Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

22.3.2012

Kotona tottista ja lenkkeilyä

Kyllä se pikkuinen Iita on tosiaan saanut meidän koko perheen ihan sekaisin :D ! On hassu huomata miten itsestäänselvyytenä tulee pidettyä asioita joita jo odottaa aikuisilta koirilta eikä niihin tule kiinnitettyä huomiota. Aikuisilla on esim vessaan meno totaalisen kielletty (siellä kissanruoat ja hiekkalaatikko) ja tähän riittää puolihuolimaton käden huiskaisu kun menee sinne esim pyykkejä laittamaan..mutta ei tietenkään Iitalle - huitasen vaistomaisesti kädellä taakseni näyttääkseni että ei saa tulla tänne ja siinä samassa käy tumma vilahdus vain ja Iita jo roikkuu pyykeissä - eihän se voi vielä osata :D . Oppivainen se kyllä on - jo neljän kerran jälkeen se jarruttaa kynnykselle. Samoin hihnaulkoilu - aikuisille riittää reunaan käsky kun autoja tulee mutta Iita luonnollisesti kikkailee omia polkujaan. Tosi nätisti muuten kävelee remmissä toistaiseksi, ei kisko eikä pokkuroi vastaankaan vaikka olisi yksinkin. Ollaan käyty sen kanssa kylillä ihmettelemässä kaikenlaista ja todella reippaasti se suhtautuu ihmisiin ja ääniin. Ate on myös ampunut meillä pihassa starttarilla eikä siinäkään probleemaa - hyvä!

Kuten aiemmin sanottu - Iita mielellään kantaa kaikenlaista ja taistelee lelusta hurjasti murinan kera. Eilen se esitteli meille JAKKARAA?! Raahasi jakkaraa kauhean kolinan kera aivan innoissaan näytille. On se hassu tapaus. Hiskiin se suhtautuu edelleen kunnioituksella, samoin Nismoon. Wilma saa siltä selkäänsä ja Nemon kanssa tänä aamuna ulkona leikkivät yhdessä ekaa kertaa! Kissat toipuvat järkytyksestä ehkä joskus..

Eilen ulkosalla Nismon kanssa vähän tokojuttuja - luoksetuloja ja seuraamisia, perusasentoja, maahanmenoja. Peruskauraa vähän erilaisilla variaatioilla ja Nismo toimi upeasti!!! Erityisesti sen keskitymiskyky oli huippuluokkaa vaikka jaloissa sähläsi koko ajan Nemo joka namintoivossa esitteli kaikenlaista ennen omaa vuoroaan :D ! Toivon että Nemo otetaan testiryhmään, katsotaan nyt vielä..ja odotellaan :) .

Eilen myös Henna soitti ja kertoi että Rommi ja Mimmi olivat lähteneet pihalta karkuun..Henna asuu aika lähellä (maalla muutama kilometrikin on aika lähellä!) meitä ja kun olimme Katin kanssa lenkille lähdössä niin päätimme lenkkeillä karkulaisten suuntaan jos niitä vaikka näkyisi. Onneksi jo parin kilsan jälkeen saimme tiedon että koirat olivat tallessa - ihanaa! Lenkkeilimme kuitenkin Röhkölän mäen ympäri, oli aivan upea kevätsää vaikka pimeys alkoikin viimeisillä kilometreillä vaivaamaan! Nismo on erityisen ilahtunut keväästä koska jään päällä liukastelu on sen mielestä aivan kamalan hirveetä..

Ate on niin innoissaan pennun opettamisesta että on ollut hymy herkässä kun katsoo niiden puuhastelua. Voi niitä murusia :) !

20.3.2012

Hispula liitelee

Eilen agitreeneissä - toka vika kerta sisätreenejä! Niin se aika on taas kulunut :) . Koulutin ensin ja oli taas kiva huomata miten paljon kaikki ovat talven aikana kehittyneet, waude!

Toin itse radan, oli tällä kertaa siis ratatreenien vuoro - 13 estettä ja ainakin mulle haasteita riitti suunnittelussa. Takaakiertoja paljon, putki kontaktin alla yms kivaa tekemistä ja pähkimistä. Hiski oli vähän possutuulella, mutta eteni kivasti ja oli sairaan taitava! Kontaktit otti, mutta se oikea loppuasento puomilla kestää ja kestää..A:lla huomattavasti parempi ja nopeampi. Otettiin kontakteille paljon toistoja pelkällä pyöräytyksellä ja täysjuoksulla myös. Mielestäni uskalsin ohjata kohtuu rohkeasti ja liikkua sujuvasti eteenpäin. Hiski tuli erinomaisesti ohjauksiin ja saatiin lopulta vauhti"suoralta" takaakierto SYLKKÄRILLÄ onnistumaan tosi hienosti! Sylkkärit ja poispäinkäännökset on meille usein kompastuskiviä kun ei käänny vaan ajaa päin suoraan, ei vaan tule ohjaukseen - sitten mun hieno ratkaisuhan on ollut olla treenaamatta niitä ollenkaan - sillähän se korjaantuu, eikö?? Eilen kuitenkin onnistui oikein hyvin! Ja hei, se meni putkeen eikä kontaktiesteelle! Jipii! Ja saksalainen oli niin nätti..Hyvät treenit :) !

En ole ilmoittanut Hiskiä nyt mihinkään kisoihin, paria olen miettinyt mutta katsotaan koska mennään - ehkä nopeasti, ehkä myöhemmin :).

Iita pentunen on kyllä niin kiva! Kova taistelija ja ruokahalu on hyvä, nenääkin käyttää taitavasti :) . Nismon ja Nemon kanssa se on juoksennellut pihalla ja oppinut pitämään turvaväliä Nismoon - se kun ei kauheasti osaa arvostaa hännässä roikkuvaa pentua. Viisas kakara - kerta ärähdys Nismolta ja se ottaa etäisyyttä sopivasti. Wilman kanssa se myllä ihan hulluna ja kaikkien yllätykseksi Wilma söhelö on erittäin kiltti ja rauhallinen liikkeissään kun pentu on jaloissa :). Hiski yrittää edelleen esittää ettei ole nähnytkään koko pentua, samoin Nemo. Ovat molemmat ihan onnellisia jos pentu pysyy poissa :).

Kaksi kertaa on käynyt sisälle pissavahinko, muuten tekee ulos. Ei kerätty mattoja pois eikä papereitakaan laitettu. Viime yönä se nukkui ihan hiirenhiljaa makkarissa (tai ainakaan mä en kuullut mitään :) ) , mutta aamusta se heräsi vähän turhan aikaisin Wilman koohkotukseen ennen kellonsoittoa, ihmekös tuo. Lelut ja niiden kantaminen, niistä taistelu yms on Iitan mielestä ihan superia! Ate sille eilen opetti jo sivulletuloa ja maahanmenoa - istumisen se hoksasi jo ekana päivänä ja tarjoaa sitä jo itsekseen. Hyvin myös pysyy lähettyvillä ulkona ja tulee kun sitä kutsuu. Kissat ei vielä täysin ole toipuneet järkytyksestä, mutta eiköhän se siitä. Kaikinpuolin oikein ihana kakara :).

Olen niin ylpeä pikkuisista hiipuista, miten hienosti ne ovat pentua kohtaan käyttäytyneet :) ! Hyvä Nismo & Nemo!

Töissä alkaa olemaan aikamoista härdelliä..ja ensi viikolla pitäisi lähteä työmatkalle Rukalle, ihan jees joo, mutta mielummin jäisin rakkaiden kanssa kotiin :) !

19.3.2012

Perhe kasvaa :) !!!

Yhteensä n. 1400 kilometriä, kaksi laivamatkaa, aivan ihana reissu, ihana kasvattaja ja maailman parasta seuraa - TADAA - tässä esittäytyy Widhovs Amarone IITA :




Iita on siis merkkivärinen hoffityttönen, Aten silmäterä. Meidän koko lauma (myös Nismo!) otti pentusen erinomaisesti vastaan!

Iita osoittaa jo nyt voimakasta taistelutahtoa ja saalisviettiä sekä ruokahalukin on kunnossa. Kantaa mielellään kaikkia tavaroita, aika isojakin kuten peittoja. Aikamoinen termiitti, mutta uusiin asioihin kuten pitkä automatka, laivamatka yms yms se suhtautuu ihan rennosti. Rohkea mutta ei tyhmänrohkea. Kunnioittaa meidän muita koiria. Erityisen onnellinen tulokkaaseen on Wilma joka on unohtanut kipeät lonkkansa ja myllää pentusen kanssa ihan hulluna :)!

Kyllä on Jättöläntiellä taas vilinää...huh! Kissat eivät olleet pennusta kauhean onnellisia. Ei ne sitä räpsineet vielä mutta oleilevat mielellään turvallisen etäisyyden päässä.

Pentunen oli tiedossa jo tammikuussa, mutta Ate halusi pitää asian salassa kunnes kaikki oli 100 % varmaa.

KIITOS KATI joka hoiti meidän laumaa kotona upeasti :) !

Eilen oltiin Pimun & Hiskin kanssa koirauimalassa - molemmat tykkäsi ihan hulluna!

13.3.2012

Tuore kolmosluokkalainen..

...veti mua eilen treeneissä ihan 6-0 !!! Saakelin sika! Roikkui vaatteissa ja meni väkisin läpi ohjauksen..

Mutta hei, vähän asennetta ja komentoa peliin niin johan se alkoi toimimaankin ;) !

A:n alastulot hitaita mutta kuuliaisia, tehtiin paljon toistoja. Putki A:n vieressä - ei sitten millään sinne vaan vaikka selän takaa A:lle..mrr..ja sellainen muikkuilme vielä päällä, korvat luimussa meni A:lle niin että tärinä kävi.

Keppeihin olen supertyytyväinen ja ne olivatkin treenien aiheena pääosin - kiitos Elina! Tehtiin kepeille takaalekkauksia molemmin puolin ja voi että ja vitsit kun toimi loistavasti! Lähetyksiä kepeille - niin hyvä ja mun täytyisi aina muistaa että päästän vaan enkä mene sorkkimaan kuin ehkä maksimissaan avokulmaan. Hoffiksi se pujottelee mun mielestä aikamoisen hyvällä vauhdilla :). Sylkkärit ja poispäinkäänökset kepeille koitui meidän ongelmaksi..kun ei käänny vaan ajaa täysiä päin. Hmh. Muutoin perään tehdyt valssit, persjätöt yms toimi loistavasti. Hyvä Hiski! Myös muurilta avokulmaaan meno ja erityisesti muurin ennakoiva käännös - jihuu!

Summataan tähän vielä meidän agiura kakkosissa, tuloksien osalta ehdittiin kerätä :

- 6 x nolla
- 8 x yliaikanolla

ja lisäksi pari kappaletta vitosia ja muutama hylsy, sekä muutamia ihan karmeitakin räpellyksiä :) .

Kaikenkaikkiaan katsomme ylpeinä taaksepäin! Erityisesti aikavälille marraskuu 2011 - tammikuu 2012 :). Etsimme pitkään yhteistyötä ja kun se alkoi sujumaan niin johan alkoi nolliakin tulemaan!

Nyt jännitämme pääseekö Hiski hoffien SM -joukkueeseen - VOI IIK ! Mä kyllä vannoin etten uskalla, mutta toistaalta se olisi "once in a lifetime" mahollisuus :)

KEVÄT ON TULLUT! Mieli on hyvä ja onnellinen :)

11.3.2012

Me tehtiin se!!!

Olen sanaton..Ei tunnu todelliselta..meidän suurin tavoite agilityssa oli nousta kolmosiin ja siihen on tähdätty - ja nyt se on totta! Me tehtiin se!!!

Sen verran täytyy olla kriittinen että ollaan me kaunimpiakin ratoja tehty ja kaksi kohtaa radasta oli sellaisia mihin olin erityisen tyytyväinen. Yleisproofililtaan rata olisi voinut olla parempikin.

..anyway..se riitti ja tänään Liedosta siis napsahti viimeinen nolla kakkosluokasta, SERTi ja siirto kolmosluokkaan. Meidän unelmasta tuli totta!!!

Kuva:Ate Kolulahti


Kiitos Hiski - en olisi voinut edes toivoa sinulta enempää! Kiitos että teit meistä toimivan tiimin!

Kiitos rakkaalle Atelle tuesta ja upean koiran lainasta :) !

Kiitos ystävälle Katille kaikesta avusta ja tuesta! Kiitos Miralle kisapäivästä ja tuesta! Teidän tuuletukset tuntui sydämessä asti :)

Kiitos kaikille minua kouluttaneille ja tukeneille, sekä kiitokset lukuisista onnitteluista ystävät - kiitos kiitos kiitos. Tämä on niin iso juttu meille!!!

Ei pysty nyt kirjoittamaan enempää...

8.3.2012

Normihengailua :)

Kiitos Saijalle maanantaista - oli mahtavaa päästä mukaan ihmettelemään :) ! Opin taas vaikka ja mitä kun olin korvat höröllä ja silmät tiukasti koirakoissa.

Hiskin kanssa kisat tulossa sunnuntaina..maanantaina kontakteja ja keppejä hyvillä palkoilla - toimi kaikki vähän pelottavankin hyvin taas :D ! Mitenköhän meitin sunnuntaina käy? Lähdetään tekemään kivaa rataa, toivottavsti liikutaan hyvin ja kontaktit on kunnossa. Eikös sillä jo pääse aika pitkälle? Nyt kun se kolmosiin nousu on ihan "jo melkein kohta apua iik" näpissä tai ennemmin hollilla alkaa nousta pelkokin..sitten me oltais siellä huippujen joukossa?? Voi apua :D !

Nismon maha alkaa olla taas normaali..mikäköhän ihme niillä molemmilla oikein oli? Ei tullut hoffeille ainakaan mitään *puuta koputtaen*. Nismo ei mennyt fyysisesti yhtään heikoksi mutta perskarvojen jatkuva peseminen ja etenkin se että ripulia ei ollut työpäivää ihan pystynyt pidättäään otti sille henkisesti ihan superkoville..pyöri jaloissa "anteeksi, anteeksi" meiningillä. Voi raasua :(.

Nismon ollessa ripulinkin ajan yleisellä olemuksellaan ihan reipas (ilman tätä henkistä puolta), olemme ottaneet tokoa ihan kotosalla. Sivulletuloista on tullut sille ihan superjuttu. Haukkuminenkin on vähentynyt hurjasti. Täpäkkyys on tallella ja iloisuus - sen kanssa on oikein kiva puuhastella :). Kokeisiinkin mä tas yritin mutta pääsin varasijalle nro 7..huoh..ehkä jonain päivänä??? Rallytokoon ilmoitin mietinnän jälkeen..Nismolla siis huhtikuussa Veikkolassa kokeet - 2 X VOIttajaluokka. Ollaan jonkin verran kääntymisiä poispäin ja molemmat vasempaan (niin että seuraamispuoli vaihtuu) sekä sitä oikealla seuraamista.

Wilma on ollut taas ihan ok kunnossa - jee! Mutta ei huokaista silti, aina se on tällaista kyttäämistä. Wilma on tehnyt venytyksiä ja pikkuisen rallytokoa ihan kotosalla. Intoa on kuin pienessä kylässä ja ilokseni taas huomasin parannusta keskittymiskyvyssä. Hyvä Wilma!

Muutoin me on lenkkeilty, lenkkeilty ja lenkkeilty. Kiitokset Katille ja Pimulle seurasta :). Vähän enempi voisi kyllä olla hiekoitusta tuolla kaduilla niin pysyisi paremmin pystyssä.

Ate murunen irrotti eilen mun auton meidän omasta pihasta..vähänkö oli noloa onnistua jäämään siihen kiinni..en oikeen vieläkään tiedä miten edes onnistuin. Ja mä osaan kyllä ajaa autoa, IHAN OIKEASTI ;) !

5.3.2012

Mietintää..

Ensin ilouutinen : Nemo on terve!!! Jihuu :) ! Ja nyt sitten Nismo ripuloi puolestaan :(..se on onneksi sen verran sitkeämpi ettei toistaiseksi ainakaan ole mennyt huonoon kuntoon, on reipas toistaiseksi. Toivottavasti tervehtyy Nismokin pian :) !

Perjantaina mulla oli vapaapäivä. Vein aamusta hoffit juoksemaan alapelloille ja itku meinasi purskahtaa..hankikantoa ei vielä ollut eikä meidän Wilma päässyt eteenpäin upottavassa hangessa :( ..takaosassa ei vaan ollut potkua ja sen "eteneminen" oli aivan kamalan näköistä..Onneksi metsän puolella oli vähemmän lunta. Aivan kamalan surullista.

Lenkin jälkeen Wilman kanssa nivelainekontrolliin..ei mitään muutosta painopisteissä meidän kaikesta työstä huolimatta :(. Edelleen oikealla takajalalla todella huonosti painoa ja jos oli eroa ekaan kertaan niin sitä oli minimaalisesti ja huonoon suuntaan sekin. Voi itkujen itku. Jatkamme toki aineita ja fyssariharjoituksia ja säädeltyä liikuntaa ja ja ja...

Täytyy sanoa että oli hiljainen ja tyhjä olo kun ajeltiin Salosta kotiin..tuntui että nyt se on tapahtunut, meidän tiimalasi on vaan käännetty. Itkuhan siinä tuli, onneksi oli Ate lohduttamassa luurin toisessa päässä. Jotenkin sen asian myöntäminen on niin kamalaa..myöntää että mennään päivä kerrallaan..kun toisinaan / pääosin se näyttää ihan iloiselta, terveeltä perhekoiralta joka on energinen ja vilkas..ja silti siellä tikittää ns aikapommi koko ajan.

Nismon ja Nemon kanssa tuli lenkkeiltyä ahkerasti koko viikonlopun - kiitos Hanna & Kati!!! Eilen meille meinasi käydä ohraisesti kun irtokoira meinasi tulla "kimppuun"..ihan sama oliko tulossa leikkimään vai mitä mutta tyytyväinen olen siihen että sain laumani suojattua ja mun karjuminen säikäytti koiran takaisin omalle pihalleen. Kiva omistaja sillä oli, pahoitteli kauheasti. Hui kun säikähdin!

Eilen oli oikein ulkoilupäivä, kilometri ja tuntitolkulla hankia ja kävelyä parissa eri osassa. Hankikannon ansiosta meidän rakas urpo musta Wilmakin pääsi eteenpäin niin pirusti:
(Kuva Ate Kolulahti)

Näinä hetkinä on niin vaikea ajatella että se on kipeä..Eikös ole aika pelottava ilmestys :D ?

On surullinen olo..ja jotenkin tyhjä olo..tai voimaton. Kunhan Wilmalla vaan olisi loppuun asti hyvä olla. Kyllä me Aten kanssa tästä selvitään - yhdessä.

Oli meillä viikonloppuna ilonkin aiheita - "pieni" Tuukka täytti 9-vuotta! PALJON ONNEA! Synttärijuhlilla riitti vilinää ja vilskettä :) ! Oli kiva nähdä miten kovasti Tuukka nautti kaikesta mitä oltiin järjestetty.

Ate on ollut taas ihan pöhkö, mutta hyvä kun pysyy nauru herkässä, vai mitä? Arjen pienistä iloista saa voimaa vaikka mihin :) . Ja mä melkein kihisen kaikesta mitä on tulossa lähiaikoina...mutta niistä myöhemmin :) !

Tänään on agipäivä!

1.3.2012

Pikkuinen Nemo sairastaa..

Kyllä voi pieni koira mennä surkeaan kuntoon pelkästä ripulista ja oksentamisesta..tuollainen 2,2 kg painava kirppunen kun kuivuu niin kovin äkkiä.

Vaiva alkoi toissayönä ilman mitään ennakkomerkkejä, oli ripuloinut sisälle ja oli siitäkin korvat luimussa kun ei vaan ollut pystynyt pidättämään ja kukaan ei ollut herännyt sen piipitykseen. Annoin sille toissa-aamuna ruokaa, peläten että verensokeri laskee liian alas, ei olisi pitänyt..kaikki tuli takaisin ja ripulointi vaan jatkui. Olisi pitänyt heti antaa vaan canikuria ja maitohappobakteeria. Työpäivän aikana oli ripuloinut ja kun mä tulin töistä se oli ihan kamalassa kunnossa. Hoippui häntä alhaalla eteenpäin ja koko ajan piti päästä ulos. Ulkona sitten tulikin vaan vettä normaalitavaran sijaan, mutta verta ei onneksi näkynyt.

Aten kanssa nesteytettiin sitä suun kautta ruiskulla vesi, maitohappobakteeri, canikur liuoksella. Onneksi se on niin kiltti ja tottunut moiseen hommaan, kiltisti otti vaikka mitään ruokahalua sillä ei ollut.

Lähdin Nismon kanssa lenkille eikä Nemo edes yrittänyt mukaan :( . Ei jäänyt edes perään katsomaan tai itkemään mikä on normaalisti itsestänäselvyys..se on aina siellä missä tapahtuu!

Tulin lenkiltä niin se oli oksentanut mutta ripulia ei näkynyt, onneksi. Annoin sen mahan rauhoittua ruoasta ja vettä juotin väkisin.

Viime yönä ei ollut enää ripuloinut kuin ihan vähän eikä oksentanut ollenkaan, toisaalta olisiko sillä olult enää enempää ulos tulossakaan kun ei mikään pysynyt sisällä. Aamulla oli onneksi jo vähän reippaampi eikä askelkaan enää niin kovin hoippunut. Sekoitin veteen canikuria jonka jauhoin pieneksi..ja se söi sen ihan itse! Jee :) ! Joskos se tästä alkaisi nyt helpottamaan..selkeästi kun oli jo nälkäinen.

On ne haavoittuvaisia..noin pikkuiset koirat. Tuollainen ripuli ei olisi aiheuttanut hoffeille muuta kuin päivän paaston ja that's it.

Toivottavasti pieni Nemo paranee pian!