Nyt se on koettu! Ekat canicross- kisat Iitan kanssa ja huh me selvittiin!
Sijoituksilla tai uusilla ennätyksillä ei juhlittu, mutta treeni-intoa ja sisua tuli tulevaan. Kyllä tää juokseminen, se vaan on meidän molempien juttu. Mulla pysyi oma nuppi kasassa, se oli iso juttu se.
Mun valmentaja/potkija/kehittäjä eli rakas Ate oli toki mukana ja voiko enempää hattua nostaa - tyyppi nousee yöllä kolmen aikaan ja mukisematta lähtee mukaan kohti Jämijärveä! Kiitos, merkkasi oikeasti ja paljon.
Mulla oli moniakin paniikinaiheita ennen kisaa, sellainen mä oon. Lisäksi mulla on takaraivossa "ihana" mörkö menneiltä ajoilta koskien juoksemista - pieni ääni pääsee herkästi sanomaan kesken suorituksen ettei tästä tulekaan mitään, miksi juokset kun et osaa. Pikkuisen liikaa itseruoskintaa, pikkuisen liikaa mörköjä - niitä työstetään koko ajan ja paljon hyviä konsteja on tullut lähipiiristä. Kiitos <3 nbsp="" p="">
Kisapaikalle saavuttiin about klo 7:45 ja kisainfo alkoi klo 8, mun startti 9.57. Aika on todella tarkka ja jos et ole paikalla omaan aikaasi lähtöalueella niin hylsy napsahtaa. Matkana 4,3 km. Oli mielenkiintoista nähdä miten homma toimii, koska en ollut katsonut muualta kuin Youtubesta! Mä olin syönyt aamulla hyvin ja juonut reippaammin jo edelliset kolme päivää. Iitaa nesteytin aamulla reippaasti ja kaksi päivää aiemmin oli ruoassa enemmän vettä. Tiesin että tulee kuuma päivä..Iita oli vähän ihmeissään mihin ollaan tultu...
Varttia ennen Atelta viimeiset tsempit, alla hyvät lämmittelyt ja eikun starttiviivalle. Tuijotin omia kengänkärkiä kun lähettäjä alkoi laskea 5,4,3,2,1 - aja! Iita lähti huonosti koska mä en antanut vetokäskyä ja se ihmetteli missä ollaan ja mitä tehdään. Mä olin varautunut siihen, että kaadun kun se ampaisee eteenpäin! Nopeasti tajusi kuitenkin mistä olikaan kyse ja lähti vetoon. Hetken päästä jostain täysin käsittämättömästä syystä hyppäsi metän puolelle (vielä ulkoreunasta) ja sen seurauksena mentiin eri puolilta puuta. Ei onneksi käynyt kuinkaan, nopea liinan selvitys ja matkaan. Omat jalat tuntui tosi hyvältä, Iita veti hyvin about 2 km matkan ja loput ok, mutta maaliin tultiin löysällä narulla juosten. Ei normia Iitaa, mutta syy löytyy treeneistä ja kokemattomuudesta. Mä oon vetointoa tietyissä tilanteissa rajoittanut (kun se perhana sinkoaa kaiken liikkuvan perään) ja se näkyi tällaisessa uudessa tilanteessa selkeästi...ja ollaan juostu ihan liian pitkiä treenejä, joka näkyi Iitan lihasmuistissa helppona hölköttelynä. Opittiin paljon tällä reissulla! Pohja oli superhyvä juosta, mutta itsekin pitäisi juosta kisamatkaa enemmän että olisi mitään hajua paljonko on tullut, edes aikaan viitaten. Iita oli maaliin tullessa sen näköinen, ettei ole mitään juossutkaan..paukkuja jäi siis aika paljon käyttämättä..
Hieno reissu, vaikka matka oli pitkä ja herätys ihan liian aikaisin :) .
Kiitos kaikille tsemppareille, ette usko kuinka tärkeitä olette! Spesiaalit Atelle, Heidille ja Mannalle - tiedätte kyllä <3 br="">3>
Treenejä on jatkettu, lähtövetoja harjoiteltu ja tehty spurtteja. Eilen aamulla 2 km matka 7 minuutin aikaan - oujee! On kaivettu kickbike ja laitettu itselle asenne toiseen asentoon. Kyllä me SM-kisoihin ja muihinkin syksyn kisoihin tähdätään :)
Tässä vielä kuva maalista, kuvaajana Tero Mäkinen.
Nismo ja Nemo ovat touhuilleet ihan normijuttuja - lenkkeilleet ja temppuilleet, vähän tottista. Molemmat ovat olleet superhyvässä kunnossa (puuta koputtaen) ja nauttivat toden teolla auringosta sekä kuivista keleistä. Pian onkin jo minilemmun syntymäpäivä!
Elmo kulkee lenkeillä mun matkassa ja pientä teinipirua on noussut sieltä, onneksi vain pientä. Atea ei tietenkään uhmata, mutta mulle täytyy vähän yrittää näyttää ja koittaa. Helppo se on silti ja niin kiltti kuitenkin. Vilkas kuin mikä ja vähän hössökin, mutta niin murunen karhunen. Elmo osoitti eräänä iltana erinomaista tottelevaisuutta kääntymällä kauriin perästä toisella käskyllä (olin pomminvarma että sinne meni ja kauan etitään) vaikka lähtötilanteessa ei välimatkaa ollut kuin ehkä 20 metriä. Iita ei todellakaan olisi kääntynyt. Nismoa ja Nemoa ei olisi kiinnostanut todennäköisesti lainkaan ja jos niin vain Nismoa ja max 2 metrin verran :D !
Elmo on ajanut aktiivisesti jälkeä ja ilmaisua vahvistetaan, tuodaan rauhaa kulkemiseen yms. Vauhtia on liikaa ja intoa sitäkin enemmän! Kaikki iltaruuat vain jäljeltä ilmaisusta, mahtavaa kehitystä ollut koko viikon. Lisäksi Ate ja Elmo yllättivät mut eilen tottiksellaan - BH kaavio läpi paikallaoloineen eikä ollut mitään isompia ongelmia?? Nuoruus ja keskeneräisyys näkyy, mutta pääosin ehjä, rauhallisen varma ja tarkkaavainen suoritus. Ne on piruvie treenannu salassa varmaan :D !
3>
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.