Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

27.9.2010

Hoffihuumoria ja aliohjaamista

Voi elämä mitkä radat!!! Profiileissa ei ollut mitään vikaa, Anne Saviojan radat oli oikein kivoja ja niissä oli tarpeeksi pohdittavaa. Mutta mites se ohjaaminen? Mitkä haltuunotot ja vedot? Miten niin koiran alta täytyy mennä pois? Kääk...

Kati oli mulle kuskina jotta selkä kesti matkan. Joo, mä tiedän, oli äärimmäisen järkevää mennä kisaamaan tällä selällä. Monet kiitokset Katille päivästä, seurasta ja kaikesta!

Ekalta radalta yksi virhe mikä johti hylkäykseen.Piru sentään. Jätin kauas ekasta esteestä että saa tykittää alun hyppy, pituus ja putkeen niin paljon kuin hoffista lähtee. Ja se tuli lujaa, siihen olen tyytyväinen! Hyvin pysyi taas lähdössä, sekin plussaa. Putkelta ennakoiva valssi (miten ruma siitä tulikaan!) hypylle ja A. Ihan ok kontaktit, jee. PAri hyppyä ja kolmanteen twistin tyyppinen..ihan kökkö ja loikkasikin jonnekkin kaukaisuuksiin. Kepit, sisäänmeno hieno mutta tuli ulos kepeiltä?! Erikoista Hiskille..Lähdin pyöräyttämään takaisin ja nappasikin vierestä sitten hypyn ja HYL. Mentiin kuitenkin täysillä loppuun ilman muita virheitä ja kontaktitkin otti eikä sivuirtoaminenkaan haitannut. Tai siis, koira ei mokaillut mutta sellaista aliohjaamista oli minulta että huhhuh..

Tokalle radalle yritin kerätä enemmän asennetta. Hiski kävi liian lämpöisenä jo alkuun. Ihmisnuoli ennen putkea ja pöh kun oli tyhmä ratkaisu Hiskille..kakkosrima alas. Putkeen ja vippaus hypylle oli kohtuullinen. Putkelta kääntö taasen ruma mutta seuraava putki joka oli puomin alla meni todella hienosti vaikka olin varma ettei mun käskytys riitä saamaan sitä pois puomilta. Sitten se kompastus, putkelta persjättö ja kepeille jonka vieressä A. Meni läpi ohjauksesta niin että suhahti ja A:lle pöhköilemään. Kiitettiin kauniisti tuomaria ja tulimme seuraten maaliin. Että sellaista huumoria Liedossa viikonloppuna :D

Oli makeeta katsoa kun Jaakko Suoknuuti meni bortsullaan samoja ratoja. Niin hiljaa, sulavasti ja keskittyen, vauhtia unohtamatta. Oli todella kaunista yhteistyötä. Vau!

Onnea Tarjalle vikasta nollasta ykkösissä ja taisi sieltä voittokin rapsahtaa! Onnea myös Tuulalle vikasta nollasta ja luokkavoitosta :) !

Katsotaan mihin mennään seuraavaksi..ja jos vaikka treenaisi enemmän? Omaa liikkumista tarveisi saada taas järkeistettyä. Ehkä kuitenkin ensin tämä selkä kuntoon?

Nismo ja Nemo ovat nauttineet pitkistä lenkeistä, lyhyistä tottiksista, temppuilusta, pihahommista, kissojen kiusaamisesta ja pötköttelystä. Eli olleet elementissään, pienet rakkaat.

Mun tarttis mennä perjantaina lapsenvahdiksi siskolle?! APUVA! Luotan siihen ettei ne herää koska Nina laittaa ne nukkumaan :)

Me ollaan muuten Aten kanssa nykyään ihan mestareita Ikean huonekalujen kokoamisessa! Niitä on tullut pojille muutama väkerrettyä. Naurua siitäkään hommasta ei ole puuttunut, saati niistä huonekalujen hakureissuista.

24.9.2010

Agi-Nismo

Eilen oli taas pitkä koulutusrupeama. Pentukoululaiset (tottis) suorittivat loppukokeen ja kaikki 11 oppilasta läpäisivät!!! Onnea vielä ihan hirmuisesti kaikille ja muistakaahan jatkaa arkitottiksessa ;). Kokeessa oli paikallaanolo, peruskäskyt (istu, maahan, seiso, seuraa, sivu), luoksetulo ja toisen koirakon kohtaaminen. Tärkeintä ei ollut mennä millilleen oikein (hei, ne on pentusia!) vaan suorittaa hyvällä yhteistyöllä häiriön alla. Oli ne silti vaan taitavia. Osa voisi siirtyä suoraan toko-ryhmään. Vautsi ja vau! Kiitokset apparille eli Katille, en ois pärjänny ilman sua!

Agiryhmissä mulla meinasi taas itku tirahtaa. Ne on edistyneet niin upeasti! Oliko pikkuisen hienoa tehdä pientä radan pätkää alkeisryhmäläisten kanssa ja kaikki ottivat pysäytyskontaktit?! Jatkoryhmäläisetkin sukelsivat ohjauskuvioiden ihmeelliseen maailmaan ja kyllä se vaan on palkitsevaa kun näkee että yhteistyö toimii ja kehitystä tapahtuu. Upeaa. Harmikseni jouduimme parini Päivin kanssa jättämään hyvästit Tuiville ja Anskulle , jotka palaavat takaisin Jyväskylään opiskelemaan. Toivottavasti näemme taas kesällä!

Illat on jo niin pimeitä. Onneksi on valot. Kello oli jo reippaasti yli kahdeksan kun päästiin Päivin kanssa ottamaan omia koiria treenaamaan. Mä tein Nismolla lyhyttä pätkää. Sehän sitten LÄMPENEE. Hassua ehkä chihulta, tai en mä tiedä onko se niinkään, mutta en ole itse nähnyt ja kun Nemo on niin kuuliainen. Sitten kun tulee kierroksia niin pieni possu Nismo lähtee ohjauksesta niin että heilahtaa ja menee kaikki mahdolliset esteet mitä edessään näkee. Elina kommentoikin, että sehän on täydellinen ominaisuus agikoiralle! Juu, on se varmaan, mutta hallintaa tarvitaan kovasti. Hienoa että irtoo ja tekemisen halua riittää. Pikkuisen vaan jarrua. Tokon (ja rallyn) myötä me ollaan kehitytty agilityssa pikku hiljaa. Ei olla pidetty sen enempää hoppua vaan yritetty olla perusteellisia ja keskittyä siihen kuuntelemiseen. Eilinen pätkä oli kohtuullinen ja huomasin, etten alkuunkaan pärjää sille juoksukilpailussa. Olen tottunut Nemoon joka on huomattavasti hitaampi ja Hiskiin jolla pystyy jo pikkuisen irrottelemaan..Nismo kun on vielä lapsen kengissä osaamisen kanssa, niin saan juosta ihan tosissani ja silti jään jälkeen. Esimerkiksi puomilla mä oon puolessa välissä kun se on jo alasmenokontaktilla?! Luotan siihen, että en vain tämän selkäni kanssa ole tällä hetkellä niin nopea. Tai sitten mun tarttee alkaa kuntoilla..(tupakan polton lopettamisesta ei puhuta). Ehkä Nismo joskus nähdään ihan oikeissa agihommissa, ehkä ei..päätimme Nismon kanssa olla päättämättä mitään sen suhteen, aika näyttää. Voihan se olla että Nismo ehtii olemaan jo eläkeiässä kun on valmis :D

Nemolle pudotin rimat ja tein sitä mistä se tykkää ja mitä se parhaiten osaa eli pieniä pyörityksiä ja ohjauksia hypyille. Palkkana putkeen menoa ja puomia, toki namejakin. Oli niin kiva nähdä kun toinen nautti ihan täysillä hommasta. Nauravainen ilme ja pienen kielen tunkeminen mun sieraimeen olivat suurin kiitos mitä Nemo osaa antaa.

Selästä en jaksa edes kertoa...kipeä on eikä kestä mitään normaalia..ärsyttää.

Onneksi tänään on perjantai!!! Ate, nyhjäämistä tiedossa ;)

22.9.2010

Agilitya hampaat irvessä

Hmm..kannattaisi varmaan ihan vaan olla että selkä joskus paranisi? Helppo sanoa ja helppo kommentoida kun on elänyt paskan selän kanssa koko ikänsä..makaaminen ei sitä paranna, tuo vaan hetken helpotuksen suurimpaan kipuun. Istumista mä oon välttänyt ihan tosissani ja koneellakin olo sujuu jo näppärästi seisten. Huomenna on ihan oikea duunipäivä, ei kotikonttoria..eikä siinä se itse duuni pelota, mutta automatka..katsotaan kuinka käy.

Eilen Hiskin kanssa Marjun treeneissä. Mä päätin etten peru sunnuntain starttejamme vaan vänkäämme siellä edes jotain kun ne on kerran maksettukin. Onko se sitten piheyttä vai typeryyttä, onkin asia erikseen. Marjun rata...voih kun se oli yhtäaikaa niin mielenkiintoinen ja hankala. Yllätyksekseni keksin kuitenkin vaikka mitä ohjauskuvioita hyppyjen väliin. Sitä toivottua "nopeaa nollaa" ei meiltä nähty, mutta nopea vitonen kylläkin (hypyn ohitus). Ihan ok suoritus mun kunnon ja juoksukyvyn huomioon ottaen. Hiski oli...ärsyttävä vaikkakin taitavakin. Se riekkui ja roikkui hihassa, tempoi ja kuumeni. Joo, ei olla tehty agilitya kauheesti nyt ei ja hyvä että mentiin treeneihin koska muutoin sama energia olisi purkautunut sitten sunnuntaina. Mä oon lenkkeilly sen varmaan myös pieneen ylivireeseen, samoin kuin hiippiksetkin kun ollaan kaikki paahdettu lääkäriä uskoen Pirkkulan lenkkiä melkein joka päivä normi ulkoilujen lisäksi. Virtaa siis oli ja edelisten kertojen ongelmat irtoamisen suhteen olivat tipotiessään..kyllä irtosi! Meni läpi ohjauksen, karkaili, sikaili..mutta onnistuikin. Takaaleikkaukset oli meijän kompastuskivi ehdottomasti. Pyörii jaloissa ja ottaa lämpöä. Pöh. Saatiin sitten targetilla ihan ok:sti menemään ja vikalla toistolla jopa ihan kiva. Kepeistä olin ihan kohtuullisen tyytyväinen, vaikeita kulmia ja sisäänmenot meni tosi hienosti ja vauhtiakin niihin oli taas tullut lisää. Kontaktit sitten taas...ai tässäkö piti pysähtyä?! Ei tietoakaan ota-käskystä parilla ekalla kerralla vaan läpi meni niin että kolaus kävi. Parilla toistolla taasen ihan jees. Positiivista oli myös muiden pikkujuttujen lisäksi se, että sivuetäisyyden kestää hypyille upeasti ja tekee tiukkaa kulmaa ja käännöstä hyppyjen jälkeen. Irtoamistakaan en pidä huonona ollenkaan, se vaan pitäisi saada hanskaan. Vähän vihloi selkää tehdessä, sai purra hammasta yhteen. Kaiken kaikkiaan kivaa ja opettavaista. Tykkäsin.

Tänä aamuna vein hiippikset kentälle kun Taina oli varannut vuoron. Katikin oli siellä Pimun kanssa ja tehtiin kaikki yksitellen tottista. Nemo sai kyllä hupsutella. Sen mielestä hauskinta on harjoitella eteen-käskyä ja matkalla ei ole lainkaan väliä, se paahtaa korvat luimussa namikipolle käskyn saatuaan. Yllätykseksi siinä oli tänään myös malttia ja pinnaa vaikka vedätin käskyn antamista. Luoksetuloissa se on ihan yhtä hassu. Jää hyvin, toinen tassu ilmassa ja lähtee kuin tykinsuusta ja jää kauniisti eteen istumaan pikkuinen häntä viuhtoen. Ihana. Lopuksi leikkiä ja käännöksiä kun se niistä niin tykkää.

Nismo sitten taas teki liikkeestä seisomisia, maahanmenoja ja lennosta seuraamisia. Se toimi upeasti. En olisi voinut enempää siltä pyytää. Virheitä tuli minimaalisesti ja nekin oli ihan pikkuriikkisiä. Tykkäsin ihan hirmuisesti mennä sen kanssa. Kuukausi aikaa treenata taas rally kisoihin :)

Kotona olemisessa on hyviäkin puolia. Kodin voi siivota valmiiksi, laittaa ruokaa ja jopa leipoa ennen kuin Ate tulee kotiin. Vielä hienompaa on saada siitä kiitosta ja arvostusta. Kun koirat on jo lenkitetty ja treenattu, koti siisti ja ruoka pöydässä, on iltaisin aikaa vaan olla yhdessä. Sopii mulle :)

Kissakopla kasvaa ja vilkastuu entisestään. Vessapaperit, roskikset, pyykit, irtotavarat, postit...mikään ei selviä niiden kynsistä. Hiski niitä kovin paimentaa ja puuttuu peliin jos meno yltyy turhan rajuksi. Nismo ja Nemo saavat niiltä jo köniin ihan 6-0.

18.9.2010

Syntynyt eläkeläisen ruumiiseen...

Eipä ole paljon treenaamisesta kerrottavaa. Selkä kun sitten päätti ottaa ja hajota vähän enemmän kuin normaalisti.

Mulla on aina ollut huono selkä. Nukkumaan mennessä se jää "pinkeeksi" ja rentouttaminen saa aika ajoin veden valumaan silmistä. Sen kanssa oppii elämään vuosien mittaan. Kuin myös sen kanssa, että jos nostelee paljon, niin se on kipeä ainakin kaksi seuraavaa päivää.

Nyt kuitenkin meni sitten jotain vähän enemmän, enkä oikein edes tiedä miten tai miksi. Joka tapauksessa kipu on vasemman pakaran yläpuolella ja vetää sieltä aina jalkapohjaan asti. Istumaan ei pysty juuri ollenkaan. Painetta kertyy alaselkään jos on ollut väärässä asennossa. Liika rasituksessa puutuu sitten vasen jalka kokonaan ja pää.

Tulehduskipulääketta kuurina..nyt sitä on sitten tullut syötyä jo 8 päivää ja tukena relaxantteja..lääkkeet ei auta kauheasti mutta jonkin verran hetkellisesti edes. Pari lekurikäyntiä ja perjantaina pääsin sitten fyssarille joka oli sitä mieltä että heti sairaslomalle kolmeksi viikoksi. Koska minä olen tyhmä ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että joutuisin olemaan niin pitkään pois töistä vuoden kiireisimpänä aikana, tappelin vastaan..fysiatri kyllä sanoi että tässä ei ole kysymys mistää kilpailusta että kuka kestää eniten kipua. Kyllähän minä sen tiedän..mutta silti se on vaikeaa. Pääsimme lopulta kompromissiin että keskiviikkoon asti olen saikkarilla eli pe-ke . Pitkin hampain se oli pakko ottaa vastaan, mutta läppärin ja kasan papreita otin kuitenkin kotiin. En mä osaa olla. Ahdistun kun tiedän töide kaatuvan muille.

Lääkkeeksi määrättiin paljon kävelyä ja makaamista, ei ollenkaan istumista tai seisomista. Kipu täytyy saada pois. Sitten kun se häviää, otetaan taas rankakuvat ja tsekataan jatko..koska kuten fyssarikin sanoi, vaikka kipu häviäisi levolla + kävelyllä, ei se poista ongelman aiheuttajaa. Mulahan on oikea jalka lyhyempi normaalisti. Nyt kivusta johtuen lantio on vinossa ja vetää niin, että vasemmasta jalasta on tullut selkeästi lyhyempi. Ei ihme että tulee painetta selkään.

Koirat ovat toki oikein onnellisia extralenkeistä. Tänäänkin tuli käveltyä lähemmäs kolme tuntia yhteensä. Muuten olo onkin sitten ihan hyödytön..kotitöitä tulee tehtyä vaikka ei varmaan saisi eikä edes tarveisi koska Ate muru on kyllä tarjoutunut nekin hoitamaan kun olen kipeä..en vaan voi itse antaa toisen tehdä kaikkea. Treenaaminen tosiaan on tällä viikolla rajoittunut paikallaoloharjoituksiin, pihakontakteihin + muihin sellaisiin jossa ei tarvitse juosta tai kumarrella. Nismon ja Nemon kanssa kumartumisen välttäminen on vaikeinta koska niiden nenu on niin kovin matalalla.

Missäköhän kondiksessa mä oon silloin, kun olen oikeasti eläkkeellä? Onkohan mulla rollaattori jo nelikymppisenä? Ei ole mieltä ylentävää olla selästä tällä tavalla rikki 25 -vuotiaana. Ja kun ei ole edes eka kerta..eikä ole ylipainoa, tai liikunnan pulaa, tai tapaturmaakaan taustalla.

Toivon todella tulevani pian kuntoon.

12.9.2010

Rallytokon SM-kisat, Kirkkonummi

Ei vielä koskaan ole jännittänyt kisaaminen niin paljon kuin tänään jännitti..onneksi Ate heräsi mun kanssa aamukaffeelle ja antoi seurallaan muuta ajateltavaa ennen lähtöä. Jännitystä ei jeesannut se, että tiesin olevani suoritusvuorossa ensimmäisenä!

Asiaa ei kauheasti auttanut se, että mulla on selkään taas lääkkeet koska siellä on joku hermo juntturassa :(..

Paikkana KKK-halli Kirkkonummella..olin paikalla hyvissä ajoin jotta ehdin kunnolla kävelyttää pikkuiset. Nismo ainoastaan osallistui, mutta Nemo oli tietysti seuramiehenä mukana :). Nismo vaikutti ihan ok:lta ja hyvävireiseltä mikä on sen tapauksessa hassu piirre. Se harvoin paineistuu kisapaikalla..yleensä toimii siellä paremmin kuin treeneissä, ollakseen muuten tuollainen hermoheikko. Minäpäs en ollut ottanut yhtä asiaa kuitenkaan huomioon..hallissa kaikui kuulutukset. Olin tuonut Nismon sisälle halliin ja laittanut boxiin. Yritin ottaa sitä ulos n. vartti ennen rataantutustumista ja huomasin sen tärisevän boxissa :(..kun sain sen ulos se yritti hätäpäissään syliin ja sinkoili sinne tänne häntä koipien välissä. Ajattelin jo että ei voida mennä ollenkaan..kuin ihmeen kaupalla sain sen olotilan purettua siitä n.minuutissa ja koira oli taas oma itsensä.

Rata oli kohtuullisen haastava jo pelkästään pituuden takia..15 kylttiä ja välit osassa kohtuu pitkiä. Lähtö ok eikä valahtanut maahan perusasennosta mitä on keksinyt alkaa tekemään viime aikoina..kakkoskylttiä kävi nuuskaisemassa pikaiseen ja samalla hihna kiristyi turhaan. Siitä virhepisteitä. Pujottelu muutoin ok, mutta seisahtui yhtäkkiä ja tuijotti tuomaria + sihteeriä "mitäs te muuten siinä ootte?!" -ilmeellä..joten siltä kyltiltä puutteellinen yhteistyö (ei kunnon kontaktia) + hihnavirhe..lukko kun ei saa nousta yhtään. Erityisen ylpeä olin kyltistä "istu, maahan, kierrä koiran ympäri". Nismo pysyi todella upeasti paikallaan! Liikkeellelähdöt olivat hyviä ja muutaman ekan kyltin jälkeen seuraaminenkin alkoi taas muistuttaa sitä tuttua ja palkitsevaa tirehtöörimarssia :) ! Yksi virheellinen kyltti tehtiin josta -10p. Se oli se pirun täyskäännös vasempaan..Nismo teki hassun ylimääräisen pyörähdyksen selän takana ja siitä sitten kokonaan virheellinen kyltti. Tämä on meille niin pirun vaikea kun oon opettanu sen kääntymään edessä normisti, en takaa kiertäen. Radan jälkeen jännitettiin sitten vielä yli 20 koirakkoa että saatiinko tulos vai ei..pisteitä kun ei heti tiedä enkä osannut niitä arvioida matkan varrella kun keskityin koiraan ja tekemiseen.

Lopulta odotus palkittiin ja tulokset jaettiin. 82 pistettä eli nousutulos!!! Voi vitsit mä olen niin tyytyväinen :) ! Nismo on nyt sitten yhtä nousutulosta vaille RTK1. IIK! Kuten kirjoitin facebookkiin : Team Hanna & Nismo kiittää ja lyö tassuja yhteen, WE DID IT!!! Sijoituksesta ei ole hajua eikä sen niin väliäkään. Nousutulosta lähdettiin toivomaan ja tekemään hyvää tiimityötä ja ne me saatiin, voiko sitä enempää edes pyytää? Rakas pikkuinen Nismo :). Kiitoksena se sai ihan kokonaisen lihapullan!

KIITOS Miralle ja Tainalle läsnäolosta ja tsempeistä :) ! Oli mageeta kun oli kannustusjoukkoja!

Hieno viikonloppu takana..eilen me vietettiin laatuaikaa Aten ja koirien kanssa hiekkakuopilla juosten ja sohvalla röhnöttäen herkkujen kera :)

Voi kun tämä selkä tulisi kuntoon..jatkuva kipu ei ole kovinkaan mieltä ylentävää..

8.9.2010

Töks töks, mitäs me tehtiinkään?

Otsikossa mun ja Hiskin eiliset agitreenit tolleen pääpiirteittäin :D ! No ei vaan, olihan siellä hyviäkin juttuja, mutta kauan kadoksissa ollut rytmitys, joka oli löytynyt ja sitä on jatkunutkin vähän aikaa, oli eilen taas ihan kadoksissa. Jotenkin tarviin rataantutustumiseen niin hirveesti aikaa ja ajatusta että saan radan tuntumaan omalta. Eilen siinä sitten jäikin ajatustasolla yksi kohta jo vähän puolihuolimattomaksi ja niinhän se oli sitten Hiskinkin kanssa. Kello oli käytössä ja tehtiin eri variaatioita radasta vertaillen aikaa. Hiskillä monessa kohtaa se pidempi reitti oli nopempi loppujen lopuksi.

Kakkoshypyltä tiukka kääntö putkeen. Ennakoiva valssi, backlap ja vippauksen tyylinen..kaikkea tuli siihen kokeiltua ja backlap oli nopein vaikka matka putkelle oli sitä kautta pidempi. Hiskin tyyliselle koiralle kokonsa puolesta helpompi niin saa vauhtia kasattua. Huomasin samaisessa kohtaa sen tulleen turhankin herkäksi mun jarrutuksiin. Ollaan tehty kohtuullisen paljon hypyn "päällä" jarrutuksia ja eilen se sitten päättikin että rimat kolisee kun kääntää tiukasti. Kontaktivirheitä ei tullut mutta ei toivoakaan eilen A:lla että olisi vauhdista ottanut pysäytyskontaktin?! Toki palutuksella otti ja senhän se juuri osaakin..vauhdissakin ollaan jo saatu onnistumisia mutta eilen se tuli läpi niin että tärähti. Puomilla sitten taas ok. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja! Rengas josta tiukka kääntö muurille ja siitä kepeille. Keppikulma oli haastava ja herkästi tuli ohjattua koira kakkosvälistä sisään. Vieressä olleen A:n houkutus oli myös Hiskille liikaa..yhen kerran karkasi sinne läpi ohjauksen, mutta toistoilla sain käännettyä jo ihan siistinkin näköisesti. Sisäänmenot olivat hyvät ja pyrin ottamaan pikkuhiljaa etäisyyttä siihen enempi. Käsiavun poisottaminenkin on vähän niin ja näin, eilen en sitä käyttänyt mutta sen tuoma tuki pistää sen kyllä pujottelemaan nopeammin. Vähän ollaan saatu päätä jo alaspäin kepeillä, mutta matkaa on vielä. Sitten se hankaluuksien hankaluus..jaakotus hypylle (se meni ihan näppärästi joo) ja siitä puomille jonka alla putki. Olin 100% varma että Hiski valitsee puomin mutta olinpas väärässä...se suhahti kolme kertaa putkeen eikä todellakaan puomille vaikka olisi pitänyt. Käskyvahvistetta tarvitaan siis, koska eilen se ei ohjauksesta ollut kiinni. Puomilla alasmenot tosiaan ihan ok. Sen jälkeiset takaakierrot alun yhdistelmällä pakkovalssi+persjättö sai aikaan fiiliksen että mulla oikeasti on vaan kaksi vasenta jalkaa. En saanut siitä niin sujuvaa kun olisin halunnut. Oikein me kyllä mentiin, ei siinä mitään, mutta rytmitys tuntui olevan perseellään..Hyviä kohtia siis, mutta ei ihan meijän parhaimpaa esiintymistä kuitenkaan.

Nismo ja Nemo ovat viettäneet leirin jälkeen ihan vapaata treeneistä ja keskittyneet riehumiseen ja juoksemiseen niin että pihalla olevat ruohotupsut saavat kyytiä :) ! Nismon rallytokon sm-kisat lähestyvät uhkaavasti ja lappujen mukaan olemme suoritusvurossa ENSIMMÄISENÄ! Voi tuska ja harmitus..haluaisin tutustumisen jälkeen vielä itekseen miettiä, motivoida koiran kunnolla töihin ja sitten suorittaa. Mutta ei..katsotaan miten meitin käy :) !

Sitten kisujen kuulumiset, näytetään ensin kuva :

Meijän suureksi yllätykseksi Jästistä (raidallinen) on kasvanut painollisesti porukan suurin! Jästi painaa n. 1,04 kg. Joe (laikukas), joka näyttää edelleen selkeästi suurimmalta, painaa n. 0,98 kg. Joda (musta) onki porukan pienin ja painaa 0,94 kg. Ruoka maistuu kaikille hyvin ja sitä osataan jo kerjätä ihan oikein kaapin oven edessä ovea raapien, kehräten ja miukuen. Olen "kissittänyt" niille alusta asti aina ruokaa laitettaessa ja nyt onkin hauskaa kun kissitän niin koko lauma kurvaa hirmuista vauhtia millon mistäkin paikalle. Tutkimishalu on suuri ja koirat saavat nenilleen kyllä. Hiski välillä ottaa jonkun pienistä kitaan ihan vaan muistuttaakseen että on suurempi ja vanhempi ;). Luulen että Hiskin tarkoitus on vaan kirputtaa pieniä, mutta suu on turhan suuri..

Pirulaiset myös tunkevat joka paikkaan! Jästi ruukussa :

Ötökät saavat kyytiä eikä hämähäkkejä onneksi ole enää näkynytkään sisällä. Joda on edelleen itsenäisin. Se ei silityksiä kaipaa vaikka välillä tuleekin kainaloon nukkumaan.

Kyllä me Aten kanssa ollaan niille naurettu! Muutoinkin meitin eläinlauma pitää mielen virkeenä ja naurun herkässä :). Vaikka kyllä joskus pinnakin kiristyy..kuten maanantaina kun tulin kotiin kentältä..kotona odotti Ate jonka otsasuoni tykytti kiitettävästi. Syykin selvisi..Aten toimistohuoneen paperit (jotka oikeasti ovat suht siististi lokeroissaan) oli pöllytetty pitkin lattiaa ja osa oli saanut vähän kynttäkin siinä sivussa.

p.s hoffirintamalla ei mitään uutta tai siis ei mitään varmaa...höh ja pah...jos Ate onkin jo hommannut pennun ja on niin herrasmies että yllättää mut joku aamu sen kanssa? Tuo sen vaan kotiin?? Voihan niin käydä?

5.9.2010

Leirielämää

Vitsit, kyllä oli mukavaa! Yhteishenki oli jotain aivan uskomatonta! Oli erilaisia koiria ja ihmisiä, mutta silti kaikki tekivät "yhes koos" niin agilitya, tokoa, rallytokoa, jälkeä, taakanvetoa...hauskaa riitti temppuradan ja illanvieton merkeissä :) ! KIITOS kaikille mukana olleille!

Nismo ja Nemo viettivät tosiaan erityisen aktiivisen viikonlopun. Lenkkien ja leikkimisen lisäksi perjantaina saimme luennon taakanvedosta. Täysin uusi laji minulle ja herätti kysymyksiä. Turvallisuuteen ja terveysasioihin perehtymisen jälkeen annoin sitten Nemon vetää "taakkaa". Nemon taakkahan ei ollut kuin paksu metalliketju ja valjaatkin jouduttiin nippusiteillä tukemaan kiinni ja sain kuulla, että ensimmäinen chihu jonka he ovat nähneet näissä hommissa. Olivat tosi tarkkoja valjaan asennosta, koiran asennosta jne ja eihän se mitään puskemista ole ekakertalaiselle eli kevyesti tuli ketju Nemon perässä. Nemo oli maailman reippain eikä sitä lainkaan häirinnyt kolinaa pitävä ketju tai se että vieraat hösöttivät sille valjaita päälle. Tulipahan kokeiltua :)

Rallytokon esittely ja radan rakennus oli sitten meikäläisen hommaa. Oli tosi kiva nähdä, miten hienosti meni sellaisetkin koirat, jotka eivät tottelevaisuutta harrasta, vaan ovat opettaneet ne perusasiat. Naureskeltiinkin hyvässä hengessä, että ohjaajalle kylttien suorittaminen tai laji noin yleensä oli paljon vaikeampaa kuin koiralle :D ! Laji tulee varmasti saamaan uusia harrastajia meitin seurasta ja kaikille oli hirmuisen hauskaa radan parissa. Onnistuin siis tehtävässäni :). Nismo sai toimia "malliesimerkkinä" ja ihan ok meni. Vähän kylmiltään sen nappasin radalle, mutta kahden ekan kyltin jälkeen oli hyvä kontakti ja suoritukset oli tarkkoja. Huusi mennessään jonkun aikaa kunnes tajusin näyttää että kädessä ei ole namia.

Elina olikin sitten järkännyt temppuradan joka suoritettiin viestinomaisesti kahtena joukkueena. Muu joukkueeni valitsi minulle myös alkutehtävän "syö kaurahiutaleita ja kun pystyt niin vihellä"..mä ajattelin ensin että helppo homma mutta kipattuani kaurahiutaleet suuhuni tiesin miltä musta tuntuu 80-vuotiaana kun hampaita ei enää ole ja ikenet ovat kuivuneet suuhun, ei hemmetti! Hiutaleet tosiaan vievät suusta kaiken kosteuden. Kannustus oli kova ja rata todella hauska, kyllä nauratti :D !

Epäilyksistä huolimatta mä en edes paleltunut Relluun Nismon ja Nemon kanssa. Makuupussissa oltiin kaikki eikä herätty kertaakaan kylmyyteen. Illanvietosta vielä superit kaikille. Mikä onkaan helpompaa kuin olla ja antaa jutun kulkea vaan takan lämmössä ja kultalonkeroa nauttien :) ! Vähänhän se sitten venähti ja aamulla tuppasi väsyttämään kun piti toki päästä aikaisin treenaamaan :)

Aamupäivä ja päivä vierähtikin agilityn, tottiksen ja jäljen parissa. Rakennettiin rata ja autettiin toinen toisiamme ohjauksen kanssa. Nismo ja Nemo pääsivät molemmat ja Nemolle pudotin toki rimat maahan. Kaihoisa mieli tuli...kaipaan niin kovin sitä treenikentillä nimenomaan agin parissa kun se on niin pirun taitava. Lukee ja menee ja kaikki menee sen kanssa niin yksiin. Molemmat nautti agilityn tekemisestä. Nismo sitten taas kuumenemisen takia sai tehdä 3-4 estettä kerrallaan ja sitten palkan kautta taas tottista hetki. Muutoin se huutaa eikä ole toivoakaan että tulisi räpylään. Näin se toimii hyvin ilman että vauhti kuitenkaan kärsii. Meno jopa näyttää joltain agilityn tyyppiseltä :D !

Jälki mua jännitti eniten..koska viimeksi se tosiaan loukkasi nenunsa siellä pellolla eikä suostunut ajamaan enää. Tein nurmikolle helppoon maastoon suoran ja rauhottelin sitä ennen jälkeä. Alkuun palkkaa, keskikohtaan vaihdellen ja loppusuoralle ihan yksittäisiä. Loppupalkka piilossa. Näin itse askeleet nurmikossa ja jälki sai olla reilun puoli tuntia jäähtymässä. Jännitti että meneekö se, mutta turhaan! Ajoi oikein reippaasti ja tarkasti puoliväliin asti jossa poikkesi ulos jäljeltä. En tehnyt mitään muuta kuin jäin paikalleni enkä antanut lisää hihnaa. Palasi ja lähti suoraan mun edestä taas ajamaan. Jossain kohtaa epäröi pikkuisen mutta loppupalkalle päästiin aika varman näköisesti. Olin niin tyytyväinen! Jäljen jälkeen lyhyesti tottista Nismolla kun tiesin vireen hetken säilyvän ja seuraamisesta kovasti palkkaa, samoin paikallaolosta. Oli hauska "jutella" sen kanssa treenien jälkeen ja mutustaa palkkaluuta.

Siivoamisen jälkeen yhteinen pikapurku vielä viereisellä ABC:llä. Todettiin että nappiin meni ja ensi vuonna uudestaan! Koirat on ihan poikki ja itseäkin väsyttää..silti on tyytyväinen olo. Vaikka myönnän..yksikin yö poissa kotoota aiheuttaa koti-ikävän. Ihanaa olla taas kotosalla!

1.9.2010

Keppejä, kontakteja ja pohdintaa

Marju oli rakentanut treenit pikkuisita palasista ja voi että kun oli mukavaa :). Päivän epistolana keppejä, kontakteja, rengasta ja pussia. Harjoitus oli todella tehokas ja ajattelin sitä käyttää itekseenkin jatkossa.

---------------------------------------------------------------------

Tämän jälkeen PITÄISI olla treenikertomus ja palautetta, mutta yhteys päättikin sitten toisin. MRR!

Todella tiivistettynä Hiskin agitreenit:

- makeet puomin pysäytyskontaktit ja sivuetäisyys
- onnistunut ohjaus josta hyvää palautetta
- kepeillä toistoilla hidas, sisäänmenot hyvät
- suoran putken pimeä kulma/lähetys tehoon...

Että silleesti, hyvät treenit, hyvä mieli, nauru oli herkässä. KAikki meni jees ja Nemokin sai olla seuramiehenä ja lenkkikaverina.

Loppuavautuminen jääkööt ;). Yritän keskittyä vaan siihen millä on merkitystä ja mikä on tärkeää.

p.s Ate on kunnostautunut myös housuneppareiden osalta! On se vaan taitava ;)