Miksi mulla ei ikinä ole kameraa mukana kun sitä tarvitsen?? Eilen olisi voinut kuvat hauskan otoksen siitä, miten jälkeä ajetaan Nemon tyyliin :D. Otsikkokin tulee siis siitä. Voi että tuota pikkuista lemmua..
Eilen tosiaan pikaiseen jäljelle, vähän äkkilähdöllä ja tarkoitus ajaa lyhyttä nurmikolla. Hiskihän tässä on pääroolissa, mutta mä pakkasin myös hiippikset kyytiin kun ne niin kovasti tykkää ja Nismo on aika hyväkin. Eka kerta kuivanameilla molemmille ja Nemon jälki oli todella lyhyt suora, jossa keskellä palkaton kohta, muutoin epätasaisen tasaisesti jokaisella/joka toisella askeleella. Koitin kiinnittää huomiota omaan tallomiseeni, koska on paha tapa polkea ja vetää jalkoja eli ei askeleista aina tietoakaan. Keskittymisellä siitä selvittiin ja osasin jopa minäkin kävellä ;). Nemo se sitten on outo..jos siitä tulisi joskus jälkikoira(pelastus) niin asiaan voisi ehkä puuttua, mutta kun omaksi iloksi ja koiran hauskuudeksi tätä tehdään, en nähnyt aihetta puuttua. Eikä se periaatteessa edes tee vääriin koska suunta on oikea eikä aja mitään takajälkeä..Nemo meinaan PERUUTTAA koko jäljen :D. Jep, se tosiaan kääntyy perse menosuuntaan päin ja peruuttamalla ajaa koko matkan. Pikkasen nauratti. Pieni nenä teki töitä hirmuista vauhtia ja pienet tassut viuhtoivat menemään nurmikolla. Vähän hösötti, mutta jälkien määrään (mitä ollaan sillä ajettu) nähden aika tehokkaasti veti, loppupalkalle malttoi eikä oikonut. Toisaalta mites alat oikomaan jos peruutat koko matkan. Hassu minikiituri! Nismon kanssa sitten olin tarkempi...tiedän mitä siltä voi jo odottaa. Nismolle palkkaa kahdelle ekalle askeleelle ja nurmikolle tämäkin. Ensin suora jossa siis alussa palkkaa, keskiosa tyhjä. Ajoi jonkun verran sivussa (näin itse asekeleeni) ja Ate sanoi että johtuu tuulesta. Ei meinannut malttaa odottaa mun lupaa lähteä ajamaan ja alussa kysyi kahden askeleen jälken kerran tukea hakien kontaktia. En tehnyt mitään, odotin vain ja pieni nenä painui hommiin. Aavistuksen sivussa ajamista lukuunottamatta meni tehokkaasti ja varmasti eteenpäin. Kulmassa kääntyi kuin olisin sen ilmassa kääntänyt! Näytti niin hienolta :). Eikä mennyt näöllä vaan nimenomaan nenällä. Kulmassa oli palkkaa ja taas tyhjää. Kulman jälkeen n.viisi - kuusi askelta ja tapahtui jotain..hukkasi hetkeksi jäljen. Meinasin ensin mennä sorkkimaan väliin ja ohjata takasin, mutta annoin onneksi keksiä ihan itse. Kovan nuuskutuksen jälkeen jälki taas löytyi, vauhti kiihtyi ja paineli eteenpäin. Loppupalkka oli piilossa eikä sinne yrittänyt oikoa. Kaiken kaikkiaan niin hieno Nismo :) ! Molemmat noista kyllä tykkää koko jälkihommasta ihan hirveesti. Mä oon niiden mielestä maailman hienoin ihminen kun ne on löytänyt jäljen ja saa sieltä ruokaa. Molemmat tepastivat autoon mua tiiviisti tuijottaen, kontaktia hakien ja hännät heiluen.
Sattuipa siinä jäljelle mennessä yksi outo juttukin. Aten puhelin soi ja naapurihan se siellä tuumasi, että "vein teijän koirat takaisin tarhaan kun olivat meijän pihalle tulleet" ..pikkuisen ihmeteltiin koska kaikki koirathan oli meijän mukana. Naapuri ihmetteli vielä enemmän että kenes koiria hän on meijän tarhaan vienytkään ja sanoi että ne menivät sinne niin nätisti kun hän vei. Ihan kun olisivat aina olleet :). Pikkukylän hyvät puolet tuli taas esiin kun kurvattiin kotiin katsomaan kenes koirat ne on ja tunnistettiin ne tietysti ja pirautettiin omistajalle joka kävi ne noutamassa kiitoksien ja pahoittelujen kera :). Onneksi pääsivät kotiin!
Mä läpäisin aamulla kirjalliset :)! Ate kuittaili, että menee jo rutiinilla kun nämä olivat neljännet joissa olen joutunut käymään ja kaikki on menny ekalla läpi..ja onhan mulla korttikin ollut jo 7 vuotta.
Loppuun vielä Stenforsin pikaiset kuulumiset. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä sekopäisempi siitä tulee. Itsesuojeluvaisto on kateissaan ja tänäKIN aamuna se jäi Hiskin jalkoihin hyökätessään puskasta sen kimppuun. Hiippiksiä se pistää mennen tullen köniin ja pyörittelee pitkin mäkiä. Toiset antaa tehdä mitä vaan kun tykkäävät siitä niin paljon. Koiratarhaankin se jostain reiästä ujuttautuu ja pötkötteleekin Hiskin kanssa siellä mielellään. Uusimpana harrastuksen on sisiliskojen halkominen. Se halkaisee sen keskeltä kahtia, jättää meille näytille hetkeksi ja sen jälkeen joko vie jemmaan tai syö. Linnut ovat sille raivoissaan kun se on kytiksellä milloin minkäkin variksen perässä. Sisällä se toisinaan esittää kehräävää sylikissaa ja loikoilee auringossa, mutta totuus on toinen..viime yönäkin se yritti repiä makkarin ovea auki väkisin eikä meinannut millään uskoa ettei pääse sänkyyn nukkumaan. Jos sen virheen tekee niin siellä ei ole mikään turvassa. Todisteena mulla naarmut varpaiden välissä, nenän alapuolella ja Atella...noh...you know :). Kaikesta huolimatta, se on hyvä kissa. Hullu ja energinen mutta rakas kuitenkin.
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
29.6.2010
28.6.2010
Tarpeeseen tullut Juhannus :)
Nyt tuli kokeiltua sitten sitä ihan vaan olemista ja kylläpä se tuntui hyvältä :). Eipä nyt voi sanoa, että oltais ihan perseet homeessa maattu, koska siihen kummankaan mieli ei kykene, mutta ei sykyilty koko aikaa paikasta toiseen.
Oon katsellu torstaista asti mun uutta autoa pihalla. Ehkä jonain päivänä myös pääsen ajamaan sitä?! Lakko on onneksi päättynyt ja kiitos sen pääsen kirjallisiin huomenna aamusta klo 8. Mahdankohan enää osata liikennesääntöjä? Autoon ei sen kummempaa tunnesidettä ole ehtinyt kehkeytyä..lähinnä mä oon arvioiden ehkä mulkoillut sitä ja yrittänyt nieleskellä Minukista jäänyttä ikävää. Minukki oli kyllä siinä pisteessä että hyvähän se oli vaihtaa (pakollinen siis) ja eihän se ollut mikään koira-auto. Nyt mahtuu Hiskikin mun autoon ja myöskin se joskus saapuva pieni hoffityttö :). Ja hyvä autohan tuo uusikin varmasti on..jahka pääsee ajamaan ja tottumaan.
Juhannus oltiin kotosalla, nautittiin grilliruoasta, hyvästä seurasta ja pienissä määrin alkoholiakin siinä samalla tuli maisteltua :). Krapulaan asti ei tarvinnut kuitenkaan nykästä, joten lauantaina pystyi hyvillä mielin lähteä Hiskin, Katin ja Pimun kanssa pitkälle lenkille. Mä suhtauduin alkuun vähän epäillen Katin suuntavaistoon ja kun osa matkaa taitettiin umpipusikossa kahlaten, ajattelin että joudutaan soittamaan Atelle, että tulee hakemaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan polku ja tiet löytyivät ja matka meni rattoisasti. Paarmoja olisi saanut olla vähemmän, mutta muuten oli oikein hauskaa. Pimu ja Hiski painoivat menemään niin että metsä tutisi ja kävyt lentelivät. Uimassakin kävivät, lähinnä joka ikisessä lätäkössä ja ojassa minkä löysivät. Loppumatkasta saatiin ihmetellä lehmiä ja Hiskille se oli ihan uusi juttu. Korvat hörössä niitä tapitteli ja mä varmuuden vuoksi pidin sen hihnassa lehmien ohituksen ajan. Iltasella me pyörähdeltiin valokuvausreissulla ja hiippurat pääsivät POLSKIMAAN. En voi sanoa uimaan, koska Aten mielestä ei ole uimista jos toisia pitää mahan alta kiinni ;). Mä kun en uskaltanut vaan pudottaa niitä veteen ja lammen penger oli vähän huono pikkuruisille tassuille. Konaisuudessaan Juhannus ja viikonloppu meni siis leppoisissa merkeissä ulkona liikkuen ja herkkuja syöden :). Hiippikset saivat juoksennella pellolla ja kävivät kyläilemässäkin Ninan luona. Leluakin revittiin kovasti aika ajoin, juostiin Tuukan perässä, jahdattiin kissaa, tarhailtiin, lenkkeiltiin, seurusteltiin, ihan vähän toko herkisteltiin ;)...Jotenkin kaiken kiireen keskellä sitä oppii nauttimaan hetkestä sohvalla Aten kanssa, elokuvaa katsoen ja sipsejä mutustellen. Pieniä asioita jotka kuitenkin ovat niin suuria ja tärkeitä.
Tällä viikolla olisi sitten viimeiset kerrat ohjattua agia. Hiskiä en saa vielä treeneihin vaikka jalka ei ole vihoitellutkaan, mutta Ate oli sitä mieltä ettei vielä hypyytetä. Ymmärrettävää toki ja terveys ennen kaikkea. Heinäkuun ajan saa sitten agilitya puuhailla ihan itsekseen ja sehän passaa varsinkin kun loma alkaa. Mietiskelin myös Petterille menoa kesällä parikis kerraksi mutta katsotaan...tunkuakin olisi mukaan mutta mietitään mietitään :). Rallytokolle on tarkoitus lohkaista enempi aikaa, unohtamatta syksyn haavetta läpäistystä BH:sta Nismon kanssa.
Aamuyöstä musta tuli neljännen kerran täti :) ! Siskoni Nina synnytti tyttövauvan ja molemmat voivat hyvin.
Tiivistettynä : "Jättöläntiellä kaikki hyvin" :)
Oon katsellu torstaista asti mun uutta autoa pihalla. Ehkä jonain päivänä myös pääsen ajamaan sitä?! Lakko on onneksi päättynyt ja kiitos sen pääsen kirjallisiin huomenna aamusta klo 8. Mahdankohan enää osata liikennesääntöjä? Autoon ei sen kummempaa tunnesidettä ole ehtinyt kehkeytyä..lähinnä mä oon arvioiden ehkä mulkoillut sitä ja yrittänyt nieleskellä Minukista jäänyttä ikävää. Minukki oli kyllä siinä pisteessä että hyvähän se oli vaihtaa (pakollinen siis) ja eihän se ollut mikään koira-auto. Nyt mahtuu Hiskikin mun autoon ja myöskin se joskus saapuva pieni hoffityttö :). Ja hyvä autohan tuo uusikin varmasti on..jahka pääsee ajamaan ja tottumaan.
Juhannus oltiin kotosalla, nautittiin grilliruoasta, hyvästä seurasta ja pienissä määrin alkoholiakin siinä samalla tuli maisteltua :). Krapulaan asti ei tarvinnut kuitenkaan nykästä, joten lauantaina pystyi hyvillä mielin lähteä Hiskin, Katin ja Pimun kanssa pitkälle lenkille. Mä suhtauduin alkuun vähän epäillen Katin suuntavaistoon ja kun osa matkaa taitettiin umpipusikossa kahlaten, ajattelin että joudutaan soittamaan Atelle, että tulee hakemaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan polku ja tiet löytyivät ja matka meni rattoisasti. Paarmoja olisi saanut olla vähemmän, mutta muuten oli oikein hauskaa. Pimu ja Hiski painoivat menemään niin että metsä tutisi ja kävyt lentelivät. Uimassakin kävivät, lähinnä joka ikisessä lätäkössä ja ojassa minkä löysivät. Loppumatkasta saatiin ihmetellä lehmiä ja Hiskille se oli ihan uusi juttu. Korvat hörössä niitä tapitteli ja mä varmuuden vuoksi pidin sen hihnassa lehmien ohituksen ajan. Iltasella me pyörähdeltiin valokuvausreissulla ja hiippurat pääsivät POLSKIMAAN. En voi sanoa uimaan, koska Aten mielestä ei ole uimista jos toisia pitää mahan alta kiinni ;). Mä kun en uskaltanut vaan pudottaa niitä veteen ja lammen penger oli vähän huono pikkuruisille tassuille. Konaisuudessaan Juhannus ja viikonloppu meni siis leppoisissa merkeissä ulkona liikkuen ja herkkuja syöden :). Hiippikset saivat juoksennella pellolla ja kävivät kyläilemässäkin Ninan luona. Leluakin revittiin kovasti aika ajoin, juostiin Tuukan perässä, jahdattiin kissaa, tarhailtiin, lenkkeiltiin, seurusteltiin, ihan vähän toko herkisteltiin ;)...Jotenkin kaiken kiireen keskellä sitä oppii nauttimaan hetkestä sohvalla Aten kanssa, elokuvaa katsoen ja sipsejä mutustellen. Pieniä asioita jotka kuitenkin ovat niin suuria ja tärkeitä.
Tällä viikolla olisi sitten viimeiset kerrat ohjattua agia. Hiskiä en saa vielä treeneihin vaikka jalka ei ole vihoitellutkaan, mutta Ate oli sitä mieltä ettei vielä hypyytetä. Ymmärrettävää toki ja terveys ennen kaikkea. Heinäkuun ajan saa sitten agilitya puuhailla ihan itsekseen ja sehän passaa varsinkin kun loma alkaa. Mietiskelin myös Petterille menoa kesällä parikis kerraksi mutta katsotaan...tunkuakin olisi mukaan mutta mietitään mietitään :). Rallytokolle on tarkoitus lohkaista enempi aikaa, unohtamatta syksyn haavetta läpäistystä BH:sta Nismon kanssa.
Aamuyöstä musta tuli neljännen kerran täti :) ! Siskoni Nina synnytti tyttövauvan ja molemmat voivat hyvin.
Tiivistettynä : "Jättöläntiellä kaikki hyvin" :)
22.6.2010
Mölleilyä ja Rallya, arjen touhuja ja treenejä
Muutaman päivän kun pitää kirjoittamisesta taukoa niin johan me keritään sinne sun tänne :). Päivät menee jälleen hirmuista kyytiä ja johan ensimmäinen puoli vuotta tästä vuodesta on kohta mennyt?! Juurihan oli uusivuosi?
Aina ei ole niin kovin helppoa. Atekin mainitsi, että olisi kiva joskus keskittyä olennaiseen ja se on kyllä totta. Aten tuki ja meijän vahvaksi kehittynyt suhde on kyllä ollut sellainen henkireikä, että ilman sitä olisin varmasti hermoparantolassa. Unohtamatta myös ystävien tärkeyttä, sukulaisia (niitä joista pidän ;) ) ja koiria tietenkin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin en voisi pyytää enempää elämääni. Rakastan sitä tällaisenaan ja jos jokin ei miellytä, mitä sitä turhaan hinkuttamaan? Ei voi olla kaikkia tai kaikkea varten mitenkään.
Viime viikon perjantaina me mölleiltiin meijän omissa kisoissa. Omat startit meni siinä kisajärjestelyiden ohessa ja ei voi kuin todeta että kyllä dream team on aina dream team :). Ilahdutti kovasti kun kaikkia nauratti ja hymyilytti, koiraharrastus tuntui siltä kuin sen kuuluukin. Oli hienoa päästä mukaan porukkaan viimeiseen kisaan ihan oikeisiin töihin, kun työmenojen takia on joutunut hoitamaan vain ennakko/jälkijärjestelyjä, vaikka ottaahan nekin toki aikansa ja työnsä. KIITOS KAIKILLE!
Nemon startti oli noh...paineistettu. Ei se vaan tykkää siitä ihmispaljoudesta ja kisapaineesta vaikka oli tuttu kenttäkin eikä mua jännittänyt yhtään. Se ei ole se sama Nemo kuin se on treeneissä/valmennuksissa/kotona...sanoin tuomarille heti että hylky otetaan koska käytän naksua hypyissä. Meno oli tahmeahkoa ja parista hypystä tuli ihan hölmösti ohi. Sylkkärit ja putken pimeät kulmat on omiaan Nemolle ja varsinkin pimeän kulman putkia oli paljon radalla. Menihän se niihin, mutta imu ja se normaali päättäväisyys ja varmuus uupui kokonaan. Osa tuli kehumaan että kauniisti ohjautui tuolle ja tuolle esteelle, mutta ei se silti ollut normaali Nemo. Palkkaa ja kannustusta annoin kauheasti ja radan jälkeen me juteltiin Nemon kanssa pitkään. Me ajateltiin yhessä, että jätetään viralliset kisat kokonaan pois mietintämyssystä. Mennään joskus jos mennään mutta ei oteta muuta tavoitetta kuin se, että yhdessä tekeminen on ihanaa ja se onkin. Se riittää meille ja mennään joskus jos mennään. Ei paineita eikä turhia vaatimisia. Harrastamisen tarkoitus kun on olla molemmille mielekästä.
Hiskin rata oli tyypillinen hoffihuumori pätkä :) !!! Virtaahan oli ja sitä oli vähän turhaksikin. Pelkäsin vähän putken pimeitä kulmia koska Hiski on ollut huono niihin irtoamaan ja sitten tuleekin jo liikaa lämpöä. Ei se ollut ollenkaan murheen aihe! Hiski teki sen saman mitä se tekee mulle oikeissakin kisoissakin aika ajoi. Vauhti kun kiihtyy niin paskat tule mihinkään ohjaukseen vaan korvat luimussa tykittää suoraan eteenpäin. Välillä se irtoaminen on niin takkuamista mutta tästä radasta sitä ei puuttunut..Jätin lähtöön, vastaanotin toiselle hypylle ja siitä 90 astetta ja putkeen. Nenästä nappasu putkelta koska siinä pakollinen puolenvaihto jotta tiesi missä mennään. Kaksi hyppyä, kolmas oli tarkoitus tehdä takaakiertona...joopa joo..käänsin omasta mielestäni hyvissä ajoin sen ponnistaessa toista hyppyä ja yritin vetää ylikorostetusti sitä takaakiertoon itseeni päin. Koko hoffi ei edes vilkaissut mun suuntaan vaan paahtoi kolmannenkin hypyn suoraan ja ampui sinne taakse putkeen sanoen vielä WUF mennessään. Pieni porsas siis. Voisiko tähän saada jonkun tasapainon kiitos :D ? Ensin ei irtoo mihkään, sitten irtoo liikaa. Noh, palautus hyllytetylle radalle, puomi josta otti molemmat kontaktit eikä himmaillut juuri lainkaan ja jäi napakasti. JEE! Takaakierto ja taas "pimeä" putki, meni tosi nätisti. Pari hyppyä ja kepit. Olisi varmaan hakenut ihan itse tai ainakin vahvasti näytti siltä, mutta menin tyhmäilemään ja herättelemään käskyllä ennen kun ite olin myöhässä. Hassu kömpelö aloitus siis kepeille mutta pujotteli näppärästi ja nopeastikin tollaiseksi mötikäksi :). Taas pimeä putki ja äkki ottamaan vastaan jotta saa hypylle pyöräytettyä. Ruma kuvio siitä tuli, mutta oikein meni. Ärsytti itse vaan. Sylkkäri puomille?! VAU! Irtosi hyvin eikä jäänyt kohnaamaan..taas molemmat kontaktit. Takaakierto, pimeä putki ja kolme hyppyä. Aika passeli tietyiltä osin , hyvä. Rapsuja, juoksutus, lyhyet tokotreenit ja autoon. Hienoa poikahan se on :).
Sunnuntaina oli sitten rallya Ertin kisoissa Kirkkonummella. Nismo jäi yhden pisteen päähän nousutuloksesta :(...eniten virhepisteitä tuli väärin suoritetuista kylteistä (3 kpl) jotka sitten katsoin myöhemmin videolta. Ensimmäisestä virheellisestä kyltistä minulla ei ole hajuakaan. En oikeasti tiedä mistä se virhe tuli? Kelailin ja kelailin mutta ei osu silmään. Toinen virhe tuli kohdassa "saksalainen täyskäännös" eli ohjaaja käntyy 180 astetta vasuriin kyltin edessä ja koira tulee selän takaa. Radalla näytti että se meni hienosti, mutta videolta katsottuna Nismo pyörähtää mun taakse, pyörähtää siellä kerran ja sitten tulee takaisin seuraamaan. Tästä -10 p. Viimeinen virhe tulikin sitten kyltiltä koira eteen,oikealta sivulle..Nismo tulee nätisti eteen, mutta kun se täytyisi oikealta kiertää sivulle, se ensin tulee askeleen minua päin, istuu uudelleen ja sen jälkeen vasta kiertää. Tästä -10 p eli väärin suoritettu kyltti. Onneksi tuli videoitua, tietää edes vähän mitä meni pieleen. Yksi piste lähti siitä, kun Nismo laittoi nenän maahan n.sekunniksi yksien kylttien välissä. Tuloksena siis 69/100. Videota kun katsoin monesti, itkin ja nauroin, hymyilin ja tunne oli muutenkin niin suuri. Nismo tulee koko radan niin iloisesti häntä heiluen, kontaktissa seuraten, oikein nauravaisella tirehtöörimarssillaan tepastaen. Siitä olen enemmän kuin onnellinen. Minun pieni Nismo :)
Hiskin rata...hmm...mä keskeytin kuudennen kyltin jälkeen koska koira oli ihan keitaalla. Ei meillä ollu siihen mennessä kuin 3 virhepistettä eli varmaan olisi nousutuloksen saanut jos oltaisiin loppuun menty, mutta ei sillä tekemisellä, en voinu antaa periksi sille ja antaa rötväillä. Aten mukana olo varmasti myös vaikutti, sekä vaan yksinekrtaisesti se, että se ei ole mun koira. Hiski koohkotti kaikkea muuta kuin tottista jonka se osaa kyllä. Keskitymme siis häiriötreeneihin enemmän :). Kiitokset Atelle taas mukana olosta ja videoinnista!
Rallyn jälkeen vedettiin vielä tokotreenit kotinurkilla, minä Hiskillä ja Nismolla ja Ate Hiskin kanssa. Toimihan se sitten..mrr! Nismon kanssa sitä täyskäännöstä reenattiin hulluna ja täytyy sanoa että onneksi videoitiin, koska mä oisin tyynenä vaan luullu että se osaa sen mutta tekeekin sen oudon lisäpyörähdyksen.
Nemo on leikkinyt hulluna Ninan pennun, Pomon kanssa. Jopa Nismo yllätti minut pari päivää sitten ja paini oikein iloisesti pennun kanssa?! Onkohan joku kopauttanut sitä halolla vai onko se tosiaan vanhentuessaan vähän tullut leppoisammaksi :) ? En voinut kuin järkyttyneenä katsoa miten se toohkasi menemään. Hassu. Kirppuset ovat myös tarhailleet hyvistä keleistä johtuen ja Nemo viikari päättää ihan itse koska tarhailu loppuu. Tulee aidan ali ja viipottelee katsomaan että mitäs te täällä pihalla puuhaatte. Takaisinhan se on komennettu, mutta pokassa on ollut pitelemistä kun se muina miehinä on sieltä viipotellut.
Maanantaina Nismo osallistui arkitottisryhmän möllitokoon. "Tuomarina" toimi Tuija Manninen ja meitä oli yhteensä 7 koirakkoa. Nismo sai 158,5 pojoa :) !!! Arvostelu toki oli möllimäinen mutta silti..paikallaanmakuu ja luoksepäästävyys 10 joista olen moemmista tuon koiran kanssa erityisen ylpeä. Hienosti pysyi ja pötkötteli rennosti eikä paineistettuna tai paniikinomaisena. Seuraamiset oli täysin alle meijän osaamistason. Nuuski ja pöhköili vaikka normaalisti tulee niin täpäkkänä. Ne jäi harmittamaan koska ollaan siinä paljon parempia. Liikkeestä maahanmeno. Käsiavulla meni ja jäi hyvin töröttämään. Liikkeestä seisominen, hyvin pysähty ja istui käskystä vasta. Luoksetulo oli nopea! Jää hyvin, lähtee kuin raketti ja tuli suoraan eteen, mutta seisomaan..höh. Istui käskystä toki. Estehyppy käsiavulla yli, nätisti jäi seisomaan ja odotti ihan paikallaan aina perusasentoon asti. Kentän ulkopuolella parit seuraamiset vielä ja palkkaluun kanssa autoon. GO MIMMU! Tainalle isot kiitokset tällaisen jutun järjestämisestä, kiitos tuomarille sekä sihteereille eli Atelle ja Ringalle sekä tietty kaikille muillekin kilpailijoille. Oli hauska juoda vielä kahveet ja käydä läpi suorituksia :) !
Tiistaina agitreenit. Hiski ei voinut tulla koska arasteli jotain niskassa/selässä/jalassa...nyt jo parantunut melkein kokonaan mutta ei ollut siis tiistaina hyppykunnossa. Nemo pääsi loistamaan ja saatiin Elinalta ihan hirmuisesti kehuja positiivisesta ohjauksesta, pienistä, rytmillisistä liikkeistä, yhteistyöstä...UPEETA! Treeninä kaksi lyhyttä muutaman esteen pätkää ja koska välimatkat oli pieniä niin pätkät oli meille tehtyjä :) ! Lähtöön jäämisessä oli ongelmia, mutta se olikin oikeastaan ainoa. Muutoin oli taas heiluvaa häntää ja kivaa. Keinulla otin tömäystä vähän vastaan koska Nemolla meinasi taas usko loppua sen laskeutumisessa mutta reippaasti tuli päähän asti. Putkelta veto/sylkkäri itseen ja takaaleikkaus hypylle. Se oli niin näppärä!!! Muutenkin ohjautui niin hienosti ja vähällä että oli ilo mennä. Toisella pätkällä hypyn taakse jos suora linja niin valahtaa helposti kauas kauas, mutta puolittaisella jaakotuksella siitäkin pästiin. Ihan pikkuriikkiset askeleet ja mun kropan kääntäminen riitti Nemolle tiistaina ja se teki hyvin. Se oli treenien jälkeen rapsutuksensa ja palkkansa ansainnut!
Eilen koirat viettivät lepopäivää treenaamisesta ja ulkoilivat sekä painivat jälleen sekä keskenään, että Pomon kanssa. Taisi siinä Stenfors osansa saada myös kaiken tuoksinnan keskellä. Mä piipahdin eilen Lohjalla Jaanalla Patun ja Hannan kera ja näin sitten vielä illalla Ninaa ja Hennaakin. Ystävätäyteinen ilta siis :). Hauska oli vaihtaa kuulumisia ja puhua pulputella, mutta kyllä kotiin silti aina on kiire :). Tuukka saapui eilen kotiin ja on se niin kiva veijari. Tänään olisi sitten ohjelmassa auton vaihto operaatio suoraan duunista. Kati oli ihana ja lähtee kuskiksi ja klo 14 startataan kohti Kuhmoisia ja käydään samalla katsomassa Aten äitiä ja siskoa perheineen. Hiippurat tietenkin kyydissä :). Me ensin Aten kanssa ajateltiin, että mennään kolmisin eli otetaan Tuukka mukaan...mutta kun Miniin laittaa 4 rengasta niin ei sinne enää kolmea ihmistä kyllä mahdu :D.
Illalla kun mä pääsen auton vaihdosta kotiin niin oon varannu kainalopaikan ;). Haluan olla ja rauhoittua. Huomenna sitten hyvässä seurassa grilliruokaa ja lonkeroa :) ! NAM!
Aina ei ole niin kovin helppoa. Atekin mainitsi, että olisi kiva joskus keskittyä olennaiseen ja se on kyllä totta. Aten tuki ja meijän vahvaksi kehittynyt suhde on kyllä ollut sellainen henkireikä, että ilman sitä olisin varmasti hermoparantolassa. Unohtamatta myös ystävien tärkeyttä, sukulaisia (niitä joista pidän ;) ) ja koiria tietenkin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin en voisi pyytää enempää elämääni. Rakastan sitä tällaisenaan ja jos jokin ei miellytä, mitä sitä turhaan hinkuttamaan? Ei voi olla kaikkia tai kaikkea varten mitenkään.
Viime viikon perjantaina me mölleiltiin meijän omissa kisoissa. Omat startit meni siinä kisajärjestelyiden ohessa ja ei voi kuin todeta että kyllä dream team on aina dream team :). Ilahdutti kovasti kun kaikkia nauratti ja hymyilytti, koiraharrastus tuntui siltä kuin sen kuuluukin. Oli hienoa päästä mukaan porukkaan viimeiseen kisaan ihan oikeisiin töihin, kun työmenojen takia on joutunut hoitamaan vain ennakko/jälkijärjestelyjä, vaikka ottaahan nekin toki aikansa ja työnsä. KIITOS KAIKILLE!
Nemon startti oli noh...paineistettu. Ei se vaan tykkää siitä ihmispaljoudesta ja kisapaineesta vaikka oli tuttu kenttäkin eikä mua jännittänyt yhtään. Se ei ole se sama Nemo kuin se on treeneissä/valmennuksissa/kotona...sanoin tuomarille heti että hylky otetaan koska käytän naksua hypyissä. Meno oli tahmeahkoa ja parista hypystä tuli ihan hölmösti ohi. Sylkkärit ja putken pimeät kulmat on omiaan Nemolle ja varsinkin pimeän kulman putkia oli paljon radalla. Menihän se niihin, mutta imu ja se normaali päättäväisyys ja varmuus uupui kokonaan. Osa tuli kehumaan että kauniisti ohjautui tuolle ja tuolle esteelle, mutta ei se silti ollut normaali Nemo. Palkkaa ja kannustusta annoin kauheasti ja radan jälkeen me juteltiin Nemon kanssa pitkään. Me ajateltiin yhessä, että jätetään viralliset kisat kokonaan pois mietintämyssystä. Mennään joskus jos mennään mutta ei oteta muuta tavoitetta kuin se, että yhdessä tekeminen on ihanaa ja se onkin. Se riittää meille ja mennään joskus jos mennään. Ei paineita eikä turhia vaatimisia. Harrastamisen tarkoitus kun on olla molemmille mielekästä.
Hiskin rata oli tyypillinen hoffihuumori pätkä :) !!! Virtaahan oli ja sitä oli vähän turhaksikin. Pelkäsin vähän putken pimeitä kulmia koska Hiski on ollut huono niihin irtoamaan ja sitten tuleekin jo liikaa lämpöä. Ei se ollut ollenkaan murheen aihe! Hiski teki sen saman mitä se tekee mulle oikeissakin kisoissakin aika ajoi. Vauhti kun kiihtyy niin paskat tule mihinkään ohjaukseen vaan korvat luimussa tykittää suoraan eteenpäin. Välillä se irtoaminen on niin takkuamista mutta tästä radasta sitä ei puuttunut..Jätin lähtöön, vastaanotin toiselle hypylle ja siitä 90 astetta ja putkeen. Nenästä nappasu putkelta koska siinä pakollinen puolenvaihto jotta tiesi missä mennään. Kaksi hyppyä, kolmas oli tarkoitus tehdä takaakiertona...joopa joo..käänsin omasta mielestäni hyvissä ajoin sen ponnistaessa toista hyppyä ja yritin vetää ylikorostetusti sitä takaakiertoon itseeni päin. Koko hoffi ei edes vilkaissut mun suuntaan vaan paahtoi kolmannenkin hypyn suoraan ja ampui sinne taakse putkeen sanoen vielä WUF mennessään. Pieni porsas siis. Voisiko tähän saada jonkun tasapainon kiitos :D ? Ensin ei irtoo mihkään, sitten irtoo liikaa. Noh, palautus hyllytetylle radalle, puomi josta otti molemmat kontaktit eikä himmaillut juuri lainkaan ja jäi napakasti. JEE! Takaakierto ja taas "pimeä" putki, meni tosi nätisti. Pari hyppyä ja kepit. Olisi varmaan hakenut ihan itse tai ainakin vahvasti näytti siltä, mutta menin tyhmäilemään ja herättelemään käskyllä ennen kun ite olin myöhässä. Hassu kömpelö aloitus siis kepeille mutta pujotteli näppärästi ja nopeastikin tollaiseksi mötikäksi :). Taas pimeä putki ja äkki ottamaan vastaan jotta saa hypylle pyöräytettyä. Ruma kuvio siitä tuli, mutta oikein meni. Ärsytti itse vaan. Sylkkäri puomille?! VAU! Irtosi hyvin eikä jäänyt kohnaamaan..taas molemmat kontaktit. Takaakierto, pimeä putki ja kolme hyppyä. Aika passeli tietyiltä osin , hyvä. Rapsuja, juoksutus, lyhyet tokotreenit ja autoon. Hienoa poikahan se on :).
Sunnuntaina oli sitten rallya Ertin kisoissa Kirkkonummella. Nismo jäi yhden pisteen päähän nousutuloksesta :(...eniten virhepisteitä tuli väärin suoritetuista kylteistä (3 kpl) jotka sitten katsoin myöhemmin videolta. Ensimmäisestä virheellisestä kyltistä minulla ei ole hajuakaan. En oikeasti tiedä mistä se virhe tuli? Kelailin ja kelailin mutta ei osu silmään. Toinen virhe tuli kohdassa "saksalainen täyskäännös" eli ohjaaja käntyy 180 astetta vasuriin kyltin edessä ja koira tulee selän takaa. Radalla näytti että se meni hienosti, mutta videolta katsottuna Nismo pyörähtää mun taakse, pyörähtää siellä kerran ja sitten tulee takaisin seuraamaan. Tästä -10 p. Viimeinen virhe tulikin sitten kyltiltä koira eteen,oikealta sivulle..Nismo tulee nätisti eteen, mutta kun se täytyisi oikealta kiertää sivulle, se ensin tulee askeleen minua päin, istuu uudelleen ja sen jälkeen vasta kiertää. Tästä -10 p eli väärin suoritettu kyltti. Onneksi tuli videoitua, tietää edes vähän mitä meni pieleen. Yksi piste lähti siitä, kun Nismo laittoi nenän maahan n.sekunniksi yksien kylttien välissä. Tuloksena siis 69/100. Videota kun katsoin monesti, itkin ja nauroin, hymyilin ja tunne oli muutenkin niin suuri. Nismo tulee koko radan niin iloisesti häntä heiluen, kontaktissa seuraten, oikein nauravaisella tirehtöörimarssillaan tepastaen. Siitä olen enemmän kuin onnellinen. Minun pieni Nismo :)
Hiskin rata...hmm...mä keskeytin kuudennen kyltin jälkeen koska koira oli ihan keitaalla. Ei meillä ollu siihen mennessä kuin 3 virhepistettä eli varmaan olisi nousutuloksen saanut jos oltaisiin loppuun menty, mutta ei sillä tekemisellä, en voinu antaa periksi sille ja antaa rötväillä. Aten mukana olo varmasti myös vaikutti, sekä vaan yksinekrtaisesti se, että se ei ole mun koira. Hiski koohkotti kaikkea muuta kuin tottista jonka se osaa kyllä. Keskitymme siis häiriötreeneihin enemmän :). Kiitokset Atelle taas mukana olosta ja videoinnista!
Rallyn jälkeen vedettiin vielä tokotreenit kotinurkilla, minä Hiskillä ja Nismolla ja Ate Hiskin kanssa. Toimihan se sitten..mrr! Nismon kanssa sitä täyskäännöstä reenattiin hulluna ja täytyy sanoa että onneksi videoitiin, koska mä oisin tyynenä vaan luullu että se osaa sen mutta tekeekin sen oudon lisäpyörähdyksen.
Nemo on leikkinyt hulluna Ninan pennun, Pomon kanssa. Jopa Nismo yllätti minut pari päivää sitten ja paini oikein iloisesti pennun kanssa?! Onkohan joku kopauttanut sitä halolla vai onko se tosiaan vanhentuessaan vähän tullut leppoisammaksi :) ? En voinut kuin järkyttyneenä katsoa miten se toohkasi menemään. Hassu. Kirppuset ovat myös tarhailleet hyvistä keleistä johtuen ja Nemo viikari päättää ihan itse koska tarhailu loppuu. Tulee aidan ali ja viipottelee katsomaan että mitäs te täällä pihalla puuhaatte. Takaisinhan se on komennettu, mutta pokassa on ollut pitelemistä kun se muina miehinä on sieltä viipotellut.
Maanantaina Nismo osallistui arkitottisryhmän möllitokoon. "Tuomarina" toimi Tuija Manninen ja meitä oli yhteensä 7 koirakkoa. Nismo sai 158,5 pojoa :) !!! Arvostelu toki oli möllimäinen mutta silti..paikallaanmakuu ja luoksepäästävyys 10 joista olen moemmista tuon koiran kanssa erityisen ylpeä. Hienosti pysyi ja pötkötteli rennosti eikä paineistettuna tai paniikinomaisena. Seuraamiset oli täysin alle meijän osaamistason. Nuuski ja pöhköili vaikka normaalisti tulee niin täpäkkänä. Ne jäi harmittamaan koska ollaan siinä paljon parempia. Liikkeestä maahanmeno. Käsiavulla meni ja jäi hyvin töröttämään. Liikkeestä seisominen, hyvin pysähty ja istui käskystä vasta. Luoksetulo oli nopea! Jää hyvin, lähtee kuin raketti ja tuli suoraan eteen, mutta seisomaan..höh. Istui käskystä toki. Estehyppy käsiavulla yli, nätisti jäi seisomaan ja odotti ihan paikallaan aina perusasentoon asti. Kentän ulkopuolella parit seuraamiset vielä ja palkkaluun kanssa autoon. GO MIMMU! Tainalle isot kiitokset tällaisen jutun järjestämisestä, kiitos tuomarille sekä sihteereille eli Atelle ja Ringalle sekä tietty kaikille muillekin kilpailijoille. Oli hauska juoda vielä kahveet ja käydä läpi suorituksia :) !
Tiistaina agitreenit. Hiski ei voinut tulla koska arasteli jotain niskassa/selässä/jalassa...nyt jo parantunut melkein kokonaan mutta ei ollut siis tiistaina hyppykunnossa. Nemo pääsi loistamaan ja saatiin Elinalta ihan hirmuisesti kehuja positiivisesta ohjauksesta, pienistä, rytmillisistä liikkeistä, yhteistyöstä...UPEETA! Treeninä kaksi lyhyttä muutaman esteen pätkää ja koska välimatkat oli pieniä niin pätkät oli meille tehtyjä :) ! Lähtöön jäämisessä oli ongelmia, mutta se olikin oikeastaan ainoa. Muutoin oli taas heiluvaa häntää ja kivaa. Keinulla otin tömäystä vähän vastaan koska Nemolla meinasi taas usko loppua sen laskeutumisessa mutta reippaasti tuli päähän asti. Putkelta veto/sylkkäri itseen ja takaaleikkaus hypylle. Se oli niin näppärä!!! Muutenkin ohjautui niin hienosti ja vähällä että oli ilo mennä. Toisella pätkällä hypyn taakse jos suora linja niin valahtaa helposti kauas kauas, mutta puolittaisella jaakotuksella siitäkin pästiin. Ihan pikkuriikkiset askeleet ja mun kropan kääntäminen riitti Nemolle tiistaina ja se teki hyvin. Se oli treenien jälkeen rapsutuksensa ja palkkansa ansainnut!
Eilen koirat viettivät lepopäivää treenaamisesta ja ulkoilivat sekä painivat jälleen sekä keskenään, että Pomon kanssa. Taisi siinä Stenfors osansa saada myös kaiken tuoksinnan keskellä. Mä piipahdin eilen Lohjalla Jaanalla Patun ja Hannan kera ja näin sitten vielä illalla Ninaa ja Hennaakin. Ystävätäyteinen ilta siis :). Hauska oli vaihtaa kuulumisia ja puhua pulputella, mutta kyllä kotiin silti aina on kiire :). Tuukka saapui eilen kotiin ja on se niin kiva veijari. Tänään olisi sitten ohjelmassa auton vaihto operaatio suoraan duunista. Kati oli ihana ja lähtee kuskiksi ja klo 14 startataan kohti Kuhmoisia ja käydään samalla katsomassa Aten äitiä ja siskoa perheineen. Hiippurat tietenkin kyydissä :). Me ensin Aten kanssa ajateltiin, että mennään kolmisin eli otetaan Tuukka mukaan...mutta kun Miniin laittaa 4 rengasta niin ei sinne enää kolmea ihmistä kyllä mahdu :D.
Illalla kun mä pääsen auton vaihdosta kotiin niin oon varannu kainalopaikan ;). Haluan olla ja rauhoittua. Huomenna sitten hyvässä seurassa grilliruokaa ja lonkeroa :) ! NAM!
17.6.2010
Liikkeelle MARS!
Tokoa Nismon kanssa. Samalla kuunteluoppilaana Aten AVO kurssilla. Oppimista myös pk treeneistä. Hauskaa kun on niin hirmuisen erilaisia koiria...toisilla moottoria on liiaksikin, toiset paineistuu herkästi, kolmannet toimivat päivästä riippuen. Kaunista yhteistyötä kaikilla, nauru oli herkässä :). Atellakin oli, se kun jaksaa aina kuuluttaa tiimin puolesta. Nemon rooli oli olla aidan toisella puolella paikallaanmakuun häiriönä, kukaan ei noussut vaikka pieni lemmukuvioinen kirppu juoksi kävyn perässä. Upeaa!
Liikkeellelähdöt oli Nismon ja mun aiheena. Nismollahan ei tässä asiassa ole ongelmaa, vaan ohjaajalla eli minulla. Sanon "seuraa" siinä vaiheessa kun olen jo ottanut ensimmäisen asekeleen. Koirahan jää väkisinkin hölmistyneenä paikalleen ja tulee myöhässä..Nismon ja mun askelmitan ero on vielä niin pirun suuri, että näyttää kuin se laahustaisi liikkeellelähdössä vaikka kuinka kaukana. Tarkuutta siis ohjaajalta ja johan sujui mallikkaasti. Turhaan lämpenikin liikaa ja huusi tehdessään..mrr..vähenemään päin onneksi tuo "yli"meneminen ja turhauma, kiihkeys on onneksi silti säilynyt. Aikamoista tirehtöörimarssia me vedettiin, kaunis Nismo :). Luoksetuloja, näppärästi jäi eteen ISTUMAAN, jee! Täyskäännökset vasemmalle, paremmin koko ajan..kiva huomata, että edistyy pikku jutuissa, niin tietää tehneensä oikein. Maahanmenoja erikseen, näppärästi jo vähän kauempaakin. Palkkana seuraamisesta kissanruokaa eteenpäin heitettynä, toimii Nismolle loistavasti, se kun ei tule eteen poikittamaan ;).
Tänään Nemo saa työpäivän harjoitella yksinoloa. Ilman minua ja Nismoa se kun on vähän hankalaa. Ei millään haluisi jäädä. Otin Nismon kainaloon ja Aten kyydillä bussille. Hyvin huomaa, että mun duuni + se, että nuo on ollu melkein joka paikassa mun mukana, vaikuttaa siihen miten ei kannata hätkähtää vähästä. Ihan täysi bussi ja kauhea meteli niin Nismo tyytyi menemään kerälle mun syliin ja oli siinä koko matkan edes vilkaisematta muihin. Sama liikenteessä.. ihmisiä,autoja,busseja,rekkoja,fillareita.. kauhea sesonki ja Nismo se vaan mennä porhalsi joukossa pätkääkään aristelematta mitään.
Iltasella pentukoulussa on valmistautuminen ensi viikon loppukokeeseen. Sitten alkaakin jo kesätauko kaikista koulutukista. Elokuussa taas jatketaan :). On aikaa keskittyä enemmän taas omiin koiriin, kotiin ja siihen tärkeimpään; Ateen ja poikiin :)
Liikkeellelähdöt oli Nismon ja mun aiheena. Nismollahan ei tässä asiassa ole ongelmaa, vaan ohjaajalla eli minulla. Sanon "seuraa" siinä vaiheessa kun olen jo ottanut ensimmäisen asekeleen. Koirahan jää väkisinkin hölmistyneenä paikalleen ja tulee myöhässä..Nismon ja mun askelmitan ero on vielä niin pirun suuri, että näyttää kuin se laahustaisi liikkeellelähdössä vaikka kuinka kaukana. Tarkuutta siis ohjaajalta ja johan sujui mallikkaasti. Turhaan lämpenikin liikaa ja huusi tehdessään..mrr..vähenemään päin onneksi tuo "yli"meneminen ja turhauma, kiihkeys on onneksi silti säilynyt. Aikamoista tirehtöörimarssia me vedettiin, kaunis Nismo :). Luoksetuloja, näppärästi jäi eteen ISTUMAAN, jee! Täyskäännökset vasemmalle, paremmin koko ajan..kiva huomata, että edistyy pikku jutuissa, niin tietää tehneensä oikein. Maahanmenoja erikseen, näppärästi jo vähän kauempaakin. Palkkana seuraamisesta kissanruokaa eteenpäin heitettynä, toimii Nismolle loistavasti, se kun ei tule eteen poikittamaan ;).
Tänään Nemo saa työpäivän harjoitella yksinoloa. Ilman minua ja Nismoa se kun on vähän hankalaa. Ei millään haluisi jäädä. Otin Nismon kainaloon ja Aten kyydillä bussille. Hyvin huomaa, että mun duuni + se, että nuo on ollu melkein joka paikassa mun mukana, vaikuttaa siihen miten ei kannata hätkähtää vähästä. Ihan täysi bussi ja kauhea meteli niin Nismo tyytyi menemään kerälle mun syliin ja oli siinä koko matkan edes vilkaisematta muihin. Sama liikenteessä.. ihmisiä,autoja,busseja,rekkoja,fillareita.. kauhea sesonki ja Nismo se vaan mennä porhalsi joukossa pätkääkään aristelematta mitään.
Iltasella pentukoulussa on valmistautuminen ensi viikon loppukokeeseen. Sitten alkaakin jo kesätauko kaikista koulutukista. Elokuussa taas jatketaan :). On aikaa keskittyä enemmän taas omiin koiriin, kotiin ja siihen tärkeimpään; Ateen ja poikiin :)
16.6.2010
Loistavat treenit :)
Aina on parannettavaa, mutta yleisfiilis eilisestä oli että JES! Alkuun ennen kentälle menoa mulla oli fiilis, että omistan kaksi vasenta jalkaa, tuli suht hoppuinen lähtö Pian kyytiin, kamat hätäisesti liivin sataan eri taskuun...sopimus Aten kanssa että tuo Hiskin myöhäisempään ryhmään..sitten tietysti yhteinen ruokailu ja kahvihetki, niitä ilman EI VOI kotoota lähteä töiden jälkeen :).
Nismo ja Nemo olivat molemmat mulla kyydissä, lämmittelylenkki ja Nismo saikin jäädä autoon tottumaan taas hälinään, koiriin ja ihmisiin. Pari kertaa kävin sanomassa ettei haukuta, muutoin oli ihan coolisti hiljaa ja katseli menoa :). JEE!
Pikkuinen Nemo oli suhteellisen vilkkaalla tuulella ja virettä nosti vielä Ninan pikkuruinen "karhulapsi" Pomo. Pomo on Nemoa jo hieman isompi, täysin musta mitteli tai klein..en tiedä kumpi kun eikös ne koon mukaan päätetä kuten toy/kääpiövilliksetkin vähän kasvaneempana? Äh, en tiiä. Hauska vekkuli kuitenkin, pikkuisen turhan röyhistelevä kakara ;). Koppavasti se tulla paahtaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Aiheena välistävedot (5kpl), jotka päättivät radan..alkuun kahdella tapaa kahta hyppyä. Jättäen + jaakotus TAI lentävä lähtö + whisky (ei hajuakaan kirjoitetaanko noin), puomi, hyppy suoraan edessä, kääntö kepeille, mutkaputkeen puomin alle josta toiseen mutkaputkeen. Kaikki neljä putken suuta vierekkäin. Sieltä hypylle jonka jälkeen toiselta yli niisto-persjättö yhdistelmällä, A ja välistävedoille. Mä olin Nemoon yhtä kaarretta lukuunottamatta helvetin tyytyväinen. Se tulee hyvin kaikenmaailman kiemuroihin ja tekee niitä mielellään. Pahoja ovat vain sellaiset joihin otan edestä vastaan (yritän välttää) sekä pitkät estevälit on meille huonoja..pikkuiset jalat kun on. Lähinnä kyllä koiralla, koska itseltä löytyy kuitenkin koon 40 kavio, tai pulkka lähinnä. Whisky meni yllättävän kauniisti ja se teki hypyn jälkeisen kaarroksen yllättävän pieneksi. Nemolla on tapana tällaisissa valahtaa kauas vaikka kropalla on mahis kääntyä todella tiukasti. Tarkkana saa olla. Ekalla kerralla kontaktivirhe puomin alastulolle?! Hups. Eikun takaisin, uudestaan kaunis whisky, jopa minulta ja puomi ok. Hypyltä kääntyi näppärästi kepeille, mutta pujotteluvarmuus on mitä on..pari virhettä, lähinnä mun rytmityksessä, mutta yllättävn ok. Kiinniotto "syliin" ja päästö putkeen. Vastaan ja sylkkärillä toiseen putkeen. Voi että kun se meni ihan tajuttoman nätisti. Päättäväisenä pikkuisena kaahotti putkeen. Sitten tylsän pitkä esteväli, jouduin odotella vähän ja rytmitys meni pieleen. Vähän sekoilua niisto-persjättö kohdassa mutta Nemo tuli oikein. A:lle jopa nyt, kiitos meijän treenaamisen, vähän irtosi enkä joutunut varmistella. Välistävedoissa mä askelsin ylimääräistä, mutta Nemo tuli hienosti, lähti hyvin ja palautui pienellä kaarroksella. Toistona sitten munkin jaloille ok. Naksuttelin hypyillä ja mietin josko sitä voisi alkaa vähennellä ja vaihtaa taas pikkuhiljaa sanalliseen kiitokseen. Hyppyvarmuus on kasvanut ihan mielettömästi. Varmuus on vaikuttanut myös meidän tiimityöskentelyyn kovasti. Toisella puolen kenttää viidellä hypyllä sitten valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä. Valsseihin ja persjättöihin en itse ollut tyytyväinen vaikka Nemo oikein tulikin, mutta takaaleikkauksista tykkäsin sitten kovasti. Rytmitys meni nappiin ja tämä on ollut meille vaikea. Nemo kurvaili upeasti, pienillä jatkokaarroksilla ja meillä meni liikkeet yksiin. JIHUU! Palkkana meillä oli tänään lettuja, kissanruokaa, maksaa ja käpy :) ! Oli hauskaa heitellä sille käpyä kun toinen näytti niin nauravaiselta :).
Hiskin kanssa meno aluksi vähän arvelutti...hetki on mennyt kun ollaan pidempää rataa tehty, ollaan keskitytty tekniikkaan ja hakuisuuteen enempi kun ollaan itekseen treenattu..nyt oli nollatreenit sitten Marjun opissa. IIKS! Hoffissa oli virtaa, olin juoksuttanut sen lämpöiseksi, ehkä liiankin...pienet leikit ja repimiset ja lähtöön jättö. Se karkasi lähdöstä?!?! Outoa, ei se sieltä tule pois..kertapalautus riitti ja ei varastellut edes pienellä härnäämiselläkään. HYVÄ! Alku muuri, pituus, puomi..Otin vastaan puomille, hidasti ja tiukille meni kontakti. Alastulon kontakti oli hyvä, tuli kohtuu vauhdilla eikä kauheasti hiipinut loppua. Siitä hyppy, vippaus hypylle ja putkeen. Vitsit miten pienessä tilassa kääntyi! Marjukin antoi tästä hyvää palautetta ja ollaan me kyllä pyörityksellä tehty töitäkin sen kääntymisen eteen. Putkeen meni loistavasti ja mä sitten jäinkin siihen jotain haaveilemaan tuloksena typerä, myöhästynyt ja ääliömäinen meno keinulle. Väärä käsky minulta ja juoksi yli keinusta..mitään ei käynyt eikä koira ollut moksiskaan. Toisto ihan oikealla käskyllä niin meni hyvin päähän ja pysähtyi käskystä kuin seinään. Seuraavana pöytä, jota en muista Hiskille edes koskaan näyttäneeni. Taas tuli todistettua, miten paljon etua on siitä, että opettaa käskyjä, miten paljon etua on tokosta lajiin kuin lajiin. Käytin samaa pysäytyskäskyä kuin Atella on tokossa seisomisessa ja siihen jäi kuin nakutettu :)! Sain hyvän kulman kepeille ja sisäänmeno oli jees. Pujottelu Hiskille nopea, melkein wau meitille :) ! Pimeä putkikulma, juu ei irtoa...tehtiin siihen sitten pakkovalssi ja hyvin meni. Loppusuora kolme hyppyä, suora putki, hyppy. Kyllä sai juosta vaikka vähän etumatkaa sainkin. Jalat ovatkin tänään vähän hellänä niistä toistoista ja juoksemisesta, koska tosissaan sai paahtaa täysiä ja vielä vähän päälle. HUH! Aivan loistavat treenit ja kolme kertaa mentiin täysi rata. Erityisesti kontaktit, käännökset ja kepit oli sellaisia mistä hymy oli herkässä.
Perjantaina pukkaa oman seuran epiksiä ja sinne siis kisaamaan + töihin. Atekin tulee! Hauskaa kun kerkiää! Tänään on toko/pk pvä eli minä ja kirput päästään kuunteluoppilaiksi ja Nismo tekee pikkuiset tottikset siinä parkkiksella samalla. Liikkellelähtöjä ja täyskäänöksiä. Se olisi tarkoitus ainakin. Torstaina kouluttamista ja EHKÄ pikatreenit niiden jälkeen. Nismo voisi tehdä agia, Nemo tokoa, vähän vaihtelua niillekin :). Lauantai näyttää tyhjältä toistaiseksi, mutta eiköhän me Aten kanssa siihen jotain keksitä ;).
Pläänejä on kovasti suuntaan ja toiseen ja ajatuksia hautoo hirmuista kyytiä! Vahva tahto tuo ne läpi ennemmin tai myöhemmin :)
Nismo ja Nemo olivat molemmat mulla kyydissä, lämmittelylenkki ja Nismo saikin jäädä autoon tottumaan taas hälinään, koiriin ja ihmisiin. Pari kertaa kävin sanomassa ettei haukuta, muutoin oli ihan coolisti hiljaa ja katseli menoa :). JEE!
Pikkuinen Nemo oli suhteellisen vilkkaalla tuulella ja virettä nosti vielä Ninan pikkuruinen "karhulapsi" Pomo. Pomo on Nemoa jo hieman isompi, täysin musta mitteli tai klein..en tiedä kumpi kun eikös ne koon mukaan päätetä kuten toy/kääpiövilliksetkin vähän kasvaneempana? Äh, en tiiä. Hauska vekkuli kuitenkin, pikkuisen turhan röyhistelevä kakara ;). Koppavasti se tulla paahtaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Aiheena välistävedot (5kpl), jotka päättivät radan..alkuun kahdella tapaa kahta hyppyä. Jättäen + jaakotus TAI lentävä lähtö + whisky (ei hajuakaan kirjoitetaanko noin), puomi, hyppy suoraan edessä, kääntö kepeille, mutkaputkeen puomin alle josta toiseen mutkaputkeen. Kaikki neljä putken suuta vierekkäin. Sieltä hypylle jonka jälkeen toiselta yli niisto-persjättö yhdistelmällä, A ja välistävedoille. Mä olin Nemoon yhtä kaarretta lukuunottamatta helvetin tyytyväinen. Se tulee hyvin kaikenmaailman kiemuroihin ja tekee niitä mielellään. Pahoja ovat vain sellaiset joihin otan edestä vastaan (yritän välttää) sekä pitkät estevälit on meille huonoja..pikkuiset jalat kun on. Lähinnä kyllä koiralla, koska itseltä löytyy kuitenkin koon 40 kavio, tai pulkka lähinnä. Whisky meni yllättävän kauniisti ja se teki hypyn jälkeisen kaarroksen yllättävän pieneksi. Nemolla on tapana tällaisissa valahtaa kauas vaikka kropalla on mahis kääntyä todella tiukasti. Tarkkana saa olla. Ekalla kerralla kontaktivirhe puomin alastulolle?! Hups. Eikun takaisin, uudestaan kaunis whisky, jopa minulta ja puomi ok. Hypyltä kääntyi näppärästi kepeille, mutta pujotteluvarmuus on mitä on..pari virhettä, lähinnä mun rytmityksessä, mutta yllättävn ok. Kiinniotto "syliin" ja päästö putkeen. Vastaan ja sylkkärillä toiseen putkeen. Voi että kun se meni ihan tajuttoman nätisti. Päättäväisenä pikkuisena kaahotti putkeen. Sitten tylsän pitkä esteväli, jouduin odotella vähän ja rytmitys meni pieleen. Vähän sekoilua niisto-persjättö kohdassa mutta Nemo tuli oikein. A:lle jopa nyt, kiitos meijän treenaamisen, vähän irtosi enkä joutunut varmistella. Välistävedoissa mä askelsin ylimääräistä, mutta Nemo tuli hienosti, lähti hyvin ja palautui pienellä kaarroksella. Toistona sitten munkin jaloille ok. Naksuttelin hypyillä ja mietin josko sitä voisi alkaa vähennellä ja vaihtaa taas pikkuhiljaa sanalliseen kiitokseen. Hyppyvarmuus on kasvanut ihan mielettömästi. Varmuus on vaikuttanut myös meidän tiimityöskentelyyn kovasti. Toisella puolen kenttää viidellä hypyllä sitten valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä. Valsseihin ja persjättöihin en itse ollut tyytyväinen vaikka Nemo oikein tulikin, mutta takaaleikkauksista tykkäsin sitten kovasti. Rytmitys meni nappiin ja tämä on ollut meille vaikea. Nemo kurvaili upeasti, pienillä jatkokaarroksilla ja meillä meni liikkeet yksiin. JIHUU! Palkkana meillä oli tänään lettuja, kissanruokaa, maksaa ja käpy :) ! Oli hauskaa heitellä sille käpyä kun toinen näytti niin nauravaiselta :).
Hiskin kanssa meno aluksi vähän arvelutti...hetki on mennyt kun ollaan pidempää rataa tehty, ollaan keskitytty tekniikkaan ja hakuisuuteen enempi kun ollaan itekseen treenattu..nyt oli nollatreenit sitten Marjun opissa. IIKS! Hoffissa oli virtaa, olin juoksuttanut sen lämpöiseksi, ehkä liiankin...pienet leikit ja repimiset ja lähtöön jättö. Se karkasi lähdöstä?!?! Outoa, ei se sieltä tule pois..kertapalautus riitti ja ei varastellut edes pienellä härnäämiselläkään. HYVÄ! Alku muuri, pituus, puomi..Otin vastaan puomille, hidasti ja tiukille meni kontakti. Alastulon kontakti oli hyvä, tuli kohtuu vauhdilla eikä kauheasti hiipinut loppua. Siitä hyppy, vippaus hypylle ja putkeen. Vitsit miten pienessä tilassa kääntyi! Marjukin antoi tästä hyvää palautetta ja ollaan me kyllä pyörityksellä tehty töitäkin sen kääntymisen eteen. Putkeen meni loistavasti ja mä sitten jäinkin siihen jotain haaveilemaan tuloksena typerä, myöhästynyt ja ääliömäinen meno keinulle. Väärä käsky minulta ja juoksi yli keinusta..mitään ei käynyt eikä koira ollut moksiskaan. Toisto ihan oikealla käskyllä niin meni hyvin päähän ja pysähtyi käskystä kuin seinään. Seuraavana pöytä, jota en muista Hiskille edes koskaan näyttäneeni. Taas tuli todistettua, miten paljon etua on siitä, että opettaa käskyjä, miten paljon etua on tokosta lajiin kuin lajiin. Käytin samaa pysäytyskäskyä kuin Atella on tokossa seisomisessa ja siihen jäi kuin nakutettu :)! Sain hyvän kulman kepeille ja sisäänmeno oli jees. Pujottelu Hiskille nopea, melkein wau meitille :) ! Pimeä putkikulma, juu ei irtoa...tehtiin siihen sitten pakkovalssi ja hyvin meni. Loppusuora kolme hyppyä, suora putki, hyppy. Kyllä sai juosta vaikka vähän etumatkaa sainkin. Jalat ovatkin tänään vähän hellänä niistä toistoista ja juoksemisesta, koska tosissaan sai paahtaa täysiä ja vielä vähän päälle. HUH! Aivan loistavat treenit ja kolme kertaa mentiin täysi rata. Erityisesti kontaktit, käännökset ja kepit oli sellaisia mistä hymy oli herkässä.
Perjantaina pukkaa oman seuran epiksiä ja sinne siis kisaamaan + töihin. Atekin tulee! Hauskaa kun kerkiää! Tänään on toko/pk pvä eli minä ja kirput päästään kuunteluoppilaiksi ja Nismo tekee pikkuiset tottikset siinä parkkiksella samalla. Liikkellelähtöjä ja täyskäänöksiä. Se olisi tarkoitus ainakin. Torstaina kouluttamista ja EHKÄ pikatreenit niiden jälkeen. Nismo voisi tehdä agia, Nemo tokoa, vähän vaihtelua niillekin :). Lauantai näyttää tyhjältä toistaiseksi, mutta eiköhän me Aten kanssa siihen jotain keksitä ;).
Pläänejä on kovasti suuntaan ja toiseen ja ajatuksia hautoo hirmuista kyytiä! Vahva tahto tuo ne läpi ennemmin tai myöhemmin :)
14.6.2010
Mätsärit 13.6
Huhhuh mikä vkonloppu. Työreissu on onneksi takana ja koti-ikävä oli kyllä melkoinen! Itkua alkoi pukkaamaan silmään muustakin kuin lentopelosta kun kone laskeutui eilen iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Enhän ollut poissa kuin pari päivää ja toimiihan puhelimet, mutta silti. Äkkiä Katin kyydillä (KIITOS) kotiin tuliaiskassien kera. Laukkukin jäi sinne ja työkaverit toivat sen perässä. En todella malttanut jäädä sitä enää odottamaan! Kaikki mun rakkaat miehet olivat pihalla mua vastassa ja kun loikkasin ulos autosta, tuntui niin hirveän hyvältä olla kotona. Vielä paremmalta tuntui se, että minua oli selkeästi ikävöity. Ehtisin näkemään poikiakin paikaiseen ennen kuin lähtivät äidilleen ja annettua tuliaiset. Halisivat kovasti ja olivat innoissaan. Kirput meinasivat seota pikkuisiin kinttuihinsa ja vinkuivat hännät viuhtoen, Hiski lauloi tarhassa ja jopa Stenfors tuli puskemaan. Atesta puhumattakaan...rakastan lujaa enkä koskaan päästä irti. Meijän ihana koti ja perhe ja elämä.
Mä olisin kyllä voinut reissun jälkeen pitää pari pvää lomaa...mutta arkihan puski heti työn merkeissä vastaan. Blaah. Kesälomaan (ja TERVIKSEEN!) on "enää" 5 viikkoa! Ate ja Tuukka olivat reippaileet meijän loma-asunnonkin jo yläpihalla valmiiksi ja mä toin siihen Tanskasta lipunkin :).
Nina oli kiltti ja jaksoi mahansa kanssa käydä näyttämässä Nismon meijän omissa mätsäreissä eilen sunnuntaina. Nea (5 v)oli saanut näyttää Nemon, mutta sen esiintymisestä ei ollut kyllä tullut mitään. Nemoa oli pelottanut olla Nean kanssa ja minun sekä Nismon puuttuminen oli syönyt pienestä reippaasta koirasta kaiken rohkeuden. Hyvää harjoitusta kuitenkin ja jatkossakin voisi katsella mätsäreitä sillä silmällä, vaikka en näyttelyihin kirppujen kanssa todennäköisesti menekään koskaan. Nismo oli ollut reippaampi kuin uskoinkaan, vaikka rähinääkin toisille koirille oli ollut ilmassa..pelkäsin ettei Ninan auktoriteetti riitä pitämään sitä ollenkaan nuhteessa mutta hienosti oli pääpiirteittäin mennyt. Nismo oli loppujenlopuksi luokassaan SINISTEN neljäs ja sai pokaalin sekä hurjan suuren ruusukkeen, unohtamatta nameja ja lelua! Hienoa! Kommentteja oli tullut esimerkiksi etuliikkeistä, joita on mahdoton arvostella koska Nismo seuraa kontaktissa esitettäessä ja näin ollen näyttää siltä, että kauhoo. Jep, totta. Olen silti ylpeä pienestä Nismolaisesta joka on ylittänyt lähinnä itsensä ja reippaasti esiintynyt kehässä jonkun muun kuin minun kanssa! KIITOKSET NINALLE JA NEALLE!
Sunnuntaina olisi tosiaan rallytoko kisat ja molemmat mahtuivatkin kisoihin peruutuksien vuoksi! JEE! Tulisipa aikataulu pian niin saisi aloittaa järkkäilyn...jännityskin hiipii vähitellen..meneeköhän se koskaan ohi? Siis kisajännitys? Perjantaina pukkaa myös meijän seuran epiksiä agilityn merkeissä, jospa veisi Nemon ja Hiskin sinne kumpaankin luokkaan, saisi hyvää treeniä!
Oon vaan yhtä hymyä. Tuntuu niin kovin hyvältä kaikki :)
Mä olisin kyllä voinut reissun jälkeen pitää pari pvää lomaa...mutta arkihan puski heti työn merkeissä vastaan. Blaah. Kesälomaan (ja TERVIKSEEN!) on "enää" 5 viikkoa! Ate ja Tuukka olivat reippaileet meijän loma-asunnonkin jo yläpihalla valmiiksi ja mä toin siihen Tanskasta lipunkin :).
Nina oli kiltti ja jaksoi mahansa kanssa käydä näyttämässä Nismon meijän omissa mätsäreissä eilen sunnuntaina. Nea (5 v)oli saanut näyttää Nemon, mutta sen esiintymisestä ei ollut kyllä tullut mitään. Nemoa oli pelottanut olla Nean kanssa ja minun sekä Nismon puuttuminen oli syönyt pienestä reippaasta koirasta kaiken rohkeuden. Hyvää harjoitusta kuitenkin ja jatkossakin voisi katsella mätsäreitä sillä silmällä, vaikka en näyttelyihin kirppujen kanssa todennäköisesti menekään koskaan. Nismo oli ollut reippaampi kuin uskoinkaan, vaikka rähinääkin toisille koirille oli ollut ilmassa..pelkäsin ettei Ninan auktoriteetti riitä pitämään sitä ollenkaan nuhteessa mutta hienosti oli pääpiirteittäin mennyt. Nismo oli loppujenlopuksi luokassaan SINISTEN neljäs ja sai pokaalin sekä hurjan suuren ruusukkeen, unohtamatta nameja ja lelua! Hienoa! Kommentteja oli tullut esimerkiksi etuliikkeistä, joita on mahdoton arvostella koska Nismo seuraa kontaktissa esitettäessä ja näin ollen näyttää siltä, että kauhoo. Jep, totta. Olen silti ylpeä pienestä Nismolaisesta joka on ylittänyt lähinnä itsensä ja reippaasti esiintynyt kehässä jonkun muun kuin minun kanssa! KIITOKSET NINALLE JA NEALLE!
Sunnuntaina olisi tosiaan rallytoko kisat ja molemmat mahtuivatkin kisoihin peruutuksien vuoksi! JEE! Tulisipa aikataulu pian niin saisi aloittaa järkkäilyn...jännityskin hiipii vähitellen..meneeköhän se koskaan ohi? Siis kisajännitys? Perjantaina pukkaa myös meijän seuran epiksiä agilityn merkeissä, jospa veisi Nemon ja Hiskin sinne kumpaankin luokkaan, saisi hyvää treeniä!
Oon vaan yhtä hymyä. Tuntuu niin kovin hyvältä kaikki :)
10.6.2010
Jäähän se...
Voi että...joskus se tosiaan on niin pienestä kiinni. Jos pysähtyisi ja miettisi, että mitä käskyä sitä kotona käyttää arkijuttuihin niin helpommalla pääsisi. Mä tyhmänä oon hakannut päätä seinään Nismon kanssa liikkeestä seisomisen suhteen ja siihenhän läytyi se kotona pihalla käytetty, viikonloppuna hyväksi havaittu "odota". Siihen jää melkoisen varmasti häntä heiluen seisomaan käsiapua hieman kylläkin käyttäen ja malttaa jopa pysyä vaikka palaan viereen tai kierrän takaa. JEE! Liikkeestä maahanmeno..voi kun eilen oli surkeita suorituksia :(..tyhmänä nami kädessä yritin jättää, no eihän se malttanut..pari onnistunutta toistoa joo TODELLA vahvalla avulla, mutta enemmän epäonnistumisia mistä ei sitten voi palkata..blaah. Luoksetulot taasen onnistuivat kivasti! Nyt ei jäänyt seisomaan, mennyt maahan tai tehnyt muutakaan outoa vaan jää hyvin, tulee todella ripeästi loppuun asti ja jäi eilen eteen istumaankin :) . Palkkasin eteen ja vapautin siitä. Hassu se on...häntä heiluu koko ajan! Ilmekin näyttää siltä että sitä oikein naurattaa! Seuraamisissa alkuun vähän jätätti, mutta muisti homman kun vähän vaadin. Juostessa hyvä, samoin hitaassa. Perusasennot oli eilen nopeampia kuin yleensä ja käännökset oikeallekin alkavat sujua aika heittäen, vasemmalle parempi kuitenkin. Kivaa on tehdä sen kanssa ja se haluaa olla ja tehdä.
Nemo oli toki mukana, mutta eilen keskityin vain Nismoon. Nemo sai keskittyä ulkoiluun, toisten koirien ihmettelyyn, lenkkeilyyn ja kerjäämään paikallisen huoltoaseman terassilla mun paninista jämiä. :)
Sunnuntaina on tosiaan meijän kerhon mätsärit. Ate menee tuomaroimaan kahteen eri luokkaan ja Nina vie kirppuset kehään. Kirppujen kehässä Ate ei kuitenkaan ole ;). Katsotaan miten ne sillä meneepi, toivottavasti esiintyvät kauniisti. Tutkia ainakin antavat kun mä niitä joka ilta kääntelen punkkitarkastuksen merkeissä ja samalla katson hampaita, kynsiä jne ettei unohdu. Harmittaa kovasti etten itse pääse.
Pitäkää vaan hölmönä, mutta kirjoitin Atelle kirjeen kun joudun sinne reissuun. Musta oli tärkeää kertoa, miten paljon se merkitsee ja miten kovasti odotan paluuta kotiin. 59 tuntia erossa...kauhean pitkä aika. Ensi yönä se lähtö sitten on :(. Onneksi Kati tarjoutui viemään kentälle!
Nemo oli toki mukana, mutta eilen keskityin vain Nismoon. Nemo sai keskittyä ulkoiluun, toisten koirien ihmettelyyn, lenkkeilyyn ja kerjäämään paikallisen huoltoaseman terassilla mun paninista jämiä. :)
Sunnuntaina on tosiaan meijän kerhon mätsärit. Ate menee tuomaroimaan kahteen eri luokkaan ja Nina vie kirppuset kehään. Kirppujen kehässä Ate ei kuitenkaan ole ;). Katsotaan miten ne sillä meneepi, toivottavasti esiintyvät kauniisti. Tutkia ainakin antavat kun mä niitä joka ilta kääntelen punkkitarkastuksen merkeissä ja samalla katson hampaita, kynsiä jne ettei unohdu. Harmittaa kovasti etten itse pääse.
Pitäkää vaan hölmönä, mutta kirjoitin Atelle kirjeen kun joudun sinne reissuun. Musta oli tärkeää kertoa, miten paljon se merkitsee ja miten kovasti odotan paluuta kotiin. 59 tuntia erossa...kauhean pitkä aika. Ensi yönä se lähtö sitten on :(. Onneksi Kati tarjoutui viemään kentälle!
9.6.2010
Käskytöntä agilitya
Autoton elämä on kamalaa. Inhoan busseja ja lähinnä sitä, että en yksinkertaisesti pääse mihinkään vaivaamatta ketään. Noh, ehkä saan jo loppukuusta taas ajella. Toisaalta on tässä hyviäkin puolia..tulee liikuttua enemmän kävellen ja aamuisin on kiva taittaa alkumatka Aten kanssa :) !
Eilen mä en sitten huomannut ajan kulua ollenkaan tullessani kotiin ja tajusin 17.30 että klo 18.00 alkaa treenit ja sinne pitäisi kävellen ehtiä. Äkkiä kamat niskaan ja puolijuoksua kentälle hiippiksien kanssa. Tulihan kunnolla lämmiteltyä, ehkä jopa liikaakin kun aurinko porotti aika lailla. Aika kova kunto noilla pikkuisilla on..kielet kyllä roikkui juostessa, mutta paahtoivat silti tomerana edellä koko matkan :).
Harmitti kovasti kun Hiski ei päässyt :( . Se oksensi edellisenä yönä ja voi jotenkin muutenkin huonosti, valvotti ja oli levoton huonosta olosta johtuen, joten ei sitten raaskittu sitä viedä kuumaan treenaamaan huono olon jälkeen. Nyt se on jo ihan normaali uuno itsensä :) ! Tosiaan Nemon kanssa eilen Elinan opissa ja aiheena vartalo-ohjaus. Mieluusti hiljaa tai vaan kannustaen kevyesti, mutta ei esteiden nimiä käyttäen..käskyt siis pois. Olipa todella erikoista huomata miten kovasti Nemolle onkaan merkitystä mun asennosta ja paikasta. Herkkähän se on aina ollut mutta noin paljon! 20 cm ero mun kohdassa oli sille liikaa ja tuli hypystä ohi..oikean paikan hakeminen vei hetken ja johan sujui. Renkaalle päästin vähän eteen (vaikeaa tuolla pienellä) ja käytettiin sivuissa rimoja pystyssä että hakisi itsenäisesti oikeaa. Hienosti meni! Sylkkäri kahdelle hypylle ja siitä eteen putkeen oli Nemolle aivan loistava! Kepeillä sitten kannustin ja se pujotteli ihan näppärästi! Katsoo suoraan eteen, mutta sitä rytmitystä se vaatii kepeille kovasti. Tukea tukea ja tukea...itsenäisesti harjoiteltiin kolmen esteen "ympärssä" takaakiertoa ilman hyppäämistä eli ohjaaja juoksi sisärataa ympyrää ja koira ns ulkorataa. Nemolla oli ihan pikkuisia vaikeuksia tätä hoksata, kun ainahan siitä on hypätty ja tomerasti tuli korvat takana yli eikä millään meinannut onnistua. Kaiken kaikkiaan se oli taasen hauska kirppunen, niin vaivaton ja kiva opettaja. Mulla on aikaa miettiä ja osata ja Nemolla hirmuisen kivaa. Nismo tosiaan pääsi mukaan ja ikäväkseni ei pystynyt olemaan kiinni aidan ulkopulella. Lähettyvillä olevat vieraat koirat ja agilityn huuma oli liikaa pienelle Nismolle. Kati tuli ja pelasti, lainattiin sen auton häkkiä. Hassua, oliko sitten tekijöitä niin paljon vai miten, koska muutoin kestää kyllä olla kiinni yksinkin ja toisten koirien kanssa?! Ei muuten, mutta BH:ta varten tarvii sitten sekin ottaa tehotreeniin.
Oon pattitilanteessa. 20.6 rallytokokisoihin on 1 paikka tullut peruutuksena ja tietysti otin sen vastaan...MUTTA kumman ilmotan? Nismon vai Hiskin..molemmissa on puolensa ja puolensa...iiks kun en tiedä. Elokuussa on Vantaalla kisat, sinne ilmosin molemmat ja siinä lähettyvillä sitten SM kisat ja ajattelin pokkana vaan osallistua, meni miten meni :) ! Ellei sitten olla jo AVOssa jomman kumman kanssa...ja jos se jompi kumpi on Nismo niin siinä on sille pari ihan uutta asiaa..hmm..
Katselin eilen muuten Nemon legoja ja ikäväkseni huomasin, että niihin on taas kertynyt hammaskiveä :(. Nappulat raksuttavat kuivana, luita syövät, keppejä syövät jne jne ja silti vaan tulee..höh. Otan plague offin testiin josko se jeesaisi..en ala nukuttamaan hammaskiven takia noita ellei ole ihan pakko.
Tänään toko/pk päivä. Nismo saa tulla parkkikselle treenaamaan jääviä liikkeitä ja luoksetuloa...jos jollain on aikaa, otan paikallaanmakuun lyhyellä välimatkalla niin, että toinen koira kutsutaan vierestä luokse. Katotaan kuin meitin käypi :)
..pakollinen työmatka lähenee..pe "aamuna" klo 03.00 herätys ja Tanskaan..paluu sunnuntaina..haluan jäädä kotiin mun miesten ja koirien luo.
Eilen mä en sitten huomannut ajan kulua ollenkaan tullessani kotiin ja tajusin 17.30 että klo 18.00 alkaa treenit ja sinne pitäisi kävellen ehtiä. Äkkiä kamat niskaan ja puolijuoksua kentälle hiippiksien kanssa. Tulihan kunnolla lämmiteltyä, ehkä jopa liikaakin kun aurinko porotti aika lailla. Aika kova kunto noilla pikkuisilla on..kielet kyllä roikkui juostessa, mutta paahtoivat silti tomerana edellä koko matkan :).
Harmitti kovasti kun Hiski ei päässyt :( . Se oksensi edellisenä yönä ja voi jotenkin muutenkin huonosti, valvotti ja oli levoton huonosta olosta johtuen, joten ei sitten raaskittu sitä viedä kuumaan treenaamaan huono olon jälkeen. Nyt se on jo ihan normaali uuno itsensä :) ! Tosiaan Nemon kanssa eilen Elinan opissa ja aiheena vartalo-ohjaus. Mieluusti hiljaa tai vaan kannustaen kevyesti, mutta ei esteiden nimiä käyttäen..käskyt siis pois. Olipa todella erikoista huomata miten kovasti Nemolle onkaan merkitystä mun asennosta ja paikasta. Herkkähän se on aina ollut mutta noin paljon! 20 cm ero mun kohdassa oli sille liikaa ja tuli hypystä ohi..oikean paikan hakeminen vei hetken ja johan sujui. Renkaalle päästin vähän eteen (vaikeaa tuolla pienellä) ja käytettiin sivuissa rimoja pystyssä että hakisi itsenäisesti oikeaa. Hienosti meni! Sylkkäri kahdelle hypylle ja siitä eteen putkeen oli Nemolle aivan loistava! Kepeillä sitten kannustin ja se pujotteli ihan näppärästi! Katsoo suoraan eteen, mutta sitä rytmitystä se vaatii kepeille kovasti. Tukea tukea ja tukea...itsenäisesti harjoiteltiin kolmen esteen "ympärssä" takaakiertoa ilman hyppäämistä eli ohjaaja juoksi sisärataa ympyrää ja koira ns ulkorataa. Nemolla oli ihan pikkuisia vaikeuksia tätä hoksata, kun ainahan siitä on hypätty ja tomerasti tuli korvat takana yli eikä millään meinannut onnistua. Kaiken kaikkiaan se oli taasen hauska kirppunen, niin vaivaton ja kiva opettaja. Mulla on aikaa miettiä ja osata ja Nemolla hirmuisen kivaa. Nismo tosiaan pääsi mukaan ja ikäväkseni ei pystynyt olemaan kiinni aidan ulkopulella. Lähettyvillä olevat vieraat koirat ja agilityn huuma oli liikaa pienelle Nismolle. Kati tuli ja pelasti, lainattiin sen auton häkkiä. Hassua, oliko sitten tekijöitä niin paljon vai miten, koska muutoin kestää kyllä olla kiinni yksinkin ja toisten koirien kanssa?! Ei muuten, mutta BH:ta varten tarvii sitten sekin ottaa tehotreeniin.
Oon pattitilanteessa. 20.6 rallytokokisoihin on 1 paikka tullut peruutuksena ja tietysti otin sen vastaan...MUTTA kumman ilmotan? Nismon vai Hiskin..molemmissa on puolensa ja puolensa...iiks kun en tiedä. Elokuussa on Vantaalla kisat, sinne ilmosin molemmat ja siinä lähettyvillä sitten SM kisat ja ajattelin pokkana vaan osallistua, meni miten meni :) ! Ellei sitten olla jo AVOssa jomman kumman kanssa...ja jos se jompi kumpi on Nismo niin siinä on sille pari ihan uutta asiaa..hmm..
Katselin eilen muuten Nemon legoja ja ikäväkseni huomasin, että niihin on taas kertynyt hammaskiveä :(. Nappulat raksuttavat kuivana, luita syövät, keppejä syövät jne jne ja silti vaan tulee..höh. Otan plague offin testiin josko se jeesaisi..en ala nukuttamaan hammaskiven takia noita ellei ole ihan pakko.
Tänään toko/pk päivä. Nismo saa tulla parkkikselle treenaamaan jääviä liikkeitä ja luoksetuloa...jos jollain on aikaa, otan paikallaanmakuun lyhyellä välimatkalla niin, että toinen koira kutsutaan vierestä luokse. Katotaan kuin meitin käypi :)
..pakollinen työmatka lähenee..pe "aamuna" klo 03.00 herätys ja Tanskaan..paluu sunnuntaina..haluan jäädä kotiin mun miesten ja koirien luo.
6.6.2010
Rallytokoa Helsingissä
Aluksi kiitokset taas Atelle joka urheasti oli mukana koko päivän, apuna ja ilona :) !
Tänään siis kisat, jotka oli Nismon ensimmäiset "viralliset" ja Hiskin kolmannet. Pelotti ihan pirusti jostain syystä, paljon enemmän kuin agilityssa.
Hiski jäi sitten 3 pistettä vajaaksi nousutuloksesta 67/100, voi piru...Me oltiin hyvänä tiiminä kehän ulkopuolella, leikittiin ja revittiin, syötiin namia ja tokottiin. Mentiin lähtöalueelle ja kesken lelupurun parin metrin päästä alkoi kuulua vinkumista. Hiski sylkäisi lelun siihen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Musta hoffityttö vinkui ja huiskutteli kaunista häntäänsä ja Hiski tietysti sinne menossa ihan mijoonaa, että rakastan rakastan. Ei ottanut enää lelua ja samalla tuomari huusi että olisi teijän vuoro. Ei mennyt sitten ihan putkeen. Hiski oli ihan kahvilla. Kaikki valmistelu meni ihan hukkaan. Ihmettelen että oltiin edes niin lähellä nousutulosta sillä se haahuili ja pyöri ihan miten sattuu. Ateakin oikein hävetti..ensi kerralla paremmin, jos nyt edes mahdutaan sinne Kirkkonummen kisoihin. Osaahan tuo ihan täysillä, mutta kun ei niin ei.
Nismo yllätti mut positiivisesti. Epäsosiaalinen hirviö onkin muuttunut hyvinkäyttäytyväksi, kontaktihakuiseksi tiimipariksi :). Oli upeaa mennä sen kanssa. Ainoa mihin en ole tyytyväinen oli mun oma moka kyltillä josta -10 p. Nismon tulos 88/100. Nismon onnistuminen, kuvista nähtävä kontakti ja iloinen tekeminen on minulle kultaakin arvokkaampaa. Nismo on ollut niin vaikea kouluttaa etten voisi olla tuosta pienestä ylpeämpi. Ihan mahtava fiilis! Se oli kuulolla odotuksenkin ajan ja radalla tehtävä suoritus on kuitenkin aika pitkä, ottaen huomioon ettei koiran kanssa saa pysähtyä ja kiittää missään välissä. KIITOS NISMO, me tehtiin se ja tästä on hyvä jatkaa :) ! Ehkä joskus jopa oikeeseen toko kisaan. Palkaksi Hesestä kaksi ranskalaista ja halitusta (kaksi ranskalaista on tuon kokoiselle jo iso bonari ;) ) .
Eihän Nemoakaan raaskinut kotio jättää, niimpä se pääsi taas "edustus"hommiin ja ne se osaa parhaiten. Ihmiset tulevat usein iloiseksi nähdessään pienen lemmukuvioisen viikarin tepastelevan määrätietoisesti :). Nemo täyttää huomenna 4 vuotta! Tiedossa on aamupalaksi kakkua tietysti. Niin se aika kuluu. Vastahan meidän yhteinen taival alkoi. ONNEA NEMO <3 !
Kisapäivän päätteeksi kurvattiin treenaamaan Oinolaan, tarkoituksena Aten opastaa Jukkaa tulevaan möllitoko tuomarointiin. Ritva ja niiden koiruudet oli tietysti myös kyydissä. Oli hauskaa nähdä taas Mikkosia ja pääsi vielä treenaamaan. Nismon kanssa ensin ALO luokka läpi. Paikallaanmakuusta nousi rontti kun palattiin koirien viereen (Ritva meni Nassella upeasti!) , seuraamiset oli niin väsyneitä että ei terve, koskaan ei ole noin laiskasti tullut, ehkä päivä verotti mehut pikkuisesta. Liikkeestä seisominen uudella "odota" käskyllä pysäytti koiruuden kuin seinään, JIHUU! Liikkeestä maahanmeno käsiavulla, jäi kuitenkin hyvin mutta ei noussut käskystä. Luoksetulossa jäi hyvin odottamaan, tuli vauhdikkaasti, mutta jäi eteen seisomaan ?! Estehyppy sitten olikin hauska kyhäelmä kepistä ja kivistä siihen hätään, yli meni ja seisomaan jäi. Väsynyt suoritus, mutta liikkeestä seisomiseen olen erityisen tyytyväinen. Hiski toimi mulla aivan upeasti. Miksi se ei voinut toimia samalla tavalla paria tuntia aikasemmin kisoissa ?! Edes Aten kentällä olo ei sen kontaktia murtanut vaan meni aivan ihanasti. Oli itsevarma olo itselläkin kun tiesin että NYT se toimii ja kaikki menee nappiin. Kiitos Jukka esteenä olosta :D! Kiitoksen muutenkin, hauskaa oli!
Sitten kuviin,miten liikuttavaa, mikä kontakti :
Kuvat : Ate Kolulahti - kiitos muru
Ensin pidettiin palaveri...
..sitten oltiin täpsäkkäänä perusasennossa ja eiku radalle!
Kyltti nro 4, 270 astetta vasempaan
Spiraali vasemmalle, sellasta pyöritystä että mulla tulee itelle tästä aina sekava olo :)
Seuraamista
Me pujotellaan
Koira istuu paikallaan, ohjaaja kiertää koiran
Maalisuoralla mennään..
Radan jälkeen molempia nauratti :)
Tänään siis kisat, jotka oli Nismon ensimmäiset "viralliset" ja Hiskin kolmannet. Pelotti ihan pirusti jostain syystä, paljon enemmän kuin agilityssa.
Hiski jäi sitten 3 pistettä vajaaksi nousutuloksesta 67/100, voi piru...Me oltiin hyvänä tiiminä kehän ulkopuolella, leikittiin ja revittiin, syötiin namia ja tokottiin. Mentiin lähtöalueelle ja kesken lelupurun parin metrin päästä alkoi kuulua vinkumista. Hiski sylkäisi lelun siihen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Musta hoffityttö vinkui ja huiskutteli kaunista häntäänsä ja Hiski tietysti sinne menossa ihan mijoonaa, että rakastan rakastan. Ei ottanut enää lelua ja samalla tuomari huusi että olisi teijän vuoro. Ei mennyt sitten ihan putkeen. Hiski oli ihan kahvilla. Kaikki valmistelu meni ihan hukkaan. Ihmettelen että oltiin edes niin lähellä nousutulosta sillä se haahuili ja pyöri ihan miten sattuu. Ateakin oikein hävetti..ensi kerralla paremmin, jos nyt edes mahdutaan sinne Kirkkonummen kisoihin. Osaahan tuo ihan täysillä, mutta kun ei niin ei.
Nismo yllätti mut positiivisesti. Epäsosiaalinen hirviö onkin muuttunut hyvinkäyttäytyväksi, kontaktihakuiseksi tiimipariksi :). Oli upeaa mennä sen kanssa. Ainoa mihin en ole tyytyväinen oli mun oma moka kyltillä josta -10 p. Nismon tulos 88/100. Nismon onnistuminen, kuvista nähtävä kontakti ja iloinen tekeminen on minulle kultaakin arvokkaampaa. Nismo on ollut niin vaikea kouluttaa etten voisi olla tuosta pienestä ylpeämpi. Ihan mahtava fiilis! Se oli kuulolla odotuksenkin ajan ja radalla tehtävä suoritus on kuitenkin aika pitkä, ottaen huomioon ettei koiran kanssa saa pysähtyä ja kiittää missään välissä. KIITOS NISMO, me tehtiin se ja tästä on hyvä jatkaa :) ! Ehkä joskus jopa oikeeseen toko kisaan. Palkaksi Hesestä kaksi ranskalaista ja halitusta (kaksi ranskalaista on tuon kokoiselle jo iso bonari ;) ) .
Eihän Nemoakaan raaskinut kotio jättää, niimpä se pääsi taas "edustus"hommiin ja ne se osaa parhaiten. Ihmiset tulevat usein iloiseksi nähdessään pienen lemmukuvioisen viikarin tepastelevan määrätietoisesti :). Nemo täyttää huomenna 4 vuotta! Tiedossa on aamupalaksi kakkua tietysti. Niin se aika kuluu. Vastahan meidän yhteinen taival alkoi. ONNEA NEMO <3 !
Kisapäivän päätteeksi kurvattiin treenaamaan Oinolaan, tarkoituksena Aten opastaa Jukkaa tulevaan möllitoko tuomarointiin. Ritva ja niiden koiruudet oli tietysti myös kyydissä. Oli hauskaa nähdä taas Mikkosia ja pääsi vielä treenaamaan. Nismon kanssa ensin ALO luokka läpi. Paikallaanmakuusta nousi rontti kun palattiin koirien viereen (Ritva meni Nassella upeasti!) , seuraamiset oli niin väsyneitä että ei terve, koskaan ei ole noin laiskasti tullut, ehkä päivä verotti mehut pikkuisesta. Liikkeestä seisominen uudella "odota" käskyllä pysäytti koiruuden kuin seinään, JIHUU! Liikkeestä maahanmeno käsiavulla, jäi kuitenkin hyvin mutta ei noussut käskystä. Luoksetulossa jäi hyvin odottamaan, tuli vauhdikkaasti, mutta jäi eteen seisomaan ?! Estehyppy sitten olikin hauska kyhäelmä kepistä ja kivistä siihen hätään, yli meni ja seisomaan jäi. Väsynyt suoritus, mutta liikkeestä seisomiseen olen erityisen tyytyväinen. Hiski toimi mulla aivan upeasti. Miksi se ei voinut toimia samalla tavalla paria tuntia aikasemmin kisoissa ?! Edes Aten kentällä olo ei sen kontaktia murtanut vaan meni aivan ihanasti. Oli itsevarma olo itselläkin kun tiesin että NYT se toimii ja kaikki menee nappiin. Kiitos Jukka esteenä olosta :D! Kiitoksen muutenkin, hauskaa oli!
Sitten kuviin,miten liikuttavaa, mikä kontakti :
Kuvat : Ate Kolulahti - kiitos muru
Ensin pidettiin palaveri...
..sitten oltiin täpsäkkäänä perusasennossa ja eiku radalle!
Kyltti nro 4, 270 astetta vasempaan
Spiraali vasemmalle, sellasta pyöritystä että mulla tulee itelle tästä aina sekava olo :)
Seuraamista
Me pujotellaan
Koira istuu paikallaan, ohjaaja kiertää koiran
Maalisuoralla mennään..
Radan jälkeen molempia nauratti :)
4.6.2010
Pikaiset agitreenit tynkäjaloilla :)
Eilen mä koulutin. Siitä tuli hyvä mieli ja oli kiva tulla illalla kotiin ja tuntea onnistuneensa, kun ohjaajat lähtivät hymyillen kotiin. Pentukurssilla mua edelleen kalvaa se ajan puute, mutta on ne vaan taitavia silti. Mä jo haaveilin itseäni sinne riviin sen hoffilapsen kanssa..sitten kun se löytyy/syntyy/saapuu..Nemo sai myös osallistua häiriökoiran roolissa pentujen ohitustreeneihin. Kuten arvelinkin, pieni Nemo sytytti monien saalistusvietin ja ei se ohittaminen niin helppoa ollut. Nemo oli reipas ja tepsutteli menemään ihmeissään :)
Agilityn alkeisryhmä tutustui A esteeseen ja kertasi rengasta. Rengas meni kaikilla ihan huipusti! A oli vaikea muutamalle, mutta pienen houkuttelun jälkeen kaikki uskalsivat kivuta yli. Toki helpotettiin ja avattiin sitä aika paljonkin. Läksyksi pysäytyskontaktin opettelua. Oppilaat on niin hauskoja. Ne kuuntelee, tulee ajoissa paikalle ja haluavat oppia agilitya. Hienoa!
Treenien jälkeen pikaiset agitreenit. Nemo teki A estettä ja nyt siihen on taas tullut varmuutta. Kiipee reippaasti ja pääsen pitkälle irtoamaan jos tarvitsee. Hyppäämiseen taas keskityttiin pääosin ja ohjaukseen johon haettiin välimatkaa. Tuppaa kaartamaan kaukaa jos otan etäisyyttä ja niin teki nytkin. Palattiin siis taaksepäin asiassa ja vein lähempää. Kääntyi hyvin joten pikku hiljaa taas etäisyyttä. Etäisyys ei vaikuta kyllä etenemiseen mutta kaarroksiin kyllä...höh. Hyppäsi todella reippaasti ja rimat oli ihan normaalikorkeuksilla. JEE!
Nismo pääsi myös agikentälle paahtamaan. Voi että sitä riemua. Vahvasti kontaktissa esteiden luo eikä milliäkään rötväilty vaikka vinkui ja huusi että pitäisi päästä. Putkitreeniä paljon ja se alkaa sujua vastaanotolla moitteetta. Otan varmaan targetin sille sinne että pääsen itse pois tukemasta sitä. Hypyillä ohjausta ja eteenmenoa, WAU! Vauhtia on sitten ja paljon tuollaiseksi pikkuiseksi. A-este sekä hyppy, puomi, hyppy ja tuli ihan loistavasti. Nenukin pysyy kiinni tehtäessä eli selkeästi pääsee purkamaan turhaumaa radalla eikä lämpene uudestaan. Kyllä se siitä :)
Hiski puuttui...olisi kiva ollut sen kanssa päästä agihommiin kun treenit jäi väliin, mutta ei kerenny ja ei se mahdu mun autoon. Noh, sunnuntaina sitten rallytokossa näytetään :). Katsotaan kuin meitin käypi, vaikka enemmän mua Nismo jännittää.
sitten koiramaailman ulkopuolelta lyhyesti :
Kaiken epäonnen (it is hard to be ME ) ja musta riippumattomien asioiden keskellä en voi kun kiittää Atea, jota ilman olisin ollut hermoparantolassa jo ajat sitten. Ei sellaisia ihmisiä vaan ole kuin se yksi. KIITOS!
Agilityn alkeisryhmä tutustui A esteeseen ja kertasi rengasta. Rengas meni kaikilla ihan huipusti! A oli vaikea muutamalle, mutta pienen houkuttelun jälkeen kaikki uskalsivat kivuta yli. Toki helpotettiin ja avattiin sitä aika paljonkin. Läksyksi pysäytyskontaktin opettelua. Oppilaat on niin hauskoja. Ne kuuntelee, tulee ajoissa paikalle ja haluavat oppia agilitya. Hienoa!
Treenien jälkeen pikaiset agitreenit. Nemo teki A estettä ja nyt siihen on taas tullut varmuutta. Kiipee reippaasti ja pääsen pitkälle irtoamaan jos tarvitsee. Hyppäämiseen taas keskityttiin pääosin ja ohjaukseen johon haettiin välimatkaa. Tuppaa kaartamaan kaukaa jos otan etäisyyttä ja niin teki nytkin. Palattiin siis taaksepäin asiassa ja vein lähempää. Kääntyi hyvin joten pikku hiljaa taas etäisyyttä. Etäisyys ei vaikuta kyllä etenemiseen mutta kaarroksiin kyllä...höh. Hyppäsi todella reippaasti ja rimat oli ihan normaalikorkeuksilla. JEE!
Nismo pääsi myös agikentälle paahtamaan. Voi että sitä riemua. Vahvasti kontaktissa esteiden luo eikä milliäkään rötväilty vaikka vinkui ja huusi että pitäisi päästä. Putkitreeniä paljon ja se alkaa sujua vastaanotolla moitteetta. Otan varmaan targetin sille sinne että pääsen itse pois tukemasta sitä. Hypyillä ohjausta ja eteenmenoa, WAU! Vauhtia on sitten ja paljon tuollaiseksi pikkuiseksi. A-este sekä hyppy, puomi, hyppy ja tuli ihan loistavasti. Nenukin pysyy kiinni tehtäessä eli selkeästi pääsee purkamaan turhaumaa radalla eikä lämpene uudestaan. Kyllä se siitä :)
Hiski puuttui...olisi kiva ollut sen kanssa päästä agihommiin kun treenit jäi väliin, mutta ei kerenny ja ei se mahdu mun autoon. Noh, sunnuntaina sitten rallytokossa näytetään :). Katsotaan kuin meitin käypi, vaikka enemmän mua Nismo jännittää.
sitten koiramaailman ulkopuolelta lyhyesti :
Kaiken epäonnen (it is hard to be ME ) ja musta riippumattomien asioiden keskellä en voi kun kiittää Atea, jota ilman olisin ollut hermoparantolassa jo ajat sitten. Ei sellaisia ihmisiä vaan ole kuin se yksi. KIITOS!
3.6.2010
Tokoa hiippisten kanssa
Hih, mun blogi onkin ärsyttänyt ja saanut aikaan paskanjauhantaa. Makeeta. Meijän elämä on kyllä niin mukavaa että saahan siitä jauhaa, antakaa mennä vaan!
Noh...eilen oli sitten aikaa treenata. Ate koulutti iltasella ja mä pakkasin hiippikset kyytiin. Treenasin sitten ihan siinä kentän ulkopuolella, en sisäpuolella koska samat säännöt koskeen minuakin. Keli oli mitä loistavin ja alkuun käpsyteltiin pikkuinen lenkki siinä asutusalueella. Me nähtiin myös lk chihu, mutta ei saatu sitä kiinni vaikka yritettiin juosta perässä. Hauskaa, en tiedä kuin yhden muun chihun Saukkolasta omieni lisäksi :).
Nemo on koittanut kovasti oppia tokoa. Perushallinta, paikallaolot ja tämmöset perusjutut sillä on tassussa vahvasti, mutta hiomista ja erityistä huomiota sivulle tuloon ja seuraamiseen. Se on vaan niin väkkärä, että ehtii tehdä viisi asiaa ennenkuin mä ehdin ottaa sen näppiin. Menee maahan, antaa tassua, seisoo takajaloilla, pyörii ympyrää..voi huh :). Toisaalta sitten kun se hoksaa, niin se hoksaa. Eilen sivulletuloja kovasti. Näppärästi pyörähtää ja jää killittämään kieli hampaiden välissä törröttäen. Käsiapu on kova, enkä poista sitä ennen kuin on varma liikkeestä koska muuten ottaa tukea jalasta täpäyttämällä siihen ja siitä tulee turhia ja tyhmiä virhepisteitä. Seuraamista ihan muutaman askeleen pätkää ja oli kosketuskeppiä ikävä. Mä en tiedä mihin oon sen laittanu kun Nismon kanssa olen sitä joskus käyttänyt. Olisi pikkaisen kätevämpää selkä suorana hakea sitä oikeaa kohtaa, ettei poikita ja palkata..noh, menihän se kyyryssäkin. Nyt on vaan yksi turha karsittava pois. Plääh. Toisaalta mietin että se on pienempi paha kuin se poikittaminen, siitä aiheutuva turhauma ja palkattomuus kun väärästä ei heru enkä voi vaatia koiralta sellaista mitä en ole opettanut. Loppuun paikallaolo, pysyy hyvin vaikka nameja laitoin nenän eteen. Rekkakin meni ohi eikä noussut. Reipas pieni :).
Nismo oli aika täpsäkkäällä tuulella. Tirehtöörimarssia piti vetää koko ajan, ihan vapaa käskynkin alaisena. Tarkoitus oli treenata luoksetuloa, pitkiä seuraamisia hihnassa ja ilman sekä perusasentoja ja liikkeellelähtöjä. Oon aika käsi hihnan kanssa seuraamisessa ja jäykistelen turhia. Hyvin jaksoi Nismo pitkän pätkän. Äänellä kehuin pari kertaa mutta muuta palkkaa ei tullut pätkän aikana ja se riitti suoritukseen. Juostessa seuraaminen on ihan yhtä upeaa kuin kävellenkin ja hidaskin luonnistuu hyvin. Ilman hihnaa käytin sitten käsiä kävellessäni ihan ylireippaasti tarkoituksella ja ilokseni huomasin ettei se haitannut Nismoa ollenkaan. Seurasi ihan yhtä hyvässä kohdassa ja tyylikkäästi marssien. Pysähtymiset vaativat vielä huomiota, herkästi ottaa yhden askeleen ja sitten hakee perusasentoa. Tai sitten mun pitäisi tajuta että en voi pysähtyä kuin seinään, eihän siihen mikään reaktioaika riitä, enkä halua että se alkaa pysähtymistä ennakoida ja hiipiä perässä. Liikkeellelähdössä vedätys on unohdettu juttu ja käskyä on aikaistettu, TOIMII! Näppärästi lähtee, mutta kun kokeilin niin näppärästi myös jää jos tarvitsee. Katson koiraan liikaa perusasennoissa, leikin että se johtuu siitä kun se on niin pieni. Luoksetulossa kävi sitten jotain hyvin outoa. Ollaan koitettu unohtaa vastaanotto ja töröttää kisanomaisesti selkä suorana, kädet sivulla. Hyvin jää istumaan, malttaa odottaa, tulee reippaalla vauhdilla ja suoraan eteen, mutta menee MAAHAN?! WHOOT?! Koira jolle ei ole saanut mielekästä maahanmenoa sitten millään tarjoaa sitä vapaaehtoisesti. Todella outoa. Peruuttaen vaan ja istumaan ja siitä palkkaa. Toivottavasti tämä menee ohi.
Taina sanoi eilen jotain sellaista, mistä minulle tuli hyvä mieli. Se sanoi, että tulee aina hyvälle tuulelle kun katsoo minun ja hiippisten yhteistyötä. "Olen kateellinen siitä, miten kiinnostuneita ne ovat sinusta ja miten hyvin ne ovat hanskassa". KIITOS. Olen onnistunut koirieni kanssa.
Tiistaina me oltiin tokokisoissa joten en kerenny agitreeneihin. Hiski ja Ate saivat AVO luokan ekassa kisassaan ekan tuloksen. Ate kertokoon tarkemmin jos haluaa. Hiski oli huumorituulella ja ne nauroivat molemmat kehässä. Se oli hienoa. Kaikki liikkeet ei menny nappiin, mutta ne nauttivat toisistaan. Wau. Elisa ja Jeni korkkasivat samoissa kisoissa tokouransa ja voittivat ALO luokan aivan mahtavilla pisteillä! ONNEA vielä tätäkin kautta kovasti :). Suoritus oli mitä loistavin!
Noh...eilen oli sitten aikaa treenata. Ate koulutti iltasella ja mä pakkasin hiippikset kyytiin. Treenasin sitten ihan siinä kentän ulkopuolella, en sisäpuolella koska samat säännöt koskeen minuakin. Keli oli mitä loistavin ja alkuun käpsyteltiin pikkuinen lenkki siinä asutusalueella. Me nähtiin myös lk chihu, mutta ei saatu sitä kiinni vaikka yritettiin juosta perässä. Hauskaa, en tiedä kuin yhden muun chihun Saukkolasta omieni lisäksi :).
Nemo on koittanut kovasti oppia tokoa. Perushallinta, paikallaolot ja tämmöset perusjutut sillä on tassussa vahvasti, mutta hiomista ja erityistä huomiota sivulle tuloon ja seuraamiseen. Se on vaan niin väkkärä, että ehtii tehdä viisi asiaa ennenkuin mä ehdin ottaa sen näppiin. Menee maahan, antaa tassua, seisoo takajaloilla, pyörii ympyrää..voi huh :). Toisaalta sitten kun se hoksaa, niin se hoksaa. Eilen sivulletuloja kovasti. Näppärästi pyörähtää ja jää killittämään kieli hampaiden välissä törröttäen. Käsiapu on kova, enkä poista sitä ennen kuin on varma liikkeestä koska muuten ottaa tukea jalasta täpäyttämällä siihen ja siitä tulee turhia ja tyhmiä virhepisteitä. Seuraamista ihan muutaman askeleen pätkää ja oli kosketuskeppiä ikävä. Mä en tiedä mihin oon sen laittanu kun Nismon kanssa olen sitä joskus käyttänyt. Olisi pikkaisen kätevämpää selkä suorana hakea sitä oikeaa kohtaa, ettei poikita ja palkata..noh, menihän se kyyryssäkin. Nyt on vaan yksi turha karsittava pois. Plääh. Toisaalta mietin että se on pienempi paha kuin se poikittaminen, siitä aiheutuva turhauma ja palkattomuus kun väärästä ei heru enkä voi vaatia koiralta sellaista mitä en ole opettanut. Loppuun paikallaolo, pysyy hyvin vaikka nameja laitoin nenän eteen. Rekkakin meni ohi eikä noussut. Reipas pieni :).
Nismo oli aika täpsäkkäällä tuulella. Tirehtöörimarssia piti vetää koko ajan, ihan vapaa käskynkin alaisena. Tarkoitus oli treenata luoksetuloa, pitkiä seuraamisia hihnassa ja ilman sekä perusasentoja ja liikkeellelähtöjä. Oon aika käsi hihnan kanssa seuraamisessa ja jäykistelen turhia. Hyvin jaksoi Nismo pitkän pätkän. Äänellä kehuin pari kertaa mutta muuta palkkaa ei tullut pätkän aikana ja se riitti suoritukseen. Juostessa seuraaminen on ihan yhtä upeaa kuin kävellenkin ja hidaskin luonnistuu hyvin. Ilman hihnaa käytin sitten käsiä kävellessäni ihan ylireippaasti tarkoituksella ja ilokseni huomasin ettei se haitannut Nismoa ollenkaan. Seurasi ihan yhtä hyvässä kohdassa ja tyylikkäästi marssien. Pysähtymiset vaativat vielä huomiota, herkästi ottaa yhden askeleen ja sitten hakee perusasentoa. Tai sitten mun pitäisi tajuta että en voi pysähtyä kuin seinään, eihän siihen mikään reaktioaika riitä, enkä halua että se alkaa pysähtymistä ennakoida ja hiipiä perässä. Liikkeellelähdössä vedätys on unohdettu juttu ja käskyä on aikaistettu, TOIMII! Näppärästi lähtee, mutta kun kokeilin niin näppärästi myös jää jos tarvitsee. Katson koiraan liikaa perusasennoissa, leikin että se johtuu siitä kun se on niin pieni. Luoksetulossa kävi sitten jotain hyvin outoa. Ollaan koitettu unohtaa vastaanotto ja töröttää kisanomaisesti selkä suorana, kädet sivulla. Hyvin jää istumaan, malttaa odottaa, tulee reippaalla vauhdilla ja suoraan eteen, mutta menee MAAHAN?! WHOOT?! Koira jolle ei ole saanut mielekästä maahanmenoa sitten millään tarjoaa sitä vapaaehtoisesti. Todella outoa. Peruuttaen vaan ja istumaan ja siitä palkkaa. Toivottavasti tämä menee ohi.
Taina sanoi eilen jotain sellaista, mistä minulle tuli hyvä mieli. Se sanoi, että tulee aina hyvälle tuulelle kun katsoo minun ja hiippisten yhteistyötä. "Olen kateellinen siitä, miten kiinnostuneita ne ovat sinusta ja miten hyvin ne ovat hanskassa". KIITOS. Olen onnistunut koirieni kanssa.
Tiistaina me oltiin tokokisoissa joten en kerenny agitreeneihin. Hiski ja Ate saivat AVO luokan ekassa kisassaan ekan tuloksen. Ate kertokoon tarkemmin jos haluaa. Hiski oli huumorituulella ja ne nauroivat molemmat kehässä. Se oli hienoa. Kaikki liikkeet ei menny nappiin, mutta ne nauttivat toisistaan. Wau. Elisa ja Jeni korkkasivat samoissa kisoissa tokouransa ja voittivat ALO luokan aivan mahtavilla pisteillä! ONNEA vielä tätäkin kautta kovasti :). Suoritus oli mitä loistavin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)