Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.4.2014

Arkea ja karvapalleroita

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Viimeksi pentuset olivat noin vuorokauden ikäisiä, nyt niillä alkaa jo silmät aukeamaan ja ikää se vähän reilu kaksi viikkoa. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen pennuista kolme alkoi heikkenemään hurjaa vauhtia. Tietysti tilannetta ei helpottanut ripuli jonka Aada sai ilmeiset jälkeisistä ja tietysti Pääsiäisen pyhät, apteekit kiinni jne. Onneksi oli ystävät ja muut tukijoukot puhelimen päässä. KIITOS! Me kävimme Aten kanssa koko synnytyksen läpi uudelleen paperilta kun olin kirjannut jokaisen pennun kohdalle kaiken ylös minkä vaan keksin. Se tuntui hauskalta silloin mutta nyt siitä oli apua, ainakin ymmärtämiseen. Nämä kolme heikompaa; harmaa tyttönen ja kaksi merkkaripoikaa olivat kaikki samanlaisilla kirjauksilla: sikiöpussi rikki, vihreä vesi. Ehtivät vetää vettä keuhkoihin :( . Olisi voinut yrittää antibiootteja, mahaletkua, imua jne jne..mutta täytyy muistaa ajatella myös sitä luonnonvalintaa ja ottaa järki käyttöön. Moni sanoi että vastaavassa tilanteessa oli yrittänyt antibiootteja yms, mutta tuloksetta. Pennun olivat silti menehtyneet. Kunnioitan Aten ajatusmaailmaa tässä asiassa aivan älyttömästi. Parempi nyt kuin sitten kun ollaan jo uudessa perheessä ja koira sairastelisi koko ikänsä. Menetimme kaikki kolme noin vuorokaudessa. Lisäksi yksi blondi poika heikkeni näiden jälkeen, paino ei lähtenyt nousuun ja ruumiinlämpö laski. Yritimme syöttää ja lämmittää, mutta ei apumme riittänyt. Ate hautasi yhteensä neljä pientä hoffinalkua meidän pihaan. Tämän kohdalle oli kirjattu synnytyksessä sana "verinen".
Voin sanoa että noin viikko mentiin sellaisella sykkeellä, huolella ja pohdinnalla että terve...

Seitsemän pentua mönkii nyt laatikossa ja tosiaan silmiä raottelevat pikkuhiljaa. Kaikilla näillä lähti paino ekan parin päivän jälkeen nousuun ja mitään laskuja ei ole välissä ollut. Aada tuli parin pvän jälkeen kuntoon ja hoitaa pentuja mallikkaasti. Ate on sen mielestä ihan paras tyyppi, mua mulkoilee välillä sen näköisenä että käyn pöllimässä kakarat. On ne kyllä niin suloisia, että voisin pusutella niitä päivät pitkät. Aika ihania kun tunnistavat minut nenällään jo :)

Tässä vähän analyysia, ihan omaan ajatukseen perustuen. On sitten hauska lukea myöhemmin millaisia aikuisia niistä kasvaa!

1. smt narttu

Porukan pienin, lempinimeltään sintti tai simpura. Syntyi hirmuisen metelin kera ja sitä tarmoa onkin sitten riittänyt. Sen minkä painossa häviää veljille ja siskoille niin sitkeydessä ja tahdossa voittaa. Kova menijä, mutta tykkää nukkua aina kasan alimmaisena mihin mieluusti itse oikein kaivautuu. Ehdottomasti parhaat merkit.

2. blondi narttu

Alias sikaniska. Kauhean kokoinen mötkylä :D ! Nousi ekana neljälle jalalla ja umpisokeana juoksi pitkin laatikkoa. Sylissä rauhoittuu heti ja mieluusti käpertyy rintaa vasten. Tosi hyvä väri, musta nenu.

6. blondi uros

Herra haukku. Silloin kun nälkä iskee niin tämä nousee, alkaa hakkua ja kipittää muiden yli herättäen kaikki. Nisällä oikein teholypsäjä. Tosi hyvä väri nyt, musta nenu.

7. smt uros

Merkkariuroksista se rauhallisempi yksilö. Kasvaa hurjaa vauhtia, mutta ei tee sen ihmeempää numeroa itsestään. Kohtuullisen hyvä merkkinen.

8. smt uros

Mörkö. Nimi tulee koon mukaan, oli ensimmäinen joka ylitti kilon rajapyykin. Valkoinen merkki rinnassa ja tahtoa on kuin pienessä kylässä. Ensimmäinen joka keksi punnituskulhossakin että mä en muuten tänne jää vaan lähden menemään. Aika tumma merkeiltään.

9. smt narttu

Nartuista rauhallisin, mutta kauhea syöppö. Kerran kun tarraa nisään kiinni (tai sormeen!) niin ei varmana irrota :D ! Kohtuullisen hyvät merkit.

10. smt narttu

Kädet pystyyn tyyppi! Mulla oli vaikeuksia alkuun erottaa 9 ja 10 toisistaan, mutta tämän erikoisuus tuli ilmi pian. Kun sen nostaa pystyasentoon niin se nostaa etukäpälät ylös :) ! Kohtuullisen hyvät merkit.

Kynnetkin pätkin niiltä jo ekan kerran. Koko porukka nukkui vaan eikä olleet moksiskaan.

Tässä kuva "ykkössintistä"


Pentulaatikossa kaikki hyvin, emällä kaikki hyvin :) . Alkuvaikeuksien kautta voittoon!

Maija ja Sami kävivät jo pieniä pällistelemässä, tänään tulee Heidi ja Kati. Pentusten uudet omsitajaehdokkaat aloittavat vierailut ensi viikolla. Näillä näkymin yksi uros on ilman kotia, siitä lisää Atelta.

Meidän omat koirat eivät mitenkään noteeraa enää pentujen ääniä. Nismo ja Nemo eivät koskaan noteeranneetkaan ja Hiski ei viitsinyt enää parin pvän päästä. Iitakin luovutti muutaman pvän päästä kun ei saanut olla hoitoapuna :) ! Rauha on talossa, kukaan ei hötkyile minnekään tai kyräile ketään. Aadalle ja pennuille toki rauhoitettu meidän ruokahuone ja keittiö, mutta kyllä hoffi portista tulee niin että heilahtaa jos kokisi sen tarpeelliseksi. Ei ole edes näyttänyt siltä että tulisi kukaan minnekään.

Kaikkea sitä ehtiikin vaikka hommaa on nyt enempi kuin normisti - meidän arki onkin niin hiljaista neljän koiran ja kolmen kissan kanssa muuten ;) !

Lenkkikilsat ovat pysyneet ennallaan, sellaista 50-60 km / vko määrää posotetaan menemään. Kelit ovat kyllä suosineet, vähän käärmeet jännittävät mutta vielä ei ole tullut vastaan.

Tässä hiiput metsässä ja Nemosta vielä erikseen kuva, koira joka ei koskaan kasva aikuiseksi.




Nemon ekat rallykokeet lähestyvät ja me ollaan treenattu kaikkea muuta mutta ei rallya ;). Jospa tästä ryhdistäytyisi - eli päivää ennen koetta alkaa panikoimaan!

Ekat kuumat kelit lyhensivät Nismon lenkkejä. Ei meinaa pappara jaksaa enää niin pitkälle, 5-6 km alkaa olla rajana. Niinpä vapaana liikkumista on lisätty ja hihnalenkkejä lyhennetty. Pirteä kyllä muutoin, potkua piisaa :).


Tässä hoffien yhteisposeeraus, kielet on lerpallaan lenkin, frisbeenheiton ja tottiksen jälkeen:


Heidi toi Iitalle postia - frisbeen! Iitan mielestä sitä parempaa lelua ei olekaan. Se on itseasiassa niin kiva että sitä ei ole aiemmin tarvinnut Iitan mielestä palauttaa, ainakaan kiirettä pitäen. Kun olemme muutenkin harjoitelleet palautuksia kaikenlaisilla tavaroilla niin positiivista oli huomata että se oli kantanut myös frisbeenheittoon. Jes! Nyt yllätin Iitan ja vaihdoin aina frisbeen toiseen samanlaiseen palautuksessa. Yhden päivän jälkeen ei tietoakaan kuuluisasta rallista vaan palauttaa suoraan ja jää odottamaan toista frisbeetä.

Ensi vkolla alkaa meidän agitreenit Iitan kanssa!

Hiski on myös innokas frisbee-noutaja ja häntä heiluu niin vimmatusti kun näkeekin että lättyä kaivetaan esiin. Hiski on myös tehnyt vähän tottista ja muuta älytoimintaa, intoa on kuin pienessä kylässä.

Huomenna Iita lähtee jäljelle ihan uuteen maastoon, katsotaan nouseeko kepit.

Ate rakas on laittanut meidän asuntovaunua kondikseen ja hetihän se tulee mieleen - kesä ja Tervis :)


16.4.2014

Laumamme "hieman" suureni :)

Piti kirjoittaa treenipäivitystä, mutta koska me vähän laiskoteltiin sen osalta mun pitkän työviikon takia niin ohjataan ajatukset suurempiin asioihin niin ei tule niin huono omatunto ;) ?
(tehtiin me keppi-ilmaisuja ja perusasentoja, mutta eteenmeno jäi ihan kokonaan..)

Laumamme tosiaan suureni kun Aada pyöräytti Dagdahoffin B-sarjan maailmaan maanantaina 14.4.2014. Synnytys kesti noin 12 tuntia. Mielestäni antamani Facebook päivitys kuvastaa hyvin tapahtumaa:

Ensimmäinen tuli kauhean huudon kera, yksi lentäen, yksi haukkuen ja ja ja..lopputulos on 11 pientä vahdinalkua kasvamassa Aada emon hoivissa. Oli kertakaikkiaan opettavainen, mielenkiintoinen, pelottava ja oksettava kokemus - kiitos Ate että koettiin yhessä :)

Eli siis 11 hoffipentua - hirmuinen määrä!!! (Heidi kiusasi koko ajan että 12 ja olikin sitten aika lähellä ja mä meinasin olla 100 € köyhempi kun oli veto päällä)

Jakauma tuhisijoiden kesken:

4 merkkiväristä urosta
3 merkkiväristä narttua
2 blondia urosta - joista toinen oikea Kiljusen herra, hirmuinen meteli kun sille päälle sattuu :D !
1 blondi narttu
1 harmaa narttu

Harmaa tosiaan värivirheellinen, harmi koska onhan se kaunis. Ihan normihoffi ja harrastukset avoinna, näyttelyissä vaan turha pyöriä.

Tässä Kiljusen herrasväki menossa eilen illalla yöpuulle:



Aada vaikuttaa erinomaiselta emolta eikä meillä Aten kanssa ole vielä kovin suurta roolia pentujen hoidossa. Aluset vaihdettu sen 2 kertaa / pvä kun Aadalla vuotoa vielä. Imettää ja hoitaa hienosti. On se luontoäiti vaan jännä juttu, että jokin kertoo mitä täytyy vaan tehdä.

Synnytyksessä ekaa pentua autettiin kevyesti maailmaan, muutoin oltiin vaan pienenä apuna ja tukena, siirreltiin Aadan putsaamia tuhisijoita jne. Oli niin jännää (ja pelottavaakin) katsoa mitä tulee seuraavaksi, onhan pentu ok, alkaahan se huutamaan, riittäähän työntövoima.

Paksukaisia sieltä tuli, kaikki siinä 500 g ja yli.

Synnytys alkoi maanantaina iltasella ja klo 03.00 oli 8 pentua nähnyt päivänvalon. Tämän jälkeen Aada rauhoittui ja meni pentulaatikkoon imettämään. Ajateltiin että se oli siinä ja otettiin itsekin kahden tunnin unet. Kun noustiin ja Ate lähti viemään Aadaa ulos, olikin tupsahtanut kolme pentua lisää laatikkoon!

Kaikki ovat kovia liikkumaan ja myös protestoimaan kun jotain tapahtuu. Yllättävän lujaa pääsee jo tuollainen vuorokauden ikäinen pötkö. Nisälle pyrkivät kaikki, ketään ei ole tarvinnut avittaa.

Ihaniahan nuo ovat :). Aamullakin kävin jokaista "pusuttamassa" erikseen ja maiskuttava ääni oli niille selkeästi mieleen.

Meidän omaa laumaa on ollut hauska seurata miten suhtautuvat. Nismo ja Nemo eivät korvaansa lotkauta. Olisin voinut väittää että höristelisivät edes korviaan kun kuulevat pentujen piipityksen, mutta ei sitten minkäänlaista reaktiota. Hiski kuuntelee ja käy Atea tönimässä ikäänkuin sanoakseen että tuolla on jotain, oletko huomannut. Iita taasen yrittää etsiä pentuja ja vastaa piipitykseen kun sitä kuuluu. Rauhoittuu toki kun komentaa, mutta kauheasti kiinnostaisi. Varmasti yrittäisi ne pölliä jos pääsisi :D ! Kissoista Joe ja Joda ovat syväjärkyttyneitä ja Jästi ei meinaa mitään.

Aika ihanaa ja hassua jotenkin..oppii joka pvä jotain uutta ja on kyllä kiva tutustua 11 uuteen persoonaan, jokaisesta kuitenkin tulee omanlaisensa :).


Osa pennuista on jo varattu, mutta vapaitakin on - niistä lisää Atelta - kennel Dagdahoff.

8.4.2014

Viime viikon onnistumiset ja sinnepäin :D

Iitan osalta suunnitelma oli:

...ja tällä vkolla ohjelmassa:

1. Leikkiminen ja siitä seuraaminen + palkkautuminen
2. Odottaminen ja siitä palkkautuminen
3. Lyhyet jäljet kepeillä

Sitten taas ihmetellään mitä tuli tehtyä :).


Ja toteutuma:

1. Lyhyitä pätkiä ulkona ja sisällä - haettiin vähän yllättävää ajankohtaa/asianyhteyttä koska Iita selkeästi kaavoittuu nopeasti asioihin hyvässä ja pahassa - jos oppii väärin on hankala korjata ja toisaalta oppii uutta nopeasti. Ihan ok, ei kuitenkaan sitä viretilaa mitä kaipaisin, suunta kuitenkin ylöspäin!

2. Lelulla ja ruokakupilla. Lelulla saan siitä haukun irti - WAU! (ja lisäksi röyhkeyden koska se nappasi lahkeeseen kun kävi niin kierroksilla) . Ruokakuppi on kiva jos se on ylhäällä mulla mutta jos maassa niin ei toimi odotusarvona. Ylösnostettuna nousee mukavasti.

3. Ate rakas on avustanut meitä tässä tallomalla ja rauhoittuminen ennen jäljelle lähtöä on se juttu mihin täytyy ehdottomasti keskittyä. Nostaa jäljen superhyvin vaikka puksuttaisi millaista vauhtia, mutta sitten ilmaisu kärsii. Reagoi keppiin heiluttamalla häntää ja hammastelee nopeasti, sitten onkin jo kiire eteenpäin. Kestää kyllä palauttamisen kepin päälle ja sitten ilmaisee. Lisää toistoja eikä saa päästää läpi.

Lisäksi on hirmuisesti heitelty tavaroita mitä täytyy palauttaa. Viikossa on päästy jo siihen ettei enää tapporavista eikä tee ylimääräistä kierrosta vaan hakee ja palauttaa nopeasti sekä suoraan. Tässä käytin naksua apuna.

Tämä viikko on valitettavasti 7 päivää töitä, joten vapaa-aika menee perheen ja lenkkien parissa, eipä sitä kauheasti muuta ehdi.

Tarkoitus kuitenkin olisi:

1. Keppi-ilmaisu
2. Eteenmenon alkeet


Keppi-ilmaisua mietin että pitäisikö olla ankara ja antaa ilmaista vaan yhdellä tavalla vai joustaa ja antaa ilmaista miten ilmaisee kunhan ilmaisee? Iita joko syöksyy maahan tai ottaa kepin suuhun ja tuo minulle. Onko mennyt sekaisin vähän nyt noutoharjoitusten myötä??

Hiski on osoittanut taasen että on kaikkea muuta kuin osa-aikaeläkkeellä tai vanha. Olen treenaillut sen kanssa pikkujuttuja ja vanha herra on ollut aivan pöhkönä onnesta. Korvat hörössä palkan kerjuulla ja lelupalkasta taistelee niin että hyvä kun ei pyyhi minua pitkin kenttää. Tuo oma kenttä pihassa on kyllä kätevä, on se Ate niin mahottoman viisas :).

Koirien kanssa tehtiin viime viikolla lenkkikilsojen ennätys viikkotasolla - hieman yli 70 km / viikko. Aika jees! Ja miten ihania reittejä, yksi lemppareista ehdottomasti 10 km kierros Pusulan metsissä ihan Heidin kodin vieressä :) .

Nismo ja Nemo osallistuivat lauantaina chihujen koulutuspäivään. Lähdettiin aamulla matkaan Akaan suuntaan ja siellä oli kivankokoinen halli sekä saman rodun harrastajia. Kiitos kaikille ihan hirmuisesti päivästä, oli oikein mukavaa ja otetaanhan uusiksi :) ! Chihuja varmaan parisenkymmentä, kaikki vapaana kun treenattiin ja ennenkaikkea omistajansa hallinnassa ilman mitään ongelmia. Olen tavattoman ylpeä! Tuli sitä kokeiltua koiratanssiakin Nemon kanssa ja vaikka omistaja olikin pihalla kuin lumiukko niin Nemolla näytti olevan hirmuisen hauskaa. Lisäksi opeteltiin uusia temppuja, tehtiin tokoa ihan koemaisena ja liiketreeninä sekä rallytokoa radan muodossa. Nismo haukkui tokossa ekat seuraamiset, muutoin oli varsin pätevä. Erityisesti paikallaoloon olen tyytyväinen. Meni heti, makasi rauhallisena ja ekalla ylös. Eikä muuten kukaan noussut :) . Rallytokossa Nismo pysyi vaiti vaikka oli puolenvaihtoja ja pyörityksiä missä viimeistään se ääntely alkaa.

...kevyesti muuten nauratti pitkän treenipäivän jälkeen kun tulemme kotiin niin Nismo painui nukkumaan, mutta Nemo haki lelun sen näköisenä että mitäs sitten??

Aada muistuttaa jo tynnyriä eikä enää sotanorsua. Pari päivää on iltaisin alkanut läähättämään, mutta muutoin ollut ihan normi ja lämmötkin normit (Aten mukaan, mä en tajua näistä mitään :D ) . Kuitenkin h-hetki lähestyy ja voi että miten jännittävää!