Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

23.6.2015

Tehokasta, paljon höpötystä

Elmon tulon myötä (ehkä sekin on vaikuttanut että Heidi potkii perseelle, kiitos ;) ) on treeni-intoa löytynyt hurjasti lisää ja arkipäivinäkin saa kaivettua liikkumisen lisäksi irti pientä treenintynkää, joskus jopa ihan pitkääkin ja viikonloppuina tuntitolkulla harrastuksia, oujee! Vaikka Atehan sitä Elmoa ohjaa, mutta kiva touhuta mukana ja omien kanssa.

"Pikkuinen" Elmo on jo kovasti jalkaa ja kasvaa muutenkin hurjaa vauhtia. Se on todella pätevästi kehittynyt jäljellä, ollakseen kuitenkin vasta sen 12 viikkoa vanha. Toki kehitys ei tule itekseen vaan Ate on päivittäin nähnyt asian eteen vaivaa kovasti. Elmo tykkää tehdä ja on ihan superahne. Niin ahne että ollaan neuvoteltu ruokailusta pariin kertaan...nyt ok, ei murinoita tai jäykistelyä :) . Keppi-ilmaisua on opeteltu erikseen ja jäljellä, nyt sitten ei sotketa ruokaa ja keppejä, kiitos neuvojen, eli joko-tai meiningillä. Niin se Elmo eilen ajoi kaksi noin 10 metrin jälkeä, ilman ruokaa, molemmat neljällä kepillä, nenä ihan tontissa ja meni maahan heti kepin osuttua kuonoon. Aika taitavaa sanoisin :). Palkkana ruokapurkkeja taskusta, klikkerillä hyväksyntä ja kehu. Toinen oli niin tosissaan!

Ollaan klikkeröity Elmolle myös perusasentoja ja seisomisia yms muita perusjuttuja. Hoksaa nopeasti kun saa merkattua oikean toiminnon ja keskittyy todella hyvin vaikka olisi häiriötä ympärillä. Myös yhteiselo muiden kanssa on sujunut mallikkaasti. Hiski ja Nismo ovat sitä mieltä että Elmo on oikein jees kunhan ei hypi niskaan ja Nismon tapauksessa kunhan ei tunge liian lähelle. Hiskikin jopa leikkii Elmon kanssa. Nemon leikki on "juostaan yhdessä" ja se riittää, ei tuolla kokoerolla tarvitse painimaan ruveta. Iitan kanssa painit onkin sitä luokkaa että välillä hirvittää :D

Nopea kasvaminen toi Elmolle ensin kömpelyyden, koko ajan oli nenällään. Nyt jo liikkumisen myötä pysyy oikein hyvin tasapaino metsässäkin missä ryteikköä. Painaa menemään häntä tötteröllä! Ollaan tehty kylillä pikkulenkkejä että tulee ohitusharjoituksia sekä liikuttu paljon metsässä, hiekkateillä, hiekkamontulla jne. Yhdessä ohituksessa on nostanut haukun, muutoin menty oikein siivosti ohi. Mun tapa tehdä ohituksia on "ei tehdä tästä numeroa" ja kehua kun menee nappiin. Jos rötväillään niin jämäkällä otteella ja kiellolla ohi.

Tässä Elmo ja isoveljet lenkillä

Nismo ja Nemo ovat touhuilleet treeneissä mukana, yleensä hyödyntäen maastoa irtijuoksuun :D . Hauskaa niillä on näyttänyt olevan ja jalka nousee niin kepoisasti. Nemolla maastossa kuin maastossa ja Nismolla kaikkialla missä ei ole ällöttävän pitkiä heiniä, jotka jäävät turkkiin ;).

Rakkaan minilemmun 9-vuotis synttäreitä juhlittiin 7.6. kakun kera sekä käytiin liitelemässä agiepiksissä. Tässä Aten ottama kuva silloisesta päivänsankarista.

Nemo lähtee edelleen satalasissa kaikkeen mitä se tekee, jaksaa iloita niistä elämän pienistä asioista. Olen aina sanonut että jokaisen meistä pitäisi ottaa mallia Nemon elämänasenteesta. Nemo on meillä se joka murtautuu kaikista porteista, seisoo sohvan selkänojalla, jaksaa kantaa käpyä tuntitolkulla, lenkkeilee heittämällä kympin lenkin ja juoksee vapaana rallia sen jälkeen. Se joka käpertyy päikkäreille peiton alle ja meinaa edelleen tukehtua ruokaansa ahneuksissaan. Iloinen rakas Nemo :)

Agiepiksissä liiteli päivänsankarin lisäksi Nismo ja Iita. Sanoinkin että hyvin meni - neljä rataa ja neljä nollaa :) . Mulla oli silloin se kauhea flunssa jolle en halunnut antaa periksi ja juokseminen oli oman tyhmyyden takia TODELLA raskasta. Iita yllätti mut ihan totaalisesti tekemällä todella pätevät kontaktit. Mietin meneekö vallattomaksi kun ei ollut esteitä nähnyt pitkään aikaan, mutta pyhpah, korvat oli hyvin tallella - itsenäisesti alastulolle ja odotti mua siellä!!! Ai vitsit mikä tunne :)

Kesän tullen Hiski on kunnostautunut uimaharrastuksensa kanssa. Se koira vaan rakastaa vettä! Tässä rakkaan Aten ottama kuva eiliseltä kun olivat Tuukan kanssa vieneet Hiskiä uimaan. Tosi nätti kuva!

Hiski on myös jäljestänyt Aten ohjastamana pellolla muiden mukana, hyvinkin vaihtelevasti. Toisinaan menee kuin pomminvarma juna, toisinaan kysymysmerkkinä.

Heidi kun sai hyvin maastoa hankittua niin peltojäljellä on oltu nyt muutaman kerran :) ! Iitalle on tehty monenlaisia harjoituksia, keskittyen ilmaisun mielekkyyteen ja kuitenkin hallintaan. On muuten meidän Iitalle pikkuisen haasteellinen yhtälö :D . Hallintaa on nostettu muutenkin ja tasapainoiltu korkean vireen ja hallinnan rajamailla. Ilmaisussa frisbee on ollut paras palkka, kunhan vaatii hallitun maahanmenon ja että malttaa odottaa kun kävelen vierelle asti. Toimi viimeksi hyvin, jatketaan sillä ja ruokajälkiä kulmilla mutta niille ei keppejä.

Katsokaa nyt tätä intoa ja järjenvaloa :D . Aten ottama kuva tämäkin - kiitos!

Eilen Iita teki esineruutua kaatosateessa. Sehän on sadeherkkä jos töitä täytyy tehdä tottiskentällä, mutta paskat haitannut mitään metsässä ruudussa. Ei kyllä lenkilläkään tai leikkiessä haittaa. Irtosi hyvin, löysi nopeasti, meni lujaa, lähti palauttamaan mutta sitten pudottikin matkalle eikä enää löytänyt/nostanut vaikka meni vierestä. Omituista. Muutaman lähetysyrityksen jälkeen käskin pois, Ate kävi näyttämässä ja uusi yritys - nosti ja toi hyvin!

Tottiksessa Iita on tehnyt mielentila ja vireharjoituksia eniten, leikillä ja ruualla. Kapulanpidossa on menty askel eteenpäin ja saatu painetta vähennettyä. Eilen nosti "vieraan räkimän" kapulan hyvin, mutta tuominen menikin tapporavistukseksi.

Terviksen rotumestaruustokoon on tarkoitus ilmoittaa Iita, ne kokeet noin kuukauden päästä.

Käytiin Aten kanssa Elmon pentutapaamisessa ja olipas kiva nähdä muitakin! Luonne-eroja oli selkeästi, samoin ulkonäössä eroja tottakai. Elmo oli "samaa paria" siskonsa Maikin kanssa. Hurjan kiva päivä oli ja Elmo oli aivan poikki kun päästiin kotiin.

Juoksuharrastus kovaa vauhtia nostaa päätään entistä enemmän ja Katikin on innostunut mukaan! Iita on ollut erinomainen juoksupari ja mielellään lähtee mukaan, aina. En ole vielä päättänyt tähdätäänkö mihinkään, mutta ajatuksia asiasta pilkahtelee. Kävellen tehdään silti suurin osa lenkeistä, nyt valoisaan aikaan menee pitkiä hyviä reittejä ihan kodin vierestä hyvällä pohjalla!

Juhannus meni meidän osalta rauhallisesti kotona, yhteisestä ajasta nauttien, treenaten, ystäviä treffaten...kaikkea arjen parasta :) . Levättiinkin vähän mikä oli ihan paikallaan. Pari lomapäivää oli molemmilla Juhannukseen liitetty, hyvä esimaku tulevasta kesälomasta!

Kauheasti höpötystä, sata asiaa jäi ja paljon tuli "ei niin tärkeää" :D


4.6.2015

Kausi käyntiin

Noniin! Eilen polkaistiin meidän pikkuseuran tottis/tokotreenit taas käyntiin. Näillä näkymin siis vakiinnutettiin treenit keskiviikolle klo 18 alkaen.

Suunnitelma Iitan nostetun kurin ja iiiison palkkaamisen kanssa oli eilen ekaa kertaa käytännössä pidemmällä kaavalla. Arjessa on nostettu lenkeillä kuria ja muutoinkin sekä muistettu palkkailla hulluna kun tekee oikein. Olen antanut sen olla "hullu" ja possu kun on sen aika, mutta tiukkis taas vastaavasti kun on tarvinnut. Iita on omalla tavallaan herkkä, mutta kestää myös negatiivisen palautteen kunhan satavarmasti tajuaa mistä ja miksi se tulee. Iitalle negatiivinen palaute tarkoittaa sanoja "hmh, ei noin" , "hmh, ei kelpaa" tai liinan kiristystä/pientä ohjaamista/nyppäystä sitä kautta. Iita on vähän minun kanssa saanut oleskella miten haluaa tietyissä jutuissa (koska se on niin kiltti ja mussukka ;) ) ja nyt se näkyy esim tottiksessa. En ole oikein uskaltanut vaatia, mutta aina voi onneksi ottaa uusia menetelmiä käytäntöön. Niinpä eilinen tottis tehtiin liinassa eikä vapaana kuten aina normisti.

Seuraamisessa oli pysähdyksissä aavistuksen vino, muuten hyväasentoinen ja teki tosi hyvin. Huomautus jos vähänkään sivuseilasi (kerran taisin joutua huomauttamaan) tai jos pudotti kontaktin (olisiko kolmesti pudottanut, nosti heti takaisin). Täyskäännöksiin haettiin nopeutta, muutoin jees. Paikallaanolo oli kyllä melkoista kikkailua koska siellä oli yök hyttysiä! Saatiin korjattua kuitenkin. Kaukkarit on kyllä Iitan ehdoton vahvuus, on tosi paikallaan ja vaihtaa nopeasti. Estehypyn aivomato siitä, että mennään maahan esteen taakse ei oikein auennut mulle vieläkään, niinpä vahvisteltiin sitä, mitä istu-käsky tarkoittaa ja että se voikin tulla missä vaan..Palkkana oli vaihtelevasti frisbee, karvapatukka, namit ja ruokapurkit. Kaikki palkat toimi tosi hyvin ja plussaa siitä ettei yrittänyt varastaa palkoille kertaakaan vaan käytti energian nimenomaan tekemiseen. Ilmaistiin myös jälkikapulaa nurmikolla (yök märkää mennä maahan), pienellä muistutuksella teki hyvin. Terassilla oli taasen superhyvä, samoin iltaruoalla sisällä. Ja hei, palautti frisbeen ihan omatoimisesti joka kerta :D !

Elmo pikkumies oli niin pätevä! Teki Aten kanssa ekaa kertaa seuraamisharjoituksia kentällä, samoin perusasentoja. Oli niin keskittynyt ja tarkkana, ei yhtään haitannut muut koirat tai ihmiset. Miten liikuttava se olikaan kun jäpitti Aten sivulla häntä heiluen. On kyllä superahne koira ja nyt kahdesti on jouduttu "ojentamaan" käytöksestä ruoalla. Ei mitään hälyyttävää, mutta selkeästi puolustus herää ruoalla. Tarkoitushan ei todella ole koiraa saada kestämään mitään käsiärsykettä kupilla tai luun kanssa, vaan oppimaan siihen, että käsi ei vie ruokaa pois vaan joko on neutraali tai sitten lisää sinne herkkuja/vaihtaa herkkuihin. Murista ei saa ihmiselle. Elmo on riiviöitynyt tässä viikon sisällä ihan kiitettävästi :D ! Itseluottamus kasvaa, persoona tulee paremmin esiin..kilttihän se on, mutta herästi dominoi ja sellaisten asioiden kanssa ollaan oltu hereillä heti. Hyvin uskoo Hiskiä ja Nismoa jotka ovat meidän laumassa ne "herkimmin huumorintajunsa menettävät" yksilöt. On tosi hyvin oppinut olemaan hiippisten kanssa muutoinkin ja kun tallustellaan maastossa niin lähtee leikkimään (juoksee vierellä) mutta ei yritä keilata pienten yli tai haasta niitä fyysisesti. Yrittäähän se sitä vielä joskus ja monesti, mutta lähtökohta on hyvä. Elmo on saanut uusia koirakavereitakin ja suhtautunut kaikkiin uusiin paikkoihin/ääniin/asioihin välinpitämättömästi tai innolla tutkien.

Kiitos Ate, Heidi, Maija ja Sami kauden ekoista kimppatreeneistä!

Nismo ja Nemo olivat mun kanssa taas duunissa pari päivää. Ihan mahtavan helppoja kavereita ja lenkit ehtii hyvin tehdä "ruokatunnilla" sekä ennen kotiinlähtöä. Tässä vielä kuva rakkaista työmiehistä :)


Joku perhanan flunssa yrittää väkisin puskea kimppuun..kurkku oli pari pvää niin kipeä, että särkylääkkeillä sai vaan nieltyä. Vois jeesata jos olisi rauhaksiin, mutta ei mulla mukamas ole koskaan sellaiseen aikaa ;) ( = pää ei kestä sellaista!) . Olen kyllä lenkkeillyt kohtuullisen rauhaksiin tällä viikolla...

Ensi viikolla on Elmon sisarusten eka pentutapaaminen! Onpas kiva päästä katsomaan miltä muut näyttää ja onko ne lähellekään yhtä jättejä, vaikka narttuja muut ovatkin..Elmo täyttää huomenna 10 viikkoa ja painaa jo n. 10,5 kg.

Tässä Aten ottama kuva mustasta pirusta:


Ja tässä kaikki hoffit hiekkamontturallin jälkeen:



Viikonloppuna on muuten suuren juhlan aika, koska minilemmu Nemonen täyttää jo 9-vuotta! Vauhti ei ole hidastunut, eikä tarvisekaan - eihän se olisi silloin Nemo ollenkaan :) !