Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

2.2.2015

Iita ja agility, yleisesti elämää :)

(mä en aloita taas sillä kun mulla on kestänyt....enpä ;) ! )

Nyt tulee yleistä pohdintaa yhtälöstä Iita & agility. Mä päätin monta asiaa sen jälkeen kun Hiskin kanssa oltiin kisattu, treenattu, koettu ja nähty agilitya. Että sitten seuraavan koiran kanssa teen nämä asiat toisin jne..

1. päätin että opetan kunnolliset kontaktit, ei sellasia toivotaan toivotaan niinkuin Hiskillä - Iita osaa tosi hyvin kontaktit, en muista koska olisi tehnyt virheen (toki joskus livahtaa ennen lupaa liikkeelle, mutta tarkoitan ettei olisi ollenkaan stopannut/osunut) .

2. päätin opettaa itsenäiset kepit ilman mitään puolikasta napanuoraa - noh, pujottelee se toooosi itsenäisesti - jos ei lasketa verkkoja :D . Oikeasti, niskasta kiinni itseä! Sisäänmenot on kyllä aikasten hienot..

3. vannotin myös itselleni että koiran täytyy irrota, sitä täytyy pystyä vapaammin ohjaamaan - jepjep, lentelee toisessa päässä halliakin, yleensä tarpeettomasti :D


...ja nyt on taas lista että "seuraavan koiran kanssa".....

No ei vaan, ihan vakavissaan olen Iitan tämän hetkiseen osaamiseen ja ennenkaikkea mielentilaan agilityssa tosi tyytyväinen. Se tekee juuri niinkuin sitä on opetettu ja toisinaan yllättää osaamalla sellaisia mitä mä en ainakaan ole opettanut. Sen kanssa saa juosta ihan hiki päässä, niin paljon kuin jaloista lähtee ja rytmitys on itellä hukassa. Iita on aivan liekeissä kun näkee esteet ja se menee hoffiksi oikeasti ihan perkeleen lujaa.

Onhan meillä kaikenlaisia mutkiakin ollut matkassa. Ensin ei meinannut löytyä sellaista yhteistä draivia. Joko koira meni minne sattuu ja loukkaantui jos komensin tai sitten oli muuten vaan "tee sitten ite" -moodi päällä. Sitten mentiinkin toiseen äärilaitaan ja alkoi karkaamaan lähdöstä ennenkuin ehdit kissaa sanoa..nyt sekin on korjattu! Sitten kontaktin alasmenot oli niin vahvat että ei meinannut tulla pois sieltä, tai tuli hitaasti - sekin on korjattu! Kääntymisessä myös ongelmaa, lenteli sinne ja tonne, yleensä hemmetin kauas. Tekee se sitä vieläkin, mutta juuri viimeksi olin niin superylpeä miten hyvin se kääntyikään kaikissa ohjauksissa. Vähän possuapinan vikaakin joskus on, mutta agilityhan on hauska laji :) . Suurin vika on kuitenkin minussa, on niin kangistunut muistiin Hiskin ohjaaminen ja meidän yhteiset jutut. Yleisin ongelma onkin se "meni jo" :D .

Pitäisi mennä Iitan kanssa epiksiin vähän nuuskimaan missä mennään. Kyllä mä edelleen kovasti toivon, että tänä vuonna se olisi valmis oikeille radoille. Eniten pelkään että jään sitä liikaa viilaamaan ja mun päänupissahan se ei sitten koskaan ole valmis..Toki Iitan kisoihin menoon vaikuttaa pentuasiat ja muu vastaava myös.

Tykkään Iitan kanssa kauheasti touhuta. En osaa sanoa mikä on se kaikkein isoin juttu, mutta jotenkin me sovitaan yhteen. Iita on minulle hirmuisen rakas energiapommi!

Nismo ja Nemo ovat mukana myös agiliitelemässä ja saavat höntsäillä aina putkien kanssa ja rimat maassa olevilla hypyillä. Viime kerralla Nemolla oli onnea matkassa kun selvisi vahingoitta ensin vieraan hoffin kanssa "kilpajuoksusta" ja sen jälkeen puomilta putoamisesta. Molemmat olivat luonnollisesti täysiä vahinkoja ja huhhuh kun sitä silti säikähti. Hoffi oli onneksi kiltti ja hyvin hallinnassa...monen muun kanssa Nemolle olisi käynyt tosi huonosti koska se siis pääsi tunkemaan radalle hoffin suorittaessa ja luullessa Nemoa palkkaleluksi..mun jalat tutisi varmaan puoli tuntia tapauksen jälkeen.

Nismo on liikkunut tosi hyvin ja ennenkaikkea mielellään nyt! En tiedä onko BOT loimi taikana vai lumen tuoma pehmeä alusta, vai öljyt + msm vai venytykset vai jumppapallo - kenties kaikki yhdessä?? Joka tapauksessa upeaa kun mun pikkuinen on kunnossa :) !!!!!!

Hiskikin on päässyt liitelemään, maltillisesti matalilla rimoilla. Vaikka sanoinkin että Iitan kanssa tehtiin paljon asioita toisin, niin myönnän suuren haikeuden hiipineen sisimpään. Kyllä meillä Hiskin kanssa on hienoja muistoja agikentiltä :). Herra Korva on ollut enemmän kuin innoissaan liitelystä ja vaikka vauhti ei enää olekaan samaa luokkaa kuin nuorena miehenä niin itselle toimii palkkana sen pentumainen ilme kun näkee esteet.

Koko lauma on liikkunut todella runsaasti - tammikuun lenkkikilometrit olivat 316 km !!!!! Mukana oli muutama vapaapäiväkin joten aikasten haipakkaa on menty taasen. Kaikki ovat tosi hyvässä kunnossa, Nemollakaan ei yhtään selkä jumissa. Viikonloppuisin on kulkenut kelkka hoffien (myös Hiskin joka sai vielä uudet vetovaljaat!) ja beussien kanssa. Hiski on myös nyt vetänyt pari kertaa ja nauttii suuresti. Hiskin pääpointtihan on päästä menemään kärjessä, häntä ylhäällä hölkytellä kuin mikäkin maailmanomistaja! Iita veturi on todellinen kiituri ja vetää nimenomaan vauhdin ja vetoinnon huumassa. Pikkuinen narttu ja sellaiset voimat vedossa että terve!

Atella ei sitten mennyt putkeen lääkärissä. Itse suhtautuu ihanan positiivisesti, mutta minä valehtelen jos väitän että en ole huolissani. Selkää ei enää voi leikata ja nyt sitten ollaan taas "odotellaan ja katellaan" vaiheessa. Mun jakeluun ei mene se, ettei apuja/ohjeita saa vaikka niitä menee kysymään. Olen Aten puolesta surullinen jos tosiaan tulevaisuus on se, että selkä on kipeä oikeastaan aina ja rajoittaa elämää entisestään. Mennään kuitenkin asia ja ajanjakso kerrallaan, minun tärkein tehtävä on kuitenkin olla Aten tukena ja apuna, ilman turhaa voivottelua :)

Tänään on tärkeä päivä - rakkaan Aten syntymäpäivä :) ! (jonka mä saatoin muistaa vasta työmatkalla, mutta onneksi juhlittiin sitä jo lauantaina) . Paikkaan pullalla ja vohveleilla :) !