Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.5.2010

Kipeänä

Harvoin mua mikään tauti kaataa, mutta nyt niin kävi ja kyllä oli hirveää. Tiistaina oli jo agitreenien jälkeen merkkejä ilmassa, keskiviikkona duunissa oli sellainen olo että nouseeko kuume vai ei ja illalla se sitten pamahti ja en mahtanut mitään. Tarkoitushan oli keskiviikkona tokota kirpuilla, torstaina kouluttaa ja treenata agia sen jälkeen, perjantaina pyörähtää omissa epiksisissä ja viikonloppu olla koulutusohjaajakurssilla. Kaiken sen joutui vaihtamaan sitten pakkolepoon :(

Kuumetta oli kolme päivää. Napsin särkkäreitä laskemaan sitä, ja se laskikin liikaa. Lämpötila oli 33 - 39.5 astetta. Mikä älytön tuska kropalle. Lisäksi mun tasapainossa oli jotain pielessä ja jos yritin seistä, kaaduin väkisin vasemmalle. Kurkku oli kipeä ja sitä se on kyllä edelleen. Lääkäriinhän ei voi mennä kuin pakon edessä ja eilen hain sitten lääkekuurin ja kuulin että mulla on nielurisatulehdus. Pahalaatuinen, pelotteli että kehittää poksahtavia paiseita kurkkuun nopeasti jos ei tule lääkäriin. Ei kuulostanut kauhean mukavalta. Nyt on enää kurkkukivun lisäksi vähän hölmö olo jos kauheasti sykyilee.

Täytyy sanoa, että paikallaanmakaaminen ei vaan ole mun laji. Saisin siitä tokossakin aina puhtaan nollan ;). Mun täytyy tehdä, liikkua, hoitaa asioita, olla töissä, treenata, olla mukana kaikessa...nyt kun ei voinut niin fyysisesti huonon olon lisäksi kannoin koko ajan huonoa omaatuntoa. Ate oli maailman kultaisin ja hoisi pojat, koirat, arkiasiat, kävi töissä, teki ruoan, kävi kaupassa..hoisi aivan kaiken yksin. KIITOS.

Ate koulutti torstaina pennut ja Pia agiryhmät, kiitos siitäkin molemmille. Arvokasta apua. Mä taas tuumailin kotona, miten saisin enemmän pennuille asioita. Siellä on pari jotka ovat ryhmään aivan liian edistyneitä, mutta kiva että ovat jaksaneet käydä. Haluaisin antaa niille enemmän, intohimoisesti paneutua siihen opettamiseen, mutta kun aika on rajallinen enkä ole mikään yksityiskouluttaja. Pöh ja pah..Toivoisin niin kovasti että voisin antaa sen mitä pystyn ja osaan, mutta en voi kun se nyt on penturyhmä. En voi muilta vaatia niitä erityisjuttuja ja jos taa vaan osalta, toiset kokee itsensä huonommaksi jne.

Eilen mä jaksoin sen verran että pystyin jo istumaan autossa paikallaan ja "seurustella" , JEE :) . Lääkkeiden vaikutuksen alaisena kylläkin. Me tehtiin mun olosta huolimatta kiva reissu Kuhmoisiin, tuotiin sieltä ISO tuliainen ja käytiin Aten äitiä katsomassa. Kiva ihminen. Rehellinen, suora ja hauska. Tykkään kovasti. Tuukka oli meijän mukana, samoin hiippurit :). Aten kanssa matkustaminen on aina hauskaa, mutta eilen se oli erityistä. Rakastan.

Aamulla oli treenihetki pienten kanssa. Oli kivaa jaksaa taas ees jotain pientä. Ne lämpeni ja kuumeni ja tarjosi kaikkea kuuteen kertaan ennenkuin sain vähän rauhoitettua. Kaikilla oli lopuksi hymy herkässä, onnistuttiin ja juostiin kahjoina ympyrää. Oltiin tiiminä ja se on tärkeintä. Meillä oli kivaa.

Löytyisipä pian hoffilapsi. Voi kun sen löytäminen onkin niin vaikeaa...vaikka etsii koko ajan. Tulisikohan se ven taakse jos lopettaa etsimisen??

26.5.2010

Korvaton, mutta hauska Nemo + kirjaimellisesti käteen kääntyvä Hiski

Hui! Koskakohan oon ollu näin kauan päivittämättä blogia?! ;)

Viikonloppu meni näyttelyissä. Mehän ei olla näyttelyihmisiä?! Mä huomasin itsekin pureskelevani hermostuneena kynsiä ja käveleväni ympyrää kehän laidalla (sen mitä siinä mahtui) , kun jännitti niin kovasti miten käy.

Lauantaina oli Hamina. Bastioni oli paikan nimi ja me sovittiin yhteistuumin, että sinne EI enää lähdetä. Huh kun oli ahdasta ja siitä aiheutuvaa ärsytystä. Kehät oli rakennettu tuoleista niin eiköhän siellä ollut ihmisiä koirineen istuskelemassa. Koita siinä nyt juosta ja joko hypätä koiran yli tai väistää niin ettei keskittyminen herpaannu. MRR! Hiski sai urosten avo kehässä ERIn ja kilpaili siis PU kehässä siitä yhdestä puuttuvasta SERTistä. Eipä tullut ei vaan lopputulos oli ERI PU4. Tuomarin mielestä pää oli liian pieni ja ei kyllä ollut Hiskin esiintyminenkään omaan silmään sitä mitä se voisi olla. Pomppi kuin kenguru. Noh, se on semmosta ja aina ei mene putkeen. ERI kuitenkin eli hyvä taas jatkaa :). Masentavaa se olisi jos kävisi H:ta tai EH:ta napsimassa järjestäen.

Sunnuntaina Aptus Helsingin jäähallilla ja ulkokehä. Vettä ropsi odotellessa, mutta kehässä olo aikana säästyttiin sateelta. Oli hauskaa nähdä Tupua, Sannaa, Maijua ja muita tutuksi tulleita kasvoja taas koirahommissa. Avo kehässä Hiski napsaisi taas ERIn ja tuomarin ilmeilystä päätellen Hiski oli kovasti sen mieleen. PU kehässä juoksutti pitkään Hiskiä mustan uroksen kanssa ja Hiski sitten veti taas kengurua ja tuomari huomautti ettei voi liikkeitä kunnolla arvostella. Lopputulos PU3 ja varaSERTi. Pöh ja pah....noh, olihan meillä hauskaa taas yhdessä mättöruoan ja hauskojen juttujen kera :). Ja eikun näyttelyitä plaraamaan..

Viikonloppu meni tosiaan pitkälti reissatessa. Ehdittiin me myös pihaakin laittaa ja enää ei olla kuin suoraan Viidakkokirjasta :). Tai noh, sillon ei oltu...muutaman päivän sateet ovat saaneet taas aikamoista kasvua aikaan. Pojat tulivat sunnuntaina ja tänä aamuna me laulettiin Lassille joka täytti 13-vuotta. ONNEA LASSI! Lahjaksi Ate oli ostanut pyörän ja sitä oli jo odotettu. Hauska katsoa niin vilpitöntä iloa :).

Eilen päästiin agitreeneihin heilumaan. Ensin Nemo Elinan opissa ja aiheena neljällä hypyllä valsseja ja putkeen sekä sama toisinpäin mutta takaaleikkauksilla. Mä taas todistin että oon turhan epäuskoinen tuon pienen kirppusen kanssa. Lämmiteltiin hyvin, kunnon kävelyt ja sitten ihan treenilämmittely ja Nemo oli vedossa. Niin vedossa kuin tuollainen pieni chihu voi olla :). SE IRTOSI! Mä sanoin Elinalle että meijän takaaleikkauksista ei kyllä tule mitään mutta paskanmarjat. Nemo kiihdytti hypylle, hyppäsi tosi hyvästä kohdasta ja hypyn jälkeen lähti kaartamaan seuraavaa hyppyä takaakiertoon ?! Mä yritin sitä ottaa käteen hypyltä, mutta se paineli virnistellen, korvat luimussa ja oikien päättäväisenä kauas takaakiertoon eikä ohjautunut. Mä olin ihan ymmälläni. Eihän minun Nemoni tuolla tavalla irtoa?! Eihän Nemo ole niin vahvaluontoinen että "tykittelee" omiaan? Vai voisinko uskoa että meijän harjoitukset on tuottaneet näin hyviä tuloksia? Voi vitsit :). Siis, väärinhän se kyllä meni, ei se takaakierto ollut suunnitelmissa, mutta en siitä komentanut. Tarkempaa ohjausta vain ja rytmitystä niin kyllä se lopulta kääntyi esteen eteen ja sain leikattua takaa hyvin koko pätkän kaikki hypyt. Aivan upeasti :) ! Hyppäämisessä ei ollut epävarmuuden häivääkään vaan reippaasti tuli. Naksu oli kyllä käytössä vahvisteena. Valsseissa sitten taas mä olin liian hidas Nemolle, mikä on sekin ihan uutta?! Hiskin kanssa se on tutumpaa, mutta Nemon kanssa ei. Saatiin me parin takkuamisen ja kompuroinnin jälkeen sujumaan ja kaarrokset pienemmiksi sekä linjaa oikeaksi. Nemo posotteli omiaan tässäkin hetkittäin, karkaili putkeen sun muuta, mutta mä olin niin tyytyväinen sen menosta ja innosta että yritin pyrkiä oikeaan olemalla vaan itse huolellisempi.

Hiski ja Marjun opit..Marju oli ollut leirillä ja tuonut sieltä vekkijaakotukset tullessaan. Rata oli ansainen mikä teki meille hemmetin hyvää. Liikutin Hiskiä kohtuu hyvin ennen treenejä ihan hölkäämällä ympäriinsä. Oli hieman hankalaa taas muuttaa itseään heti Nemon jälkeen koska Hiskiltä täytyy jo tietyiltä osin vaatia ja sitä täytyy käskeä, muuten vetää sikaa. Epäröin vekkijaakotuksen onnistumista varsinkin kun se tehtiin kakkoshypylle puolipysähtyneenä, mutta ihan turhaan. Hiski taipui siihen aivan upeasti ollakseen tuonkin kokoinen eläin. Pari toisto alusta ja eteenpäin. Kolmoshypyltä kepeille joiden vieressä yköösvälistä tyrkyllä A. Pah ja pöh kun ampui sinne. Marju seisoi edessäkin mutta paskat se hoffi mitään pysähy :D ! Helvetin tiukka käskytys ja jättäydyin vähän sisäänmenosta + hain sinne hyvin niin johan pujotteli. Murahteli mennessään ja pujottelussa oli taas potkua ja vauhtia. Pyöräytys hypylle ja siitä hyvin haltuun ja putkeen jonka pää oli puomin ja A: välissä. SE MENI PUTKEEN?! WAU! Olin yllättynyt ja iloinen koska olin satavarma että sitä kohtaa sitten tehdään ja tehdään, mutta ei. Seuraava kohta hyppy, persjättö ennen hyppyä ja taas kauheeta kyytiä edelle. Ei sitten meikäläinen taipunut..palkkailin Hiskiä tiuhaan koska se tuli juuri kuten ohjasin mutta kun en vaan sisäistänyt oikeaa. Marju väänsi rautalangasta lopulta ;). Onnistunut toisto siihen, takaakierto, takaakierto. Nämä on vaikeita. Röyhkeästi puskee läpi jos ei herätä ennen hyppyä todella kovaa. Keinun kontaktit olivat hyvät ja pysähty kuin seinään käskystä. JES! Sitten se mahdottomuus..poispäinkäännös..kääntyihän se, käteen kiinni. Yhtä aikaa hypyllä jonka jälkeen herätys ja kääntyminen hypylle. Nappasi hihaan mutta ei kääntynyt ei, paitsi käteen. MRR! Ei aggrena tietystikään, mutta kun menee yli niin menee yli. Tiukat komennukset ja uusi yritys..sama homma ja hihaan. Marju tuli apuun ja sitten alkoi sujumaan jotenkin, mutta niin töks töks, ruma hyppy ja madallettiin jo rimaakin. Hoksasi niin hitaasti edes perusideaa että voi tuska. Näitä pitää tehdä paljon! Pääosin meni oikein näppärästi molempien treenit ja kiva mieli jäi kun molemmissa oli potkua :)

Nismo on saanut pientä tokoherkistelyä, lenkkeilyä ja kyläilyä sekä sitä kaikkein parasta...pötkötellä mun kanssa kaksin ja kuunnella mun juttuja. Häntä heiluen laittaa nenän kainaloon ja pitä hassua ääntä. Intoa on tokoon kovasti ja saksalainen alkaa olla hallussa. Rallytoko kisat on 6.6, HUI!

Toisaalta jees päästä vihdoin koulutusohjaajakurssille, toisaalta ihan tyhmää olla erossa Atesta ja pojista koko viikonloppu :( . Toivon että kurssista jää jotain käteen.

Se olisi tokopäivä!

21.5.2010

Mihis tää viikko katosi??

Tänään on jo perjantai. Se on tietysti ihana asia ja mielelläni pitäisin aina vähän pidemmän viikonlopun, samalla liksalla tietysti. Kotonakin riittää niin paljon hommaa, että aika ei todella kävisi pitkäksi. Tämä viikko kyllä mennä hujahti, juurihan oli maanantai??

Kuumaa keliä on riittänyt ja on se kyllä kivempaa kuin pakkanen. Mun aurinkoherkkä iho vaatii varsinkin alkukesästä erityistä huomiota, joten rasvapurkki ja vähän pidemmät hihat ovat olleet kova sana vaikka hiki on tullutkin. Kivempi hiki kuin kuoriutunut, näppylöitä täynnä oleva ja kutiseva iho. Ei kiitos.

Treenit ovat jääneet tällä viikolla vähän vähemmälle. Pientä muistutusta agilitysta ja tottistelua ja temppuilua sisätiloissa sekä omalla pihalla. Ei raaski roudata kentälle suoraan paisteeseen kun mittari näyttää vielä iltaisin yli +25 astetta. Koulutuksien pitoa kelit eivät kuitenkaan ole estäneet ;), eikä lenkkeilyä, vaikka hiippikset ovatkin siltä näyttäneet loppumatkasta että kielet osuvat maahan.

Huomenna me lähdetään reissuun!!! Ei tosin kauhean pitkälle, Haminaan asti vain :). Silti on kivaa viettää päivä yhdessä ja koirahommissa tottakai. Hiski esiintyy kehässä ja toistaa saman homman Helsingissä sunnuntaina. Mä yritän olla taas kelpo KePo ja kannustaa kehän laidalla :)

Pukkaisi seuraavan kuukauden aikana koulutusohjaajakurssia, rallytoko-kisaa, Tanskan reissua...ahdistaa kun on liikaa ja silti on tyhmänä pitänyt ihan itse se kalenteri täyttää. Erityisesti Tanskan reissu, joka on pakollinen työmatka, ei voisi vähempää kiinnostaa.

17.5.2010

KESÄ :) !

Aivan uskomaton viikonloppu. Ensinnäkin me oltiin KOTONA. Voitteko kuvitella?! Meillä ei ollut kisoja, näyttelyitä tai treenejä? Ei oltu luennolla tai kouluttautumassa? Erikoista, mutta en valita ollenkaan :). Kesä on tuonut meijän kotipihaan todellisen kauneuden. On ihan vihreää ja kaikki kukkii. Pihassa menee pieniä polkuja ja metsä tuoksuu varsinkin aamuisin niin hyvälle. Terassilta on kahdestaan kiva katsoa aurinkoa ja fiilistellä siinä kahvikupin äärellä. Suunnitelmia pihanlaitosta..unohtamatta keskusteluja koiran jalostuksesta, kasvattamisesta, treenaamisesta, kilpailemisesta. Mihinkäs me "karvoistamme" päästäisiin vaikka ei koirahommissa oltukaan ;) ?

Pienet ihmiset olivat kipeenä ja se oli viikonlopun ainoa kurjuus :(. Koita nyt niitä pitää paikallaan ja sisällä kun ulkona on +25 , aurinko helottaa ja uusi vesipyssykin tuli hankittua. Höh.

Me rakennettiin myös riukuaita (olikohan se sen niminen?!) ja siitä tuli hieno! Ate kyllä hoisi toteutuksen pääosin ja mä pyörin tärkeänä jaloissa ja vähän tuin jotain puuta sieltä täältä ;). Enpä ollut koskaan sellaisen rakentamistakaan nähnyt ja nyt ehkä osaisin itsekin. Aina sitä oppii jotain!

Koirat olivat aikasten nuutuneita. Ne saivat viikonlopun elää melkein "pellossa". Noh okei, pieniä tottistreenejä siellä täällä pihahommien lomassa, mutta ei mitään isompaa ;). Pääosin tarhailivat ja juoksivat vapaana pitkin pihoja sen mitä jaksoivat. Hiippikset osallistuivat tärkeinä puuhommiin ja aidan rakennukseen ihmettelemällä tasapuolisesti kaikkea tekemistä. Tuli siinä parit painit Stenforsinkin kanssa otettua aina välillä. Nismo ja minä kokeilimme myös miten se fillarin vieressä juokseminen oikein onnistuu ja loistavasti meni! Ei mitään pitkää matkaa uskaltanut helteessä juoksuttaa mutta rivakasti juoksi vierellä. Jatkossa voidaankin sitten kuntoilla myös fillarin kanssa. Kastelinkin hiippiksiä pari kertaa saavissa viilentääkseni, mutta kastaminen aiheuttikin joka kerta kauhean kohtauksen ja märän turkin kanssa piti kieriä ja spurttailla. Monen tunnin ulkoilun ja leikkimisen jälkeen uni maistuikin ihan kiitettävästä pienille.

Hiskillä kävi eilen leikkikaveri Pimu omistajansa Katin kanssa. Kahviteltiin ja naureskeltiin kun kaksi paukapäätä painoivat peräkanaa menemään pitkin pihoja. Välillä pulahtivat lampeen loiskimaan sellaisella rytinällä että kyllä sammakot olivat varmaan ihmeissään :D !

Eilen iltasella vielä käytiin ajelemassa, piipahtaen iskällä. Kyllä oli upeaa! Moottoripyörän kyydissä oleminen, on se vaan hienoa. Tultiin Lohjalta motaria pitkin takaisin ja ihasteltiin tunneleita. Mä myös kiljuin yllättäen taas puolet matkasta, koska vähän jännäähän se koko homma on ;).

Loppuun vielä kuva väsähtäneistä hiippiksistä :

14.5.2010

Vapaapäivä

Onnea on hirveän vaikea selittää. Sen vaan tuntee ja tietää. Oli ihan upea olo tänäkin aamuna olla ulkona hiippiksien kanssa ja nuuskia sateen kastamaa kesäilmaa. Yleensähän linnut laulavat päin persettä..tai ainakin naakata jotka on pesiytyneet siihen metsään, mutta tänä aamuna sekää ei haitannut :).

Eilen oli tosiaan, kiitos pyhäpäivän, töistä vapaata. Sehän tarkoittaa sitä, että on enemmän aikaa treenata ja tehdä kotona hommia :). Kivaa! Tyhmää oli kyllä tänään vastaavasti tulla töihin, mutta se olisi sitten viikonloppu. Ate puhui aamulla nurmikon leikkuusta ja mun pitäisi aloittaa projekti niiden heinien repimiseksi, jotta piha näyttäisi hyvältä. Hiippikset ovat ihan hirmuisen hyviä apulaisia siihen hommaan, sillä syövät heinää mielellään ja kaivavat mutta tassut ja kita voisi olla pikkuisen isommat :D.

Kentällä eilen melkein pari tuntia aamupäivästä. Kaikki hurtat oli kyydissä ja mä reippailin hiippiksien kanssa kentälle kävellen. Tarkoituksena oli Nemon kanssa tehdä hyppysuoraa ja puomia + A:ta vauhdilla. Nismo teki myös agilitya ja tottisteli. Hiskiäkin sain lainata agilityyn ja Ate myös tokoili. Kuuma ilma pikkaisen verotti mehuja koirista ja kielet roikkui pitkällä. Vahvaa nesteytystä..kyllä se siitä kun taas tottuvat kuumiin keleihin.

Nemolla on paha tapa tulla hyppysuoralta ikäänkuin "ulos" eli minua päin vaikka kuinka ohjaisin tai juoksisin jopa sivuttain, pöhkösti ristiaskelia ottaen. Tekee jopa välillä niinkin oudosti, että tulee ulos ja kaartaa seuraavan hypyn takaakiertona. Kiinnittäessäni enemmän huomiota käskytykseen, se tekee silti hassua jongertelua. Hypyt muuten näyttivät eilen hyviltä, ei jäänyt ponnistelemaan vaan reippasti tuli yli. Pari kertaa palautin lähtöön, koska nousee herkästi seisomaan. Joskus annoin sen jäädä suoraan seisomaan, mutta siitä se herkästi varastaa. Vaihdoimme sen siis istumiseen. Häntä viuhtoi taas niin pirusti, palkkanakin oli huippuhyvää lihaa. Naksulla hypyt, kolme suorassa linjassa ja nami heittona vikan esteen yli. Vastaanotto kolmen hypyn takaa toimii jos olen selkeästi esteen sivussa, vähänkin riman edessä niin joko himmaa vauhtia tai kiertää. Ei tule päin niin ei tule päin. Mutkaputkea takaaleikkauksella. Ei mitään ongelmia vaan Nemo sai taas aikaan mulle naurukohtauksen koska jos sitä ei ota näppiin sieltä putkelta niin se rullaa sitä ympyrää siinä putkella niin kauan kunnes muuta sanon :D. Aika hupaisa kirppunen. Puomille ja A:lle palkkailin kontaktille ja juoksin itse pitkälle ohi niin vauhtia tuli enemmän. On se A kyllä aikamoinen vuori noin pienelle koiralle. Loppuun vielä juoksemista ja kun ilma oli niin mahtava, jätin sen kentän ulkopuolelle kiinni hihnaan että pääsee ihmettelemään ja liikkumaan vielä.

Mimmu sai tehdä suorassa linjassa kahta hyppyä ja puomia sekä putkea harjoiteltiin. Nismon agility on ollut aika yksipuolista, lähinnä hallintaa ja kontaktiesteitä sekä hyppyjä ja keppejä. Putki on ollut sille vaikea, sillä aran luonteensa puolesta se ei kauhean mielellään ole sinne mennyt. Tehtiin ihan lyhyttä, jätin sen istumaan putken suulle ja menin ottamaan vastaan. Yhden kerran tuli ohi ja muuten tuli reippaasti! JEE! Toko on tehnyt Nismolle ihan hirmuisen hyvää ja vaikka se agilitysta kuumeneekin niin se pysyi koko ajan ohjauksessa eikä huutanut vaikka tuli miljuunaa täppäjaloillaan. Vauhtia sillä on melkein tuplat Nemoon verrattuna. Onhan se reilun kilon verran ja n. 5 senttiä isompikin. Kahden hypyn suora ensimmäisen mokan jälkeen sujui tosi mallikkaasti ja puomin se menee sellaista kyytiä että jos yhtä aikaa lähetään niin mulla ei ole toivoakaan ehtiä loppuun asti. Kontaktit se kuitenkin malttaa ottaa eikä loiki ylimääräisiä. Putki jätettiin siihen muutamaan onnistuneeseen toistoon ja lopuksi tehtiin hyppyä vielä kahdeksikon malliin ja tosi hyvin meni. Pikkuhiljaa etiäpäin, niin että molemmilla säilyy hauskuus. Nemo oli sitä mieltä että hän ei kestä katsoa kentän ulkopuolella kun Nismo pääsee tekemään ja ilmaisi asian kiitettävällä piipityksellä. Lopuksi sitten vielä tokoa. Seuraamisesta suorilla ja käännöksissä oikealle ja vasemmalle tykkäsin ihan hirmuisesti. Tirehtööri oli taas vauhdissa. Liikkeellelähdöt aavistuksen hitaita ja täyskäännökset tökkivät. Ollaan yritetty rallytokon saksalaisen täyskäännöksen takia opetella kiertämistä ja nyt se sekoitti jotenkin Nismoa. Jäi poikittamaan eteen ja väärälle puolelle eikä selkeästi tiennyt missä olla. Palattiin sitten hiukan taaksepäin asioissa ja namilla käännyttiin. Parempi. Paikallaanmakuuseen otin häiriöksi sen että kuljeskelin itse ympäriinsä ja juttelin Atelle siinä sivussa. Kävin palkkaamassa pariin kertaan ja hyvin pysyi! Vapautin suoraan maasta ja palkaksi lihaa + juoksukilarit :). Ei noussut edes mun palatessa sen viereen. Lopuksi luoksetuloa. Jäi tosi hyvin istumaan ja tuli ripeästi! Palkkasin eteen ja vapautin siitä. Kieli roikkua Nismo raasullakin ihan kiitettävästi ja jäähdyteltiin poukkoilemalla sinne tänne.

Hiskillä oli KUUMA. Ei ihme sillä turkilla. Toisaalta se oli agilityyn hyvä koska malttoi paremmin keskittyä ;). Ei tehty kuitenkaan pitkää treeniä ettei läkähdy toinen. Puomin ylösmenokontakteja tahkottiin. Hyviä toistoja. Kerrattiin että mitä se suhina taas meinaakaan. Muistaa kyllä ;).Alasmenot otti tosi maltillisesti ja malttoi jopa jäädä siihen töröttämään kun itse liikuin vauhdilla! WAU! Palkkaa vahvasti kontaktille. Hyppysuoraa josta irrotus mutkaputkeen. Ei ollut yhtään ongelmia siinä, ei puskenut ulos ja päin, ei tarvinnut nenästä vientiä putkeen edes takaaleikkauksella?! Koittaisi nyt päättää onko se vaikea vai ei :D. Kääntymistä hypyllä ja mun ajoitusta hidastukseen ettei putoa rima, mutta ettei loikkaa liian pitkälle. Löydettiin tähän hyvä yhteinen sävel. Ehkä se johtui siitä että Hiskillä oli kuuma, ei siitä että mä olisin ollut nopeampi ;). Keppejä ollaan nyt tehty verkoilla ja ilman. En oikein ole verkkojen puolesta puhuja mutta mutta...kujaakaan ei ole käytössä ja onhan verkoissa puolensa. Hmm...verkoilla on hidas mutta kestää tietysti etäisyyden, ilman tuplasti nopeampi, mutta en pääse irtoamaan. Tuskin teen hallaa jos teen kumpaakin ristiin.

Ate vielä tokosi, mä lösähdin hikipäissäni vaan katsomaan :). Tuukka telmi onnessaan Ninan lapsien kanssa kentän laidalla. Lopuksi essokaffe ja kotio :). Oli kiva käydä ihan rauhaksiin!

Iltasella mulla oli pentukoulu koulutettavana. Läksynä oli maahanmeno, kontakti ohjaajaan ja istuminen. Taistolla (belgivauva) oli vähän eri läksyt kuin muilla koska se osaa jo jotain perusteita. Lisäksi täytyy myöntää että alle puoli vuotiaaksi ipanaksi se on enemmän kuin pätevä agikepeillä. Olin enemmän kuin ylpeä oppilaistani koska huutaessani että läksyjen tarkistus, koirat maahan, niin kaikki meni hienosti!!! Ja pysyivät myös :). Paljon palkkaa ja innostamista ja helppoja toistoja, ne on pentukoulun avaimet ainakin nyt. Tosi kivoja koirakoita. Uskaltavat kysyä ja juttelevat. Kukaan pennuista ei hösötä toisia koira päin vaan kaikki keskittyvät ohjaajaan mikä on ihan uskomatonta. Eilen sitten tehtiin luoksetuloa ja tutustuttiin tokohyppyyn siten että mentiin vaan siitä välistä (ilman lautoja) sillä ajatuksella ettei sitä tarvitse pelätä. Kukaan ei sitä arastellutkaan, jee! Käytiin läpi perusasentoa ja siitä sitten läksytkin.

Kotiin oli ihana tulla kun lettutaikina oli valmiina ja paistaminen alkoi. NAM!

12.5.2010

Agilitya pikkulemmulla & ninjalla + tokoa tirehtöörillä

Alkuun aamuiset räpsäykset rakkaista pikkuisista :)

Nismo herra, omanarvon tunteva pikkuinen. Aamun ulkoiluun metsikössä kuuluu erityisesti kilarointi ja siksak juoksu. Sitten kun on saanut tarpeekseen, tulee tarjoamaan tottista, josko sillä saisi nopeammin aamupalaa :)


Lemmukuvioinen Nemo. Virtaa riittää heti heräämisestä yöhön asti. Aamurutiineihin ulkona kuuluu näin aamukasteen aikaan kieriminen ruohikossa oikein antaumuksella. Erityisesti etanoiden päällä se on erityisen hauskaa, yäk!


Harmi kun en tänä aamuna saanut kuvaa peurasta, joka nousi metsästä meidän pihaan. Kevät alkaa olla parhaimmillaan, aamuisin tuoksuu hyvältä ja on jo lämminkin. Mikä voisi olla kivempaa kuin ottaa kahvikuppi käteen, innokkaat hiippikset mukaan ja tarpoa omassa metsässä (no okei, se on Aten ;) ) kun aurinko alkaa nousta? Rakastan, rakastan.

Eilen oli onnistuneet treenit. Noh, ok, vähän mä mokailin mutta en masentavasti ja paitaankin tuli vain yksi reikä, samoin käsivarteen. Kiitos Hiski ;).

Elina oli viime kerralla poissa, joten se piti meille "tasokokeen" eilen. Radan pätkä, jossa 2 hyppyä vinosti, veto, sylkkäri, hyppy, puomi, kääntö putkeen, kääntö pimeään kulmaan putkeen josta myös tiukka kääntö kolmen hypyn suoralle. Ensin lämmittely joka Nemolle varsinkin on todella tärkeä, se kun tekee fysiikkaansa nähden tavallaan ylisuorituksia. Meillä oli hyvä päivä. Jäi nätisti lähtöön ja tuli hyvin mukaan. Irtosi sylkkärille aika kivasti eikä nenästä tarvinnut vedellä. Puomi oli kohtuu hidas kun ei ollut suoraa etenmistä siitä eteenpäin. Täytyy palkkailla sinne enemmän. Putkeen tosi hyvin, myös pimeään irrotuksena, taitava pieni. Kolmen hypyn suora oli jees ja Nemo jopa ehti mun edelle, eli sen kanssa saa kyllä juosta kun sille päälle sattuu ;). Nollana siis testirata. Jee! Toistona tehtiin perään ja mä yritin vähän erilaisempaa ohjausta ja oikoa..Nemo oli hassu pikkuinen ja jäi mutkaputkeen vetämään rinkiä kun ei nähnyt mua heti (minä myöhässä). Hassulta näytti kun viiletti lemmuna sitä samaa putkea korvat ihan takana ja häntä suorana :D. Hyppysuoralla olin toistolla tyhmässä kohtaan kun se ei päin tule hypyltä ja piste. Radan pätkää tehtiin myös ja siinä ei muu kuin kepittuottanut vaikeuksia. Sisäänmeno ok, mutta kikkailee omiaan vaihdellen keskivälissä, loppusuoralla, alussa...pitäisikö siirtyä näkyvään loppupalkkaan keppien päähän että mielenkiinto ja keskittyminen lähinnä säilyisi, vai onkohan sitä vaikea häivyttää sitten? Odotusaika me pidettiin kivaa, vähän tottisteltiin, juostiin ja temppuiltiin sekä istuttiin ja mä annoin Nemolle korvahierontaa, mikä on sen lemppari. Oli kivat treenit.

Marju sai sitten katsoa mun ja Hiskin showta. Treenien idea oli saada 16 esteen rata nollana läpi. Noh, vitoseen me päästiin parhaimmalla suorituksella joka yli sitten yksi kielto putkelta. Virheen tullessa joutui alkuun takaisin. Alku, kaksi hyppyä suorassa linjassa ja puomi, jonka jälkeen hyppy takaakiertona. Noh mehän ei päästy kuin siihen hypylle, jonka hyppäsi mun blokkauksesta ja ohjauksesta huolimatta pamahtaen osittain mua päin. Mrr..Alkuun ja tiukempi käskytys puomin jälkeen. Johan sujui. Kontaktit oli jees ja hidasti ennen puomia malttaen ottaa myös ylösmenon. Takaakierron jälkeen välistä veto ja mutkaputkeen joita oli kaksi vierekkäin. Sieltä kepeille ja vitsit kun oli vauhtia pujottelussa! Jee! Kepeille kulma oli vaikea, mutta pienellä pyöräytyksellä sain sen suht ok näköisesti kääntymään eikä tullut rumaa töks töks sisäänmenoa. Kepeiltä mutkaputkeen, heitto hypylle, kiinni ja kauimmaiseen mutkaputkeen. Ei kestänyt takaaleikkausta siihen, joten virhe ja mä aloin söhläämään siinä vielä kaiken lisäksi ja tuplavirhe. Höh..ja eikun alkuun. Taas samaan kohtaan todella näppärästi ja kepit oli kyllä meille niin hienot ja nopeat, samoin kontaktit puomilla. Sohlasin sen saman kohdan ja tyhmästi yritin uudelleen takaaleikkausta, vein huonosti jne vaikka Marju siitä oli juuri huomauttanut. Tuloksena sitten se että lämpeni pikkuisen liikaa, hyppäsi, täppäsi käsivarteen ja paitaan sitten tuli reikä. Ei kestä sellaista jaloissa pyörimistä, ei sitten yhtään. Eikä mikään kiukkupuru vaan turhautuu. Marju käski keskittymään ja tekemään huolellisesti ja vielä yritettiin. Vikalla kerralla tuloksena vitonen joka tuli pienestä epäröinnistä putkeen menoon, mutta meni kuitenkin ja mä muistin viedä maltillisesti. Loppusuora, hyppy, hyppy, vino hypylle työntö ja haki nätisti, valssi, A jossa aika kintaalla oli alasmenon kontakti, otti kuitenkin ja hyppy. Ihan ok suritus :). Mun kunto meinasi loppua ja Hiskinkin kieli roikkui melkein maassa. Kivat treenit oli nämäkin, ei päässyt helpolla, enkä saanut olla huolimaton, hyvä. Loppuun pari A:n alastulokontaktit erikseen ja sitten leikkiä, palkkaa, tottistelua ja hölkkää. Hiski on hauska possu :).

Agikisoja ei sitten ole tiedossa, vaikka luulin ilmoittaneeni Kirkkonummelle. Treenataan nyt ja katsotaan mihin sitten seuraavaksi ilmoittaudutaan. Hiskin kalenteri kun alkaa olla aika täynnä..

Nemon kanssa kisaamista mietin vielä. Se tykkää lajista, tykkää treenata, mutta menenkö turhaan jos kisatilanne ei ole sille mieluisa?

Nismo pääsi illalla vielä tokoilemaan ihan kotipihalle ja voi kun oli intoa. Sivulle tuloissa yrtän päästä sen tyylistä tassulla napauttaa mua jalkaan. Hienosti hoksasi eikä turhautunutkaan. Seuraaminen oli taas sitä niin iloista tirehtöörimarssia joka säilyi käänöksissä, myös oikealle, sekä täyskäänöksissä! Jipii! Liikkestä maahanmeno oli alkuun jojilua, nousi mun lähdettyä, mutta kahdella palauttamisella muisti taas homman idean. Huvittaa kääntyä siihen päin kun se tönöttää siellä maassa häntä hiekkaa piiskaten :). Luoksetulot oli vähän vinkkeleitä, mutta vauhtia riitti ja malttoi odottaa. Paikallaanmakuu Nemon kanssa yhdistettynä meinasi olla turhan kiduttavaa ja piti pientä vinkumista ja heilutti häntää koko ajan. Pysyi kuitenkin. Loppuun pienet juoksukilarit ja pihviä rapsutuksien kera. Taitava Mimmu!

Aten vuoro taas kouluttaa tänään, me mennään varmasti taas kentän laidalle roikkumaan ja imuuttamaan infoa :)

10.5.2010

Agility on hauska laji..

Otsikon mukaista joutui tolkuttamaan itselle sekä perjantaina, että sunnuntaina. Aina ei vain mene hienosti ja upeasti, eikä kuten treeneissä. "Kyllä se kotona osaa" ! Nyt kun pari päivää on kulunut perjantaista, ja sunnuntainkin yli on nukuttu, osaan ehkä jo etsiä niitä valopilkkujakin epäonnistumisien joukosta. Sitä paitsi, voisiko sitä koskaa kehittyä jos ei epäonnistuisi? Silti sanoin sunnuntaina Atelle, että jos joskus seison tuolla palkintopallilla niin alan varmaan parkumaan.

Perjantaina oli meitin oman seuran eli Nu-Pun epikset kentällä. Sää ei todellakaan meitä suosinut, vaan vettä tuli kaatamalla. Teki mieli jäädä Aten kanssa vaan kotiin, mutta silti sunnuntain kisat olivat mielessä ja mikä olisikaan parempi paikka treenata kontakteja kuin kisanomaisesti epiksissä. Nemoa en raaskinut kilpailuttaa niin surkeassa kelissä, mutta mukaan ne toki pääsivät Nismon kanssa ja lenkkeilemään kurakeliin.

Rata oli jokseenkin haastava parista kohtaa. Huomasi taas kohtia missä olisi etua siitä ja tästä, kovasti meillä on treenattavaa. Ensimmäinen suoritus joka myös arvioitiin. Voi että kun se oli kammottava! Hylky tupsahti sitten A:lle karkaamisesta mikä oli ihan mun oma syy kun huidoin mihin sattuu. Muutoin Hiski tuli ihan näppärästi "kyydissä", vaikka täytyy sanoa että jos mä olisin ollut se ohjattava koira, olisin häpeästä poistunut radalta. Mä näytin kaikelta muulta kuin ohjaajalta...voi tuska :D . Uusintarata sitten meni todella näppärästi, puhtaana lävitse! Olin siihen tyytyväinen ja osasin jopa itsekin jotain. Kontaktit kuitenkin otti ihan kummaltakin kerralta, myös puomilta :). Siihen olin äärettömän tyytyväinen! Keinun arkuudesta ollaan näemmä päästy oikeastaan kokonaan. Reippaasti menee ylös ja pysähtyy käskystä. Seuraavaksi haetaan etäisyyttä.

Lauantaina me pyörähdettiin Hiskin kasvattajalla Tupulla! Kiitokset kaffeesta ja seurasta ja kaikesta muustakin :) ! Nemo pääsi Hiskin lisäksi mukaan esiintymään ja pieniä harjoituksia tekemään. Nemolla aiheena paikallaolo ja kiertäminen. Hauska kaahottaja se taas oli ja esiintyi edukseen! Huomasin taas miten nopeasti se oppii ja muistaa todella vanhojakin juttuja. Kerran pari kun näyttää ja palkkaa niin johan se onnessaan ja päättäväisenä tietää mitä tehdä. Seuraamista meijän pitäisi Nemon kanssa alkaa todella opettelemaan, koska ei se toko seuraamista osaa. On opetettu kulkemaan vierellä ja lähellä, mutta ei juuri vasemmalla puolella..piru sentään. Taas toisaalta, jos tämä menee jakeluun yhtä nopeasti kuin muutkin asiat niin pian sekin pääsee rally tokoilemaan :).

Sain kokeilla Hiskin siskoa Suria, olipas haasteellista. Tulihan se, mutta osoitti taas hoffimaisuutensa ja vei palkkalelunkin suoraan Tupulle :) ! Hiskin toinen sisko, Roosa, pyörähti myös siinä pihalla ja kylläpäs se oli erilainen kuin Hiski ja Suri! Kaikki kolme esiintyy samassa näyttelyssä parin viikon päästä. Suri on paljolti Hiskin kaltainen tietyissä asioissa. Siinä on sellaista särmää ja tahtoa mitä kaipaan sitten siltä omaltakin hoffinartulta :). *haaveilee*

Sunnuntaina ajettiin ihan Järvenpäähän asti hakemaan kaksi HYL lappua. Kyllä harmitti. Ate pääsi mukaan mikä oli ihan huippua! Kisamatkoissa on ihan erilaista tunnelmaa kun seura on hyvää ja osasi se hyvin viedä mun harmituksenkin pois kun ajeltiin kotio mummilan kautta :). KIITOS! Sitten niihin ratoihin...ne oli todella hankalia, putket kontaktien alla, pituuden ja renkaan lähestymiset todella ahtaita, jarrutuksia sai todella miettiä, vaikeita käännöksiä kontakteilta..mutta ei ne radat siihen kaatunut. Muutama teknisestikin vaativa kohta meni todella hienosti! Ja ottipahan kontaktit :). Eka rata meni ihan munille..Hiski häiriintyi yleisöstä?! Mitä ihmettä?! Keskeytettiin. Toka rata oli hyppykiemuraan asti hyvä. Alku vaikea, missä ansahyppy joten piti olla vastassa ja liikkua nopeasti että ehtii mutta ei irtoa liikaa. Kolmannelle hypylle ontuva paniikkiratkaisu mikä ei ollut kaunis, mutta ei tullut virhettä. A, josta hyvät kontaktit ylös ja alasmenolle. Putki joka mutkalla puomi ympärillä. Tuli hyvin vetoon ja haki oikean pään nätisti. Rengas jonka eteen persjättö ja putki josta piti ampua eteen ja kääntyä sieltä 180 astetta hypylle. Todella näppärästi meni. Sitten kolmen hypyn ahtaaseen sumppuun. Eteen eteen, takaakierto..Hiski karkasi puomille joka oli vieressä?! Ehti käydä täpsäyttämässä ja HYL. Voi hemmetti..meni niin näppärästi (jos poisluetaan mun kökkö kolmas hyppy) siihen asti, eikä mulle tullu mieleenkään että se lähtee puomilta. Katsoin videoltakin, ettei se ole yhtään linjassa enkä varmasti työnnä sitä sinne, mutta meni silti. MRR. Kiitimme kauniisti tuomaria ja seurasimme nätisti maaliin. Ensi kerralla paremmin ja täytyisi ajatella myös niitä kontakteja, mitkä meni hienosti.

Mummilassakin tuli tosiaan pyörähdettyä eilisen äitienpäivän kunniaksi ja Ate pääsi (=joutui :) ) ekaa kertaa keskelle mun suvun toista puoliskoa. Seuramiehenä se pärjäsi paremmin kuin hyvin. Vaikka se oli lyhyt vierailu, se tuntui niin kovin tärkeältä.

Sade se ei sitten hellittänyt koko viikonloppuna ja me hyödynnettiin iltapäivät nauttimalla kerrankin siitä että vaan ollaan. Touhuttiinkin kovasti, mutta kyllä ne päikkäritkin maistuivat :) ! Lenkkeilykin maistuu puulta tuossa kelissä ja vaikka hiippikset kävelee ihan mutisematta, niin korvien asennosta voi hyvinkin päätellä, että kivempi olisi tehdä sisällä kuivassa jotain hauskaa eikä ulkoilla turkki läpimärkänä. Tokoiltiinkin pihalla, Nismo enimmäkseen. Se on nyt ollut niin kuuliainen ja tärpäkkänä, että pitäisiköhän tässä kohta huolestua että jokin on pielessä?

Huomenna pukkaisi agilitytreeniä, Nismokin saa tulla väliajalle tokoilemaan. Keskiviikkona Ate kouluttaa ja mä tokoilen siinä sivussa. Torstaina ei agilitya olekaan, kun on pyhä ja kouluttajaparini halusi sen pitää vapaana. Pentukoulun kylläkin vedän ja aamupäivästä varattiinkin Aten kanssa jo kenttä pariksi tunniksi. Täytyy poikia jotenkin lahjoa, että pääsevät munkkikahville jos jaksavat odotella autossa kun me treenataan :). Aurinko, näyttäydy!!!

5.5.2010

Minikiituri Nemo & taipuva Hiski

Eilen mä nappasin aamusta Nismon mukaan töihin. Ate oli osan päivää etänä, koska ihmislapsi Tuukka meni tutustumaan kouluun. Alankohan mä vollottaa kun sen eka koulupäivä koittaa? Puolen päivän aikaan yksin (ilman Nismoa ja minua) jäänyt Nemo alkoi ihan tosissaan riepomaan Aten hermoa. Se kun ulvoo jäädessään kotiin siten, että näkee mun ja Nismon lähtevän. Loukattuna se oli kuulemma mulkoillut Atea joka komensi sitä pitämään nenun ummessa. Päivä "yksin" teki Nemolle kyllä hirmuisen hyvää ja näitä pitäisi tehdä taas kesän tullessa enemmän, kun mun on helpompi roudata koiria konttorilla mukana. Nismo vietti todella hauskan päivän minun kanssa töissä. Voi miten koirat muuttuukaan ollessaan erikseen ja minun kanssa kaksin. Nismo touhusi ulkona kun kävin roudaamassa/tupakalla ja muutoin nukkui kiltisti kerällä mun työhuoneen lattialla. Nemo ei meinannut täplikkäässä turkissaan pysyä kun palattiin kotiin. Esitteli kaikki mahdolliset lelut, häntä heiluen ja kurnutusta pitäen tepasteli edestakaisin.

Iltasella meinasi tulla kiirus agia treenaamaan. Mulla on tapana puhua pulputtaa kaikki päivän asiat Atelle ruoanlaiton, normiaskareiden ja syömisen ohessa ja yleensä se riistäytyy sitten niin että huomaakin olevansa kohta myöhässä :). Ekat ulkotreenit, ensin Nemo klo 18-19 ja sitten Hiski klo 19-20. Matkaahan meiltä kotoota kentälle on se 2 km joten sen puoleen ei hätää. Keli suosi, ei ollut paistetta mutta ei satanutkaan, hyvä treenikeli.

Nemon kanssa naksu kourassa rataa. Elina oli poissa ja Jessi piti meille treenit. Hauskat treenit oli ja mikä parasta, Nemo oli vireessä :) ! Lähtöön jätin kolmen hypyn päähän. Nämä on olleet vaikeita ja Nemon usko ei aina hyppäämiseen riitä/vauhti kärsii jos olen liian kaukana. Eilen siitä ei ollut tietoakaan vaan tuli nopsaan kutsusta :). Puomi oli hidas ja ajattelin sitäkin alkaa ruokapalkalla vahvistelemaan enemmän, että olisi halu edetä kovaa päähän. Rengas on meijän murhe..paineistin tyhmästi ja hetken haparoinnin jälkeen kyllä se sen hyppäsi, mutta vaikeaa vaikeaa. Kovasti palkkasin ja kasattiin ittemme loppurataan. Radassa oli mahdollista tehdä muutamat sylkkärit ja ne me Nemon kanssa osataan! Irtosi putkiin kauniisti ja oikeaan päähän joka kerta, vaikka tyrkyllä oli se vääräkin. Kepit pakkovalssilla ja pujotteli oikein. Pujotteluharjoituksia tehtiin sitten erikseenkin, molemmin puolin keppejä ja saatiin kivoja toistoja. Erikseen myös hypylle lähettämistä ja Nemo on kyllä siinä hyvä :). Pienet tassut pöllyttivät hiekkaa kun se paineli kohti estettä. Olin radalla tyytyväinen omaankin ohjaukseeni, rytmityksen ollessa parina viimeisenä kertana vähän viturallaan. Nemo oli ihan tekemisen meiningillä ja jäähdyttelin sitä hyvin lopuksi juoksuttamalla ympäriinsä ja pyörittämällä. Siis Nemo pyöri, mä en sitä pyöritelly missään ;) . Touhukas otus, minikiituri!

Sitten Marjun treenit Hiskillä. Ei päästy helpolla ei ja meitä testailtiinkin alkuun. Marju nappasi aikaa väliltä hyppy, puomin alasmeno sekä hyppy + keppien vika väli. Eihän se niitä aikoja meille kertonut vaan sanoi, että ne kellotetaan kesällä sitten uudestaan. Kellon kanssa tehtiin myös kivaa, seitsemän esteen pätkää. Hyppyjä ja putki. Marju sanoi, että sen voi suorittaa ÄKKISELTÄÄN laskettuna 36 eri tyylillä...sitten me pohdittiin yksitellen niitä tyylejä ja sitä miten itse tekisi. Tämän jälkeen kaikki näyttivät sitten vuorotellen ihan koiran kanssa muutaman vaihtoehdon. Mä kokeilin ihan normi valssia, persjättö-vippaus ja läpijuoksua. Läpijuoksu oli mulle täysin uusi ja pelkäsin hieman sijaintiani ja sitä tuleeko sieltä hoffi niskaan. Yläätyksekseni se oli kaikkein nopein tapa! Sekunnin nopeampi joka on ihan hirmuisesti radalla! Hiski sai kiitosta taipumisestaan niinkin isoksi koiraksi. Onhan siinä ollut hommaakin..mutta harjoitukset taipumisen suhteen ovat siis tuottaneet tulosta :). Persjättö aiheutti meille poikkeuksetta tiukassa kaarteessa riman pudotuksen..mun pitää olla nopeampi. Tökin edessä ja hypystä tulee ruma. Kepeistä sen verran että sisäänmenot olivat kivoja ja pujotteli kohtuu nopeasti. Puomin kontaktilta hyppäsi yhden alasmenon, mutta palautuksen jälkeen otti kaikki ylös- ja alasmenot. Himmailee kovasti loppuun, ihan siitä syystä ettei vielä kunnolla tiedä kohtaa johon pysähtyä. Paranee kuitenkin pikku hiljaa. Tosi kivat treenit ja paljon uusia juttuja, sekä uusia ohjauskuvioita opeteltavaksi. Taipuu taipuu :). Oli myös hienoa näyttää Marjulle että kyllä me jotain osataan! Hoffi oli hyvällä tuulella, korvat oli taas niin höröllä. Ate oli katsomassa treenejä ja sekin tuntui niin mukavalta..ja saatiin siltä positiivista palautetta :) !

Mun tarveis hommaa parempi kalenteri..luulin ilmoittautuneeni Kirkkonummelle kisaamaan parin viikon päähän. Noh, viime yönä olikin tullut Järvenpäästä kisakirje, että tervetuloa sunnuntaina 9.5 kisaamaan :D ! Hupsista...onneksi eiliset treenit olivat onnistuneet ja tehokkaat..ja ehkä ehdin torstaina ryhmäni jälkeen treenata kontakteja vielä. Atekin pääsee kisoihin mukaan!!! Uskallankohan kertoa sille, että herätys on sunnuntaina klo 5.15 ;).

Stenforsin kuulumisia pikaisesti...kyllä se kevät on kollin rääpäleen vienyt. Aamuisin on pakko päästä ulos ja sinnehän täytyy jäädä hengailemaan eikä voi tulla takaisin sisälle?! Tänäkin aamuna sitä metsästettiin ja pieni possu päästää puolen metrin päähän ja sitten juoksee miljoonaa karkuun. Lampikin on kiinnostava. Kurnutuksesta ja kudusta päätellen siellä pinnan alla asuu aikamoinen pataljoona sammakoita. Niitä on kiva kytätä ja välillä kastaa tassu veteen. Perhosia ei enää ole näkynyt, olen ainakin kahden nähnyt joutuneen Stenforsin suupalaksi. Portaat vinttiin Ate viritti loman aikana ja sinne se viilettää kovaa vauhtia pihalla ollessaan. Hiippiksiä on todella hauskaa jahdata ja räpsiä tassulla, eikä ne pahaksi laita, leikkivät mukana. Hiskillä joskus pinna loppuu kun se aikansa on turkissa roikkunut. Pieni takaa-ajo puuhun tai terassin alle pitää Stenforsin taas hetken ruodussa. Kova se on kyllä sotkemaan...huh...mutta ihanahan se on kaikessa riiviömäisyydessään.

3.5.2010

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..

Näistä välittyy paremmin meijän suoritukset kuin tarinasta. Kuvat: Jättitassut Ry

Kaikkein vaikeinta koko hommassa on tuo pirun hihna!!! Se jos vähänkin kiristyy/lukko nousee niin ropisee pisteet alas. Täytyy äkkiä ralleilla AVOon niin hihnan voi unohtaa ;)

Valmiina suorittamaan :) !


Liikkeelle mars!


Tämä on niin lämmin ja kaunis kuva, yhteisymmärrys toimii :)


Tulossa eteen liikkeestä..


Pujottelussa jätättämisestä maininta..


Kauniisti se Nismo vaan seuraa :). Näyttää ihan siltä, kuin se hymyilisi.


Hiskin mooottorin kun käynnistää niin hyvä tulee, ilmeestä/asennosta näkee :)!!!


Pujottelu, vasemmalta sisään, kolme tolppaa. Jätättämisestä tai tolpan kaatamisesta rokotetaan muiden perusjuttujen lisäksi.


Eihän tuo seuraaminen ole samaa luokkaa kuin Aten kanssa, mutta meijän työksi ihan kiva :)


Peruutus alkakoon, ohjaaja peruuttaa 1, 2 ja 3 askelta ja pysähtyessä koira jää eteen istumaan sekä liikkuu ohjaajaa kohti peruutuksen ajan.


Liikkeestä suoraan eteen istumaan, välissä pysähtyminen/perusasento/vino edessä istuminen tuo virheitä.


Loppusuoralla kyltti "liikkeestä maahan" jossa etupään on mentävä ensin ja koiran lähdettävä suoraan maasta taas seuraamaan. Jos istuu välissä tai menee istumisen kautta, tulee virheitä. Hiskin täytyy sanoa WUF kun naiset komentaa maahan ;)

2.5.2010

Rallytoko Kaarina 2.5.2010

Tuuli tuiversi kovasti Kaarinassa, varsinkin avonaisella parkkipaikalla jossa järjestettiin tänään rallytoko kilpailut. Olin tapani mukaisesti paikalla hyvissä ajoin ja ehdin ulkoilla koirien kanssa kauniilla puistoalueella ihan kisapaikan vieressä. Tuttujakin tuli paikalle, Kati laumansa kanssa ja Vaapukka myöskin Vatun ja Kielon kanssa :) ! Kiitos teille molemmille kivasta päivästä, juttuseurasta ja siitä, että chihut tunnetaan taas hyvistä suorituksista ja käytöksestä ainakin paikalla olijoiden silmin!

Hiskin rata oli ensin ja olimme seitsemäntenä lähtövuorossa. Rataan tutustuessa tuumailin lähinnä omaa suoritustani, liikkeitäni ja käskyjä, koska kaikki tehtävät ovat sellaisia mitä Hiski osaa, jos sille saa moottorin päälle. Tilaa lämmitellä oli paljon ja se oli meille tosi tärkeää. Hiski oli hirmuisen "hyvällä" tuulella, ei tuumaillut/nuuskinut omiaan juuri ollenkaan vaan syttyi nopeasti leikkiin ja namiinkin. Repiminen sille käy aina, mutta nyt se tuntui olevan jotenkin hyvin hanskassa. Eihän se minun kanssa suorita lähellekkään yhtä kauniisti kuin Aten kanssa, mutta tänään me näytettiin sitä mitä me osataan :) !

TULOS : 95/100 -> nousutulos!!! 6.sija!!!

Hiski oli vireessä, mä pysyin kasassa, tulos oli sen mukainen :). Saatiin yhden pisteen virheitä 5 kpl (niitä on 1 pisteen , 3,10 ja HYL arvoisesti), joista 3 tuli Hiskin tavasta pompata ilmaan liikkeelle lähdettäessä ja tällöin myös satunnaisilla kerroilla osua minuun, jolloin se katsotaan kohtaan "koira häiritsee ohjaajaa". Yksi virhepiste tuli täyskäännös vasempaan kyltiltä, kun Hiski kävi kääntyessään ihan nopsaan nuuskasemassa varmuudeksi kylttiä. Yksi virhepiste taas siitä kun ohi lentelevä lehti vei seuratessa huomion sekunniksi kesken pujottelun. Yleisesti ottaen se kuitenkin keskittyi ja suoritti meidän mittapuuhun hyvin. Liikkeet oli nopeita ja täsmällisiä. KIITOS Hiski :) !!! Tietysti kiitos myös Atelle koiran lainaamisesta :) ! Lopuksi me istuttiin auton takaluukussa molemmat ja tuumittiin että kivasti meni. Hiski mutusti herkkutikkua ja mä pidin siitä kiinni. Oli hieno tunne hakea kilpailukirja ja ensimmäinen oikea rallytoko diplomi.

Odottelua oli taas jonkin verran joten Nemo pääsi "esintymään". Se ehti vaikka mitä, mutta ennen kaikkea se hoiti moitteettomasti sen hetken työnsä, eli ilahdutti kaikkia ympärillä oleviaan touhukkaalla olemuksellaan :) . Se sai leikkiä toisten chihujen kanssa ja voi että sitä riemun määrää! Välillä oli kiva tehdä vähän temppuja ja kerjätä niiden turvin nameja taskusta. Kati sitten keksi, että Nemokin menee valmiiksi rakennetun rallytoko radan ihan kokeilumielessä siinä odotteluajalla. Nemon ajatusmaailmassa kaikkea pitää tutkia ja siinä vaiheessa kun käskee niin se ehtii tehdä jo tuhat asiaa häntä heiluen ennen kun ehtii itse palkata. Hauskaa sillä kuitenkin oli ja seuraamiseen kun kiinnittäisi enemmän huomiota, se olisi varmasti valmis kisaamaan :) ! Katsotaan nyt joskos se ensikerralla pääsisi ;)..

Nismosta huomasi hyvin, miten harjoitukset ovat tehneet tehtävänsä. Radalla ei haukkunut juuri lainkaan ja radan ulkopuolellakin ihan minimaalisesti. JES!

Nismo mölliALO 88/100 eli nousutulos mutta ei virallinen :) !!!

10 virhepistettä tuli väärin suoritetusta kyltistä, joka oli "koira eteen, oikealta sivulle". Nismo tulee kääntymällä edestä ja ei olla tehty takaakiertämistä. Koitin kädellä ohjata, mutta aika onnettomasti ja se meni hätäpäissään maahan mun huitomisista. Oltaisiin toki voitu uusia, mutta ajattelin säilyttää sen puhdin ja innon enkä alkanut enää tahkoamaan kun en ole tosiaan asiaa kunnolla opettanut. Pujottelussa se alkoi tutkimaan lentävää lehteä ja hetkeksi unohti että mitäs täällä oikein tehtiinkään. Siitä tuli 2 virhepistettä..en muista miksikä niitä nimitettiin. Varmaan hihnan kiristyminen ja puuttellinen yhteistyö. Radassa oli aika vaikeitakin kohtia mölliradaksi. Istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu. Nismo meni tuon kyltin niin makeesti!!! Perusasennot oli nopeita ja suoria. Myös maahanmeno kyltti oli hyvä ja käännöksistä tykkäsin hirmuisesti! Nismo esitti taas parasta tirehtöörimarssiaan matkan varrella ja sai erityismaininnan arvosteluunkin askelluksesta :D !!! Juostiin radan jälkeen pitkin pienen puron viertä ja syötiin taskusta loput letut. Nismo osoitti suurta hellyyttä kovan ulkokuorensa alta ja painautui mun jalkaa vasten rapsutettavaksi. HYVÄ Nismo :) !!! Seuraavaksi me mennään ihan oikeeseen luokkaan eli ALOon. Kyllä me siitä selvitään!

Kiva päivä muuten, mutta ne tärkeimmät jäi kotiin kun ei aikataulut sopineet mitenkään yksiin. Oli kuitenkin kivaa soittaa kotiin ja kertoa tuloksista ja kuulla Aten vilpitön into ja iloisuus aiheesta :) !!!

Meijän piha on muuten myllerretty! Huomenna nuijitaan tolppia ja kohta se näyttää koiratarhalta :) . Sellaiselta missä on kaksi erillistä tarhaa. Jospa siellä toisessa sitten joskus oleilee se hoffityttö.

Loma loppuu, plääh. On ollut niin mukavaa käydä treenailemassa ihan vapaasti, tehdä suurempaa siivousta, pihahommia, lenkkeillä enemmän...ja vaan olla ja nauttia!