Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

31.7.2009

Rakas pikkukirppu Nemo

Ensi keskiiviikkona pieni Nemo menee lääkäriin Skutille. Pelottaa ihan kauheasti.

Keskiviikkona agitreeneissä Nemo sai jonkinlaisen "kohtauksen" . Nemo on ollut hypyistä tauolla tulevien selkäkuvausten takia (epäily rakenneviasta), joten se on treenannut vain kontakteja ja putkea + ohjauskuvioita. Kauheasti en ole uskaltanut hypyttää vaikka ei selkää kipuilekaan. Keskiviikkona tosiaan mentiin putkea joka on meijän varmin este. Lähettelin sitä putkeen takaaleikkauksin, kulmista yms ja Nemo suoritti häntä heiluen innokkaasti tyypilliseen tapaansa. Yhtäkkiä se putken suulla pysähtyi, pelästyi, hypähti oikein taaksepäin eikä suostunut enää menemään putkeen. Tärisi häntä koipien välissä ja yrittäessään syliini, hyppäsi holtittomasti suoraan mua päin. Tarkistin putken (en hössöttänyt Nemoa tai mitään vaan olin ihan normisti) enkä nähnyt siellä mitään. En saanut Nemoa kuitenkaan enää tekemään mitään. Laitoin sen autoon ja kun otin sen pois autosta se oli täysin normaali, ei mitään merkkejä äskeisestä pelosta ja panikoinnista tai tärinästä. Leikki ihan innoissaan sun muuta. Nemo on aina ollut luonteeltaan todella reipas, energinen, peloton yms joten tällainen käytös on Nemolle täysin vierasta. Tässä yksittäisiä sattumia ja "oireita" joita olen mielessäni käynyt läpi eläinlääkäriä varten.

* Kahden kuukauden sisällä Nemo on treeneissä kahdesti juossut päin estettä ilman että on edes yrittänyt ponnistaa. Toisella kerralla kyseessä oli A-este, toisella pituus
* Täysin hetkellistä arkuutta Atea ja Ninaa (siskoani) kohtaan vaikka on aina rakastanut ihmisiä ja ollut todella seurallinen
* Ärtyisyyttä lapsia kohtaan. Tämäkin on todella outoa koska Nemo on ollut aina satavarma tilanteessa kuin tilanteessa ja putsannut iästä,koosta ja sukupuolesta riippumatta kaikkien ihmisten sieraimet
* Tärinää
* Haukkumista. Nemo alkoi n.puoli vuotta sitten haukkumaan ihme asioille vaikka ei pentuna tai aikuisenakaan ole juuri ikinä haukkunut edes toisille koirille.

Erikoisintahan tässä on se, että sen luonne ei ole täysin muuttunut vaan kaikki nämä oireet ja tapahtumat ovat kestäneet sekunteja/minuutteja, jonka jälkeen se sama pieni energinen kirppu on taas tullut takaisin, lelua suussa kantaen ja kysyen että tehäänkö äiti jotain ?

Eläinlääkärin suosituksesta ja tietysti myös minun päätöksestäni agility jäädytettän Nemolta toistaiseksi, kunnes syy käytökselle löytyy. Toivon todella, että oli se sitten mitä tahansa, niin se voidaan hoitaa. Sanoin Atellekin eilen että rakastan Nemoa liikaa, jotta pystyisin käsitellä sitä asiaa että sen elämänlaatu huononee. En koskaan voisi tietoisesti antaa sen kärsiä, en koskaan.

Mutta sitkeitä me ollaan. Aina meille on naurettu...kaikissa treeneissä mihin ollaan menty niin ollaan saatu naurua ja pilkkaa osaksemme Nemon koon ja rodun takia. Meitä ei olla edes hyväksytty kaikille kursseille koska Nemo on chihuahua. Silti me ollaan näytetty kaikille että kyllä sitä voi pienelläkin harrastaa ja kisata. Yhtä sitkeitä ollaan nytkin!

30.7.2009

Kirppujen touhuja kuvien muodossa

Pari viikkoa sitten pojat sai vähän juoksennella Nummella lähellä rantaa. Tässä kuvia niiden puuhista! Paras kuva on ehdottomasti kuva missä Nemo selkeästi osaa lentää :) . Kuvista iso kiitos Atelle!





28.7.2009

Pätkäloman tapahtumia

Niin se aika taas vaan meni..ja lomapäivät siinä samassa. Ei kyllä sillä, että aika olisi hukkaan mennyt, päinvastoin. Oli erittäin I-H-A-N-A pätkäloma :)

Mua on hellitty ihan kauheesti...kohta varmaan nousee pissaa pipoon tätä menoa :). En oo yhtään tottunu. Sain nimipäivien kunniaksi Aten poimimia (lähimetsästä vielä!) marjoja kermavaahdolla ja kaakaojauheella :) . Pari kyyneltäkin taisi siinä tipahdella kun olin niin onnessani ja hämilläni moisesta huomaavaisuudesta. On se vaan aikamoinen tapaus :).

Kaikki minut ihan henk.koht. tuntevat ihmiset menisivät tajuttomaksi jos tietäisivät mitä mä tein viime viikolla! Olin marjassa :). Siis minä! Ankka the pinnallisuuden perikuva!! Kyllä vain...siellä perse pystyssä poimittiin porukalla mustikoita ja kirput toohotti siellä puskien seassa mukana. Ne myös tykkäsivät mustikoista ihan hulluna! Nemo varsinkin kun keksi että niitähän saa itsekkin nypittyä irti..kaveri imuroi tehokkaasti pari neliötä mustikoita ;). Marjastamisen lisäksi mä oon alkanut ensinnäkin A. katsomaan telkkaria (ja nauttimaan siitä!) ja B. nukkumaan päikkäreitä (ja nauttimaan siitä!) sekä C. syömään joka päivä!!! Onkohan musta tulossa ihminen ;) ?! Kaikkea se r-sana teettää ;)

Viikonloppu meni siellä Terviksellä hoffijutuissa Aten, lapsien, kirppujen ja "Ninjan" kanssa ja Hiski the ninja pärjäsi LOISTAVASTI!!! Ate saa kertoa tuloksia sitten Hiskin omassa blogissa. Kirput oli mukana koko viikonlopun ja saivat ihmetystä osakseen siellä yli 250 hoffin joukossa :) ! Ruttu jäi kotiin Ninan kanssa. Teki todella hyvää sille olla pari päivää pelkällä normiulkoilulla, ilman tokotreenejä / metsätreenejä. Terviksellä oli ihan mahtavia ihmisiä...sekopäisiä...mutta mahtavia :) ! Tuttujakin naamoja oli keväisiltä kennelpäiviltä ja TOKOn SM-kisoista. Keli oli mitä parhain, ei tuskaisen kuuma, mutta ei todellakaan kylmäkään. Mua hirveesti kutkuttaisi kertoa miten hienosti Hiski ja Ate meni ja kertoa niiden TOKOsta ja näyttelystä ja ehkä morsiamesta ja ja ja...mutta...Hiski saa kertoa itse...hmh...

Multa kysyttiin Terviksellä että "noh, koskas Hanna ottaa hovawartin?" johon mä tokasin että "en ikinä". Oon pitänyt sitä mulle sopimattomana rotuna. Oon jotenkin ajatellut etten mä oo yhtään sellaisen koiran omistaja...mutta kun mä siinä kehän laidalla aloin pohtimaan sitä mitä koiralta haluan...millaisia ominaisuuksia arvostan..millaisia käyttömahdollisuuksia kaipaan..ulkonäölliset seikat...sitten seuraava ajatus olikin se, millainen olisi Hiskin jälkeläinen..joku oikein pippurinen poika. Mietin miltä se tuoksuisi, miten se kasvaisi, miten siitä tulisi TOKO ja agikoira....;). Aika näyttää.

Viikonloppuna ei siis tullut treenattua lainkaan, todella outoa! Eilen mä tein kirpuilla muutamia ohajuskuvioita ilman esteitä hätäseen. Nismo toimi huomattavasti paremmin kuin Nemo. Nemolla oli ihan liikaa virtaa palkan perään eikä se jaksanut kunnolla keskittyä. Nismo taasen oli juuri hyvässä vireessä ja tuli todella hyvin käteen mitä se ei normaalisti tee lainkaan. Täytyisi keskittyä sen kanssa entistä enemmän agiin ettei kaikki virta mene hukkaan, nyt kun vire on taas löytynyt! Kirppuja on kyllä noin yleisesti helppo aktivoida...eilen illalla mä mietin että mitä tekisin niiden kanssa nopeasti vielä ennen nukkumaan menoa ja keksin heittää nurmikolle niiden iltanappulat. Kaksi pientä nenää nuuski pitkin nurtsia nappuloita kalastellen ja häntä heiluen. Hymyilytti katsoa niiden menoa kun toiset ihan tosissaan jäljestivät ruokaansa :).

Eilen Ruttu kuolaturpa pääsi tokoamaan. Alkuun se toimi todella haluttomasti ja jähmeästi, kontaktista ei ollut tietoakaan ja vire oli ihan haista paska -tasolla.Laitoin sen hetkeksi autoon ja odotin, otin uudestaan kentälle n. vartin päästä niin johan alko toimia! Paikallaanmakuusta ei noussut, vilkuili kyllä sivuille jonkin verran mutta ei noussut vaikka sivussa leikki Jeni ja Lindan amerikanakita Nita. Olin todella mielissäni. Rutulla kun on tuota malttamattomuutta hieman esiintynyt! Seuraaminen ei ollut ihan huipussaan, askel ja asento oli hyviä mutta kontakti ei ollut niin täpäkkä kuin vaadin. Lyhennettiin siis seuraamisharjoituksia ja lopetettiin onnistumiseen. Luoksetulossa Ate vähän vaikeutti suoritusta tarkoituksella vinkulelua painamalla kesken liikkeen. Ekalla kerralla Ruttu karkasi äänen perään, tokalla kerralla enää epäröi että lähteäkkö vaiko eikö mutta tuli luokse kuitenkin. Näitä harjoituksia kyllä enemmän! Kisoissa kun joku painaa vinkulelua niin siinä meni Ruttu ja se suoritus. Liikkeestä seisominen on jo tosi hyvä!! Nyt pitäisi siitä viimeisestäkin käsiavusta päästä vielä eroon. Mutta se liikkeestä maahan meno....voi tsiisus...NIIN hidas!!! Tulee perässä sen kaksi askelta ja hitaaaaaaaasti valahtaa maahan. Aten neuvojen mukaan nopeutetaan koko maahanmenoa ja palkataan vain nopeasta, ei hitaista valumisista. Käsiavulla voimakkaasti vaan "vedetään" alas ja heti nopeasta palkka. Ärsyttää kun kaikki muu sujuu mutta se..

Viikon päästä on mun ja Hiskin ensimmäiset mölliagit...IIIK! Eilen treenattiin hyppyjä, kontakteja, putken pimeitä kulmia, tuplaputkea....ei meinannut taas tulla mitään kun palkkauksesta piti Hiskin tietysti juosta Aten luo takaisin, mutta kun Ate seisoi radalla mukana, Hiski kuunteli todella hyvin. Täytyy pitää kisoissa huoli siitä että Ate on joko poissa näköpiiristä tai tarpeeksi lähellä. Meillä on kyllä mahdollisuudet jo puhtaaseen rataan. Ajassa ei vielä voida kisata mutta varmaan suoritkseen on kaikki eväät kohillaan! Hiski lukee jo kohtuullisesti rataa ja liikkeitä, se selkeästi jo hypyillä kaartaa siihen suuntaan mihin seuraava este on. Lisäksi se kuuntelee radalla ja pysyy hyvin hanskassa. Kontaktit on haaste, samoin tiukat hyppykulmat toistaiseksi. Molemmat on onneksi totutettavissa/treenattavissa pois. Tänään mä ajattelin irtautua taas enemmän siitä hypyillä ja nostaa jo rimoja oikeaan korkeuteen hypyillä. Yhtä hyppyä targetilla vaan alkuun niin saa hyvä vauhdin. Putken hakeminen onnistuu jo kulmasta kuin kulmasta, siihenkin pitäisi etsiä vähän irtoavuutta vielä.

Tänään siis Nismo, Nemo ja Hiski suuntaa kohti agikiemuroita! Ruttu tekee illalla muutaman NOPEAN maahanmenon huippupalkalla, ei muuta.

Kyllä mulla sitten on kaikkea <3

22.7.2009

Kroositurpa jäljellä ja Ninja agissa

Tosiaan Ate oli eilen tallannut Rutulle (kroositurpa) jäljen (kiltti!) valmiiksi kun tulin töistä. Elisa ja Jeni olivat myös paikalla malttamattomina jäljestämään! Ne on tehny aika paljon enemmän jälkeä kuin Ruttu ja Jeni on jäljellä todella hyvä. Tarkka ja nopea...ja koirasta näkee miten se nauttii koko touhusta! Hiski (Ninja) oli ajanut jäljen jo päivällä Aten kanssa. Meni kuulemma hyvin! Hiski varmaan kirjoittaa nenänsä käytöstä sitten enemmän omaan blogiinsa.

Ruttu on siis tehnyt lyhyttä suoraa jälkeä sekä metsässä että pellolla. Palkkaa on ollut alussa ja sen jälkeen 3-6 askeleen välein säännöllisen epäsäännöllisesti ja lopussa loppupalkka. Ruttu the kroositurpa on muutenkin niin erikoinen tapaus että ei varmaan ole yllätys, että se myös toimii jäljellä varsin omalaatuisesti ;). On päiviä kun se ajaa lyhyen jäljen kauhealla kroosauksella todella tarkkaan ja vauhdilla nostamatta kertaakaan nenäänsä eikä epäröi yhtään ja taas päiviä kun se pyörii ja hyörii eikä saa mitään muuta kuin litran kuolaa aikaiseksi. Eilinen jälki oli jotain siltä väliltä. Rauhotin sitä pitkään ennen jälkeä kuten aina. Se otti hyvin ensimmäiset kaksi - kolme askelta (näin hyvin itse Aten askeleet metsässä mikä helpotti mua ihan hemmetisti) ja sitten alotti taas sen hyörimisen. Se tuli takaisin alkuun, ponkaisi oikealle, ponkaisi vasemmalle, pyöri ympyrää ja koko ajan kuului hirveä kroosaus. Se siis oikeasti nuuski ja etsi jälkeä mutta en oikeen tienny mitä oisin tehny? Oisko pitäny pysäyttää se hyöriminen ja näyttää jäljen suunta heti? Vai antaa sen itse keksiä? Noh...päätin keskeyttää sen hyörinnän ja näytin kädellä jäljen suunnan. Tämän jälkeen se löi nenän maahan, kuulosti taas rikkonaiselta pölynimurilta ja ajoi tarkasti koko loppujäljen. Oonkohan mä vaan ite taas liian malttamaton enkä anna sen tehdä töitä kun se kerran kuitenkin tajuaa idean? En tiiä..joka tapauksessa olin suhteellisen tyytyväinen. Jotain sille alun kohellukselle täytyy kyllä tehdä...tai sitten täytyy ajaa jälkeä vaan useammin ja useammin ja seurata että rauhottuuko yhtään ajan ja kokemuksen myötä :).

Jäljen jälkeen Ruttu pääsi tarhaan ja varastin Atelta Hiskin agitreeneihin. Oli ensimmäiset mun ja Hiskin treenit joissa Ate ei ollut mukana. Hiski toimi todella hyvin. Toki oli virheitä, mutta suhteessa siihen miten vähän on treenattu, olin todella iloinen! Kuunteli hyvin käsiohjausta, luki mun kropan liikkeitä ja mikä tärkeintä, Hiskillä oli kauhea into päällä! Palkkasin sitä pallolla ja se paahtoi pallo suussa putkia itsekseen, samoin hyppyjä. Tehtiin ihan normihyppyjä sivuohjauksella ja valssilla sekä tuplaputkea (kaksi putkea peräkkäin) . Vielä turhan "tokomaisesti" hyppää esteitä sivuohjauksessa mutta parempi jo kuin viimeksi. Irtoamisharjoituksia tarvitaan! Napsii turhan lähellä kättä leukojaan yhteen innostuksissaan...siitä ei radalla hyvä seuraa. Lisäksi ajattelin ensi kerralla laittaa jo palkan taskuun (pallo ollut ohjaavassa kädessä)ja katsoa mitä tapahtuu. Kaiken kaikkiaan onnistuneet treenit! HYVÄ HISKI! :)...palkaksi se saikin sitten jäniksen korvat ja rapsutuksia.

Huh...viimeinen työpäivä tällä viikolla olisi nyt menossa. Viikonlopusta tulee ihan huippu! Ate, lapset, Hiski, pikkukirput ja minä lähetään Tervikselle hoffien "häppeninkeihin" eli TOKOon ja IIIISSOOOON näyttelyyn. Hiskihän on tietysti komein (Aten jälkeen) ja saa myös ykköstuloksen TOKOsta, tietty ;). Elde ja Jenikin tulevat Tervikselle! Hauskaa siis tiedossa!

Voipi olla että ehtii kirjoittaa vasta tiistaina..saa nähdä!

Ja omista fiiliksistä sen verran noin yleisesti että....jos mun elämä on tällä hetkellä todella ihanaa unta (miltä se tuntuu) niin älkää perkele herättäkö :) !

21.7.2009

Houston...we have a problem...

Tämän siitä saa kun pääosin tokoaa yksinään, kerran viikossa vaan ryhmätreenit ja ihan liian vähän Aten valvovan silmän alla...meinaan nyt on ongelma...mä osun Ruttuun jokaisessa perusasennossa ja seuraamisessa kun alan pysähtyä..eikä siinä vielä mitään, mutta teen sen täysin huomaamattani, joten eilen kun Ate asiasta huomautti niin piti ensin kinata hetki vastaan. Nyt kun sitä on sitten tahkonut ja tahkonut väärin, koiraan osuen, niin ongelma on iskostunut takaraivoon...jatkossa joutuu ottamaan taas aivot käyttöön treeneissä ja oikeasti kiinnittää huomiota tähän, samoin kun sivuaskeliin. Ei tällaisia oikeasti tule itse huomattua. Oli pakko kirjoittaa tämä tänne ylös, jolloin voin toivottavasti kuukauden päästä katsoa tänne ja todeta, että enää ei ole moista ongelmaa :). Koska kyllähän mä osaan olla ottamatta sivuaskelia ja osaan olla osumatta koiraan koska kyllä mä kirppujenkin kanssa tokoilen ja niiden päälle nyt ei vain yksinkertaisesti voi oikein astua tai tuloksena on chihuahua - ovimatto ;).

Ruttu pääsi tänään mukaan töihin. Konttorilla on aikasten hiljaista ihmisvirran ja työntekijöiden suhteen kun suurin osa on lomalla. Mä vähän pelonsekaisin tuntein toin tuon tyypin tänne, se kun on niin energinen kooho...mutta toistaiseksi mitään ei ole mennyt rikki ja se on rauhottunut huoneeni lattialle jopa nukkumaan. Aamulla me haettiin ensin essosta vähän kaffetta mukaan ja lähettiin ajelee kohti Espoota. Motarilla edestakaisin suhaavat autot jaksavat näemmä edelleen Ruttua ihmetyttää vaikka se paljon autossa matkustaakin. Ajattelin että Ruttu olisi ihmetellyt konttorilla hississä olemista mutta ei...se keskittyi oman peilikuvan :). Liisa (duunikaveri) sai osakseen ihan yhtä paljon pusuja kuin Ellenkin (toinen duunikaveri) ja muutaman napsauksen Rutun viuhtovasta hännästä ;). Koko konttori piti tutkia tietysti läpikotaisin ennenkuin malttoi olla hetken paikallaan. Sen jälkeen se onkin vain tuumaillut tossa mun jaloissa, välillä luuta syöden ja välillä nukkuen. Päiväähän tässä kyllä on jäljellä vielä vaikka kuinka....mutta olen positiivisesti yllättynyt ettei koohkaa yhtään ja kuuntelee käskyjäkin hyvin. Olikohan sen aamuruoissa rauhottavia ???? ;)

Näin sivuhuomautuksena vielä sen verran että aamulenkille metsään suunnatessa kannattaa aina vilaista minkäs koiran/koirat sinne hihnojen päähän ottikaan. Pikku kirput kun ei oikein saa rämmittyä ryteikössä tai metrin korkeessa heinikossa ;)..vähän tuli valittua niille aamulla haasteellinen maasto. Urheasti ja sisulla ne siellä kyllä puskivat! ...Oli kyllä ihana aamu...

Iltapäivällä olisikin sitten jälkeä. Ruttu on tehnyt suoraa ja lyhyttä jälkeä n. 2 krt/vko nyt viimisen kuukauden ajan..yleensä aamulenkin lopuksi. Keskittyminen on jo parantunut mutta liikaa on silti intoa ja koohotusta...katsotaan kuinka tänään käy. Ate oli kiltti ja lupasi tallata :).

20.7.2009

Jos metsään haluat mennä nyt....

Nonni...nyt tulikin tuplasti kirjoteltua tälle päivälle...pakko laittaa kuvia kun juuri sain ne sähköpostiin. Kuvat on muutaman viikon takaisilta metsätreeneiltä, jossa aiheena esineruutu. Kuvat on ottanut Elisa Lindqvist, suuret kiitokset Elde!

Kaksi seuraavaa kuvaa on palkitsemishetki siitä, kun Ruttu on löytänyt ja tuonut ruudusta minulle esineen, vaihdan sen leluun ja palkkaan leikillä. Koska me Rutun kanssa molemmat ollaan aika liikkuvaista sorttia, kuvat on hieman epätarkkoja, mutta jotenkin tosi kivoja kun meillä on yhdessä niin hauskaa.




Tässä sitten kunnon poseerauskuva. On se vaan rumankaunis tuo bokseri :) !!!



Ystävykset painivat vielä treenien päätteeksi....

Treeniä ja lenkkiä

Onneksi tämä työviikko kestää vain kolme päivää (ma-ke) ja sitten tarviikin mennä töihin vasta tiistaina 28.7 ! Ehtii vaikka ja mitä tehdä loppuviikosta :). Parasta on se kun aamuisin ei ole kiire mihinkään. Vaikka mua on vaikea saada hereille niin tykkään kuitenkin herätä aikaisin ja rauhassa käydä koirien kanssa lenkeillä. Ulkona on uskomattoman rauhallista ja kaunista aamulla siinä viiden - kuuden maissa.

Perjantaina oli treenipäivä. Meitä oli taas kiva porukka kasassa kentällä ja ilma oli mitä mukavin :). Mä jätin Nismon kotiin ja nappasin Minukkiin Nemon ja Rutun. Kauan ei ollu tarkoitus (taaskaan) olla kentällä, mutta äkkiseltään siinä se 2 tuntia taas vierähti ja päälle vielä treeniä edeltävät kahveet tietysti ;).

Tein Nemon kanssa agia, ilman hyppyjä, ihan yksittäisiä esteitä ja esteille lähetyksiä. Nemo selkäkuvataan loppukuusta tosiaan, joten en viitsi sitä ennen toivottavasti puhtaita tuloksia hirveästi hyppyyttää vaikka se ei selkeästi hyppyjä aristakaan..mutta silti. Nemolla oli todella kivasti virtaa ja kepit luonnistuivat MOLEMMILTA puolilta ihan täysin nappiin! Vedin/työnsin sen vain sisään kepeille oikeasta välistä jonka jälkeen kävelin hiljaa vieressä kädet selän takana. Eli pujotteli täysin itsenäisesti, ilman mitään käsi-/ puhevahvistetta. Todella, todella iso edistys Nemolle! Putkelle (sekä suoraan että mutkaan) lähettelin vähän joka suunnasta ja kulmasta. Kaukaa ja läheltä. Sinne se singahti joka kerta ihan intona :). Vaikka oli vauhtia niin vielä pitäisi olla lähetyksessä mielestäni enemmän. Tietysti kun itse juoksen vieressä ja pidän vauhtia yllä niin Nemollakin sitä on enemmän. Jos joku miettii miksi teen esteille lähetyksiä niin paljon, niin syy siihen on estevarmuus. Mielestäni koiraa voi sanoa estevarmaksi kun se uskaltaa irtautua kunnolla ohjaajasta ja valitsee oikean esteen, suorittaa sen ja palaa ohjaajan luo. Tietysti teen paljon myös ohjauskuvioita ja ihan juoksuharjoituksiakin, mutta pääosin haen Nemolla täydellistä estevarmuutta vielä tässä vaiheessa. Mitä tarkemmin se tuntee esteet ja osaa niille hakeutua, sen tiukempia käännöksiä ja mutkia voin tehdä radalla joten rata-aika on silloin hyvä.

Kumihuuliapina Ruttu tokosi perjantaina. Kaverissa oli lievästi sanottuna HIEMAN energiaa. Nyt liikesarja sivu-maahan-sivu-seuraa (2 askelta) -maahan on alkanut tuottaa tulosta. Menee jo pienestä liikkeestä yhdellä käskyllä maahan, mutta on kyllä edelleen hidas ja jostain syystä epäröi. Todella outo ilmiö ihan sen takia, kun sivulta menee maahan huomattavasti nopeammin. Olen palkannut nyt enemmän juuri maahanmenosta kuin liikesarjasta kokonaisuudessaan, jotta siitä tulisi Rutulle mielekkäämpää. Ehkä toistojen kautta siihen tulee myös liikkeestä maahanmenossa vauhtia. Liikkeestä seisominen meni todella hyvin. Annoin käsiavun varmuudeksi "STO" käskyn yhteydessä eikä hievahtanutkaan paikaltaan, eikä hakenut perusasentoa kun palasin sen viereen ennen käskyä. Olen koittanut yllättää sen välillä palkkaamalla suoraan kun palaan sen viereen, välillä seurautan muutaman askeleen ja sitten palkkaan ja taas välillä perusasento. Ettei vaan alkaisi ennakoida.

Hiski the tyrmääjä teki perjantaina agia. Ate vähän sabotoi meijän treenejä ;) ja kyllä me taas hauskuutettiin yleisöä vähäsen...tällä kertaa mä kuitenkin pysyin pystyssä enkä saanut Hiskiä niskaani. Otin sillä hyppyjä sivuohjauksella ja Hiski kesti sen hyvin. Se kun on tottunut toko ja pk -puolella oleviin hyppyihin ja esteiden ylityksiin niin sivuohjaus on ollut suuri haaste. Matkaa on vielä irtoamiseen kunnolla hypylle, mutta paljon parempi oli jo perjantaina kuin aikasemmin. Hiski selkeästi ymmärsi mitä siltä haettiin. Putki sille oli perjantaina vaikea jostain syystä. Komensi haukulla että möyri ämmä ite sinne, minä en mene, mutta meni kuitenkin hetkellisen kiukuttelun jälkeen ;). Perjantai ei ollut kyllä Hiskin paras agipäivä...mutta tällaista se on...aina ei TODELLA mene nappiin! Kaksi viikkoa aikaa Hiskin ekoihin mölleihin...kuinkakohan käy? Esteet se osaa mutta ei ole tottunut ohjaukseen...kunpa ei tulisi sadekelejä nyt (liukkaat esteet) niin saan hiottua kuntoon.

Eilen aamulla me vietettiin Hiskin kanssa laatuaikaa ja nykästiin aamulla seiskalta reippaasti yli 10 km lenkki! Kyllä oli virkistävää! Hiskin kanssa oli ihana kävellä kun se nätisti kulkee eikä vedä pentumaisia pomppuloikkia väliin kuten Ruttu ;). Tai vetäähän se sellaisia, mutta hihna ei kiristy ;). Matkalla me nähtiin hevosia, yksi minua kohtaan uhkaavasti käyttäytyvä mieshenkilö (josta meinasikin sitten tulla silppua...) ja KYY! En tiedä oliko kyy kuollut mutta tien reunassa se oli ja isokin vielä...Hiski nenä maassa tepsutti todella läheltä sitä ennen kuin ehdin nyppäistä pois. Ei mulle tullu mielenkään että autotien vieressä loikoilisi käärme. Onneksi tosiaan mitään ei sattunut.

Nismo saakin tänään viettää minun kanssa laatuaikaa ja treenata koska se on vain lenkkeillyt viikonloppuna eikä ole tehnyt sen kummempia.

Mulle vähän lupailtiin että illalla olisi lettuja, NAM :) !

16.7.2009

Totaalinen tyrmäys, made by Hiski

Shaakeli...tuli sitten eilen yksi hovawart suoraan niskaan...ja ihan kirjaimellisesti. Aten ja Hiskin blogista voi lukea tarkemman kuvauksen mitä todella tapahtui, mutta lyhykäisyydessään siinä kävi niin, että minä annoin käskyn "puomi", Hiski kipitti puomille ja päätti siinä kesken puomin (kun mä juoksin siitä askeleen edelle) että perkele, tuohan ei minua ohita ja tyrmäsi totaalisesti HYPPÄÄMÄLLÄ PUOMILTA AIVAN SUORAAN MUN NISKAAN!!! Mähän tietysti kynsin hiekkakenttää olkapäälläni ja reidelläni ja Hiski herrasmiehenä jatkoi vaan matkaa :). Ilmeisesti Hiski tosiaan piti suoritusta juoksukilpailuna. Vaikka mun olkapää menikin ruhjeille, reisi mustelmille ja tänä aamuna oli lihakset aikasten soirona tuosta tyrmäyksestä niin sai siitä myös hyvät naurut :). Vielä paremmat naurut sai Ate joka harmitteli vaan sitä ettei ollut videokameraa mukana..ois voinu ladata youtubeen..JUST ;) ! Vaikka farkut imaisi aikamoisen kasan hiekkaa kaatumisen yhteydessä, niin silti urhoollisesti jatkettiin treenejä. Oli kyllä todella hauskaa!

Mä päätin rakentaa Hiskille jonkinlaisen treenikalenterin agin suhteen, jotta parhaiten saan tehtyä hyvän estevarmuuden ja järjestelmällisesti käytyä kaikki asiat läpi. Nyt kun Ate antoi luvan kisatakin Hiskillä....IIIIKK!!!! Kiitos kovasti ;) !!! (huh..kyllä sai kaiken viehätysvoiman käyttää ja vähän vielä päälle että antoi periksi ;) ) Tietysti tarkoitus on saada Hiskillä ihan tuloksiakin agista joskus, mutta näin alkuun meijän suurin tehtävä on varmasti hauskuuttaa yleisöä! Ja mun täytyy varmaan hommaa ainakin polvisuojat, samoin kypärä...piru kun haarniskassa on niin vaikea juosta..

Pienet pojat, siis kirput, touhunokat...ovat viettäneet kyllä tämän viikon treenilomaa. Ihan pieniä juttuja on otettu lenkkien yhteydessä, kuten kontaktia, paikallaoloa, luoksetuloa...mutta noin niinkun muuten ne on ollu pääosin täällä mun duunissa vahteina :). Yleensähän sanotaan että vaihtelu virkistää, mutta kirppuja tämä vaihtelu on kyllä selkeästi väsyttänyt. Tällaiset päivät, kun voin ottaa ne mukaan töihin, ovat todella tärkeitä varsinkin Nismolle. Nismo tarvitsee säännöllisesti harjoitusta vieraista äänistä ja paikoista kun on tavallaan arka ja todella ääniherkkä. Herkkähaukkuinen ei ole ollenkaan, mutta säpsähtelee helposti uusia asioita.

Eilen Hiskin tyrmäyksen jälkeen Ruttu the man taas tokoili. Ei tehty ihan kauheasti kun oli todella kuuma. Seurautin ilman hihnaa ja Ruttu edisti jonkun verran. Haki kyllä heti oikean paikan kun hidastin askelta. Tehtiin myös muutama TOKO hyppy ja huomasin että siihen ei lelu kyllä ole se paras palkka. Viimeksi ei ollut ongelmia hypyssä lelupalkalla, mutta eilen selkeästi tulee hypyn jälkeen todella lähelle estettä ja on liian innokas pysyäkseen "seiso" käskyn alla täydellisesti. Lisäksi pelkäsin, että se osuu esteeseen, joten tähän täytyy kyllä vaihtaa namipalkka.

Mä oon muuten alkanut tykkäämään enemmän aamuista. On todella hyvä olo kun herää, vaikka väsyttäisikin vähän :). Tänäkin aamuna väsytti, mutta hymyilytti ihan hirveän kovasti...ja ulkona oli muuten kuudelta jo todella kaunista.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. <3

15.7.2009

Huumorimies & agility + Ruttumies & TOKO

Enhän mä eilen raaskinu Nemoa ja Nismoa ottaa enää illalla agilityyn..raasut nukkui koko matkan töistä kotiin boksissa aivan umpiunessa. Ainahan ne siellä torkkuvat ja makoilevat, mutta nyt olivat aivan täysin unten mailla. Haastetta sikeään uneen meinaan lisää vielä se että mun Mini the Minukista (auto)...noh...siitä puuttuu tavallaan vähän niinku ovi ja kohina on ihan kiitettävä ;). Minukki on kyllä muuten ihan hyvä ja ehjä...joopa joo..jos auto nyt kuulostaa moottorikelkan, traktorin, jyrän ja ruohonleikkurin sekoitukselta niin eikait se vielä niin paha oo?

Mulla oli taasen eilen ryhmällinen innokkaita oppilaita!!! Rata mitä tehtiin oli lyhyt ja erittäin ohjauskuviollinen (onks toi sana??!). Kaikki koirakot osaavat nyt jaakotuksen! Erityisen ylpeä olen Henkasta & Patusta, koska olin aivan varma että Henkka the voimistelija ;) ei taivu jaakotukseen, mutta päinvastoin, upea suoritus! Kaikki saivat mentyä radan täysin oikein toisella/kolmannella yrityksellä. Huomasin vain että minun täytyy antaa heidän enemmän itse lukea rataa..eli täytyy pitää jokin teoriaharjoitus jossa piirrän radan ja jokainen saa itse pähkäillä miten tekisi sen. Ohjauskuvioiden käyttö kun on paljon muutakin kuin opittuja "tanssiliikkeitä"...ei riitä että ne osaa koiralla ja ilman, vaan pitäisi myös löytää kuhunkin rataan ja nopeuteen sopivat. Täytyy myös ottaa huomioon että kaikki eivät käy juuri sille omalle koiralle. Mä en esimerkiksi tee takaaleikkauksia Nemolla kauheasti koska juoksemme usein rinnakkain tai siten, että Nemo on vain muutaman askeleen edessä. Nemo hakee hyvin esteitä, mutta ei tarpeeksi suurella välimatkalla, jotta näkisin takaaleikkauksen järkevänä meille. Jaakotus ja vippaus ovat taasen olleet mulle ja Nemolle kullanarvoisia. Nemolla oli tapana hypätä hirveän kauas ja nämä kaksi ovat juuri ne jotka kääntävät Nemoa parhaiten esteen jälkeen.

Vaikka Nemo ja Nismo jäivät pois agista niin en jäänyt kuitenkaan ilman koiraa! Tein agilitya kuuluisalla (ainakin TOKO SM-viikonlopun jälkeen kuuluisalla) huumorimiehellä Hiski the Hovawartilla! Ate ei ole yhtään ymmärtänyt että Hiskin mielestä kaikkein hauskinta on naurattaa ihmisiä ja tehdä pomppuja korvat pystyssä, kieli ulkona roikkuen. Miten täydellinen koira siis agilityyn, hih ;) !!! Hiski on kyllä luonnonlahjakkuus...koska se on TOKO ja PK käytössä niin sillä on tietysti todella vahva tottelevaisuus mikä helpottaa agipuoltakin todella paljon. Kaikkien aloittelevien agiharrastajien tulisi muistaa, että lajissa ei ole kyse vain hysteriasta vaan tottelevaisuuttakin todella vaaditaan. Kukaan ei tee radalla mitään koiralla joka ei kuuntele ohjausta vaan sinkoilee joka suuntaan. Eilinen agitreeni oli minun ja Hiskin kolmas kerta..tässä nyt sitten juttua että miten hyvin pärjättiin :). Hauskaa ja hikistä meillä todella oli!!

Jännittävin kohta oli hakea Hiski autosta. Vaikka se tuntee minut niin en mä ilman juttelua mene takaluukkua avaamaan..Ate kun on jättänyt sen autoa vahtimaan ja silloinhan vahditaan. Hiskin mielestä agilityn kivoin osuus on palkkauskohta. Mä otan taskusta lelun ja retuutan lelua..tai siis...Hiski retuuttaa minua ja lelua ;)..sitten me kikkaillaan lelun irroituksessa vaihtarinamia käyttäen, koska lelua ei Hiski todellakaan mielellään minulle palauta. Joskus kun palkkaus ei ole tarpeeksi hyvä, päättää Hiski että nyt riitti ton akan pelleily, mä meen takasin Aten luo ja jolkottelee pois radalta. :)

Me tehtiin Hiskin kanssa esteen taakse jättöä, kahden esteen taakse jättöä, ihan normaalia hyppyohjausta sivusta, putkeen lähetystä ja kokeilin myös miten se lukee valssia. Kaikki meni täysin nappiin. Kiirehän mulle tuli, hovawart juoksee HIEMAN lujempaa kuin chihuahua ;). Eniten tykkäsin Hiskin tavasta tehdä. Se todella nautti agilitysta eilen. Häntä heiluen, pomppuaskelia ottaen se suoritti hyppyjä ja putken. Käskynä meillä hypyllä on "este" joka vaatii multa kyllä ihan erityistä muistamista, koska pikkukirpuilla käsky on "hyppy". Hiski säilytti todella hyvin kontaktin ja todella luki myös minua radalla ihmeellisen hyvin. Tietysti kaikki tämä juontaa juurensa Aten opetuksesta Hiskille..mutta oli jännä miten hyvin se toimi myös agissa. Myönnän...kisaaminen maxikoiralla (Hiskillä) kutkuttaa pahasti...suostuisikohan Ate...vai täytyykö meijän Hiskin kanssa lähteä jonain viikonloppuna "vähän pidemmälle lenkille" ja käydä kisaamassa ;). Koska potentiaalia on, motivaatiota on, ohjattavuutta on, samoin kontaktia, intoa ja iloa, itsevarmuutta, irtoavuutta ja kiihkoa. TYKKÄÄN!

Kyllähän me sitten uunoiltiinkin Hiskin kanssa...Hiski esimerkiksi päätti mennä pussiin, tuli kankaan alkupäässä kuitenkin siihen tulokseen että ei shaakeli, mä käännynki ympäri. Iso uroshoffi kun kääntyy siellä pussissa niin oli siinä pokassa pitelemistä. Hiski muistutti niitä tyyppejä jotka pukeutuu kesäisin niihin makkarankuoriin ;). Yleisä nauroi ja Hiski....oli taas vaan niin Hiski...häntä heiluen ihmettelevä ilme kuonollaan nautti huomiosta ;). Mutta kangasta pari kertaa raottamalla Hiski hokasi idean ja sitten pussi olikin ihan simppeli juttu taas. Päättihän Hiski myös mennä putkeakin ihan itsekseen ilman käskyäkin..mua vaan nauratti kun tuon kokoinen koira rymistelee into piukena putkeen niin että koko systeemi kolisee :) . Vaikka Ate ei sitä ehkä myöntäisikään, niin oli meijän treenistä hyötyä sillekkin..Hiski tokosi Aten kanssa agin jälkeen ja intoa riitti Hiskillä siihenkin enemmän kuin hyvin. Oli todella komeaa menoa! Vaikka mitä sitä nyt kahdelta tuollaiselta komistukselta voi muuta edes odottaa ;).

KIITOS SIIS HISKI!!! Näkyy treeneissä ;)

Ennen mun oppilaiden treenejä Ruttu teki TOKOa. Oli hyvä tehdä kun kentän laidalla istui Suski, joka katsoi meidän menoa. Itse kun ei todella tule huomattua kaikkia virheitään mitä sitä tulee tehtyä. Suski huomautti seuraamisen käännöksistä...teen liian pyöreitä kulmia (joo joo Ate, säkin oot sanonu mulle) ja huolimattomasti muutenkin. Kiinnitin erityisesti huomiota tämän jälkeen kulmiin ja kuinka ollakkaan ihan parin kerran jälkeen Ruttu luki huomattavasti paremmin käännöksiäni!

Tehtiin myös Aten antamia harjoituksia liikkeestä maahanmenon vahvistamiseksi. Eli sellaista pientä "sarjaa" käskyillä: "sivu", sivulta suoraan "maahan", taas "sivu" , "maahan", "sivu", "seuraa" ihan yksi kaksi askelta ja siitä "maahan". Toimi muuten hyvin Rutulle. Edelleen se oli sen yhdenkin askeleen jälkeen hidas maaahanmenossa mutta huomattavasti nopeampi kuin aikaisemmilla konsteilla joilla olen yrittänyt sitä saada liikkeestä maahan menemään. Sivulta suoraan ja kuakokäskynäkin menee niin nätisti. Aijon toistaa näitä sarjoja nyt ehkä viikon verran päivittäin ja sitten yrittää uudestaan suoraan liikkeestä ihan täydellä matkalla.

Täytyy vielä toistella itseään, että kyllä se että pidän pallon itselläni palkkauksen ajan on toiminut paremmin kuin hyvin! Ruttu pysyy koko treenien ajan kontaktissa.

Olen tyytyväinen. Olen puhunut. Olen...olen oikeastaan aika onnellinen. :)

14.7.2009

Tiikerijuovainen kilipää TOKOaa

Puhumme siis Rutusta. Tuosta kumihuulisesta, kuolavanaisesta pöntöstä joka jaksaa sekä itkettää, että naurattaa valopäisillä tempauksillaan. Ruttu on kyllä uskomaton tapaus...vaikka se on niin kooho, niin aina se on myös hyvällä tuulella ja valmis tekemään sata lasissa.

Eilen me siis tehtiin TOKOa. Suunnitelmissahan oli tehdä liikkeestä maahanmenoa ja seisomista..mutta tulihan siinä sitten säädettyä jos jonkinlaista kun vauhtiin päästiin! Pikkasen oli vain hiostava keli...mikä ei tietenkään johtunut siitä että olin pakannut kolme paitaa ja treeniliivin päällekkäin...

Mulla on tapana ryhmätreeneissä rauhoittaa Ruttu ennen suorituksia. Tai paskat se mikään tapa ole vaan pakko :). Ruttu kun ei tajua että kaikki koirat eivät ole leikkikavereita ja yrittää aina treenien aluksi tunkea katsomaan kaikkia. Ja ihan sama vaikka toinen osapuoli olisi hampaat esillä niin silti Ruttu on häntä heiluen sitä mieltä että leikitäänkö, leikitäänkö??!! Eihän se enää niin kooho ole kuin joskus mutta vaatii todella tiukan käskytyksen kentän porteista astuttaessa ja n. viiden minuutin rauhoittumisen jotta keskittyy vain minuun ja taskussani olevaan palloon. Kun sen alun saa murrettua niin ihan hyvin pystyy tekemään ilman hihnaa eikä se mihinkään karkaile. (nyt kun kirjotin sen tähän niin mistä vetoa että seuraavat ryhmätreenit nini se on ammuttuna jonkun niskassa leikkimässä)

Keskittymiskyky oli huomattavasti parempi Rutulla eilen kuin aikoihin. Luulen sen johtuvan juuri siitä oivalluksestani lelun kanssa. Koska palkka oli ja pysyi minulla ja minun luvallani sillä leikittiin ja käskystäni leikki loppui niin se selkeästi motivoi Ruttua vahvasti pysymään koko ajan lähelläni ja kontaktissa. Tein eilen ekaa kertaa myös toisenkin asian eri tavalla. Liikkeiden välissä kun pidin Rutulla taukoa palkkauksen jälkeen, laitoin sen käskyn alle (en vapaa-käskyn kuten aikaisemmin) maahan tai istumaan enkä kiinnittänyt siihen sen enempää ylimääräistä huomiota. Toimi todella hyvin sekin. Palkkasin myös kunnolla pallolla. Rutun tehdessä oikein se sai riepottaa ja repiä palloa kanssani ihan tosissaan, mutta yritin tehdä siitä mahdollisimman selkeää juuri sillä että myös lopetin leikin kun halusin. Aika näyttää että oliko kuolanaamalla eilen hyvä päivä vai toimiiko tämä oikeasti pidempäänkin ;).

Liikkeestä maahanmeno...kun se on niin hidas, vaatii usean käskyn ja silti tulee sen yksi/kaksi askelta perässä..Ate oli kiltti ja antoi vinkin millä saan sitä varmemmaksi ja nopeammaksi kun kerran sivulta menee kuitenkin hyvin ilman mitään tuplakäskyjä tai käsimerkkejä/katsekontaktia. Aletaan nyt sitten sitä tahkoamaan lyhyenä treeninä ja korkealla motivaatiolla. Kiitos taas Atelle siis :) ! Ja niin siis Rutun kohdalla korkea motivaatio tarkoittaa sitä että sille vähän "kimittää" tai näyttää lelua niin johan se taas kenguruna, häntä heiluen tuijottaa minua "mitä tehään??!!" -ilmeellä :). Juuri tästä syystä Rutun ja minun yhteiselon helmikuussa 2009 alkaessa oli TODELLA haasteellista palkita sitä. Kevyt silitys tai taputus eikä vilaustakaan sen suuntaan tai muuten meni yli...Hanna T-S (yksi punapäinen tyyppi joka treenaa myös meijän kanssa :) ) eilen sanoikin kentällä omalle koiralleen Ruttua katsoen että olisitpa säkin Ansa vähän aktiivisempi. Vastasin että onhan tässä puolensa ja puolensa. On ihanaa kun koira haluaa tehdä suurella innolla. Mutta kyllä siinä alkaa hermo olla pinkeänä jos se sisällä saa Ruttu kohtauksen...jos ei ehdi heti viheltää peliä poikki niin siinä kaatuu sohvat, ruokapöydät, mummon perintövaasit ja kaikki mikä ei ole pultattuna kiinni niin että kolina vaan käy :). Kyllä mä joskus mietin että noinkin aktiivinen rotu kuin bokseri niin millaistahan niitä on kasvattaa? Kyllä siinä varmaan vedetään ranteita auki ja nauretaan vedet silmissä päivittäin ;). Ei hemmetti ajatustakin vaikka kolmesta-neljästä aikuisesta bokserista ja pentueesta saman katon alla...

Today on sitten agia taasen, wohou!! Täytyy katsoa miten Nemo jaksaa radalla kun se on taas Nismon kanssa päässyt töihin tänne äipän työpaikalle :). Täällä pienten touhunenien on hyvä vahtia vieraita ääniä ja uteliaina tarkistella mitä minkäkin oven takana on. Samassa talossa, eri duunipaikassa työskenteleviä tyyppejä oli aamujuoruilla ja röökillä pihalla kun me poikien kanssa tultiin töihin. Jaksoivat ääneen ihmetellä että miten ne voi olla ilman hihnaa ulkona ja tottelevat?! Olin taas ihmeissäni...eikös kaikki koiran omistajat pyri hyvään hallintaan sekä vapaana että hihnassa? Tai ainakin pitäisi pyrkiä? Helpompi mun oli niitä vapaana pitää siinä tilanteessa kun vasen käsi roikkui käsilaukussa ja oikea läppärissä. Toisaalta me ollaan kyllä poikien kanssa totuttu ihmettelyihin...suurimmat ihmettelyn aiheet/kuuluisammat lausahdukset ovat:

1. Jaksavatko ne oikeasti kävellä 10 km lenkkejä?
2. Miten niiden jalat kestävät asfalttia?
3. Voiko noidenkin kanssa harrastaa?
4. Miksi ne eivät räksytä?
5. Totteleeko ne?
6. "Nuohan ovat niitä ronkelikoiria jotka syövät vain herkkuja"?

Joopa joo...kyllä ihmislapsetkin vetävät vaan mäkkäriruokaa jos se on ainoa mitä on tarjottu...huoh...

Älkääkä käsittäkö väärin...minulta saa tulla silti aina kysymään jos jokin asia chihuissani mietityttää :) !

Oon herkästi kuumeneva ihminen...I know...ja nää on niitä aiheita mistä jaksan aina hermostua. Kun ajatellaan että mikäli koira on pieni, se on myös käyttökelvoton. Tai se, että mikäli koira on pieni, voi sen kasvattaa pumpulissa..ärsyttää ihan yhtä paljon kuin sukkien käyttäminen tai se kun maitopurkin jättää avonaisena jääkaappiin ;).

13.7.2009

SM tokoa katsomassa & treenejä & oivalluksia

Kyllä oli mahtava viikonloppu jälleen kerran, kiitos kaikille jotka olitte osana ihanaa viikonloppuani :) !!!!

Pe-la välinen yö meni duunissa. Mä kun ahneena tyyppinä teen vielä päiväduunin lisäksi viikonloppuisin yövuoroa. Tai siis ehkä tyhmyyttähän se on enemmän kuin ahneutta ;)...noh, anyway...Ate ja Hiski osallistuivat Tokon SM kisoihin osana joukkuetta, joten kun joukkuekilpailujen ilmoittautuminen alkoi aamulla klo 8 Kangasalalla niin sainkin lähteä suoraan töistä kisoihin. Eipä tuo mitään haitannut..olin ihan intona, pääsinhän katsomaan erilaisia rotuja ja erilaisia ohjaajia, ohajustyylejä, kuunnella erilaisia käskysanoja yms yms yms. Päivä oli pitkä, mutta hyvät unenlahjat omaavana tyyppinä otin sitten parit nokoset siinä kehien laidalla kivikko/ruohikko pohjalla. Mun homma oli kirjata, kuvata ja olla seurana kahdelle pikkuherralle. Selvisin kaikesta..paitsi suorituskuvia ei kauheasti ole kun olin sekaisin lippujen ja lappujen kanssa. Ate varmaan kertoo itse tarkemmin miten hällä ja Hiskillä meni, mutta sen verran sanon että olen siitä koirakosta niin ylpeä. Menoa oli ilo katsella, oikein sydäntä lämmitti :) .

Oivalsin kisoissa erään typerän mokani Rutun koulutuksessa. Tuijottelin myyntikojussa erilaisia palloja ja valitsin sellaisen jossa on pitkähkö narukahva = hyvä pitää kiinni kun Ruttu repii palloa. Seison se kädessä ja sain ahaa-ilmiön. Että mulla on taas leikannu...mitä olen tehnyt koiralle jota on vaikea pitää hallinnassa liikkeiden välissä?? HEITTÄNYT SILLE VINKULELUA tai palloa palkaksi liikkeen jälkeen!! Voi luoja kun voi ihminen olla pöljä...pallo meni heti testattavaksi kun kisoista oltiin kotiuduttu..liike, pallo, hetki repimistä yhdessä, pallo pois ja taas liike jne jne. Toimi todella hyvin. Kontakti ei murtunut kertaakaan ja oli todella skarppina suorittamassa. Aina sitä oivaltaa jotain uutta :) !

Tällä viikolla onkin sitten kaikki illat pyhitetty Rutulle pääosin, siis koirien osalta ;). Tietty pikkukirpuilla on agi huomenna mutta noin niinkuin pääpiirteittäin. Nismo & Nemo ovat meinaan tämän viikon särkemässä sydämiä mun duunissa. Tai noh, me käydään täällä aamulenkki, päivälenkki ja kaiken muun ajan ne joko syö luuta mun huoneen lattialla tai vetää hirsiä kintut kohti taivasta. Ne kun ei oikein vieraista välitä. Eivät räksytä tai mitään, mutta eivät vain kiinnitä mitään huomiota. Katselevat muualle tai minua jos joku tulee silittämään.

Tänään olisi tarkoitus vähän tokoilla iltasella ryhmätreeneissä Rutun kanssa. Ajattelin ottaa sillä liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomista ja paikallaanmakuun jos ei kauheasti sada. Ei mitään pitkiä seuraamisia kuitenkaan tänään. Sade ei muuten haittaa (kunhan mun naama ei kastu ;) ) mutta kun paikallaanmakuu ei muutenkaan meillä oo 100% varma niin turha sateessa ryssiä enempää.

Nemo on saanut uuden kouluttajan. 5-vuotiaan Nean, siskoni tyttären, joka innokkaasti käskee istumaan, menemään maahan ja antamaan tassua :). Palkaksi näistä saa sitten aina palan kinkkua. Tomera tyttö ja selkeästi kova matkimaan...käskyt kajahtaa täysin samoin äänensävyin kuin minultakin ;).

Nismon viikonlopun oivallus on se, että jos tekee pahojaan Ninan (systeri) nähden, tulee ensin komennus jonka jälkeen voi heittäytyä säälittäväksi ja mennä korvat luimussa sängyn/sohvan alle josta sitten hetken päästä tullaan kinkulla houkuttelemaan pois...ARGH ;) !! Pieni palaverin paikka ehkä...koska Nismo on kunnon hyväksikäyttäjä ja teatteri-ihme!

8.7.2009

Sadetta ja hyperventilaatiokohtaus ;)

Eilen lounaan aikaan mulla melkein pysähtyi sydän. Systeri (jonka luona siis asutaan koirien kanssa) soitti ja sanoi että Nismo on karannut pihasta. Mä ehin hälyyttää n. viidessä minuutissa puoli kylää etsintävalmiuteen ja vielä ne joille soitin, soittivat eteenpäin joten jatkossa ainakin tietää, että jos paniikki iskee niin armeija on valmis hyvinkin nopeasti :). Kiitos kaikki ihanat jotka olitte valmiita auttamaan Nismon etsinnässä! Kiirehdin hälyttämisen takia myös siksi koska arvasin että systeri on ettinyt Nismoa jo jonkin aikaa ennenkun se on uskaltanut soittaa mulle että on karannu. Mähän ehdin jo vetää hirveät kauhukuvat päähäni miten se jää auton alle, toinen koira syö sen tai se putoaa johonkin rotkoon/kaivoon...tollanen kolmikiloinen kirppu kun lähtee vähän yksin katselemaan maailmaa niin ei siitä hyvä seuraa. Syytä karkaamisen ei kukaan tiedä koska ovat aina pihalla vapaana ja tähän asti ovat pysyneet. Sisko sanoi että lähti kuin ammuttu pihasta eikä näkynyt sen jälkeen...että kyllä niillä muutamankin sentin jaloilla lujaa pääsee! Löytyihän tuo pikkumonsteri sitten n. puolen tunnin jälkeen kun Nina (systeri) oli soittanut mulle. Oli muina miehinä kipitellyt viereisen metsän polulla Ninaa vastaan. Prkele....kyllä säikäytti, oli lähellä ettei joutunu paperipussiin hengittelee!

Illalla riittikin sitten sadetta oikein urakalla. Hulluna koiraharrastajana sitä silti seistiin agikentällä 2,5 tuntia. Jätin kirput kuitenkin pois treeneistä ja otin vain Rutun autoon. Ruttu siinä vähän tokoili, kipitti lenkin ja tehtiin irti-harjoituksia patukalla. Sateesta huolimatta oli oikein mahtavat agitreenit. Koirat olivat todella motivoituneita ja tehtiin kolmen esteen suoraa irtaantumisharjoituksena yhdistettynä eteen -käskyyn. Patun (siis Patran, Patrician, eli Suskin ja Henkan malin) menoa taas katsellessa täytyy myöntää että haaveet seuraavasta agikoirasta vaan kasvoivat. Mikä nopeus ja into...silti täydellinen hallinta radalla. Haluan medi/maxikokoisen, nopean koiran. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. On tuota laumaa sen verran jo, ettei parane toistaiseksi sen kokoa kasvattaa. Eikä riitä aika. Tulee nytkin tingittyä omasta nukkumisesta, jotta koirat saavat asianmukaiset lenkit ja siihen treenit yms muu aktivointi...ja kun vuorokaudessa edelleen on vaan se 24 h. Ehkä sitten joskus kun kirput on jo "eläkkeellä" ja Rutusta on kasvanut aikuinen (never!) ;)..

7.7.2009

Pimeitä kulmia ja TOKOa

Kyllä koirat sitten on ihmeellisiä. Juuri kun luulee, että nyt sinne paksuun kalloon on saanut jonkun käskyn täysin varmaksi niin seuraavat treenit menee ihan reisille...Ruttu teki siis eilen aivan surkeaa työtä...onneksi pikkukirput sitten taas toimivat niin ei ollut aivan kauhea treenipäivä.

Otin eilen molempien, Nismon ja Nemon, kanssa putkeen lähetystä pimeästä kulmasta ihan yksittäisenä esteenä ja Nemolle lisäsin parin toiston jälkeen myös kepit, jotka piti mennä "väärältä" puolelta. Nismo tarvitsi huomattavasti enemmän apuja putkeen lähetykseen ja pimeä kulma oli sille kyllä liikaa vaikka putki oli suora, ei edes mutka. Helpotin sille vähän ja tein vain onnistuneita lähetyksiä lopuksi. Nismolla on outo tyyli tulla miten sattuu ulos putkesta. Se ei tule sille puolelle missä mä olen kuin tuurilla, vaikka annan ääniapuja. Kokeilin eilen nopeaa käsimerkkiä putken suulla, mutta silti haki välillä väärän puolen ulostulon jälkeen..hmm...

Nemo taasen piti tätä putkeen lähetystä maailman simppelimpänä juttuna. Ei ollut mitään eroa sillä kuinka kaukaa lähetin, lähetinkö ihan putken ulostulon vierestä täysin pimeään kulmaan, sivusta, edestä, takaata...aina se ampui sinne putkeen yhtä innokkaasti. Päätin kokeilla sitten mutkaputkella takaaleikkauksia siten, että menen itse ns.takapuolelta. Nämä ovat olleet Nemolle haasteellisia ja eilenkin kääntyi kahdesti pois putkesta. Tein helpompia toistoja ja lopuksi pari onnistunutta myös sillä että menin sieltä takapuolelta. Kepit Nemo meni hyvin, haki nätisti ekan välin "väärältä" puolelta. Mä en siltikään vielä yhtään luota siihen kepeillä. Pyrin tietysti siihen että saisin kulmasta kuin kulmasta lähetettyä sen kepeille, mutta tällä hetkellä mä edelleenkin nysvään siinä keppien vieressä todella voimakasta käsiohjausta antaen. En tiedä täytyisikö mun vaan seuraavan kerran treeneissä tehdä pari kertaa näitä samoja, eli vahvasti käsiohjata ja sen jälkeen kokeilla vaan menisikö se heti perään itsenäisesti. Kepeiltä tulee niin nopeasti virhe joten siksikin haluaisin olla varma että se todella pujottelee. Jos Nemo mokaa kepit (tai siis minä vaatimalla liikaa tai ohjaamalla huonosti) niin se ei tule kyllä ulos sieltä vaan jättää yhden välin tekemättä. Treenii treenii...

Niin että oishan se ollu vähän liikaa onnistumista jos Ruttukin olisi Nismon ja Nemon jälkeen toiminut hyvin...:)...että eipä toiminu..tai noh, ei saa olla liian ankara..se toimi muuten mutta ei seurannut kontaktissa, ei muuten kuin pakotteella sen kaksi askelta mitä loppujen lopuksi vaadin ja vaadin. Eilen oli siis tosiaan ryhmätreenit ja koska kouluttaja on lomilla, me heilutaan siellä siis tietyllä porukalla itekseen toisia neuvoen ja toisista oppien. Ryhmätreenit tekee todella hyvää Rutulle, on niskavoitto saada se keskittymään muiden koirien + niiden lelujen keskellä.

Aloitettiin paikallaanmakuulla. Siellähän se pysyi...ihmeellistä..kävin vapauttamassa, palkkasin, jätin uudelleen maahan ja kävelin pois..sitten sen hermo petti ja nousi seisomaan. Ei siis karannut naapurikoiran kanssa leikkimään tai tullut mun luokse, seisoi vaan paikallaan. Mitä tästä taas opimme?? Että kannattaisi lopettaa siihen onnistumiseen eikä jäädä hieromaan...

Paikallaanmakuun jälkeen se sitten saikin kengurukohtauksen ja mä yritin rauhotella ja ottaa käskyn alle mutta sikaili vaan. Niimpä me sitten seuraavat 5 minuuttia oltiin perusasennossa keskellä kenttää ja muut saivat meitä ohitella, minun pitäessä Ruttuun kontaktia. Siitä se sitten rauhottui kun taas tajusi että aijuu, täähän on treenikenttä.

Sitten se seuraaminen...huoh...en mä saanu sitä mitenkään, en millään helvetillä kontaktiin. Perusasento oli hyvä, täydellinen kontakti mutta kun annoin käskyn ja otin askeleen niin kontakti hävisi. Ei siis lähtenyt ryysäämään tms mutta ei vaan ottanut kontaktia. Yritin parilla tempulla saada sitä kontaktiin ja totesin että minähän en sitä koiraa ala kontaktiin pyytelemään...mutta kun en voinut lopettaa/antaa periksi niin pakoitteella (hihnan nyppäsy) seurautin sitten sen 2 askelta ja palkkasin lelulla enkä enää yrittänyt sen jälkeen. Niin Rutun tyylistä...kun luulee että nyt se toimii niin se alkaa kikkailemaan. Täytyy lyhentää seuraamistreenejä. Ihan muutama askel vaan ja koko ajan kontaktissa. Turha puuduttaa sitä pitkällä pätkällä.

6.7.2009

Etsivä löytää..

Miten tämä aika voikin kulkea tällaista vauhtia?? Mun mielestä aina on joko maanantai tai perjantai, kaikki siltä väliltä menee niin hirmuista vauhtia että eihän tässä pysy perässä alkuunkaan. Viikonloppu oli mitä ihanin kaikin puolin :).

Eilen me suunnattiin metsään. Elisa & Jeni + mä & Ruttu. Tarkoituksena oli tehdä Jenille jälki ja molemmille esineruutu. Eikun Esson kautta perinteiset kaffet ja pusikkoon. Itseasiassa näin jälkikäteen ajateltuna mä en oikeastaan tiedä miksi mä en tallonu Rutulle jälkeä? Sitä pitäisi kyllä meinaan tehdä enemmän...se on tehny vasta kolme oikein pitkää jälkeä ja arviolta 10 lyhyttä, n. 10-15 metriä pitkiä suoria vaan. Rutun "ongelmia jäljellä on hillitön pyöriminen jäljen päällä, jäljen ajaminen sivuttain, äkkinäiset liikkeet jäljen ulkopuolelle ja sitten se sitkeys..jos se haistaa palkan jäljellä niin se ei perkele luovuta ennenkuin jokainen nakin tms pala on löytynyt. Ei siis liiku askeleelta ennenkuin palkka löytyy. Heti kahden ensimmäisen jälkeen olen harventanut palkkausta vaihdellen, mutta maksimissaan joka kolmannella askeleella on palkka. Mitä pidempi väli "tyhjää" sitä paremmin se ajaa jälkeä. Siksi teenkin nyt ainakin alkuun lyhyttä, jotta se onnistuisi joka kerta. Hyvin se kyllä jäljellä työskentelee nenällään, kroosaa sillä lyttyyn paiskatulla kuonollaan sen kuuloisesti kun ylipainoa olisi n.100 kg ja siihen yhdistetty parit ahtaumat ja astma :). Jeni oli kyllä taas oikein the jälkikoira! Ilo katsella kun toinen työskentelee täynnä intoa ja määrätietoisesti paahtaa nenä maassa eteenpäin :). Elde otti ilmaisujakin jäljellä ja kulmiakin oli, mutta luulenpa että Jeni ja Elisa kertoo niistä itse omasa blogissaan :).

Mä oon palannu esineruudussa Rutun kanssa vähän taaksepäin. Jo viiden tehdyn ruudun jälkeen Ruttu on hakenut ruudusta esineitä ilman että niitä käy kukaan siellä näyttämässä. On aina pysynyt hyvin alueella ja oikeasti nenällä (tai siis sillä lyttyyn lyödyllä kuonon tapaisella) etsinyt esineitä. Sitten mä aloin treenaamaan enemmän noutoa ja tahkosin ja tahkosin sitä kapulan pitoa typerästi vaatimalla liikaa liian kiivaasti ja tein siinä samalla hallaa esineruudulle..noudon tahkoamisen jälkeen sen ensimmäinen ruutu ja toinenkin meni ihan päin persettä. Se etsi esineen, katosi minua ja juoksi ilman esinettä takaisin ruudusta. Niimpä palasimme hieman taaksepäin näissä treeneissä. Lelukilipää Ruttu sai taas enemmän leikkiä minun kanssa kotona ja tehtiin pihalla, lenkillä, treeneissä "tuo" käskyn vahvistusta. Eli meillä on ruudussa käytössä lähetyksessä "etsi" ja kun esine löytyy niin "tuo" -käsky. Eilen Ruttu teki aivan älyttömän hienoa työtä ruudussa. Pyysin Elisaa viemään esineet ruutuun niin että Ruttu näkee ne, jotta voisin olla varma sen onnistumisesta. Lähetys ruutuun (odotti muuten tosi nätisti lähetystä!!) ja vauhtia riitti! Molemmat esineet toi ja ihan minulle asti täydellä innolla! Palkkasin Ruttua vetoleikillä molempien esineiden jälkeen. Eli kun Ruttu otti esineen suuhun, kehuin ja annoin käskyn "tuo" (jota kyllä hoen ihan liikaa tyylillä tuotuotuotuotuo ;) ), otin esineen taskuuni Rutulta, kehuin ja palkkasin ihan erillisellä lelulla. Lelupalkka (ei vinkuva) tällaisessa vauhdikkaassa jutussa kuin esineruutu toimii ihmeen hyvin Rutulla. Olin alkuun varma että se jää vain kokeiluun, luulin Rutun ylikuumenevan täysin..mutta olin väärässä. Jäi todella hyvä mieli esineruudusta. Meillä Rutun kanssa synkkasi, oltiin tiimi.

Pikku kirput ei viikonloppuna sitten kauheasti mitään ihmeellistä väsäilleet. Ihan vähän tehtiin paikallaanoloja ja ohjauskuvioita ilman esteitä (valssi, sylkkäri..). Molemmat tekivät ihan sata lasissa eilen illalla ohjauskuvioita. Myös Nismo...joka oli vähän turhankin innokas ja teki omiakin pyörähdyksiä ja juttuja!

Luennosta ja sunnuntaista olisi hirveästi kirjoitettavaa ja pohdittavaa koko suojelusta noin yleensä...mutta se jää nyt toiseen kertaan!

3.7.2009

Tokoa Rutun malliin ja tarinaa oppilaista

Eilen oli pentukurssi...minä siis ohjaan Nupun koiraklubissa penturyhmää ja nautin touhusta aivan äärettömän paljon. Parasta mitä voin antaa uudelle koirakolle on korkea motivaatio tehdä koiran kanssa. Nautin siitä, miten nään kunkin koirakon kehittyvän joka viikko. Hyvänä esimerkkinä on yksi oppilaistani, joka tuli ensimmäiset kaksi kertaa kurssille koiransa kanssa narun perässä epätoivoisesti roikkuen, koira veti aivan älyttömästi! Eilen kun katselin tuon samaisen koirakon tuloa kentälle, mua hymyilytti suuresti. He olivat ottaneet neuvoni vastaan vetämisen lopettamiseksi ja kävelivät todella kauniisti kentälle. Se oli taas yksi niistä hetkistä, jolloin tiedän miksi nautin kouluttamisesta.

Ennen pentukurssin alkua Ruttu the man tokoili. Koska oli pirun kuuma, kastelin sen mahanalusen sekä tassut ennen trrenien aloittamista. Vinkulelu käteen, kuivattua maksaa taskuun ja eikun aloittamaan. Vinku motivoi Ruttua niin hyvin, että se vihdoin hakee todella terhakkaasti suoran perusasennon ja nimenomaan suoran, vinosta kun meillä ei palkata ;). Pientä pilkun ********** se kyllä on minun kohdalla...myönnän...mutta Rutun kanssa ei parane kauheasti lepsuilla. Huomaan sen taas nyt että olen ollut sille liian löysä. En treenikentällä mutta arjessa ja toki se heijastuu kaikkeen.

Seurautin Ruttua useilla käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan, lyhyttä suoraa ja täyskäännöksiä. Muutama juoksuaskelkin otettiin. Kuumuudesta huolimatta Ruttu toimi hyvin. Parannettavaa toki on aina, mutta olin erittäin tyytyväinen sen liikkumiseen ja vahvaan kontaktiin. Nimenomaan siihen, että se haki kontaktia minusta, eikä kädessäni olleesta vinkulelusta. Käännökset vasemmalle menivät nappiin. Oikealle tehtävissä käännöksissä selkeästi "jätätti" yhden askeleen, mutta otti taas oikean asennon ja kohdan heti käännöksen jälkeen. Juostessa ei hyppinyt yhtään, mikä tuolle kengurulle on iso saavutus.

Liikkeestä istuminen meni eilen ekaa kertaa niin, että en joutunut hidastamaan kävelyäni yhtään, enkä ottanut kontaktia tai antanut käsimerkkiä. Mahtavaa! En vain uskalla tehdä vielä hirveästi tuollaisia "riskitoistoja" vaan mielummin vatrmistelen vielä edes sillä hidastuksella että varmasti istuu. Istumaan meni kyllä hitaasti, mutta meni kuitenkin. Kesti myös hyvin, kun palasin sen luokse, seurautin muutaman askeleen ja sitten vasta palkkasin. Rutulla alkaa siis löytyä hieman hermojakin...vielä jokin aika sitten olisi ollut ihan turha tehdä pitkää suoritusta lelulla, se olisi mennyt yli. Kyllä mä edelleen saan olla sen kanssa tarkkana jos käytän lelua treeneissä ettei vaan ammu yli.

Liikkeestä maahanmeno...tää on meijän vaikein...tarvitsee edelleen todella voimakkaan käsimerkin, tuplakäskyn ja silti menee hitaasti. Tästä täytyy siis kysyä Atelta joku tehotreeni.

Liikkeestä seisominen. Pysähtyy kuin seinään eikä ota askelia mihinkään suuntaan...MUTTA tarvitsee silti käsimerkin. Enää ei tartte kädellä ihan nokkaan "kopauttaa" mutta selkeästi täytyy näyttää että nyt seis. Enemmän siis myös tätä.

Luoksetulo. Kestää todella hyvin istumaan jäämisen ja voin olla 99,9 % varma ettei se hiippaile perään sieltä. Tulee luokse todella innokkaasti, mutta on jättänyt törmäämisen pois, kiitos taas Aten hyvälle neuvolle! Ruttu siis aikaisemmin juoksi suoraan päin tai sitten jarrutti puoli metriä ennen minua ja pamahti jalkoihini niin, että ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa kun oltiin molemmat nurin ;). Pidän vielä käsiä hieman edess, ohjaten sen oikeaan kohtaan minun eteeni. Täytyy alkaa jättämään sitä enemmän pois. Olen ehkä ottanut treeneissä sitä liikaa sivulle, joka luoksetulosta joten se ennakoi sitä luoksetulossa ja tulee vinoon jos en pidä käsiä edessä. Koska Ruttu osaa sivu -käskyn, taidan jättää sen luoksetulotreeneistä kokonaan pois ja lopettaa liikkeen vaan kun se tulee ja istuu eteen.

Hyppy. Kyllä se perkele vaan niin nätisti ponkaisee, kääntyy ilmassa ympäri ja jää seisomaan.Ilman käsimerkkejä, ilman tuplakäskyjä. Taitava äidin ruttuturpa ja kuolahuuli! Ainoa on se, että kun palaan sen viereen, se saattaa ottaa etupäällä yhden sivuaskeleen. Täytyy keksiä jokin keino jolla saan sen pysymään samalla tavalla paikalaan kuin liikkeestä seisomisessa. En ole koskaan ottanut perusasentoa hypyn jälkeen Rutulla. Koska se osaa tosiaan niin vahvasti istu ja sivu käskyt, en halua että se hypyllä ennakoi ja lyö persuksensa tonttiin kun palaan sen viereen.

Muuta me ei sitten eilen treenattukaan :). Ruttu sai treenien päätteeksi possunkorvan ja sai jäädä katselemaan kentän laidalle pentukurssilaisten menoa. Tietysti hyvinkin Rutulle tyypilliseen tyyliin sen oli pakko muutaman kerran kaivaa kuoppa ja mennä aidan ali ja taas takaisin toiselle puolelle. Eihän sitä nyt paikallaan jaksa olla muutamaa minuuttia kauempaa! Mistä pääsemmekin yhteen treenialueeseen...paikallaanmakuu...enemmän sitä ja häiriön alla...mä haluun seuraavissa kisoissa olla varma että se pysyy ja piste. (ilman että pulttaan sen varpaiden välistä tonttiin :) )

Se ois sitten vkonloppu. Ohjelmassa olisi suojeluluento, jossa luennoitsijana Juha Korri. Sinne suuntaamme Aten kanssa huomenna. JOS on hyvä keli huomenna niin vähänkö olisi siistiä päästä jonkun moottoripyörän kyytiin ;) , hih! Sunnuntaina ohjelmassa onkin sitten verta, suolenpätkiä ja Hiski :). Siitä Ate saa sitten kertoa itse...

2.7.2009

Viettien vallassa

Joo tästä ei tule eroottinen päiväkahvitarina vaan kertoo koirien vieteistä ;).

Ate lähetti mulle lomakkeen jossa tarkastellaan neljää eri viettiä; Saalistus, lauma, puolustus(hyökkäys), puolustus(pako). Lomakkeessa on eri viettien alla kysymyksiä "kyllä/ei" periaatteella ja mitä enemmän kyllä vastauksia, sitä voimakkaampi vietti. Jokaisen vietin kohdalla oli 12 kysymystä. Laitoin tuloksen sen mukaan kuinka monta "kyllä" vastausta oli kustakin vietistä / 12. Eihän tämä tietysti mikään raamattu ole, mutta antaa suuntaa...

Nismo
Saalistusvietti 3/12, laumavietti 7/12, puolustusvietti(hyökkäys) 8/12, puolustusvietti(pako) 5/12.

Myönnän, että olen äärimmäisen huolestunut siitä että korkein vietti on tuo puolustusvietti ja vielä hyökkäys...luojan kiitos myös laumavietti on korkea. Toisaalta taas suht korkea laumavietti voi lisätä entisestään tuota puolustusta. Nismo on todella tarkka leluistaan, reviiristä, ruokakupista yms. MUTTA ei minulle. Mikä on tietystitärkeintä. Mä saan sitä kyllä käännellä ja väännellä ja tehdä kaiken mahdollisin ja mahdottoman sekä ottaa lelut ja luut mutta ei kukaan muu.

Nemo
Saalistusvietti 7/12, laumavietti 9/12, puolustusvietti (hyökkäys) 3/12, puolustusvietti (pako) 3/12.

Mun mielestä todella korkea saalistusvietti chihuahuaksi joka kuitenkin on seurakoira. Laumavietistä haluaisin saada pudotettua pois osan, koska Nemolla se heijastuu yksinoloon. Ei tuhoa/ei hauku mutta vinkuu ja ravaa ympäriinsä jäädessään kotiin ilman Nismoa. Kuitenkin Nemo käy ilman Nismoa treeneissä ja jää yksin autoon yms mutta kotiin ei voi jäädä huutamatta niin että vain Nismo pääsee mukaan. Treeniä treeniä vaan enemmän..mä yritänkin jokaisen koirani kanssa viettää muutaman kerran viikossa aikaa ihan kahdestaan. Ihan siitäkin syystä että haluan koiran olevan minuun leimaantunut, eikä toiseen koiraan.

Ruttu
Saalistusvietti 10/12, laumavietti 9/12, puolustusvietti (hyökkäys) 4/12, puolustusvietti (pako) 0/12.

Ei tullut yllätyksenä että saalistusvietti on niin voimakas. Olisi ollut täydet 12/12 jos en olisi saanut vähän jo karsittua Rutulta tämän vietin piirteitä. Vähän täytyy vielä saada pois...koska tosiaan Rutulla menee välillä todella yli. Oon ihmeissäni siitä että sillä ei tuosta puolustusvietin pako -osuudesta ollut yhtään pistettä. Koska olen tavallaan pitänyt sitä arkana koirana..Ruttu on kyllä jännä. Tavallaan se on todella pehmeä koira, mutta kuitenkin jästipää, irtautuva, kuumeneva...Minulla on Rutusta vielä todella paljon opittavaa.

Eilisistä agitreeneistä Nemon kanssa vielä sen verran että voi että miten ihana vauhti sillä oli kuumuudesta huolimatta! Kesti hyvin radalla sen että edistin seuraavalle esteelle, eli jätin Nemon taakse. Ohjauskuviot menivät todella kauniisti myöskin, tosin saimme Petteriltä maininnan että aina ei kannata niin vaikeita kuvioita yrittää ;) ! Nyt onkin sitten Petterin treeneistä taukoa, mutta onneksi saadaan "meijän" kentällä jatkaa treenejä ja vähän pihaesteitäkin voidaan kotona kokeilla. Oon luvannut itelleni ja Nemolle että ensi viikolla avaan kisakalenterin ja buukkaan parit kisat, ihan viralliset siis. APUA!

1.7.2009

Ilmojen halki käy Nemon tie!

Eilen oli taas hieman kuuma treenipäivä. Ei saisi kyllä valittaa...sitten kun taas on talvi ja perse huurussa saa skrapata auton ikkunoita niin toivoo että ois taas kesä :).

Mulla oli eilen taas ihania "oppilaita" agissa. Me treenataan porukalla ja mä ohjailen sitten koirakoita ja kerron mikä meni hyvin ja missä on parannettavaa. Ryhmä on aika suuri...10 koirakkoa...mikä tarkoittaa tietysti sitä että jokaisella on itse radalla/radan pätkällä n.15 min aikaa ja loppuaika lepoa tai yksittäisten esteiden/ohjauskuvioiden harjoittelua kentän toisessa päässä. Tehtiin eilen todella lyhyttä rataa jossa oli haasteellinen kulma toiselle hypylle, jonka sai ratkaista joko ohjauskuviolla tai sillä että koira kestää vinottain jätön kahden esteen taakse...takaaleikkaus tai sylkkäri putkelle, ihan alkuvalinnasta riippuen ja pikainen siirtyminen kulmitetuille kolmelle hypylle. Oli todella mahtavaa nähdä miten koirat ja ohjaajat ovat lyhyessä ajassa huimasti kehittyneet!

Mä tein sitten Nemon kanssa vielä erikseen samaa rataa ja muutaman kontaktiesteen. Meillä on vähän outo ongelma tällä hetkellä agissa. Olen hakenut liikaa "temppuja" ja ohjauskuvioita. Olen lähetellyt sitä kaukaa kaikille mahdollisille esteille, tehnyt takaaleikkauksia haasteellisissa paikoissa yms....ja unohtanut täysin kaikkein yksinkertaisimman esteen..HYPYN! Yksinkertaisin hyppy on tällä hetkellä Nemon vaikein este. Se hakee takaakiertoa ja pyörii esteen edessä outoja kuvioitani odotellen, mutta en saa työnnettyä sitä hypylle. Että voi näinkin käydä...alkaa liikaa kikkailemaan niin se kaikkein yksinkertaisin juttu unohtuu. Joten eikun targetti takaisin ja yksittäistä hyppyä sekä hyppysuoraa vaan treenaamaan selkeällä ohjauksella ja hyppy -käskyllä. Tänään onkin sitten Petterin treenit! Kohta me liidellään normihyppyjäkin miljoonaa ;)

Nismo otti eilen ihan lyhyttä seuraamistreeniä ja kontaktiharjoituksia sekä ohituksia kentällä..entisenä remmirähjänä kaikki tuo tekee ihan parasta Nismolle. Ainakin kahtena päivänä viikossa yritän viedä sitä tilanteisiin jossa testaan sen kestävyyttä toisiin koiriin ja totutan sitä ajatukseen että kukaan toinen koira ei sitä tule nuuskimaan kun olen itse lähellä, joten ihan hyvin voi nokka tukossa odottaa ohjeita eikä räksyttää ja pälyillä ympärilleen.

Ruttu oli taas eilen puruhihan kimpussa. Kiitos Ate! Ja kiitos Suskillekkin joka omistaa hihan. Atella oli jotain outoja mieltymyksiä pitää hihaa väärässä kädessä, joten jos joku törmää sen kädessä mustelmaan tai ruhjeeseen niin sitä en ole tehnyt minä eikä Ruttu vaan Aten ikioma jästipää joka ei voinut pitää hihaa oikein ;). Hih!

Kyllä se vaan hyvin tarttuu hihaan...ja pitää kiinni! Mä päästin sen aika kaukaa hihan kimppuun ja sinnehän se ampui, teki hirmu loikan ja roikkui hihassa kuin liimattu. On se vaan taitava! Sitten taas ylpeänä esiteltiin hihaa, häntä heiluen. Eilen irrotti jo hihasta paremmin "riittää" käskyllä kuin toissa päivänä, mutta kyllä sen kanssa tarkkana saa olla. Aika kovin se hihasta tuntuu kuumenevan...

Tänään siis agipäivä ja jos ei ihan helteen puolelle iske niin ennen sitä ois kiva tokoilla Rutun kanssa hetki! Hakee oikein korkea vire(eli ottaa vaan lelu taskuun tai juosta sen kanssa ;) ) ja tehdä innolla.