Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

26.1.2014

Jäällä

Tänään vuoden eka veto kicksparkilla!

Voi sitä innon määrää sekä jalaksien päällä että vedossa, koirat ja ihmiset ihan fiilareissa :). Heidin ja Turren kanssa oltiin Vihdissä, mulla veturina Iita. Alusta ei ollut paras mahdollinen kun jään pinnalla ei juurikaan ole lunta eikä se vähäkään ole pinnassa kiinni kovin kaksisesti. Ja koska oli vuoden eka veto niin ei kannustettu vaan koitettiin mennä suhteellisen rauhallisesti. Lähtö oli silti melkoisen räjähtävä koska koirat aloittivat jo innostuneen tepastelun kelkat nähtyään. Pidettiin tauko puolessa välissä ja päästettiin koirat irti. Mikäs siinä oli hienossa säässä jäällä hörppiä juomaa ja naureskella koirille, jutustella ja fiilistellä. Kokonaismatkaa kertyi 10 km. Hyvä reissu! Ja mähän olen hysteerinen jään päällä, mutta Heidi on hyvä vakuuttelemaan eikä kyllä talvinnut lainkaan pelätä että putoaisi jäihin :)

Eilen agitreenit ja Iita harjoitteli pakkovalsseja ja takaaleikkauksia. Treenasin myös Pimun ja Turren poikkeuksellisesti. Kaikki kolme ovat niin kovin erilaisia joten oli vaikea saada välillä ajatuksesta kiinni. Iita kulki oikein mallikkaasti kunhan sain iskostettua että kontaktiesteille ei mennä ennen luvan saantia. Pakkovalssit onnistui Iitan kanssa todella hyvin, takaaleikkauksissa jäi tekemisen varaa, laitettiin hautumaan..pikkujuttuja ja paljon palkkaa. Lähtötreeniä myös koska pirulainen sieltä mielellään hiippailee. Kepit pitäisi ottaa ihan tosissaan työn alle, on vähän jäänyt. Maija oli leiponut muffinsseja ja keittänyt kahvit, aikasten kiva :).

Ihanaa että pakkaset laskivat taas siedettäviin lukemiin! Lenkkeilty on ahkeraan mutta vähän vaihtelevilla kokoonpanoilla kun Wilma ei ole nyt ollut mukana kuin metsä/peltolenkeillä. Hiski ja Iita ovat olleet toisena parina, Nismo ja Nemo toisena. Wilman ontuminen on taasen loppunut, kokeillaan tällä vkolla miten kestää hihnaliikutusta. Nismo ja Nemo eivät ole tottuneet todellakaan vaatteisiin, joten niiden järkytys oli suuri kun kovien pakkasten aikaan vedettiin takit niskaan ja töppöset jalkaan. Kuvassa oikein pirteät rakkaat mutta siinä ei näykään taustaa eli minua joka heilun hulluna namien kanssa että saan iloisen ilmeen pieniltä.


Nismo ja Nemo ovat päässeet myös toteuttamaan itseään erilaisilla naminpiilotuksilla, piiloleikeillä, älyleluilla....ja erityisesti Nemo on loistanut kaikessa mistä voi naksutella. Se tarjoaa erilaisia temppuja ja asioita ihan hulluna ja kun keksii mistä naksauksen saa niin voi sitä riemun määrää. Tällä samalla taktiikalla on harjoitettu sen syviä lihaksia tasapainotyynyn päällä. Nismo ei voi käsittää miten joku voi hössöttää sillä lailla ja katselee Nemoa pitkin nenän vartta, tulee mun viereen ja käy ylväästi siihen makaamaan.



21.1.2014

Turku KV ja tarinaa Wilmasta


Me oltiin Iitan kanssa harjoiteltu miten siellä kehässä ollaan. Lähinnä treenit olivat minulle koska Iita vaan on niin helppo. Jos sille sanoo "seiso" ja asettelee jalat miten ne haluaa niin siinähän se töröttää korvat hörössä ja odottaa koska saa palkkaa.

Tässä Ate rakkaan ottama kuva todistusaineistoksi että siellähän me oltiin.


Tuo vapaana esittäminen (miten Ate esittää aina) tuntuu itsellekin luonnolliselta ja ihan hyvin se kuvankin mukaan onnistui. Tuomari tuumasi "hello" kun mentiin kehään ja muuta se ei sitten tuumannutkaan kuin kirjurille :D . Liikkeet katsottiin yksilöarvostelussa ihan kulmasta kulmaan juoksemisella, ei lainkaan ympyrää..pöh ja me oltiin valmistauduttu paahtamaan ihan täysiä pari kierrosta.

Iita sai sinisen eli EH:n ja erinomaisen arvostelun. Minua tietysti miellytti meidän yhteisen urheiluharrastuksen takia erityisesti arvostelussa kahteen kertaan mainittu "hyvässä kunnossa". Kaikki muu oli oikein hyvää, mutta on pieni. Onhan se pieni, mutta menee se sentään rotumääritelmään ja meidän mittauksien mukaan n. 2 cm ylikin alarajan eli on muutaman millin vajaa 60 cm korkea. Iita käyttäytyi muutoin oikein esimerkillisesti, mutta hänen reppuun ei tarvinnut tunkea kenenkään vieraan koiran. Koska kyseessä on Iita se sanoo asiasta nätisti, mutta sanoi kuitenkin..Muutoin se on niin rento tapaus, ihana Iita.

Wilman fysiikan kestosta kirjoitinkin viimeksi ja ei olisi pitänyt. Se on nyt ontunut ja ei ontunut noin viisi päivää. Onko se tämä pakkanen, onko se liukastunut, onko nivelrikko edennyt, onko jotain muuta, luupikkiä? Se on ollut muutaman päivän poissa hihnalenkeiltä ja lenkkeillyt vapaana pelkästään ajatuksella että päästään pian takaisin kotiin jos alkaa ontumaan..ja sen takia on jouduttu kääntymään takaisin kotiin. Osan lenkeistä se on jättänyt ihan suosiolla väliin. Kaikkein tyhmintä siinä on se, että ei se ymmärrä olevansa kolmijalkainen. Ontuminen painottuu nimenomaan jälleen sinne oikeaan takajalkaan missä nivelrikko pahempi. Meillähän normisti hoffit tarhailee päivisin pakkasten mukaan, mutta nyt kun on ollut niin kylmä niin ovat olleet sisällä. Eli ei ole siitäkään johtuvaa.
Wilma on menossa kuviin 7.2. perjantaina, päivää sen jälkeen kun on ehtinyt täyttää 4-vuotta. Taas katsotaan mitä kuvat näyttävät ja tehdään päätöksiä sen mukaan. Kipulääkkeitä ei enää voi täyspäiväisesti aloittaa, ei kestä maha eikä muutkaan sisuskalut :( .

Wilma on muutenkin niin erilainen koira, hyvässä ja pahassa. Sille ei pysty opettamaan asioita kuten muille, se oppii omalla tavallaan pitkäjänteisellä näyttämisellä. Hermot sillä on huonot ja sitäkin mietitty onko se kivuista, vai onko muutakin? Se oppii vain pienellä "ajatusalueella" ja yksin väärä liike, sana tai tyyli niin se leijailee poissaolevaan omaan maailmaansa ja menee lukkoon. Siltikin se on meidän rakas urpo musta, se joka tunkee pään kainaloon kun on ensin juossut talon päästä päähän taas kuudetta kertaa peräkkäin. Se joka juoksee edelleen joka aamu päin meidän keittiön porttia vaikka on osunut siihen muutamat sata kertaa eikä muista sellaista ollenkaan. Se on niin omalaatuinen ja tärkeä. Molemmat meistä tietysti varautuu pahimaan tuolle päivälle, mutta katsotaan mitä tapahtuu.

Paljon on Wilman kanssa tehty siitä kun se meille tuli noin yhden vuoden ikäisenä. Se oli silloin arka, pelkonäykkijä ja aivan kammottavassa kunnossa. Melkein eläinrääkkäystapaus. Tajuttoman laiha, kyttyräselkäinen kyräilijä jolla ei ollut mitään käsitystä miten olla ihmisten kanssa. Ainoa minkä se yhdisti ihmiseen oli ruokakuppi ja siitä me nappasimme sen punaisen langan - kuppi kainalossa treenattiin arkiasioita ja paljon. Wilma sosiaalistettiin uudelleen niin ihmisiin kuin toisiin koiriin, autoihin ja muuhun liikenteeseen, halleihin, liukuoviin, lapsiin, kissoihin....aivan kaikkeen. Wilmalle opetettiin hoitotoimenpiteet kun esimerkiksi kynsien leikkaaminen oli ihan mahdotonta, nykyään se tarjoaa tassua kun kuulee kynsisakset. Koira alkoi muuttumaan niin ulkoisesti kuin henkisesti ja pikkuhiljaa oli lisätty ohjelmistoon myös ihan lajitreenejä tokon ja rallyn osalta. Sitten allkoi ontuminen ja kuvat paljastivat karmaisen totuuden lonkista ja molemminpuolisesta nivelrikosta. Kaikki treenaaminen yms vaihtui koiran hoitamiseen, aloitettiin kipulääkkeet, vietiin fyssarille, syötettiin nivelaineita, öljyjä, tehtiin liikuntasuunnitelma että saadaan lihastukea lonkkiin yms yms yms..kunnes meidän oli pakko todeta, että kipulääkkeet on lopetettava kun ei koiran sisuskalut kestäneet niitä enää...ja odotettava..se on kaikkein hirveintä..kun toisena päivänä ei tietoakaan kivuista, toisena päivänä ontuu. Alkaa se järjetön pomputtelu siitä koska on aika antaa periksi, koska koiralle on parempi päästä pois. Ja onko joku muu outo käytös oikeasti kipua, onko me etsitty vain ontumista? Kauheasti kysymyksiä ja pyörittelyä..ja sitten vain huomaa että vuodet ovat kuluneet, Wilma tosiaan täyttää pian 4-vuotta.

Kävi miten kävi, Wilma on ollut meille suuri opettaja monessakin asiassa ja haastanut meidät molemmat etsimään erilaisia koulutusmetodeja. Sillä on kaiken sen hökeltämisen alla kultainen sydän.

13.1.2014

Päivänsankaria, liitoa, mätsäri..ja pentusuunnitelmia!

Onneksi muistettiin kakku oikeana päivänä ja Facebook-onnittelut oikeana päivänä. Nyt päivän myöhässä täällä toivotellaan rakkaalle Iitalle erinomaisen hyvää 2-vuotis syntymäpäivää!



Iitassa on varmasti virheitä, mutta minä itse tykkään siitä ihan hirveästi. Iita on luonteeltaan äärettömän yksioikoinen ja reilu, ei mitään turhaa ylimääräistä. Se on aina hyväntuulinen, energinen ja sopeutuu kaikkialle missä tähän mennessä sen kanssa on tullut oltua. Uudet asiat se ottaa vastaan järkevästi ja on todella utelias. Ahne pirulainen, saalisviettiä ehkä liikaakin, taistelutahtoa vähemmän. Hiukan ohjaajapehmeä, mutta kuitenkin sitkeä yrittäjä. Sen kanssa arki on helppoa ja harrastaminen mukavaa. Siinä on vauhtia ja iloa. Oikein ihana ystävä!

Käytiin lauantaina taas liitelemässä vakivuorolla Lohjalla. Iita harjoitteli lähtöjä (pysyi!) ja valsseja sekä twistiä ja niistoja. Kontaktit vetää sitä ihan hirveästi ja kun alasmenot on hyvällä mallilla niin ei tehty niitä lainkaan. Hyppytekniikkaan pitäisi keskittyä enemmän, otetaan se työn alle. Muutoin ohjeutui oikein mukavasti! Rengastakin hieman ja muuri ekaa kertaa täyskorkeana. Ei ollut ongelmaa kummassakaan. Periaatteessa se olisi valmis mölliradoille...periaatteessa..mutta ehkä hoidetaan tuo hyppytekniikka kuntoon ja haetaan ohjautuvuutta sekä radanlukutaitoa vielä.

Nismo ja Nemo olivat treeneissä rallattelemassa ja Nismo teki tokoa..ja huusi niin perkeleesti, ärsyttävää.

Sunnuntaina Ate oli tuomarina taasen mätsärissä (isoille roduille) joten ajattelin että ilmoitan Nismon ja Nemon omaan luokkaansa eli pieniin aikuisiin. Nemo on kyllä sellainen väkkärä, että tuomariakin nauratti kun kysyi ikää ja vastasin että täyttää tänä vuonna 8...ei kuulemma ihan siltä vaikuta - miten niin :D ??? Nemo kun ei ole mikään kehäkettu (eikä Nismokaan) niin itse esiintyminen olisi voinut mennä paremminkin. Mattoa oli Nemon mielestä kiva imuroida kun siellä oli nameja ja kun huomautin niin tarjosi perusasentoa ja kun se ei auttanut niin meni maahan ja ponkaisi siitä ilmassa 360-astetta ympäri. Pöydällä Nemo olikin sitten sitä mieltä että eläinlääkäri tulee! Koska se on niin kiltti niin laskee vaan hännän alas ja laittaa korvat luimuun, siinä se. Mä kuitenkin päätin että se täytyy kouluttaa pois vaikka ei enää menisikään. Kurjaa että kokeuksien takia muuten reipas koira menettää tuollaisessa tilanteessa toimintakykynsä. Nismo olikin reipas esiintyjä ja häntä heiluen tepasteli kehässä. Tuomari sai yhden mulkaisun, mutta muuten häntä heiluen otti käsittelyn vastaan. Seisoikin ihan jees, siitä ei ole hajua oliko se esitetty yhtään niinkuin chihu kuuluu esittää ;). Molemmat nappasivat sinisen nauhan joten Kati (kiitos!) esitti sitten Nemon ja minä Nismon kanssa perässä. Molemmat pääsivät jatkoon, mutta Nemo ei sijoittunut, Nismo lopulta pienten sinisten kolmas. Hienoja kirppusia. Mä myös ekräsin varmasti jälleen faneja kun huomautin muutamalle, että en halua heidän koirien työntävän neniään minun koirien häkkeihin. Yhden mielestä se oli koiran sosiaalistamista?! Se että se on omassa paikassaan nätisti silloinkin kun jonkun vieraan nenä menee ristikosta läpi??

Lauantaina kävimme myös tsekkaamassa Aten valitseman uroksen Aadalle, Hiskin tytölle joka on sijoituksessa. Urossuunnitelma sitä myöten lopullisesti varmistui ja näillä näkymin jos kaikki menee hyvin, on meillä keväällä kotosalla hoffipentusia! Ate julkaisi pentusuunnitelman jo itse niin uskallan sitä mainostaa ;). Uroksena siis Nugadogin Gentleman - merkkivärinen, käyttövalio uros. Jos minulta kysytään niin siinä oli hoffilla luonne kohdillaan. Vahti taloa, mutta kun oma ihminen oli kotona niin vahti loppui siihen kun tulimme sisälle. Se oli äärimmäisen tasaisen ja varman oloinen, rauhallinen. Ei mikään suuhun tunkija, mutta toki käsiteltävyys kunnossa ja avoin. Kuitenkin harrastuksissa innokas, tehokas ja nopeasti syttyvä. Luonne miellytti suuresti!

Lumi saapui vihdoin meillekin ja miten mahtavaa on ottaa lenkiltä sisälle puhtaita koiria! Vielä pari senttiä niin kelkkakin kulkee!

Lumen myötä mun uudet Icebugit pääsivät testiin ja suosittelen lämpimästi. Mulla Speed malli kun halusin köykäsen kengän jolla pystyy mennä pitkiäkin matkoja joko jalan tai kelkalla. Kenkä oli ensinnäkin lämmin ja kevyt, miellyttävä kävellä..mutta se pito!! En olisi koskaan osannut odottaa että ne oikeasti noin hyvin pitävät vaikka ystävätkin ovat niitä hankkineet. Jalka ei lipsunut kirkkaallakaan jäällä senttiäkään mihinkään suuntaan, ei livennyt alta, ei päässyt liukumaan et mitään. Aivan unelmat! Hetki meni ennenkuin uskalsi niihin luottaa, mutta tänä aamuna jo Hiskin kanssa tallusteltiin ilman luottopulan häivääkään.

Wilmasta on tullut lenkeillä Iitan aisapari, toivottavasti fysiikka kestää. Eihän me Wilmaa oteta mukaan yli 10 km lenkeille, silloin lähdetään Iitan ja chihujen kanssa vaan ;) . Lyhyemmät matkat se on kestänyt hyvin eikä ontumisia ole ollut. Ruoka siihen tarttuu vähän huonosti..koko ajan nostetaan määrää ja monipuolisesti on nappulaa ja lihaa ja kotiruokaa, luita lihalla ja ilman. Silti musta tuntuu että se vaan laihtuu??

...ainiin! Perjantaina tuli ihan kuohuviiniä juotua, mun kohalla sitä voisi pitää jo uutisena ;) . Kiitos ystävät hauskasta illasta!

1.1.2014

Kohti vuotta 2014 !

Hyvää uutta vuotta ystävät :)

Tässä lenkkeilyt vuodelta 2013 ja tavoitteet vuodelle 2014 samalta saralta:

Liikuin koirien kanssa n. 2300 kilometriä vuoden aikana (ei huomioitu koirien päivittäistä vapaana pitoa). Päästiin muutama satanen siis yli tavoitteen. Vetokilometrejä kertyi Hiskille ja Iitalle yhteensä n. 400 km joista about 50/50 kelkalla ja bikella. Lenkkikertoja kertyi yhteensä 502 eli keskimääräinen lenkin pituus oli n. 4,5 km ja päivässä keskimääräinen matka n. 6,3 km. Vetokilsojen keskimääräinen matka oli n. 7 km.

Tavoite 2014:
rikkoa 2500 kilometrin raja ja suorittaa Iitan kanssa AD-koe :)
HYVÄ FIILIS!

Sitten kurkistus mitä tuli koirille suunniteltua, mikä kävi toteen ja mitä tänä vuonna?

Nismo - rakas herra Pim

TAVOITE 2013
Agia edelleen yhteisen kivan merkeissä - en usko että kisaamaan enää, lukuunottamatta epiksiä. Nismo alkaa olemaan vanha herra ja ajatus siitä ettei se ole minun harrastuskaveri enää kohta tuo palan kurkkuun...mutta kovaa porskutetaan kunnon ja ilon mukaan! Toko -kokeisiin yritämme sitkeästi ja jatkamme ongelmakohtien korjailua aktiivisesti. Rallytoko -kokeisiin uskon että menemme myös ja toive olisi saada se hyväksytty VOIttajaluokasta. BH-koekin kutkuttaa mutta mutta....katsotaan ja mietitään :) . Toivottavasti Nismo pysyy terveenä ja yhteistyömme paranee entisestään vuonna 2013! Ja toki ne perusjutut, liikunta monessa muodossa, kyläily, yhdessäolo, temput yms - parasta arkea koiran kanssa.

TOTEUTUMA 2013
Nismo ylitti kaikki toiveeni, kaiken uskoni ja kaiken mitä olisin voinut edes kuvitella. Suoritettu BH-koe oli yhteisen taipaleemme yksi erittäin tunteellinen hetki. Muistan vieläkin sen itkunpurskahduksen ja sen miten halasin pientä raitaturkkia ja mietin että piruvie me tehtiin se! Heti perään Nismo nappasi tokosta ykköstuloksen ALOkasluokasta. Vitsit ja vaude! Teimme kovasti töitä keväällä yhteistyön ja koemoodin eteen..kunnes minä sitten menin ja mokasin sen uudelleen. Käytiin useassakin toko-kokeessa viime vuonna, mutta ykköstulokset jäivät tuohon yhteen. Agilityssa Nismo rallatteli menemään omaksi ilokseen ja rallytokoa treenailtiin tokon rinnalla, sekä käytiin epiksissä. Terveenä pikkuherra pysyi, mutta huomaa että ikää on tullut. Pidemmiltä (10 + km) lenkeiltä sen joutuu jo jättämään kotosalle..ja se tunne kun sen joutui ekan kerran tekemään, ihan hirveää.

TAVOITE 2014
Kyllä me vielä toko-kokeisiin uskaltaudutaan :). Tavoite on saada minut taas toimimaan Nismon kanssa yhteen hiileen myös koetilanteessa. Ikäherrahan tuo alkaa olla ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa. Luonteessa on tulta ja tappuraa edelleen liiaksikin joihinkin tilanteisiin, mutta taas toisissa tilanteissa ikä painaa eikä herraa iltaisin näy iltapissalle kun on jo kaivautuneena nukkumaan. Nismo rakas, pysythän terveenä, pysythän?


Nemo - energiapiikki, niin tärkeä pikkupelle

TAVOITE 2013
Terveenä olo jatkukoon! Liikunta vielä entisestään lisääntyköön! Leikkiä, temppuja, leluja, yhdessäoloa, kyläilyä, kaverikoirailua, edustamista....siitä olkoon Nemon tämä vuosi tehty :) . Lisäksi pienenpieni kutkuttava ajatus rallytokoilusta kokeiden merkeissä..muutamia juttuja saanut tässä puolivahingossa korjattua mutta riittääkö kisahermot kummallakaan...hmm.....ei luvata mitään sillä saralla :) . Agia edelleen polven mukaan, yhteisen kivan merkeissä.

TOTEUTUMA 2013
Minilemmu pysyi terveenä ja fyssarilla käytiin toteamassa hyvät syvät lihakset ja hyvä kunto pariinkin otteeseen. Muutama hieronta myöskin ja polvi ei vaivannut ollenkaan. Joskus hypyttää, mutta ei näytä vaivaavan. Rallytokossa me kehityttiin aika kivastikin ja Nemo kävi mölleilemässä ja sai hyväksytyn tuloksen :). Myöskin tokomölleissä nakkiluokassa käytiin pariinkin kertaan ihan kivoin tuloksin. Eihän se tokolta näytä, mutta kyllä se jotain osaa. Kaverikoirailulle ei jäänyt aikaa, mutta kävimme omatoimisesti ilahduttamassa siskoni työpaikan asukkaita. Nemo on niin elementissään kun sitä rapsutellaan. Istuu siihen sen näköisenä, että tämä on mun homma, silitä niin kauan kuin haluat. Liikuntaa kertyi Nemollekin ihan hirmuinen määrä. Ikää tulee tänä vuonna jo täyteen 8-vuotta, mutta ei paina jaloissa, ei sitten yhtään. Iitan mukana se jaksaa kepoisasti 15 km lenkkejä. Agiliitelemässä käytiin omaksi iloksi, rimat maassa. Nemoa on niin ihana ohjata ja se ohjautuu niin pienin elein.

TAVOITE 2014
Jos me nyt sinne rallykokeisiin? Se me otetaan tavoitteeksi :). Unohtamatta sitä, että terveyttä toivotaan toki kovasti. Nemo saa jatkaa hyväksi havaitulla tiellä harjoitellen hassuja temppuja ja liikkuen hurjasti. Se on toivottavasti tänäkin vuonna yhtä energinen pöhkö joka jaksaa joka päivä esitellä rakasta muumileluaan ja pitää hassua kurnutusta. Juokse Nemo tänäkin vuonna vain juoksemisen ilosta, nauravainen ilme kuonollasi :)

Hiski - herra korva

TAVOITE 2013
Aten ja Hiskin yhteiset tavoitteet tietysti etusijalle, mutta toivon että Hiski jatkaa agilityssa säännöllisen epäsäännöllistä treenaamista minun kanssa. Käytiin viime vuonna muutamat kolmosluokan startit kipaisemassa
joista parhaimpina tuloksina kaksi yliaikanollaa. Tarkoitus olisi tänäkin vuonna käydä kisailemassa. Rallytokossa AVOinluokka olisi tarkoitus ainakin korkata. Pelastuspuolelle omat haaveeni ja ajatukset olisi suunnattu, mutta katsotaan mihin kaikkeen aika ja erityisesti rahkeet(ohjaajan) riittävät :).

TOTEUTUMA 2013
Hiski kipaisi kolmet kisat ja treenasi agilitya säännöllisen epäsäännöllisesti. Parhaimpia tuloksia oli yliaikanollat sekä tietysti rotumestaruuspronssi. Rotumestiksien jälkeen päätös Hiskin jäämisestä eläkkeelle agilitysta. Haikea mieli, mutta alkaahan se olla jo vanha noin suureksi liitelijäksi. Kiitos rakas Hiski kaikista agilityvuosista, kaikesta mitä opetit ja kaikesta mitä koimme yhdessä treeneissä ja kisakentillä - pääsimme pidemmälle kuin uskalsin toivoa :). Rallytokolle jäi vähän treeniaikaa ja korkattiin AVOluokka vain seuramestiksissä - hyvin meni, mestiksien kolmas sija ja 89 p. Kirkkaasti siis hyväksytty. Pelastuspuolelle yritimme kovasti kokeeseen, mutta emme päässeet yhteenkään :( . Hiski nappasi Aten kanssa tokosta toivotun ykköstuloksen AVOimesta ja alkoi keskittymään VOIttajaluokan kiemuroihin. Vetoharrastuksesta tuli meille yhteinen juttu ja Hiski paineli menemään sekä kelkan että biken edessä - jos joku tykkää vetämisestä niin se! Kun näkeekin vetokamat niin alkaa kamala ujellus :D

TAVOITE 2014
Vaikka ei meillä ole agilitya niin rallytokoa meillä voisi olla. Laji virallistuu toukokuussa ja pohdin vielä jäämmekö AVOon vai aloitammeko alusta..Laji olisi puolieläkeläiselle oikein mieluinen varmasti :). Vetoharrastusta on tarkoitus jatkaa ahkerasti! MEJÄ-kokeisiin yritän Hiskiä, paikat on vaan kiven alla.

Wilma - urpo musta

TAVOITE 2013
Voi Wilma...toivon että pysyt iloisena etkä ala ontumaan..että nauttisit elämästä ja hoitaisit perheen "pelle"-virkaa kuten ennenkin. Toivottavasti juokset vielä tämänkin vuoden reikä päässä pitkin metsiä. Wilma harrastelee tänäkin vuonna jälkeä ja rallya omilla ehdoillaan ja keskittyy vapaana liikkumiseen erilaisissa maastoissa.

TOTEUTUMA 2013
Meillä oli hyviä ja huonoja päiviä..lääkitys lopetettiin ja päätettiin katsoa mitä siitä tulee. Syy lopettamiseen oli se ettei koira ollut oma itsensä ja pidätyskyky alkoi kärsiä. Ontumista ei ole ollut onneksi ja Wilman liikuttaminenkin ollaan saatu ihan hyvälle tasolle, ettei tarvitse seisottaa nuorta, aktiivista koiraa. Wilma kävi ralleilemassa möllikisoissa ja kun ei pää kestä niin ei se kestä. Kunhan pääsee jotain touhuilemaan. Positiivinen yllätys se on ollut vetolenkeillä kun on Iitan kanssa kimpassa! Menee kauniisti ja hermot pitää.

TAVOITE 2014
Toivomme hartaasti samaa kuin viime vuonna! Ainoa mikä on viime aikoina aiheuttanut enemmän päänvaivaa on tosiaan tuo Wilman pääkopan kunto. Sitä on pohdittu ja käännelty, tehty muutoksia, kokeiltu erilaisia asioita - osa on tuonut tulosta, osa ei. Kuka tietää onko hermot paskana mahdollisten kipujen takia vai onko jotakin muuta? Wilma menee kuviin alkuvuodesta, katsotaan mitä siellä on nyt kun edellisistä on se vuosi aikaa.

Iita - iitulipiitulipikkuinen, paatu

Nuorikolle ei laitettu tavoitteita, mutta tässä kertomus vuodesta 2012 ja pohdintaa vuodelle 2013:
Iita ehti viime vuonna aloittaa rallytoko"uransa" ensin möllikisoissa 6 kk vanhana ja myöhemmin SM-kisoissa osana joukkuetta ja saaden yksilösuorituksestaan hyväksytyn tuloksen 10 kk vanhana :) ! Nenää se käyttäisi mielellään ja se on koitunut haasteeksi nyt "murkkuikäisenä" johon keskityn sen kanssa parhaillaan jotta voimme suunnata kohti uusia rallykokeita. Aten kanssa Iita harjoitteli kaikenlaista aina jäljestä tokoon ja esineruutuun. Iita oppii hurjaa vauhtia ja tekee mielellään, ollen kuitenkin hieman ohjaajapehmeä. Sille kelpaa lelut ja namit..lelu on kiva kun se liikkuu ja taistelutahotakin löytyy, mutta hieman kaivellen. Kun sen saa käyntiin niin taistelutahtoa löytyy kyllä, mutta syttyy siihen hieman hitaasti. Iita on myös äärimmäisen ketterä ja todisti reilun puolen vuoden ikäisenä että metrisestä esteestä voi hypät yli ilman vauhtia?! Ei tarkoituksella tietenkään vaan vahingossa, mutta yli meni niin että heilahti. Agilityssa keskityttiin kujan harjoitteluun koko kesä mutta nyt kepit ovat olleet jäissä ja mulla mietinnässä..kontaktipinnoilla ollaan tehty kaikille oma variaationsa esteestä riippuen - se kuinka järkevää se on niin aika näyttää. Tykkään sen puomista ainakin nyt - menee itsenäisesti kovaa päähän ja jää sinne. Ohjauksiakin ollaan tehty ja hyppytekniikka hiottu 25 - 35 cm rimoilla. Kivalta näyttää ja katsotaan miten jatketaan :) . Irtoamiseen ja estehakuisuuteen on myös panostettu! Iita kävi myös muutamassa pentunäyttelyssä ollen yhtä lukuunottamatta ROP pentu KP:n kera. Oikeisiin kehiin on tarkoitus mennä nyt heti tammikuussa.

TOTEUTUMA 2013
Iita suoritti BH-kokeen nuorena tyttönä, ihan ex tempore -ajatuksella Aten kanssa. Lisäksi se korkkasi toko-uransa rotumestaruuksissa napaten heti ykköstuloksen! On se aika mainio tyttönen :) . Iitan kanssa muutama näyttely tuli käytyä ja kaikkea saatua HYLsyn ja ERIn väliltä. HYLsy napsahti kun tuomari mittasi sen n. 1 cm alamittaiseksi, junioriluokassa (?). Noh, pienihän se on, mutta kyllä se mittoihin menee ainakin nyt kun olemme sitä ahkerasti mitanneet. Nykyhoffi tuppaa olemaan aika isokokoinen eikä minua haittaa lainkaan että Iitasta ei tullut isoa - kivempi harrastaa ja liikkua tuollaisen kompaktin kokoisen kanssa :). Iitan säkä viime mittauksella 59 - 59,5 cm (hoffinartujen alaraja 58 cm) . Iitasta on tullut minulle äärimmäisen rakas ja se on ollut isona osana liikuntaharrastustani. Iita on edelleen todella sosiaalinen ja onkin tehnyt paljon lenkkejä maastossa vapaana koirakavereiden kanssa. Ei tarvitse jännittää tappelua, edes vaikka joku pääsisi yllättämään mutkan takaa. Turpaansa se ei ota, mutta ei aloita eikä vastaa jos ei koe sitä tarpeelliseksi. Iita aloitti vetoharrastuksen kelkalla ja siirtyi kesäksi biken eteen Hiskin tavoin. Iita on melkoinen veturi ja tykkää ihan hulluna! En voi kuin ihmetellä sen kuntoa ja kestävyyttä. Iita on niin mainio, iloinen ja mutkaton ystävä - helppo arjessa, nopeasti syttyvä harrastuksissa. Nopeakin se on ja me Heidin kanssa aina nauretaan että Iita ei taida edes tietää miten kävellään ;). Iita touhusi jäljen parissa Aten ohjastamana, opetteli ilmaisuja yms yms..Agilityn osalta ollaan edetty rauhaksiin ja mun ajatus saada perusasiat hyvin kuntoon. Kontaktit on nyt todella hyvät, kepit vielä vaiheessa. Ohjattavuus ok luokkaa mutta paljon töitä vielä jäljellä. Lisäksi yritin Iitaa noin kahteenkymmeneen mejä-kokeeseen enkä onnitunut..

TAVOITE 2014
Aten kanssa toki pääpointit (näyttelyt,toko, pk, pentuasiat..), mutta mun tavoite Iitan kanssa on syksyllä päästä ihan oikeille agiradoille - HUI! Rallytokossa aloitetaan alusta kun laji on virallistunut. MEJÄ-kokeisiin yritetään uudelleen, edellistä sitkeämmin. Liikuntaharrastus jatkukoon yhtä isona osana arkemma kuin nytkin! Tulisi vaan sitä lunta niin saisi kelkan tallista..Ole Iita yhtä mutkaton ystävä kuin tähänkin asti :)

Viime vuonna lupasin saman kuin edellisinäkin vuosina : rakastaa Ate tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna. Teen saman lupauksen tällekin vuodelle :)

Vuosi 2013 oli kaikenkaikkiaan tapahtumarikas. Rakas isäni sairastui loppuvuodesta ja hänen taistelu sekä siinä onnistuminen olivat merkittäviä asioita. Sellaisten asioiden tapahtuessa muistaa mikä oikeasti on tärkeää ja osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita. Isä on minulle erityinen, todella erityinen - isä on minun roolimallini ja kunnioitan häntä suuresti.

Toki toiseen tunnesuuntaan sitten iso asia oli meidän kihlautuminen, yllätys ja vieläkin epäuskoinen, tapahtuiko tämä todella :D ?

Työpaikan vaihto toi paljon uusia asioita, lisää kiirettä, haasteita, onnistumisia...

Ystävien kanssa tuli jaettua monet arkihetket, lenkit, juhlat, puhelinkeskustelut, illanistujaiset....kaikkea sellaista mitä ilman ei vaan osaisi olla ja onneksi ei tarvitsekaan. KIITOS rakkaat ystävät vuodesta 2013 :).

Oma asenne ratkaisee monessa asiassa, minä ainakin uskon niin. Oma asenteeni siitä, että iloitaan pienestä ja unohdetaan turha kiukuttelu ja vihanpito ovat olleet mitä mainioin tapa ottaa jokainen uusi päivä vastaan, jatkan siis samoilla linjoilla.

Näihin tunnelmiin päätämme Nismon ja Nemon kanssa vuoden ynnäämisen (ne nukkuvat kainalossa)..

HAPPY NEW YEAR!