Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.2.2011

Suuri suru

Pikkuinen harmaa tyttö, Dagdahoff Artemis Vierte, ei enää tänään iltapäivällä jaksanut taistella pienestä elämästään. Se ei jaksanut imeä ja paino ei lähtenyt nousuun. Atea lainatakseni, lyhyestä elämästään huolimatta tämä pieni harmaa sulatti jo monta sydäntä.

Tänään taas huomasimme, kuinka voimattomia olemmekaan suuren luontoäidin rinnalla. Vain Unna tiesi, ettei pennusta ole eläjäksi. Ikävä on kova - niin nopeasti tuollainen pieni jättää jäljen sydämeen. Nuku rauhassa pieni harmaa. Nyt sinua ei satu mihinkään.

Olen niin pahoillani Aten, Maijan ja Saminkin puolesta. Vaikka näin oli oikein, sydämellä on iso paino.

- Rakkaudella Hanna

Pieniä pentusia

MEILLÄ ON PENTUJA :) !!!

Perjantaina me oltiin koko ilta Karkkilassa. Seurailtiin Unnaa joka alkoi käymään levottomaksi..mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja tultiin kotiin nukkumaan. Oltiin molemmat Aten kanssa niin jännityksessä että uni oli tullut jossain vaiheessa sohvalla ja siitä myös herättiin. Mulla oli lauantaina työpäivä ja otin Nismon ja Nemon mukaan. Puolenpäivän aikoihin juttelin Aten kanssa joka oli aamusta heti mennyt Unnan luo. Kyselin miltä se vaikuttaa ja Ate kertoi että kovin petailee ja on levoton ja puuskuttaa..sitten se yhtäkkiä sanoi "nyt tuli vedet" ja puhelu päättyi..pikkuisen hermostutti!!! Töihin keskittyminen oli vaikeeta ja heti kun kello tuli kaksi, suljin kaupan ja lähettiin hiippiksien kanssa kohti Karkkilaa.

Reilu kolme tuntia oli kulunut synnytyksen käynnistymisestä kun tulin paikalle ja siellä pötkötteli kaunis mamma sekä 7 pientä piipittävää kurttukuonoa :) ! Voi että..kyllä syntyminen on ihmeellinen asia..Unna on loistava emä. Hiskille me kerrottiin että siitä on tullut isä! Tässä he ovat, kaikki yhdessä pinossa.


Ate sanoi että koko synnytys meni täysin luonnollisesti. Unnan poltot oli ok ja pennut syntyivät nopeasti. Yhtään ei tarvinnut tunkea sormiaan siihen peliin, putsata pentuja tai asetella niitä nisille saati leikata napanuoria..hassua miten koira vaan tietää mitä tehdä, ihan luonnostaan. Aten toive olikin, että asiaan ei joutuisi puuttumaan vaan voisi vain valvoa vieressä. Unna on niin hieno mamma!

Pennut saivat jo nimetkin. Ate on odottanut pikkuisia kuin kuuta nousevaa, joten se mistä nimet tulevat oli jo tiedossa etukäteen. Ne nimettiin jumalien mukaan ja perään lisättiin numero saksan kielellä, joka kertoo monentena ne ovat nähneet päivänvalon :). Yksi pennuista on kovin pieni ja selkeästi muita heikompi.Toivon koko sydämestäni, että se jaksaa taistella. Hän on myös minun lempilapsi - Dagdahoff Artemis Vierte, pikkuinen tyttö


Pennuista kolme on hyvin harmaansävysiä. Harmaita hoffeja on jonkin verran ja ne siis ovat värivirheellisiä. Moni kasvattaja olisi varmasti ollut kauhuissaan asiasta, mutta mistä tällaisia voi tietää vaikka kuinka on tutkittu? Eikä väri estä sitä, etteikö niistä tulisi ihmisen parhaita ystäviä ja elämänkumppaneita :) ! Melkein kaikilla pikkuisilla on jo alustavasti kodit. Upeeta!

Olen Aten puolesta ihan hirmuisen onnellinen :) ! Ensimmäinen Dagdahoff pentue..ja Ate sai vielä olla paikan päällä todistamassa jokaisen syntymää ja kaikki meni hyvin. Ate on ollut pentujen kanssa paljon ja kaikki on läpikotaisin tutkittu, punnittu jne..vitsit miten pieniä ne on. Kun ne laittaa kasvojen lähelle, ottavat napakasti nenänpäästä kiinni ja alkavat imeä :) ! Pikkuiset tassut ja pikkuiset korvat. Ja mikä tuoksu :) ! Ihania pentuja!

Pennut ovat vieneet viikonlopusta kaikki muut ajatukset...tämä näkyi eilen Hiskin ja minun agistarteissa Liedossa.2 x agi ja 1 x hyppis. Oli radoissa paljon hyviäkin kohtia, mutta jostain syystä meillä oli ihan outoja virheitä..kuten se että kaikkien keppien sisäänmenot meni päin persettä?! Väärästä välistä tai ohi kokonaan..sitten kun lähti pujottelemaan niin kuitenkin ok. Hyppis oli haasteellinen ja olin niin ylpeä siitä, ettei hyllytetty vaan vaikeiden kulmien ja ohjauksen kanssa selvittiin keppivitosella ja yhden riman putoamisella, eikä se ohjauskaan niin kamalaa ollut :). Tuloksina 15, 10 ja 10. Kiitos KAtille taas seurasta ja avusta ihan hirmuisesti!!! Hiskin kanssa oli sellaisia onnistumisen tunteita muutamissa kohdissa, että ei ne nollat kaukana ole..ihmetyttää vaan ne kepit, varsinkin kun niissä ei torstain treeneissä ollut mitään vikaa. Seuraavia startteja kohti :) ! Ylpeä olen Hiskistä ja hei, sehän on tuore isäkin ;).

Tänään illaksi pentulaan Karkkilaan!!! Nyt siivoushommiin ja lenkille!!! Vapaapäivä :)

25.2.2011

Kaikenlaista ja kaikkien koirien kanssa

Ah, vapaapäivän ihanuutta. Pakkaselle vähän kiukuttelin alkuun, mutta lopun päivää koitin olla välittämättä. Miran kanssa oltiin sovittu että mennään Lohjalle treenaamaan ja ajattelin että kun on aikaa, otan koko lauman kyytiin :). Matkalla mulla meni hermo yhteen pakettiautokuskiin joka ajoi ihan kiinni takaluukussa. Huomautin sitten ihan ystävällisesti, että mulla on koiria siellä ja jos joudun jarruttaa niin se liiskaa ne totaalisesti...ärsyttävä piirre kanssa-autoilijoissa. Hmh. Noh, onneksi kuinkaan ei käynyt enkä joutunut painamaan sitä jarrua.

Hallilla oli Jukka (?) tervunsa kanssa kun kurvattiin Miran kanssa pihaan. Hän sitten jutusteli meijän kanssa aikansa ja teki radan pätkänkin. Paljon kääntöjä ja vaikeita kulmia esteille sekä etenemistäkin ja kaukaa ohjausta..kontakteja ja kepeille vauhtikulma. Hyvä treeni! Olin myös tyytyväinen Miran puolesta koska Balu ja Nuusku meni aivan upeasti! Vähän kateellinenkin, etenkin Balun keppivauhdista ;) !

Hiskin päivän teemana oli kepit, kepit ja kepit. Mä luotan sen sisäänmenoihin kisoissa ihan liian huonosti ja painan liikaa päälle. Nyt kun annoin sen mennä vaan niin jopa takaaleikkaus kepeille sujui ilman ongelmia! Vauhtia oli kivasti ja taktiikka on oikea..paljon palkkaa eteen ja leluvedätystä. Vauhti ei kärsinyt vaikka sivuirtosinkin. Jes! Rata oli mielenkiintoinen ja siinä oli paljon hyviä treenikohtia. A:n ja puomin kontaktit meni NIIN nappiin. Vauhtia on tullut ja varmuutta myös. Eteenmeno layeröinnin muodossa oli alkuun haastellinen, mutta yhdellä loppupalkkauksella se saatiin jäämään muistijälkeen. Mun edessä kääntymiset on edelleen vaikeita tai mä en vaan osaa..tulee päin, kääntyy rumasti..pöh..oon niiden kanssa vaikeuksissa. Eipä voi koiralta vaatia jos ei itsekään osaa sen kanssa :)

Pikkuinen lemmu Nemo oli aivan tohkeissaan! En ole pitkään aikaan nähnyt siinä sellaista treeni-intoa! Kaikki sen kanssa sujui kuin vettä vaan, edessä kääntymiset, kontaktit, layeröinti, eteen lähetykset, käännöt. Sen kanssa oli niin vaivatonta, vähäeleistä ja helppoa mennä. Toinen tykitti sen mitä pienillä jaloillaan pääsi, kuunnellen kuitenkin aivan täydellisesti ohjausta. Huokaisinkin Nemoa rapsutellen, että voi kun mä osaisin kaiken sen taidon siirtää Nismolle...voi kunpa osaisin..

Hmm..Nismo oli...vallaton...putkia pitää treenata sen kanssa paljon. Menee mutta irtoavuus on huonohko. Ihan hauska kontaktiesteillä ja ainakin on vauhtia :) . Sain taas pelätä että se taittaa niskansa kun mennä paahtoi mitään mistään välittämättä. Harjoittelimme myös rengasta ja se meni oikein hyvin lähetyksellä ja vastaanotolla. Kepeille on myös löytynyt rytmiä, pitäisi vaan päästä useammin verkoille. Lähtöön ei meinannut millään jäädä, ainakaan hiljaa. Pikkuisen hommia sen kanssa kaikilla osa-alueilla :D ! Noh, ainakaan virettä ei joudu kaivamaan, pikemminkin hillitsemään :D !

"Se kuulostaa ihan karhulta" ..Miran kommentti ja kukas muukaan kyseessä kuin Wilma. Odottaa yleensä ihan hiljaa, mutta eilen hallilla odottaminen kun Hiski pääsi radalle oli aivan kamalaa. Huusi ja möykkäsi kuin pieni apina ja mun keskittymiskyky menikin siihen alkuun. Sain sen kuitenkin hiljaiseksi ja istumaan radan viereen nenu ummessa - ihme hoffi :D ! Wilma pääsi omalla vuorollaan vähän tokoilemaan ja pikkuisen tekemään hyppyjä ja niiltä kääntymisiä. Mini-rimoilla edelleen ja Wilma on innokas loikkija. En ole uskaltanut sitä viedä vielä kontakteille muutoin kuin alasmenoille toki ota-harjoituksia tekemään. Vähän oli eilen taas kesittymisvaikeuksia.

Hyvä mieli jäi kun pääsi rauhaksiin kaikkien kanssa tekemään! Kiitokset Miralle! Kotimatkalla käytiin Atea töissä moikkaamassa ja ilta menikin ihanasti loikoillen kun aamulla olin ehtinyt jo siivoamaan. Vähän tuntuu siltä, että nuha puskee takaisin. Toivottavasti ei...

Jännitys tiivistyy ja Unna turpoaa...me Aten kanssa jännitetään ihan tosissaan :).

23.2.2011

Wilma oppii

Tänään me mennään katsomaan Unnaa :) ! Ate kävi viikonloppunakin, mutta mä en töiden takia päässy. Vitsit, h-hetki on koska vaan ja mua ainakin jännittää ihan pirusti. Hoffien pentulista on täynnä pentuja, joten olen entistäkin iloisempi siitä, että Atelle on tullut niin paljon soittoja pennuista - kiinnostusta yhdistelmään on! Nyt sitten vaan toivotaan että kaikki menee hyvin ja katsotaan millainen määrä sieltä tulee pikkuisia :). En malttaisi odottaa!

Eilinen oli hiippiksille työpäivä..siksipä ne jäivät kotiin lepäämään ja nappasin vain hoffit treenaamaan. Heti alkuun meinasi mennä hermo niiden riekkumiseen ja mä todellakin tarveisin piikit kenkiin, kun ne on mulla samaan aikaan hihnoissa. Pikkuisen palaverin jälkeen sain ne kuitenkin sen verran kuriin, että päästiin liikkeelle. Huh! Porukassa tyhmyys tiivistyy, oikeita enkeleitä ovat yksinään ;) - ainakin joskus.

Jotenkin sitä aikaa taas oli vähän, mutta sainpas Hiskin vietyä "vieraalle" radalle. Viikonlopun episodi puomin kanssa ei todella sitten jättänyt minkäänlaisia jälkiä. Ei keinulle eikä puomille. Molemmissa oli potkua ja vauhtia eikä hyppinyt kontakteja. Karkasi kyllä kontaktilta mun liikkeestä joten tehostettiin sitä alasmenoa palkan kera muutaman kerran. Kepit oli hankalat sillä nenän edessä ollut puomi olisi ollut sata kertaa kivempi..ruma käännös mutta sain sen pujotteluun. Tekniikka itse pujotteluun alkaa olla kohdillaan, vauhtia vain lisää. Lelulla pystyy vedättämään hyvin eikä tule ulos kepeiltä. Paljon vekkauksia ja tiukkia käännöksiä - nehän sujui!!! Kokonaisuudessaan ihan passelisti menneet treenit ja saatiinpa se nollanakin menemään :). Tuntui taas että meidän yhteistyö on tosiaan alkanut toimimaan.

Wilma yllätti todella positiivisesti. Normisti se hösöttää ja jaksaa keskittyä aika lyhyen aikaa. Tekee kyllä mutta se maltti, se maltti... Se odotteli kiltisti hallilla kun muut treenasivat ja lopuksi kun tuli sen vuoro, niin sehän meinasi ratketa liitoksistaan kun pääsi tekemään ja pyöri minua ympäri hakien itse kontaktia aktiivisesti. JES! Pidettiin oikein hauskaa, paljon palkkaa, kehumista ja riekkumista. Wilma oli aivan tohkeissaan ja häntä heiluen puuhasteli. Tulihan sieltä muutama hoffiloikkakin mutta annettakoon se anteeksi. Se haki vinkuleluakin tohkeissaan ja ylpeänä kantoi sitä kun kehuin. Ensimmäisiä pitkiä seuraamisia mun kanssa. Pidin nakkia suussa jotta sain käden laskettua alas - hyvin kesti eikä jätättänyt tai tökkinyt kättä. Tosi jees!!! Perusasennossa suoristamisen varaa, joten niitä tehtiin paljon. Muutama luoksetulo, osa niin että heitin palkan selän taakse kun lähti tulemaan ja osan palkkasin edestä. Vauhtia saisi olla enempi loppuun asti mutta jää ja lähtee hyvin. Liikkeestä maahanmeno oli hassu..mönkii herkästi perään, joten palkkailin vierestä että pysyy paremmin. Energinen Wilma on aina, mutta ekaa kertaa se oli kohdistanut kaiken energiansa täysin oikeeseen asiaan eikä välissä hössöttänyt muuta. Vitsit, sehän oppii :) !

Toivottavasti saan huomenna pidettyä vapaapäivän..koti pitää saada siistiin kuosiin ja olisi kiva lenkkeillä päivällä kun on vähemmän pakkasta :)

22.2.2011

Hei me leikitään !

Näimme viikonloppuna miten Nasse innostui purutyynystä ihan toisiin maailmoihin, vai jopa kolmansiin? Siitä innostuneena tuumasimme että kyllähän Hiskinkin täytyy samanlainen "lelu" saada. Naureskelimme Aten kanssa myös sille, että mites tuolla agistarteissa? Kauhistuuko muut jos mun palkkalelu on tuollainen puolihiha/tyyny :D ? Hiski on kova repijä ja leikkijä muutenkin, syttyy leikkiin heti kun näkee lelun, tai hanskat, pipon, paidan....kaikki käy. Taistelee hyvin ja sisukkaasti. Ei siis ollut yllätys että se nappasi heti kiinni tähänkin leluun ja repi niin pirusti! Mä yllätyin vaan siitä, miten erilainen se oli tällä lelulla. Se todella kantoi saalista omasta mielestään kun irrotin tyynystä eikä pirulainen ekalla kerralla edes antanut sitä mulle vaan murisi?!

Tässä me taistellaan. Älkää välittäkö taustalla näkyvästä ruokahuoneesta, johon odotamme valmistajalta uusia tapetteja ja ikkunalistoja (kiitos kissat!) . Kuva : Ate


Wilma huusi kuin syötävä portin takana kun Hiskiä leikitettiin. Vaihdettiin ja Wilma nappasi ekalla kerralla ihan ok:sti tyynystä. Repi hyvin ja murinaakin tuli. Kantoi saalista ihan onnessaan häntä heiluen kun irrotin. Siltikään se ei ole aktiivinen leikkijä. Ei halua purra siihen tyynyyn mitenkään aktiivisesti, mutta sitten kun se siihen tarttuu niin repii hyvin. Painetta kestää silloin kun on kiinni lelussa mutta tarttumisvaiheessa ei yhtään. Aten kanssa ei meinannut leikkiä ollenkaan alkuun, mun kanssa oli helpompaa..hassua..ehkä se liittyy siihen paineistumiseen? Kyllä nekin sai sitten repimistäkin aikaan :). Leikitin illalla vielä sen lempparilla eli siilillä ja sitä tarjoaakin itse revittäväksi kun kysyy "missä on Wilman siili". Saalisvietistä ei kyllä voi kuitenkaan puhua tai innokkaasta leikkijästä. Treenii treenii ja paljon leikkimistä :). Tykkää kuitenkin ravistella ja roikkuu hanakasti lelussa heti kun sen saa tarttumaan siihen. Noutaakin lelua.

Pakkaset on vähän laskeneet! Jee! Suunta on oikea!!! Meijän keittiöstä on hetkittäin jäätynyt vesiputki..toistaiseksi sinne suunnattu puhallin on auttanut. Onneksi! Nismo ja Nemo ovat touhuneet pikkuisia rallyjuttuja ja eilen mua nauratti Nismo, jolla selkeästi syttyi lamppu ihan itekseen. Paikallaanmakuutin niitä ruokakuppien edessä..tuttu homma..ilman lupaa ei nousta. Nismo sitten jostain nappasi ärsykkeen ja ponkaisi ruokakupille. En sanonut mitään, koska se otti suun täyteen nappuloita, valui kuin hidastetusta elokuvasta takaisin maate ja yksi nappula törötti sen huulen välistä :D. Pikkuisen oli pokassa pitelemistä. Selkeästi jokin lamppu siellä päässä syttyi että ei vielä olisi saanut lähteä. Tänään Nismo ja Nemo pääsivät mun kanssa töihin. Lassikin on vielä tänään apuna yhdessä isossa markkinointimateriaalilähetyksessä. Hyvä homma koska valloillaan oleva pöpö on kaatanut Ellenin sängyn pohjalle kuumeeseen - parane pian!

Eilen jouduin tekemään tilaa koneelle kun meilejä oli yli 20.000..löysin sieltä muutaman vanhan kuvan, jotka olen lähettänyt Nemon kasvattajalle vuonna 2007 - 2008. Pienihän se on ollut aina, mutta vähäinen karvamäärä paljastaa näissä nuoren iän :)



Pentuna erityisesti Nemo aina raahasi jotain pientä peittoa tai paitaa jonka alle peitteli itsensä.


..ja huumorimiehiähän se on ollut aina :D


Nemon tavaramerkki - toinen etutassu ylhäällä


Jos sulla on syötävää, me tehään ihan mitä vaan!


..vaikka Nismo on aikamoinen tosikko, kyllä se aika-ajoin innostuu pieneen hammaspainiin


Rakkaat pienet hiippikset. Ne ovat olleet mukana elämässäni niin monissa jutuissa. Nyt me ollaan vihdoin löydetty koti ja jääty paikalleen - rakkaaseen seuraan :).

20.2.2011

Masalassa agilitya :)

Valitan taas pakkasista...voisiko ne jo loppua?! Onneksi päivisin sentään on ollut vähän lämpöisempää. Lauantaina Nismo ja Nemo pääsivät mun kanssa töihin. Nauttivat suunnattomasti kun saavat olla mukana touhuissa ja käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti :). Iltasella käytiin Ritvalla ja Jukalla oikein koko porukan voimin. Oikein kaunis koti! Kiitos kaffeesta ja makiasta - tullaan varmasti uudestaankin jutustelemaan ja hoffeja rapsuttelemaan.

Tänään me oltiin Hiskin kanssa kisaamassa Masalan kuplahallissa. KKK:n kisat, tuomarina Ritva Herrala ja 2 x agirata. Vähän flunssainen olo oli vielä, mutta ystävämme Katin turvin lähdettiin kuitenkin matkaan. Radat olivat oikein kivoja molemmat, sekaisin vauhtia ja sykkyrää. Ensimmäiselle radalle mentäessä mulla oli jo huonot fiilikset..Hiski ei jotenkin ollut niin hyvin kuulolla kuin pitäisi vaan kiinnitti huomiota liikaa muihin juttuihin. Esteet nähdessään oli kyllä ihan skarppina taas. Hyvin jäi lähtöön. En tiedä mitä tapahtui esteellä numero 4 joka oli puomi. Mielestäni ajoin Hiskin siihen hyvin, mutta kuulin että se liukastui ylösmenolla ja kun käännyin katsomaan, se mätkähti samalla kyljelleen alas puomilta. Tuomarikin näytti kauhistuneelta ja minä äkkiä viemään sitä uudestaan puomille. Epäröi kyllä, mutta tuli kuitenkin. Ohjauskuvioiden sekamelska valssi, persjättö, takaaleikkaus..meni aivan älyttömän hyvin! Sitten A veti puoleensa liikaa verrattuna vieressä olevaan muuriin ja hylkyhän se sieltä napsahti.

Tokalle radalle tosi hyvillä fiiliksellä. Hyvin teki tottista ja oli kuulolla. Jäi hyvin lähtöön ja kääntyi kivasti ekalta putkelta. Kontaktit olivat aika passelit ja saksalainen + sen jälkeinen takaaleikkaus ja niisto onnistuivat hyvin! Kepit oli ehkä hitaammat kuin normisti..putkeen irrotus hyvä ja tällä kertaa tuli hyvin ohjaukseen eikä karannut A:lle. Hyvin haki hyppyjä ja piti hyvää linjaa. Puomilla EI MITÄÄN epäröintiä, onneksi se ei siis ole kovin pehmeä koira :). Puomin jälkeinen takaakierto..rima putosi, hmh..se jäi ainoaksi virheeksi, ajan kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta tulos siis rimasta johtuen 5. Yleisfiilikset tosi jees, koska pidin tärkeimpänä sitä, ettei puomista ollut jäänyt mitään kammoa. Jee :)

Kuplahalli oli meille ihan uusi paikka ja ihan kiva sellainen. Voidaan mennä uudestaankin vaikka siellä kammottava pyöröovi olikin. Hiski ei sitä pelännyt, minä kammoksuin sitä kyllä :) ! KIITOS Kati vielä, olit korvaamaton apu ja seuralainen!

Huomenna ja tiistaina mulle tuleekin apulainen töihin - Lassilla on hiihtoloma. Saapi nähdä pääseekö Nismo ja Nemokin duuniin, olisi hyvää aktiviteettiä niille kunnes nää pirun pakkaset loppuu.

Wilma on hupsu. Se koohottaa ja höseltää, mutta ajoittain rauhottuu jopa miettimään ja tottelemaan. Rakas pakkaus siitä on jo tullut. Intoa tekemiseen tulee koko ajan lisää. Tai noh, ehkä sitä intoa ei koskaan ole puuttunut vaan se on ollut välillä haasteellista kanavoida oikein ;).

Flunssa on ottanut kyllä kaiken energian. Eilenkin nukahdin sohvalle ja heräsin siitä vasta aamulla..Ate oli kyllä epätoivoisesti yrittänyt herättää mutta ei mulla ole moisesta edes mielikuvaa, niin kovin on väsyttänyt. Tänään kyllä kömmin kainaloon :)

16.2.2011

Hiski the agiliidokki & Wilma the hösöttäjä

Miksi mä eilen salaa mietin pääni sisällä, että onpas kivaa kun Tuukan tauti (joku influenssa) ei ole meille muille tarttunut. Olisi pitänyt pitää taas ajatukset kurissa sillä eilen illalla treeneissä oli jo outo olo ja kotona mittasinkin sitten kuumeen, oli ihan reippaasti - pöh! Aamulla tuntui sitten siltä että olen jäänyt pari kertaa jonkun katujyrän alle. Käden nostaminenkin tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja jopa tämä naputtelu siltä että sormet väsyy?! Olisi niin paljon helpompaa jos olisi luonnostaan mukavuudenhaluinen ja rauhallinen ihminen..mutta kun ei ole niin kaikki sairastaminen on pääkopalle paljon raskaampaa kuin itse kropalle. Ärsyttää..huono omatunto tekemättömistä töistä :(..

Pakkaset ovat tehneet kaikkea muuta kuin hyvää. Ei saisi valittaa kun elämässä kuitenkin yleisesti ottaen on kaikki hyvin eli pieni ongelmahan tuo kylmä sää on..koirat käyvät ylikierroksilla..Nismo ja Nemo ovat joutuneet tyytymään aivojumppaan ja lyhyisiin pihajuoksuihin. Sitkeitä nekin ovat pakkasen suhteen, mutta kyllä nämä viime päivien -29 asteen pakkaset ovat niillekin liikaa. Hoffit ei oo moksiskaan, mutta ei niitä voi pitkiä aikoja tarhassa pitää, johan naapurit katsovat jo pahana. Ja minä olen kyllä sen verran kurja lenkittäjä etten todella lähde näillä pakkasilla juoksemaan pitkin metsiä. Noh, onneksi on iso piha ja pakkasten pitäisi loppua tämän viikon jälkeen.

Sunnuntaina Hiskillä ja mulla olisi Kirkkonummella 2 x agirata. Mennään kunnon mukaan..jälkitaudit on sitä luokkaa ettei sinne kannata lähteä itteään tappamaan. Toki toivon tervehtyväni viikonlopuksi.

Eilen ilmeisesti tästä taudista johtuen treenit olivat sellaiset puoliteholla väännetyt..jotenkin siitä puuttui se normaali potku, lähinnä minusta - Hiski oli oikein kätevä ja ripeä :). Kuitenkin ekalla yrittämällä rata nollana läpi, liikaa pelastelu-kalastelua kun en vaan ehtinyt ja pystynyt. Kepit oli kyllä ihan sairaan hyvät. Ui siellä kuin kala vedessä ja taktiikka näytti hyvältä - jes! Ansaesteillä mun vauhdittomuus kostautui rumana ohjauksena..hmm..otettiin keinu ja puomi tehotreeniin ja vauhtia saatiin puomille kivasti. Käytin targettia ja se toimi hyvin. Ei lähtenyt mun liikkeestä vaan pysyi hyvin. Keinulla oli sitten ongelmia kun menee niin perkeleen hilkulle sen kanssa että tuleeko lentokeinu vai ei..olen opettanut vain kaksi asiaa; kovaa päähän asti ja pamauksesta saa lähteä. Nyt se on keksinyt että lähtee ennen pamausta. Palkkailin päähän ja oli ihan ok. Hiskin kanssa on nyt kiva mennä ja se on kohtuullisen hyvin hanskassa ja palkkautuu loistavasti lelulla ja namilla :). Jee!

Ruokakuppi on Wilmalle SE juttu! Kuppi kädessä se tekee mitä vaan ja luulen että sitä on tehty sille pennusta asti. Ajattelin hyödyntää samantyyppistä palkkausta eilen treeneissä ja sehän toimi aivan loistavasti. Kotona oonkin tehnyt sitä pari kertaa, mutta en muualla. Seurasi oikein innokkaasti, jopa pomppien osittain, säilytti hyvin paikan vaikka roikotin kättäkin ihan normaalisti! Wilmassahan on energiaa ja potkua, mutta sen on ollut vaikea kommunikoida ihmisen kanssa ja on hieman varovainen yhteistyössä. Samalla taktiikalla tehtiin pari luoksetuloa ja jäi tosi hyvin istua nakottamaan, tuli heti ja istui kauniisti eteen. Hyvä Wilma! Pikkuisia juttuja ja nostatusta - kyllä oli kivaa. Lopuksi otettiin pari putkeakin ja hyppyjäkin mini rimoilla. Vein rasian hyppyjen taakse ja lähetin - hyvin meni! Lisäksi itse odottaminen meni molemmilta hyvin ja pötköttelivät rauhaksiin kentän vieressä vaikka siinä meni koko ajan joku agilitya. Wilmalla vähän ääni nousi kun hain Hiskin sen vierestä pois mutta hiljeni nopsaan. Uskaltauduin "lenkillekin" molempien kanssa yhtä aikaa eikä ollut mitään ongelmia :) !

13.2.2011

Juhlintaa, agiliitoa ja näyttelyssä

SUURET ja sydämelliset kiitokset tätäkin kautta kaikille vieraillemme perjantaina! Vietimme porukalla Aten 40-vuotis syntymäpäiviä. Kaikki ystävämme eivät päässeet liittymään joukkoon, mutta reipas 30 henkeä mahtui kuitenkin olohuoneeseemme ruoan ja juoman ääreen. Kiitos kiitos ja kiitos - oli hauska ilta. Yhteisenä lahjana kannoimme kaikki kortemme kekoon ja näin ollen Ate ja minä lähdemme pitkälle viikonlopulle Saksaan Berliiniin toukokuun alussa. IHANAA! Ohjelmaakin on kehitetty ja spesiaalina illallinen Berliinin Hard Rock Cafe:ssa - KIITOS Tupu & Tomi :) !!!
Illan naurumäärällä elelee taas muutaman vuoden pidempään. Ate & Hanna kiittää ja kumartaa.

Lauantai meni pitkälti pötkötellen ja roskaruokaa nauttien, välillä vähän unta palloon ja telkkarin katsomista. Sen verran sain itsestäni irti että käytiin Wilman kanssa lenkkeilemässä, seuranamme Kati ja Pimu. Oli loistava keli! Kaiken kiireen, töiden ja arjen hösellyksen keskellä löhöpäivä Aten kanssa tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Tänään starttasimme aamusta kohti näyttelykehiä Lohjalle, Showlinkin halliin. Omat koiramme jäivät kotiin ja Aten oli tarkoitus esittää Soffahoffin urospentu Eijan puolesta. Muutaman mutkan kautta Ate sitten esitti toisenkin koiran samasta pentueesta, nartun kylläkin. Tuomarina Tapio Eerola. Molemmat esitettävät olivat upeita merkkaripentuja ja Ate esitti ne parhaalla mahdollisella tavalla - toisesta tuli ROP pentu ja toisesta VSP pentu. Hyvin juostu - hyvä Ate :) ! Tuttuja oli paljon paikalla ja saimme iloita myös Mikkosten puolesta ja kanssa Nassen esiintyessä upeasti saaden ERIn. Nasse seistä jäpitti kyllä niin komiasti ja esiintyi edukseen! Oli muutenkin oikein kivaa olla katselemassa näyttelyä. Salaa pohdin sitä, että ehkä ensi vuonna samaan aikaan (ja jo aikaisemminkin) saamme toivottavasti katsella Aten kasvatteja kehässä. Vitsit kun se tuntui kivalta ajatukselta :) .

Näyttelyn jälkeen ruoan kautta kotiin, hiippikset kyytiin ja nokka kohti Lägin hallia. Oltiin Miran kanssa päätetty käyttää taas "vapaavuoro" korttia joka on muuten kyllä kätevä ja edullinen! Mira toi Anne Saviojan radan eilisistä kisoista jota tehtiin sitten siinä määrin muokattuna kuin se halliin mahtui. Harmitti niin pirusti kun en voinut pakkasten takia ottaa Hiskiä mukaan :( . Rata olisi ollut sille monilta osin aivan huippuhyvää treeniä ja kun meillä on taas kisatkin tulossa. Höh ja pöh. Kiitos Mira taas seurasta :) !

Pikkuinen lemmu-kiituri Nemo koki "paluun arkeen" ja olin tarkempi sen treenikurista. Hetken se oli hämillään että eikö tehä vaan vähän sitä, tätä ja tota ja saan mennä kuten parhaaksi näen? Alkujärkytyksen jälkeen se toimi niin kivasti että hymy oli herkässä. A -este ei ollut jostain syystä kovin mieluinen ja tuli herkästi ohi..hmm..kepit olivat aika pätevät parilla toistolla! Putkeen irrotukset taas tosi hyviä vaikka miten lähetteli ja vaikeutti. Ne on Nemon vahvuus ehdottomasti ja menee sinne häntä tötteröllä. Lähtötreeniäkin vähän kun ei millään malttaisi. Vedot olivat yllätys! Yleensä tulee heikosti, mutta tänään ei mitään ongelmia!!! Samoin ne pitkälle valumiset hypyiltä, niistä ei tänään ollut tietoakaan vaan kaarrokset olivat oikein tiukkoja. Kaiken kaikkiaan aika hyvin saatiin koko rata onnistumaan! Naksutin kädessä otimme sitten Nemon kanssa tokoa ja rallyakin vielä. Seuraamiseen ollaan löydetty toimiva kikka ja se seurasi jopa suoraankin lyhyitä pätkiä normaalin poikittamisen sijaan ja koitin olla tarkkana merkkaamassa naksulla sen oikean asennon - Nemo kun siitä naksusta niin innostuu. Eteentulot olivat turhankin riehakkaita ja on se hassu kirppu..yrittää palkan toivossa viittä - kuutta asiaa muutaman sekunnin aikana jos sitä ei ota haltuun.

Musta putki oli Nismon mielestä kamala! Sinne ei voinut kertakaikkiaan mennä kuin sitten helpotuksen avulla. Hmm..Pussia se teki ensimmäistä kertaa ja Mira piti kangasta ihan vähän raollaan - hyvin meni! Liikaa oli taas yleisesti virtaa enkä saanut sitä tottiksella purettua..nosti vaan lisää ja yhden esteen helppo "jankkaaminen" ja siitä palkkaaminen sai sen sitten lopulta siihen tilaan että voisi oppiakin jotain. Ennen sitä vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. Keskittyessään se on kyllä niin kiva! Nopea ja röyhkeäkin, tulee ohjaukseen ja sitkeästi haluaa tehdä oikein kuitenkin. Puomi on kyllä nopea niillä jaloilla, samoin A. Nauttii ihan selkeästi menemisestä ja ohjauksen puuttuessa tai ollessa myöhässä keksii ihan itse omat reittinsä :D. Kepit me otettiin tehotreeniin. Käytettiin Lägin verkkoja ja muutaman toiston jälkeen siinä alkoi jo näkyä rytmiä ja itsenäisyyttä. JEE! Sisäänmenoa pelkästään myös ja sekin alkoi jo kauemmallakin lähetyksellä muodostua. Muurin se näki myös ensi kertaa eikä ollut moksiskaan. Naula päässä vaan yli vaikka ei yhtään näekään onko siellä takana mitään. Lähtötreenissä sai olla tiukkana ettei jää haukkumaan tai varasta. Kestää yllättävänkin tiukan käskytyksen siinä kohtaa - vietissä?? Parin ihan radalta näyttäneen pätkän, kontaktitreenien, muutaman irtonaisen ohjauskuvion, pussin, verkkokeppien, sisäänmenojen ja putkien jälkeen Nismolla oli vielä täydet paukut energiaa hyvään tottikseen. On se uskomaton koira kaikin puolin. Rakas paviaani :)

Huh mikä viikonloppu! Tuli sitä vielä Eldelläkin piipahdettua ja kahveellakin kylillä..kaikkea sitä kerkii kun oikein pistää töpinäksi. Kiitos! Kaikki miehet kotona ja asiat hyvin. Onnellinen olo. Tykkään.

Loppuun vielä muutama kuva jotka löytyi koneelta enkä mielestäni ole niitä vielä tänne laittanut..osa vanhempia, osa uudempia :).

Wilmurin nassukka

Ate ja Hiski - SM toko 2009

Nismon suuri kieli :)

Nemo seisoo - kentällä, kevät 2010

Nemo pujottelee - kentällä, kevät 2010

9.2.2011

Hiippuri-kiiturit ja pirun Rellu

Autot on kyllä yksiä perkeleitä. Mulla on ollut niiden kanssa AINA hemmetin huono tuuri...ja joo, omaakin vikaa löytyy, mutta silti tuntuu että mulle on osunut aina sellaiset kotterot, jotka tuppaa menemään rikki. Rakas Minukki kustansi mulle viime vuonna yli 4.000 € hajotessaan. Tästä johtuen mä saan ahdistuskohtauksen välittömästi jos auto alkaa reistailemaan. Sunnuntaina Rellu sitten keksi, ilman mitään ennakkovaroitusta, käynnistää ajoneston eikä se lähtenyt millään konstilla pois. Ate ropasi sitä vaikka kuinka kauan, etsi netistä kaikki kikkavitoset ja -kolmoset, kokeili, käänsi ja väänsi, kokeiltiin vara-avainta jne..mikään ei auttanut ja Rellu sitten jäi Saukkolaan punttiksen pihalle. Ei muuta kuin hinaukseen kohti Lohjanportin Autoa. Ate järjesteli kaiken niin että mä jouduin mennä vain maanantaina bussilla duuniin ja tiistaina lainasin sen autoa. On se muru, kiitos! Suureksi yllätyksekseni auto tuli kuntoon muutamassa tunnissa, vakuutus maksoi hinauksen ja koko homman korjaus maksoi 77,50 !!! Vitsit ja vaude :) . Tänään mä sitten kurvailin Rellulla töihin ja eilen pääsin treeneihinkin! Oon niin onnellinen!

Kiitos auton, pikkuista kikkailua tuli siihen treeneihin lähtöön ja päätin jättää hoffit kotiin. Ne oli ihan ymmyrkäisinä että MITEN mä VOIN jättää ne pois treeneistä ja ottaa vain hiippikset mukaan?! Sain treenattua hyvin molempien kanssa..ajallisesti.

Oon edelleen tietynlaisessa umpikujassa yhtälössä Nismo + agility. Se on vaan niin torvi. Nykyään pysyy jo silleen räpylässä ettei ihan koko aikaa mene läpi ohjauksen ja omille esteilleen vaikka mitä tekisi. Eilen otettiin takaakiertoja, välistävetoja, puomia ja keppejä sekä keinua pari kertaa ihan hihnassa. Se menee lujaa pieneksi koiraksi eikä yhtään katso, yhtään mitään ensimmäisellä kahdella yrittämällä...huoh..putoaa puomilta, kierii pari kierrosta ja ampuu kuin tykin suusta heti kun jalat ottaa maahan..törmää esteisiin, rimat lentelee...kaatuu ja huutaa mennessään. Onkohan se kuitenkaan chihuahua?? Sitten kun se on pari kertaa päästellyt höyryjä ja tekee tiukan tottiksen niin se on ihan eri koira. Vauhti ei katoa, mutta hommaan tulee jotain järkeä. Reagoi välistävedoisssa todella nopeasti mun liikkeeseen ja tarkkaan sai vetää ettei hyppää väärään suuntaan. Lähtöön jäämiset oli ihan jees eikä huutanutkaan siellä ollenkaan. Puomi parin ekan kerran kaaoksen jälkeen oli myös passeli ja se jopa pysähtyi kontaktille! Saan jousta niin paljon kuin jaloista lähtee ja silti se pirulainen on ennen minua siellä alasmenolla. Ei muuten väliä, mutta kun sinne tarveisi ehtiä palkkailemaankin...hmm..Takaakiertoja palkkailin erikseen ja niissä sillä on aika hyvä hyppylinja eikä valahtele mihinkään suuntaan. Eilen Nismoa sitten jännitti keinu..voi olla että varmuudeksi kiinni ollut hihna jännitti sitä..en tiedä. Yleensä on mennyt vähän turhankin reippaasti eikä ole ottanut itseensä heilumisesta tai kolahduksesta. Sain kuitenkin Miran avustuksella onnistumaan! Agitreenien jälkeen tottikset ja rallytokoa - kivassa vireessä!!!

Oon lepsunu Nemon kanssa. Tai lähinnä sen treenikurin kanssa..kun se ei enää saa mennä agilitya kuin pikkusia pätkiä ja rimat maassa, en ole vaatinut siltä kauheasti ja se on ollut virhe. Nemo nuuskutteli ja haahuili eikä hommassa oikein ollut sitä tavallista tekemisen meininkiä. Selkeästi näytti mulle siis keskikynttä..pieni possu. Olin julma ja "tukistin" sitä korvakarvasta kun ei yhtään kuunnellut ja Nemon tapauksessa se riittää herätykseen. Vaihde kääntyi samoin tein ja saatiin sitten koeajettua toisen ryhmän agirata. Hauska rata! Paljon kiinniottoja, linjojen miettimistä, putkeen lähetyksiä, hyppykulmia...tykkäsin! Nemo oli sitten kuitenkin ihan pätevä loppujen lopuksi ja kyllä sen kanssa on helppo mennä kun se osaa ja hakee. Ehdin sen kanssa miettiä ja osaan sitä ohjata. Vähän valahteli "hypyiltä" kyllä..Rallytokoakin me tehtiin ja mä sain sen seuraamaan suoraan! Jipii! Poikittava Nemo on osannut aina pohkeenväistö-seuraamisen mutta eilen se näytti jopa ihan oikealta! Ja kun se osaa temppuilla ja mielellään niitä tekee niin rallytoko olisi sille kaikkine käännöksineen ja pyörimisineen aika passeli harrastus :).

Lopuksi päästin pikkuiset vielä juoksentelemaan pihaan - voi että kun ne nautti! Muutoin meitin arki on mennyt lenkkeillen ja hengaillen. Pikkujuttuja arjen lomassa kaikkien kanssa. Wilman kanssa pikkuisia tottispätkiä ja lelurepimistä. Wilma on hassu hoffi..hösöttävä mustaturkkinen uuno jolla on välillä vauhtia enemmän kuin järkeä :) ! Hiski katselee sitä usein pitkin nenänvartta kotosalla, hänen ylpeys ei voi ymmärtää ylimääräistä kikkailua.

Kissat ovat muuten jo aikamoisia järkäleitä. Erityisesti Jästi joka ilmeisesti vetää kupeista kaikkien muidenkin eväät. Luonne-erojakin on vielä selkeämmin..Joda on jatkuvasti mun kimpussa ja seuraa mua kuin hai laivaa. Tunkee syliin, puskee ja käpertyy mielellään kainaloon. Jästi on kaikkien kingi. Se pistää kuonoon toisia kissoja ja koiristakin kaikki muita paitsi Hiskiä. Nismoa se myllyttää ihan 6-0. Repii seiniä eikä pelkää yhtään mitään. Jos sen nappaa syliin niin tulee kynttä tai närkästynyt naukaisu. Joe on sellainen mikseri Jästistä ja Jodasta. Lisäksi se on varastamisen mestari. Kantaa mitä ihmeellismpiä löytöjä suussaan kuten lavuaarin suojaritilää :D ! Vintissäkin ne ovat nyt vierailleet pari kertaa hiiriä nuuskimassa.

Lopuksi vielä Jukka Pätysen kuva kun Hiski ja minä liidellään Hyvinkäällä.

6.2.2011

Huh mikä kisapäivä :) !

En olisi ikinä selvinnyt eilisestä ilman Katia!!! Se urhoollisesti oli koko päivän mun mukana ja auttoi korvaamattomalla tavalla koirien kanssa ja pitämään mun ajatukset kasassa. KIITOS! Oli myös ihanaa huomata miten Ate jaksoi kotoota kannustaa meitä koko päivän ja kysellä tuloksia - rakas :).

Kello soi eilen 4.50..myönnän, että mietin hetken koko asian järkevyyttä..huh kun väsytti! Kaikki koiruudet ulos, kevyttä ruokaa kaikille, kissoille evästä jne jne. Paperit ja muut kamat olin onneksi katsonut jo edellisenä iltana valmiiksi. Koiruudet autoon ja vielä viime hetken tsekkaukset että kaikki namit, lelut, rokotustodistukset, rekkarit ja kisakirjat + hihnat ja pannat on matkassa. Itseni olin sitten unohtanut kokonaan enkä ollut ostanut röökiä tai mitään kisaeväitä eikä matkalla ollut mikään auki siihen aikaan..Kati pelasti tilanteen :). Veimme Nemon hoitoon siskolleni Ninalle ja reippaana pieni kirppunen jäi sinne..ajattelin että sen on kivempi viettää päivä leikkien Pomon kanssa ja saada seuraa kun olla kotosalla yksinään.

Nismo oli AVO luokassa suoritusvuorossa nro 2. Mua jännitti taas ihan hemmetisti. Nismo kävi ehkä normaalia enemmän lämpöisenä joka näkyi sitten keskittymisen herpaantumisena kun treenasin sen kanssa ennen suoritusta. Yleensä mun jännittminen vain parantaa sen työskentelyä. Rataan tutustuessamme huomasin että siellä on se hemmetin "istu, seiso, kierrä koira" -kyltti. ARG! Sivuttaissiirtymisiä ei kuitenkaan ollut. Vein Nismon lähtöalueelle ja otin perusasentoon. Se vaikutti enemmän kuin hyvävireiseltä! Tärpäkkänä istui vieressä kun heitin hihnan sivuun. Eka kyltti "maahan, kierrä koira" meni LOISTAVASTI! Maasta lähtiessä Nismo sai jonkun vallattomuuskohtauksen ja lähti räpylästä. Sitä ei kestänyt kauan, mutta silti kontrollin puutteesta -6 p. Kyltillä "koira eteen, oikealta sivulle, istu" mä mokasin pahasti. Vein Nismon liian lähelle kylttiä eikä se ymmärtänyt pitääkö sen kiertää kyltti vai tulla eteen istumaan. Lisäksi vieressä olleet agilitykepit meinasivat saada sen sekoamaan. Uusimme kyltin (-3 p.) ja mokasin uudestaan..kyltti meni hyvin, mutta mun mielestä lopun perusasento oli vino ja korjasin sen?! Vinosta perusasennosta olisi saanut -1 p. mutta tuplaperusasennosta koko kyltti hylättiin!! -10 p. Voi piru :D ! Sen jälkeiset täyskäännökset, 360 käännökset ja 270 käännökset olivat aika jees, yhdessä vähän jäi vinosti ja siitä otettiin pari pistettä. Kyltillä hyppy, juoksua meinasi mopo karata :D ! Seurautin kohti hyppyä ja vapautin sinne niin pikkuinen kirppu lähti häntä tötteröllä sinne enkä meinannut saada sitä kiinni juoksemalla uudestaan seuraamaan. Liikkeen täytyy olla sujuva ja koiran palata sulavasti ohjaajan vierelle seuraamaan hypyn jälkeen. Ei kuitenkaan otettu virhettä siitä. Nismo nousi istumasta seisomaan!!!! WAU!!! Mä olin niin onnellinen! Kiertäessäni sitä, liikkui kuitenkin etupäänsä kanssa joten -10 p eli hylätty kyltti. Höh. Pujottelu ja houkutusruutu menivät aivan täydellisesti ja Nismo tepasteli sitä kuuluisaa tirehtöörimarssiaan häntä heiluen. Jonkun verran haukkui parilla kyltillä, sen verran että sai kokonaisvaikutelmasta -3 p. Istu, askel oikealle, koira perusasentoon meni oikein hyvin, samoin paikallaan vasemmalle käännös. Hitaasti seuraaminen oli myös tosi jees! Kokonaispisteet 68 pistettä eli harmillisesti 2 p jäi nousutuloksesta! Alku oli holtiton, mutta muuten Nismo esitti parasta itseään.

Wilman suoritukseen oli hirmuisen pitkä aika...käytiin Katin ja hoffien kanssa lenkkeilemässä ja napattiin parit kupilliset kahvia. Olin siirtänyt Wilman ekaan suoritusvuoroon, koska tarkoitus oli heti radan jälkeen mennä kaasu pohjassa Purinan hallille agistartteihin. Wilma käyttäytyi aivan upeasti ahtaassa hallissa!!! Se otti ihan rennosti suurimman osan ajasta ja tutki kiinnostuneena ympäristöä. Mölliradalla saa palkita kylttien välissä, mutta nami kädessä ei saa mennä. Rata oli ihan hauska ja me lähdettiin pitämään hauskaa. Epäilin että suorituksesta tulee aikamoisen hupaisa ja niinhän se olikin. Uusimme esimerkiksi lähtö-kyltin koska Wilma meni maahan heti sen jälkeen kun olin sanonut tuomarille "valmis". Pätkiä sieltä täältä meni ihan hyvikin, mutta hajut ja hösötykset veivät Wilman mielenkiintoa muualle. Kyllä nauratti :D ! Istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu oli varmaan meijän paras kyltti ja kontakti pysyi hyvin koko ajan, samoin "istu, kierrä koira". Pujotteluissa ja spiraaleissa pidin hirmuista vauhtia yllä jottei sen mielenkiinto menisi, Wilman pinna kun on niin hirmuisen lyhkäinen :D. Viimeinen kyltti "istu, juosten" oli ihan meitä varten ja mentiin hirmuisilla hoffiloikilla maaliin halailemaan. Wilma hyppäsi melkein syliin ja moiskautti pari suukkoa mun poskeen häntä heiluen. Hauskaa oli!!! Tuomari oli mölliluokan takia aika armelias ja antoi meille jopa nousutuloksen 79 pistettä!!! Kiitos Mira kun nappasit meijän lapun :D. Kiva kokemus ja eiköhän meidät uudestaankin siellä nähdä!

Kurvattiin Purinan hallin pihaan Konalaan ja mä juoksin papereiden kanssa sisälle. Puuskutin ilmoittautumispistellä, että joko se maksien rataantutustuminen on ollut ja niitä hymyilytti ; "olet vissiin Hanna Suominen" :D. Huh, vartti jäi vielä aikaa puhallella ylimääräiset paniikkienergiat ja Kati toi Hiskin. Tuomarina kaikille radoille oli Kari Jalonen ja kuuntelin ihanneaikaa (40 s) kauhistuneena kun katsoin rataprofiilia ja mietin että ehei, ei riitä aika. Ekana siis hyppis. Rata vaikutti ihan kivalta, mutta paljon oli ansoja ja sellaisia pieniä juttuja mitä piti huomioda hyppykulmissa ja siinä miten sinne vie. Alussa hankala kääntö eikä kaukana ollut hylky kun Hiski meinasi karata putkeen. En kuitenkaan joutunut karjumaan vaan sain ihan kropalla käännettyä vaikka pitkäksi menikin. Kepit eivät olleet parhaat mahdolliset nopeudeltaan, mutta sisäänmeno jees. Siitä kääntö putkeen oli hieno! Rata tuntui kokonaisuudessaan sujuvalta ja yhteistyö kivalta Hiskin kanssa. Loppusuoralla multa loppui kunto. Putken jälkeinen persjättö meni ihan hemmetin tiukille ja pelkäsin että 36 kg hoffia tulee sieltä jaloille, ei kaukana ollut. Kääntö hypylle ja mä olin myöhässä. Huusin vain että mene eteen ja Hiskihän meni. Tuloksena nolla ja niin hyvä olo radasta!!!

Agiradalle oltiin annettu ihan 2 sekuntia lisäaikaa ja mutkaa sekä kaamuraa lisätty. Hiski oli edelleen tosi kivanoloinen ja keskittyi täysillä ennen rataa ja radalla. Vekkaus hypylle nro 3 oli kiva. Puomi oli meille nopea, mutta se napsautti sitten ihan kirkkaasti alastulokontaktin. Ei ollut aikomustakaan pysähtyä ja yli meni niin että epäselvyyttä ei todella ollut. Takaaleikkaukset putkiin oli jees ja kepitkin tällä radalla nopeammat. Keinu oli oikein hyvä ja A:n alastulo kontaktikin hyvä. Me mentiin meijän mittakaavalla lujaa ja jotenkin sujuvan oloisesti. Tuloksena 5 ja reilusti alle ihanneajan!!! JEE!!!

Viimeinen rata meni sitten ehkä molemmille jo väsymyksen piikkiin. Olin niin tyytyväinen Hiskiin, että kuiskasin sille lähtöalueellakin että nyt saa possuillakin vähän ja pidetään vaan hirmuisen hauskaa!!! Ja niin me tehtiin..mä otin selkeästi enemmän riskejä, liikuin rohkeammin ja meitä molempia nauratti koko radan ajan. Yhdestä putken suusta huitaisi ohi, josta 5 ja putkesta ulostulo kepeille aiheutti sen että väli nro 2 jäi ekalla kerralla pujottelematta kun ei vaan taipunut. Keinulle meni kovaa ja mä pelkäsin jo lentukeinua. Hilkulla olikin ja ilmeisesti siitä johtuen otti puomilta kiellon. Mentiin se toki eikä siinä mitään epävarmuutta kyllä suorittamisessa sitten näkynyt?! Tuloksena 15 ja yliaikaa joku 1,5 s.

Vitsit mä olin tyytyväinen Hiskiin. Se käyttäytyi hyvin kisapaikalla eikä aloittanut sitä ylikuumenemisriekkumis -apinointia vaan kuunteli, keskittyi, teki hyvää tottista ja puri leluun niin perkeleesti!!! Sen kanssa oli ihan mahtavaa olla kisoissa ja radoilla. Tungin naamani sen turkkiin ja kiitin kauheasti. Pehmo kun olen. Ate oli ihan fiilareissa myös :)

Katin kanssa nautittiin vielä roskaruokaa kotimatkalla ja koirat olivat aivan irti-katki-poikki autossa pitkän päivän jäljiltä. Haettiin myös reipas hoitolainen Nemo joka oli sekoamispisteessä kun näki minut ovenraossa :). Kiitos Ninalle ja Antille. Nemolla oli ollut hauska toimintapäivä ja uni maistui sillekin illalla kotona. Minulle myös ja heräsinkin klo 23 kun Ate lauloi minulle laulua ;) ! Ihana mies. Siinä sitten katsottiin vielä yhdessä telkkaria ja juteltiin. Niin kovin onnellinen olo virtasi läpi koko kropasta. Ihana ihana koti.

TÄNÄÄN pieni mustuainen WILMURIKULMURIJULMURI eli WILMA täyttää 1 v !!!!! ONNEA rakas pikkuinen!!! Aten kanssa aamulla onniteltiin ja annettiin sille kakkua joka oli kasattu nappuloista, kissan purkkiruoasta ja päällä tietysti pystyssä yksi nakkia ensimmäisen ikävuoden kunniaksi. Wilman mielestä oli ihan huippua saada tällainen ylimääräinen annos.

Nyt synttäreille ja sitten vetohommiin!!!

Onnea muuten myös Miralle, Elinalle ja Jaana-Maaritille rallytokon tuloksista!!! JEE ja hyvä te!!

2.2.2011

Hiskin kanssa laatuaikaa

Meitin tuleva iskä eli Hiski sai eilen kunnian lähteä yksin treenaamaan. Se oli jo autoon mentäessä ihan into pinkeänä, korvat hörössä ja häntä heiluen. Miellyttämisenhaluakin löytyi poikkeuksellisen paljon! Aika on tupannut menemään aika pitkälti Nismon ja Nemon kanssa puuhastellen ja Wilmakin lohkaisee ison palan ajasta, vaikka Aten kanssa molemmat sitä koulutetaan.

Eilisen vapaapäivän johdosta mä ehdin koirien kanssa vaikka ja mitä! Aamulla oli jo yhdeksältä niin valoisaa että uskalsin lähteä hoffien kanssa pelto/metsälenkille (miten niin pelkään pimeää?) . Kevät siis tulee! Ja kyllä sitä on kiva asua "maalla" kun pelto alkaa heti takapihalta suoraan ja siitä pääsee metsäänkin. Luntahan siellä oli vaikka muille jakaa, mutta me ja koirat ollaan onnistuttu sen verran polkuja tekemään että pääsin kulkemaan suhteellisen helposti etiäpäin. Hiski ja Wilma nauttivat sydämensä kyllyydestä ja painelivat metsikössä niin että pajut napsuivat. Hiiriä kaivoivat myös hangesta ja painivat niin että molemmat muistuttivat jättikokoisia lumipalloja. Kyllä oli hymy herkässä kun niiden menoa katsoi :)

Rallytoko-kisat lähestyvät...niinpä Nismon kanssa treenattiin ahkerasti sitä iänikuista istumasta seisomaan nousua. Jotakin siellä pienessä pääkopassa jää hautomaankin, sillä olen pitänyt asiasta vähän taukoa (kun tuntui jauhamiselta) ja Nismo hokasi heti homman! Pysyi myös hyvin, jopa niin että kiersin sen ympäri ja tulin takaisin vierelle. Vähänkö olin tyytyväinen :). Seuraamisista palkkailin kovasti, samoin perusasennoista pysähdyksissä joista on tullut muuten aikasten vikkeliä. Eteentulo sivulta - tosi jees! Ei ahdistele (tule jalan päälle) vaan jää hyvään kohtaan. Pikkuista haukkumista, mutta aika hyvin pysyi koossa. Sivuttain siirtymiset menee kyllä niin arpapelillä oikein jos menee..Nemo oli ihana toohottaja siinä sivussa ja yritti kovasti matkia Nismon tekemisiä vaikka häntä ei kyllä käsketty mitään suorittamaan :D. Lenkkeilimme sopivasti "lounasaikaan" siskolleni Ninalle, läpi lumisen pellon joten hiippurat saivat juosta vapaana. Nemo oli ensin sitä mieltä että liikaa lunta - EN LIIKU. Marssin vaan eteenpäin niin kummasti löytyi halua mennä hangessa eteenpäin. Pieni filmaaja. Päiväaskareet sai hienosti hoidettua kun Tuukka oli kiltti ja viihdytti Nismoa ja Nemoa. Tuukka piilotteli niille nameja ja teki niiden kanssa temppuja. Oli hauska katsoa miten kovasti ne yrittivät tehdä parhaansa vaikka käskyt olivat välillä vähän epäselviä ;).

Iltasella sai siis hyvällä omalla tunnolla jättää muut koiruudet Aten ja poikien kanssa kotiin ja napata vai Hiski mukaan. Uusien järjestelyjen myötä mä pääsin osallistumaan ihan oman ryhmän treeneihin - jee!!! Rata oli Helin tuoma (kiitos vielä miljoonasti kun mä unohdin että oli mun vuoro :( ) ja mä vähän muokkasin sitä että saatiin mahtumaan. Alku oli hemmetin vaikea..en meinannut millään keksiä sellaista linjaa että saisin Hiskin käännettyä järkevästi ja olisin hyvissä ajoin seuraavilla esteillä. Ratkaisin sen sitten päällejuoksulla ja toimi älyttömön hyvin. Sen jälkeinen saksalainen oli niin onnistunut että palkkasin ekan kerran jo siihen - vitsit ja vau miten hyvässä linjassa se tuli yli hypystä! Putkesta ulostulo oikeaan suuntaan vei turhaa aikaa ja palkkailin niistäkin kun saatiin onnistumaan. Kepit oli meijän mittapuussa nopeat - jee! Putken jälkeinen niisto hypylle oli myös aika jees ja sitten meidän heikoista heikoin...poispäinkääntö - eikä tällä kertaa mitään ongelmia! Hiski oli ihan älyttömässä vireessä!!! Ekan kerran kokeilujen ja lyhyiden välien palkkauksen jälkeen mentiin sitten ihan kokonaan ja kaksi kertaa nollana läpi!!! Lopuksi vielä muutamia pätkiä, vauhtisuora, parit pujottelut ja kauheasti lelupalkkaa. Voi että kun meni hyvin ja treenikaveritkin kehuivat - tuli niin kiva olo! Sitten toivotaan että tämä vauhti, keskittymiskyky ja taito säilyy lauantaina starteissa :) ! Paikalla oli myös kuvausryhmä..ohjelma tulee ulos telkkarista ensi viikon torstaina. Mulla ei ollut aavistustakaan että sinne tullaan kuvaamaan ja Pian suostuttelusta huolimatta en suostunut Hiskin kanssa mennä kuvattavaksi :D ! Ate oli tietysti sitä mieltä että mun olisi ehdottomasti pitänyt suostua..

Ate on saanut aika paljonkin kyselyitä tulevasta pentueesta mikä on oikein hienoa! On ollut ilo olla mukana prosessissa ja katsoa kun Ate on niin tohkeissaan ja onnellinen asiasta. Enkä minäkään malttaisi odottaa että pennut syntyvät ;)

Tänään vietimme perheporukalla Aten syntymäpäiviä. Isommat juhlat sitten myöhemmin! Paljon onnea rakas vielä tätäkin kautta :)