Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

31.12.2014

Kohti vuotta 2015!

Hmm...edelliseen kirjoitukseen tuli kuukauden tauko, nyt pistettiin vielä vähän "paremmaksi"...SORRY!


Aloitetaan kuitenkin siitä mistä otsikkokin kertoo, koirakohtaisesti - tämä on hauska tapa katsoa mitä sitä on suunnitellut ja toteutuiko mikään :) !



NISMO - rakas herra pim, pampam

TAVOITE 2014
Kyllä me vielä toko-kokeisiin uskaltaudutaan :). Tavoite on saada minut taas toimimaan Nismon kanssa yhteen hiileen myös koetilanteessa. Ikäherrahan tuo alkaa olla ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa. Luonteessa on tulta ja tappuraa edelleen liiaksikin joihinkin tilanteisiin, mutta taas toisissa tilanteissa ikä painaa eikä herraa iltaisin näy iltapissalle kun on jo kaivautuneena nukkumaan. Nismo rakas, pysythän terveenä, pysythän?

TOTEUTUMA 2014
Ei käyty toko -kokeissa. Yhdet rallykokeet käytiin Janakkalassa alkuvuoden puolella ja siellä Nismo esiintyi ihan positiivisesti vaikka ei hyväksyttyä tullutkaan. Tokoa kyllä treenattiin, mutta jotenkin se jäi ilmoittamatta, sitten aloin miettimään sitä ikäasiaa ja humpsista, vuosi olikin jo lopussa. Toivoin Nismolle terveyttä ja ei se tavallaan ole sairastellutkaan, mutta jotain vikaa on rangassa, nivelissä tai jossain. Epäilin ensin ranteita koska se on alkanut niitä nuolemaan, mutta loppuvuodesta Niina sai sen selän kirjaimellisesti poksautettua auki (ei lihaslukko) ja Nismo muuttui ihan eri koiraksi. Sillä on kovalla alustalla ollut hidastuvaa liikkumista ja alakuloisuutta, ei kuitenkaan ontumia. Vapaana ja pehmeällä alustalla menee tuosta noin vaan pitkääkin matkaa. Nyt lumi on selkeästi jeesannut ja liikkuu siinä oikein mielellään. Ehkä se vaan tulee vanhaksi, ehkä rangassa on jokin, ehkä molempia. Tutkittavaksi menee tammikuussa hammaskiven poiston yhteydessä. Nismon vuosi on kulunut liikkuessa, temppuja tehden (uskokaa tai älkää, se oppisi naksulla tarjoamaan edes yhtä asiaa, edes yhden kerran!), tokoa harrastellen, rallya muistellen, agiputkia juosten ja ohjauksia tehden, kainalossa päikkäreillä, pihalla päivystäen ja töissä minun kanssa enemmänkin kun loppuvuotta kohti mentiin. Lokakuussa herra pampam täytti jo 9 -vuotta!

TAVOITE 2015
Toivomme ensinnäkin puhtaita rankakuvia heti tammikuulta. Sitten toivomme entistä enemmän terveyttä. Nismon kanssa ollaan vähän niinkuin sovittu että se elää ikuisesti, toivottavasti se pitää lupauksensa :) ! Joskus tavoitteellisen harrastamisen täytyy loppua ja nyt me ollaan päätetty Nismon kanssa että se hänen kohdaltaan loppuu. Käydään jos käydään, tehdään jos tehdään. Se että jää "eläkkeelle" ei tarkoita ettei olisi puuhaa (kysykää vaikka Hiskiltä!) tai ettei saisi aikaa. On vaan aika laittaa tavoitteellisuus nurkkaan ja vaan nauttia yhdessä.

Tässä Nismo jouluaattona sen jälkeen kun hän oli omankin pakettinsa avannut. On se tärkeä, minun oma pieni.



NEMO - nemis, nemiskuukkeli, "musta ei virta lopu koskaan" - tärkeä minilemmu

TAVOITE 2014
Jos me nyt sinne rallykokeisiin? Se me otetaan tavoitteeksi :). Unohtamatta sitä, että terveyttä toivotaan toki kovasti. Nemo saa jatkaa hyväksi havaitulla tiellä harjoitellen hassuja temppuja ja liikkuen hurjasti. Se on toivottavasti tänäkin vuonna yhtä energinen pöhkö joka jaksaa joka päivä esitellä rakasta muumileluaan ja pitää hassua kurnutusta. Juokse Nemo tänäkin vuonna vain juoksemisen ilosta, nauravainen ilme kuonollasi :)

TOTEUTUMA 2014
Tehtiin Nemon kansa jotain sellaista mihin ei monikaan Nemoa tunteva olisi uskonut meidän pystyvän. Me meinaan oikeasti mentiin rallytokokokeisiin ja me saatiin vielä hyväksytty tulos (ja pari hylsyä) ! Nemo on mielestäni loistava esimerkki siitä, miten maailman helpoin, ihan paras, oikea edustuskoira voi olla sellainen ettei siitä "koskaan" ole kokeisiin. Eikä se vähennä sen arvoa yhtään, päinvastoin. Nemossa on kasalti ominaisuuksia mitä jokaisessa koirassa pitäisi olla. Siltikin Nemo ja koemaailma eivät vain kohtaa. Se ei kestä sitä tilannetta eikä pysty keskittymään niin pitkään. Silti se on kiltti, ei koskaan aggressiivinen, utelias, peloton (jos ei lasketa Joe -kissaa, se on epäilyttävä!), varma tilanteessa kuin tilanteessa mihin sitä vien, pysyy vapaana missä vaan, tottuu uusiin asioihin sekunneissa, hyväksyy muutokset......kaikkea mitä koiralta voi toivoa :) . Rallytokon ALO-luokasta saatu hyväksytty oli meille yhdessä aika makea juttu kuitenkin, myönnän - juuri tämän tausta-asian takia. Terveyden osalta tämä oli Nemon paras vuosi! Fyssarilla käytiin yhteensä neljä kertaa ja pääosin vähän kireä, Niina sai auki ja sitten pysyikin pitkään auki. Selkä ei vetänyt kamalan vinoksi ja lenkeillä puhdas ravi taittuu tuosta vaan. Nemon liikuntakaavioita muutettiin sellaiseksi että tehdään lyhyempiä matkoja useammin ja siellä täällä pitkiä ja toooosi pitkiä. Mahdollisimman vaihdellen vapaana ja kytkettynä, erilaisia pohjia. Nemo todisti kovan kuntonsa vaeltamalla Poronpolku -tapahtumassa isojen koirien mukana hurjan matkan! (oliko vähän alle 20 km? ) Nemo sai myös olla töissä mukana Nismon kanssa, loppuvuotta kohti enemmänkin. Naksuttelusta ja tasapainotyynystä sekä erilaisista temppuradoista tuli ihan ehdoton hitti Nemolle. Nemollekin ikää tuli jo 8 -vuotta kesäkuussa :) . Nemosta tuli myös Aten aamiaiskärpänen - mitäs menit opettamaan että puurolautasen saa putsata :D . Jos jokin Nemolle kelpaa aina ja missä muodossa vaan niin RUOKA!


TAVOITE 2015

Nälkä kasvaa syödessä...uskaltaisiko haaveilla RTK1 - tunnuksesta?? Hmm.......Ole Nemo ensi vuonna yhtä terve kuin olit tänäkin vuonna :) ! Pysy kiltti lemmunen hyvässä kunnossa ja omana itsenäsi. Nemo on meidän perheen ikuinen lapsi ja pelle. Olen monesti sanonut että ihmisten pitäisi oppia Nemolta. Se jaksaa aina ilahtua pienistä asioista, sillä on aina virkeä ja naurava ilme naamallaan. Lähtee aina uteliaana ja toiveikkaana uusiin seikkailuihin ja iltaisin nukahtaa pieneen kerään näyttäen siltä että sitä naurattaisi edelleenkin, ihan vaan siksi että elämä on niin siistiä. Vauhtia ja virtaa, niistä on toivottavasti Nemon vuosi 2015 tehty! Nemo on ajatuksenani vielä pitää pidemmilläkin "vaelluksilla" hoffien matkassa. Kun kerran nauttii ja puhtaasti liikkuu niin mukaan vaan :) . Muutoin pidämme mielen edelleen korkealla tempuilla kera naksuttimen.


Tässä Nemon vauhtikuva viime vkonlopulta kun pääsi rallattelemaan agiputkiin :) . On se ihana!



HISKI - herra korva, ukkeli (vaikkei se mikään ukkeli ole, ikuinen pentuapina :D )

TAVOITE 2014
Vaikka ei meillä ole agilitya niin rallytokoa meillä voisi olla. Laji virallistuu toukokuussa ja pohdin vielä jäämmekö AVOon vai aloitammeko alusta..Laji olisi puolieläkeläiselle oikein mieluinen varmasti :). Vetoharrastusta on tarkoitus jatkaa ahkerasti! MEJÄ-kokeisiin yritän Hiskiä, paikat on vaan kiven alla.

TOTEUTUMA 2014
Ei vielä uskaltauduttu rallykokeissa kuin epiksiin AVO -luokkaan. Siellä meni oikein kivasti, mitä se mun ja Hiskin toiminta nyt on aina sellaista "tukkanuottasilla" menoa pieni pilke silmäkulmassa ja välillä herne nenässä :D ! Hiski tuli veteraani -ikään heinäkuun lopulla ja osallistui veteraanina yhteen näyttelyyn ollen ROP ja ROP vet. Tuomaria nauratti ja ilahdutti herra korva joka käyttäytyi kehässä kaikkea muuta kuin aikuismaisesti. Mejä -kokeisiin yritin muutamaan mutta kun ei pääse niin ei pääse. Ate ajoi Hiskin kanssa jälkeä koko kesän ja on se vaan sille niin luontaista, Hiskillä toimii nenä niin loistavasti, se on tarkka ja keskittynyt. Ilmaisu nyt on sellainen "jos huvittaa" aika ajoin, mutta muutoin toodella pätevä. Hiskin vuosi koostui paljolti erilaisista liikkumismuodoista kuten vedosta, uimisesta, juoksemisesta, kävelystä...Hiskin kanssa ollaan käyt ihan juoksemassa lenkkejä ja pienen kädenväännön jälkeen vauhdin osalta on sujunut oikein mallikkaasti. Hiski on saanut pari kertaa myös liidellä sillä tavalla veteraanin roolissa. Koirakaverina Hiskillä on uusi rakkaus Indi jonka kanssa on vapaana juostu niin että metsä rytisee. Hiski on huippuhyvässä kunnossa ollut eikä ikä paina :) . Toki sen lihashuoltoon kiinnitetään enemmän huomiota ja esim BOT loimi on päällä lenkkien/treenin jälkeen sen 1-2 tuntia kun ilmat viilenivät. Hiskistä tuli myös pappa tänä vuonna kun tytär Aada pyöräytti Dagdahoff B -pennut.

TAVOITE 2015
Rallyn AVO -luokka, nyt tai ei koskaan ;) . Toivottavasti Ate kävisi näyttämässä Hiski -pappaa muutamassa näyttelyssä. Toivottavasti Hiski ja Iita saivat Dagdahoffin C-pennut. Ennenkaikkea toivottavasti herra korva pysyy terveenä myös! Meillä harmillinen tilanne kun laumasta kolme on samanikäisiä. Kolme veteraania ja yksi nuorikko. Vaikka se ei näykään sillä tavalla, mutta kuitenkin. Hiski saa jatkaa juoksulenkkejä, vetoja ja pitkiä reissuja koirakavereiden kanssa tai ilman.

Kuvassa Hiski ja tyttökaveri Inkkari :)



WILMA - urpo musta
Meidän rakas musta juoksi viimeisen kerran päivää sen jälkeen kun ehti täyttää vuosia helmikuussa 2014. Kuvat näyttivät sen mitä Wilma ei halunnut näyttää, kovat kivut. Nivelrikko lonkissa oli edennyt todella pahasti ja luupiikit olivat isot. Wilma opetti meitä kaikkia ihan hirmuisesti monessakin asiassa. Terveisiä sinne jonnekkin musta tollurainen, olit niin omanlaisesi! Muistan miltä Wilma tuoksui ja onneksi saimme Aten kanssa molemmat olla sen vierellä kun oli vaan aika päästää pois.



IITA - iitulipiituli, paatis, paatero, paatula

TAVOITE 2014
Aten kanssa toki pääpointit (näyttelyt,toko, pk, pentuasiat..), mutta mun tavoite Iitan kanssa on syksyllä päästä ihan oikeille agiradoille - HUI! Rallytokossa aloitetaan alusta kun laji on virallistunut. MEJÄ-kokeisiin yritetään uudelleen, edellistä sitkeämmin. Liikuntaharrastus jatkukoon yhtä isona osana arkemma kuin nytkin! Tulisi vaan sitä lunta niin saisi kelkan tallista..Ole Iita yhtä mutkaton ystävä kuin tähänkin asti :)

TOTEUTUMA 2014
Iitalla oli kyllä oikein touhukas vuosi!!! Mistä sitä alottaisi? Agiradoille me päästiin epiksiin asti, mutta tämä vuosi oli minun eka kisaton ja lisenssitön vuosi sitten vuoden 2009 jälkeen. Hassua. Agilityssa haasteena edelleen miljoonaa menevä narttu ja vähän hitaampi akka :D . Nyt ollaan palautteesta ja ohjaamisesta sillä tavalla samaa mieltä että hernettä ei tarvitse vetää nokkaan vaikkei heti luonnistukaan. Kontaktit on edelleen hienot, kepit vähän vielä kesken (mutta hei, ollaan treenattu!), ohjautuvuus tällä hetkellä jeesjees, vauhti TOSI kova, hallinta joopajoo ja into jipiijipii :D ! Iita piipahti muutamassa näyttelyssä ja oli EH tai ERI. Tuomarit kehuu niin hirmuisesti ulkoisesti ja luonteellisesti, mutta aina se kommentti "saisi olla isompi". Pieni hoffihan se on, mutta hoffin rotumääritelmän mitoissa. Iita on helppo esittää - käsky seiso, katsot että jalat on ok asennossa, pudotat hihnan ja peruutat pois. Siellä on kuin patsas korvat hörössä häntä heiluen. Ainoa mihin en luota on pysymiseen silloin jos joku heittää pallon tai frisbeen sen nenän edestä :D . Juoksut haittasivat kesällä rotumestaruustokoa eikä päästy osallistumaan, mutta korkattiin AVO -luokka kolmostuloksella. Tosi kova vire ja into, pari harmillista nollaa. Ensi vuonna uudestaan :) . Jälkeä treenattiin kovasti koska olin päättänyt (ja Atelta saanut luvan) että osallistutaan rotumestiksiin syksyllä pk -jäljelle. Opittiin tässäkin toisiltamme paljon, minä varsinkin Iitalta ja ryssin kokeen, mutta pää pystyssä kohti uusia ensi vuonna. Iita myös kävi rallytokossa kisaamassa saaden RTK1 -tunnuksen virallisesti ensimmäisenä hoffina. Iita joutui ottamaan uutta paikkaa laumassa Wilman poistuttua keskuudestamme ja nyt alkaa näkymään se että mihin se asettuu. Luonnetesti oli syksyllä ja tuloksena 101 pistettä. Iitan ensimmäinen vaellusreissu tehtiin Rukalle Katjan ja Arlan sekä Eevan kanssa syyskuun alussa. Matka oli kerrassaan upea ja vei meitä taas yhdessä erilaisten seikkailujen ja uusien asioiden keskelle. Iita selviytyi pelottomasti ja täysin stressittömästi koko reissusta. Jälki, esineruutu, toko ja agility sekä rallytreenien lomassa Iita oppi myös uimaan eikä vain kahlaamaan (kiitos Kati ja Heidi) ! Me tehtiin vetolenkkejä, vaelluksia, pyöräiltiin, treenattiin, heiteltiin frisbeetä ja vaan oltiin ja sitten taas touhuttiin. Kaikkea ja paljon. Iita on todella energinen pakkaus mutta osaa olla sisällä rauhallisesti. Tietynlainen herkkyys on monessa asiassa helpotus, toisissa haaste. Vauhdin kanssa sama juttu, sekä vilkkauden. Iita on edelleen äärimmäisen sosiaalinen ja uusissa asioissa niin helppo. Sen voi ottaa mukaan minne vaan ja kenen kanssa vaan. Ei todellakaan tossukka, mutta nöyrä ja kiltti. Iita täyttää 3 -vuotta ensi vuoden puolella :) .

TAVOITE 2015
Iita on Aten koira, se täytyy muistaa..toivon että saisin harrastaa sen kanssa kuten ennenkin ja että voitaisiin yhdessä mennä eteen- ja taaksepäin harrastuksissa :D ! Toivottavasti agilitykentät kutsuvat meitä ensi vuonna ihan virallisessa muodossa. Toivottavasti Iitalle ja Hiskille tulee pentusia. Toivottavasti jälkikokeeseen, toko -kokeeseen, rallytoko -kokeisiin.......Iita on iso osa mun liikuntaharrastusta ja juokseminen sekä ylipäätään liikkuminen on vaan sen juttu. Vetokausi kelkalla on jo avattu ja toivottavasti sille tulee vielä kelien puolesta jatkoa! Mennään vähän sellaisilla paineettomilla tavoitteilla, hauskaa yhdessä :)

Kuvassa Iita ja ystävänsä Turre kelkanvedon taukopaikalla :)



Omalta osaltani teen saman lupauksen kuin aiemminkin - lupaan rakastaa Ate yhtä paljon kuin viime vuonnakin :) . Se on hyvä ja tärkeä lupaus! Kihlauksen vuosipäivä oli 16.12. , äkkiä se aika kuluu.

Isäni odottaa elinsiirtoa edelleen. Onneksi se saa olla kotona ja pystyy tekemään edes osan siitä mitä ennenkin. Onneksi Isä sai uuden mahdollisuuden. Toivon hartaasti että elinsiirto toteutuu vuonna 2015! Iskä on hurjan sitkeä kaveri ja ennenkaikkea se usko itse siihen että paranee. Perhe on vahvasti toki tukena, mutta oma henkinen kunto on myös tärkeä. Iskän tilanteesta johtuen sitä on pohtinut elämää uusilta näkökulmilta eikä turhan rutisijat ole saaneet ajatuksistani sijan sijaa..sitä muistaa ja tietää todella mikä elämässä on tärkeää.

Ate on tänä vuonna sairastellut enemmän kuin aiemmin. Alkuun ei mitään isoa, flunssaa ja sellaista..nyt sitten viikonloppuna menikin pahemmin. Selkä meni kääntöliikkeessä ja riuhtaisussa huonoon asentoon ja entistä enemmän rikki :( . Lauantaista asti on mennyt rakas kyttyrässä tai kontaten, nyt jo keppien kanssa. En viitsi edes aloittaa tästä terveydenhuollon toiminnasta tänä päivänä koska hermot menee vaan uudestaan eikä sekään auta. Toivon että Ate rakas tulee kuntoon pian. Voi kun voisin jotenkin sitä edesauttaa. Pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä että Ate pääsee leikattavaksi eikä mieli olisi enää kroppansa vanki. Tässä päivähoitaja Nismo hoitaa tärkeää tehtävää Aten kainalossa:


Omalta osaltani kerron enemmän liikuntaharrastuksestani, sen tuomista haitoista ja eduista sitten seuraavassa postauksessa, samaan sitten koko vuoden lenkkikilometrit, päästiinkö tavoitteeseen ja mitäs ensi vuonna.

Kiireisiä ollaan oltu, mutta on osattu myös antaa aikaa toisillemme. Töissä minulta kysyttiin miten jaksan kaiken kiireen ja paineen alla. Vastasin että siksi kun kotona on kaikki asiat paremmin kuin hyvin. Niinhän se menee.

Kiitos rakas Ate, pojat ja karvaiset laumanjäsenet tästä vuodesta. Kiitos ystävät lukuisista kivoista hetkistä harrastuksien parissa ja niiden ulkopuolella mitä vietettiin!