Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

23.6.2015

Tehokasta, paljon höpötystä

Elmon tulon myötä (ehkä sekin on vaikuttanut että Heidi potkii perseelle, kiitos ;) ) on treeni-intoa löytynyt hurjasti lisää ja arkipäivinäkin saa kaivettua liikkumisen lisäksi irti pientä treenintynkää, joskus jopa ihan pitkääkin ja viikonloppuina tuntitolkulla harrastuksia, oujee! Vaikka Atehan sitä Elmoa ohjaa, mutta kiva touhuta mukana ja omien kanssa.

"Pikkuinen" Elmo on jo kovasti jalkaa ja kasvaa muutenkin hurjaa vauhtia. Se on todella pätevästi kehittynyt jäljellä, ollakseen kuitenkin vasta sen 12 viikkoa vanha. Toki kehitys ei tule itekseen vaan Ate on päivittäin nähnyt asian eteen vaivaa kovasti. Elmo tykkää tehdä ja on ihan superahne. Niin ahne että ollaan neuvoteltu ruokailusta pariin kertaan...nyt ok, ei murinoita tai jäykistelyä :) . Keppi-ilmaisua on opeteltu erikseen ja jäljellä, nyt sitten ei sotketa ruokaa ja keppejä, kiitos neuvojen, eli joko-tai meiningillä. Niin se Elmo eilen ajoi kaksi noin 10 metrin jälkeä, ilman ruokaa, molemmat neljällä kepillä, nenä ihan tontissa ja meni maahan heti kepin osuttua kuonoon. Aika taitavaa sanoisin :). Palkkana ruokapurkkeja taskusta, klikkerillä hyväksyntä ja kehu. Toinen oli niin tosissaan!

Ollaan klikkeröity Elmolle myös perusasentoja ja seisomisia yms muita perusjuttuja. Hoksaa nopeasti kun saa merkattua oikean toiminnon ja keskittyy todella hyvin vaikka olisi häiriötä ympärillä. Myös yhteiselo muiden kanssa on sujunut mallikkaasti. Hiski ja Nismo ovat sitä mieltä että Elmo on oikein jees kunhan ei hypi niskaan ja Nismon tapauksessa kunhan ei tunge liian lähelle. Hiskikin jopa leikkii Elmon kanssa. Nemon leikki on "juostaan yhdessä" ja se riittää, ei tuolla kokoerolla tarvitse painimaan ruveta. Iitan kanssa painit onkin sitä luokkaa että välillä hirvittää :D

Nopea kasvaminen toi Elmolle ensin kömpelyyden, koko ajan oli nenällään. Nyt jo liikkumisen myötä pysyy oikein hyvin tasapaino metsässäkin missä ryteikköä. Painaa menemään häntä tötteröllä! Ollaan tehty kylillä pikkulenkkejä että tulee ohitusharjoituksia sekä liikuttu paljon metsässä, hiekkateillä, hiekkamontulla jne. Yhdessä ohituksessa on nostanut haukun, muutoin menty oikein siivosti ohi. Mun tapa tehdä ohituksia on "ei tehdä tästä numeroa" ja kehua kun menee nappiin. Jos rötväillään niin jämäkällä otteella ja kiellolla ohi.

Tässä Elmo ja isoveljet lenkillä

Nismo ja Nemo ovat touhuilleet treeneissä mukana, yleensä hyödyntäen maastoa irtijuoksuun :D . Hauskaa niillä on näyttänyt olevan ja jalka nousee niin kepoisasti. Nemolla maastossa kuin maastossa ja Nismolla kaikkialla missä ei ole ällöttävän pitkiä heiniä, jotka jäävät turkkiin ;).

Rakkaan minilemmun 9-vuotis synttäreitä juhlittiin 7.6. kakun kera sekä käytiin liitelemässä agiepiksissä. Tässä Aten ottama kuva silloisesta päivänsankarista.

Nemo lähtee edelleen satalasissa kaikkeen mitä se tekee, jaksaa iloita niistä elämän pienistä asioista. Olen aina sanonut että jokaisen meistä pitäisi ottaa mallia Nemon elämänasenteesta. Nemo on meillä se joka murtautuu kaikista porteista, seisoo sohvan selkänojalla, jaksaa kantaa käpyä tuntitolkulla, lenkkeilee heittämällä kympin lenkin ja juoksee vapaana rallia sen jälkeen. Se joka käpertyy päikkäreille peiton alle ja meinaa edelleen tukehtua ruokaansa ahneuksissaan. Iloinen rakas Nemo :)

Agiepiksissä liiteli päivänsankarin lisäksi Nismo ja Iita. Sanoinkin että hyvin meni - neljä rataa ja neljä nollaa :) . Mulla oli silloin se kauhea flunssa jolle en halunnut antaa periksi ja juokseminen oli oman tyhmyyden takia TODELLA raskasta. Iita yllätti mut ihan totaalisesti tekemällä todella pätevät kontaktit. Mietin meneekö vallattomaksi kun ei ollut esteitä nähnyt pitkään aikaan, mutta pyhpah, korvat oli hyvin tallella - itsenäisesti alastulolle ja odotti mua siellä!!! Ai vitsit mikä tunne :)

Kesän tullen Hiski on kunnostautunut uimaharrastuksensa kanssa. Se koira vaan rakastaa vettä! Tässä rakkaan Aten ottama kuva eiliseltä kun olivat Tuukan kanssa vieneet Hiskiä uimaan. Tosi nätti kuva!

Hiski on myös jäljestänyt Aten ohjastamana pellolla muiden mukana, hyvinkin vaihtelevasti. Toisinaan menee kuin pomminvarma juna, toisinaan kysymysmerkkinä.

Heidi kun sai hyvin maastoa hankittua niin peltojäljellä on oltu nyt muutaman kerran :) ! Iitalle on tehty monenlaisia harjoituksia, keskittyen ilmaisun mielekkyyteen ja kuitenkin hallintaan. On muuten meidän Iitalle pikkuisen haasteellinen yhtälö :D . Hallintaa on nostettu muutenkin ja tasapainoiltu korkean vireen ja hallinnan rajamailla. Ilmaisussa frisbee on ollut paras palkka, kunhan vaatii hallitun maahanmenon ja että malttaa odottaa kun kävelen vierelle asti. Toimi viimeksi hyvin, jatketaan sillä ja ruokajälkiä kulmilla mutta niille ei keppejä.

Katsokaa nyt tätä intoa ja järjenvaloa :D . Aten ottama kuva tämäkin - kiitos!

Eilen Iita teki esineruutua kaatosateessa. Sehän on sadeherkkä jos töitä täytyy tehdä tottiskentällä, mutta paskat haitannut mitään metsässä ruudussa. Ei kyllä lenkilläkään tai leikkiessä haittaa. Irtosi hyvin, löysi nopeasti, meni lujaa, lähti palauttamaan mutta sitten pudottikin matkalle eikä enää löytänyt/nostanut vaikka meni vierestä. Omituista. Muutaman lähetysyrityksen jälkeen käskin pois, Ate kävi näyttämässä ja uusi yritys - nosti ja toi hyvin!

Tottiksessa Iita on tehnyt mielentila ja vireharjoituksia eniten, leikillä ja ruualla. Kapulanpidossa on menty askel eteenpäin ja saatu painetta vähennettyä. Eilen nosti "vieraan räkimän" kapulan hyvin, mutta tuominen menikin tapporavistukseksi.

Terviksen rotumestaruustokoon on tarkoitus ilmoittaa Iita, ne kokeet noin kuukauden päästä.

Käytiin Aten kanssa Elmon pentutapaamisessa ja olipas kiva nähdä muitakin! Luonne-eroja oli selkeästi, samoin ulkonäössä eroja tottakai. Elmo oli "samaa paria" siskonsa Maikin kanssa. Hurjan kiva päivä oli ja Elmo oli aivan poikki kun päästiin kotiin.

Juoksuharrastus kovaa vauhtia nostaa päätään entistä enemmän ja Katikin on innostunut mukaan! Iita on ollut erinomainen juoksupari ja mielellään lähtee mukaan, aina. En ole vielä päättänyt tähdätäänkö mihinkään, mutta ajatuksia asiasta pilkahtelee. Kävellen tehdään silti suurin osa lenkeistä, nyt valoisaan aikaan menee pitkiä hyviä reittejä ihan kodin vierestä hyvällä pohjalla!

Juhannus meni meidän osalta rauhallisesti kotona, yhteisestä ajasta nauttien, treenaten, ystäviä treffaten...kaikkea arjen parasta :) . Levättiinkin vähän mikä oli ihan paikallaan. Pari lomapäivää oli molemmilla Juhannukseen liitetty, hyvä esimaku tulevasta kesälomasta!

Kauheasti höpötystä, sata asiaa jäi ja paljon tuli "ei niin tärkeää" :D


4.6.2015

Kausi käyntiin

Noniin! Eilen polkaistiin meidän pikkuseuran tottis/tokotreenit taas käyntiin. Näillä näkymin siis vakiinnutettiin treenit keskiviikolle klo 18 alkaen.

Suunnitelma Iitan nostetun kurin ja iiiison palkkaamisen kanssa oli eilen ekaa kertaa käytännössä pidemmällä kaavalla. Arjessa on nostettu lenkeillä kuria ja muutoinkin sekä muistettu palkkailla hulluna kun tekee oikein. Olen antanut sen olla "hullu" ja possu kun on sen aika, mutta tiukkis taas vastaavasti kun on tarvinnut. Iita on omalla tavallaan herkkä, mutta kestää myös negatiivisen palautteen kunhan satavarmasti tajuaa mistä ja miksi se tulee. Iitalle negatiivinen palaute tarkoittaa sanoja "hmh, ei noin" , "hmh, ei kelpaa" tai liinan kiristystä/pientä ohjaamista/nyppäystä sitä kautta. Iita on vähän minun kanssa saanut oleskella miten haluaa tietyissä jutuissa (koska se on niin kiltti ja mussukka ;) ) ja nyt se näkyy esim tottiksessa. En ole oikein uskaltanut vaatia, mutta aina voi onneksi ottaa uusia menetelmiä käytäntöön. Niinpä eilinen tottis tehtiin liinassa eikä vapaana kuten aina normisti.

Seuraamisessa oli pysähdyksissä aavistuksen vino, muuten hyväasentoinen ja teki tosi hyvin. Huomautus jos vähänkään sivuseilasi (kerran taisin joutua huomauttamaan) tai jos pudotti kontaktin (olisiko kolmesti pudottanut, nosti heti takaisin). Täyskäännöksiin haettiin nopeutta, muutoin jees. Paikallaanolo oli kyllä melkoista kikkailua koska siellä oli yök hyttysiä! Saatiin korjattua kuitenkin. Kaukkarit on kyllä Iitan ehdoton vahvuus, on tosi paikallaan ja vaihtaa nopeasti. Estehypyn aivomato siitä, että mennään maahan esteen taakse ei oikein auennut mulle vieläkään, niinpä vahvisteltiin sitä, mitä istu-käsky tarkoittaa ja että se voikin tulla missä vaan..Palkkana oli vaihtelevasti frisbee, karvapatukka, namit ja ruokapurkit. Kaikki palkat toimi tosi hyvin ja plussaa siitä ettei yrittänyt varastaa palkoille kertaakaan vaan käytti energian nimenomaan tekemiseen. Ilmaistiin myös jälkikapulaa nurmikolla (yök märkää mennä maahan), pienellä muistutuksella teki hyvin. Terassilla oli taasen superhyvä, samoin iltaruoalla sisällä. Ja hei, palautti frisbeen ihan omatoimisesti joka kerta :D !

Elmo pikkumies oli niin pätevä! Teki Aten kanssa ekaa kertaa seuraamisharjoituksia kentällä, samoin perusasentoja. Oli niin keskittynyt ja tarkkana, ei yhtään haitannut muut koirat tai ihmiset. Miten liikuttava se olikaan kun jäpitti Aten sivulla häntä heiluen. On kyllä superahne koira ja nyt kahdesti on jouduttu "ojentamaan" käytöksestä ruoalla. Ei mitään hälyyttävää, mutta selkeästi puolustus herää ruoalla. Tarkoitushan ei todella ole koiraa saada kestämään mitään käsiärsykettä kupilla tai luun kanssa, vaan oppimaan siihen, että käsi ei vie ruokaa pois vaan joko on neutraali tai sitten lisää sinne herkkuja/vaihtaa herkkuihin. Murista ei saa ihmiselle. Elmo on riiviöitynyt tässä viikon sisällä ihan kiitettävästi :D ! Itseluottamus kasvaa, persoona tulee paremmin esiin..kilttihän se on, mutta herästi dominoi ja sellaisten asioiden kanssa ollaan oltu hereillä heti. Hyvin uskoo Hiskiä ja Nismoa jotka ovat meidän laumassa ne "herkimmin huumorintajunsa menettävät" yksilöt. On tosi hyvin oppinut olemaan hiippisten kanssa muutoinkin ja kun tallustellaan maastossa niin lähtee leikkimään (juoksee vierellä) mutta ei yritä keilata pienten yli tai haasta niitä fyysisesti. Yrittäähän se sitä vielä joskus ja monesti, mutta lähtökohta on hyvä. Elmo on saanut uusia koirakavereitakin ja suhtautunut kaikkiin uusiin paikkoihin/ääniin/asioihin välinpitämättömästi tai innolla tutkien.

Kiitos Ate, Heidi, Maija ja Sami kauden ekoista kimppatreeneistä!

Nismo ja Nemo olivat mun kanssa taas duunissa pari päivää. Ihan mahtavan helppoja kavereita ja lenkit ehtii hyvin tehdä "ruokatunnilla" sekä ennen kotiinlähtöä. Tässä vielä kuva rakkaista työmiehistä :)


Joku perhanan flunssa yrittää väkisin puskea kimppuun..kurkku oli pari pvää niin kipeä, että särkylääkkeillä sai vaan nieltyä. Vois jeesata jos olisi rauhaksiin, mutta ei mulla mukamas ole koskaan sellaiseen aikaa ;) ( = pää ei kestä sellaista!) . Olen kyllä lenkkeillyt kohtuullisen rauhaksiin tällä viikolla...

Ensi viikolla on Elmon sisarusten eka pentutapaaminen! Onpas kiva päästä katsomaan miltä muut näyttää ja onko ne lähellekään yhtä jättejä, vaikka narttuja muut ovatkin..Elmo täyttää huomenna 10 viikkoa ja painaa jo n. 10,5 kg.

Tässä Aten ottama kuva mustasta pirusta:


Ja tässä kaikki hoffit hiekkamontturallin jälkeen:



Viikonloppuna on muuten suuren juhlan aika, koska minilemmu Nemonen täyttää jo 9-vuotta! Vauhti ei ole hidastunut, eikä tarvisekaan - eihän se olisi silloin Nemo ollenkaan :) !

25.5.2015

Koirien ja ihmisten yleiskuulumiset

Koira kerrallaan, helpompi niin :D !!!


Nismo

..on tehnyt rallya, agia ja tokoa ihan yleisen humputtelun nimiin. Yhteistä hyvää meininkiä, iloa ja oman asenteen huomiointia. Osaahan se kun itse saa oman nupin pidettyä kasassa. Pitäähän se vireen ja on haukkumatta kun itse vaan on oikeassa "moodissa". Nämä on vaan niin vaikeita asioita, piruvie vaikka kuinka tietää että mistä mikäkin johtuu niin niiden asioiden käytäntöön pistäminen ei olekaan helppoa. Askel kerrallaan ja välillä harppaus eteenpäin, toisinaan taaksepäin. Yritän pitää itseni nipussa siinä asiassa että pakko ei ole yhtään mitään. Pakko ei ole saada ykköstuloksia, pakko ei ole ilmoittaa kokeisiin, mennään jos mennään. Sen mielen lupaan pitää yllä.

Vanhuus näkyy Nismossa jo tietyissä jutuissa. Intoa riittää ja lenkilläkin jalka nousee, mutta lenkit tehdään Nismon vauhdilla ja vähän lyhennettynä. Vielä menee sellaiset 4-7 km ihan normilenkkeinä. Pidemmiltä jää pois ja tuo 7 km alkaa olla sellainen että mielellään pidän irti, menkööt mitä vauhtia menee. Yleensä juoksuspurteilla mikä ilahduttaa minua kovasti. Pelko yhteisen ajan loppumisesta hiipii aika ajoin mieleeni..tottahan se on että lokakuussa 10 vuotta täyttävä Nismo herra ei enää montaa vuotta ole luonani. Ihan hirveää kun sellaista tulee ajateltua etukäteen.

Nismo kävi tottelemassa möllitokossa eilen ykköstuloksen - 176 pistettä! Voi vitsit kun meillä olikin yhdessä kivaa ja samalla mieleen nousi ajatus, jos vielä kokeisiin? Sählättiin hypyllä, muuten meni kaikki aika meidän näköisesti nappiin. Nismo oli iloinen ja vapautunut, jopa paikallaanolossa. Aivan loistofiilis jäi itsellekin. Kiitos Heidi tuomaroinnista :)


Kuvassa pikkumiehet työpäivän päätteeksi, odottamassa kotiinlähtöä :)


Nemo

...rallya ja agia, yleistä säätöä ja paljon liikuntaa (paljolti omaehtoista ympyräjuoksua pitkin pihaa!) - sellaista Nemon arki on :D ! Suuri huoli ja murhe vaivasi parisen viikkoa sitten kun Nemo eräänä yönä sairastui. Oli oksentanut todella monta kertaa limaista oksennusta ja aamulla oli ihan nuutunut ja häntää riiputtaen kulki eteenpäin. Sain normalisoitua vasta seuraavana iltapäivänä. Söi silloin vähän huonosti, joi kuitenkin. Oireet palasivat rajuina pari päivää myöhemmin. Oli sellaisessa "perse ilmassa, etupää maassa" -asennossa ja yritti selkeästi vatsaa helpottaa. Vatsa piti kovaa pulinaa ja Nemosta näki että on kipeä. Varattiin aika Vihtivetiin ja kun mentiin sinne niin taas oli normaali. Tuntui jo vähän juntilta viedä tervettä koiraa tutkimuksiin, mutta mentiin kuitenkin. Laajassa verenkuvassa ja muissa tutkimuksissa ei mitään syytä mikä olisi oksentelua ja venytysoireita/vatsakipua aiheuttanut. Sai kuitenkin salpaajia ja vatsansuojalääkkeitä kahden vkon kuurin. Kun päästiin lääkäristä kotiin, sai kauhean kipukohtauksen - meni ohi parissa tunnissa kokonaan. Lääkkeet auttoivat ja samalla mietin mitä herkkuja se on syönyt. Paprika ja kana/kiwi herkut joutuivat meillä nyt pois listalta kokonaan, ilmeisesti ne laukaisivat oireet. Närästykseksi loppujen lopuksi diagnosoitiin. Terve ollut jo monen monta päivää, oma vauhdikas itsensä. Kamalaa katsoa kipeänä olevaa koiraa kun ei se osaa kertoa mihin sattuu ja miltä tuntuu..ja kun näet että sattuu ihan tosissaan. Toivotaan että oireet pysyvät poissa!

Aamulenkkimaisemaa...


Hiski

..sai vanhoilla päivillään itselleen kuonopannan. Vannon että se on paras ostos ikinä! Koskaan (puuta koputtaen) ei ole tullut sellaista tilannetta vastaan etten saisi niitä pidettyä esim ohitustilanteissa tai muuta, mutta Hiski se keksikin sellaisen jutun että ojanpohjien nuohoaminen on tosi siisti juttu ja jos mä en kertanykäisyllä tule perässä niin voi pakittaa, ottaa vauhtia ja hups - sinne tuli akka perässä. Saanhan mä sen käskyllä kulkemaan vieressäkin, mutta minusta lenkkeily ei oikein ole kivaa esim 10 km matkalla jos koko ajan toistaa "tässä" käskyä. Nyt kuonopannalla menee rennosti sekä minä, että Hiski ilman turhaa pingoitusta. Mikäs sen mukavampaa :) !
Hiski on normilenkkeilyn ohella saanut olla myös pyöräilemässä ihan vetohommissa, metsäillä, juosta frisbeen perässä ja tehdä rallya.

Hiski ja Ate eilen metsässä, kaverikuva :)



Iita

Paljon on liikuttu ja monipuolisesti niin vapaana, vetovaljaissa, fillarilla, vedossa, juosten, kävellen..Iita on sellainen sporttimimmi että terve ja on kyllä erinomaisessa lihaskunnossakin tällä hetkellä vaikka itse sanonkin. Iitasta ei vauhti ja menohalut lopu ja tärkeää onkin itse säädellä sitä miten ja kuinka pitkälle liikutaan, ruoka on balanssissa, samoin lepo. Odotimme kovasti Iitalle jälkikasvua kun astutimme sen Hiskillä. Iita jäi valitettavasti tyhjäksi ja sai vielä kohtutulehduksenkin. Onneksi selvittiin siitä säikähdyksellä kun se a. vuoti ulos ja b. huomattiin nopeasti. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että saattaa uusia ja se tarkoittaa sitä että sterkkaus on edessä, mutta aika näyttää mitä seuraavista juoksuista tapahtuu. Iita on puuhaillut agilityn ja rallytokon merkeissä sekä nyt viime aikoina muistellut miten jälikapula nousee. Pari lyhyttä jälkeä tähän kauteen vasta ajettu ja yksi esineruutu tehty. Eilen oltiin möllitokoilemassa..Iitalle kolmostulos - kuriton muija oli siellä kehässä, enkä se ollut minä ;) . Noh, ainakaan ei ollut paineessa! Kuria ja vaatimista tarvitaan niin metsään kuin tottiskentällekin, unohtamatta kunnon palkkaa ja vahvaa suhdetta. Iita on niin ihana, monipuolinen ja hyväntuulinen.

Iita ja hiippuset :)



Elmo

Jaa mikä? Kyllä, meidän pieni musta apina. Itseasissa Elmo on Aten koira (sijoituksessa) ja oikealta nimeltään DREIWALD BARALLAX BAZ. Minä kun olen vähän niinkuin Iitan pöllinyt ;) niin oli kovinkin luonnollista että Atelle tulee pentu. Iitan ja Hiskin yhdistelmästä oli tarkoitus jättää, mutta se meni pieleen ja tämä yhdistelmä mistä Elmo on, on todella komea parivaljakko niin luonteellisesti kuin ulkomuodollisesti. Elmo on olult meillä reilun viikon ja opettelee talon tavoille sekä harrastuksien alkeita. Pirulainen tietyssä mielessä, mutta tavallaan rauhallinen ja harkitseva yksilö. Ate sanoo ettei Elmo ole se penaalin terävin kynä ja siltä sen ilme kyllä välillä näyttää :D . Elmo leimaantui Ateen välittömästi ja seuraisi sitä maailman ääriin. Meidän lauma otti pennun hyvin vastaan, jopa Nismo antaa Elmolle yllättävän hyvin tilaa kunhan ei tunge ihan iholle. Iita on ihan riemuissaan kun talossa on pikkuinen painikaveri! Elmo on sitkeä kun se alkaa jotain touhuamaan. Jälkeä ja ilmaisua on aloitettu opettelemaan heti tulopäivästä lähtien. Ihan lyhyitä suoria, syö yhden ruoan jäljeltä. Kovin käy nenä eikä nouse tontista ennenkuin viimeinenkin ruoan muru on löytynyt. Keppiä ilmaisee aika pätevästi noin pieneksi ja Ate on siihen käyttänyt klikkeriä. Ruoka on Elmon mielestä ihan parasta, syö vaatteisiin varmasti reiän jos haistaa että taskussa on ruokaa..Hyvin on alkanut sisäsiisteysopettelut, pääosin jo ihan siisti myös öisin ja työpäivien ajan! Ei otettu mattoja ollenkaan pois, roudataan vaan ulos jatkuvasti. Aika näyttää mitä Elmosta kasvaa, mutta on kyllä komea (ja iso!) hoffiuroksen alku!

Elmo ja pikkumiehet kylillä ekaa kertaa.



Me Aten kanssa tehtiin keittiöremonttikin tuossa muutamassa viikossa. Ate siis teki ja mä olin jaloissa :D . Miten sitä kaipaakaan hellaa, liettä ja kaappien tavaroita kun ne ei ole käytössä. Uusi keittiö on niin ihana! Ikeasta ostettiin ja voivoi sitä laatikoiden määrää...

Pikkuista projektia pukkaa seuraavaksi asuntovaunun kanssa ja työhuoneen remontin kanssa...eteinen pitäisi laittaa..pihaa pitäisi laittaa...Joskus on vaan kivempi yhdessä suunnitella ja fiilistellä, toteutus sitten joskus ;) . Ihanaa kun on yhteisiä projekteja.

Duunin puolelta on pukannut niin kiireisen kevään messujen yms tapahtumien merkeissä, että joskus sitä itsekin havahtuu siihen miten ehtiikin kaiken? Ja miten sitä on pääosin aina hyvällä mielellä?

Ostin Atelle joululahjaksi kylpylälahjakortin ja nyt päätin että varaan sen meidän ekalle kesälomaviikolle. Me ollaan sellaisia säätäjiä että jää muuten käyttämättä :D . Yhdet 29,5 v juhlatkin pitäisi järkätä, itelle - hyvin ehtii! (?)

2.2.2015

Iita ja agility, yleisesti elämää :)

(mä en aloita taas sillä kun mulla on kestänyt....enpä ;) ! )

Nyt tulee yleistä pohdintaa yhtälöstä Iita & agility. Mä päätin monta asiaa sen jälkeen kun Hiskin kanssa oltiin kisattu, treenattu, koettu ja nähty agilitya. Että sitten seuraavan koiran kanssa teen nämä asiat toisin jne..

1. päätin että opetan kunnolliset kontaktit, ei sellasia toivotaan toivotaan niinkuin Hiskillä - Iita osaa tosi hyvin kontaktit, en muista koska olisi tehnyt virheen (toki joskus livahtaa ennen lupaa liikkeelle, mutta tarkoitan ettei olisi ollenkaan stopannut/osunut) .

2. päätin opettaa itsenäiset kepit ilman mitään puolikasta napanuoraa - noh, pujottelee se toooosi itsenäisesti - jos ei lasketa verkkoja :D . Oikeasti, niskasta kiinni itseä! Sisäänmenot on kyllä aikasten hienot..

3. vannotin myös itselleni että koiran täytyy irrota, sitä täytyy pystyä vapaammin ohjaamaan - jepjep, lentelee toisessa päässä halliakin, yleensä tarpeettomasti :D


...ja nyt on taas lista että "seuraavan koiran kanssa".....

No ei vaan, ihan vakavissaan olen Iitan tämän hetkiseen osaamiseen ja ennenkaikkea mielentilaan agilityssa tosi tyytyväinen. Se tekee juuri niinkuin sitä on opetettu ja toisinaan yllättää osaamalla sellaisia mitä mä en ainakaan ole opettanut. Sen kanssa saa juosta ihan hiki päässä, niin paljon kuin jaloista lähtee ja rytmitys on itellä hukassa. Iita on aivan liekeissä kun näkee esteet ja se menee hoffiksi oikeasti ihan perkeleen lujaa.

Onhan meillä kaikenlaisia mutkiakin ollut matkassa. Ensin ei meinannut löytyä sellaista yhteistä draivia. Joko koira meni minne sattuu ja loukkaantui jos komensin tai sitten oli muuten vaan "tee sitten ite" -moodi päällä. Sitten mentiinkin toiseen äärilaitaan ja alkoi karkaamaan lähdöstä ennenkuin ehdit kissaa sanoa..nyt sekin on korjattu! Sitten kontaktin alasmenot oli niin vahvat että ei meinannut tulla pois sieltä, tai tuli hitaasti - sekin on korjattu! Kääntymisessä myös ongelmaa, lenteli sinne ja tonne, yleensä hemmetin kauas. Tekee se sitä vieläkin, mutta juuri viimeksi olin niin superylpeä miten hyvin se kääntyikään kaikissa ohjauksissa. Vähän possuapinan vikaakin joskus on, mutta agilityhan on hauska laji :) . Suurin vika on kuitenkin minussa, on niin kangistunut muistiin Hiskin ohjaaminen ja meidän yhteiset jutut. Yleisin ongelma onkin se "meni jo" :D .

Pitäisi mennä Iitan kanssa epiksiin vähän nuuskimaan missä mennään. Kyllä mä edelleen kovasti toivon, että tänä vuonna se olisi valmis oikeille radoille. Eniten pelkään että jään sitä liikaa viilaamaan ja mun päänupissahan se ei sitten koskaan ole valmis..Toki Iitan kisoihin menoon vaikuttaa pentuasiat ja muu vastaava myös.

Tykkään Iitan kanssa kauheasti touhuta. En osaa sanoa mikä on se kaikkein isoin juttu, mutta jotenkin me sovitaan yhteen. Iita on minulle hirmuisen rakas energiapommi!

Nismo ja Nemo ovat mukana myös agiliitelemässä ja saavat höntsäillä aina putkien kanssa ja rimat maassa olevilla hypyillä. Viime kerralla Nemolla oli onnea matkassa kun selvisi vahingoitta ensin vieraan hoffin kanssa "kilpajuoksusta" ja sen jälkeen puomilta putoamisesta. Molemmat olivat luonnollisesti täysiä vahinkoja ja huhhuh kun sitä silti säikähti. Hoffi oli onneksi kiltti ja hyvin hallinnassa...monen muun kanssa Nemolle olisi käynyt tosi huonosti koska se siis pääsi tunkemaan radalle hoffin suorittaessa ja luullessa Nemoa palkkaleluksi..mun jalat tutisi varmaan puoli tuntia tapauksen jälkeen.

Nismo on liikkunut tosi hyvin ja ennenkaikkea mielellään nyt! En tiedä onko BOT loimi taikana vai lumen tuoma pehmeä alusta, vai öljyt + msm vai venytykset vai jumppapallo - kenties kaikki yhdessä?? Joka tapauksessa upeaa kun mun pikkuinen on kunnossa :) !!!!!!

Hiskikin on päässyt liitelemään, maltillisesti matalilla rimoilla. Vaikka sanoinkin että Iitan kanssa tehtiin paljon asioita toisin, niin myönnän suuren haikeuden hiipineen sisimpään. Kyllä meillä Hiskin kanssa on hienoja muistoja agikentiltä :). Herra Korva on ollut enemmän kuin innoissaan liitelystä ja vaikka vauhti ei enää olekaan samaa luokkaa kuin nuorena miehenä niin itselle toimii palkkana sen pentumainen ilme kun näkee esteet.

Koko lauma on liikkunut todella runsaasti - tammikuun lenkkikilometrit olivat 316 km !!!!! Mukana oli muutama vapaapäiväkin joten aikasten haipakkaa on menty taasen. Kaikki ovat tosi hyvässä kunnossa, Nemollakaan ei yhtään selkä jumissa. Viikonloppuisin on kulkenut kelkka hoffien (myös Hiskin joka sai vielä uudet vetovaljaat!) ja beussien kanssa. Hiski on myös nyt vetänyt pari kertaa ja nauttii suuresti. Hiskin pääpointtihan on päästä menemään kärjessä, häntä ylhäällä hölkytellä kuin mikäkin maailmanomistaja! Iita veturi on todellinen kiituri ja vetää nimenomaan vauhdin ja vetoinnon huumassa. Pikkuinen narttu ja sellaiset voimat vedossa että terve!

Atella ei sitten mennyt putkeen lääkärissä. Itse suhtautuu ihanan positiivisesti, mutta minä valehtelen jos väitän että en ole huolissani. Selkää ei enää voi leikata ja nyt sitten ollaan taas "odotellaan ja katellaan" vaiheessa. Mun jakeluun ei mene se, ettei apuja/ohjeita saa vaikka niitä menee kysymään. Olen Aten puolesta surullinen jos tosiaan tulevaisuus on se, että selkä on kipeä oikeastaan aina ja rajoittaa elämää entisestään. Mennään kuitenkin asia ja ajanjakso kerrallaan, minun tärkein tehtävä on kuitenkin olla Aten tukena ja apuna, ilman turhaa voivottelua :)

Tänään on tärkeä päivä - rakkaan Aten syntymäpäivä :) ! (jonka mä saatoin muistaa vasta työmatkalla, mutta onneksi juhlittiin sitä jo lauantaina) . Paikkaan pullalla ja vohveleilla :) !

1.1.2015

Liikuntaharrastuksesta

Vai pitäisikö puhua elämäntavasta eikä vain harrastuksesta?

Olin asettanut tavoitteen vuodelle 2014 että liikun 2500 kilometria koirien kanssa. Tavoite ylittyi oikein reilusti totaalin ollessa 2979 km ! Olen todella tyytyväinen :) . Vaikka liikkuminen on mun juttu, niin lisättäköön että se on nimenomaan koirien kanssa mun juttu. En näkisi itseäni juoksemassa tuolla pitkin metsiä ja kyliä ilman koiria. Heidi ja Kati ovat olleet mun uskollisimmat mukanakulkijat ja matkoilla onkin jaettu monenlaiset jutut :). Muitakin on kulkenut matkassa lukuisia, kiva kun ei tarvitse yksin tallustella!

Viime talvena vedot jäi hurjaan kahteen kertaan lumen ja jään puutteen takia, tänä vuonna otettiin heti hyöty irti kun lunta tuli ja hyvä niin koska taas on mustaa ja plussakelit jatkuvat näemmä vielä useita päiviä, höh. Kesällä oli niin kuuma että bike jäi nurkkaan, mutta fillarilla tuli mentyä. Ja kaaduttuakin tietysti..Iitalle pisteet hyvästä päänupista, ei se ota nokkiinsa vaikka fillarikin tuli niskaan ja akka tietty perässä :D .

Liikunnan lisääntymisen myötä on tullut hirveästi potkua kaikkiin asioihin. Koiratkin ovat hyvässä kunnossa ja kyllä se vaan niin on että kun niin energian saa ohjattua oikeanlaisiin asioihin, on kotona täysin rauhallista vaikka laumassa neljä koiraa onkin. Kipeä en tainnut olla koko vuonna (puuta koputtaen) vaikka perheessä pojat ja Ate sairastivat kaikenlaista oksennustaudista korvatulehdukseen ja flunssaan.

Loppuvuodesta aloitin makealakon ja olin yli 3 kk syömättä mitään karkkia, juomatta mehua ja luovuin myös kekseistä ja muusta vastaavasta. Ainoa minkä jätin oli jäätelö. Syy tähän oli kiireessä ruuan korvaaminen pullalla ja kekseillä sekä makean järjetön ahmiminen mistä tuli todella huono olo. Mulle kun ei ole mikään ongelma syödä esim kokonaista mutakakkua tai paketillista keksejä..kun menee vaan yli. Tälle vuodelle päätin, että karkkipvä on joka toinen sunnuntai, muuten mennään ilman mitään makeaa edelleenkin (paitsi se jäätelö). Lakko oli alkuun todella vaikeaa ja pelkkä karkin tuoksu sai suussa aikaan hirveän kuolareaktion. Ja ihan oikeasti suuhun kertyi kuolaa ja paljon.

Makealakon myötä kävi sitten painon kanssa hassusti. Olen sen 172 cm pitkä ja painanut jo vuosia sen 58-59 kg. Ihan ok painoinen mutta ei yhtään liikaa. Jättäessäni makean pois alkoi paino laskea jopa 0,5 kg viikossa. Ate on mun kanssa painoa seurannut nyt jo parisen kuukautta, punnitus kerran viikossa. Painoa on tällä hetkellä alle 55 kg :( . Kävin joulukuussa ravintoterapeutilla jonka kanssa tein suunnitelman ruokailuista ja se teki mulle kehosta täyden kartoituksen jä käytiin koko ruokavalio läpi. Terapeutti oli tosi tyytyväinen mun syömisiin ja sanoi että elän todella terveellisesti ruuan ja liikkumisen suhteen. Energiavaje on vain iso - 500 kaloria joka päivä! Ruokailusta tehtiin uusi suunnitelma nimenomaan lisäämällä aterioita koska annoskootkin oli ihan ok. Ruoan kanssa en ole nipottanut, syön sen kerran viikossa roskaruokaa ja muutoin kalaa, äyriäisiä, salaatteja, hedelmiä, riisiä, pastaa..normia kotiruokaa mutta en juurikaan lihaa (paitsi jauheliha) tai kanaa. Lisäksi juon paljon smoothieita - maitorahkaa, marjajauhetta, hunajaa, ananasta ja sitten vaihdellen mustikkaa, päärynää, banaania, mandariinia sekaisin. Heidiltä hyvä vinkki pilkkoa annoskoko hedelmistä suoraan pakkaseen ja napata siitä blenderiin. Tulee varmemmin tehtyä kun pilkkoo kerrallaan kahden vkon hedelmät valmiisiin pakasterasioihin. Nyt olen lounaalle lisännyt hiilareita ja aamiaiseen kiinnittänyt enemmän huomiota. Mysliä, hedelmäpilttejä, pelkkiä hedelmiä, taatelipatukoita, proteiinijuomia..musta tuntuu välillä että kädessä on aina jotain syötävää :D ! Ainoa ohje mitä en ole osannut noudattaa on se että söisin myös viikonloppuisin kaksi lämmintä ruokaa. En oikein tiedä miten sen ratkaisisin..olisiko jokin keitto tms mikä olisi valmiina. Siinä vielä tekemistä. Kontrolli ravintoterapeutilla on parin vkon päästä. Paino on ollut edelleen laskussa, mutta ehkä se siitä tasaantuu, katsotaan mitä terapeutti sanoo.

Mulle itelle on ollut hirveän tärkeää, että tästä asiasta on voinut puhua. Kiitos teille jotka olette mun kanssa tätä asiaa jakaneet, tiedätte kyllä keitä tarkoitan. Aihe on meinaan sellainen ettei sitä voi kaikkialla ääneen sanoa. Se aiheuttaa ärtymystä ja suuttumasta yllättävän monessakin ihmisessä ja eka kommentti on se "helppo sun on" tai "mä oisin ainakin tyytyväinen"..jos yrittäisin laihduttaa niin kaikki kannustaisivat, nyt täytyy olla tarkkana millaisten ihmisten kanssa ottaa puheeksi. Ärsyttävää.

Makealakko sai mut innostumaan kaikista vaihtoehdoista mitkä maistuu makealle. Suurta herkkua on taatelipatukat, kuivatut hedelmät ja tuoreet hedelmät - NAM! Kaupoissa alkaa olla näistä kaikistakin hyviä ja laajoja valikoimia. On tullut tutustuttua ihan uusiin makuelämyksiin ja herkusta menee kätevästi rasiallinen mustikoita.

Polvi on kestänyt tosi hyvin vaikka olen tehnyt ihan juoksulenkkejäkin! Toivon todella että kestää jatkossakin. Olen panostanut hyväpohjaisiin kenkiin ja ostin Back on Trackin polvituen. On muuten tukevin ja paras tuki mitä mulla vielä ollut. En koskaan lenkkeile ilman tukea, en edes pientä lyhyttä lenkkiä.

Koirillekin on investoitu uusia valjaita, hihnoja ja back on track loimia kun liikkuvat niin hirmuisesti. Täytyy varusteista olla tarkkana varsinkin hoffeilla kun liikkuvat vedossa. Iitalle todellinen valjaslöytö oli zero dc ja nimenomaan pitkä malli. Parhaat valjaat mitä meillä ollut. Hiskille olisi tarkoitus hommat vielä uudet alkuvuodesta. Nismo ja Nemo liikkuvat hihnoissa kun eivät vedä mitään ja niillä menevät oikein kivasti tai sitten vapaana. Iitakin kävi fyssarilla vaellusreissun jälkeen eikä sillä ollut mitään missään, puhtaasti on mennyt koko vuoden kuten aiemmin. Terve tyttönen :) . Back on trackeja olen pitänyt nyt viileillä ja kylmillä keleillä kaikilla nimenomaan liikkumisen ja agitreenien jälkeen sen 1-3 tuntia. Nukkuvat ne päällä tyytyväisinä.

En laita tällä vuodelle tavoitteita kilometreissä muutoin kuin että olisi kiva päästä samoihin lukemiin kuin nyt :) . Toivon polven kestoa ja että koirille ei tule loukkaantumisia. Ate rakas on tehnyt mulle myös vatsalihaksia koskevan kunto-ohjelman josta myönnän lipsuneeni. Siinä otan itseäni niskasta kiinni.

Tässä ryhmäkuva merkkareista, me aloitettiin Heidin kanssa tämä vuosi 21 km lenkillä! Pitäkää huolta itsestänne!