Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.7.2010

Pieni Nismo sairastaa

Maanantaina teki ihan ok tottiksen treeneissä..en huomannut että mikään olisi pielessä..tiistaina kotona ihan ok, keskiviikkona treenasin molemmat Miran seurassa (kiitos!) ja Nismo oli vähän vaisu. Teki kuitenkin agilitya tottiksen lisäksi eikä vaikuttanut kipeältä. Ajattelin että pieni väsymys johtuu lähinnä siitä että ollaan puuhattu kaikenlaista ja ilmakaan ei ollut paras mahdollinen. Autossa kuitenkin ilmastointi tai sitten kaikki luukut auki + varjoa ja ennen treenejä kastelin sen hyvin. Tein aika lyhyitä pätkiä ja lopettelin kun huomasin ettei vire ole ihan kohillaan..

Keskiviikko iltana ei ruoka maistunut?! Nismo ei mikään ahmatti ole, mutta kyllä kuppi tyhjenee kerrasta ja tekeekin ruoan eteen. Illalla ulkoili myös vähän vaisusti, jäi istuskelemaan nurmikolle ja muutenkin vaan..oli jotenkin outo. Hakeutui sisälläkin vaan piiloon nukkumaan.

Torstai aamuna sitten se ei liikkunut eteenpäin. Ei halunnut ulos eikä tullut vastaan. Makasi tai istui vaan yhdessä kohdassa korvat luimussa ja heilutti häntää kun yritin houkutella. Yritti nytkyä eteenpäin, mutta mitään ei vaan tapahtunut. Kannettiin se Aten kanssa ulos ja sitten vaan odoteltiin ja houkuteltiin. Istui paikallaan, häntää heiluttaen n. 20 minuuttia. Sen jälkeen alkoi hitaasti tulemaan eteenpäin, mutta takapää heittelehti ja kävi välillä taas istumaan. Sai kuitenkin tarpeensa tehtyä..vaikkakin hitaasti. Maha normaali, ei ollut oksentanut ja pissaakin tuli. Otettiin Hiski ulos yhtä aikaa ja ajateltiin että jos se ei jaksa riehuvaa hoffia komentaa niin sitten se on todella kipeä. Haukkui Hiskille vähän, mutta liikkumiseen se ei juurikaan vaikuttanut. Istuskeli ja tuijotteli vaan. Soitin nopsaan eläinlääkärille ja sitten olikin kaksi tuntia aikaa odottaa ja miettiä että mikä Nismoa voi vaivata. Oireet olivat niin oudot ja tsekkasin vielä anaaliruhasetkin eikä aristellut takapäätä. Vääntelin ja kääntelin enkä löytänyt mitään kohtaa mistä olisi kipeä. Ei syönyt myöskään aamulla. Aloin huolestua jo juomisestakin, mutta ikenien ja niskanahan perusteella ei ollut kuivunut. Suutakin katsoin ettei ole ampiainen tuikkassut..ei mitään näkyvää ollut. Sisällä ennen lekuriin lähtöä koitin saada sitä liikkeelle ja otin kevyesti pannasta kiinni niin etujalat liikkuivat mutta raahasi takapäätä.

Eläinlääkärin pihalla otettiin se ulos autosta ja kappas, se kävelee ihan normaalisti ensin?! Meni hetki ja alkoi roikottaa oikeaa takajalkaa ja takapää heittelehti hassusti. Jäi taas istuskelemaan mutta olemus oli enrgisempi jo. Sitten lekurin pöydälle ja näin kaiken murheen keskellä täytyy kehaista, että Nismon käytöstä kehuttiin ja eläinlääkäri mainitsi että yleensä nämä eivät annan tutkia. Hieno poika! Ollakseen kuitenkin luonteeltaan noin muuten aika epävakaa..Ensin silmät ja korvat ja suu, ei mitään poikkeavaa. Sitten alkoi käymään lihaksistoa ja raajoja. Ei mitään kipureaktiota tai muutakaan reaktiota. Seisoi nätisti paikallaan eikä edes hakenut istumaan. Venytteli jalkoja, venytti eteen, pitkälle taakse..ei mitään..selkärankaa paineli nikama nikamalta, ei mitään. Kaularankaa paineli ja käänteli, ei mitään. Mittasi kuumeen, ei sitäkään. Tassut tarkastettiin, ei mitään. Ate oli puhunut mulle eturauhasesta joten toki pyydettiin tarkistamaan se samalla. Siitä Nismo ei sitten tykännyt, mutta antoi tutkia eikä purrut vaikka legoja esittelikin. Anaalirauhaset olivat kuulemma vähän täynnä (tyhjensi ne) ja eturauhanen vähän suurentunut..mutta eläinlääkärikin vähän pyöritteli päätään että mahtaako siitä johtua..juteltiin ja puhuttiin siinä kaikesta ja eläinlääkärikin piti oireita erikoisina. Oltiin kuitenkin sitä mieltä, että annetaan hormoonipiikki, sillä jos se on eturauhanen, niin piikki auttaa. Kerroin myös että jostain erikoisesta syystä Nemo on viikon ajan yrittänyt astua Nismoa mitä se ei todella normaalisti tee tai edes uskalla tehdä?! Voisiko se jotenkin liittyä asiaan? Nismo kun ei ole edes sille moisesta rähähtänyt, vaikka normiarjessa niiden arvojärjestyksessä ei koskaan ole ollut mitään kyseenalaistettavaa. Nismo on niistä se pomo ja Nemo on hyväksynyt kohtalonsa eivätkä ne tappele...en saanut siihen vastausta, arvailuja vaan. Piikin lisäksi tarkkailua ja tarkkailua..kuulemma kaksi vuorokautta kestää se että piikki vaikuttaa täydellisesti. Maanantaina uudestaan lekuriin jos vielä oireita on. Jos piikki vaikuttaa ja poistaa oireet, varaan ajan kastraatioon.

Kotiin tullessa oli toki väsynyt ja haki vaan piiloon. Ei päässyt kynnyksistä tai rappusista vaan jäi etujalat kynnyksen/rappusen päälle, mutta takajalkoja ei nostanut. Annoin levätä ja varmistelin että vesi uppoaa. Ruokaa en antanut, mutta ei se halunnut edes syödä. Vinkui kun makasi paikallaan ja illan aikan pari kertaa noustessa vinkaisi kimakasti. Ei liikkunut kovinkaan mielellään ja ulkona istuskeli vaan..myöhään illalla sitten jo liikkui ihan reippaasti ulkona ensin, mutta jäi kuitenkin välillä istumaan? Kynnyksetkin pääsi jo siinä yöllä klo 02.00 aikoihin. Näytti siis vahvasti siltä että menee parempaan suuntaan! Illallakin kunto vaihteli..ensin saattoi olla ihan ok ja sitten yhtäkkiä jäi vaan paikalleen istuskelemaan tai meni piiloon makaamaan eikä tullut pois kuin käskemällä.

Tänään aamulla oli ihan reipas ulkona ensin ja meinasin itkuun purskahtaa kun suurin huoli alkoi purkautua. Sitten kuitenkin jäi vähän vaivalloisesti istuskelemaan..ulkona ei juossut mutta olemus oli reippaampi ja ihan ravasi kuitenkin. Ruoka myös maistui oikein hyvällä halulla! Maha edelleen normaali, samoin kuseskelu eikä oksennustakaan. Koko päivä on mennyt niin, että välillä näyttää täysin normaalilta, sitten yhtäkkiä menee istumaan tai ei tule rappusia (ei nosta takapäätä) ja hakeutuu piiloon. Sitten taas muutaman minuutin päässä tulee sisällä tarjoamaan lelua?! Moinen käytös ei ole edes Nismolle kovin normaalia..ei se itse hae leikkimään juurikaan. Muutama tunti sitten tuli rappusia ja kesken kaiken mätkähti kyljelleen ja putosi maahan?! Pikkuisen lenkin sen kanssa tein ja alkumatkasta se oli täysin normaali Nismo...sitten jäi taas istuskelemaan..noustessaan siitä kuitenkin taas ihan normaali..en oikein ymmärrä. Kuitenkin yleiskuntoenkin yleiskunnolta reippaampi jo. Ate kun laitteli ruokaa niin rapiseva makaroonipussi oli oikein kiinnostava. Samoin hakeeviereen nukkumaan, myös Aten viereen. Nismon tuntevat tietää ettei ole normikäytöstä..

Huomenna on sitten kulunut se 2 vuorokautta ja piikki vaikuttaa täydellisesti. Toivon että se näkyy myös olemuksessa. Minulla ei ole kokemusta eturauhasvaivoista, voivatko ne ilmentyä todella näin? Mitä jos se on muuta? Mitä sitten tehdään? Mihin sitten tutkittavaksi? Niin paljon on kaikkia kysymyksiä taas pääkopassa ja sitten ainut lääke on vaan odottaa ja katsoa..Onneksi näyttää siltä että suunta on ylöspäin. Minun pieni Nismo.

Kiitos Atelle joka tukee ja myötäelää mukana...sekä välittää ja etsii vastauksia yhtä lailla. Rakas.

Kiitos myös monille monille ystäville ja tutuille jotka ovat antaneet vaihtoehtoja, tsempanneet ja kuunnelleet mun purkausta. Vaikka vaiva olisi pienikin juttu loppujen lopuksi, tällaiset oireet säikäyttävät aina ja mieleen tulee rakas rotikkamme Oma joka kjouduttiin lopettamaan kun se ei vaan yhtäkkiä enää noussut ja avauksessa löytyi kasvain selkärangasta. Koira joka oli aina ollut terve. Voi kun ne osaisivat puhua.

27.7.2010

Tervis 2010 - hoffeja kasoittain + pari chihua :D

Ihanaa olla lomalla :) !!! *onnellisia huokauksia*

Perjantaina lähdin suoraan duunista Katjan kyydillä kohti Tervakoskea. Ate, pojat, Hiski ja meitin pikkuvaunu oli paikalla jo, että mahdutaan samaan leiriin. Katjan kanssa meni matka oikein kivasti nauraa räkättäen :). Nismo ja Nrmo oli myös meijän kyydissä, ne kun oli mulla mukana duunissa koko viime viikon.

Ate saa kertoa Hiskin näyttely- /tokotuloksista ihan ite jos haluaa, mutta hehkutan niiden jälkeläisluokan sijoitusta NRO 2 !!! Aivan WAU ja UPEETA!!! Ja vielä superkehut Eerolalta siinä samalla...kyllä kelpasi :).

Mä olen todella yllättynyt itsestäni. En ole leiri-ihminen. En ole myöskään hienohelma, mutta en kovin maanläheinenkään tietyissä jutuissa. Ja kyllä, olin meikissä tuollakin ;). SILTI vaunussa nukkuminen ei haitannut pätkääkään. Ei sitten yhtään vaan päinvastoin, en vaihtaisi sitä vkonloppua mihinkään. Oli kiva tavata uusia ihmisiä, tutustua paremmin niihin joita on jo tavannut, tavata ystäviä, treenikavereita, kasvattajia...ja nähdä niin hirmuisesti erilaisia hoffeja omistajineen. Pitkiä keskusteluja leirissä kera eväiden ja lonkeron, näkemyseroja...KAIKKEA! Yöksi sai käpertyä Aten kainaloon ja muistaa kuinka paljon yhdessä harrastaminen antaakaan.

Lauantaina oli tokopäivä ja yritin sykyillä ALO/AVO VOI/EVL kehien välissä uteliaana että mitä tapahtuu missäkin. Todella upeita suorituksia! Jotkut pisteytykset aiheuttivat päänvavaa, että mistä tuo piste lähti ja miksi tuosta kaksi ja tuosta yksi, mutta asiansa osaavat tuomarit toki tekevät hyvää työtä, eikä varmasti ole helppoa pisteyttää sellaista määrää koiria. Ilma oli tokolle mitä suotuisin, ei paistanut, mutta ei satanutkaan. Niin hirmusen mielenkiintoinen ja opetavainen päivä :) . Ilta sitten kuluikin parissa eri leirissä hieman alkoholia nautiskellen, unohtamatta hyvää ruokaa (kiitos pitsataxi ja sitä handlannut Jyrki:D ) ja juttuseuraa. Vähän myöhäänhän se yö sitten venähti..Tottistakin siinä puuhasteltiin, minä hiippisten kanssa ja muut hoffeineen. Nismon tirehtööri-seuraaminen sai uteliaita katseita ja uskalsivat jotkut ihan juttelemaankin tulla. Hassut ihmiset :). Lenkkeilymaastojakin riitti ja niitä tulikin siinä rampattua kaikkien koirien kanssa.

Sunnuntaina pukkasi näyttelyä heti aamusta ja puoleen päivään mennessä lämpötila oli ehtinyt kivuta jo +30 yläpuolelle. Aurinkoa riitti, samoin hikeä, mutta ei se silti poistanut tunnelmaa. KAuheasti oli koiria joita olisi halunnut kehässä seurata, mutta kun ei vaan kerenny. Tietyistä syistä mä myös poukkoilin siellä narttukehän laidalla listojen kanssa ja etsiskelin kiinnostavia yksilöitä ja kuuntelin Eerolan arvosteluita. Päivä meni ihan hirmuista vauhtia ja ennen kun ehtisi huomatakaan, juostiin loppukehiä ja alkoi olla purkamisen ja pakkaamisen aika. Viikonloppu oli uskomaton, mutta oli ihanaa tulla myös kotiin. Univelkaa kun tuppaa aina noilla reissuilla kertymään ;). Olen ylpeä minun pienistä koiruuksistani jotka menivät hoffien joukossa enemmän kuin reippaasti.

ONNEA tuhannennen kerran vielä Jenille ja Eldelle ykköstuloksesta, samoin kuin Juhalle ja Lorelle, Niinalle ja Bastille EVL:n voitosta, Jukalle ja Nasselle AVO tuloksesta, unohtamatta tietenkään rakasta Hiskiä ja Atea, ONNEA kaikille niillekin jotka olivat tyytyväisiä näyttely- ja tokotuloksiin ja eivät tähän listaan tulleet :)

Ja tietysti erityisKIITOKSET kuuluu:

Tupu ja muu perhe : kiitos leiristä, seurasta, nauruista..kaikesta!
Katja: kiitos lenkkiseurasta, automatkasta, seurasta ja naurusta. Samat kiitokset kuuluu Sannalle, Päiville, Maaritille jne jne.
Leirin miehet: kiitos Tuukan viihdyttämisestä Puuhamaassa ja kiitos Jyrki ruokailun hoidosta!
Elde: kiitos skumpasta, leiristä, seurasta, teitin bussissa oli tunnelmaa :)
Ritva ja Jukka : kiitos seurasta, juttelusta ja kannustamisesta, pian nähdään taas!

Oli myös ihan huippua nähdä Maijaa ja muita tuttuja :)! Pojatkin olivat niin reippaina mukana että!

KIITOS Ate että saan olla osana näin hienoa porukkaa, rakastan :)

Toivottavasti en unohtanut kiittää tai mainita jota kuta. Kaikki kun yhdessä tekivät tapahtumasta niin onnistuneen.

Loma on tosiaan alkanut ja treenattu ON! Tottista ja rallya, huomenna taas agilitya ja muutakin Miran kanssa :). Voi kunpa loma ei ollenkaan loppuisi, tämä sopisi niin loistavasti.

21.7.2010

Luota vaistoon

Eilen fyssarilla. Niina oli ihan mahtava tyyppi ja käsitteli Nemoa todella kauniisti. Suuret kiitokset hyvästä hoidosta. Uutiset eivät sitten olleetkaan niin hyviä.

Hakeuduin fyssarille, koska minusta Nemon oikea takajalka on liikkeessä outo. Lisäksi se ei uidessa käyttänyt sitä lainkaan. Suurin vika ei sitten ollutkaan oikealla puolella vaan vasemmalla puolella, jossa polvilumpio on liikkeessä jatkuvasti pois paikaltaan. Lisäksi polvi on erittäin väljä. Kokeilin jalkaa myös itse ja ihan selvästi tuntui. Poksui myös jonkin verran tietyssä asennossa. Vasemman takajalan polviongelmasta johtuen oikea jalka on ikäänkuin kehittynyt vääränlaiseen asentoon, Nemo varaa siihen väärin painoa ja tukee liikkeen oikealle puolelle. Tämähän on sitten pidemmän päälle vaikuttanut lihaksistoon myös. Vasemman jalan refleksit myös heikot, kun seistessä tassu käännettiin niin, että astuu jalkapödälle, ei jalka palautunut tai palautui heikosti. Kipuili jonkin verran venytettäessä vasenta jalkaa. Onko tuo nyt ihmekään jos polvi pamahtaa pois paikaltaan.

Kehui kovasti lihaksia ja sanoikin, että liikunnan määrä on varmasti ollut ratkaiseva tekijä siihen, ettei polvi ole vielä sen enempää oireillut. Lihakset eivät olleet jumissa mistään ja nauroi, että onpas paksuniskainen chihuahua :). Nemo oli todella kauniisti ja hieronnan lopuksi nukkui ihan reporankana. Ei mitään muroinoita tms vaikka sattuikin välillä vähän. Kotiläksyjäkin saatiin, venyttelyä ja jumppausta, jotta jalkojen lihaksistoa saisi tasapainoitettua. Oltiin yhtä mieltä siitä, että virallisiin polvikuviin heti ja varasinkin meille ajan 13.8 Saloon. Sieltä sitten lopullinen arvio polvesta ja leikkaustarpeesta ja mitä jatkossa.

Valitettavasti tämä päätti meidän agilityharrastuksen. Ei saa enää hyppyyttää. Terveys on tärkein ja se, että Nemo pystyy elämään kivutonta, normaalia elämää puuhastellen on ensisijaisen tärkeää. Silti olen niin kovin surullinen luopuessani meille molemmille rakkaasta harrastuksesta. Jatkamme toki rallytokon ja temppuilun merkeissä, unohtamatta pikkuisia jälkiä, lenkkejä ja leikkimistä.

Nemosta ei huomaa juuri mitään normaalissa arjessa. Siihen ei näytä sattuvan eikä se ole apea tai riiputa jalkaa. Se näyttää ihan onnellisesta, vilkkaalta pieneltä koiralta. Toivon, että se säilyy myös sellaisena vuosia ja vuosia!

Minua ärsyttää, etten luottanut vaistooni aikaisemmin. Vaikka se kuvattiin, niin miksi en hakenut polvituloksia? Miksi hyppyytin rotua jolla on taipumus patella luksaatioon ilman että se oli kunnolla tutkittu? Miksei rankakuvassa näkynyt mitään? Olenko hajottanut koirani? Miksei Nemo ole näyttänyt kipeältä? Miksi en vaan luottanut siihen vaistoon... :(

Ate oli jälleen maailman ihanin. Se keskusteli, kertoi, selvitti ja selitti. Oli tukena ja vaan läsnäkin kun näki, että itku alkaa olla herkässä. Kiitos rakas.

Surua ja harmia ei helpottanut se, että luin rotujärjestön jalostusohjeita..alkoi vaan suoraan sanottuna vituttaa. On jätetty kasvattajan moraalin vastuulle nartun pennuttaminen mikäli sillä on jokin muu tulos kuin 0/0..ja mainitaan, että koiran NORMAALIA elämää ei haittaa esim 0/1 polvet. Polvilumpiohan on pois paikaltaan ajoittain? Ja mikä on normaalia ? Normaalia rodulle, huomioiden sen käyttötarkoituksen vai mikä? Meille on normaalia lenkkeillä paljon, treenata 1-4 kertaa vkossa jne jne...toiselle chihulle on normaalia olla puhtaasti seurakoirana. Tästä kuullaan vielä.

20.7.2010

Kaikenlaisia harrastuksia :)

Tässä on meidän uusin harrastus, poltamme siis kuksiin koiran nimiä, rotuja, juhlatoivotuksia....ja taulukin tehtiin..oikeastaan poltamme kaikenlaisiin puupintoihin ihan mitä vaan :). Hauskaa hommaa! Saa kysellä jos haluaa omansa.

Kuva: Ate Kolulahti


Eilen oli hieno päivä. Mä sain vihdoin taas ajokortin ja voi että kun tuntui hyvältä ajella treeneihin eilen illalla ja tänään aamulla töihin! Ihanaa! Harmillista vaan on se, että joutuu samalla luopumaan meijän yhteisestä työmatkasta aamuisin..Aten aamuiset autoilubiletykset on aina yhtä hupaisia :).

Arkitottiksessa eilen Nismon kanssa. Pöh, se oli ihan puolikas koiruli...teki joo, mutta ei tasonsa mukaan ja pönttöili liikaa. Paikallaanmakuussa nousi istumaan..mrr..seuraamiset ei olleet niin tiiviitä ja täpsäköitä kun normaalisti mikä harmitti eniten. Otettiin sitten vahvapalkkaisia pikkutoistoja. Luoksetulo oli erittäin positiivinen, vauhtia riitti ja jäi eteen istumaan. Aavistuksen jää kauas, mutta ei liikaa. Estehypyllä käsimerkin on saanut unohtaa, pieni kumarrus käskyn yhteydessä riittää ja hyvin jää seisomaan. Aina ei voi mennä hienosti ja upeasti, olisihan se ihan tylsää eikä joutuisi käyttämään aivoja koulutukseen yhtään :). Nemo apinoi mukana, lähinnä lerppukielenä ja hösöttämässä..hassu pieni koira.

Kiirettä pitää kotosalla, mutta perjantaina voi huokaista, että on se ollut sen arvoista. Sillon alkaa LOMA joka kestää kolme ihanaa, pitkää viikkoa. JEE! Perjantaina on lähtö Tervikselle hoffien päänäyttelyyn ja rotu-tokoon. Hiski & Ate osallistuu kumpaankin ja mä + pojat + hiippurat ollaan tietysti kannustusjoukoissa mukana ja huseerataan kepoina ympäriinsä. Samalla tulee korkattua meitin vaunu, joka on jo legenda ennen ensi-esiintymistään ;). Katsokaa miten suloinen :

Kuva: Ate Kolulahti


Atehan on buukannut Tervikselle tuparit, mutta pohdittiin, että täytyy ottaa yksi ihminen kerrallaan ;)

Toivotaan ettei sada, koska Puuhamaan reissu olisi tarkoitus hoitaa samalla!

Vkonloppu meni muuten "pimeissä hommissa" eli yötöissä...ohikulkijoille tiedoksi, meillä ei kaivettu hautoja metsään lauantai yönä tai muutakaan hämärää vaan Ate, minä, Kati ja Frossu oltiin pohjamuokkaus hommissa uudella koiratarhalla :)

Tänään Nemon fyssari...jännittää...

19.7.2010

Rakas riiviömme P.E Stenfors

Nyt on surullisten uutisten aika.....

Pieni rakas riiviömme Pertti Einari Stenfors jäi auton alle ja menehtyi.



Stenfors ei ollut helppo. Se oli persoona. Virtaa ja energiaa oli muille jakaa. Se saalisti kaikkea mikä liikkui ja karsi sisältä, sekä pihasta kaikki hämähäkeistä hiiriin ja lintuihin. Stenfors kehräsi kuuluvasti ja pentuna sen suurin hupi oli kiivetä vaatteita pitkin olkapäälle istumaan. Se ei koskaan halunnut kenenkään nukkuvan vaan pyydysteli jalkoja peiton alta ja loppujen lopuksi kehräsi kovaäänisesti korvan juuressa. Se kippasi ruokakipon ja hiekkalaatikon tasaisin väliajoin ja sen lempileluina toimi kaupan kuitit. Rapisevan kuittitupon kanssa oli kivaa juosta ympäriinsä. Se oli myös Hiskin, Nismon ja Nemon uskollinen ystävä. Koskaan se ei niitä satuttanut, vaikka paini välillä hurjalta näyttikin. Hiskikin antoi sen jahdata häntäänsä ja Nismo mielellään putsasi sen korvia. Pojillekkin se oli enemmän kuin vaan kissa, ne jaksoivat leikkiä ja jutella sille tunti kaupalla. Se oli Pertti..meidän oma Pertti.

Miten suuren aukon voikaan niin pieni eläin jättää sydämeen. Meillä kaikilla on niin kova ikävä.

16.7.2010

Kiipee kiipee !!!

Eilen treenaamassa NuPun kentällä, seurana Elde ja Jeni :). Kiitos vaan vielä, oli oikein mukavaa! Ilma tuppasi olemaan painostava joten saattaapi olla, että varatusta ajasta aika iso osa meni keskustelun merkeissä ;). Hiippikset olivat erityisen hyvässä vireessä ja kastelin ne ennen kentälle menoa..hassut pikkuiset, luulisi että lämpö imee niistä kaiken energian, mutta ei näköjään. Ei mitään rääkkiä kuitenkaan vedetty vaan lyhkäsiä pätkiä ja sitten varjoon ja veteen jäähdyttelemään.

Kentällä oli valmiiksi rata jota vähän muokkasin. Nismo teki puomia takaaleikkauksilla ja voi että kun oli kiva ja nopeahko :). Kontakteilla toistaiseksi kuuliainen, katsotaan koska alkaa loikkia. Ilme oli jälleen mimmumaisen idiootti..näyttää lähinnä siltä että ratkeaa liitoksistaan. Pikkuiset niistotreenit..ihan ok, paljon parannettavaa. Lähtöjä, tosi jees, hyvin pysyy. Suoraa..hyppy putki hyppy ja putken päässä palkkaa. Menee niin pirusti! Kaiken kaikkiaan piristävä ja ihana :). Voi kun Nemon taidon saisi sille siirrettyä itsestään..noh, pikku hiljaa.

Nemo teki vaikka ja mitä. Irtosi hypylle, pujotteli (6 toistoa, kaikki puhtaita!) , tuli niistoihin, kesti takaaleikkaukset hypyille, putkelle, puomille, jopa renkaalle! Harjoiteltiin mun oikeaa kohtaa ohjattaessa hypylle. Mun täytyy antaa sen mennä tai olla yhtä aikaa, muuten ohjautuu niin pirun herkästi ohi. Jotenkin tulee ryysittyä aina eteen. Irtoamista hypyille ja irtoamista sinne tänne ja tonne..kiva, ihana Nemo :) !!! Pienestä lukee, joka toisaalta etu, mutta tuo mulle hirmuisesti paineita ohjaukseen. Annan mennä vaikka menee väärin, koska harvemmin totaalisesti sikailee, yleensä minä olen väärin..enkä halua tappaa sen intoa irrota. Naksua ei eilen käytetty eikä hyppimisessä ollut mitään ongelmia. Kävelyttelin kentällä sen treenien jälkeen, eikä aamullakaan ollut "jumissa" yhtään. Jihuu!

Rallya ja tokoa puuhattiin myös ja Nismo oli aivan onnessaan..se pyöri ympyrää, huusi ja pönttöili..seuraaminen oli tosi kivaa, liikkellelähdötkin toimi. Täyskäännöksiä paljon, molemmilla tyyleillä, takaa kiertäen ja edessä "peruuttaen" . Vähän hösötti turhaan mutta teki kauniistikin :).

Oli mukavaa kun koirat olivat niin hirmuisen innoissaan treenaamisesta (kuten yleensäkin). Radan/treenipätkänkin jälkeen hyppivät iloisesti, hännät viuhtoo ja kun kumartuu niin moiskauttavat suukonkin vielä :). Hiski oli kotona syyttävän näköisesti kun se ei päässyt mukaan. Lupailin sille, että kun pääsen taas autolla kentälle, niin se saa tulla mukaan.

Tänään Aten kanssa yöhommiin...blaah..ei huvittaisi itse työ, mutta seura on ainakin hyvää ja hauskaa :). Jos ottaisi valkkarilaatikon mukaan??

13.7.2010

Lomaa odotellessa :)

Kyllä on tosiaan kelit suosineet. Onneksi konttorissa toimii taas ilmastointi! Onneksi loma alkaa pian...mikä myös tarkoittaa, että blogia ei ole niin paljon aikaa päivittää, täältä duunin lomasta se sujuu niin näppärästi pienissä pätkissä päivän/päivien mittaan ;).

Ikäviäkin uutisia olisi, mutta annan nille oman ajan kun on oikea hetki.

Viime viikon keskiviikkona satoi niin lujaa, etten muista sellaista sadetta...sateen voimakkuuden tunnetta lisäsi myös se, että minä olin juuri sillä hetkellä Tuukan ja hiippureiden kanssa lenkillä. Sitkeästi Tuukka viipotti mun perässä koko matkan ja hiippurat oikeastaan kahlasivat osan matkaa. Ninalle kipiteltiin sitten vaatteiden vaihtoon ja kupposelle. Aten kurvatessa pihaan aurinko päätti taas loimottaa ihan pilveettömältä taivaalta...mrr :) !

Agilitya on tehty pihalla pienissä määrin. Lähinnä ohjausta ja A-estettä kaikenmaailman tyyleillä ja kokeiluilla. Yllätyksekseni Nismo ei ole lainkaan niin herkkä ohjattava kuin Nemo. Nemolle kun liikaa yrittää, se tuumaa että mene ihan ite vaan ;). Nismo taasen kaahottaa kieli maassa roikkuen ja on jopa kuritonkin välillä. Menee ja tekee itekseen sekä pitää enemmän välimatkaa työskennellessään..ei tule niin iholle kuin Nemo tulee. Hauskoja puuhastelijoita molemmat :). Huomenna ajattelin lyödä kepit nurmikkoon ja pujottelusulkeiset alkakoon. Aurinko kun laskee terassin puolelle iltaisin niin etupihalla on jo kohtuullisen viileää ja voi tehdäkin jotain.

Maanantaina kuumuutta uhmaten osallistuttiin arkitottikseen Nismon kanssa. Nemo pääsi taas häiriökoiraksi ja temppujaan esittämään. Kentälle tuli jonkun verran onneksi varjoa ja kastelin molemmat koiruudet ennen treenejä. Päätin, että jos menee laahustamiseksi niin ennemmin keskeytetään kun väkisin väännetään, mutta niin ei ihme kyllä käynyt. Päivän epistola oli paikallaan istuminen ja siihen samaan käytiin taas ALO luokkaa lävitse, sekä keskityttiin seuraamisten käännöksiin. Taina sanoi, että mun käännökset oli kuin oppikirjasta, vautsi! Mä kyllä ihmettelen mistä ne on oikein tulleet ja veikkaan että oon jotenkin vahingossa ne oppinu :D ! Nismolla oli hitaat liikkeellelähdöt ja niitä me sitten tehtiinkin kotona kovasti ja palattiin imuutukseen osittain lähdössä koska en halua että se hiippailee perässä sen ekan metrin ja sitten kirii kiinni. Itse seuraaminen oli taas niin täpsykkäistä, se saa mut aina yhtä hyvälle tuulelle :). Luoksetulon vauhti on mahtava. Hiekka pölähtää kun se lähtee tulemaan ja tällä kertaa jopa ihan istui eteen johon sitten hurjasti palkkasin. Liikkeestä seisominen yhdellä käskyllä ja jäi hyvin. Maahanmenot...hmm..meni ekoilla käskyillä mutta varmistelin paljon, ehkä turhaan? Paikallaanmakuusta nousi istumaan puoleksi sekunniksi mutta meni takaisin..pöhkö tapa..enempi treeniä tähän..ja kestävyyttä. Kivat treenit oli kaikenkaikkiaan ja kuumuudesta huolimatta Nismo työskenteli oikein kivasti. Nemo sai lopuksi hoitaa sirkuskoiran virkaa. Uutena erikoisuutena kahdella jalalla peruuttaminen, voi sitä hassua.

Iltapäivän pitkä lenkki ollaan vaihdettu toistaiseksi melkein kokonaan sohvalla pötköttelyyn, temppuiluun ja lelun heittämiseen sisätiloissa. Nemohan on tästä ollut aivan onnessaan ja Nismokin on alkanut oppia leikkimisen jalon taidon. Nismoa olen opettanut vingulla ensin leikkimään ja puremaan siihen kunnolla, palkkaillut ja piilottanut lelun niin että sille jää palava into asiaan. Koira joka ei ennen leikkinyt juuri ollenkaan..iloisena katsoin eilen kun se pöllytti pehmolelua ja repi sitä Nemon kanssa.

Viikonloppuna käytiin Karjaalla näyttelyssä. Läkähdyttävä ilmasto, ei varjon varjoa...huh!!! Koiria kävi sääliksi ja Hiskille viriteltiinkin kaikenlaista varjoa. Tuukka oli myös reippaana pikku-ukkona mukana matkassa. Reissu kyllä kannatti, sillä Hiski ja Ate pokkasivat kolmannen SERTin!!!! Konaisuudessaan : ERI PU1 SERT VSP. Merkitäänköhän se noin? Mä meinasin riemusta ratketa ja loikkasinkin hikisen Aten kaulaan kiljuen...tyypillisenä suomalaisena miehenä se näytti mun ilon osoituksesta lähinnä kärsivän kuin nauttivan ;)..vetosi kuumuuteen. Hiski ei tajunnut koko lärpäkkeistä tuon taivaallista, joten päätettiin kertoa sille koiramaisesti että hyvin meni. Niinpä veimme sen uimaan ja annoimme suuren luun palkinnoksi. Hännän heilutuksesta veikkaisin että se hoksasi ajatuksen. Kiitos muuten Eldelle ja Helille seurasta ja onnea vielä Helin parsonvauvalle ROP-pentu saavutuksesta samaisessa näyttelyssä :)

Kaavailtiinhan me jo Aten kanssa ulkomaanreissuakin keväälle ;) !

Voi loma...tule pian!!! Meillä on pihahommien, koirahommien, sisähommien jne jne lisäksi KAKSI pätevää suunnitelmaa : 1. ensimmäisenä lomapäivänä nukutaan koko päivä 2. yhtenä lomapäivänä nykäistään terdellä päiväkännit.

Enää 2 työpäivää ilman ajokorttia!

6.7.2010

Tokoa läkähdyksissä ja valvomista

Me päästiin edistyneiden arkitottisryhmään Nismon kanssa :). Ehkä pikkujuttu joillekkin, mutta meitin tiimille se oli hieno ja upea asia. Oikein tarkkavaisena seistiin rivissä ja oltiin iloisia siitä, että meidät oli huolittu mukaan! Yhtä hieno fiilis oli aloittaa alkukesästä tokoryhmässä...ja kilpailla rallytokossa :).

Meitä oli yhteensä neljä ryhmässä. Muutama oli varmasti jäänyt helteen takia kotiin. Lämpöä riitti ja onneksi rivipaikat olivat varjoisia. Nismo pääsi suihkuun ennen treenien alkua ja Nemo sai ihmetellä hihnassa kentän reunalla tapahtumia. Huutelin kyllä sille, että oppii samalla eikä vaan makoile. Kiltti Nemo..pari piipitystä ja muutoin ihan hiljaa vaikka näki mun tekevän Nismon kanssa.

Käytiin ensin koko alokasluokka lävitse ja lopuksi harjoiteltiin ruutua. Liike kerrallaan mentiin, mutta silti tuli kuuma ja tuntui että kaikki vaatteet liimautuivat ihoon kiinni. Kuumuus ei syönyt Nismon intoa muusta kuin maahanmenosta.
Paikallaanmakuussa nousi ötökkää napsiessaan istumaan kun aikaa oli ehkä puoli minuuttia jäljellä...meni kyllä takaisin maahan. Perusasento tarvitsi niiauksen mutta nousi kohtuu nopeasti. Seuraamisista tykkäsin ihan hirmuisesti, samoin niiden yhteydessä otetuista peruasasennoista. Näppärä, nopea ja kiihkeä kuumuudesta huolimatta. Liikkeestä maahanmeno oli tuskainen..seuraamispätkä jees mutta se maahanmeno tökki oikein kunnolla. Liikkeestä seisominen oli hieno siihen asti kun piti palata viereen. Ennakoi ja menee niin pirun äkkiä istumaan. Palkkailin sitten edestä ja vapautin suoraan ilman perusasentoa. Hyvin se kyllä pysähtyy. Luoksetulo oli nopea! Jää hyvin, lähti niin että hiekka pöllähti ja muita nauratti :). Istui eteen ja siitä vapautus. Estehyppy käsiavulla ja itse hyppy, sen lähestyminen ja kontakti ihan nappiin mutta taas istumaan, ei seisomaan...hmh..saatiin me sitten onnistunutkin ja kovasti palkkaa! Ruutuun menoa siten, että irtoaa targetille. Nismo oli aika irtoavaisella tuulella mutta malttoi odottaa lupaa.Kesti heti jo aika pitkänkin lähetyksen. Kipitin perässä ruudusta vapauttamaan ja käytin "eteen" käskyä. Tästähän on monta kansakuntaa, mutta mun mielestä eteen-käsky on toimivin. Taina kyllä kommentoi (kouluttaja) että mites EVL:ssa sitten kun ensin menee eteenpäin merkille ja sieltä sivusuunnassa ruutuun eikä suoraan eteenpäin? Mä kyllä siihen vastasin, että mun rakas Nismo on jo koiraenkeli kun me ollaan sinne luokkaan valmiita ;).

Ate oli muru ja tuli hakemaan kentältä. Ennen treenejä käytiin myös porukalla uimassa. Lähinnä pojat hoiteli sen uimisen ja me Aten kanssa vaan tyydyttiin katsomaan ja vahtimaan. Aika hyvin Tuukkakin jo ui 7-vuotiaaksi.

Stenfors on valvottanut meitä kaksi yötä. Se keksii kaiken mahdollisen ja mahdottoman, jotta kukaan ei nukkuisi. Jos se pääsee makkariin, se puree sekä kynsii, yrittää läpi hyttysverkosta, tiputtelee tavaroita...jos se ei pääse makkariin se repii ja puree ovea sekä maukuu niin lujaa, ettei siinä metelissä kukaan nuku. Eikä voi kylppäriinkään yöksi telkeä koska tekee vessapaperirullasta silppua, kaataa hiekkalaatikon ja pudottaa pyykit. Todella mukava lemmikki. Lisäksi se oli raahannut toissapäivänä pihalle kuolleen päästäisen ja vaani aamulenkillä olevia hiippiksiä läheisessä ojassa. Noh, se on kissa..se on kakara..voi kunpa se pian kasvaisi aikuiseksi!

5.7.2010

LOISKIS!

Niin se viikonloppu taas meni hirmuisen suhinan kanssa ja arki koitti. Kelit suosi, aurinko loimotti ihan kunnolla ja valoisaa oli pitkään. Mun auringolle allerginen ihoni on pysynyt kohtuu hyvänä, mutta vieläkään en uskalla olla hihattomassa paidassa lainkaan. Lahkeita oon uskaltanu vähän lyhentää ja puolipitkiä hihoja käyttää. Ennemmin niin, kuin ihottuman ja ihon kuoriutumisen tuska.

Hiippikset saivat lauantaina uima-altaan :). Meitin tontilta oli vaan vaikea löytää tasaista, ei jo käytössä olevaa kohtaa joten siitä tulikin sitten vähän toispuoleinen. Noh, asiansa se ajoi kuitenkin. Huomasin uittaessa sen mitä pelkäsinkin. Nemon toinen takajalka on huomattavasti voimattomampi kuin toinen. Aluksi se ei uitaessa käyttänyt sitä juuri ollenkaan, mutta toistuvien harjoitusten myötä, jotka olivat kerrallaan n. 1-2 minuuttia pitkiä, alkoi se vihdoin polskutella kaikilla jaloilla. Jalka on kuvattu kahdesti, se astuu sille normaalisti, mutta juostessa huomaa, että se on eri tavalla kuin toinen takajalka. Jostain syystä se on ikäänkuin kehittynyt lihaksien osalta vähemmän kuin toinen. Uiminen tekee sille varmasti hyvää ja uimaharjoituksia on tarkoitus tehdä jatkossakin. Katsotaan onko vaikutusta. Nismo ei liiemmin uimisesta tykännyt. Korvat luimussa loiskotteli menemään. Uimisen jälkeen olikin sitten hauskaa juosta ihan miljoonaa pitkin pihaa, hirmuisia äkkikäännöksiä tehden ja pientä jahtaamishaukkua pitäen.

Lauantaina puut saivat kyytiä ja mä säpsähtelin niiden välissä paistatelleita sisiliskoja. Ate näytti muutaman kerran hieman tuskaiselta, kun pompin karkuun ötököitä. Että voin inhota niitä..erityisesti ronkkahyttysiä. Hiippurat saivat samalla harjoitella nenänkäyttöä kun piilotin pitkään ruohikkoon kourallisen pieniä nappuloita sinne tänne. Illalla juoruttiin Katin kanssa tuoppien ja drinksujen äärellä pubissa...hauskaa oli, mutta ei siitä sen enempää ;). Ate otti ehkä sen yhden ylimääräisen, hik! Sunnuntai sitten rajoittuikin sisähommiin ja aamupäivällä tehtyyn lenkkiin hiippureiden kanssa kun aurinko ei vielä niin kovasti porottanut. Fillaroimassakin käytiin ihan koko porukan kesken. Koirat ei kyllä päässeet mukaan, ei raaskittu ihan siinä helteessä juoksuttaa.

Tavallaan olin helpottunut kun agirotuun osallistuminen Hiskin osalta peruuntui, oli niin tajuttoman kuuma. Tavallaan harmitti, kun olisi ollut mahtavaa edustaa siellä hoffeja. Noh, rotumestiksiä odotellessa. Suuret onnittelut kuitenkin hienosti menestyneelle joukkueelle! Onnittelut myös Lauralle ja lk chihuahua Fannille LUVA:sta kyseisenä vkonloppuna!

Tänään Nismo aloittaa arkitottis -ryhmässä :)! Uudet koirat, uudet häiriöt, uusi kouluttaja. Innolla sinne!

2.7.2010

Agilityn hurmosta ja hämminkiä

KIITOS alkeisryhmäläisille!!! On ollut enemmän kuin kivaa tehdä niiden kanssa. Monet ovat kehittyneet ihan huimaa vauhtia, kontaktit alkaa sujumaan suurimmalta osalta hienosti, esteet on tulleet tutuiksi ja ohjauksen perusteistakin alkaa olla hajua. Iloisin mielin tapaan ne uudelleen elokuussa.

Eipä sitä aina kaikki vain mene nappiin..niinpä kentällä tuli eilen ensimmäinen koiratappelu. Tilanne oli kurja ja kamala eikä siitä sen enempää kun asia on vielä kesken. Tilanteilta ei voi välttyä kun puuhailee erilaisten koirakoiden kanssa, mutta en silti halua enää koskaan vastaavaan tilanteeseen.

Mä olin muuten totaalisen yllättynyt siitä, kuinka moni näitä mun höpötyksiä täältä käy lukemassa :). Sellaisetkin ihmiset joita en ole nähnyt kuin kerran pari kisoissa. Kiitos vaan kaikille ja toivottavasti pyöritte täällä jatkossakin!

Hiippurat treenasivat eilen ennen koulutuksien alkua. Roudasin kentälle muutaman hypyn ja hyödynsin valmiina olevia putkia ja puomia. Ajatuksena oli Nemolle taas juoksuttaa puomia niin että itse irtoaa, kääntyy 90 astetta ja hakee nousun eli "heittää" se sinne siitä sivusta. Namipalkkaa kontaktille ja vauhtia vauhtia! Aika kivasti se meni ja tosi hyvin haki. Ei hypännyt yhtään sivusta vaan maltillisesti alusta asti. Hassulla tuulella se oli muutenkin...kun kehuin, se sai pulttikilarit ja veti rallia pitkin kenttää ja suhahti välillä aina innoissaan putkeen kilareiden keskellä :D. Keppeihin keskityttiin myös kovasti ja molemmilta puolilta ohjaten. Naksulla vahviste sisäänmenoon ja vikaan väliin. 10 toistosta kahdessa tuli yhden välin virhe keskivaiheilla, mutta sisäänmenot hienosti! Rytmityksessä tarkka, mutta yhtään se ei muhun katso (hyvä niin ettei mene pää ylhäällä namia kärkkyen) vaikka otan etäisyyttäkin. Hyppyjä sitten suorassa linjassa ja jotenkin ne oli epävarmoja. Mä oon tainnu sen kanssa mutkitella ja kikkailla taas liikaa..saattaa kolmen hypyn suorasta mennä kaksi normisti ja viimeiselle lähteä itsenäisesti takaakiertoon ilman että olen niin edes ohjannut. Pöhkö. Namilätkällä sitten suoraa vaan. Näitä siis enemmän eikä sitä pyöritystä. Jotenkin mukamas tulee onnistuneempi olo niistä kiemuroista ja hienouksista?! Hassu lemmupoika se oli.

Nismo ROCKS!Se tykitti ja veti jo 8 esteen rataa ihan täpöä. Ei virheitä. Keppitreeniä myös ja se edistyy kovasti. Ja se on nopea. Oon vähän taikauskoinen ton koiran kanssa koska se on tuollainen tuuliviiri, että en uskalla sen onnistumisista sen enempää hehkuttaa mitä agilityyn tulee. Tokoon liittyvissä jo vähän uskaltaakin ;). Toivottavasti kisakentillä nähdään mistä Nismo on tehty!

Odotan viikonloppua! Huomenna se olisi TERDE med Ate och Kati :)! Wuhuu!

11 työpäivää ilman ajokorttia..

1.7.2010

Kiitos!

Kiitokset kuuluu tässä vaiheessa Elinalle päättyneestä agilitykaudesta sekä tietysti ihanille treenikavereille. Nyt sitten omin voimin puksutellaan elokuun alkuun asti. Viimeisellä kerralla lämpöä ei ainakaan puuttunut, mittari kipusi tiistaina treeniaikaan 26 asteen tuntumaan. Kovasti vettä ja varjoa, mutta vauhtiinhan se toki vaikutti.

Elina oli rakentanut mölliradan eli keppi ja keinu jäivät nurkkaan. Tarkoitus oli kauden päätteeksi kellottaa ja ihan leikkimielisesti kisata. Radan alku, hyppy, hyppy, puomi ja "lentävällä" lähdöllä mentiin. Voi että kun oli tahmea. Naksu oli taskussa eikä sitä käytetty laisinkaan ja kaikki hypyt se hyppäsi! Puomilla hidas, mutta alastulon kontakti ok. Jopa chihu saa kontaktivirheen halutessaan ;). Työntö hypylle, sivusta vastaanotto toiselle. Nemo on näissä niin tarkka. Muutaman sentin heitto mun sijainnilla aiheuttaa hypyn ohittamisen. Takaaleikkaus putkeen, ihanasti meni! Nemon ollessa normaalia hitaampi, oli aikaa ohjata tarkkaan ja kunnolla. Tuntui hyvältä. A:lle ryysäsin ensin turhan eteen ja tuli ohi. Annoin tilaa ja heti meni. Sylkkäri hypylle, nämä on Nemolla kyllä kauniita vaikka itse sanonkin. Hypyn jälkeen takaaleikkaus muurille, toimi! Takaaleikkaukset eivät ole olleet meille sitä ominta alaa, mutta nyt ne on alkaneet olla toimivia ja sulavia moneenkin kohtaan. Pari hyppyä joista toisesta ohi ja hyppäsi väärään suuntaan..vähän takkuamista siis. Putkeen irrotus hienosti ja sieltä vastaanotto jees. Loppusuoran kaksi hyppyäkin htiaudesta huolimatta varmoja. Uusintaradalta 5, yksi rima kolahti alas. Muuten oli jo vähän virtaakin ja ohjaus meni silläkin kierroksella nappiin mukavasti. Tykkäsin erityisesti rytmityksestä, nyt kun ollaan sitä alettu löytää!

Kiittelinkin Elinaa kuluneesta kaudesta. On ollut mukava käydä, oppia uutta, vahvistaa vanhaa, palata tietyissä asioissa taaksepäin ja toisissa taas harpata eteenpäin. Hyppyvarmuutta on tullut ja ohjaus alkaa loksahtaa hyvin kohdalleen. Ennen kaikkea Nemo on ollut varmempi ja sen itsetunto on noussut huimasti. Tykkää tehdä ja ylpeänä tepastelee menemään. Hyvä olo kokonaisuudessaan. Nismo treenaa syvässä hiljaisuudessa ja toivottavasti saan siirrettyä siihen samanlaista osaamista kuin Nemoon. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Ei vielä kuitenkaan hihkaista, oon niin ihmeissäni välillä koko koirasta. Potkua siinä on.

Hiski jäi sitten pois treeneistä kun ei tosiaan uskallettu vielä hypyyttää vaikka normaalilta näyttääkin. Varmistellaan varmistellaan...elokuussa taas ja onhan meillä tässä omaa treeniaikaa tuloillaan :).

Ate rakas oli eilen paistanut lettuja ja kyllä ne vaan on aina ihan yhtä hyviä :). Elisakin piipahti nappaamassa pari ja käytiin yhdessä pitkällä lenkillä. Jeni ja hiippikset eivät toisistaan tuumineet oikein mitään. Nuuskivat pari kertaa ja viipottelivat sitten omia menojaan. Parempi niin..joskus isot koirat yrittävät napsia / jahdata noita, mutta eilen ei siitä ollut pelkoa. Paarmoja riitti, mutta siinä jutustellessa oli oikein mukava viipotella menemään. Piipahdettiin Ninankin luona, joka siis on saapunut vauvan kanssa kotiin. Sitäkin kävin katsomassa (siis vauvaa) , mutta siitä en osaa oikein kirjoittaa muuta kuin että olihan se pieni.

Meillä olisi Aten kanssa puuhommia tarjolla? Anyone? Pitäisi pinota ne liiteriin, kaadettu ja halottu on jo :). Viikonloppuna on pakko ehtiä.

Enää 12 työpäivää ilman ajokorttia...