja jalkojen välistä pujottelu kuuluivat myös asiaan. Sirkuskoira Nemo. Edes naksua ei tarvittu, sitä kun en voi sisällä käyttää. Nemo aristelee siitä tulevaa ääntä vaikka muuten ei ole paukkuarka. Tällaisen se oppii tosta noin vaan ja sitten en saa sitä oppimaan seuraamaan?! Osaahan se pitää kontaktin ja vierellä kävellä, mutta asento on lähinnä hupaisa kuin oikea. Sivuttain pohkeenväistöä..
Houkutusruudun treenausta Nismolla. Tiukkaa teki mutta ei karannut evästämään. Pyörittiin ympäri ämpäri lattialla ollutta herkkulautasta..jouduin kyllä sanomaan "ei ota" mutta onneksi vain kerran. Sitten se kuuluisa seisominen. Tehtiin istumisesta ja liikkeestä. Aika hyvin meni. Se että pyörisin sen ympäri ei vielä onnistu mutta perusasentoon palaaminen ja asennossa pysyminen kun erkanen pituussuunnassa alkaa olla hanskassa joten kuten. Tästä on hyvä jatkaa taas! Kierroksia oli taas enemmän kuin tarpeeksi ja jouduin näyttämään että käsissä ei ole palkkaa, jotta teki muuten kuin huutamalla. Sivulta eteen istumaan alkaa myös olla ihan kivalla mallilla. Rallyssa kun ei AVOssa saa enää ottaa sitä apuaskelta tai antaa merkittävää käsiohjausta. Eikä saisi jäädä vinoonkaan, liian kauas tai liian lähelle. Käsien kanssa saa olla tarkkana tai Nismo poukkoroi joka suuntaan. Seuraamisessa täyskäännökset ovat alkaneet tuottamaan vaikeuksia. Näin se menee - ongelmasta toiseen. On kääntynyt aina siinä sivulla eli ei vaihda puolta kuin erikseen käskiessä "kierrä". Eilen se oli niin innokas että se menee kahdella jalalla ja ottaa harppauksen eteenpäin ja sen jälkeen palaa oikealle paikalle seuraamaan. Hmm...Luoksetulossa ollaan päästy kivaan pisteeseen. Jää hyvin, tulee nopeasti ja istuu eteen. Vähän ehkä jää kauas mutta en pidä sitä ongelmana. Hyvä Nismo!
Wilma alkaa olla aikamoinen kakara ;). Todennäköisesti siitä tulee aika jääräpäinen tapaus. Se on alkanut kokeilemaan mikä kuuluu kehitykseen. Jos se pihistää kissoilta ruoat ja saa niskapöllytyksen, menee 2 minuuttia ja se menee TAAS syömään! Jos astut vahingossa sen tassun päälle, tai niinkuin minä yhtenä iltana pimeässä, suoraan kuonon päälle - ei mitään vaikutusta. Jos laitat koiraportin kiinni, se tulee vaan ali ihan pokkana ja jos olet kiukkuinen, se katsoo vain häntä heiluen että leikitäänkö me vai mikäs sua vaivaa?! Hiskille ei lelun kanssa periksi anneta vaan sitä revitään niin kauan kunnes meistä jompikumpi puuttuu asiaan. Jos Hiskillä palaa sen riekkumiseen käpy, Wilma muistaa sen maksimissaan 2 sekuntia, ja uudestaan painimaan! Siltikin se on maailman ihanin mustanokkainen hoffilapsi - meidän "pieni" rakas! Kuria on pidetty ja se kyllä tuottaa tulosta. Puuta koputtaen edelleenkään ei ole mitään mennyt rikki vaikka perjantainakin koirat olivat sisällä kun me oltiin viihteellä. Ei mitään vahinkoja. Eikä se häiriökäyttäydy muutenkaan vaikka on kakara..Wilmaa on vaikea selittää, se pitää tavata :D ! Eilen me oltiin lenkillä taas Katin ja Pimun kanssa eikä vastaantulleet koirat, mopot tms saa kuin uteliaan katseen. Hyvin ottaa kontaktia käskettäessä ja kulkee hienosti hihnassa JOS saa mennä edellä. Pimun mennessä edellä oli alkuun hirmuinen veto päällä ja "minäminä" asenteella. Mä sitten olin julma ja laitoin sen ojaan lumihankeen istumaan hetkeksi. Johan muistui mieleen että ehkä täällä perässäkin on ihan hyvä kulkea. Pääsi palkkamaan paljon ohituksista kun se kulki niin tavattoman kauniisti pääosin matkaa. KIITOS taas Katille ja Pimulle - on mukava mennä yhessä! Seisominen muuten on aikasten hyvin jo räpylässä meillä! Lennosta seuraamisia on tehty lenkeillä ja sen sellaista. Arkea ja leikkimistä, rauhottumista ja Hiskin kanssa painia. Ne alkaa jo näkyä - turkkia on tullut, massaa on tullut, käytöstavat alkaa muodostumaan jne jne. Kaiken kaikkiaan paljon helpompi alkutaival kun osasimme kuvitella. Ihana ihana Wilma.
Aten kanssa suunniteltiin vetohommia koirille. Hiski teki sitä jo viime vuonnakin ja se vasta on tehokasta liikuntaa ja kiva on istua kyydissäkin :) ! Nismo ja Nemo saa myös olla kyytiläisinä, ehkä me ei niitä laiteta vetämään :D. Hiski on muuten omasta mielestään maailman nälässä pidetyin eläin. Se pummaa ruokaa ihan jatkuvalla syötöllä Wilman tulon jälkeen - kait se epäilee että kaikki ruoka katoaa mustan ahmatin kitaan jos ei koko ajan ole kytiksellä.
Joulu on melkein ovella! Meillä pysytään päätöksessä olla laittamatta jouluvaloja tai muitakaan härpättimiä. Joulu tulee meille yhdessäololla ja hyvällä ruoalla - lahjoja unohtamatta :). Ollaan koko perhe kasassa eli joulupöydässä (ja sen alla sekä vieressä) istuu/makaa yhteensä 11 henkeä. Ate ja minä, pojat, chihukirput, hoffitukset sekä kolmen kissan kopla. Siitä tulee Joulu!
17.12.2010
Keskustelua ilmassa
On ihanaa asua pienessä kylässä - siinä on puolensa ja puolensa. Aten tekemän kirjoitus on aiheuttanut aika kovasti puhetta ja palautetta ihmisten keskuudessa ja meille kotiin on tullut soittoja. KAIKKI keskustelu aiheen tiimoilta on meidän mielestä positiivista, se kertoo siitä että aihe pysyy pinnalla. Ärtymystäkin aihe on aiheuttanut, mutta se nyt ei meille ole yllätys emmekä jaksa ottaa sitä henkilökohtiasesti. Puhukaa ihmiset ;) !
Niinikään keskustelua on aiheuttanut Aten eroaminen koirakerhostamme 1.1.2011 alkaen. Eikä niinkään se vaan se että minä jään hallitukseen. Kiitos tästäkin keskustelusta ja pyörityksestä. Monet hyvät naurut ollaan naurettu! Saanen muistuttaa että jäsenistö kuitenkin äänesti minut hallitukseen aika selvillä äänillä - kiitos luottamuksesta. Puheethan kertovat että minä olen hallituksessa siksi, että Ate voi minun kauttani vahtia asioita, puuttua niihin ja käyttää meidän koirakenttää. Meinasi kuset mennä housuun kun kuultiin tästä - ihan kun Atea kiinnostaisi :D !!! Mutta, puhukaa tästäkin. Mä sanoin juuri Hiskin kasvattajallekin erääseen toiseen asiaan liittyen että hei, cooleista tyypeistä juoruillaan aina ;). Hih ja heh.
Mehän ollaan vakavasti mietitty reality sarjaa...Kolulahti&Suominen. Ihan tämän kaiken keskustelun tiimoilta. Julkaisimme ajatuksen myös facebookissa ja se sai kannatusta. Ihanaa! ;)
Sitten ihan muihin asioihin...
Mä ryhdyin tuumasta toimeen kaverikoira-asiassa ja nyt minun pieni Nemo pääsee sekä Lohjan että Nummi-Pusulan alueiden kaverikoirien riveihin mukaan! Vitsit että me ollaan innoissaan tästä! Tai noh, luulen että Nemokin innostui vaikkei se mun selityksestä tajunnutkaan tuon taivaallista. Tammikuussa päästään esittäytymään ja molempiin paikkakuntiin tutustumaan - JEE ! Sanoin jo heti etten voi AINA lupautua tulemaan mutta kerran-kaksi kuukaudessa kunhan se ei osu arkipäiviin jolloin olen duunissa. Se sopi porukoille hyvin. Odotan oikein kovasti ensimmäistä vierailukertaa! Ate kysyikin eilen että Nismo ei vissiin lähde? Naureskelin että juu ei..sehän luulisi tehneensä jotain maailman kamalinta jos se joutuisi vieraiden ihmisten koskettavaksi :D . Näen silmissäni sen luimukorvaisen ilmeen..joten se ei ole Nismon hommia.
Olen katsonut Nismolle toko-koetta! Jipii ja iik ja apua!!!
Se muuten oppi eilen istumisesta seisomisen..Nismo on niin outo. Ensin tuntuu ettei se tajua jotain asiaa millään eikä tee edes sinnepäin ja sitten se yhtäkkiä hokaakin sen tosta noin vaan?! Hmm..
Wilma opetteli eilen Aten kanssa keppi-ilmaisua ja kuulemma tajusikin jotain asian päälle! Upeeta! Wilma on kyllä niin outo opetettava ja lyhytpinnainen..npeasti se kyllä asioita hoksaa eikä ole mennyt sekaisin vaikka me sen kanssa molemmat tottistellaan ja treenataan.
Huomenna me suhaillaan sinne tänne ja tonne jouluvisiittien yms merkeissä. Hoffit toki kyydissä koska käydään myös Tupulla :) . Katin ja Pimun kanssa sovittiin jo viikonloppulenkistä mutta katsotaan vielä pakkaslukemia..jos on yli -20 niin omistajat jäätyy :D .
Perjantai - mikä ihana päivä!
Niinikään keskustelua on aiheuttanut Aten eroaminen koirakerhostamme 1.1.2011 alkaen. Eikä niinkään se vaan se että minä jään hallitukseen. Kiitos tästäkin keskustelusta ja pyörityksestä. Monet hyvät naurut ollaan naurettu! Saanen muistuttaa että jäsenistö kuitenkin äänesti minut hallitukseen aika selvillä äänillä - kiitos luottamuksesta. Puheethan kertovat että minä olen hallituksessa siksi, että Ate voi minun kauttani vahtia asioita, puuttua niihin ja käyttää meidän koirakenttää. Meinasi kuset mennä housuun kun kuultiin tästä - ihan kun Atea kiinnostaisi :D !!! Mutta, puhukaa tästäkin. Mä sanoin juuri Hiskin kasvattajallekin erääseen toiseen asiaan liittyen että hei, cooleista tyypeistä juoruillaan aina ;). Hih ja heh.
Mehän ollaan vakavasti mietitty reality sarjaa...Kolulahti&Suominen. Ihan tämän kaiken keskustelun tiimoilta. Julkaisimme ajatuksen myös facebookissa ja se sai kannatusta. Ihanaa! ;)
Sitten ihan muihin asioihin...
Mä ryhdyin tuumasta toimeen kaverikoira-asiassa ja nyt minun pieni Nemo pääsee sekä Lohjan että Nummi-Pusulan alueiden kaverikoirien riveihin mukaan! Vitsit että me ollaan innoissaan tästä! Tai noh, luulen että Nemokin innostui vaikkei se mun selityksestä tajunnutkaan tuon taivaallista. Tammikuussa päästään esittäytymään ja molempiin paikkakuntiin tutustumaan - JEE ! Sanoin jo heti etten voi AINA lupautua tulemaan mutta kerran-kaksi kuukaudessa kunhan se ei osu arkipäiviin jolloin olen duunissa. Se sopi porukoille hyvin. Odotan oikein kovasti ensimmäistä vierailukertaa! Ate kysyikin eilen että Nismo ei vissiin lähde? Naureskelin että juu ei..sehän luulisi tehneensä jotain maailman kamalinta jos se joutuisi vieraiden ihmisten koskettavaksi :D . Näen silmissäni sen luimukorvaisen ilmeen..joten se ei ole Nismon hommia.
Olen katsonut Nismolle toko-koetta! Jipii ja iik ja apua!!!
Se muuten oppi eilen istumisesta seisomisen..Nismo on niin outo. Ensin tuntuu ettei se tajua jotain asiaa millään eikä tee edes sinnepäin ja sitten se yhtäkkiä hokaakin sen tosta noin vaan?! Hmm..
Wilma opetteli eilen Aten kanssa keppi-ilmaisua ja kuulemma tajusikin jotain asian päälle! Upeeta! Wilma on kyllä niin outo opetettava ja lyhytpinnainen..npeasti se kyllä asioita hoksaa eikä ole mennyt sekaisin vaikka me sen kanssa molemmat tottistellaan ja treenataan.
Huomenna me suhaillaan sinne tänne ja tonne jouluvisiittien yms merkeissä. Hoffit toki kyydissä koska käydään myös Tupulla :) . Katin ja Pimun kanssa sovittiin jo viikonloppulenkistä mutta katsotaan vielä pakkaslukemia..jos on yli -20 niin omistajat jäätyy :D .
Perjantai - mikä ihana päivä!
15.12.2010
Minut saa löytää!
Tulee toinen teksti heti perään samalle päivälle. Tämä on kuitenkin paljon isompi asia kuin meidän normiarki, että se ansaitsee oman otsikkonsa. Viikonloppuna meillä oli Saija ja Tommi (kiva kun olitte!) ja lauantai oli vähän erilainen kuin meidän normi-lauantai. Tässä kirjoitus, se on mieheni Ate Kolulahden käsialaa. Toivon että se luetaan huolella ja että se aiheuttaa keskustelua. Ihan tavallisina ihmisinä haluamme ottaa kantaa ja muuttaa asioita - olla vaikuttamassa! Osanottomme vielä omaisille tätäkin kautta.
Teksti on julkaistu koirakerhomme keskutelupalstalla ja toivomme sen saavan enemmänkin julkisuutta.
MINUT SAA LÖYTÄÄ!
11.12.2010 oli normaali joulukuinen päivä. Keli kamala heti aamusta asti. Lunta satoi, pakkasta oli onneksi vain 8-10 astetta. Lunta oli jo täällä etelä-Suomessa 20-30 cm. Joten verrattain paljon. Myös vuodenaikaan nähden on ollut verrattain kylmä ja kiristyvää pakkasta luvassa ainakin viikoksi.
Koti...perheen kanssa... saunaraikas olo, sisko ja hänen miehensä yö kylässä, koirat sisällä, ulkona alkoi kiristymään pakkanen, sen haistoi ilmasta. Tuntui erittäin hyvältä istuutua lämpimään sohvalle ystävien ja perheen seurassa, elämä hymyilee.
Mukavan illan katkaisee Hannalle tullut tekstiviesti kello 22:30, jossa lukee: Nummen vanhainkodista karannut dementiaa sairastava vanha rouva noin tunti sitten.
Viestin lähetti Hannan sisko. Hanna soitti siskolleen ja kysyi tiedot mitä sisko tiesi. Kertoi minulle ja katsoimme pakkaslukemia. Päivittelimme ja olimme pahoillamme tästä tapahtuneesta, säälimme tätä ventovierasta ihmistä, harhailla nyt vanhuksena vähissä vaatteissa, ilman täyttä tietoisuutta tuolla pimeässä ja kiristyvässä pakkasessa. Tämä oli meidän virheemme, olimme ihmisiä ja tunsimme inhmillisyyttä ja sääliä. Päätimme lähteä auttamaan etsinnöissä, ennenkuin on liian myöhäistä tätä eksynyttä ajatellen.
Ajoimme hyvän ystävämme ja paikallisen pelastuslaitoksen aktiivi toimijan kanssa Saukkolan kautta Nummelle. Paikallista vpk:ta ei oltu hälytetty paikalle, vihdin 1 yksikkö näköjään oli, vaikka eivät edes tunne kylää. Minun mielestä ehdottomasti paikallinen yksikkö olisi pitänyt kutsua paikalle, joka osaa katsoa paattikalliot, padot ja muut merkittävät, vaaralliset ja kadonneen ihmisen nuoruusaikaan olleet merkittävät paikat ja paikat joihin pääsee montaa kautta. Paikallistuntemus on erittäin tärkeää näissä tapauksissa. Jokunen ihminen näkyi siellä täällä kävelemässä ja etsimässä tätä ihmistä, osa paikallisia, osa vieraampia. Kävimme ensin paattikallion tien alussa katsoamassa näkyykö jälkiä, kiertelimme hieman ja ajoimme vanhainkodille, siellä oli tietojemme mukaan komentokeskus.
Ulkona näin erään paikallisen vapaaehtoisen, jonka kanssa keskustelin. Sain uusia tietoja, vanhus oli kadonnut jo kello 17, nyt kello alkoi jo olemaan yli 23. Kerroin että minulla on koira autossa, koira joka on jäljestänyt ja treenannut yli 4 vuotta. Tottelevaisuuskoulutettu, BH suoritettu. Olen sillä etsinyt perheenjäseniä metsästä treenaten ja kerran poikani, ”tositilanteessa”. Tiedän että se osaa niin jäljestää, kuin tehdä hakua vapaana. Löytäessään se ilmaisee haukkumalla. Menimme tämän vapaaehtoisen kanssa sisätiloihin, jossa olikin jonkinmoinen komentokeskus. Esittelin itseni, kerroin että minulla on koira joka osaa etsiä ja jäljestää ja että meitä on 3 ihmistä ja haluamme auttaa sekä löytää tämän kadonneen. Sitten tapahtui se mitä en ollut ikinä uskoa. Lyhyen keskustelun jälkeen kysymys oli ”onko koirasi suorittanut 2 pelastus koetta”, vastasin tietysti rehellisesti että ”ei, mutta osaa tehdä työtä ja ennenkaikkea pystyy työskentelemään kylmässä ja hangessa”, vastaus minkä sain oli kuin nuijan lyönti takaraivoon: ”pitää olla suoritettuna....” Johon vastainkin jo että : ”Tiedän kyllä säännöt, mutta hän on ollut kadoksissa jo yli 6 tuntia, ulkona on pakkasta 10 ja minua ei tässä vaiheessa ainakaan enää säännnöt paljon kiinnostaisi”, tämän kerrottuani tämä ”pelastaja” ilmoitti että hänelläkin on kakkostason koira autossa.
Se mitä se sieltä löytää ei selvinnyt minulle. Ehkä kakkostason koira sitten osaa jo ajaa itse autoa paikasta A- paikkaan B. Sanoin että voin silti mennä haravoimaan jonkun alueen, jottei kaikki vaan kävele ympyrää kirkolla. Eli kerrotteko missä on vapaa alue missä ei ole käyty niin tarkastan sen, ja voin mennä seuraavaan 2 sektoriin” jne.. Sain toisen vastauksen jota en ollut uskoa. Tuossa on lomake jonka voit täyttää ja me soitamme sitten jos apua tarvitaan. En uskonut korviani, joten kysyin että HÄ? niin tuossa on lomake jonka voit täyttää ja soitamme jos apua tarvitaan. Ajattelin nyt mennä protokollaan mukaan ja täyttää sitten lomakkeen ja kysyin että no koskas soittoa voi odottaa? Noh... muutama tunti ainakin menee, ehkä aamuun asti. Totesin siinä vaiheessa että niin, minulla on lapsetkin kotona että siksi kysyin. Noh, kannattaa sitten mennä vaan kotiin, on siellä poliisikoiriakin ja hänen koiransa autossa, oli vastaus. Kiitin kauniisti, ja poistuin korvat luimussa autoon. Minä tyhmä, luulin olevani ihminen ja auttavani. Luulin auttavani ilman että minulla ja /tai koirallani on suoritettuna kokeita ja kursseja, luulin tuntevani kylän jokaikisen polun joita olen tonkinut 32 vuotta, luulin tuntevani jokaikisen kivenkolonkin kylästä, enkä ole edes opiskellut ja suorittanut kursseja tähän. Luulin että ihmisyyttä yli ylpeyden ja byrokratian vielä olisi, en luule enää.
Tänä aamuna sitten oli iltalehdessä Länsi-Uusimaan Poliisin pyyntö ”Yleisöltä pyydetään apua 81 vuotiaan löytämiseksi”, eli nyt sitten saamme me kouluttamattomat mennä etsimään. Pakkasta on nyt -18. Uhri on ollut kateissa 24 h, joten en usko enää onnelliseen loppuun.
Jos minulle joskus käy samoin, pyydän Teitä kaikkia ystäviäni ja vihamiehiäni etsimään minut vaikka hamsterilla. Minä en ole niin tarkka kuka minut löytää siinä tilanteessa. Eikä omaisenikaan välitä kuka tai mikä minut löytää, pahinta elämässä on epätietoisuus.
Otan suuresti osaa suruunne, jos omaiset tätä luette. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa et edes auta ketään ilman jonkun lupaa.
©Ate kolulahti
Tämä tapaus tosiaan päättyi erittäin surullisesti. Vanhus menehtyi lumihankeen alle kilometrin päässä katoamispaikasta. Jo toinen vastaavanlainen tapaus samalta kylältä. Erittäin surullista. Lisäksi haluan lisätä, että olimme valmiita etsimään myös jalan, mikäli koiran läsnäolo oli heille liikaa. Toki ymmärrämme ettei virkamiesten työtä voi sotkea. Pääpointtinamme kuitenkin oli silkka huoli ja halu auttaa. Meidät kuitenkin käännytettiin tylysti kotiin. Tämä ei tapahtunut poliisin toimesta vaan asiassa avustaneen järjestön. Voi kunpa olisimme törmänneet poliisiin ja kysyneet heiltä.
Kiitos blogiini kommentoineelle, teksti on korjattu. Olisi kiva jos olisit jättänyt nimesi myös näkyviin :) .
Teksti on julkaistu koirakerhomme keskutelupalstalla ja toivomme sen saavan enemmänkin julkisuutta.
MINUT SAA LÖYTÄÄ!
11.12.2010 oli normaali joulukuinen päivä. Keli kamala heti aamusta asti. Lunta satoi, pakkasta oli onneksi vain 8-10 astetta. Lunta oli jo täällä etelä-Suomessa 20-30 cm. Joten verrattain paljon. Myös vuodenaikaan nähden on ollut verrattain kylmä ja kiristyvää pakkasta luvassa ainakin viikoksi.
Koti...perheen kanssa... saunaraikas olo, sisko ja hänen miehensä yö kylässä, koirat sisällä, ulkona alkoi kiristymään pakkanen, sen haistoi ilmasta. Tuntui erittäin hyvältä istuutua lämpimään sohvalle ystävien ja perheen seurassa, elämä hymyilee.
Mukavan illan katkaisee Hannalle tullut tekstiviesti kello 22:30, jossa lukee: Nummen vanhainkodista karannut dementiaa sairastava vanha rouva noin tunti sitten.
Viestin lähetti Hannan sisko. Hanna soitti siskolleen ja kysyi tiedot mitä sisko tiesi. Kertoi minulle ja katsoimme pakkaslukemia. Päivittelimme ja olimme pahoillamme tästä tapahtuneesta, säälimme tätä ventovierasta ihmistä, harhailla nyt vanhuksena vähissä vaatteissa, ilman täyttä tietoisuutta tuolla pimeässä ja kiristyvässä pakkasessa. Tämä oli meidän virheemme, olimme ihmisiä ja tunsimme inhmillisyyttä ja sääliä. Päätimme lähteä auttamaan etsinnöissä, ennenkuin on liian myöhäistä tätä eksynyttä ajatellen.
Ajoimme hyvän ystävämme ja paikallisen pelastuslaitoksen aktiivi toimijan kanssa Saukkolan kautta Nummelle. Paikallista vpk:ta ei oltu hälytetty paikalle, vihdin 1 yksikkö näköjään oli, vaikka eivät edes tunne kylää. Minun mielestä ehdottomasti paikallinen yksikkö olisi pitänyt kutsua paikalle, joka osaa katsoa paattikalliot, padot ja muut merkittävät, vaaralliset ja kadonneen ihmisen nuoruusaikaan olleet merkittävät paikat ja paikat joihin pääsee montaa kautta. Paikallistuntemus on erittäin tärkeää näissä tapauksissa. Jokunen ihminen näkyi siellä täällä kävelemässä ja etsimässä tätä ihmistä, osa paikallisia, osa vieraampia. Kävimme ensin paattikallion tien alussa katsoamassa näkyykö jälkiä, kiertelimme hieman ja ajoimme vanhainkodille, siellä oli tietojemme mukaan komentokeskus.
Ulkona näin erään paikallisen vapaaehtoisen, jonka kanssa keskustelin. Sain uusia tietoja, vanhus oli kadonnut jo kello 17, nyt kello alkoi jo olemaan yli 23. Kerroin että minulla on koira autossa, koira joka on jäljestänyt ja treenannut yli 4 vuotta. Tottelevaisuuskoulutettu, BH suoritettu. Olen sillä etsinyt perheenjäseniä metsästä treenaten ja kerran poikani, ”tositilanteessa”. Tiedän että se osaa niin jäljestää, kuin tehdä hakua vapaana. Löytäessään se ilmaisee haukkumalla. Menimme tämän vapaaehtoisen kanssa sisätiloihin, jossa olikin jonkinmoinen komentokeskus. Esittelin itseni, kerroin että minulla on koira joka osaa etsiä ja jäljestää ja että meitä on 3 ihmistä ja haluamme auttaa sekä löytää tämän kadonneen. Sitten tapahtui se mitä en ollut ikinä uskoa. Lyhyen keskustelun jälkeen kysymys oli ”onko koirasi suorittanut 2 pelastus koetta”, vastasin tietysti rehellisesti että ”ei, mutta osaa tehdä työtä ja ennenkaikkea pystyy työskentelemään kylmässä ja hangessa”, vastaus minkä sain oli kuin nuijan lyönti takaraivoon: ”pitää olla suoritettuna....” Johon vastainkin jo että : ”Tiedän kyllä säännöt, mutta hän on ollut kadoksissa jo yli 6 tuntia, ulkona on pakkasta 10 ja minua ei tässä vaiheessa ainakaan enää säännnöt paljon kiinnostaisi”, tämän kerrottuani tämä ”pelastaja” ilmoitti että hänelläkin on kakkostason koira autossa.
Se mitä se sieltä löytää ei selvinnyt minulle. Ehkä kakkostason koira sitten osaa jo ajaa itse autoa paikasta A- paikkaan B. Sanoin että voin silti mennä haravoimaan jonkun alueen, jottei kaikki vaan kävele ympyrää kirkolla. Eli kerrotteko missä on vapaa alue missä ei ole käyty niin tarkastan sen, ja voin mennä seuraavaan 2 sektoriin” jne.. Sain toisen vastauksen jota en ollut uskoa. Tuossa on lomake jonka voit täyttää ja me soitamme sitten jos apua tarvitaan. En uskonut korviani, joten kysyin että HÄ? niin tuossa on lomake jonka voit täyttää ja soitamme jos apua tarvitaan. Ajattelin nyt mennä protokollaan mukaan ja täyttää sitten lomakkeen ja kysyin että no koskas soittoa voi odottaa? Noh... muutama tunti ainakin menee, ehkä aamuun asti. Totesin siinä vaiheessa että niin, minulla on lapsetkin kotona että siksi kysyin. Noh, kannattaa sitten mennä vaan kotiin, on siellä poliisikoiriakin ja hänen koiransa autossa, oli vastaus. Kiitin kauniisti, ja poistuin korvat luimussa autoon. Minä tyhmä, luulin olevani ihminen ja auttavani. Luulin auttavani ilman että minulla ja /tai koirallani on suoritettuna kokeita ja kursseja, luulin tuntevani kylän jokaikisen polun joita olen tonkinut 32 vuotta, luulin tuntevani jokaikisen kivenkolonkin kylästä, enkä ole edes opiskellut ja suorittanut kursseja tähän. Luulin että ihmisyyttä yli ylpeyden ja byrokratian vielä olisi, en luule enää.
Tänä aamuna sitten oli iltalehdessä Länsi-Uusimaan Poliisin pyyntö ”Yleisöltä pyydetään apua 81 vuotiaan löytämiseksi”, eli nyt sitten saamme me kouluttamattomat mennä etsimään. Pakkasta on nyt -18. Uhri on ollut kateissa 24 h, joten en usko enää onnelliseen loppuun.
Jos minulle joskus käy samoin, pyydän Teitä kaikkia ystäviäni ja vihamiehiäni etsimään minut vaikka hamsterilla. Minä en ole niin tarkka kuka minut löytää siinä tilanteessa. Eikä omaisenikaan välitä kuka tai mikä minut löytää, pahinta elämässä on epätietoisuus.
Otan suuresti osaa suruunne, jos omaiset tätä luette. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa et edes auta ketään ilman jonkun lupaa.
©Ate kolulahti
Tämä tapaus tosiaan päättyi erittäin surullisesti. Vanhus menehtyi lumihankeen alle kilometrin päässä katoamispaikasta. Jo toinen vastaavanlainen tapaus samalta kylältä. Erittäin surullista. Lisäksi haluan lisätä, että olimme valmiita etsimään myös jalan, mikäli koiran läsnäolo oli heille liikaa. Toki ymmärrämme ettei virkamiesten työtä voi sotkea. Pääpointtinamme kuitenkin oli silkka huoli ja halu auttaa. Meidät kuitenkin käännytettiin tylysti kotiin. Tämä ei tapahtunut poliisin toimesta vaan asiassa avustaneen järjestön. Voi kunpa olisimme törmänneet poliisiin ja kysyneet heiltä.
Kiitos blogiini kommentoineelle, teksti on korjattu. Olisi kiva jos olisit jättänyt nimesi myös näkyviin :) .
Me ollaan vaan ja hengaillaan :)
Tottistelua ja temppuilua kotona sekä lenkkeilyä ja lumipainia - siitä meijän koirien arki tällä hetkellä koostuu :). Eikä ne valita, saavat liikkua ja puuhastella, mikäs sen mukavempaa.
Me epäillään Aten kanssa vahvasti että Wilmasta tulee pian joku "muskelinainen" sillä ne todistettavasti painii reippaasti yli puolet ajasta ollessaan tarhassa. Mylläävät lumessa sellaista hirmuista vääntöä. Jos siinä ei lihakset kasva niin sitten ei missään :D . Hoffit ovat työpäivisin tarhailemassa (juu, siellä on koppi ja hoffilla on turkki!) ja se tekee niille pirun hyvää. Oikein kovilla pakkasilla ei olla raaskittu jättää, mutta iloksemme olemme myös huomanneet että WilmuriKulmuri jää aktiivisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan riippumatta kiltisti sisällekin eikä mitään vahinkoa/tuhoa ole sattunut! Koputetaan puuta..
Uskon visusti siihen, että koira (jos sillä on karvaa yhtään) tottuu keleihin ja jos sitä turhaan puetaan, ei se kasvata turkkia tai kylmyyttä estävää rasvaa tarpeeksi. Uskon myös todistaneeni tämän Nismolla ja Nemolla, jotka kyllä ovat pitkäkarvaisia. Paljon on chihuja jotka ovat takki päällä jo syksyllä kun on "enää" +5 astetta. Eipä ihme että talvella palelee. Nemolla jäätyy kyllä etutassut jos on enemmän kuin -10 pakkasta. Olenkin lenkeillä käyttänyt sillä etujaloissa töppösiä, mutta mitään takkeja niille en ole laittanut. Eilen ja toissapäivänäkin ne viipottivat ihan ilman vilun häivääkään ja hangessa kahlaten, ei niillä näyttänyt olevan ollenkaan kylmä, ainoastaan pirun hauskaa. Pukeminen mikä liittyy koiran lihaksistoon ja lämmittelyyn/jäähdyttelyyn - siihen en ota kantaa.
Olen epätoivoisesti yrittänyt opettaa Nismolle perusasennosta seisomaan nousemista. Käsimerkillä se jo sen osaa, mutta ei se ole itse käskyä vielä oppinut. Saati sitä että mun pitäisi vielä kiertää sen ympäri ja sen pitäisi vaan töröttää paikallaan. Se peffa vaan meinaa mennä maahan...piru sentään..ehkä otan projektiksi ja teen toistoja vaan hemmetisti joka päivä. Muutoin sen "palveluhalukkuus" alkaa kyllä olemaan kohdillaan. Se pysyy hemmetin hyvin hanskassa ja pienillä katseilla/jutuilla työskentelee hyvin arjessa. Sillä on into tehdä ja halu tarjota oikeaa käytöstä. Lisäksi musta tuntuu että me ymmärrämme toisiamme. Se on upeaa.
Nemo on hassukka. Se voisi kantaa lelua koko päivän ja hakea sitä myös koko päivän jos sitä sille viitsisi viskellä. Oon entistä enemmän miettinyt sitä, miten hyvä koira se olisi kaverikoiratoimintaan. Pelottaa vaan ilmoittautua kun sitten tuntuu että olen velvoitettu menemään aina kun tarvitsee, enkä voi sitoutua kuitenkaan hommaan kun on noita harrastuksia jo muutenkin ihan tarpeeksi. Silloin tällöin olisi kuitenkin hauska käydä Nemon kanssa "kyläilemässä" ja se myös lisäisi positiivista kuvaa chihuista. Nemo olisi siihen ihan ykköstyyppi!!! Nään jo mielessäni kun se köllöttelee jonkun sylissä jalat kohti taivasta tai hurmaa ihmisiä kantaen suloisena lempileluaan häntää heilutellen ja "jutellen". Hmm...
Wilma muuten osaa jo aikasten hyvin seisomisen, ihan käskynä! On se kyllä malttamaton..eilen laitoin sille ruoan valmiiksi ja nappasin sen perusasentoon. Se alkoi laulaa?! Tuijotti mua ja ulvoi :D. Vapautin sen ja se syöksyi heti tuijottamaan ruokakippoa..kai se yritti hypnotisoida sitä alas tiskipöydältä :D . Ei meinannut millään malttaa tulla töitä tekemään. Periksi ei annettu ja äänensävykin tiukkeni - toimii! Tehtiin perusasentoja ja liikkeellelähtöjä seuraamiseen. Kontaktin hakua ylös, ei käteen. Kun se malttaa, se hokaa homman TODELLA äkkiä. Joskus tuntuu että se menee vaan tuurilla oikein, mutta sitten se tekee sen seuraavanakin päivänä uudestaan?! Tänään me menemme taas yhteislenkillä Katin ja Pimun kanssa :) ! Nyt kun tunnemme jo hieman Wilmuria, tässä sen erikoisia tapoja :
1. innostuessaan vinkuu kuin pistetty sika
2. tullessaan tervehtimään se hyppää syliin ja pomppii takajaloilla tasajalkaa
3. kun sille juttelee, se tulee luokse ja nuolaisee sukkaa?!
4. mennessään maate se rojahtaa niin että lattia tutisee :D
5. hienon naisen elkeet - kuorsaa unissaan
6. ei tunnista koiraporttia...jos sen laittaa kiinni niin Wilma tulee vaan pokkana ali
7. tottista tehdessä tarjoaa ensin varmuuden vuoksi kaikkea yhtäaikaa ja saa pulttijuoksukohtauksen jos sillä ei saa palkkaa
8. kaikki hädät tehdään "lennossa" koska ei EHDI pysähtyä etsimään sopivaa paikkaa vaan kyykkää suoraan juoksusta
9. leikkityyli - joko vaaniminen täydellisessä "bortsuasennossa" tai hemmetinmoinen karjumisen, murinan ja haukkumisen risteytys
10. "dementia" - yhtäkkiä kesken unien se tulee luo, vinkuu ja häntä heiluu niin että koira meinaa lähteä lentoon..ihan kuin se olisi unohtanut että me ollaankin kotona :D
Hiskin kanssa juteltiin (heh)..ja sovittiin että mennään kisoihin Hyvinkäälle ja Lietoon tammikuussa. Niistä tulee yhteensä 5 starttia joista yksi on hyppis ja loput neljä agiratoja. Aika hyvällä fiiliksellä kyllä lähdetään, Wilman tulo on parantanut sen korvia mua kohtaan aika paljonkin ja se nauttii enemmän yhdessä tekemisestä. Tottakai, kun on tullut uusi sellainen joka myös vaatii huomiota ja aikaa.
Paketoitiin lahjoja maanantaina - Ate rakas...on se vaan "mestari" paketoinnissa! Meinasi kuset mennä housuun kun nauroin niin paljon :D
Me epäillään Aten kanssa vahvasti että Wilmasta tulee pian joku "muskelinainen" sillä ne todistettavasti painii reippaasti yli puolet ajasta ollessaan tarhassa. Mylläävät lumessa sellaista hirmuista vääntöä. Jos siinä ei lihakset kasva niin sitten ei missään :D . Hoffit ovat työpäivisin tarhailemassa (juu, siellä on koppi ja hoffilla on turkki!) ja se tekee niille pirun hyvää. Oikein kovilla pakkasilla ei olla raaskittu jättää, mutta iloksemme olemme myös huomanneet että WilmuriKulmuri jää aktiivisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan riippumatta kiltisti sisällekin eikä mitään vahinkoa/tuhoa ole sattunut! Koputetaan puuta..
Uskon visusti siihen, että koira (jos sillä on karvaa yhtään) tottuu keleihin ja jos sitä turhaan puetaan, ei se kasvata turkkia tai kylmyyttä estävää rasvaa tarpeeksi. Uskon myös todistaneeni tämän Nismolla ja Nemolla, jotka kyllä ovat pitkäkarvaisia. Paljon on chihuja jotka ovat takki päällä jo syksyllä kun on "enää" +5 astetta. Eipä ihme että talvella palelee. Nemolla jäätyy kyllä etutassut jos on enemmän kuin -10 pakkasta. Olenkin lenkeillä käyttänyt sillä etujaloissa töppösiä, mutta mitään takkeja niille en ole laittanut. Eilen ja toissapäivänäkin ne viipottivat ihan ilman vilun häivääkään ja hangessa kahlaten, ei niillä näyttänyt olevan ollenkaan kylmä, ainoastaan pirun hauskaa. Pukeminen mikä liittyy koiran lihaksistoon ja lämmittelyyn/jäähdyttelyyn - siihen en ota kantaa.
Olen epätoivoisesti yrittänyt opettaa Nismolle perusasennosta seisomaan nousemista. Käsimerkillä se jo sen osaa, mutta ei se ole itse käskyä vielä oppinut. Saati sitä että mun pitäisi vielä kiertää sen ympäri ja sen pitäisi vaan töröttää paikallaan. Se peffa vaan meinaa mennä maahan...piru sentään..ehkä otan projektiksi ja teen toistoja vaan hemmetisti joka päivä. Muutoin sen "palveluhalukkuus" alkaa kyllä olemaan kohdillaan. Se pysyy hemmetin hyvin hanskassa ja pienillä katseilla/jutuilla työskentelee hyvin arjessa. Sillä on into tehdä ja halu tarjota oikeaa käytöstä. Lisäksi musta tuntuu että me ymmärrämme toisiamme. Se on upeaa.
Nemo on hassukka. Se voisi kantaa lelua koko päivän ja hakea sitä myös koko päivän jos sitä sille viitsisi viskellä. Oon entistä enemmän miettinyt sitä, miten hyvä koira se olisi kaverikoiratoimintaan. Pelottaa vaan ilmoittautua kun sitten tuntuu että olen velvoitettu menemään aina kun tarvitsee, enkä voi sitoutua kuitenkaan hommaan kun on noita harrastuksia jo muutenkin ihan tarpeeksi. Silloin tällöin olisi kuitenkin hauska käydä Nemon kanssa "kyläilemässä" ja se myös lisäisi positiivista kuvaa chihuista. Nemo olisi siihen ihan ykköstyyppi!!! Nään jo mielessäni kun se köllöttelee jonkun sylissä jalat kohti taivasta tai hurmaa ihmisiä kantaen suloisena lempileluaan häntää heilutellen ja "jutellen". Hmm...
Wilma muuten osaa jo aikasten hyvin seisomisen, ihan käskynä! On se kyllä malttamaton..eilen laitoin sille ruoan valmiiksi ja nappasin sen perusasentoon. Se alkoi laulaa?! Tuijotti mua ja ulvoi :D. Vapautin sen ja se syöksyi heti tuijottamaan ruokakippoa..kai se yritti hypnotisoida sitä alas tiskipöydältä :D . Ei meinannut millään malttaa tulla töitä tekemään. Periksi ei annettu ja äänensävykin tiukkeni - toimii! Tehtiin perusasentoja ja liikkeellelähtöjä seuraamiseen. Kontaktin hakua ylös, ei käteen. Kun se malttaa, se hokaa homman TODELLA äkkiä. Joskus tuntuu että se menee vaan tuurilla oikein, mutta sitten se tekee sen seuraavanakin päivänä uudestaan?! Tänään me menemme taas yhteislenkillä Katin ja Pimun kanssa :) ! Nyt kun tunnemme jo hieman Wilmuria, tässä sen erikoisia tapoja :
1. innostuessaan vinkuu kuin pistetty sika
2. tullessaan tervehtimään se hyppää syliin ja pomppii takajaloilla tasajalkaa
3. kun sille juttelee, se tulee luokse ja nuolaisee sukkaa?!
4. mennessään maate se rojahtaa niin että lattia tutisee :D
5. hienon naisen elkeet - kuorsaa unissaan
6. ei tunnista koiraporttia...jos sen laittaa kiinni niin Wilma tulee vaan pokkana ali
7. tottista tehdessä tarjoaa ensin varmuuden vuoksi kaikkea yhtäaikaa ja saa pulttijuoksukohtauksen jos sillä ei saa palkkaa
8. kaikki hädät tehdään "lennossa" koska ei EHDI pysähtyä etsimään sopivaa paikkaa vaan kyykkää suoraan juoksusta
9. leikkityyli - joko vaaniminen täydellisessä "bortsuasennossa" tai hemmetinmoinen karjumisen, murinan ja haukkumisen risteytys
10. "dementia" - yhtäkkiä kesken unien se tulee luo, vinkuu ja häntä heiluu niin että koira meinaa lähteä lentoon..ihan kuin se olisi unohtanut että me ollaankin kotona :D
Hiskin kanssa juteltiin (heh)..ja sovittiin että mennään kisoihin Hyvinkäälle ja Lietoon tammikuussa. Niistä tulee yhteensä 5 starttia joista yksi on hyppis ja loput neljä agiratoja. Aika hyvällä fiiliksellä kyllä lähdetään, Wilman tulo on parantanut sen korvia mua kohtaan aika paljonkin ja se nauttii enemmän yhdessä tekemisestä. Tottakai, kun on tullut uusi sellainen joka myös vaatii huomiota ja aikaa.
Paketoitiin lahjoja maanantaina - Ate rakas...on se vaan "mestari" paketoinnissa! Meinasi kuset mennä housuun kun nauroin niin paljon :D
8.12.2010
Hoffit hallilla
Kiitos loman on ollut päivisin aikaa olla koirien kanssa. Nismo ja Nemo saivat eilen aamusta asti viettää laatuaikaa ihan keskenään minun kanssa, toki kissat pyörivät jaloissa ja pitivät huolta että tulee tarpeeksi painittua :). Aamupäivästä käytiin pitkällä lenkillä ja sisällä sitten temppuiltiin ja hoidettiin normihommia. Erityisesti Nemo on aika "hyvä" apu askareissa - aina se on nenineen siellä missä tapahtuu ja pirulainen varastaa kaiken mitä jaksaa kantaa.
Tykkään olla kotona. Rakastan arkeani ja kotia ja niitä ihmisiä, eläimiä ja asioita mitkä tekevät siitä kodin. Voi kunpa voisin jäädä tänne ja tehdä töitä täältä. On niin ihanaa laittaa kaikki valmiiksi..lämmittää ja tehdä ruokaa, siivota jne, olla koirien kanssa..ja kun Ate tulee kotiin, on aikaa olla yhdessä koska hommat on jo hoidettu. Onnellinen huokaus..ja haikeakin, kun huomenna joutuu taas oikeisiin töihin. Ei minusta laiskottelijaksi olisi, kyllä meillä täällä kotona hommaa riittää ihan työpäiväksi..varsinkin jos on välillä lähellä hysteriaa siisteyden kanssa, kuten minä :D.
Eilen oli viimeinen kerta hallilla tälle vuodelle. Tai siis, ainakin viimeinen sovittu! Otin mukaan Hiskin ja Wilman jotka meinasivat taas riemusta ratketa kun tiesivät että pääsee autoon = pääsee treenaamaan. Mähän sain myös loistoidean siellä hallilla. Otan ne samaanaikaan autosta, vien lenkille ja sitä rataa...itseasiassa se toimi ihan hyvin sen jälkeen kun mulla meni hermo 100 metrin jälkeen. Molemmat kun on "minä ensin" asenteella ja aivan onnessaan täynnä virtaa..Sitten kun mä niille rähähdin niin meni aivan loistavasti enkä edes kaatunut.
Hiskin kanssa haettiin vauhtia ja iloa, yhteistä hauskaa. Mä kun oon viimeaikoina treenannut sillä pitkälti kontakteja ja kääntymisiä missä oon jostain syystä tiukkis-ohjaaja koko ajan niin Hiski on päättänyt että mee kuule ihan ite vaan. Tekee se mutta vauhti kärsii. Niinpä muistin jälleen yksittäisten esteiden merkityksen ja lyhyistä pätkistä palkkaamisen. Lelu käteen ja asenne että nämä on TREENIT!!! Meni oikein kivasti :) . Vauhtia oli ettei keretä meinannut ja silti kääntyi ja kuunteli. Paljon paljon lelurepimistä. Jee ja hauskaa :). Oon muuten hukannut valssin taidon..huomasin että ne leviää joka suuntaan ja liikkuu väärin..tai sitten en oo sitä osannutkaan :D .
Mustuainen, WilmuriKulmuri..on saanut Atelta uuden nimen: WilmaTheDramaQueen. Nimensä veroinen se kyllä onkin :D . Wilma oli eilen taas reippaana hallilla, ihmiset ja koirat olivat kamalan mielenkiintoisia mutta malttoi kuitenkin myös keskittyä. Tervettä uteliaisuutta. Elina kurkkasi sen suuhun (kiitos!) hampaita katsellen ja pikkuisen Wilma otti pakkia mutta antoi katsoa. Kurkattiin sinne pariinkin kertaan ja ihan jees siis meni. Näitä harjoituksia vaan enemmän koska epävarma se oli tilanteesta. Treenattiin kaukkareita niin että Wilma oli kiinni tolpassa. Vähän meinasi räjähtää liitoksistaan alkuun mutta kun annoin hetken olla ja otin uudestaan niin hienosti meni! Pikkuisen ehkä hiippaili maahanmenossa mutta ihan toooosi vähän. Sivulletuloja otettiin myös kun jää herkästi liian taakse mistä ei tietenkään palkata. Saatiin kivoja onnistumisia niissäkin! Sitten se kehäjuoksu ja seisominen..toivon todella että se esiintyy tosipaikan tullen yhtä hyvin. Odotin taas koko ajan kohtaa että missä se alkaa temppuilla mutta sitä ei tullut. Meitin kakara..on se vaan höppänä! Innoissaan ihan joka asiasta, sykyilee ja kiituroi. Sitten taas kolikon kääntöpuolena se eilenkin meni käskettäessä mun jalkoihin nukkumaan eikä reagoinut vieressä leikkiviin koiriin.
Me Hiskin kanssa eilen anottiin kisalupaa tammikuulle Atelta :D ! Täytyy katsoa mitä mahtuu kalenteriin kun on se näyttelykin ja olisiko ollut rallyakin? Himottaisi ainakin Liedon startit kun on 2 x agi + hyppäri samalle päivälle. Hmmm..alkuvuosi on kyllä niin täynnä kisoja että sen kun valitsee vaan.
Hiski ja Wilma saavat mennä nyt ulos painimaan. Eilen katselin ikkunasta niin ne saattaa tunninkin ihan keposeen vääntää tuolla hangessa putkeen! Hyvää tekee lihaksille :).
Tykkään olla kotona. Rakastan arkeani ja kotia ja niitä ihmisiä, eläimiä ja asioita mitkä tekevät siitä kodin. Voi kunpa voisin jäädä tänne ja tehdä töitä täältä. On niin ihanaa laittaa kaikki valmiiksi..lämmittää ja tehdä ruokaa, siivota jne, olla koirien kanssa..ja kun Ate tulee kotiin, on aikaa olla yhdessä koska hommat on jo hoidettu. Onnellinen huokaus..ja haikeakin, kun huomenna joutuu taas oikeisiin töihin. Ei minusta laiskottelijaksi olisi, kyllä meillä täällä kotona hommaa riittää ihan työpäiväksi..varsinkin jos on välillä lähellä hysteriaa siisteyden kanssa, kuten minä :D.
Eilen oli viimeinen kerta hallilla tälle vuodelle. Tai siis, ainakin viimeinen sovittu! Otin mukaan Hiskin ja Wilman jotka meinasivat taas riemusta ratketa kun tiesivät että pääsee autoon = pääsee treenaamaan. Mähän sain myös loistoidean siellä hallilla. Otan ne samaanaikaan autosta, vien lenkille ja sitä rataa...itseasiassa se toimi ihan hyvin sen jälkeen kun mulla meni hermo 100 metrin jälkeen. Molemmat kun on "minä ensin" asenteella ja aivan onnessaan täynnä virtaa..Sitten kun mä niille rähähdin niin meni aivan loistavasti enkä edes kaatunut.
Hiskin kanssa haettiin vauhtia ja iloa, yhteistä hauskaa. Mä kun oon viimeaikoina treenannut sillä pitkälti kontakteja ja kääntymisiä missä oon jostain syystä tiukkis-ohjaaja koko ajan niin Hiski on päättänyt että mee kuule ihan ite vaan. Tekee se mutta vauhti kärsii. Niinpä muistin jälleen yksittäisten esteiden merkityksen ja lyhyistä pätkistä palkkaamisen. Lelu käteen ja asenne että nämä on TREENIT!!! Meni oikein kivasti :) . Vauhtia oli ettei keretä meinannut ja silti kääntyi ja kuunteli. Paljon paljon lelurepimistä. Jee ja hauskaa :). Oon muuten hukannut valssin taidon..huomasin että ne leviää joka suuntaan ja liikkuu väärin..tai sitten en oo sitä osannutkaan :D .
Mustuainen, WilmuriKulmuri..on saanut Atelta uuden nimen: WilmaTheDramaQueen. Nimensä veroinen se kyllä onkin :D . Wilma oli eilen taas reippaana hallilla, ihmiset ja koirat olivat kamalan mielenkiintoisia mutta malttoi kuitenkin myös keskittyä. Tervettä uteliaisuutta. Elina kurkkasi sen suuhun (kiitos!) hampaita katsellen ja pikkuisen Wilma otti pakkia mutta antoi katsoa. Kurkattiin sinne pariinkin kertaan ja ihan jees siis meni. Näitä harjoituksia vaan enemmän koska epävarma se oli tilanteesta. Treenattiin kaukkareita niin että Wilma oli kiinni tolpassa. Vähän meinasi räjähtää liitoksistaan alkuun mutta kun annoin hetken olla ja otin uudestaan niin hienosti meni! Pikkuisen ehkä hiippaili maahanmenossa mutta ihan toooosi vähän. Sivulletuloja otettiin myös kun jää herkästi liian taakse mistä ei tietenkään palkata. Saatiin kivoja onnistumisia niissäkin! Sitten se kehäjuoksu ja seisominen..toivon todella että se esiintyy tosipaikan tullen yhtä hyvin. Odotin taas koko ajan kohtaa että missä se alkaa temppuilla mutta sitä ei tullut. Meitin kakara..on se vaan höppänä! Innoissaan ihan joka asiasta, sykyilee ja kiituroi. Sitten taas kolikon kääntöpuolena se eilenkin meni käskettäessä mun jalkoihin nukkumaan eikä reagoinut vieressä leikkiviin koiriin.
Me Hiskin kanssa eilen anottiin kisalupaa tammikuulle Atelta :D ! Täytyy katsoa mitä mahtuu kalenteriin kun on se näyttelykin ja olisiko ollut rallyakin? Himottaisi ainakin Liedon startit kun on 2 x agi + hyppäri samalle päivälle. Hmmm..alkuvuosi on kyllä niin täynnä kisoja että sen kun valitsee vaan.
Hiski ja Wilma saavat mennä nyt ulos painimaan. Eilen katselin ikkunasta niin ne saattaa tunninkin ihan keposeen vääntää tuolla hangessa putkeen! Hyvää tekee lihaksille :).
7.12.2010
Vapaata
Olemme viettäneet viikonlopun ja Itsenäisyyspivän ilman mitään sovittua menoa, ah miten ihanaa. Kisat on tälle vuodelle kisattu, ensi vuonna taas uusin eväin kentille :) ! Mira ja Nuusku saivat nollan viikonloppuna - onnea vielä ihan hirmuisesti!!!
Se ettei ole sopinut mitään menoa, ei kyllä tarkoita sitä ettei olisi kiire kuitenkin, hih ;)..lauantaina mä suhailin koirien kanssa pitkin ja poikin koko päivän. Kiitos Päiville kahveista ja seurasta - oli oikein kiva olla :) ! Illalla sai hyvällä omalla tunnolla rojahtaa sohvalle drinkin ja karkkipussin kera kun joka nurkasta kuului koirien tyytyväinen kuorsaus. Hankijuoksu ja vapaana mylläys on paitsi koirille hyvää liikuntaa - niin kivaa katsottavaa :).
Nismo ja Nemo pääsivät myös kameran eteen, ei niin fiksuja kuvia :
Tästä oli tarkoitus tulla söpö kuva, mutta salama (ja persuksen takana oleva Joda) taisivat säikäyttää pienen Nemon :D
Sitten Nismon taidonnäyte luun syönnissä
Nemosta vähän suloisempi kuva. Katsettahan ei voi irrottaa luusta koska joku voi sen varastaa!
Nismosta onnistui kerrankin joku kuva :)
Eilen tehtiin lumihommia koko porukan voimin ja hiippikset juoksivat ja mylläsivät jaloissa. Siinä jossain tuoksinnassa Nismolta sitten repesi peukalonkynsi. Aika kovasti tuli verta mutta ei ollut moksiskaan. Kynsi roikkui "lihojen" varassa ja Nismo oli maailman paras pieni potilas. Otin kynnen irti ja laitoin tassun pakettiin - pikkuinen istui vaan hiljaa paikallaan ja antoi hoitaa. Hieno poika. Eilen illalla se tuppo sitten katosi jonnekin tänne pihalle mutta eipä se enää vuotanutkaan.
Joda sai eilen epilepsiakohtauksen. Mä en ollut koskaan törmännyt kissalla vastaavaan. Tuukka tietysti näki koko homman ja koska se leikki kissojen kanssa - se myös luuli että kohtaus oli sen vika :( . Kouristeli tosi voimakkaasti (ja oli tajuton)aika pitkään. Kouristelun jälkeen suu vaahtosi ja kuolaa valui. Ei noussut ylös ainakaan kymmeneen minuuttiin kouristelun jälkeen joten käärittiin se Aten kanssa pyyhkeeseen ja vietiin vessaan lattialämmön päälle. Noustessaan läähätti kovasti ja pitkään sekä suoli tyhjeni. Oli siis raju kohtaus. Vaikka itselläkin on epilepsia niin teki pahaa katsoa vierestä. Sille kun ei voi tehdä mitään, katsoa vaan ettei osu mihinkään ja toivoa ettei nielase kieltä. Ennen vanhaan käskettiin suuhun tunkea jotain mihin purra mutta se on nykyään kiellettyä. Pojat ymmärsi asian sitten kun selitettiin ja Tuukan kanssa sovittiin että se ei leikkisi sen kanssa kun me ei olla kotona. Ilmeisesti kissaongen perässä juokseminen (voimakas saalisvietti) meni vähän övereihin ja laukaisi kohtauksen. Joda oli koko eilisen illan omissa oloissaan, mutta söi kuitenkin. Aamulla se oli ihan normaali oma itsensä! Ei auta kuin seurailla ja laittaa ylös kaikkia merkkejä, käyttäytymisiä jne..jos kohtaus uusii. Kissalle (kuten ei ihmisellekään) kun ei voida määrätä estolääkitystä ennen kuin kohtauksia on ollut useita ja omistaja osaa selittää niiden voimakkuuksia ja tyyppejä. Joda pieni.
Wilma on treenannut seisomista ja sivulletuloja, tai lähinnä sitä takapään käyttöä kun perusasennon suuntaa muuttaa paikallaan. Vauhtia on enemmän kuin älyä ja siihen kun vielä laittaa hillittömän ruokahalun niin soppa on valmis ja nauru on herkässä :D . Hyvä että riittää potkua, perässävedettävät on vaan niin hankalia. Innoissaan se kyllä tekee mutta maltti on vaan välillä niin hemmetin lyhkäinen ja kroppa pentumaisen hallitsematon. Ulkonakin kun ne Hiskin kanssa painii, niin joskus näyttää siltä että NYT SATTUU mutta pah, ei inahdustakaan. Wilma ei myöskään ole herkkä esim sille jos vahingossa astut jalan päälle, ei se edes huomaa :D .
Mulla on pari päivää lomaa ja ajattelinkin kuluttaa ainakin tämän aamupäivän koirien kanssa lenkkeillen. Ihanaa olla kotona ennen Aten jotta saa ruoan valmiiksi ja tulen takkaan. Tämä passaisi aina!
Illalla pukkaa taas treenipäivää!
Se ettei ole sopinut mitään menoa, ei kyllä tarkoita sitä ettei olisi kiire kuitenkin, hih ;)..lauantaina mä suhailin koirien kanssa pitkin ja poikin koko päivän. Kiitos Päiville kahveista ja seurasta - oli oikein kiva olla :) ! Illalla sai hyvällä omalla tunnolla rojahtaa sohvalle drinkin ja karkkipussin kera kun joka nurkasta kuului koirien tyytyväinen kuorsaus. Hankijuoksu ja vapaana mylläys on paitsi koirille hyvää liikuntaa - niin kivaa katsottavaa :).
Nismo ja Nemo pääsivät myös kameran eteen, ei niin fiksuja kuvia :
Tästä oli tarkoitus tulla söpö kuva, mutta salama (ja persuksen takana oleva Joda) taisivat säikäyttää pienen Nemon :D
Sitten Nismon taidonnäyte luun syönnissä
Nemosta vähän suloisempi kuva. Katsettahan ei voi irrottaa luusta koska joku voi sen varastaa!
Nismosta onnistui kerrankin joku kuva :)
Eilen tehtiin lumihommia koko porukan voimin ja hiippikset juoksivat ja mylläsivät jaloissa. Siinä jossain tuoksinnassa Nismolta sitten repesi peukalonkynsi. Aika kovasti tuli verta mutta ei ollut moksiskaan. Kynsi roikkui "lihojen" varassa ja Nismo oli maailman paras pieni potilas. Otin kynnen irti ja laitoin tassun pakettiin - pikkuinen istui vaan hiljaa paikallaan ja antoi hoitaa. Hieno poika. Eilen illalla se tuppo sitten katosi jonnekin tänne pihalle mutta eipä se enää vuotanutkaan.
Joda sai eilen epilepsiakohtauksen. Mä en ollut koskaan törmännyt kissalla vastaavaan. Tuukka tietysti näki koko homman ja koska se leikki kissojen kanssa - se myös luuli että kohtaus oli sen vika :( . Kouristeli tosi voimakkaasti (ja oli tajuton)aika pitkään. Kouristelun jälkeen suu vaahtosi ja kuolaa valui. Ei noussut ylös ainakaan kymmeneen minuuttiin kouristelun jälkeen joten käärittiin se Aten kanssa pyyhkeeseen ja vietiin vessaan lattialämmön päälle. Noustessaan läähätti kovasti ja pitkään sekä suoli tyhjeni. Oli siis raju kohtaus. Vaikka itselläkin on epilepsia niin teki pahaa katsoa vierestä. Sille kun ei voi tehdä mitään, katsoa vaan ettei osu mihinkään ja toivoa ettei nielase kieltä. Ennen vanhaan käskettiin suuhun tunkea jotain mihin purra mutta se on nykyään kiellettyä. Pojat ymmärsi asian sitten kun selitettiin ja Tuukan kanssa sovittiin että se ei leikkisi sen kanssa kun me ei olla kotona. Ilmeisesti kissaongen perässä juokseminen (voimakas saalisvietti) meni vähän övereihin ja laukaisi kohtauksen. Joda oli koko eilisen illan omissa oloissaan, mutta söi kuitenkin. Aamulla se oli ihan normaali oma itsensä! Ei auta kuin seurailla ja laittaa ylös kaikkia merkkejä, käyttäytymisiä jne..jos kohtaus uusii. Kissalle (kuten ei ihmisellekään) kun ei voida määrätä estolääkitystä ennen kuin kohtauksia on ollut useita ja omistaja osaa selittää niiden voimakkuuksia ja tyyppejä. Joda pieni.
Wilma on treenannut seisomista ja sivulletuloja, tai lähinnä sitä takapään käyttöä kun perusasennon suuntaa muuttaa paikallaan. Vauhtia on enemmän kuin älyä ja siihen kun vielä laittaa hillittömän ruokahalun niin soppa on valmis ja nauru on herkässä :D . Hyvä että riittää potkua, perässävedettävät on vaan niin hankalia. Innoissaan se kyllä tekee mutta maltti on vaan välillä niin hemmetin lyhkäinen ja kroppa pentumaisen hallitsematon. Ulkonakin kun ne Hiskin kanssa painii, niin joskus näyttää siltä että NYT SATTUU mutta pah, ei inahdustakaan. Wilma ei myöskään ole herkkä esim sille jos vahingossa astut jalan päälle, ei se edes huomaa :D .
Mulla on pari päivää lomaa ja ajattelinkin kuluttaa ainakin tämän aamupäivän koirien kanssa lenkkeillen. Ihanaa olla kotona ennen Aten jotta saa ruoan valmiiksi ja tulen takkaan. Tämä passaisi aina!
Illalla pukkaa taas treenipäivää!
3.12.2010
Uusi ystävä
Ihanaa että pakkanen on vähän hellittänyt! Pääsee taas paremmin nauttimaan lenkkikeleistä! Mun puolesta tällä pakkaslukemalla voidaan mennä aina keväseen asti ja siitä suoraan vaihtaa +18 asteeseen ;). Pakkasukko pliis, älä puhalla kylmempää.
Nismo ja Nemo saivat keskiviikkona ja torstaina nauttia koko päivän jakamattomasta huomiosta, koska ne olivat mun mukana duunissa. On ne vaan niin ihania ja kilttejä :). Pötköttelevät ja leikkivät mun huoneessa eivätkä jaksa välittää sen enempää hulinasta tai muusta. Mun mennessä ulos, ne tipsuttivat mukana ja kahlasivat onnessaan lumihangessa. Erityisesti Nemo, jolla on pakkomielle työntää koko pää hankeen. Saman talon väki jaksaa aina niitä ihastella ja mua jopa hieman nolottaa kun hiippikset kipittävät nenä pystyssä vaan lepertelijöiden ohi tai katsovat minua kysyvästi - onko pakko huomata? Antavathan ne rapsuttaa jos malttavat pysähtyä.
Hiskin mielestä on ihan superia kun on tullut talvi, sillä se tarkoittaa sitä, että KAIKKI käyttävät hanskoja! Eikä tuo pöhkö hoffi tiedä mitään parempaa kuin hanskat, niitä on kiva varastaa, piilottaa, yrittää niellä, repiä. Pahainen kakara - Hiski 4 vee :D !
Kati ja Pimu olivat eilen mun ja Wilman kanssa lenkillä. Reipas tunti vierähti nopeasti ja niistä tuli kavereita. Meteli oli myös sen mukainen :D ! Lenkki menikin niin että ne riehuivat ja me yritettiin Katin kanssa pysyä mukana menossa. Molemmat pitävät leikkiessään aikamoista pärinää, Pimun rotikkaurahdukset ovat ihan uskottaviakin, mutta WilmuriKulmurin kiljahdukset saivat lähinnä naurunpyrähdyksiä aikaan! Annoin sen olla lapsi ja vähän possuillakin kun niillä oli niin mukavaa. Leikki kuitenkin loppui kun käsky kävi. Hyvin sillä pelaa korvat vaikka muitakin koiria on näköpiirissä vaikka uteliaskin on. Hauska lenkki! Kiitos!
Huomenna olisi sitten sitä, tätä ja tota. Rakkaan viiminen joululahja täytyy noutaa, lasten pari pientä lahjaa vielä puuttuu. Eläinkaupassa pitää piipahtaa..Päiville lupasin ettiä tossut ja yrittää kaffeelle keritä. Piti keksiä kaikennäköistä ikävän hellittämiseksi..:)
Nismo ja Nemo saivat keskiviikkona ja torstaina nauttia koko päivän jakamattomasta huomiosta, koska ne olivat mun mukana duunissa. On ne vaan niin ihania ja kilttejä :). Pötköttelevät ja leikkivät mun huoneessa eivätkä jaksa välittää sen enempää hulinasta tai muusta. Mun mennessä ulos, ne tipsuttivat mukana ja kahlasivat onnessaan lumihangessa. Erityisesti Nemo, jolla on pakkomielle työntää koko pää hankeen. Saman talon väki jaksaa aina niitä ihastella ja mua jopa hieman nolottaa kun hiippikset kipittävät nenä pystyssä vaan lepertelijöiden ohi tai katsovat minua kysyvästi - onko pakko huomata? Antavathan ne rapsuttaa jos malttavat pysähtyä.
Hiskin mielestä on ihan superia kun on tullut talvi, sillä se tarkoittaa sitä, että KAIKKI käyttävät hanskoja! Eikä tuo pöhkö hoffi tiedä mitään parempaa kuin hanskat, niitä on kiva varastaa, piilottaa, yrittää niellä, repiä. Pahainen kakara - Hiski 4 vee :D !
Kati ja Pimu olivat eilen mun ja Wilman kanssa lenkillä. Reipas tunti vierähti nopeasti ja niistä tuli kavereita. Meteli oli myös sen mukainen :D ! Lenkki menikin niin että ne riehuivat ja me yritettiin Katin kanssa pysyä mukana menossa. Molemmat pitävät leikkiessään aikamoista pärinää, Pimun rotikkaurahdukset ovat ihan uskottaviakin, mutta WilmuriKulmurin kiljahdukset saivat lähinnä naurunpyrähdyksiä aikaan! Annoin sen olla lapsi ja vähän possuillakin kun niillä oli niin mukavaa. Leikki kuitenkin loppui kun käsky kävi. Hyvin sillä pelaa korvat vaikka muitakin koiria on näköpiirissä vaikka uteliaskin on. Hauska lenkki! Kiitos!
Huomenna olisi sitten sitä, tätä ja tota. Rakkaan viiminen joululahja täytyy noutaa, lasten pari pientä lahjaa vielä puuttuu. Eläinkaupassa pitää piipahtaa..Päiville lupasin ettiä tossut ja yrittää kaffeelle keritä. Piti keksiä kaikennäköistä ikävän hellittämiseksi..:)
1.12.2010
Koko lauman voimin hallilla
Istuessani eilen autoon minulla oli takaluukussa kaksi hovawarttia, takapenkillä kaksi chihua boxeineen, Ringan tilaamat tavarat, Elisan tilaamat tavarat, 15 kg ruokasäkki jonka Ate oli myynyt ja omat treenikamat + parit mallihanskat jotka piti myös saada kaupaksi. Tavaraa siis todellakin OLI :D ! Ate sai nauttia rauhasta kotona sen aikaa..tai noh, olihan meijän hullu kissalauma siellä. Se oli ollut myös ahkera ja siivonnut, kiitos rakas!
Viikonloppuna mulle koittaa kamala ikävä kun Ate lähtee risteilemään ... NNNOOOOUU! Noh, onneksi se on vaan yhden yön poissa :).
Nemo sai taas koeajaa meijän agiradan hallilla kun rimat oli vielä maassa ja muut haki koiriaan. Sillä ei ollut yhtään malttia pysyä lähdössä vaikka siinä ei kyllä tottispuolella ole lainkaan ongelmia..hassua. Suurin osa ajasta menikin sitten sen onnistumiseen kun en voinut kauaa sen kanssa viipyä ettei ole muilta pois. Keinuakin tehtiin missä se jonkin verran epäröi. Menee aika hyvin päähän mutta ihan littanaksi ja ottaa pari askelta taakse kun laskeutuu. "Hyppyjen" lukemiset olivat taas kohdallaan, samoin putkeen menot ja vielä aina oikeaan päähän, oli se kauempi tai lähempi. Tehtiinhän me temppujakin. Jalkojen välistä pujottelu on sen mielestä ihan hirmuisen hauskaa :) !
Lähdin hakemaan Hiskiä autosta ja kävimme pikkuisella lenkillä lämmittelyksi. Wilman jätin kiinni halliin sisälle kun se oli niin hirmuisen nätisti siellä koirien keskellä niin uskalsin. Käännyttiin Hiskin kanssa takaisinpäin pimeällä tiellä ja meitä vastaan juoksee musta hoffi! Hiski heilutti häntää ja hoffi tuli nöyränä häntä heiluen meidän luo. Mietin miten ihmeessä Wilma on voinut päästä irti hihnasta ja miksi?! Juuri kun kumarruin ottamaan sitä pannasta, koira veti täydellisen uukkarin ja lähti ihan päättömästi juoksemaan pimeyteen. Mulla meinasi tulla itku. Huutelin ja juoksin, haukutin Hiskiä. Ei tule takaisin. Hiski äkkiä autoon takaisin ja juoksin sisälle halliin jossa Wilma nukkuu juuri siinä paikassa mihin sen jätin?! Se ei siis ollutkaan Wilma..huh mikä helpotus! Mä kyllä ihmettelinkin miksi se meitä karkuun lähtisi eikä tulisi kun huutaa mutta ajattelin että jos se on pelästynyt jäädessään ilman tuttuja ihmisiä halliin. Palatessani takaisin ulos näinkin kaksi ihmistä ja 4 hoffia. Kaksi mustaa ja kaksi blondia..olivat lenkillä ja toinen niistä mustista oli sitten päättänyt vetää kunniakierroksen. Huh.
Järkytyksestä selvittyäni oli Hiskin vuoro mennä agilitya. Kiitos Milla radasta! Se oli juuri sitä mitä me tarvittiin. Keinua, putkeen takaaleikkauksia, hypyiltä/ennen hyppyä kääntöjä, tiukkoja mutkia, niistoja..vaikka mitä! Otettiin puhtaasti vauhdin kannalta mutta ei roiskittu menemään. Hiski oli selkeästi oppinut viime viikosta että hallilla treenataan vaikka reunalla odottaisi 100 narttua. Kaihoisia katseita se loi, mutta keskittyi. Mentiin niin että mulla oli lelu kädessä. Mistäköhän se on oppinut uuden taktiikan kepeille? Ennen se on pomppinut siellä puolelta toisella ja nyt se ui siellä mun nimittämään "Nasse tyyliin ;) " niin että oli kolmessa välissä yhtäaikaa?! Onko se opetelut sen itse? Vai onko loppusyksystä tehdyt verkot johtaneet tähän? Anyway nopeammin ne kepit noin pääsee. Hienoa! Palkkasin paljon kääntymisestä ja vauhdista - meillä oli kivaa! Hiski tuli korvat hörössä ja osui se mua sitten sormeenkin niin että vertakin tuli vähän. Välistävedot oli meille ihan tosi mageita, meni koko ajan "sivuttain" eikä kääntänyt edes hetkeksi rintamsuuntaa suoraksi. Jee! Keinulla en vaatinut pysäytyskontaktia vaan annoin pamauksesta lähteä..se onko se ensimmäinen askel lentokeinuun, en vielä tiedä.
Nismo herra..huoh..ekat 5 min meni taas siihen että nenä kiinni tai ei tehdä mitään. Sitten kun se asia saatiin pois päiväjärjestyksestä keskityttiin käskyyn "seiso" . Tokossa olen liikkeessä seisomisessa käyttänyt "odota" mutta se ei jostain syystä toimi kuin silloin kun kävelen eteenpäin eli poispäin siitä. Olen siis opettanut tahtomatta liikkeen, en käskyä..voi kusi. Nyt sitä sitten korjaillaan. Rallyssa kun on kyltti "istu, seiso, kierrä koira". Liikkeestä seis tokossa taas on niin että koirahan jää kävelyasennosta vaan paikalleen joten tuo istumisen kautta seisominen on hankaloittanut Nismon aivoja. Joojoo Ate, JOS olisin opettanut käskyn, se osaisi sen ;). Eilen me sitteen tehtiin sitä seisomista "seiso" käskyllä sekä liikkeestä, edestä ohjattuna, sivulta ohjattuna jne jne..monella eri variaatolla. Hoksasi se hommaa ja mä sain jo etäisyyttäkin. En vielä uskaltanut sitä kokonaan kiertää kun en halunnut sen oppivan teputtamaan paikallaan. Mentiin me sitten agilityakin! Paria hyppyä ja putkea. Reagoi tosi hyvin mun liikkeeseen mutta tarvitsee vielä niin perusteellisia vientejä esteille. Hassua koska taas toisaalta se irtoaa hyvin. En vielä oikein ole kartoittanut asiaa kokonaan..hmm..Valssien lukukin siltä jo onnistuu jotenkin ja ainakin intoa ja vauhtia siinä on kivasti. Jotenkin niin kivaa kun se vihdoin tekee mulle ja mun kanssa.
Wilman kanssa oli tarkoitus tehdä sitä, tätä ja tota. Tehtiinhän me! Ajattelin sen ujostelevan hallia, mutta paskat..meni etunenässä halliin sisälle ja ihmetteli häntä heiluen meteliä. Ensimmäinen ihminen oli sen verran jännittävä että pikkuisen niskakarvat nousivat mutta yritin tehdä tilanteesta mahdollisimman paineettomaan antaen löysää hihnaa ja jutellen normaalisti muille ihmisille. Ei haukkunut tai murissut eikä kyllä pakitellutkaan. Tilanne oli uusi ja ihmeellinen joten olin erittäin tyytyväinen. Siinä se sitten tutki kaikkia ihmisiä ja koiria pentumaisella iloisuudella häntä villisti heiluen ja välillä tuli minulta tarkistamaan että onko homma ok :). Kehäjuoksuttaminen oli tutustumisen jälkeen Nro 1 eitin listalla, samoin se seisottaminen. Kerran sain sitä herätellä että NYT tehdään kun nenä meinasi painua mattoon mutta sen jälkeen se juoksi ja juoksi ja juoksi. Mä vähän odotin että koska se alkaa pomppimaan, laukkaamaan, jarruttelee tai puskee...jotain..mutta ei, se vaan juoksi :) . Seisomisessa ei ole muuta vaikeaa kuin se, että se laskee pään helposti alas "vaanimisasentoon" ja kun sitä yrittää nostaa niin peffa menee alas. Eilen kun sain tarpeeksi etäisyyttä ja treenasin ensin käskyä erikseen niin hyvin meni! Eikä se vilkuillut muita koiriakaan vaikka vieressä mentiin agilitya! Pienet tottikset vielä, erityisesti seuraamista ja sitten lelua repien autoon. Jihuu!!! Ainut mikä jäi mieltä kaihertamaan oli se, että en tajunnut ratkaista autosta ulos tulemista hyvissä ajoin. Mulla kun ei ole häkkiä takaluukussa niin siellä pitäisi pysyä kunnes saa luvan tulla. Hiippiksetkin olen opettanut niin että sidon alkuun ne hihnaan kiinni etteivät pääse hyppäämään ja palkkailen sinne takaluukkuun kun pysyvät eivätkä nyi hihnaa.
Oli ihana mennä kotiin. Siivottuun kotiin, missä Ate odottelikin jo pihalla :).
Viikonloppuna mulle koittaa kamala ikävä kun Ate lähtee risteilemään ... NNNOOOOUU! Noh, onneksi se on vaan yhden yön poissa :).
Nemo sai taas koeajaa meijän agiradan hallilla kun rimat oli vielä maassa ja muut haki koiriaan. Sillä ei ollut yhtään malttia pysyä lähdössä vaikka siinä ei kyllä tottispuolella ole lainkaan ongelmia..hassua. Suurin osa ajasta menikin sitten sen onnistumiseen kun en voinut kauaa sen kanssa viipyä ettei ole muilta pois. Keinuakin tehtiin missä se jonkin verran epäröi. Menee aika hyvin päähän mutta ihan littanaksi ja ottaa pari askelta taakse kun laskeutuu. "Hyppyjen" lukemiset olivat taas kohdallaan, samoin putkeen menot ja vielä aina oikeaan päähän, oli se kauempi tai lähempi. Tehtiinhän me temppujakin. Jalkojen välistä pujottelu on sen mielestä ihan hirmuisen hauskaa :) !
Lähdin hakemaan Hiskiä autosta ja kävimme pikkuisella lenkillä lämmittelyksi. Wilman jätin kiinni halliin sisälle kun se oli niin hirmuisen nätisti siellä koirien keskellä niin uskalsin. Käännyttiin Hiskin kanssa takaisinpäin pimeällä tiellä ja meitä vastaan juoksee musta hoffi! Hiski heilutti häntää ja hoffi tuli nöyränä häntä heiluen meidän luo. Mietin miten ihmeessä Wilma on voinut päästä irti hihnasta ja miksi?! Juuri kun kumarruin ottamaan sitä pannasta, koira veti täydellisen uukkarin ja lähti ihan päättömästi juoksemaan pimeyteen. Mulla meinasi tulla itku. Huutelin ja juoksin, haukutin Hiskiä. Ei tule takaisin. Hiski äkkiä autoon takaisin ja juoksin sisälle halliin jossa Wilma nukkuu juuri siinä paikassa mihin sen jätin?! Se ei siis ollutkaan Wilma..huh mikä helpotus! Mä kyllä ihmettelinkin miksi se meitä karkuun lähtisi eikä tulisi kun huutaa mutta ajattelin että jos se on pelästynyt jäädessään ilman tuttuja ihmisiä halliin. Palatessani takaisin ulos näinkin kaksi ihmistä ja 4 hoffia. Kaksi mustaa ja kaksi blondia..olivat lenkillä ja toinen niistä mustista oli sitten päättänyt vetää kunniakierroksen. Huh.
Järkytyksestä selvittyäni oli Hiskin vuoro mennä agilitya. Kiitos Milla radasta! Se oli juuri sitä mitä me tarvittiin. Keinua, putkeen takaaleikkauksia, hypyiltä/ennen hyppyä kääntöjä, tiukkoja mutkia, niistoja..vaikka mitä! Otettiin puhtaasti vauhdin kannalta mutta ei roiskittu menemään. Hiski oli selkeästi oppinut viime viikosta että hallilla treenataan vaikka reunalla odottaisi 100 narttua. Kaihoisia katseita se loi, mutta keskittyi. Mentiin niin että mulla oli lelu kädessä. Mistäköhän se on oppinut uuden taktiikan kepeille? Ennen se on pomppinut siellä puolelta toisella ja nyt se ui siellä mun nimittämään "Nasse tyyliin ;) " niin että oli kolmessa välissä yhtäaikaa?! Onko se opetelut sen itse? Vai onko loppusyksystä tehdyt verkot johtaneet tähän? Anyway nopeammin ne kepit noin pääsee. Hienoa! Palkkasin paljon kääntymisestä ja vauhdista - meillä oli kivaa! Hiski tuli korvat hörössä ja osui se mua sitten sormeenkin niin että vertakin tuli vähän. Välistävedot oli meille ihan tosi mageita, meni koko ajan "sivuttain" eikä kääntänyt edes hetkeksi rintamsuuntaa suoraksi. Jee! Keinulla en vaatinut pysäytyskontaktia vaan annoin pamauksesta lähteä..se onko se ensimmäinen askel lentokeinuun, en vielä tiedä.
Nismo herra..huoh..ekat 5 min meni taas siihen että nenä kiinni tai ei tehdä mitään. Sitten kun se asia saatiin pois päiväjärjestyksestä keskityttiin käskyyn "seiso" . Tokossa olen liikkeessä seisomisessa käyttänyt "odota" mutta se ei jostain syystä toimi kuin silloin kun kävelen eteenpäin eli poispäin siitä. Olen siis opettanut tahtomatta liikkeen, en käskyä..voi kusi. Nyt sitä sitten korjaillaan. Rallyssa kun on kyltti "istu, seiso, kierrä koira". Liikkeestä seis tokossa taas on niin että koirahan jää kävelyasennosta vaan paikalleen joten tuo istumisen kautta seisominen on hankaloittanut Nismon aivoja. Joojoo Ate, JOS olisin opettanut käskyn, se osaisi sen ;). Eilen me sitteen tehtiin sitä seisomista "seiso" käskyllä sekä liikkeestä, edestä ohjattuna, sivulta ohjattuna jne jne..monella eri variaatolla. Hoksasi se hommaa ja mä sain jo etäisyyttäkin. En vielä uskaltanut sitä kokonaan kiertää kun en halunnut sen oppivan teputtamaan paikallaan. Mentiin me sitten agilityakin! Paria hyppyä ja putkea. Reagoi tosi hyvin mun liikkeeseen mutta tarvitsee vielä niin perusteellisia vientejä esteille. Hassua koska taas toisaalta se irtoaa hyvin. En vielä oikein ole kartoittanut asiaa kokonaan..hmm..Valssien lukukin siltä jo onnistuu jotenkin ja ainakin intoa ja vauhtia siinä on kivasti. Jotenkin niin kivaa kun se vihdoin tekee mulle ja mun kanssa.
Wilman kanssa oli tarkoitus tehdä sitä, tätä ja tota. Tehtiinhän me! Ajattelin sen ujostelevan hallia, mutta paskat..meni etunenässä halliin sisälle ja ihmetteli häntä heiluen meteliä. Ensimmäinen ihminen oli sen verran jännittävä että pikkuisen niskakarvat nousivat mutta yritin tehdä tilanteesta mahdollisimman paineettomaan antaen löysää hihnaa ja jutellen normaalisti muille ihmisille. Ei haukkunut tai murissut eikä kyllä pakitellutkaan. Tilanne oli uusi ja ihmeellinen joten olin erittäin tyytyväinen. Siinä se sitten tutki kaikkia ihmisiä ja koiria pentumaisella iloisuudella häntä villisti heiluen ja välillä tuli minulta tarkistamaan että onko homma ok :). Kehäjuoksuttaminen oli tutustumisen jälkeen Nro 1 eitin listalla, samoin se seisottaminen. Kerran sain sitä herätellä että NYT tehdään kun nenä meinasi painua mattoon mutta sen jälkeen se juoksi ja juoksi ja juoksi. Mä vähän odotin että koska se alkaa pomppimaan, laukkaamaan, jarruttelee tai puskee...jotain..mutta ei, se vaan juoksi :) . Seisomisessa ei ole muuta vaikeaa kuin se, että se laskee pään helposti alas "vaanimisasentoon" ja kun sitä yrittää nostaa niin peffa menee alas. Eilen kun sain tarpeeksi etäisyyttä ja treenasin ensin käskyä erikseen niin hyvin meni! Eikä se vilkuillut muita koiriakaan vaikka vieressä mentiin agilitya! Pienet tottikset vielä, erityisesti seuraamista ja sitten lelua repien autoon. Jihuu!!! Ainut mikä jäi mieltä kaihertamaan oli se, että en tajunnut ratkaista autosta ulos tulemista hyvissä ajoin. Mulla kun ei ole häkkiä takaluukussa niin siellä pitäisi pysyä kunnes saa luvan tulla. Hiippiksetkin olen opettanut niin että sidon alkuun ne hihnaan kiinni etteivät pääse hyppäämään ja palkkailen sinne takaluukkuun kun pysyvät eivätkä nyi hihnaa.
Oli ihana mennä kotiin. Siivottuun kotiin, missä Ate odottelikin jo pihalla :).
28.11.2010
Tehääks jotain??
Otsikko kuvastaa Wilmaa. On se hassun hauska ja niin pirun energinen. Muut koiramme katsovat pitkin nenänvartta sen vauhtia ja hömpötyksiä ;). Osaa toki rauhoittuakin, viimeistään sen kuuluisan, pistävän tuijotuksen jälkeen. Eli ei ole sentään samanlainen kuin Ruttu (RIP rakas kurttuhuuli) joka ei ollut koskaan paikallaan - unissaankin tassut väpättivät.
Pakkaset sitten tulivat. Ollaan ahkerasti Aten kanssa lämmitetty takkaa ja Ate on kaivanut mönkijän tallista lumitöiden tekoon. Takkatuli on kyllä niin kaunista ja rauhallista katsottavaa. Tykkään. Kylmyyttä voisi olla kyllä vähän vähempi. Lumimäärä on ok, mutta kun mittarilukema laskee alle -15 asteen niin hiippisraukat joutuu tyytymään vaan hankijuoksuun :(. Tai lähinnä Nemo joka jostain syystä jäätyy aivan totaalisesti noilla lukemilla jo lyhyessä ajassa. Nismo on kyllä aikamoinen karpaasi! Niinpä olen lenkkien vähentyessä keksinyt niille muuta puuhaa kuten temppuja ja tottista ihan sisätiloissa. Possunsaparot toimivat myös hyvin virikkeenä ja muistaahan kissat huolehtia niiden painimaan pääsystä.
Wilman turkki on kasvanut ihan älyttömästi!!! Katikin tänään mainitsi asiasta. On tullut housuja ja hapsuja mahan alle sekä tassuihin enempi. Selän päältä laskeutuu aika lupaavasti myös aikamoinen karvamäärä. Kiiltoakin siinä on mukavasti, kiitos lohiöljyn! Ollaan alettu harjoittelemaan juoksemista, seisomista ja hampaiden katsomista. Hyvin antaa tutkia ja jopa siirrellä jalkoja joka taasen on Hiskille aivan liikaa. Juokseekin ihan nätisti, mitä nyt kehumisen jälkeen saattaa vetää överit ja yrittää syliin ;). Tottisteltukin on, vähän joka päivä ja kyllä se oppii nopeasti. Ruokakuppi on paras motivaattori, ahne kun on. Leikkiäkin jo osaa ja uskaltaa repiä ihan hulluna vastaan. Välillä meinaa Hiskin kanssa tulla sanomista kun kumpikaan ei voi siitä samasta lelusta päästää irti. Juuri tultiin Wilman kanssa lenkiltä missä ihmeteltiin metsäneläimiä.
Perjantaina meillä oli duunissa myyntikokous ja pikkujoulut. Käytiin kokeilemassa jääveistoa eikä ollut helppoa! Kokemus sekin tietysti :). Lauantaina mä sitten vietin iltaa ystävien joukossa vauvakutsuilla - kyllä glögi maistui ja naurusta tuli taas monta lisävuotta. Kiitos!
Ei voitettu Aten kanssa lotossa tälläkään viikolla - höh! Meille sopisi ihan mainiosti että jäätäisiin vaan kotiin huomenna :D !
Pakkaset sitten tulivat. Ollaan ahkerasti Aten kanssa lämmitetty takkaa ja Ate on kaivanut mönkijän tallista lumitöiden tekoon. Takkatuli on kyllä niin kaunista ja rauhallista katsottavaa. Tykkään. Kylmyyttä voisi olla kyllä vähän vähempi. Lumimäärä on ok, mutta kun mittarilukema laskee alle -15 asteen niin hiippisraukat joutuu tyytymään vaan hankijuoksuun :(. Tai lähinnä Nemo joka jostain syystä jäätyy aivan totaalisesti noilla lukemilla jo lyhyessä ajassa. Nismo on kyllä aikamoinen karpaasi! Niinpä olen lenkkien vähentyessä keksinyt niille muuta puuhaa kuten temppuja ja tottista ihan sisätiloissa. Possunsaparot toimivat myös hyvin virikkeenä ja muistaahan kissat huolehtia niiden painimaan pääsystä.
Wilman turkki on kasvanut ihan älyttömästi!!! Katikin tänään mainitsi asiasta. On tullut housuja ja hapsuja mahan alle sekä tassuihin enempi. Selän päältä laskeutuu aika lupaavasti myös aikamoinen karvamäärä. Kiiltoakin siinä on mukavasti, kiitos lohiöljyn! Ollaan alettu harjoittelemaan juoksemista, seisomista ja hampaiden katsomista. Hyvin antaa tutkia ja jopa siirrellä jalkoja joka taasen on Hiskille aivan liikaa. Juokseekin ihan nätisti, mitä nyt kehumisen jälkeen saattaa vetää överit ja yrittää syliin ;). Tottisteltukin on, vähän joka päivä ja kyllä se oppii nopeasti. Ruokakuppi on paras motivaattori, ahne kun on. Leikkiäkin jo osaa ja uskaltaa repiä ihan hulluna vastaan. Välillä meinaa Hiskin kanssa tulla sanomista kun kumpikaan ei voi siitä samasta lelusta päästää irti. Juuri tultiin Wilman kanssa lenkiltä missä ihmeteltiin metsäneläimiä.
Perjantaina meillä oli duunissa myyntikokous ja pikkujoulut. Käytiin kokeilemassa jääveistoa eikä ollut helppoa! Kokemus sekin tietysti :). Lauantaina mä sitten vietin iltaa ystävien joukossa vauvakutsuilla - kyllä glögi maistui ja naurusta tuli taas monta lisävuotta. Kiitos!
Ei voitettu Aten kanssa lotossa tälläkään viikolla - höh! Meille sopisi ihan mainiosti että jäätäisiin vaan kotiin huomenna :D !
24.11.2010
Keskittymisvaikeuksia
Huh! Kylläpäs tulee lunta ja tuulee niin pirusti. Juuri hetki sitten tuli Nismon ja Nemon kanssa lenkiltä ja lentoonhan ne meinasi lähteä! Kiitos Katille ja Pimulle seurasta :)
Eilen oli taas hallitreenien vuoro. Hiskillä oli PIENIÄ keskittymisvaikeuksia. Se on jostain syystä aina ollut rakastunut Luluun - mustaan vesikoiraan joka ei ole lainkaan kiinnostunut Hiskistä. Alkuun mä ajattelin että Lululla on varmaan juoksu lähellä, mutta eihän se aina voi olla. Ärsyttävää vilkuilua sun muuta. Melkein meni pinna ja muutama karjaisukin pääsi että löydettiin yhteinen sävel. Sitten kun se löytyi niin osattiinhan me! Oli toki myös sellaistakin paljon mitä ei enää osatakaan. Oon yrittäny saada kontakteille nopeutta koska hipsii ja hipsii..noh, ojasta allikkoon - nyt se tulee lujaa mutta ei todellakaan pysähdy! Pelkkiä kontakteja siis ja sitten juoksuttamista namille ja lelulle että ei voi loikata yli.Ihan jees mutta miten löytää lopullinen tasapaino? Treenaamalla vaan ahkerasti? Keppeihin on tullut potkua ja pää laskenut. Hypyillä kääntymiseen kiinnitettiin myös huomiota ja pitkiin kuljetuksiin, erityisesti A-esteen ohi. Olin molempiin ihan tyytyväinen Hiskin osalta, kun vaan saisi aina järkeä niihin omiin askeliin.
Sirkuskoira Nemo teki vaikka mitä temppuja!!! Se kiersi tolppia oikealta ja vesemmalta, pujotteli jalkojen välistä, juoksi merkille joka oli milloin mikäkin..seisoi takajaloillaan ja tasapainoili, pyöri ympyrää. Tämähän on muutenkin ihan normaalia Nemoa, mutta tällä kertaa ihan käskystä toimi, ei ominpäin ;). Se jaksaisi vaikka ja kuinka ilman mitään väsymyksen merkkejä - kunhan hommassa saa vain tehdä täysiä ja siitä saa ihan mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa!
Herra Pim eli Nismo harjoitteli kovasti rallyn AVO kylttejä ja kertaili kaikkia vanhojakin juttuja. Pidin sen ensin kiinni kun ajattelin että ottaa kuitenkin häiriötä toisista koirista. Väärässä olin ja hetken päästä napsasinkin hihnan pois. Komensi kovasti palkkaa alkuun mutta siitäkin pääsee kun muistaa näyttää että käsi on tyhjä. Silti se tekee ihan yhtä innokkaasti mikä on ihan loistohomma! Pikkuisia vaikeuksia on pysähdyksestä täyskäännöksessä kun se tehdään oikealle. Jää herkästi liian taakse ja kun pitäisi tulla heti suoraan ja jos korjaa niin se menee rallyssa tuplaistumiseksi mikä on hylätty siltä kyltiltä.
Nismolla on muuten jo jotain hajua miten agikeppejä pujotellaan!
Wilma ja Ate olivat kotona ahkerasti tokoilleet ja on se vaan nopea oppimaan! Malttiakin riittää jo enemmän! Ate on vaan hieman kritisoinut Wilman luoksetulon tyyliä. Nenu osuu juuri sopivasti haaroväliin ennen istumista :D !
Töissä meni tänään ylimyöhään - blaah..muutenkin aina arkisin on niin vähän aikaa olla kotona.
Eilen oli taas hallitreenien vuoro. Hiskillä oli PIENIÄ keskittymisvaikeuksia. Se on jostain syystä aina ollut rakastunut Luluun - mustaan vesikoiraan joka ei ole lainkaan kiinnostunut Hiskistä. Alkuun mä ajattelin että Lululla on varmaan juoksu lähellä, mutta eihän se aina voi olla. Ärsyttävää vilkuilua sun muuta. Melkein meni pinna ja muutama karjaisukin pääsi että löydettiin yhteinen sävel. Sitten kun se löytyi niin osattiinhan me! Oli toki myös sellaistakin paljon mitä ei enää osatakaan. Oon yrittäny saada kontakteille nopeutta koska hipsii ja hipsii..noh, ojasta allikkoon - nyt se tulee lujaa mutta ei todellakaan pysähdy! Pelkkiä kontakteja siis ja sitten juoksuttamista namille ja lelulle että ei voi loikata yli.Ihan jees mutta miten löytää lopullinen tasapaino? Treenaamalla vaan ahkerasti? Keppeihin on tullut potkua ja pää laskenut. Hypyillä kääntymiseen kiinnitettiin myös huomiota ja pitkiin kuljetuksiin, erityisesti A-esteen ohi. Olin molempiin ihan tyytyväinen Hiskin osalta, kun vaan saisi aina järkeä niihin omiin askeliin.
Sirkuskoira Nemo teki vaikka mitä temppuja!!! Se kiersi tolppia oikealta ja vesemmalta, pujotteli jalkojen välistä, juoksi merkille joka oli milloin mikäkin..seisoi takajaloillaan ja tasapainoili, pyöri ympyrää. Tämähän on muutenkin ihan normaalia Nemoa, mutta tällä kertaa ihan käskystä toimi, ei ominpäin ;). Se jaksaisi vaikka ja kuinka ilman mitään väsymyksen merkkejä - kunhan hommassa saa vain tehdä täysiä ja siitä saa ihan mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa!
Herra Pim eli Nismo harjoitteli kovasti rallyn AVO kylttejä ja kertaili kaikkia vanhojakin juttuja. Pidin sen ensin kiinni kun ajattelin että ottaa kuitenkin häiriötä toisista koirista. Väärässä olin ja hetken päästä napsasinkin hihnan pois. Komensi kovasti palkkaa alkuun mutta siitäkin pääsee kun muistaa näyttää että käsi on tyhjä. Silti se tekee ihan yhtä innokkaasti mikä on ihan loistohomma! Pikkuisia vaikeuksia on pysähdyksestä täyskäännöksessä kun se tehdään oikealle. Jää herkästi liian taakse ja kun pitäisi tulla heti suoraan ja jos korjaa niin se menee rallyssa tuplaistumiseksi mikä on hylätty siltä kyltiltä.
Nismolla on muuten jo jotain hajua miten agikeppejä pujotellaan!
Wilma ja Ate olivat kotona ahkerasti tokoilleet ja on se vaan nopea oppimaan! Malttiakin riittää jo enemmän! Ate on vaan hieman kritisoinut Wilman luoksetulon tyyliä. Nenu osuu juuri sopivasti haaroväliin ennen istumista :D !
Töissä meni tänään ylimyöhään - blaah..muutenkin aina arkisin on niin vähän aikaa olla kotona.
23.11.2010
Itseluottamus kasvaa!
Wilma on kotiutunut upeasti. Onhan se sellainen sählä ja säätäjä kylläkin - ihan erilainen kuin Hiski! Varsinkin ruoka-aikaan. Ei millään malttaisi avata korvia käskylle koska kupissahan on RUOKAAAAA! Pysyy kyllä nätisti käskyn alla mutta tarjoaa mielellään maahanmenoa kun sitä ollaan niin paljon harjoiteltu. Eilen illalla Aten kanssa ja tänä aamuna mun kanssa se kyllä malttoi jo kuunnella ja ottaa perusasennon. Kauniisti killittää kontaktissa.
Wilmahan ulkoilee jo vapaana. Ne painaa Hiskin kanssa pitkin pihaa ja metsiä niin että lumi pölisee! Eilen me Wilman kanssa viipoteltiin taas kylille tutkimaan ihmisiä, autoja, mopoja ja koiria. Kiva nähdä miten sen itseluottamus kasvaa silmissä. Siskoni olivat sopivasti kaupan pihalla ja tietysti Wilmaa hipelöivät. Vähän se oli ujo tilanne, mutta muiskautti Wilma sitten suukonkin Bealle ;). Nameja syötiin ja tutkittiin mielenkiintoisia liukuovia.
Itseluottamuksen kasvu näkyy myös leikeissä. Repii lelua ihan hurjalla innolla ja lähteekin jo sen perään sekä tuo sen itse takaisin vedettäväksi. On kuitenkin myös ymmärtänyt että me aloitamme leikin. Ei siis roudaile jatkuvasti jotain. Eilen se myös bongasi lenkillä pari tyhjää tölkkiä ja ai että miten kivoja ne olikaan!
Erikoiskykynä tytöllä on kovaa ja korkealta kiljuminen. Kun tulee kotiin/aamulla kun herätään/kun kehuu niin häntä heiluu ihan vimmatusti ja kiljuminen alkaa ;). Energiaa siis riittää. Säännöt alkavat olla aika hyvin selvillä kuten myös se, että sisällä meillä ei yksinään hösötetä. Osaa siis rauhoittua ja öisin nukkuu kuin tukki. Mitään ei toistaiseksi ole hajonnut (koputtaa puuta) eikä muutakaan häiriökäytöstä ole ilmennyt. Ihana, mustaturkkinen kakara :)
Nismo ja Nemo meinasivat muuten eilen ratketa onnesta saadessaan harvnaista, mutta suurinta mahdollista herkkua : possunsaparoa! Nemo ei tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua ja kantoi herkkua ensin ympäriinsä vinkuen eli "jutellen". Nismon häntä heilui koko syömisen ajan :D .
Tänään hallille! Wilma ja Ate jäävät kotiin tokoilemaan :)
Wilmahan ulkoilee jo vapaana. Ne painaa Hiskin kanssa pitkin pihaa ja metsiä niin että lumi pölisee! Eilen me Wilman kanssa viipoteltiin taas kylille tutkimaan ihmisiä, autoja, mopoja ja koiria. Kiva nähdä miten sen itseluottamus kasvaa silmissä. Siskoni olivat sopivasti kaupan pihalla ja tietysti Wilmaa hipelöivät. Vähän se oli ujo tilanne, mutta muiskautti Wilma sitten suukonkin Bealle ;). Nameja syötiin ja tutkittiin mielenkiintoisia liukuovia.
Itseluottamuksen kasvu näkyy myös leikeissä. Repii lelua ihan hurjalla innolla ja lähteekin jo sen perään sekä tuo sen itse takaisin vedettäväksi. On kuitenkin myös ymmärtänyt että me aloitamme leikin. Ei siis roudaile jatkuvasti jotain. Eilen se myös bongasi lenkillä pari tyhjää tölkkiä ja ai että miten kivoja ne olikaan!
Erikoiskykynä tytöllä on kovaa ja korkealta kiljuminen. Kun tulee kotiin/aamulla kun herätään/kun kehuu niin häntä heiluu ihan vimmatusti ja kiljuminen alkaa ;). Energiaa siis riittää. Säännöt alkavat olla aika hyvin selvillä kuten myös se, että sisällä meillä ei yksinään hösötetä. Osaa siis rauhoittua ja öisin nukkuu kuin tukki. Mitään ei toistaiseksi ole hajonnut (koputtaa puuta) eikä muutakaan häiriökäytöstä ole ilmennyt. Ihana, mustaturkkinen kakara :)
Nismo ja Nemo meinasivat muuten eilen ratketa onnesta saadessaan harvnaista, mutta suurinta mahdollista herkkua : possunsaparoa! Nemo ei tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua ja kantoi herkkua ensin ympäriinsä vinkuen eli "jutellen". Nismon häntä heilui koko syömisen ajan :D .
Tänään hallille! Wilma ja Ate jäävät kotiin tokoilemaan :)
22.11.2010
On se ennen kääntynyt??
Huhheijaa!!! Kylläpäs mahtui viikonloppuun vaikka ja mitä! Kilometrejäkin kertyi yli 400..mihinköhän voisi kirjoittaa ja vaatia bensan hinnan alennusta? Pikkujoulutkin tuli ja meni - olipas mukavaa olla! Kiitos myös äänestäjille luottamuksesta - hallitukseen 2011 niin että heilahti. Kiitos.
Lauantaina Ate sai jäädä hoffien kanssa kotiin ja mä pakkasin pikkuiset rakkaat autoon ja nokka kohti Janakkalaa. Pelotti ihan sikana. Ate oli ihana ja soitti juuri ennen rataa saaden mua vähän rauhoittumaan. Kyseessä oli siis Nismon ekat AVO luokan kisat. Tavoitteena oli että koira pysyy hanskassa eikä lähde kehästä ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria. Nismo kun on niin äärimmäisen sosiaalinen...NOT. Maalissa me sitten tuuletettiinkin ihan mijoonaa - tavoite täyttyi vaikka ei nousutulosta tullutkaan! Nismo ei välittänyt pätkääkään muista, olen niin tyytyväinen. Lisäksi se ei huutanut yhtään. Ohjaaja kyllä mokaili sitten senkin edestä. Kolme väärin tehtyä kylttiä - hyvä minä. Jos kyltissä lukee että koira eteen ja oikealta sivulle niin sehän kannattaa ottaa vasemmalta ja virheen huomatessaan jättää kyltti uusimatta?? Erityisen ylpeä olen "hyppy, juoksus" kyltistä. Irtosi hyvin hypylle ja tuli kauniisti takaisin seuraamaan sen jälkeen. Sivuaskeleet meni myös hyvin. Liikkeestä maahanmeno..meni kyllä mutta kun pitäisi mennä joko etupää edellä tai sitten pudota suorilta jaloilta niin meni takapää edellä. Höh. Kaikenkaikkiaan oikein passeli suoritus! Ystäväni Elina aloitti alo luokassa samoissa kisoissa saaden kaikille kolmelle koiralleen nousutuloksen! Caro sai vielä upeasti täydet 100 pistettä! Onnea Elina :). Nismo ja Nemo saivat nauttia ulkoilmasta ja viereisestä metsästä jossa kävin niitä juoksuttamassa ennenkuin lähdettiin kotiin.
Kati tulikin meille jo hyvissä ajoin ja me siinä ehkä saatettiin Aten kanssa jo pikkuisen kaataa ennen kokoukseen lähtöä ;). Kiitos illasta, nauratti niin että tuli taas monta vuotta lisää elinaikaa. Järjestelyt meni ihan superisti, kiitos Päivi vaivannäöstä!
Eilen me käytiin Hiskin kanssa korkkaamassa kakkosluokka agilityssa! Iltakisat onneksi ;)! Mulla ei ollut odotukset kauhean korkealla, koska suurin osa ajasta on mennyt nyt Wilmaan ja hiippureihin, joten Hiskin treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Pihakontakteihin ja kerran viikossa hallitreeneihin. Eihän meidän pitänyt tänä vuonna enää mennä mutta toisin kävi. Kisat olivat Hyvinkäällä ja tuomarina Anne Savioja. Me ollaan onnistuttu Annen radoilla AINA ryssimään niin että se on varmaan pyöritellyt silmiään..nyt onneksi näytettiin että edes jotain osataan ;). Hiski oli ennen ekaa rataa ihan kammottava - riekkui ja rähjäsi, loikki ja pomppi. Meinasi hermo palaa. Rata oli hauska, mutta ansoitettu ja niin meidän rata hylkääntyikin jo esteelle nro 4. A:lta piti saada käännettyä putkeen 90 astetta ja edessä oli rengas. Jätin kontaktille (se pysähty!) ja otin muka hyvin haltuun. Pöh, hoffi haukahti kohdalla, meni läpi ohjauksen, renkaaseen, siitä putkeen ja sitten tuli kysymään että mihis nyt? Piru. Muutoin ihan jees rata ja hyvät kontaktit. Pysähtyi myös puomin alastulolla.
Toinen rata tuntui kamalan kiemuraiselta ja vaikealta. Tuskailin kun ohjaajia oli rataantutustumisessa 35 eli ei todella ollut tilaa miettiä mitään "just eikä melkeen" askeleita ja mulle jäikin sellainen juosten kustu olo koko tutustumisen jälkeen. Alkuun hyppy, pituus ja siitä tiukka käännös hypylle. Moni koira valahti pituudelta suoraan putkeen mutta mä onnistuin saamaan Hiskin oikeaan suuntaan, joskin se ei ollut mikään kauhean kaunis eteneminen. Ekassa ennakoivassa valssissa huomasin jotain hassua?? Miksi se ei käänny?? Hiski on ollut kohtalaisen (niin isolla ruholla)hyvä esteen päällä kääntymisissä ja ennakoivissa käännöksissä ja se tekee yleensä tiukkojakin kurveja. Nyt se valui ja valui ja suurin osa käännöksistä tuntui siltä että se vaan sinkoili esteeltä toiselle lukematta mun ohjausta lainkaan. Vippaus ja sen jälkeinen saksalainen saatiin kyllä hienosti onnistumaan ja siitä vienti putkeen..kuuluttajakin kehui ja olin itsekin siihen tyytyväinen. Keppien sisäänmeno jees mutta tällä kertaa kontaktit hilkulla. Kiitos valumisen, kalastelun ja hitaiden kontaktien tuloksena yliaikanolla. Perskele. En tiedä (tai en osaa hahmottaa) oliko ihanneaika normi vai tiukka, mutta paljon tuli yliaikanollia molemmilta radoilta sekä mineille ja medeille myös. Tietää taas mitä treenata ja täytyy ottaa tutkintaan tuo kääntyminen - olen tyytyväinen :).
Aten kanssa vietiin sunnuntaina aamusta Wilma ja Hiski peltolenkille. Wilmaakin pystyy pitämään jo vapaana ja Hiskiähän se seuraa vaikka maailman ääriin. Pysyy kyllä meijänkin kanssa ja tulee kutsuttaessa. Oli oikein hauskaa katsoa niiden painimista :) !!! Molemmat veti ihan lumimyyrinä pitkin peltoja ja meteli oli sitä luokkaa että naapurusto varmaan luuli että on suurikin koiratappelu käynnissä :D ! Kyllä meitä nauratti niiden touhut, hauskoja ihania.
Wilma edistyy kovaa vauhtia niin arkiasioissa kuin tokojutuissakin. Kaukokäskyt (istu-maahan) on aika hyvällä mallilla, samoin sivulletulo ja seuraaminenkin (imuutuksella toki). Paikallaanmakuukin sujuu, samoin luoksetulo :).
Lauantaina Ate sai jäädä hoffien kanssa kotiin ja mä pakkasin pikkuiset rakkaat autoon ja nokka kohti Janakkalaa. Pelotti ihan sikana. Ate oli ihana ja soitti juuri ennen rataa saaden mua vähän rauhoittumaan. Kyseessä oli siis Nismon ekat AVO luokan kisat. Tavoitteena oli että koira pysyy hanskassa eikä lähde kehästä ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria. Nismo kun on niin äärimmäisen sosiaalinen...NOT. Maalissa me sitten tuuletettiinkin ihan mijoonaa - tavoite täyttyi vaikka ei nousutulosta tullutkaan! Nismo ei välittänyt pätkääkään muista, olen niin tyytyväinen. Lisäksi se ei huutanut yhtään. Ohjaaja kyllä mokaili sitten senkin edestä. Kolme väärin tehtyä kylttiä - hyvä minä. Jos kyltissä lukee että koira eteen ja oikealta sivulle niin sehän kannattaa ottaa vasemmalta ja virheen huomatessaan jättää kyltti uusimatta?? Erityisen ylpeä olen "hyppy, juoksus" kyltistä. Irtosi hyvin hypylle ja tuli kauniisti takaisin seuraamaan sen jälkeen. Sivuaskeleet meni myös hyvin. Liikkeestä maahanmeno..meni kyllä mutta kun pitäisi mennä joko etupää edellä tai sitten pudota suorilta jaloilta niin meni takapää edellä. Höh. Kaikenkaikkiaan oikein passeli suoritus! Ystäväni Elina aloitti alo luokassa samoissa kisoissa saaden kaikille kolmelle koiralleen nousutuloksen! Caro sai vielä upeasti täydet 100 pistettä! Onnea Elina :). Nismo ja Nemo saivat nauttia ulkoilmasta ja viereisestä metsästä jossa kävin niitä juoksuttamassa ennenkuin lähdettiin kotiin.
Kati tulikin meille jo hyvissä ajoin ja me siinä ehkä saatettiin Aten kanssa jo pikkuisen kaataa ennen kokoukseen lähtöä ;). Kiitos illasta, nauratti niin että tuli taas monta vuotta lisää elinaikaa. Järjestelyt meni ihan superisti, kiitos Päivi vaivannäöstä!
Eilen me käytiin Hiskin kanssa korkkaamassa kakkosluokka agilityssa! Iltakisat onneksi ;)! Mulla ei ollut odotukset kauhean korkealla, koska suurin osa ajasta on mennyt nyt Wilmaan ja hiippureihin, joten Hiskin treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Pihakontakteihin ja kerran viikossa hallitreeneihin. Eihän meidän pitänyt tänä vuonna enää mennä mutta toisin kävi. Kisat olivat Hyvinkäällä ja tuomarina Anne Savioja. Me ollaan onnistuttu Annen radoilla AINA ryssimään niin että se on varmaan pyöritellyt silmiään..nyt onneksi näytettiin että edes jotain osataan ;). Hiski oli ennen ekaa rataa ihan kammottava - riekkui ja rähjäsi, loikki ja pomppi. Meinasi hermo palaa. Rata oli hauska, mutta ansoitettu ja niin meidän rata hylkääntyikin jo esteelle nro 4. A:lta piti saada käännettyä putkeen 90 astetta ja edessä oli rengas. Jätin kontaktille (se pysähty!) ja otin muka hyvin haltuun. Pöh, hoffi haukahti kohdalla, meni läpi ohjauksen, renkaaseen, siitä putkeen ja sitten tuli kysymään että mihis nyt? Piru. Muutoin ihan jees rata ja hyvät kontaktit. Pysähtyi myös puomin alastulolla.
Toinen rata tuntui kamalan kiemuraiselta ja vaikealta. Tuskailin kun ohjaajia oli rataantutustumisessa 35 eli ei todella ollut tilaa miettiä mitään "just eikä melkeen" askeleita ja mulle jäikin sellainen juosten kustu olo koko tutustumisen jälkeen. Alkuun hyppy, pituus ja siitä tiukka käännös hypylle. Moni koira valahti pituudelta suoraan putkeen mutta mä onnistuin saamaan Hiskin oikeaan suuntaan, joskin se ei ollut mikään kauhean kaunis eteneminen. Ekassa ennakoivassa valssissa huomasin jotain hassua?? Miksi se ei käänny?? Hiski on ollut kohtalaisen (niin isolla ruholla)hyvä esteen päällä kääntymisissä ja ennakoivissa käännöksissä ja se tekee yleensä tiukkojakin kurveja. Nyt se valui ja valui ja suurin osa käännöksistä tuntui siltä että se vaan sinkoili esteeltä toiselle lukematta mun ohjausta lainkaan. Vippaus ja sen jälkeinen saksalainen saatiin kyllä hienosti onnistumaan ja siitä vienti putkeen..kuuluttajakin kehui ja olin itsekin siihen tyytyväinen. Keppien sisäänmeno jees mutta tällä kertaa kontaktit hilkulla. Kiitos valumisen, kalastelun ja hitaiden kontaktien tuloksena yliaikanolla. Perskele. En tiedä (tai en osaa hahmottaa) oliko ihanneaika normi vai tiukka, mutta paljon tuli yliaikanollia molemmilta radoilta sekä mineille ja medeille myös. Tietää taas mitä treenata ja täytyy ottaa tutkintaan tuo kääntyminen - olen tyytyväinen :).
Aten kanssa vietiin sunnuntaina aamusta Wilma ja Hiski peltolenkille. Wilmaakin pystyy pitämään jo vapaana ja Hiskiähän se seuraa vaikka maailman ääriin. Pysyy kyllä meijänkin kanssa ja tulee kutsuttaessa. Oli oikein hauskaa katsoa niiden painimista :) !!! Molemmat veti ihan lumimyyrinä pitkin peltoja ja meteli oli sitä luokkaa että naapurusto varmaan luuli että on suurikin koiratappelu käynnissä :D ! Kyllä meitä nauratti niiden touhut, hauskoja ihania.
Wilma edistyy kovaa vauhtia niin arkiasioissa kuin tokojutuissakin. Kaukokäskyt (istu-maahan) on aika hyvällä mallilla, samoin sivulletulo ja seuraaminenkin (imuutuksella toki). Paikallaanmakuukin sujuu, samoin luoksetulo :).
18.11.2010
Opetellaan arkea ja kontakteja
Hih, ei sentään vielä agikontakteja ;)..tottis ensin ja siinä sivussa sitten pikkuhiljaa kun sen aika on. Tai mistä sitä tietää vaikka se ei menisi sitä ollenkaan? Toivoisin kuitenkin että kyllä :). On kuitenkin alkuun pikkuisen tärkeämpiäkin juttuja kuin agility.
Mulla ainakin kunto nousee kohisten! Wilmurikulmuri vaatii vielä aika paljon keskittymistä lenkillä minulta, joten olen vienyt sitä toistaiseksi yksin ja Nismoa&Nemoa sitten erikseen. Eilen Wilman ja mun kanssa oli myös Kati ja Pimu. Kävelivät alkuun meijän perässä ja ekat muutamat metrit Wilma vilkuili taaksepäin että mikä ihme tuolta oikein tulee. Muutaman murahduksenkin päästi. Alkukankeuden jälkeen viipoteltiinkin ihan normaalisti eikä kumpikaan yrittänyt mitään pomppuloikkaa tai saanut hepuleita. Taas tuli hyviä ohituksiakin matkalla ja myös yksi pieni koira tuli yllättäen meitä tervehtimään, suoraan Wilman mahan alle meni pyörimään. Pikkuisen säikähdin siinä pimeässä kun en ehtinyt ollenkaan reagoida. Noh, Wilma otti asian aika rennosti eikä muutoinkaan välittänyt pimeässä hiippailevista ihmisistä tai koirista vaan korvat hörössä viipotteli. Tosi hienosti se kyllä menee jo hihnassa, ei juurikaan vedä ja auton tullessa/kutsuttaessa tulee heti vierelle ja hakee kontaktia.
Pysähdyimme matkalla Saukkola Cityyn - jossa siis on ihan kaksi kauppaa, kaksi pankkia, kirjasto ja huoltoasema :D ! Kuitenkin ihmisten tuomaa häiriötä + haukkuvia koiria, mopoja jne. Herrasmiehet eli Ate ja Hiski saapuivat paikalle ylväästi autolla ;). Ate puuhasteli Wilman kanssa ensin ja minä katselin ja opiskelin. Sitten tein itse ja lähinnä pointtina oli saada siihen kontaktia ja seurautettua lennosta - namilla imuuttaen. Olin TODELLA positiivisesti yllättynyt! Sellaisessa häiriössä, alle viikon meillä olleena - se oikeasti toimi ja teki! Maahanmenoja ja istumisia, heti "kaukokäsky" versioina edestä - tosi jees. Onhan siinä pentumaisuutta, onhan sillä lyhyttä pinnaa jne mutta olin niin tyytyväinen. Upeaa :) !
Loppumatka meni ihan yhtä hyvin kuin alkukin. Löysällä hihnalla ohi monista "möröistä" kuten rapisevista puskista, silloista, veden kohinasta, pimeydessä seisovista ihmisistä jne..ei mitään haukkua tai murinaa. Taitava Wilmurikulmuri.
Tosi hyvin se on kotiutunut ja kun ei tehdä mitään niin meillä on jo pääosin rauha maassa ja koirat nukkuu / makoilee paikallaan. Öisin kuuluu tyytyväinen kuorsaus ja jos aletaan liikaa söhöttämään, julma mulkaisu toimii ja ne menee pötkölleen. Nemon kanssa mä oon kyllä luovuttanu - se sykyilee aina aikansa ja sitten menee maate, oon antanu sille poikkeusluvan itse valita ;).
Vieraiden vastaanottaminen on aloitettu niin että haukkua saa, mutta peffan on pysyttävä maassa ja haukun on loputtava kun käsketään. Paikallaanolo toimi eilen yllättävän hyvin, mutta haukkumisen lopettamista sai kyllä muistutella pari kertaa. Meni kuitenkin vastaan eikä pakitellut :)
Tänään me mennään hiippureiden kanssa kyläilemään illalla Nina siskolle - jos se on siinä kondiksessa että jaksaa ottaa meijät vastaan.
Mulla ainakin kunto nousee kohisten! Wilmurikulmuri vaatii vielä aika paljon keskittymistä lenkillä minulta, joten olen vienyt sitä toistaiseksi yksin ja Nismoa&Nemoa sitten erikseen. Eilen Wilman ja mun kanssa oli myös Kati ja Pimu. Kävelivät alkuun meijän perässä ja ekat muutamat metrit Wilma vilkuili taaksepäin että mikä ihme tuolta oikein tulee. Muutaman murahduksenkin päästi. Alkukankeuden jälkeen viipoteltiinkin ihan normaalisti eikä kumpikaan yrittänyt mitään pomppuloikkaa tai saanut hepuleita. Taas tuli hyviä ohituksiakin matkalla ja myös yksi pieni koira tuli yllättäen meitä tervehtimään, suoraan Wilman mahan alle meni pyörimään. Pikkuisen säikähdin siinä pimeässä kun en ehtinyt ollenkaan reagoida. Noh, Wilma otti asian aika rennosti eikä muutoinkaan välittänyt pimeässä hiippailevista ihmisistä tai koirista vaan korvat hörössä viipotteli. Tosi hienosti se kyllä menee jo hihnassa, ei juurikaan vedä ja auton tullessa/kutsuttaessa tulee heti vierelle ja hakee kontaktia.
Pysähdyimme matkalla Saukkola Cityyn - jossa siis on ihan kaksi kauppaa, kaksi pankkia, kirjasto ja huoltoasema :D ! Kuitenkin ihmisten tuomaa häiriötä + haukkuvia koiria, mopoja jne. Herrasmiehet eli Ate ja Hiski saapuivat paikalle ylväästi autolla ;). Ate puuhasteli Wilman kanssa ensin ja minä katselin ja opiskelin. Sitten tein itse ja lähinnä pointtina oli saada siihen kontaktia ja seurautettua lennosta - namilla imuuttaen. Olin TODELLA positiivisesti yllättynyt! Sellaisessa häiriössä, alle viikon meillä olleena - se oikeasti toimi ja teki! Maahanmenoja ja istumisia, heti "kaukokäsky" versioina edestä - tosi jees. Onhan siinä pentumaisuutta, onhan sillä lyhyttä pinnaa jne mutta olin niin tyytyväinen. Upeaa :) !
Loppumatka meni ihan yhtä hyvin kuin alkukin. Löysällä hihnalla ohi monista "möröistä" kuten rapisevista puskista, silloista, veden kohinasta, pimeydessä seisovista ihmisistä jne..ei mitään haukkua tai murinaa. Taitava Wilmurikulmuri.
Tosi hyvin se on kotiutunut ja kun ei tehdä mitään niin meillä on jo pääosin rauha maassa ja koirat nukkuu / makoilee paikallaan. Öisin kuuluu tyytyväinen kuorsaus ja jos aletaan liikaa söhöttämään, julma mulkaisu toimii ja ne menee pötkölleen. Nemon kanssa mä oon kyllä luovuttanu - se sykyilee aina aikansa ja sitten menee maate, oon antanu sille poikkeusluvan itse valita ;).
Vieraiden vastaanottaminen on aloitettu niin että haukkua saa, mutta peffan on pysyttävä maassa ja haukun on loputtava kun käsketään. Paikallaanolo toimi eilen yllättävän hyvin, mutta haukkumisen lopettamista sai kyllä muistutella pari kertaa. Meni kuitenkin vastaan eikä pakitellut :)
Tänään me mennään hiippureiden kanssa kyläilemään illalla Nina siskolle - jos se on siinä kondiksessa että jaksaa ottaa meijät vastaan.
17.11.2010
Kuhinaa ja sutinaa
Ensiksi täytyy laittaa linkki. En voisi olla ylpeämpi rakkaasta miehestäni joka on askeleen lähempänä unelmaansa - ensimmäistä Dagdahoff pentuetta. Mitään ei ole vielä kiveenhakattu koska luonto voi päättääkin toisin,mutta suunnitelmia on. Sivut ovat alkutekijöissään (Aten mielestä, mun mielestä ne on hienot :) ) . Tässä ne olisi, onneksi olkoon Ate :) , oon niin ylpeä ja innoissani tästä itsekin. DAGDAHOFF
Eilen olin ekaa kertaa hallitreeneissä. NuPu varasi Showlinkin hallin syksyksi ja kevääksi, treeniaika tiistaisin 18-20. Hmm..noh, en sen enempää tänne laita kyseisestä asiasta tai lähinnä ärtymyksestä jota se on saanut aikaan. Elina on järkkäillyt niiden kanssa juttuja parhaansa mukaan. Halli ei todella ollut eilen treenikunnossa kuin osittain ja senkin sai ihan itse siivota roskista..hmm..Noh, pääasia että saatiin rata pystyyn ja eikun tekemään! Mä toin radan, jossa aiheena tuplaputket, vekkaukset (kiitos Saija opeista :) ) ja lähinnä ohjauksen ennakointi kokonaisuudessaan. En keskittynyt kouluttamiseen sen enempää vaan Elina hanskasi sen ihan yksin - kiitos. Olen lupautunut aloittamaan kouluttamisen vasta tammikuun alusta.
Otin mukaani Nismon, Nemon ja Hiskin - WilmuriKulmuri sai jäädä kotiin Aten ja kissojen kanssa. Sen mielestä se oli ihan kamala asia, miksi muut pääsee ja mä en?! Ate kuitenkin sanoi että se oli rauhoittunut nopeasti - hienoa! Ne olivat myös treenailleet luoksetuloa yms sekä ajelleet kylillä :).
Nemo kun näki agiesteet, se ei tiennyt miten päin se olisi ollut! Voi sitä touhun määrää :). Tehtiin ihan nopeasti vaan tuplaputkea, sieltä kääntöjä ja käännöstä etenemisiä A:lle tai putkeen toiseen päähän. On sen kanssa vaan helppo mennä. Tuntuu niin sujuvalta ja helpolta :). Lisäksi me tehtiin temppuja. Mä oon sitä opettanut mun jalkojen välistä pujottelemaan ja peruuttamaan. Peruutus on tuntunut haasteelliselta jostain syystä, mutta kun naksua käyttää niin hoksaa nopeammin mitä haetaan. Temppuiluun sen käyttö onkin ihan ihanne - ainakin Nemolle.
Räks räks, wuf ja hau - mitä tehdään?? Että sellaisia terveisiä Nismolta. Vinoja perusasentoja - blaah..jää taas kamalan taakse ja huutaa siellä häntä heiluen. Meinasi jo hermo palaa..sitten otettiin aikalisä. Istuttiin hetki ihan hiljaa ja paikallaan, silittelin ja juttelin. Se auttoi :). Perusasennotkin suoristu kummasti, seuraaminen oli täpäkkää. Täyskäännökset suoraan peruasennosta perusasentoon alkaa olemaan kohtuullisia kunhan en ponkase liian lujaa liikkeelle. Oikealle on selkeesti vaikeampi. Sivuaskeleissa rintamasuunta kääntyy väkisinkin hetkeksi..mitenköhän sen opettaisin, hmm..isolla koiralla se tuntuu helpommalta. Hyvä häiriötreeni myös - ihan uusi paikka ja paljon koiria + agirata vieressä.
Naiset sekoittivat Hiskin kupolin ja uusi paikka...ihanaakin ihanempi Unna sai kaihoisia katseita Hiskiltä, mutta kunnon käskytyksellä sain sen toimimaan! Mä sain sen toimimaan! Vaikka ei ollut aitoja, ei näkösuojia, ei mitään ja koiria oli paljon..jes! Pujottelun sisäänmenoja, hidas mutta ei tehnyt virheitä. A:n alastulokontaktit..otti joka kerralla, mutta lähti ilman lupaa eli palautin ja seisotin siellä pitkään sen jälkeen sekä kävin palkkaamassa. Putkille takaaleikkaukset ja irrotukset oli tosi jees - wau! Mun täytyisi olla tarkempi siinä käsi alhaalla = pysy "kädessä", käsi ylhäällä = ole hyvä ja lennä etiäpäin. Eilen se kaarratti hemmetin kauas muutaman hypyn jälkeen ja mä ihmettelin että missä mättää kunnes tajusin että vikahan oli ylläriylläri mun viuhtovissa ja epäselkeissä käsissä. Kyllä se siinä pysyy jos kunnolla ohjaa ja liitelee sitten kun antaa luvan. Otin sen kanssa yleisellä tasolla eilen aika rauhallisesti (eli en juuri lelupalkannut tai innostanut) koska matto on...noh..ilmastointiteippi on aika liukas.
Toiminnantäyteinen ilta oli - tuli siinä Unnaakin kuvattua ja papereitakin täytettyä. Mä olin kyllä lähinnä vaan viestinviejä :). Kun tultiin kotiin, Wilma meinasi ratketa liitoksistaan! Kamala uikutus ja vinkuna, häntä heilui niin että epäilin sen lähtevän lentoon :). Kyllä on Aten kanssa ollut hymy herkässä Wilman kanssa, on se sellainen sohlari. Aamusta on kiva yrittää nousta iiiiiiihan hiljaa ettei Ate vaan heräisi kun toinen on ratkeamispisteessä heti herätessään! Erikoistaitona on myös tunkea märkä kuono suoraan silmämunaan ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa :D. Aamusta me opeteltiin vähän sivulle-tuloa. Aten kanssa juteltiin, että ehkä se takaa kiertäminen on paras vaihtoehto. Jotenkin mä vierastan sitä "pyöräyttämis" taktiikkaa, vaikka olen Nismonkin niin opettanut. Paikallaanoloa treenataan ruokakupilla kovasti ja kasvatetaan malttia. Luoksetuloa ja irtioloharjoituksia on tehty viestitaktiikalla kotipihassa aamuisin. Mä irrotan ja Ate kutsuu - hyvin on toiminut :).
Tänään olisikin sitten ohjelmaa lenkkeilyn, tottiksen ja kaffittelun merkeissä kun Kati tulee meille Pimun kanssa - jee!
Eilen olin ekaa kertaa hallitreeneissä. NuPu varasi Showlinkin hallin syksyksi ja kevääksi, treeniaika tiistaisin 18-20. Hmm..noh, en sen enempää tänne laita kyseisestä asiasta tai lähinnä ärtymyksestä jota se on saanut aikaan. Elina on järkkäillyt niiden kanssa juttuja parhaansa mukaan. Halli ei todella ollut eilen treenikunnossa kuin osittain ja senkin sai ihan itse siivota roskista..hmm..Noh, pääasia että saatiin rata pystyyn ja eikun tekemään! Mä toin radan, jossa aiheena tuplaputket, vekkaukset (kiitos Saija opeista :) ) ja lähinnä ohjauksen ennakointi kokonaisuudessaan. En keskittynyt kouluttamiseen sen enempää vaan Elina hanskasi sen ihan yksin - kiitos. Olen lupautunut aloittamaan kouluttamisen vasta tammikuun alusta.
Otin mukaani Nismon, Nemon ja Hiskin - WilmuriKulmuri sai jäädä kotiin Aten ja kissojen kanssa. Sen mielestä se oli ihan kamala asia, miksi muut pääsee ja mä en?! Ate kuitenkin sanoi että se oli rauhoittunut nopeasti - hienoa! Ne olivat myös treenailleet luoksetuloa yms sekä ajelleet kylillä :).
Nemo kun näki agiesteet, se ei tiennyt miten päin se olisi ollut! Voi sitä touhun määrää :). Tehtiin ihan nopeasti vaan tuplaputkea, sieltä kääntöjä ja käännöstä etenemisiä A:lle tai putkeen toiseen päähän. On sen kanssa vaan helppo mennä. Tuntuu niin sujuvalta ja helpolta :). Lisäksi me tehtiin temppuja. Mä oon sitä opettanut mun jalkojen välistä pujottelemaan ja peruuttamaan. Peruutus on tuntunut haasteelliselta jostain syystä, mutta kun naksua käyttää niin hoksaa nopeammin mitä haetaan. Temppuiluun sen käyttö onkin ihan ihanne - ainakin Nemolle.
Räks räks, wuf ja hau - mitä tehdään?? Että sellaisia terveisiä Nismolta. Vinoja perusasentoja - blaah..jää taas kamalan taakse ja huutaa siellä häntä heiluen. Meinasi jo hermo palaa..sitten otettiin aikalisä. Istuttiin hetki ihan hiljaa ja paikallaan, silittelin ja juttelin. Se auttoi :). Perusasennotkin suoristu kummasti, seuraaminen oli täpäkkää. Täyskäännökset suoraan peruasennosta perusasentoon alkaa olemaan kohtuullisia kunhan en ponkase liian lujaa liikkeelle. Oikealle on selkeesti vaikeampi. Sivuaskeleissa rintamasuunta kääntyy väkisinkin hetkeksi..mitenköhän sen opettaisin, hmm..isolla koiralla se tuntuu helpommalta. Hyvä häiriötreeni myös - ihan uusi paikka ja paljon koiria + agirata vieressä.
Naiset sekoittivat Hiskin kupolin ja uusi paikka...ihanaakin ihanempi Unna sai kaihoisia katseita Hiskiltä, mutta kunnon käskytyksellä sain sen toimimaan! Mä sain sen toimimaan! Vaikka ei ollut aitoja, ei näkösuojia, ei mitään ja koiria oli paljon..jes! Pujottelun sisäänmenoja, hidas mutta ei tehnyt virheitä. A:n alastulokontaktit..otti joka kerralla, mutta lähti ilman lupaa eli palautin ja seisotin siellä pitkään sen jälkeen sekä kävin palkkaamassa. Putkille takaaleikkaukset ja irrotukset oli tosi jees - wau! Mun täytyisi olla tarkempi siinä käsi alhaalla = pysy "kädessä", käsi ylhäällä = ole hyvä ja lennä etiäpäin. Eilen se kaarratti hemmetin kauas muutaman hypyn jälkeen ja mä ihmettelin että missä mättää kunnes tajusin että vikahan oli ylläriylläri mun viuhtovissa ja epäselkeissä käsissä. Kyllä se siinä pysyy jos kunnolla ohjaa ja liitelee sitten kun antaa luvan. Otin sen kanssa yleisellä tasolla eilen aika rauhallisesti (eli en juuri lelupalkannut tai innostanut) koska matto on...noh..ilmastointiteippi on aika liukas.
Toiminnantäyteinen ilta oli - tuli siinä Unnaakin kuvattua ja papereitakin täytettyä. Mä olin kyllä lähinnä vaan viestinviejä :). Kun tultiin kotiin, Wilma meinasi ratketa liitoksistaan! Kamala uikutus ja vinkuna, häntä heilui niin että epäilin sen lähtevän lentoon :). Kyllä on Aten kanssa ollut hymy herkässä Wilman kanssa, on se sellainen sohlari. Aamusta on kiva yrittää nousta iiiiiiihan hiljaa ettei Ate vaan heräisi kun toinen on ratkeamispisteessä heti herätessään! Erikoistaitona on myös tunkea märkä kuono suoraan silmämunaan ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa :D. Aamusta me opeteltiin vähän sivulle-tuloa. Aten kanssa juteltiin, että ehkä se takaa kiertäminen on paras vaihtoehto. Jotenkin mä vierastan sitä "pyöräyttämis" taktiikkaa, vaikka olen Nismonkin niin opettanut. Paikallaanoloa treenataan ruokakupilla kovasti ja kasvatetaan malttia. Luoksetuloa ja irtioloharjoituksia on tehty viestitaktiikalla kotipihassa aamuisin. Mä irrotan ja Ate kutsuu - hyvin on toiminut :).
Tänään olisikin sitten ohjelmaa lenkkeilyn, tottiksen ja kaffittelun merkeissä kun Kati tulee meille Pimun kanssa - jee!
15.11.2010
Wilma-Suomi-Wilma
Erittäin mielenkiintoista seurata Wilman touhuja, suhtautumisisa erilaisiin asioihin, ihmisen lukutaitoa, toisten koirien kielten ymmärtämistä..kokeilemista ja erehtymistä. Kaiken niiden perusteella yritetään koko ajan luoda jotain vastauksia siihen, millainen koira se oikeastaan onkaan. Ymmärryksen ollessa kohdillaan, tietää myös enemmän että miten kouluttaa ja millä kouluttaa, kuinka pitkiä aikoja jne..
Kovasti se on jo kiintynyt meihin. Yritän parhaan kykyni mukaan olla huomioimatta sitä kun tulen ulkoota sisälle koska kuulen, että se jää itkemään oven taakse jos menen ulos. Varsinkin jos hiippikset pääsevät ulkoilemaan tai lenkille niin se on kauheaa. Yhden eroahdistuneen koiran kanssa eläneenä tähän on heti pakko puuttua huomaamattomuudella koska jos tilanne siihen pääsee, taival on niin perkeleen pitkä että sen saa pois. Vaikka Wilma olisi umpiunessa se varmasti ponkasee sekunnissa pystyyn jos kuulee mun tai Aten ottavan askelia :). Jos menee vessaan, voi olla aika varma että se pötköttelee oven takana odottamassa.
Ruokahalu on kyllä ihan mieletön! Se on jo verrattavissa melkein Nemon ahneuteen joka kiskaisee ruokansa joka aamu ja ilta niin että hyvä kun henki kulkee. Nismo ja Hiski taasen syövät arvokkaan hitaasti ja nautiskellen. Eilen illalla mä laitoin ruokia kaikille valmiiksi ja odotin että Ate ja Hiski tulevat sisälle. Wilma ei voinut ymmärtää ettei kuppia saa HETI. Sitten sen aivotoiminta selkeästi käynnistyi - miten saisin ruokakipon?? Se meni istumaan..odotti hetken ja haki kontaktia minuun. Kokeili maahanmenoa ja taas katseli minua. Sitten taas istumaan. En reagoinut mitenkään ja sitten siltä loppui pinna. Se sai hoffihepulin - loikki pari kertaa ilmaan, juoksi ympyrän keittiön pöydän ympäri ja tuli viereeni istumaan. Mua nauratti ihan hirmuisesti, mutta yritin olla vaan niinkuin en huomaisi. Sitten kun vihdoin Hiski tulin sisälle ja se sai ruoan niin voi sitä ahmimisen määrää! Ollaan annettu nappulaa jonka nimeä en muista, mutta se on korkealaatuista, viljatonta ja sisältää yrttejä yms luonnon juttuja. Lisäksi lohiöljyä ja ruoanjämiä. Kauniisti odottaa lupaa (vapautusta) ruokakupille vuoroin istuen tai maaten ja hakee kontaktia hyvin.
Turkki sillä on todella kiiltävä ja hyväntuntuinen. Vaikuttaa että sille tulee pitkä ja hyvä karva sekä näyttävät korvahapsut :). Häntä onkin jo aikamoinen viuhka. Ate sitä harjaili viikonloppuna eikä tuo ollut moksiskaan. Eilen me sitten leikattiin kynnet. Tiesin, ettei tykkää tassujen koskemisesta joten arveltiinkin että sanomista tulee. Ollaan hipelöity sen kinttuja aina ohi mennen jotta tottuisi. Nameja käteen ja Ate leikkasi. Yritti napata ja pois tilanteesta, mutta hoffipalaverin jälkeen oli sitä mieltä että leikatkaa sitten mutta en tykkää tästä yhtään. Niinpä pienen väännön jälkeen kaikki kynnet tuli pätkittyä. Hampaatkin tutkittiin ja hienosti antoi katsoa!
Tässä hoffikaksikko yhteiskuvassa :)
Eilen me kokeiltiin tarhailua niin että molemmat hoffit menevät tarhaan. Voi sitä riemun määrää! Ne paahtoivat peräkanaa aivan miljoonaa pitkin ja poikin. En tiedä onko Wilma koskaan tarhaillut, mutta Hiskin rauhallinen suhtautuminen asiaan helpotti varmaan hommaa, koska hetken päästä molemmat retkottivat siellä unta kupoliin vetäen. Pizzakuski piti tietysti haukkua kuten asiaan kuuluu :) ! Hiippurat kävivät morjenstamassa Wilmaa tarhan läpi - tai lähinnä Nismo joka meni sinne röyhistelemään. Nemo oli sitä mieltä että oon nähny ton jo monesti ja kai se on ihan ok. Oon yrittänyt ottaa niiden tutustumisen rauhallisesti ettei tule mitään konflikteja ja toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt.
Lenkkeilyt ovat sujuneet yllättävän hyvin Wilman kanssa. Autotien vieressä kun kävelee niin saa olla tarkkana koska sillä on taipumusta yrittää ottaa auto kiinni kun se on kohdalla! Ajoissa kun lukee koiraa, sen korvien asentoa ja terästäytymistä autoon niin ehtii myös kieltämään ja jos komento tulee ajoissa, ei yritä hyppiä. Eilen kun lenkkeilimme Pirkkulan lenkin (n. 7 km) niin matkan varrelle mahtui paljon koiria, autoja, kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöriä, lapsia...kaikenlaista. Wilma suhtautuu kaikkeen uteliaasti ja mielellään jää katselemaan ja ihmettelemään asioita. Ei murise tai peruuttele. Koirat olisivat sen mielestä hirmuisen kivoja, mutta keskitymme nyt ohittamiseen. Vaikka vastaantulija olisi haukkuva koira tai oikein kunnollakin rähjäävä niin Wilma vain katselee. Toki tämä vaatii taas hyvää ennakointia, haltuunottoa ja palkkaa hyvistä suorituksista.
Koiraa Wilma puhuu ihan kohtuullisesti. Hiskin kanssa se leikkii yllättävänkin rajusti ja yrittää niskan päälle sekä napsia hännästä ja persvilloista, mutta kun Hiskin hermo loppuu ja se ärähtää niin Wilma antaa periksi. Sama ruokakupilla. Wilma syö nopeammin kuin Hiski, mutta uskoo kun Hiski vilauttaa legojaan omalla kupillaan ettei sinne ole asiaa.
Lauantaina meillä oli Kati ja Katja. Kati oli tuttu ja ihana mutta Katjaa se vähän mulkoili. Meni kuitenkin hetken päästä ottamaan namia ja sitten oli kuin ei huomaisikaan. Nina kävi eilen ja sitä vastaan Wilma meni pihalla ihan onnessaan häntä heiluen. Nuuskittuaan oli taas niinkuin ei huomaisikaan. Aten loistoehdotus olikin, että lenkeillä pysäyttelisi tuttuja ihmisiä ja antaisi niiden syöttää sitä ja tutkia hampaita jne. Älkää ihmetelkö jos mä tuun hihasta nykimään ja kysymään voitteko katsoa Wilman suuhun :D !
Kehumisesta se sekoaa.."taitava tyttö" saa sen sellaiseen olotilaan että huonekalut kaatuu :D ! Malttia ei kauheasti vielä ole, mutta pikkujuttuja tehdään koko ajan ja lenkilläkin ottaa hyvin kontaktia kun sitä pyytää..
Viimekin yönä makkarimme lattialle nukkui kaksi rauhallista hoffia. Hiippurat nukkuu eri tilassa, ihan mun mielenterveyden vuoksi kun pelkään että niille sattuu jotain jos jäävät jalkoihin.
Kovasti se on jo kiintynyt meihin. Yritän parhaan kykyni mukaan olla huomioimatta sitä kun tulen ulkoota sisälle koska kuulen, että se jää itkemään oven taakse jos menen ulos. Varsinkin jos hiippikset pääsevät ulkoilemaan tai lenkille niin se on kauheaa. Yhden eroahdistuneen koiran kanssa eläneenä tähän on heti pakko puuttua huomaamattomuudella koska jos tilanne siihen pääsee, taival on niin perkeleen pitkä että sen saa pois. Vaikka Wilma olisi umpiunessa se varmasti ponkasee sekunnissa pystyyn jos kuulee mun tai Aten ottavan askelia :). Jos menee vessaan, voi olla aika varma että se pötköttelee oven takana odottamassa.
Ruokahalu on kyllä ihan mieletön! Se on jo verrattavissa melkein Nemon ahneuteen joka kiskaisee ruokansa joka aamu ja ilta niin että hyvä kun henki kulkee. Nismo ja Hiski taasen syövät arvokkaan hitaasti ja nautiskellen. Eilen illalla mä laitoin ruokia kaikille valmiiksi ja odotin että Ate ja Hiski tulevat sisälle. Wilma ei voinut ymmärtää ettei kuppia saa HETI. Sitten sen aivotoiminta selkeästi käynnistyi - miten saisin ruokakipon?? Se meni istumaan..odotti hetken ja haki kontaktia minuun. Kokeili maahanmenoa ja taas katseli minua. Sitten taas istumaan. En reagoinut mitenkään ja sitten siltä loppui pinna. Se sai hoffihepulin - loikki pari kertaa ilmaan, juoksi ympyrän keittiön pöydän ympäri ja tuli viereeni istumaan. Mua nauratti ihan hirmuisesti, mutta yritin olla vaan niinkuin en huomaisi. Sitten kun vihdoin Hiski tulin sisälle ja se sai ruoan niin voi sitä ahmimisen määrää! Ollaan annettu nappulaa jonka nimeä en muista, mutta se on korkealaatuista, viljatonta ja sisältää yrttejä yms luonnon juttuja. Lisäksi lohiöljyä ja ruoanjämiä. Kauniisti odottaa lupaa (vapautusta) ruokakupille vuoroin istuen tai maaten ja hakee kontaktia hyvin.
Turkki sillä on todella kiiltävä ja hyväntuntuinen. Vaikuttaa että sille tulee pitkä ja hyvä karva sekä näyttävät korvahapsut :). Häntä onkin jo aikamoinen viuhka. Ate sitä harjaili viikonloppuna eikä tuo ollut moksiskaan. Eilen me sitten leikattiin kynnet. Tiesin, ettei tykkää tassujen koskemisesta joten arveltiinkin että sanomista tulee. Ollaan hipelöity sen kinttuja aina ohi mennen jotta tottuisi. Nameja käteen ja Ate leikkasi. Yritti napata ja pois tilanteesta, mutta hoffipalaverin jälkeen oli sitä mieltä että leikatkaa sitten mutta en tykkää tästä yhtään. Niinpä pienen väännön jälkeen kaikki kynnet tuli pätkittyä. Hampaatkin tutkittiin ja hienosti antoi katsoa!
Tässä hoffikaksikko yhteiskuvassa :)
Eilen me kokeiltiin tarhailua niin että molemmat hoffit menevät tarhaan. Voi sitä riemun määrää! Ne paahtoivat peräkanaa aivan miljoonaa pitkin ja poikin. En tiedä onko Wilma koskaan tarhaillut, mutta Hiskin rauhallinen suhtautuminen asiaan helpotti varmaan hommaa, koska hetken päästä molemmat retkottivat siellä unta kupoliin vetäen. Pizzakuski piti tietysti haukkua kuten asiaan kuuluu :) ! Hiippurat kävivät morjenstamassa Wilmaa tarhan läpi - tai lähinnä Nismo joka meni sinne röyhistelemään. Nemo oli sitä mieltä että oon nähny ton jo monesti ja kai se on ihan ok. Oon yrittänyt ottaa niiden tutustumisen rauhallisesti ettei tule mitään konflikteja ja toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt.
Lenkkeilyt ovat sujuneet yllättävän hyvin Wilman kanssa. Autotien vieressä kun kävelee niin saa olla tarkkana koska sillä on taipumusta yrittää ottaa auto kiinni kun se on kohdalla! Ajoissa kun lukee koiraa, sen korvien asentoa ja terästäytymistä autoon niin ehtii myös kieltämään ja jos komento tulee ajoissa, ei yritä hyppiä. Eilen kun lenkkeilimme Pirkkulan lenkin (n. 7 km) niin matkan varrelle mahtui paljon koiria, autoja, kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöriä, lapsia...kaikenlaista. Wilma suhtautuu kaikkeen uteliaasti ja mielellään jää katselemaan ja ihmettelemään asioita. Ei murise tai peruuttele. Koirat olisivat sen mielestä hirmuisen kivoja, mutta keskitymme nyt ohittamiseen. Vaikka vastaantulija olisi haukkuva koira tai oikein kunnollakin rähjäävä niin Wilma vain katselee. Toki tämä vaatii taas hyvää ennakointia, haltuunottoa ja palkkaa hyvistä suorituksista.
Koiraa Wilma puhuu ihan kohtuullisesti. Hiskin kanssa se leikkii yllättävänkin rajusti ja yrittää niskan päälle sekä napsia hännästä ja persvilloista, mutta kun Hiskin hermo loppuu ja se ärähtää niin Wilma antaa periksi. Sama ruokakupilla. Wilma syö nopeammin kuin Hiski, mutta uskoo kun Hiski vilauttaa legojaan omalla kupillaan ettei sinne ole asiaa.
Lauantaina meillä oli Kati ja Katja. Kati oli tuttu ja ihana mutta Katjaa se vähän mulkoili. Meni kuitenkin hetken päästä ottamaan namia ja sitten oli kuin ei huomaisikaan. Nina kävi eilen ja sitä vastaan Wilma meni pihalla ihan onnessaan häntä heiluen. Nuuskittuaan oli taas niinkuin ei huomaisikaan. Aten loistoehdotus olikin, että lenkeillä pysäyttelisi tuttuja ihmisiä ja antaisi niiden syöttää sitä ja tutkia hampaita jne. Älkää ihmetelkö jos mä tuun hihasta nykimään ja kysymään voitteko katsoa Wilman suuhun :D !
Kehumisesta se sekoaa.."taitava tyttö" saa sen sellaiseen olotilaan että huonekalut kaatuu :D ! Malttia ei kauheasti vielä ole, mutta pikkujuttuja tehdään koko ajan ja lenkilläkin ottaa hyvin kontaktia kun sitä pyytää..
Viimekin yönä makkarimme lattialle nukkui kaksi rauhallista hoffia. Hiippurat nukkuu eri tilassa, ihan mun mielenterveyden vuoksi kun pelkään että niille sattuu jotain jos jäävät jalkoihin.
14.11.2010
Mustaturkkinen lapsi :)
Pitkän etsinnän jälkeen, monta kertaa pettyneenä, monta kertaa toivoneena...nyt se vihdoin tapahtui. Sitten kun tapahtui niin kaikki kävikin niin äkkiä, että en ole ollenkaan edes tajunnut koko hommaa...mutta nyt se siis on totta - meillä asuu 9 kk ikäinen Wilma, Mytologins Xiren III . Mä oon onnesta sykkyrällä ja sekaisin..en voi uskoa että tämä on totta! Ate järjesti käytännön asiat, onhan Wilma kuitenkin hänen, vaikka saankin sen kanssa puuhailla niin paljon kuin haluan :).
Kuvassa Wilmaa naurattaa jokin ihan kauheasti, kopsasin kuvan Aten blogista, ei olla ehditty ottaa vielä mitään kunnon poseerauskuvia, kaikki aikanaan.
Matka tämän mustuaisen luo oli pitkä. Perjantaina lähdimme Katin kanssa aamusta kohti Kuopiota - reilut 450 km per suunta! Mä ajoin mennessä ja Ate onneksi ehdotti menemistä hänen autollaan missä on kunnon häkki ja diesel on halvempaa. Kati on kyllä huippu - jos apua tarvitsee niin se on vaan automaattisesti mukana ihan innoissaan. En voi koskaan Kati kiittää niin paljon kuin pitäisi, ihana ystävä. Matka taittui kyllä suhteellisen helposti, jutellessa aika menee nopeasti. 60 km ennen määränpäätä mua alkoi jännittää han hirmuisesti...
Hihna kourassa soitettiin ovikelloa ja toivoin parasta kun ovi aukesi. Ihmettelin miksei kuulu haukuntaa - siellähän pitäisi olla hoffi, pihavahti! Astuin eteiseen ja näin Wilman. Tutkiskellen tuijotteleva mustakuono istui kiltisti paikallaan ja minut nähdessään alkoi vimmatusti haukkua. Käytöksessä näki heti pentumaisuutta ja epävarmuutta - ei oikein tiedä itsekään kuka ja mikä on..Sen oli vaikea luottaa minuun. Rauhoittui heti alkuhaukkumisen jälkeen, mutta jos liikuin, aloitti uudestaan. Juttelin Wilmalle aika pitkäänkin, syötin namia ja palkkasin pannan nuuskimisesta, joka minun täytyi sille yrittää pujottaa. Hetki siinä kesti, mutta kun luottamus oli voitettu niin se katseli minua rauhallisesti ja lähti mukaamme. Autoon se meni kuin vanha tekijä, mutta ulkona ujostutti ihmiset ja äänet. Matkusti todella kauniisti - ei inahdustakaan kuulunut. Pysähdyttiin muutaman kerran matkalla ja mä mietin, että mitä tapahtuu kun avaan takaluukun. Odottaako siellä ihan ymmällään oleva koira joka on sitä mieltä että sinä et kättäsi tänne laita?! Avasin luukun ja annoin sen katsella minua, ihmisiä ja koiria jotka palloilivat auton vieressä. Se tutki innokkaasti ja kun avasin häkin oven Wilma käyttäytyi niin kuin oltaisiin aina tunnettu. Häntä heilui vimmatusti ja se uteliaasti tutki hajuja ja tuli välillä pummimaan taskustani syötävää - meidän luottamussuhde oli siis alkanut kehkeytyä heti :) ! Pari muutakin pysähdystä meni yhtä mallikkaasti, ei mitään merkkejä mistään arastelusta.
Kotonahan meitä odotettiin kovasti. Ate ja Hiski olivat ulkona vastassa. Pimeydessä seisonut kaksikkokaan ei saanut Wilmaa säikkymään vaan se innokkaasti meni katsomaan Hiskiä ja mikä hupaisinta - yritti heti niskan päälle :D ! Atea se tervehti myös häntä heiluen ja innosta loikkien. Tuukka ja Lassikin saivat heti hoffisuukot otsaansa ja matot menivät rullalle - Wilma oli kotona.
Hiippikset ja kissat näytettiin vasta seuraavaa päivänä kunnolla. Nismo oli tyypilliseen tapaansa tappomeiningillä alkuun ja Nemo taasen tyypilliseen tapaansa ei jaksa olla kiinnostunut jos sitä ei mene ahdistelemaan. Tarkkana saa olla kun Wilma on sellainen pentumainen säheltäjä. Hiippikset katsoivat tulokasta juuri niin ylpeänä kun kuvittelin - eihän tuo jää tänne tai ainakaan varaa meidän nukkumapaikkoja tai aikaa :D. Pikkuhiljaa niin hyvä tulee. Kissat ovat saaneet kyytiä, mutta suhteellisen hellästi. Välillä joudutaan Aten kanssa puuttumaan jos meno yltyy. Hiski on ollut aivan sekaisin ja huono olokin on kaikesta innostuksesta tullut. Nyt se on jo rauhoittunut ja tuumannut että on kiva leikkikaveri.
Ruoka tuolle ainakin maistuu!!! Kuppi tyhjenee ennätysvauhtia ja nameja se on lenkilläkin koko ajan pummimassa, tämähän ei ollenkaan ole huono asia vaan päinvastoin. Huonoina puolina tietysti se että ennen ollaan voitu jättää vaikka mitä ruokaa tasoille, mutta nyt täytyy olla tarkkana tai ne ovat jo kadonneet Wilman kitaan.
Pari päivää ollaan nyt tutustuttu ja tehty kaikenlaista. Pääasiana keskitytään sosiaalistamiseen ja lenkkeilyyn. Aten kanssa on ihana sopia, kun molemmat ovat samaa mieltä asioista ja tavoitteista. Ei tule mitään turhia sanomisia ja voidaan pohtia yhdessä. Kun yhdessä tehdään niin kyllä siitä hyvä tulee! Kuluneen kahden päivän aikana ollaan ihmetelty ihmisiä, toisia koiria, pihoilla heiluvia keinuja ja kahisevia roskapusseja..se suhtautuu kaikkeen terveellä uteliaisuudella ja ohituksetkin ovat menneet mallikkaasti. Jämptisti kun sanoo että "nyt mennään" niin ei edes yritä mitään pomppimisia. Selkeästi kuitenkin kokeilee. Energiaa tuolla on kuin pienessä kylässä! Eilenkin lenkkeiltiin heti aamusta n. 6-7 km, Ate touhusi sen kanssa päivällä, treenasimme molemmat sen kanssa tottiksen alkeita, taas lenkkeilimme ja autoilimme, kävimme kylillä nuuskimassa ja illalla vielä minä kävin sen kanssa kuuntelemassa mopojen ääniä sun muuta niin silti sen asenne oli että voitaisiinko vielä puuhailla jotain? Ihana energiapakkaus - juuri sitä mitä ollaan etsitty! Osaa kyllä rauhoittuakin ja nyt jo toisena yönä uudessa kodissa nukkui ihan rauhaksiin ja hiljaa , pienen tuhinan kera. Aamulla tosin tunki sänkyyn mun viereen :).
Aika näyttää mitä kaikkea me aletaan Wilman kanssa tekemään :) . Nyt keskitymme suhteen luomiseen ja perusjuttuihin sekä siihen että saadaan sille hyvä kunto ja kunnon lihakset. Voi vitsit..mä oon niin onnessani ja mikä sen kivempaa kuin Aten kanssa katsella lapsen kehitystä :).
Kiitos Stina !
Kuvassa Wilmaa naurattaa jokin ihan kauheasti, kopsasin kuvan Aten blogista, ei olla ehditty ottaa vielä mitään kunnon poseerauskuvia, kaikki aikanaan.
Matka tämän mustuaisen luo oli pitkä. Perjantaina lähdimme Katin kanssa aamusta kohti Kuopiota - reilut 450 km per suunta! Mä ajoin mennessä ja Ate onneksi ehdotti menemistä hänen autollaan missä on kunnon häkki ja diesel on halvempaa. Kati on kyllä huippu - jos apua tarvitsee niin se on vaan automaattisesti mukana ihan innoissaan. En voi koskaan Kati kiittää niin paljon kuin pitäisi, ihana ystävä. Matka taittui kyllä suhteellisen helposti, jutellessa aika menee nopeasti. 60 km ennen määränpäätä mua alkoi jännittää han hirmuisesti...
Hihna kourassa soitettiin ovikelloa ja toivoin parasta kun ovi aukesi. Ihmettelin miksei kuulu haukuntaa - siellähän pitäisi olla hoffi, pihavahti! Astuin eteiseen ja näin Wilman. Tutkiskellen tuijotteleva mustakuono istui kiltisti paikallaan ja minut nähdessään alkoi vimmatusti haukkua. Käytöksessä näki heti pentumaisuutta ja epävarmuutta - ei oikein tiedä itsekään kuka ja mikä on..Sen oli vaikea luottaa minuun. Rauhoittui heti alkuhaukkumisen jälkeen, mutta jos liikuin, aloitti uudestaan. Juttelin Wilmalle aika pitkäänkin, syötin namia ja palkkasin pannan nuuskimisesta, joka minun täytyi sille yrittää pujottaa. Hetki siinä kesti, mutta kun luottamus oli voitettu niin se katseli minua rauhallisesti ja lähti mukaamme. Autoon se meni kuin vanha tekijä, mutta ulkona ujostutti ihmiset ja äänet. Matkusti todella kauniisti - ei inahdustakaan kuulunut. Pysähdyttiin muutaman kerran matkalla ja mä mietin, että mitä tapahtuu kun avaan takaluukun. Odottaako siellä ihan ymmällään oleva koira joka on sitä mieltä että sinä et kättäsi tänne laita?! Avasin luukun ja annoin sen katsella minua, ihmisiä ja koiria jotka palloilivat auton vieressä. Se tutki innokkaasti ja kun avasin häkin oven Wilma käyttäytyi niin kuin oltaisiin aina tunnettu. Häntä heilui vimmatusti ja se uteliaasti tutki hajuja ja tuli välillä pummimaan taskustani syötävää - meidän luottamussuhde oli siis alkanut kehkeytyä heti :) ! Pari muutakin pysähdystä meni yhtä mallikkaasti, ei mitään merkkejä mistään arastelusta.
Kotonahan meitä odotettiin kovasti. Ate ja Hiski olivat ulkona vastassa. Pimeydessä seisonut kaksikkokaan ei saanut Wilmaa säikkymään vaan se innokkaasti meni katsomaan Hiskiä ja mikä hupaisinta - yritti heti niskan päälle :D ! Atea se tervehti myös häntä heiluen ja innosta loikkien. Tuukka ja Lassikin saivat heti hoffisuukot otsaansa ja matot menivät rullalle - Wilma oli kotona.
Hiippikset ja kissat näytettiin vasta seuraavaa päivänä kunnolla. Nismo oli tyypilliseen tapaansa tappomeiningillä alkuun ja Nemo taasen tyypilliseen tapaansa ei jaksa olla kiinnostunut jos sitä ei mene ahdistelemaan. Tarkkana saa olla kun Wilma on sellainen pentumainen säheltäjä. Hiippikset katsoivat tulokasta juuri niin ylpeänä kun kuvittelin - eihän tuo jää tänne tai ainakaan varaa meidän nukkumapaikkoja tai aikaa :D. Pikkuhiljaa niin hyvä tulee. Kissat ovat saaneet kyytiä, mutta suhteellisen hellästi. Välillä joudutaan Aten kanssa puuttumaan jos meno yltyy. Hiski on ollut aivan sekaisin ja huono olokin on kaikesta innostuksesta tullut. Nyt se on jo rauhoittunut ja tuumannut että on kiva leikkikaveri.
Ruoka tuolle ainakin maistuu!!! Kuppi tyhjenee ennätysvauhtia ja nameja se on lenkilläkin koko ajan pummimassa, tämähän ei ollenkaan ole huono asia vaan päinvastoin. Huonoina puolina tietysti se että ennen ollaan voitu jättää vaikka mitä ruokaa tasoille, mutta nyt täytyy olla tarkkana tai ne ovat jo kadonneet Wilman kitaan.
Pari päivää ollaan nyt tutustuttu ja tehty kaikenlaista. Pääasiana keskitytään sosiaalistamiseen ja lenkkeilyyn. Aten kanssa on ihana sopia, kun molemmat ovat samaa mieltä asioista ja tavoitteista. Ei tule mitään turhia sanomisia ja voidaan pohtia yhdessä. Kun yhdessä tehdään niin kyllä siitä hyvä tulee! Kuluneen kahden päivän aikana ollaan ihmetelty ihmisiä, toisia koiria, pihoilla heiluvia keinuja ja kahisevia roskapusseja..se suhtautuu kaikkeen terveellä uteliaisuudella ja ohituksetkin ovat menneet mallikkaasti. Jämptisti kun sanoo että "nyt mennään" niin ei edes yritä mitään pomppimisia. Selkeästi kuitenkin kokeilee. Energiaa tuolla on kuin pienessä kylässä! Eilenkin lenkkeiltiin heti aamusta n. 6-7 km, Ate touhusi sen kanssa päivällä, treenasimme molemmat sen kanssa tottiksen alkeita, taas lenkkeilimme ja autoilimme, kävimme kylillä nuuskimassa ja illalla vielä minä kävin sen kanssa kuuntelemassa mopojen ääniä sun muuta niin silti sen asenne oli että voitaisiinko vielä puuhailla jotain? Ihana energiapakkaus - juuri sitä mitä ollaan etsitty! Osaa kyllä rauhoittuakin ja nyt jo toisena yönä uudessa kodissa nukkui ihan rauhaksiin ja hiljaa , pienen tuhinan kera. Aamulla tosin tunki sänkyyn mun viereen :).
Aika näyttää mitä kaikkea me aletaan Wilman kanssa tekemään :) . Nyt keskitymme suhteen luomiseen ja perusjuttuihin sekä siihen että saadaan sille hyvä kunto ja kunnon lihakset. Voi vitsit..mä oon niin onnessani ja mikä sen kivempaa kuin Aten kanssa katsella lapsen kehitystä :).
Kiitos Stina !
11.11.2010
Pikainen kertomus :)
Musta tuntuu, että meillä on yhtäkkiä (ihan puun takaa) niin monta rautaa tulessa Aten kanssa että huh ja IIK !!!
Normien kotitreenien, käpsyttelyn, ulkoilun ja leikkimisen lisäksi mä kävin tänään oikein kentällä nuuskimassa. Pakkasin koko ryhmän autoon ja sain lisäksi seurakseni Katin ja Tainan - kiitos!
Nismo tutustui AVO luokan kyltteihin koska kisat ovat reilun viikon päästä! Mites tässä nyt näin kävi?? Mä ajattelin että perun kun tulikin luokkanousu..mutta sitten en perunutkaan ja tässä sitä ollaan. Me kyllä Nismon kanssa päätettiin että käydään siellä kurkkaamassa missä mennään :). Ollaanko kaukana AVO tuloksesta..tänään olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen istu/täyskäännös oikeaan/istu (tehdään paikallaan) sekä sama vasempaan..se vaan osasi sen?! Sitten taas askel oikealle (myös paikallaan) niin ettei rintamasuunta käänny olikin vaikea..nousee poikittain ylös vaikka alkaa ja lopettaa hyvään perusasentoon. Tehtiin me agilityakin ja huomasin että sillä ei ole edes aikomusta kysellä multa mitään esteiden välissä - se että onko se hyvä vai huono asia kun vaatiessa ohjautuu - en tiedä vielä, mietitään :D .
Nemo pikkuinen oli sirkusapina ja agikiituri. Se jopa porsastelee agikentällä kun intoa on enemmän kuin korvia..hassu! Jos ei ota "kiinni" niin suhahtelee ihan omille esteille. Oon edelleen niin tyytyväinen siihen, miten puhtaasti se nykyään liikkuu kun hyppiminen on lopetettu ja noudatettu Niinan ohjeita. Kontrolliaika pitäisi varata vaan. Opettelimme myös jalkojen välistä pujottelua, peruuttamista ja tehtiin sitä kaikkein kivointa - eteen lähetystä. Suhteellisen korkealle nousevat hiekanjyvät lämmittävät sydäntä kun Nemo lähtee luvan saatuaan eteen :D. Kati ehdotti meille koiratanssia yhteiseksi lajiksi..hmm..ehkä me keksitään joku bling-bling ja käydään vetäsee se joskus yleisölle ;)
Hiskula piskula - mikä A:n alastulokontakti!!! Ollaan menossa Saijalle tehoihin ylihuomenna ja todellakin toivon että se esittää yhtä komeat alasmenot sielläkin...(please!). Kepitkään ei huonot olleet..pujotellessa sivuetäisyys alkaa olla verkoilla jo kohdillaan eikä puolellakaan oikein enää väliä mutta jotenkin se sisäänmenolle eteneminen KAUKAA ei oikein tahdo luonnistua. Noh, rauhaksiin etäisyyttää siihen koska osaa lyhyeltä matkalta kyllä. Miksi mä en edelleenkään käytä sitä apuohjaajaa? Meillä oli kyllä hirmuisen hauskaa..palkkasin paljon lelulla jota revittiinkin sitten yhessä pitkin ja poikin :)
Tekisi mieli sanoa enemmän mutta ei vielä!
Rakastan...niin hirmuisen kovasti..
Normien kotitreenien, käpsyttelyn, ulkoilun ja leikkimisen lisäksi mä kävin tänään oikein kentällä nuuskimassa. Pakkasin koko ryhmän autoon ja sain lisäksi seurakseni Katin ja Tainan - kiitos!
Nismo tutustui AVO luokan kyltteihin koska kisat ovat reilun viikon päästä! Mites tässä nyt näin kävi?? Mä ajattelin että perun kun tulikin luokkanousu..mutta sitten en perunutkaan ja tässä sitä ollaan. Me kyllä Nismon kanssa päätettiin että käydään siellä kurkkaamassa missä mennään :). Ollaanko kaukana AVO tuloksesta..tänään olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen istu/täyskäännös oikeaan/istu (tehdään paikallaan) sekä sama vasempaan..se vaan osasi sen?! Sitten taas askel oikealle (myös paikallaan) niin ettei rintamasuunta käänny olikin vaikea..nousee poikittain ylös vaikka alkaa ja lopettaa hyvään perusasentoon. Tehtiin me agilityakin ja huomasin että sillä ei ole edes aikomusta kysellä multa mitään esteiden välissä - se että onko se hyvä vai huono asia kun vaatiessa ohjautuu - en tiedä vielä, mietitään :D .
Nemo pikkuinen oli sirkusapina ja agikiituri. Se jopa porsastelee agikentällä kun intoa on enemmän kuin korvia..hassu! Jos ei ota "kiinni" niin suhahtelee ihan omille esteille. Oon edelleen niin tyytyväinen siihen, miten puhtaasti se nykyään liikkuu kun hyppiminen on lopetettu ja noudatettu Niinan ohjeita. Kontrolliaika pitäisi varata vaan. Opettelimme myös jalkojen välistä pujottelua, peruuttamista ja tehtiin sitä kaikkein kivointa - eteen lähetystä. Suhteellisen korkealle nousevat hiekanjyvät lämmittävät sydäntä kun Nemo lähtee luvan saatuaan eteen :D. Kati ehdotti meille koiratanssia yhteiseksi lajiksi..hmm..ehkä me keksitään joku bling-bling ja käydään vetäsee se joskus yleisölle ;)
Hiskula piskula - mikä A:n alastulokontakti!!! Ollaan menossa Saijalle tehoihin ylihuomenna ja todellakin toivon että se esittää yhtä komeat alasmenot sielläkin...(please!). Kepitkään ei huonot olleet..pujotellessa sivuetäisyys alkaa olla verkoilla jo kohdillaan eikä puolellakaan oikein enää väliä mutta jotenkin se sisäänmenolle eteneminen KAUKAA ei oikein tahdo luonnistua. Noh, rauhaksiin etäisyyttää siihen koska osaa lyhyeltä matkalta kyllä. Miksi mä en edelleenkään käytä sitä apuohjaajaa? Meillä oli kyllä hirmuisen hauskaa..palkkasin paljon lelulla jota revittiinkin sitten yhessä pitkin ja poikin :)
Tekisi mieli sanoa enemmän mutta ei vielä!
Rakastan...niin hirmuisen kovasti..
6.11.2010
Enemmän kuin sata jänistä :)
Tänään Porvoossa rallytoko -kisoissa Nismon kanssa. Nemo oli tietysti myös seuramiehenä mukana :). Mira oli myös Balun & Nuuskun kanssa ja matka taittuikin oikein mukavasti samassa autossa. Pitkä päivä on takana...oltiin siellä aamupäivästä klo 10.30 ja kotona puoli kuuden aikaan, huh!
Ekana haluan onnitella ihan hirmuisesti Miraa sekä tietysti hänen koiriaan, sillä Nuusku nappasi 99 pistettä ja nousutuloksen sekä kolmannen sijan!!! Balu oli mölliluokassa ja sai reilut 80 pistettä - tosi hienoa menoa oli molemmilla :) ! JEE ja halauksia vielä kerran!
Nismo on siitä outo, että se toimii kisoissa paremmin kuin kotona tai kentällä. Jotenkin se yrittää osaamisellaan epätoivoisesti paikata mun jännitystä, raukka pieni. Se oli ihmeen kuuliainen ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria ohjaajineen..räkytti jonkin verran ennen rataa, mutta oli kuulolla käskyille kuitenkin. Rataantutustumisessa jännitin liikkeestä maahan ja oikealta sivulle kylttejä..Nismo oli lähtökyltillä jo tyypillinen itsensä. Häntä heilui vimmatusti ja kontakti oli niin täpäkkä, että toinen etutassukin oli ilmassa. Tuomarin lupa ja eikun liikkeelle. Sitten se yhtäkkiä otti jonkin hajun ja mursi kontaktin. Bongasi matosta jonkin läiskän ja nyhti sitä hampaillaan hetken..hetki tietysti tuntui ikuisuudelta. Minä olisin antanut meille tästä kyltistä -10 pistettä, mutta tuomari rokotti siitä vain -2 pistettä. Toki tekihän se sitten itse kyltin, mutta ei se ollut hanskassa, siksi olisin itse hylännyt kyltin ;)..siitä eteenpäin se olikin sitten se ihana Nismo jonka kanssa on kiva tehdä ja mennä. Tirehtöörimarssia parhaimmillaan, jopa edisti yhdessä kohtaa niin, että saatiin -1 piste kontrollin puutteesta. Kaikki kyltit mitä pelkäsin, meni paremmin kuin hyvin. Yksi käännös oli hieman löysähkö ja siinä hihna kiristyi, josta myös virhe. Lopputuloksena 93 pistettä - kolmas nousutulos ja RTK1 !!!!
Tämä on meille enemmän kuin sata jänistä. Jo pelkästään se, että pystymme loistamaan hienolla yhteistyöllä niin kovassa häiriössä. En voisi olla tyytyväisempi pieneen karvaiseen ystävääni :). Suhteen luomisessa on mennyt pitkään, mutta nyt kun se toimii, olemme tiimi ja nautimme yhdessä tekemisestä. Vautsi ja vau!!! Loppupalkkana toimi iki-ihana kissanruoka ja tietysti se, että söimme sen yhdessä - minä kyllä vaan toimin pidikkeenä, en maistanut :D ! Kiitos Nismo - WE DID IT!!!
Nemo nautti päivästä ulkoilun, seurustelun ja temppuilun merkeissä. Ne on Nismon kanssa niin hirmuisen erilaisia. Nemo vaan huitelee menemään kaikkien ihmisten luo ja nuuskaisee suurinta osaa koiristakin, välittämättä kuitenkaan kenestäkään mitenkään erityisesti. Se hösöttää ja suhailee - välillä tekee pari temppua, heiluttaa häntää, juttelee kurnutuksellaan ja puuhastelee. Nemo on aina sen näköinen, että pari tärkeää projektia on kesken :D.
KIITOS Mira ihan tuhannesti koko päivästä :) !
Oli kiva juoda kotona pullakaffeet Nismon menestyksen kunniaksi ja käydä läpi kisoja. Ate raasu on kipeänä :(...silti se sitkeästi vaan oli tänäänkin ajamassa jälkeä, vielä kun kelit antaa periksi. Huomenna me lähdetään yhdessä niiskuttelemaan ja yskimään pentunäyttelyyn - kivaa :) !!!
On hyvä olo - onnellinen mieli.
p.s perjantaina mä treenasin kaikki kolme agilityn merkeissä..lyhyesti :
- Hiski oppi vihdoin siistejä poispäinkäännöksiä ja irtosi hyvin lähetyksiin, kontaktit semi -ok :)
- Nismo teki jo 10 esteen rataa ihan puhtaana nollana
- Nemo puuhasteli ilman rimoja aivan onnesta soikeana naksu-palkalla
Kivaa oli vaikka yskitti niin pirusti!
Ekana haluan onnitella ihan hirmuisesti Miraa sekä tietysti hänen koiriaan, sillä Nuusku nappasi 99 pistettä ja nousutuloksen sekä kolmannen sijan!!! Balu oli mölliluokassa ja sai reilut 80 pistettä - tosi hienoa menoa oli molemmilla :) ! JEE ja halauksia vielä kerran!
Nismo on siitä outo, että se toimii kisoissa paremmin kuin kotona tai kentällä. Jotenkin se yrittää osaamisellaan epätoivoisesti paikata mun jännitystä, raukka pieni. Se oli ihmeen kuuliainen ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria ohjaajineen..räkytti jonkin verran ennen rataa, mutta oli kuulolla käskyille kuitenkin. Rataantutustumisessa jännitin liikkeestä maahan ja oikealta sivulle kylttejä..Nismo oli lähtökyltillä jo tyypillinen itsensä. Häntä heilui vimmatusti ja kontakti oli niin täpäkkä, että toinen etutassukin oli ilmassa. Tuomarin lupa ja eikun liikkeelle. Sitten se yhtäkkiä otti jonkin hajun ja mursi kontaktin. Bongasi matosta jonkin läiskän ja nyhti sitä hampaillaan hetken..hetki tietysti tuntui ikuisuudelta. Minä olisin antanut meille tästä kyltistä -10 pistettä, mutta tuomari rokotti siitä vain -2 pistettä. Toki tekihän se sitten itse kyltin, mutta ei se ollut hanskassa, siksi olisin itse hylännyt kyltin ;)..siitä eteenpäin se olikin sitten se ihana Nismo jonka kanssa on kiva tehdä ja mennä. Tirehtöörimarssia parhaimmillaan, jopa edisti yhdessä kohtaa niin, että saatiin -1 piste kontrollin puutteesta. Kaikki kyltit mitä pelkäsin, meni paremmin kuin hyvin. Yksi käännös oli hieman löysähkö ja siinä hihna kiristyi, josta myös virhe. Lopputuloksena 93 pistettä - kolmas nousutulos ja RTK1 !!!!
Tämä on meille enemmän kuin sata jänistä. Jo pelkästään se, että pystymme loistamaan hienolla yhteistyöllä niin kovassa häiriössä. En voisi olla tyytyväisempi pieneen karvaiseen ystävääni :). Suhteen luomisessa on mennyt pitkään, mutta nyt kun se toimii, olemme tiimi ja nautimme yhdessä tekemisestä. Vautsi ja vau!!! Loppupalkkana toimi iki-ihana kissanruoka ja tietysti se, että söimme sen yhdessä - minä kyllä vaan toimin pidikkeenä, en maistanut :D ! Kiitos Nismo - WE DID IT!!!
Nemo nautti päivästä ulkoilun, seurustelun ja temppuilun merkeissä. Ne on Nismon kanssa niin hirmuisen erilaisia. Nemo vaan huitelee menemään kaikkien ihmisten luo ja nuuskaisee suurinta osaa koiristakin, välittämättä kuitenkaan kenestäkään mitenkään erityisesti. Se hösöttää ja suhailee - välillä tekee pari temppua, heiluttaa häntää, juttelee kurnutuksellaan ja puuhastelee. Nemo on aina sen näköinen, että pari tärkeää projektia on kesken :D.
KIITOS Mira ihan tuhannesti koko päivästä :) !
Oli kiva juoda kotona pullakaffeet Nismon menestyksen kunniaksi ja käydä läpi kisoja. Ate raasu on kipeänä :(...silti se sitkeästi vaan oli tänäänkin ajamassa jälkeä, vielä kun kelit antaa periksi. Huomenna me lähdetään yhdessä niiskuttelemaan ja yskimään pentunäyttelyyn - kivaa :) !!!
On hyvä olo - onnellinen mieli.
p.s perjantaina mä treenasin kaikki kolme agilityn merkeissä..lyhyesti :
- Hiski oppi vihdoin siistejä poispäinkäännöksiä ja irtosi hyvin lähetyksiin, kontaktit semi -ok :)
- Nismo teki jo 10 esteen rataa ihan puhtaana nollana
- Nemo puuhasteli ilman rimoja aivan onnesta soikeana naksu-palkalla
Kivaa oli vaikka yskitti niin pirusti!
4.11.2010
Näyttelytreeniä, rallytokoa, sadetta, räkää ja myyrä
Ei sentään - en ole itse innostunut menemään kehään, vaan sain ihan kunnian seurata, kun Ate piti pikaisia näyttelytreenejä tuleville kehään menijöille - Ninalle ja Ringalle. Sekä koirat, että omistajat menevät kehään elämänsä ensimmäistä kertaa sunnuntaina Lohjalla olevaan pentunäyttelyyn. Oli suuri ilo katsoa hymyilevää Atea, vaikka satoikin kovasti ja maa oli täynnä vesilätäköitä. Rakas. Molemmilla meni myös mun näkemyksen mukaan ihan hyvin. Pomo myös seisoi kauniisti pöydällä - voi kunpa se tekisi saman myös sitten sunnuntaina. Ninaa jännittää ihan hirveesti. Onneksi pääsee mukaan sparraamaan sitä..onpas kiva Aten kanssa lähteä ihan katsomaan näyttelyä, eikä osallistua itse edes kepon roolissa koska me ollaan vähintäänkin hupaisa näky häkin, repun, lippujen, lappujen ja kauhean metelin + hoffin kera näyttelypaikalla :D !
Lauantaina Nismo ja minä lähdetään metsästämään meijän ensimmäistä koularia. Vaikka se onkin epävirallinen, niin tärkeä etappi meille kuitenkin. Tuli sitä tai ei, pitkälle ollaan jo tultu meijän mittapuussa. RTK1 siis hakusessa :). Mira starttaa myös ekaa kertaa rallytokossa molempien, Nuuskun ja Balun kanssa. Katseltiin juuri aikatauluja ja todettiin että siellä meneekin sitten koko päivä. Kiva kuitenkin lähteä yhessä porukassa!!!
Tulevien kisojen johdosta mä sitten eilen pidin pienet rally-sulkeiset Miralle ja Elinalle. Tosi kivasti meni kummallakin ja kaikilla heidän koirilla :). Sadetta tosiaan riitti, mutta koiria se ei juuri haitannut. Käytiin läpi kaikki ALO kyltit ja muistuttelin niistä tyypillisistä virheistä, mitä tokoharrastajille varsinkin tulee liian helposti..rallytokossa kun "sivulle" ei tarkoita perusasentoa, vaan sitä että koira ottaa kyllä ohjaajan vasemman puolen, kontaktin ja jatkaa siitä suoraan liikettä. Niin helposti se takamus vaan tuppaa menemään maahan..ja kun täytyy osata tulla "sivulle" sekä oikealta kiertäen, että vasemmalta pyörähtäen..kaikenmoisia koukeroita :). Nismo ja Nemo pääsivät myös treenaamaan ja voi että kun niillä oli energiaa. Tein molempien kanssa muutamat meille hankalat kyltit ja Nismoa seurautin lennosta. Se oli ihana, ehkä turhan äänekäs ajoittain, mutta muuten niin täpsäkkä ja hyvässä kontaktissa! Nemo sai taas hymyn huulille ehtiessään tehdä viisi asiaa pelkän "sivu" käskyn aikana :) .
Räkää riittää..pää on ihan tukossa ja yskiminen alkaa olla sitä luokkaa, että lima puskee oksennuksena ulos. Voi kun tulisi pian terveeksi..
Nismo se sitten eilen kunnostautui vielä iltamyöhään ja nappasi myyrän tai hiiren pihalta! Mä päästin ne ulos ja ehdin nähdä pihavalon kajastuksessa pakoon pötkivän elukan. Nismo hetkeäkään empimättä hyökkäsi sen kimppuun, TAPPORAVISTELI sitä ilmassa ja kantoi suussaan nurkan taakse! Minä tietysti tossut vintturassa paahdoin perään ja kun sain sen taas näkyviin, se nuuski kovasti maata ja etsi ilmeisesti saalistaan joka oli päässyt karkuun. Sitkeä kaveri, nuuski ja etti aika pitkäänkin. Vähänkö mä oon ylpeä..mun pieni "tappaja". En olisi kyllä uskonut..Nemo (joka odotti iltaluuta) oli ihan ihmeissään koko tapahtumasta ja hösötti vaan jaloissa sen näköisenä että "mitä täällä koohotetaan, saako sen luun jo nyt?" :D. Aten kommentti oli kyllä paras..se kehui ja rapsutti Nismoa ja sanoi "ja mä kun luulin ettei teistä ole mihinkään" ..justiinsa ;).
Hiski muuten pujotteli eilen verkoilla pikaiseen sekä teki muutaman A:n kontaktin. Olipas se taitava!!! Palkkana toimi uusi näätä, kiitos Ringa!!! (ja pitkät sille joka varasti edellisen) ..tänään aamulla paskakaivon tyhjentäjä meinasi saada äkkilähdön kun se saapasteli meijän pihaan tosta noin vain ja Hiski oli ulkona. Hiski pysähtyi kyllä Aten ekasta komennosta, mutta haukkui raivoisasti eikä kaivon tyhjentäjä siltikään pysähtynyt, kuin neljännellä kerralla kun Ate huusi?! Ihme tyyppi.
Viikonloppua odotellessa..
Lauantaina Nismo ja minä lähdetään metsästämään meijän ensimmäistä koularia. Vaikka se onkin epävirallinen, niin tärkeä etappi meille kuitenkin. Tuli sitä tai ei, pitkälle ollaan jo tultu meijän mittapuussa. RTK1 siis hakusessa :). Mira starttaa myös ekaa kertaa rallytokossa molempien, Nuuskun ja Balun kanssa. Katseltiin juuri aikatauluja ja todettiin että siellä meneekin sitten koko päivä. Kiva kuitenkin lähteä yhessä porukassa!!!
Tulevien kisojen johdosta mä sitten eilen pidin pienet rally-sulkeiset Miralle ja Elinalle. Tosi kivasti meni kummallakin ja kaikilla heidän koirilla :). Sadetta tosiaan riitti, mutta koiria se ei juuri haitannut. Käytiin läpi kaikki ALO kyltit ja muistuttelin niistä tyypillisistä virheistä, mitä tokoharrastajille varsinkin tulee liian helposti..rallytokossa kun "sivulle" ei tarkoita perusasentoa, vaan sitä että koira ottaa kyllä ohjaajan vasemman puolen, kontaktin ja jatkaa siitä suoraan liikettä. Niin helposti se takamus vaan tuppaa menemään maahan..ja kun täytyy osata tulla "sivulle" sekä oikealta kiertäen, että vasemmalta pyörähtäen..kaikenmoisia koukeroita :). Nismo ja Nemo pääsivät myös treenaamaan ja voi että kun niillä oli energiaa. Tein molempien kanssa muutamat meille hankalat kyltit ja Nismoa seurautin lennosta. Se oli ihana, ehkä turhan äänekäs ajoittain, mutta muuten niin täpsäkkä ja hyvässä kontaktissa! Nemo sai taas hymyn huulille ehtiessään tehdä viisi asiaa pelkän "sivu" käskyn aikana :) .
Räkää riittää..pää on ihan tukossa ja yskiminen alkaa olla sitä luokkaa, että lima puskee oksennuksena ulos. Voi kun tulisi pian terveeksi..
Nismo se sitten eilen kunnostautui vielä iltamyöhään ja nappasi myyrän tai hiiren pihalta! Mä päästin ne ulos ja ehdin nähdä pihavalon kajastuksessa pakoon pötkivän elukan. Nismo hetkeäkään empimättä hyökkäsi sen kimppuun, TAPPORAVISTELI sitä ilmassa ja kantoi suussaan nurkan taakse! Minä tietysti tossut vintturassa paahdoin perään ja kun sain sen taas näkyviin, se nuuski kovasti maata ja etsi ilmeisesti saalistaan joka oli päässyt karkuun. Sitkeä kaveri, nuuski ja etti aika pitkäänkin. Vähänkö mä oon ylpeä..mun pieni "tappaja". En olisi kyllä uskonut..Nemo (joka odotti iltaluuta) oli ihan ihmeissään koko tapahtumasta ja hösötti vaan jaloissa sen näköisenä että "mitä täällä koohotetaan, saako sen luun jo nyt?" :D. Aten kommentti oli kyllä paras..se kehui ja rapsutti Nismoa ja sanoi "ja mä kun luulin ettei teistä ole mihinkään" ..justiinsa ;).
Hiski muuten pujotteli eilen verkoilla pikaiseen sekä teki muutaman A:n kontaktin. Olipas se taitava!!! Palkkana toimi uusi näätä, kiitos Ringa!!! (ja pitkät sille joka varasti edellisen) ..tänään aamulla paskakaivon tyhjentäjä meinasi saada äkkilähdön kun se saapasteli meijän pihaan tosta noin vain ja Hiski oli ulkona. Hiski pysähtyi kyllä Aten ekasta komennosta, mutta haukkui raivoisasti eikä kaivon tyhjentäjä siltikään pysähtynyt, kuin neljännellä kerralla kun Ate huusi?! Ihme tyyppi.
Viikonloppua odotellessa..
31.10.2010
Kipeenä :(
Siskoni Nina oli Aten avustuksella järjestänyt minulle kakkujuhlat kotonaan ja kutsunut ystäviäni paikalle - aivan upea ja ihana yllätys!!! KIITOS koko sydämestä, tuntui hirmuisen hyvältä. Kaikki eivät valitettavasti olleet päässeet paikalle, mutta liuta nimiä kortissa ja lahjassa lämmittivät vielä erityisemmin mieltä. Lahja oli hieno paita joka kertoo hiippiksistä :) ! KiitosKiitosKiitos! Jatkojahan me vietettiin krouvissa Aten ja Katin kanssa ;). Ihan täysin siemauksin ei voinut nauttia sillä flunssa iski ja pää on aivan täynnä räkää :(..
Kuumetta ei ole noussut toistaiseksi kuin pikkuisen ja pieninä hetkinä, mutta yskä, yleinen huono olo, räkä ja silmien vuotaminen on sitäkin mukavempaa - NOT ! Sitkeästi silti huomenna vaan töihin..Ate oli kyllä ihana ja huolehtivainen sekä puoliväkisin kielsi kaiken ylimääräisen suhaamisen että tulisin terveeksi pian. Niinpä kuuliaisena (ja yrittäen käyttää järkeä) vaihdoin normit pitkät viikonloppulenkit vapaana juoksuttamiseen..
Lauantaina veimme Ninan kanssa Nismo, Nemon ja Pomon Saukkolan pelloille jahtaamaan toisiaan ja ah, niin ihania jäniksien ja peurojen jälkiä. Yksin emme olleet koko aikaa ja koen suurta ylpeyttä kun kaikki koirat tottelivat luoksetulo -käskyä nähdessään toisia koiria - jopa Nismo, jonka yleinen periaate on eliminoida kaikki toiset koirat maailmankartalta. Koiruudet saivat juosta ja nuuskia elämänsä kyllyydestä ja kylläpä niillä olikin hauskaa :). Mukana matkassa oli myös lastenrattaat ja pari ipanaakin eli olimme varmaan erikoinen näky koko lauman kanssa keskellä peltoa. Hirvimiehiä ei onneksi näkynyt ja mä Ninalle sanoinkin että meijän tuurilla metsästä ampuu kohta hirvi ja sen perässä ajossa oleva hirvikoira..onneksi se jäi vitsiksi.
Nismo ja Nemo ovat myös kovasti leikittäneet kissoja. Ne ovat hauska joukkio paahtaessaan ympäri taloa peräkanaa..ne oikein painii keskenään ihan kuin olisivat kaikki samaa "lajia". Tilannetta joutuu toisinaan vähän jo rajoittamaankin, kun ylikierroksia alkaa olla havaittavissa. Tuukka on myös kova kissojen leikittäjä ja me ehdimmekin Aten kanssa huokaista juuri, että onpas kissat väsyneitä..noh, olisi vissiin täytynyt jättää taas sekin sanomatta sillä hetken päästä Ate pöllytti ne alas pöydältä, josta olivat ehtineet jo syömään pitsaa, mä siivosin niiden jäljiltä vessan koska kaikki ruoka- ja vesikipot oli kaadettu ja levitetty ympäriinsä, unohtamatta alas revittyjä pyykkejä narulta. Huoh. Koplalla on niin paljon vauhtia ja energiaa että oksat pois..lisäksi ne tutkivat kaikki kaapit, heittävät sieltä tavarat alas, raapivat tapetteja (eivätkä suinkaan siihen tarkoitettuja raapimispuita) , kaatavat ja levittävät paperiroskikset yms muuta kivaa puuhaa. Onhan ne kyllä suloisiakin ja käpertyvät mielellään syliin nukkumaan.
Nyt jatkan kuuntelua - Ate soittaa kitaraa, mukavaa :)
Kuumetta ei ole noussut toistaiseksi kuin pikkuisen ja pieninä hetkinä, mutta yskä, yleinen huono olo, räkä ja silmien vuotaminen on sitäkin mukavempaa - NOT ! Sitkeästi silti huomenna vaan töihin..Ate oli kyllä ihana ja huolehtivainen sekä puoliväkisin kielsi kaiken ylimääräisen suhaamisen että tulisin terveeksi pian. Niinpä kuuliaisena (ja yrittäen käyttää järkeä) vaihdoin normit pitkät viikonloppulenkit vapaana juoksuttamiseen..
Lauantaina veimme Ninan kanssa Nismo, Nemon ja Pomon Saukkolan pelloille jahtaamaan toisiaan ja ah, niin ihania jäniksien ja peurojen jälkiä. Yksin emme olleet koko aikaa ja koen suurta ylpeyttä kun kaikki koirat tottelivat luoksetulo -käskyä nähdessään toisia koiria - jopa Nismo, jonka yleinen periaate on eliminoida kaikki toiset koirat maailmankartalta. Koiruudet saivat juosta ja nuuskia elämänsä kyllyydestä ja kylläpä niillä olikin hauskaa :). Mukana matkassa oli myös lastenrattaat ja pari ipanaakin eli olimme varmaan erikoinen näky koko lauman kanssa keskellä peltoa. Hirvimiehiä ei onneksi näkynyt ja mä Ninalle sanoinkin että meijän tuurilla metsästä ampuu kohta hirvi ja sen perässä ajossa oleva hirvikoira..onneksi se jäi vitsiksi.
Nismo ja Nemo ovat myös kovasti leikittäneet kissoja. Ne ovat hauska joukkio paahtaessaan ympäri taloa peräkanaa..ne oikein painii keskenään ihan kuin olisivat kaikki samaa "lajia". Tilannetta joutuu toisinaan vähän jo rajoittamaankin, kun ylikierroksia alkaa olla havaittavissa. Tuukka on myös kova kissojen leikittäjä ja me ehdimmekin Aten kanssa huokaista juuri, että onpas kissat väsyneitä..noh, olisi vissiin täytynyt jättää taas sekin sanomatta sillä hetken päästä Ate pöllytti ne alas pöydältä, josta olivat ehtineet jo syömään pitsaa, mä siivosin niiden jäljiltä vessan koska kaikki ruoka- ja vesikipot oli kaadettu ja levitetty ympäriinsä, unohtamatta alas revittyjä pyykkejä narulta. Huoh. Koplalla on niin paljon vauhtia ja energiaa että oksat pois..lisäksi ne tutkivat kaikki kaapit, heittävät sieltä tavarat alas, raapivat tapetteja (eivätkä suinkaan siihen tarkoitettuja raapimispuita) , kaatavat ja levittävät paperiroskikset yms muuta kivaa puuhaa. Onhan ne kyllä suloisiakin ja käpertyvät mielellään syliin nukkumaan.
Nyt jatkan kuuntelua - Ate soittaa kitaraa, mukavaa :)
29.10.2010
Agihiippikset Nismo & Nemo
Eilen koulutin viimeisen kerran tälle vuodelle. Tai noh, ainakaan se ei tästä eteenpäin ole viikottaista ;) ! Vuonna 2011 sitten taas heti vkolta 2 alkaen! Itku meinasi eilen tulla silmään - ne oli niin hirmuisesti kehittyny ja ne oli niin taitavia!!! Hyvä TE!!! Niin ja superkiitokset Maijalle erityisestä lahjasta :) - olen otettu!
Väliajalla ja alkeiden jälkeen olikin sitten aikaa pienille kiitäjille - Nismolle ja Nemolle. Nemo pääsi ensin puuhastelemaan ja rimat taas maassa. Otin naksun taskusta ja sillä "hyppyytin", lähetin eteen jne. Kaarratti niin pitkät kaarrokset hyppyjen jälkeen valsseissa että siihen väliin olisi mahtunut ainakin kuusi Nemoa?! Pari kertaa palkkaa siivekkeen taakse niin parempi - mitä Nemo ei ruoan eteen tekisi :D . Tein kolmella "hypyllä" + putkella niistoja, valsseja, persjättöjä, takaaleikkauksia, sylkkäreitä ja parit vippauksetkin sekä twistin ja takaakiertoja -Nemo se vaan paahtoi häntä tötteröllä aivan innoissaan. Se lukee ihan hirmuisesti, katsoo, mutta etenee kuitenkin ja uskaltaa irrota hyvin. Mun on niin hirmuisen helppo mennä sen kanssa ja kuten olen monesti todennut - Nemo on ollut hyvä opettaja ohjaukseen. Pelkäsin hämäryyden vaikuttavan sen hahmotuskykyyn (mistä lie sekin johtuu että ajoittain siltä vaikuttaa koska silmät on kuitenkin terveet?! ) mutta ei ollut vaikutusta. Loppupalkaksi se sai kohtuullisen ison namin, jonka se päätti mennä putkeen syömään :D . Täytyi pariin kertaan tarkastaa että meni viimeistä murusta myöten..Lopuksi eteenmenoa kipolle/palkalle ja hienosti jää odottamaan että vien palkan ja malttaa kontaktissa odottaa kun palaan viereen ja annan käskyn. Kyllä sillä oli kivaa!
Nismo sitten...huhhuh...voi tuska sen kanssa. Ensinnäkin itse kentälle meno kesti melkein 5 minuuttia. Se huutaa ja koohottaa vaikka ottaa kontaktin minuun heti (Nismolle pakollinen, muuten ei tule mitään), mutta koska meillä ei haukuta niin joutuu takaisin autoon ja uusi yritys. Kolmas tai neljäs kerta taisi jo onnistua. Ärsyttävää säätämistä, mutta pakko olla ehdoton :(. Radan pätkää : A,hyppy, putki, 2 hyppyä ja putkeen. Simppeli, mutta suora pätkä eli haltuunottoja ja korvia OLISI tarvittu. Hyvin irtoaa kontaktiesteille näemmä..mutta ottaa kierroksia, menee hypyn, juoksee päättömästi ympäri kenttää, menee kaukana olevaan mutkaputkeen, juoksee puomille ja sitten tulee mun jalkoihin häntä heiluen että olinko taitava?! Uudestaan ja sama homma..tällä kertaa taisi puomin jättää tekemättä (ARG!) . Sitten kutsuin, otin haltuun ja teimmekin tottista siellä esteiden välissä pujotellen. Meinasi lähteä, mutta tiukalla "seuraa" käskyllä pysyi kyllä ja toimikin hyvin. Sitten uusi yritys ja heti NOLLANA koko pätkä :) ! JEE! Nismon kanssa saa olla tarkkana..se ei paljon ohjauksia kysele (kuten Nemo) vaan jos ei käskyä tule niin se kyllä ihan itse keksii mihin menee. Töppöjalkojen päästessä vauhtiin mennäänkin sitten semmoista kyytiä että oksat pois ja en tule ohjaukseen. Tehtiin yksittäiselle hypylle irrotuksia ja sitä tuttua kaheksikkoa yhden hypyn ympäri. Täytyy ottaa targetti käyttöön varmaankin. Ihan hyvin se kyllä meni. On ne vaan niin erilaisia Nemon kanssa, kuin yö ja päivä. Nismossa on kyllä se ihanaa, että kun se oikeasti keskittyy, se antaa itsestään 110 % niin tokossa, rallyssa kuin agilityssakin..loppuverryttelynä kirppuset saivat juosta pitkin "pusikoita" :). (=n. 10 cm heinää)
Hiski ei voinut ymmärtää miksi hän ei päässyt treeneihin ollenkaan..voi toista. Kyllä se taas kerkeää tässä parin viikon aikana, varmaan ihan tarpeeksi.
Tänä aamuna herkisteltiin ja vetisteltiin onnesta - mun syntymäpäivän kunniaksi Ate ja pojat olivat ostaneet ihania lahjoja ja muutenkin muistaneet :). On ne rakkaita, on ne ihania!!!
Väliajalla ja alkeiden jälkeen olikin sitten aikaa pienille kiitäjille - Nismolle ja Nemolle. Nemo pääsi ensin puuhastelemaan ja rimat taas maassa. Otin naksun taskusta ja sillä "hyppyytin", lähetin eteen jne. Kaarratti niin pitkät kaarrokset hyppyjen jälkeen valsseissa että siihen väliin olisi mahtunut ainakin kuusi Nemoa?! Pari kertaa palkkaa siivekkeen taakse niin parempi - mitä Nemo ei ruoan eteen tekisi :D . Tein kolmella "hypyllä" + putkella niistoja, valsseja, persjättöjä, takaaleikkauksia, sylkkäreitä ja parit vippauksetkin sekä twistin ja takaakiertoja -Nemo se vaan paahtoi häntä tötteröllä aivan innoissaan. Se lukee ihan hirmuisesti, katsoo, mutta etenee kuitenkin ja uskaltaa irrota hyvin. Mun on niin hirmuisen helppo mennä sen kanssa ja kuten olen monesti todennut - Nemo on ollut hyvä opettaja ohjaukseen. Pelkäsin hämäryyden vaikuttavan sen hahmotuskykyyn (mistä lie sekin johtuu että ajoittain siltä vaikuttaa koska silmät on kuitenkin terveet?! ) mutta ei ollut vaikutusta. Loppupalkaksi se sai kohtuullisen ison namin, jonka se päätti mennä putkeen syömään :D . Täytyi pariin kertaan tarkastaa että meni viimeistä murusta myöten..Lopuksi eteenmenoa kipolle/palkalle ja hienosti jää odottamaan että vien palkan ja malttaa kontaktissa odottaa kun palaan viereen ja annan käskyn. Kyllä sillä oli kivaa!
Nismo sitten...huhhuh...voi tuska sen kanssa. Ensinnäkin itse kentälle meno kesti melkein 5 minuuttia. Se huutaa ja koohottaa vaikka ottaa kontaktin minuun heti (Nismolle pakollinen, muuten ei tule mitään), mutta koska meillä ei haukuta niin joutuu takaisin autoon ja uusi yritys. Kolmas tai neljäs kerta taisi jo onnistua. Ärsyttävää säätämistä, mutta pakko olla ehdoton :(. Radan pätkää : A,hyppy, putki, 2 hyppyä ja putkeen. Simppeli, mutta suora pätkä eli haltuunottoja ja korvia OLISI tarvittu. Hyvin irtoaa kontaktiesteille näemmä..mutta ottaa kierroksia, menee hypyn, juoksee päättömästi ympäri kenttää, menee kaukana olevaan mutkaputkeen, juoksee puomille ja sitten tulee mun jalkoihin häntä heiluen että olinko taitava?! Uudestaan ja sama homma..tällä kertaa taisi puomin jättää tekemättä (ARG!) . Sitten kutsuin, otin haltuun ja teimmekin tottista siellä esteiden välissä pujotellen. Meinasi lähteä, mutta tiukalla "seuraa" käskyllä pysyi kyllä ja toimikin hyvin. Sitten uusi yritys ja heti NOLLANA koko pätkä :) ! JEE! Nismon kanssa saa olla tarkkana..se ei paljon ohjauksia kysele (kuten Nemo) vaan jos ei käskyä tule niin se kyllä ihan itse keksii mihin menee. Töppöjalkojen päästessä vauhtiin mennäänkin sitten semmoista kyytiä että oksat pois ja en tule ohjaukseen. Tehtiin yksittäiselle hypylle irrotuksia ja sitä tuttua kaheksikkoa yhden hypyn ympäri. Täytyy ottaa targetti käyttöön varmaankin. Ihan hyvin se kyllä meni. On ne vaan niin erilaisia Nemon kanssa, kuin yö ja päivä. Nismossa on kyllä se ihanaa, että kun se oikeasti keskittyy, se antaa itsestään 110 % niin tokossa, rallyssa kuin agilityssakin..loppuverryttelynä kirppuset saivat juosta pitkin "pusikoita" :). (=n. 10 cm heinää)
Hiski ei voinut ymmärtää miksi hän ei päässyt treeneihin ollenkaan..voi toista. Kyllä se taas kerkeää tässä parin viikon aikana, varmaan ihan tarpeeksi.
Tänä aamuna herkisteltiin ja vetisteltiin onnesta - mun syntymäpäivän kunniaksi Ate ja pojat olivat ostaneet ihania lahjoja ja muutenkin muistaneet :). On ne rakkaita, on ne ihania!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)