L-O-M-A

NYT SE ON VIHDOINKIN - LOMA!!!! Tätä ihanuutta on jo takana kaksi ihanaa päivää ja vielä kolme viikkoa + kolme päivää edessäpäin. Ensi maanantaina tosin täytyy mennä antamaan myyntiluvut ja raportit, mutta muutoin saa vain lomailla, tehdä kotoota rästihommia, olla koirien kanssa piiiitkillä lenkeillä ja uintireissuilla, istua keskellä päivää lonkero kädessä ja hihitellä Aten kanssa Kummeli elokuvalle, katsella auringolaskua, nukkua pitkään, olla yhdessä, lähteä matkoille, syödä aamupalaa terassilla, nähdä ystäviä, kerääntyä porukalla istumaan iltaa....ah, saa nauttia siitä ihanasta elämästä yhdessä. Voi vitsit, tähän voisi tottua :)

Koirat ovat ainakin lenkkeilleet ja minäkin olen saanut rutkasti liikuntaa. Ollaan juostu pitkin metsiä ja viilentäviä ojia sekä hihnalenkkeilty oikein urakalla. Ostin joustohihnan Wilmalle ja tarkoitus olisi yhdistää se valjaisiin ja vetovyöhön - eikun baanalle! Wilma liikkuu nyt ihan kivasti ja täytyy erityisesti mainita että se ottaa lääkkeet tosi kauniisti. Hiskin kanssa ne ovat metsissä ja pelloilla edelleen aivan päätön kaksikko enkä aina oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :D. Kolmikko: Wilma & Nismo & Nemo ovat vetäneet suurimman osan lenkeistä kimpassa ja ihme kyllä hihnatkin pysyvät kaikki minulla näpissä ilman solmuja.

Nismon kanssa on tarkoitus ilmoittautua Nummelan toko-kokeeseen, toivottavasti mahdutaan! Pikkuisia juttuja ollaan otettu pihalla tokon merkeissä ja namipalkan lisäksi palkkana toimii hyvin A-este joka vaan on Nismon mielestä ihan paras homma. Nemo osaa kantaa "kapulaa" kauemmin kuin 2 sekuntia - jihuu! Kapulana toimii edelleen tikunpätkä ja en oikein tiedäkään miten olen mennyt sen noudon kanssa niin metsään..Nemohan kantaa lelua suussaan AINA ja taistelee siitä mielellään. Jaksaa Tuukan kanssa palloleikkejäkin vaikka kuinka pitkään. Silti en ole saanut sitä noutamaan?! Kiitos naksuttimen nyt se kantaa "kapulaa" ..edes sen hetken..:D.

Hiskin kanssa oltiin Ville Liukan agikoulutuksessa sunnuntaina. Koulutus oli aivan HUIPPU! Saatiin tosi hyviä apuja miten mennä pysäytyskontakteilla nyt eteenpäin ja haettua varmuutta ilman himmailua. Sain ohjauksestani hyvää palautetta mistä olin toki otettu ja hämmästynyt..olen aina luullut omaavani kaksi vasenta jalkaa agikentillä :D. Paljon huomiota ja neuvoja siihen mikä olisi juuri Hiskille ja minulle se paras tapa suorittaa tietynlaisia esteitä ja käännöksiä. Hiski oli kivassa vireessä treeneissä ja potkua riitti + se kääntyi ja tuli ohjaukseen minun mittapuussa jopa aivan loistavasti joissain kohdissa. Radanpätkät olivat mielenkiintoisia ja kauhea palo jäi siihen, että pääsee kokeilemaan kaikkea uutta kun treenaan yksin. Aivan loistava koulutus, jämpti ja opastava JES!

Kohta on TERVIS :) ! Kiva kerääntyä taas siihen samaan hulluun joukkoon tuttujen ja ystävien keskelle!

Apua, sitä, tätä ja tota mutta silti niin superia...LOMA!

Kuntoilua ja Marjun opissa

Eilen tuli liikuttua enemmän kuin tarpeeksi :D ! Aamusta suhailtiin hoffien kanssa pellolla melkein tunti ja Hiski ja Wilma painoivat kuin mielen köyhät pitkin ojanpohjia ja pusikoita. Onneksi siellä meijän alapuolen pelloilla ei liiku muita, olisivat varmaan kauhusta kankeana, että mikä elukkalauma tulee sellaisella metelillä kohti..Oli kyllä hauska aamulenkki! Kiitos Atelle ja Tuukalle :).

Wilma on aina ollut energinen ja vauhdikas, mutta nyt kipulääkkeen alla se on jopa ihan mahdoton ja vallaton. Jos ei muuta keksi niin hyppii tasajalkaa ilmaan. Käyttää kaikkia kinttuja tehokkaasti tällä hetkellä..mitäköhän tapahtuu reilun kuukauden päästä kun lääkitys loppuu?? En uskalla edes ajatella. Ottaa muuten lääkkeet kuin unelma. Mä oisin halunnu piilottaa ne nakkiin ja Ate sanoi että ei mitään nakkeja, kyllä se ne muutenkin ottaa...ja tottahan se oli. Lääkkeet vaan räpylään ja nenän eteen - rouskuttaa tyytyväisenä.

Illalla vielä Nismon, Nemon ja Wilman (+Pimun - kiitos Kati!) kanssa tunnin hihnalenkki. Alkukikkailun jälkeen hihnat pysyi hyvin käsissä ja kävely oli simppeliä. Wilma on possu ja kiskoo alkuun kuin mielenköyhä koska hänen täytyy mennä jonon kärjessä! Nemo katselee Wilman touhua silmät pöyreenä, ihan kuin sitä nolottaisi kävellä sen kanssa kun se alkuun pomppii ja kiskoo :D .

Eilen päivällä parisen tuntia agilityn tehotreeniä pienessä ryhmässä Marjun kanssa. Päätin ottaa Nismon treenaamaan! Marju oli rakentanut kivan radan, jossa oli paljon meille uusia juttuja, tehtiin sitä pätkissä. Alku niin, että kakkosesteelle piti mennä niistämään - Nismo tuli hienosti! Takaakierrot oli osittain haastavia, mutta kun Nismo kerran onnistuu niin itseluottamus kasvaa. Pari kertaa lähti sekunniksi räpylästä ja kaahotti ihan muuhun suuntaan kuin sinne mihin ohjasin..Puomia se rakastaa ja irtoaa sinne vaikka ja mistä. Putkille jouduin saattamaan, niitä pitäisi tehdä enemmän. Tai ehkä koko lajia pitäisi Nismon kanssa tehdä enemmän :D ! Persjättöihin ihan ok:sti ja jopa takaaleikkauksia tehtiin pari ihan kaunistakin mallia. Suurin ihmetys oli kuitenkin se että Nismo jotenkuten pujotteli, käsiavulla joo mutta siinä oli jotain rytmin hajua?! Missäköhän se on oppinu? Joo, pihassa on kepit nykyään mutta ei me kauheasti olla tehty toistoja. Aika hyvä siis. Olen tosi tyytyväinen. Tosi kivat treenit! Lisäksi Nismo odotteli kytkettynä kentän sisäpuolella ja katseli toisten tekemisiä enkä joutunut kuin kerran komentamaan. Mutuen oli ihan rennosti ja hiljaa vaikka syttyi hyvin tekemiseen. Tottisteltiinkin ja oli kivaa! Nemo oli mukana (ehkä se huuteli Nismolle ohjeita ;) ?!) ja toohkotti taas normiin Nemomaiseen tyyliin. Eilen kotipihassa otin vielä illalla Nemon kanssa A-estettä ja naureskelin kun pieni koira oli niin tohkeissaan.

Lisäksi mä ehdin käydä ristiäisissäkin ja siivota koko huushollin..Ate painoi puuhommia poikien kanssa ja vei Hiskin uiskentelemaan. Sanoinkin Hiskille, että ensi viikonloppuna sillä ja mulla on laatuaikaa ihan kaksistaan eikä oteta muita koiria mukaan :). Mennään spesiaalikoulutukseen kentälle!

Onni on kun kiireen keskellä kaksi "pimeää" huumorintajua kohtaavat - naurettiin eilen Aten kanssa vedet silmissä tosi fiksuille jutuille yön hämärässä :D.

Pikkuinen Nismo luonnetestissä

Tänään luonnetestissä Lohjalla, tuomareina Sami Heikkilä ja Lea Yli-Suvanto. Ate kuvasi koko homman videollekin - kiitos rakas. Jännitti huimasti että miten testi menee ja tässä nyt sitten kohta kohdalta :

Toimintakyky + 1 kohtuullinen

Koko testin aikana osoitti toimintakykyä hyvin tai kohtuullisesti, mutta kovien äänien (tynnyri, laukaukset) jälkeen tuomarin sanoja lainatakseni "kuppi meni nurin". Kelkalla ensin ei huomannut kelkan liikkeellelähtöä, parin nykäisyn jälkeen huomasi, asettui minun ja kelkan väliin, haukkui kovasti ja piti paikkansa pitkään. Kantti loppui kelkan tultua liian lähelle, meni taakseni ja hihna kiristyi. Tuomarin ohjeiden mukaan menin kelkan viereen kyykkyyn ja Nismo tuli tutkimaan kelkkaa. Pimeässä huoneessa lähti hyvin liikkeelle, tuli eteeni ja katsoi minuun mutta ei koskenut. Palasi takaisin ja jouduin kutsumaan useaan kertaan että tajusi ja sitten tulikin reippaasti.

Terävyys + 1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Apuva, missäs tätä mitattiin?! Hyvä muisti :D .

Puolustushalu + 3 kohtuullinen, hillitty

Kelkalla puolusti ja hyökkäyksessä ensin katsoi hyökkääjää, sitten asettui minun eteen ja puolusti vimmatusti tyylillä "perkele mammaa et tule uhkaamaan ONKO SELVÄ?!" . Uhkaajan tullessa ihan lähelle, peruutti viereeni sivulle mutta ei mennyt taakse. Hyökkääjän heittäessä kepin pois ja vaihtaessa puhe/liikkumistyyliä haukkui vielä hetken, mutta lähti hyökkääjän mukaan reippaasti ja antoi hyvin käsitellä. Kutsusta tuli luokse.

Seinässä ollessaan tuomarin mukaan puolusti itseään hyvin ja tuomari sanoi että sai pitkään leikkiä sen kanssa leikkiä, että antoi uhkaa, Nismo puolustautui ja tuomari vahvisti sitä peruuttamalla tms. Sitten kun heitti kepin pois ja meni luo, Nismo oli ihan normisti häntä heiluen ja antoi hyvin käsitellä.

Taisteluhalu -1 pieni

Arvelin ettei leiki ollenkaan tuomarin kanssa. Tuomari otti kepin ja heitti sen maahan - Nismo katsoi keppiä ihan tyynesti eikä kiinnostunut. Tuomari vaihtoi kepin vinkuleluun jossa oli karvatupsu päässä ja sai Nismon leikkimään! Ei kuitenkaan taistellut vaan ennemmin jahtasi innokkaasti lelua.

Hermorakenne + 1 hieman rauhaton

Yllätys minulle, epäilin että menee miinukselle.

Tempperamentti + 2 kohtuullisen vilkas

Oli kiinnostunut ympäristöstä, mutta ei hösöttänyt. Otti mun mielestä ihmeen rennosti aina suoritusten välillä.

Kovuus + 1 hieman pehmeä

Kelkan ohi kävellessä ei mainittavaa reagointia, eikä haalarilla mutta tynnyriä se pelästyi ihan helvetisti eikä suostunut tulemaan ohi siitä kuin piiiiiiitkän houkuttelun jälkeen ja päinvastaisesta suunnasta. Taas sama homma tässä, nuppi riittää käsittelemään hyvin yllättäviäkin tilanteita, mutta kun on kysymys äänestä niin kuppi menee nurin heti.

Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Ei ongelmia :)

Laukauspelottomuus -- laukausarka

Tämä ei tullut yllätyksenä, tiesin että se on paukkuarka. Normissa elämässä ei haittaa kuin uutena vuotena, koska esim starttarilla saa ihan hyvin ampua eikä pelästy tai mene paniikkiin. Eka laukaus niin häntä laski alas ja alkoi pälyilemään hermostuneena, toka laukaus vahvisti vaan käytöstä.

Vaikka pelästyi voimakkaasti tynnyrillä ja laukauksissa, niin palautui hyvin ja nopeasti. Käytin sen kävelyllä ja tein pienen tottiksen autoon mennessä - ei ongelmia. Olen oikein tyytyväinen pieneen koiraani ja nyt tiedän missä tilanteissa se käyttäytyy mitenkin. Olen pitänyt sitä hieman pelokkaana koirana, mutta se onkin äänipelokas, ei yleisesti pelokas. Hyvä Nismo :) !

Kokonaispisteet 127 - laukausarka

Testin henkilökunta ja tuomarit olivat oikein mukavia ja kukaan ei katsonut vinoon Nismoa, päinvastoin - uteliaina katsoivat testin kulkua.

Kotona ei osoittanut mitään merkkejä että mikään olisi jäänyt "päälle". Hyvä niin :). Annoin sen kuitenkin levätä ja otin iltalenkille vain Nemon ja Wilman.

Huomenna Marjun agitreenit Nismon kanssa...kivaa :)

Nyt sohvaa ja karkkia - enää viikko kesälomaan!

Skutilla...

Niin siinä sitten kävi, että Wilman jalka huononi. Vauhtia se ei edelleenkään haitannut, mutta nousemiset yms näytti hankaloituneen liikunnasta ja jumppaamisesta huolimatta. Päätettiin viedä siis pikapikaa Skutille kuvattavaksi. Pelko oli odotushuoneessa melkoinen. Wilmaa ei kyllä pelottanut, se hössötti normiin tapaansa eikä ollenkaan käsittänyt miksi minä ja Ate oltiin niin hermostuneita. Rauhoitus ja kuvattavaksi..polvet ok, selkä ok, nivelet ok, kaikki muu enemmän kuin erinomaista MUTTA..lonkat D/D, toinen ärtynyt. Helpotus oli suurempi, mutta harmitustakin tietysti. Meinasin purskahtaa onnesta itkuun kun Skuti sanoi että ei tässä mitään hätää koska EI nivelrikkoa. JES! Kysyttiin sitten ihan suoraan, että vaikuttaako koiran elämänlaatuun eli kipuileeko lopunikänsä tai joutuuko olla koko ajan lääkekuurilla - molempiin vastaus oli ei - JES ! Emme siis näin ollen joutuneet raskaan päätöksen eteen.

Täytyy sanoa, että kuvia oli sääli katsoa. Skuti näytti tervettä A lonkkaa Wilman D lonkan vierellä. Pahalta tuntui. Tärkeintä kuitenkin että koira voi elää normia koiranelämää, ainakin näillä näkymin.

Saimme kotiin reilun kuukauden kipulääkityksen ja ohjeet siitä, että täyty liikkua paljon ja monipuolisesti. Fillarointi, uiminen, juokseminen, lenkkeily - kaikki on erittäin tärkeää koko kipulääkekuurin ajan ja sen jälkeenkin. Hyvä lihaskunto ja hoikka runko pitää Wilman terveenä :). Kuukauden kipulääkitys opettaa Wilman käyttämään jalkoja tasapainoisesti jolloin kipua ei pitäisi tulla lainkaan kuurin loputtua.

Tottakai agilityn ja pk telineet voi unohtaa..samoin jalostushaaveet yms..MUTTA tärkeintä on edelleen ettei tämä kuihduta Wilman elämänlaatua. Se saa edelleen puuhastella jäljellä ja liikkua paljon - siitä se tykkää :). Nyt vaan kaikki peukut pystyssä ettei ala kipuilemaan enää kuurin jälkeen.

Wilma oli hauska eilen illalla kun se oli tokkurainen..ensin se juoksi vaan johonkin suuntaan ulkona ja sitten jäi tuumimaan paikoillen sen näköisenä, että miksi mun olo on näin kummallinen :D . Katsoimme sitä Aten kanssa ja huokaisimme molemmat - pahin pelko ei toteutunut ja saimme rakkaan Wilman kotiin.

Nismo ja Nemo olivat virallisissa polvitutkimuksissa samalla reissulla.

Nemo oli maailman reippain pieni! Se nakotti vaan kiltisti kun tutkittiin ja kirjaimellisesti muljauteltiin. Ääntäkään ei päästänyt. Tulos sitä mitä on arvioitukin eli 2/0. Oli rajalla ettei laittanut toista jalkaa kolmoseksi. Skutin mielestä ei leikata koska jalka ei oireile ja samat ohjeet kuin aiemminkin - ei hyppyjä ja paaaaaaljon liikuntaa. Nemon jalan on pitänyt kondiksessa hyvä lihaskunto ja oikea paino.

Nismo taasen...noh...se on aika tempperamenttinen. Ei purrut ja antoi katsoa ja väännellä mutta irvisteli ja rähähteli kyllä. Pieni paholainen. Mulkoili Skutia pahasti :D. Tulos 1/0 eikä kuulemma mitään syytä mihinkään erikoisohjeisiin tms. Hyvät polvet siis Nismolla.

Huomenna Nismon luonnetesti - IIK !

Hmm...paremminkin olisi voinut lekurissa mennä, mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Ajatuksia lentelee toki joka suuntaan, mutta suurin tunne on silti helpotus ja hyvä olo siitä tiedosta, että koira ei kärsi.

Näillä mennään ja hyvin mennäänkin :) !

Koiramainen viikonloppu

Wilmurin kuntoutus jatkuu...ja mun pelko kasvaa..vaikka se ei edelleenkään linkuta tai kipuile jalkaa. En tiedä. Ihmispää on outo, kun joutuu odottamaan jotain niin ehtii käymään päässä kaikki kauhukuvat läpi. Toivon vaan niin paljon, että kuvat todistavat mun pelot vääräksi. Ate on kannustanut realistisiin ja positiivisiin ajatuksiin. Se on niin kylmän viileä tällaisissa asioissa, osaa ajatella fiksusti. Minä en..mutta onneksi tasapainotamme siis toisiamme :). Fyssarinkin varasin Wilmalle. Lenkeillä ok ja jumppaamisen myötä käyttää jalkaa seistessä tasapainoisemmin.

Lauantaina meillä oli Dagdahoffin pentutapaaminen. Tsiisus millaista vauhtia "pienet" kasvavat! Ihan oikeassa vauhdissa ovat, mutta aika menee niin kovin äkkiä. Paikalla oli Aada, Laku, Rokka ja Tiitu. Neljä kuudesta siis :). Kaikki olivat kovin reippaita koiranalkuja, hyvin hallinnassa ja selkeästi leimautuneita omistajiinsa. Kyllä niillä oli hauskaa! Ohjelmassa oli vaikka ja mitä..Avustin temppuradalla koirakoita ja näytin ensin Nismon ja Nemon kanssa miten siinä on tarkoitus mennä. Pikkuiset chihut tykittivät radalla aivan onnessaan ja nauttivat huomiosta :). Tosi hyvin meni kaikilla, eivät arastelleet uusia pintoja tai mitään - WAU! Hiski ja Ate näytti miten leikkimistä voi käyttää palkkana treenatessa..tässä kuvakin siitä aiheesta :



Hiski esiintyi omaan hupaisaan tyyliinsä ja kantoi "saalista" kaikkien nähtäväksi häntä pystyssä - mihin sitä showkoira karvoistaan pääsee :D !

Mä muuten pystytin meijän pihaan kepit ja kaikki koiruudet on päässeet treenaamaan!

Kyllä illalla kaikkia väsytti :) !

Sunnuntaina mä olin poikkeuksellisesti töissä - spesiaalipäivä meidän "vip"asiakkaille. Olipas härdelli, onneksi Lassi oli auttamassa.

Eilen oli jo iltasella mukavan viileää niin hoffit pääsivät juoksemaan elämänsä kyllyydestä metsälenkillä :). Nismo ja Nemo ovat viikonloppuna tarhailleet kun ollaan oltu kotona. Kaksi pientä surkeaa naamaa näkyy tarhan ovella..tykkäävät kyllä ulkoilla ja lenkkeillä, mutta kun ilman minua on niin kamalan kurjaa mukamas. Tekee vaan hyvää niille :).

Vielä kaksi viikkoa kesälomaan..

Mätsäri ja kuntoutusta

Eilen mulla oli taasen hiippurat mukana duunissa, kun oli tarkoitus kurvata Somerolle mätsäriin suoraan töistä. Ajatus lähti siitä, että Ate toivoi Dagdahoff kakaroille näyttelytreeniä ja mätsärissä esiintyikin Laku ja Rokka :) . Koppasin matkalta Katin kyytiin - kiitos taas avusta! Mä näytin ekaa kertaa Nismon ja toista kertaa Nemon. Voi huoh kun niistä huomaa ettei tällaisia ole harjoiteltu. Siellähän oli todellisia näyttelyguruja kehissä! Nemo ei juossut ollenkaan..se laukkasi ja nuuski ihanaa ruohikkoa ja kun ei itsellä ole esittämisestä kokemusta niin plaah..täytyy treenata erkkaria varten ja ehkä ostaa myös näyttelyhihnat?! Nemo kyllä seisoi tosi kauniisti ja pöydällä oli reipas vaikka mä epäilin että se on siinä ihan luimukorvana. Antoi nätisti katsoa. Sininen nauha ja ei sijoitusta. Nismo taasen esiintyi aika reippaasti, kuuluisaa tirehtöörimarssiaan esittäen ja sai ryhdikkäistä liikkeistä erityismaininnan. Seisoi myös kauniisti. Pöydällä oli reipas ja antoi katsoa hampaat, mutta pallien suuntaan meneminen sai aikaan pienoisen murahduksen. Possu. Antoi kuitenkin tutkia. Tuomari sanoi, että chihut ovat usein aika tempperamenttisia ;) . Nismolle punainen nauha mutta ei sijoitusta. Aika hauskaa oli käydä pyörähtämässä - me tarvitaan niin paljon treeniä ennen erkkaria!

WilmuriKulmuria on ahkerasti kuntoutettu joka aamu ja ilta. Oikean takajalan venytystä ja vanutusta sekä koordinaatiharjoituksia, tasapainottelua, painopisteen hakemista yms perusjuttuja. Kauheasti se ei hommasta tykkää, mutta on tosi kauniisti paikallaan ja antaa käännellä ja väännellä. Ei kipuile siinäkään..Mä Atelle aamulla sanoinkin, että minusta jalka on parempi, mutta Ate sanoikin että ehkä se on psykologista..totta, sitä niin kovasti toivoisi että jalassa ei ole mitään isompaa vialla. Edelleenkään se ei sitä linkuta tai näytä että olisi kipeä?! Kuntoutus on auttanut ainakin siihen, että se nykyään myös nukkuu oikean jalan päällä eikä aina vaan vasemman kuten aiemmin. Lisäksi edelleen kasvavissa määrin hallittua hihnaliikuntaa. Ei ole aiheuttanut mitään huonoa jalalle. Eilen illalla kyllä vaihdoin sen kanssa hihnalenkin kahden keskiseksi metsäjuoksuksi. Yleensähän ovat Hiskin kanssa yhtä aikaa. Wilma oli aivan onnessaan ja hoffihepuloi pitkin niittyä. Aika kauas ampuu minusta ollessaan vapaana,mutta kun häviän näköpiiristä niin palaa takaisin etsimään ja kutsusta tulee toki heti. En silti ole tottunut että vapaana koira menee niin kauas. Hiippikset ja Hiski on pääosin n. viiden metrin päässä. On se vaan kaikinpuolin niin omanlaisena - urpo rakas Wilma :) !

Aten kanssa molemmat lasketaan päiviä kesäloman alkamiseen...vielä 11 työpäivää..jaksaa, jaksaa :) !

Lenkkeilyä ja murhetta vähän

Sunnuntaina oli puolen päivän jälkeen varjo langennut meidän lenkkimaastoihin sen verran että uskaltautui lenkkeilemään. Lähdettiin matkaan ja Ate otti kameran mukaan - sain Nismosta ja Nemosta monta onnistunutta luontokuvaa, mutta ne toki on tällä hetkellä mun kotikoneelle. Tässä kuitenkin yhteisposeeraus metsän siimeksessä:

Kuva: Ate Kolulahti

On ne niin suloisia ja rakkaita. Kuuma oli varjosta huolimatta, mutta se ei hiippiksien vauhtia haitannut. Saaliina roikkuvia kieliä, hikisiä ihmisiä, paljon kuvia ja yksi punkki Nismon korvan vieressä - YÄK! Nemo on aika sissi, yli metrisessä heinikossa meni sitkeästi eteenpäin :). (sieltä se punkkikin Nismoon varmaan tarttui)

Muutenkin punkkeja on ollut poikkeuksellisen paljon meillä. Luovuin punkkiaineista pari-kolme vuotta sitten koska punkkeja tuli aineesta huolimatta. Sen jälkeen niitä ei ole näkynyt vaikka ei mitään suojaa ole ollut, paitsi tänä kesänä! Nismossa onneksi vasta yksi, muissa ei vielä, mutta kissoissa on ollut jo neljä. HYI YÄK!

Sunnuntai iltapäivällä aurinko meni piiloon ja suuntasin äkkiä Wilman kanssa lenkille. Wilma ei voinut ymmärtää, että joku on laittanut pihaansa vaatetun mallinuken?! Sille piti murista ja haukkua. Muutoin aika leppoinen tapaus kuten aina lenkillä..edes rähjäävä koiralauma ei saa sitä provosoitumaan. Hyvä niin :)

Lenkin jälkeen molempien hoffien kanssa polskuttelemaan. Mentiin Nummen kirkon taakse polkuja pitkin ja sieltä oli hyvä päästää koirat uimaan. Hiski haki lelua ja Wilma ui perässä. Nyt se ekaa kertaa ui pari metriä ihan oikean näköisesti eikä molskuttanut vettä hysteerisen näköisenä koko aikaa. Hiskiä se käyttää edelleen ajoittain uimapatjana ja muutenkin ne on niin paukapää duo että huh :D . Ate napsi mageita kuvia kallion päältä niistä. Vitsit, on se sen uusi kamera vaan hieno! Tai en mä sitä osaa käyttää mutta kuvista päätellen Ate kyllä osaa :).

Eilen piiiiitkä lenkki Pimun ja Katin seurassa, mulla oli Wilma ja Nemo mukana. Nismoa en raaskinut ottaa koska Pimulla on juoksut :). Wilma ei voinut alkuun hyväksyä ettei saa mennä jonon etummaisena ja voi perkele sitä kiskomisen määrää vaikka normisti yksinään ja omassa laumassa kävelee ihan nätisti?! Possu. Sitten kun alkoi sujumaan niin menikin oikein mallikkaasti. Lenkin loppupuolella alkoi soittoaika Lohjan luonnetestiin ja otin luurin käteen sillä ajatuksella että me ei taaskaan päästä joko edes läpi tai ainakaan mahduta. Voi sitä ilon määrää kun saimme Nismon kanssa viimeisen paikan!!! WUHUU!!!! Odotan mielenkiinnolla :)

Sitten se murhe...pitkän pohdinnan jälkeen Wilman ensimmäinen tokokoe siirtyy :( . Me ei olla oikein valmiita, mutta ei se ole suurin syy vaan Wilman oikea takajalka. Kuntoutamme sitä parhaillaan runsaasti lenkkeillen ja hieroen/venyttäen/vanuttaen. Jalkaa on outo selittää, siinä on jotain vikaa ja sitten ei kuitenkaan mitään vikaa. Kun seisoo, niin usein pitää painoa vain vasemmalla takajalla, oikea on kuitenkin maassa, ei ilmassa. Ei siis edes huomaa jos ei kiinnitä huomiota. Liikkeessä ei linkuta, ei kävellen, ravissa tai laukassakaan. Venyttäessä ei kipuile eikä hieromisessakaan..kun nousee ylös maasta, on välillä hankalan näköistä koska käyttää vain vasenta jalkaa nousuun? Onko tapa vai onko kipeä? Runsaasti lisätty hihnaliikunta (vähän hallitumpaa kuin tuo metsässä päättömästi juokseminen) ei ole ainakaan tehnyt liikkeitä huonommiksi eikä uiminenkaan. Jalka siis ei ole kipeä, eikä se sitä onnu, mutta jotain outoa siinä on. Kamala murhe, jos onkin jotain vakavaa. Kuvat on tämän kuun lopussa ja toki heti jos alkaa linkuttamaan. Kaikki sormet ja varpaat ristissä että kuntoutus auttaa :) !

Polskimista ja lyhyttä tottista

Helteet on niin kovat että lenkkeilyä voi ajatella joko aamulla kuuden pintaan tai sitten seuraavan kerran illalla kymmeneltä. Noh, eipä se näytä koiriakaan haittaavan, loikoilevat varjossa koko helteisen päivän. Eikä saisi valittaa, mutta kun minä menen niin heikoksi tuosta kuumuudesta enkä pysty olemaan auringossa edes t-paidassa juuri ollenkaan..mrr..

Keskiviikkona lyhyehköt tottikset kuumuuden takia. Nismon jäävät tehotreenissä ja mun pakkoliikkeiden poistoa...voi miksi ne molemmat on niin vaikeita?! Kuumuudesta huolimatta Nismo oli oma täpäkkä itsensä ja teki täysillä :). Wilman kanssa mun olisi pitänyt tajuta ottaa lyhyempi suoritus..alkutreenit meni tosi hyvin, se oli kontaktissa hyvin ja täpäkkäkin mutta sitten hiipui myös nopeasti ja ai että kun harmitti..en päässyt kunnolla palkkaamaan ja lopettamaan silloin kun se oli parhaimmillaan..höh.

Perjantaina passasimme rallytokon kuumuuden takia, höh :(.

Lauantai aamuna Nemo ja minä olimme etsintähommissa kun Ninan Pomo oli lähtenyt omille teilleen. Tarina päättyi onneksi onnellisesti ja Pomo löytyi! Ei me tiedetä missä se oli oikein käynyt, mutta onneksi oli kunnossa ja ei ollut "kuin" parisen tuntia poissa. Huoli on tietysti kova kun tällaista sattuu. Sillä aikaa kun Nemo ja minä etsittiin, oli Ate ottanut Nismosta aivan upean kuvan. Kiitos rakas!

Pieni suuri koira..niin paljon luonnetta mahtuu pieneen pakettiin :
Kuva: Ate Kolulahti

Kävimme lauantaina Lammilla katsomassa Aten sijoutusnarttua Aadaa. Vitsit kun siitä on kasvanut kiva tyttönen, kaunis ja hyväluonteinen :) . Sanoinkin isäntäperheelle, että on ihanaa kun Aada on päässyt tällaiseen kotiin. Kyllä hoffi tietää jo pienenä vahtihmmat, meidät otettiin jo haukulla vastaan ja silti niin hallitusti. Hieno Aada! Vaikka kyllä se on myös kuulemma aikamoinen riiviö :D
Kuva: Ate Kolulahti


Eilen vielä iltasella pakattiin hoffiapinat autoon ja huristeltiin uimaan. Hoffeilla oli riemu ylimillään ja ne loiskuttivat vettä niin, että myös Ate ja minä oltiin läpimärkiä. Hiski haki innokkaasti lelua vedestä ja Wilma tietysti perässä :) !

Heräsin muuten tänä aamuna vasta kymmenen jälkeen?!