Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

31.3.2010

KEVÄT tulee :) !!!

Hiippikset toivottelevat ihanaa kevättä kaikille! Kuva on eiliseltä lenkiltä, tienpenger on jo ihan sulaa ja hiekka ropisee tassuissa :)




Vaikka oli märkää ja huomasin että lenkkikenkiin on tullut pohjiin reiät, niin silti nautin ihan suunnattomasti siitä että oli valosaa ja lumen alta pilkotti jo metsää, hiekkatie ja viime kesän jäljiltä kuivahtanutta ruohoa. Oli niin kovin kaunista. Hiippiksilläkin alkoi olla kevättä rinnassa, hajut veivät mennessään ja kuopsottelussa käytiin jotain kaksintaistoa.
Lenkin päätteeksi sain liftata rakkaan mieheni kyytiin :)

Nyt kun on sulaa ja liukastumisriski pienempi, niin Hiski saa tulla enempi lenkeille mun mukaan. Täytyyhän sitä treenata enempi, miten se sujuu kun siihen hoffinkin liittää mukaan remmiin molempien kirppujen kanssa ;).

Se ois tokopäivä tänään!

29.3.2010

Vanhoja jälkikuvia

Alla vanhoja kuvia viime vuoden syksystä/loppukesästä kun kerättiin porukka kasaan ja vietettiin päivä tottiskentällä, metsissä ja terassilla :) ! Mun seurakoirat ei ihan varsinaisesti tähän jälkeen oikein ole tehtyjä, eikä virallisesti oikeutettuja, mutta tallasin niillekkin lyhyehköt jäljet, ilman mitään ilmaisuja. Jonkin verran ovat lyhyttä ajaneet ja tykkäävät kyllä. Kuvissa myös Ruttu, jonka mielestä jäljestäminen on aivan äärettömän hauskaa.

Kuvat ovat Aten/Maija Saarnin ottamia. Oli hauska päivä ja ilta :). TULE KESÄ!

Nemo "jäljellä"

Nismo "jäljellä"

Valmistautumista Rutun kanssa, Ate auttaa :)

Melkein jo jäljellä..

Ruttu harvemmin jaksaa odottaa yhtään mitään :D

28.3.2010

*Naks naks*

Hmm...nyt on sitten naksuteltu lauantaina ja kuultu syvemmin aiheesta. Kiitos Elina Kukkasjärvelle aiheen avaamisesta. Mä oon käyttäny naksua vaan vahvistuksena Nemolle luoksetulossa ja kontaktissa. En ole naksulla opettanut mitään uusia juttuja ja osallistuin luennolle/käytäntöön koska halusin avata ilmeisen ahdasta mieltäni ja antaa naksuttamiselle mahdollisuuden. Elina oli hyvä ja selkeä opettaja, mutta silti naksuttelu ei minua vakuuttanut, JOS opetetaan jotain ihan "oikeita" käskyjä. Vahvisteena käyttäisin, samoin tempuissa ja agilityn pysäytyskontakteille voisin kuvitella sitä käyttäväni.

Jotenkin minulle esitelty idea koiran omasta tarjoamisesta tuntui painajaismaiselta. Koira joutuu itse miettiä mitä siltä halutaan ja minusta se alkaa jojoilla ja tarjoaa kaikkea mahdollista. Se ei jotenkin mahtunut mun ajatusmaailmaan. Haluan toki innokasta yhteistyötä, mutta kaipaan koiralta myös rauhallista keskittymiskykyä ja "hermoja" joiden en koe tulevan esille tällä periaatteella. Toisekseen koen, että mikäli opettaisin peruskäskyt naksulla, koira ehdollistuu ainoastaan kädessä olevaan vempeleeseen, eikä todella toimi ilman sitä. Tulee siis turhia muistijälkiä. Oonkohan mä jotenkin vanhanaikainen?? Vai onkohan käskyopettaminen sitten vanhanaikaista? Kyllä minä haluan että koira menee kesken lenkin maahan jos käsken, eikä mulkaise takaisin miettien että ei tolla mitään naksua ole, saati koulutusliiviä tai muita treenikamoja. Tapoja ja mielipiteitä on niin kovasti, miten opettaa millekin ja mitä asioita...mutta kyllä mä jätän naksuttelun ihan tempputasolle aktivointiin ja peruskäskyt menevät sitten sillä vanhanaikaisella tyylillä, normaalilla palkalla kehuen, palkaten ja käskien.

Nemo oppi naksulla eilen kaksi asiaa. Toinen oli se, että se meni "targetille" ja koski siihen nenällä. Pidin targettia pari kertaa kädessä ja kun se koski niin "naks palkka", pari toistoa, targetti maahan ja jo kauempaa annoin sen mennä. Haki hyvin, koski, "naks palkka". Lisäksi lähti tarjoamaan koko ajan sitä uudestaan. Oppi siis asian todella nopeasti. Käskyn lisääminenhän tulee naksutellessa vasta myöhään, kun koira on varmasti hoksannut asian ja tästä mä olin eri mieltä. jotenkin tuntuu tuplaopettamiselta...eli taas olen vahvisteen, en itse opettamisvälineen kannalla.

Toinen homma oli keppi jota Nemon piti purra/ottaa suuhun ja "naks palkka". Oppi senkin todella nopeasti. Pari kertaa keppi kädessä ja samantien naksuttelua kun otti suuhun. On se fiksu pikkuinen :).

Lopuksi sitten keppien sisäänmenoa ihan kahdella kepillä. Lähetys ja oikeasta välistä meno "naks". Toimi siihenkin vahvisteena hyvin ja toi vauhtia Nemolle. Käytin kyllä käskyä samalla koska se osaa jo asian. Naksutin oli siis apuna :).

Puolensa ja puolensa...mutta kuten sanoin, ehkä mä oon "old school" mutta käskypohjalla mun koirat jatkaa :)!

Nemo on siis saanut eilen runsaasti aivojumppaa ja tänään se aivojumppa jatkui vanhaan malliin, eli ei naksuteltu, mutta opittiin uusi asia jonka nimi on "paikalle". Eli mulla on pyyhe, laitan sen lattialle ja lähetän sen istumaan sen päälle ja vasta vapautuksesta saa lähteä. Kesällä treeneissä hyvä niin ei tarvitse aina koppaa tuoda, voi ottaa vaan pyyhkeen ja käskeä menemään siihen odottelemaan. Nemo taas todisti nopean oppimiskykynsä ja jo neljännellä toistolla meni kauempaakin pyyhkeelle ja jäi siihen istumaan ja myös pysyi vaikka menin pois näköetäisyydeltä. Taitava pieni! Siirsin sitten pyyhettä aina vähän eri kohtaan ja taas lähetys, hienosti meni :)

Eipä tämä vkonloppu kuitenkaan kaiken kaikkiaan ihan kauhean kivasti mennyt koirien osalta....neljän vuoden yhdessäolon jälkeen Nismolle ja Nemolle tuli eilen ensimmäinen kunnon tappelu. Nismo puri reiän Nemon korvaan ja vertakin tuli :(. Mä olen järkyttynyt. Minun laumassani ei saa tapella. En hyväksy sitä missään tapauksessa eivätkä nuo juurikaan nahistele arkielämässä. Ehkä olen ollut tyhmä, koska tilanteet missä rähinää on tullut, ovat niitä kun molemmat ovat samassa boksissa ja boksin ympärillä/lähellä on toisia koiria. Nismo lämpenee ja purkaa sen Nemoon. Ovat aina kulkeneet treeneihin yms samassa boksissa, mutta nyt en enää laita jos toisia koiria on ympärillä. Harmittaa koko tilanne ihan hirveästi ja pää on täynnä kysymyksiä? Mitä nyt? Tuleeko tilanne uudestaan? Miksi tällaista tapahtuu neljön vuoden yhdessä olon jälkeen? Miten se vaikuttaa Nemoon? Onko Nismolla kaikki kunnossa ja kuumeniko se vain monen asian summasta? Vai onko jokin suurempi pielessä? Miten toimin?? Olo on surullinen tapahtumasta :(. Nismo joutui tapahtuman jälkeen täysin vaille huomiota ja se on edelleen. Nemon kanssa se pääsi olemaan eilen illalla eikä mitään merkkejä mistää kitkasta näkynyt..Nismo on tietenkin tarjonnut vaikka ja mitä huomion saamiseksi, mutta vasta huomenna normalisoin tilanteen. Tekee sekin pahaa. Vaikka huomioimattomuus on sille oikein niin sydän vuotaa verta kun nään jalkojen juuresta että se katsoo ja hakee kontaktia ja on ihmeissään.

Tunnen Nismon, tai luulen tuntevani. Tiedän että se kuumenee toisita koirista ja on epäsosiaalinen. Miksi annoin tämän tapahtua :( ? Kun muuten ei ritoja ole koskaan tullut.

27.3.2010

Agia agia :)

Eilen Lägin hallilla siis treenamassa. Ritva kävi siinä myös piipahtamassa omista treeneistään, oli kiva jutella! Ritva myös sanoi että mun blogiin on vaikea kommentoida, tsekkasin asetukset ja pitäisi toimia, että eikun kommentteja vaan :) !

Nemon tassuissa painoi hieman kaksi takana ollutta työpäivää. Liikkui kyllä ja ohjautui, mutta vauhti ei ollut paras mahdollinen. Jessi oli tehnyt kivan pätkän missä piti kauempaa vetää oikeille esteille koska tilaa oli vähän ja hypyt erikoisessa "linjassa". Alkoi pussilta, veto itseen päin, hyppy, työntö poispäin ja hyppy, kiinni ja takaakierto jollain vippauksen sukulaisella, siitä taas pois alta ja putkeen. Nemo tuli niin näppärästi näihin. Kun olin kauempana, en sitä selkeästi paineistanut ja hyppääminen sujui hyvin. Ei hidastellut yhtään,tai jäänyt keräilemään itseään hypylle, hyppäsi vaan :). Sama homma tehtiin sitten yhdistelmällä sylkkäri, takaaleikkaus. Mä en jotenkin luottanut että takaaleikkaus Nemolle toimisi ja jäin ekalla kerralla tökkimään turhaan. Vähän asennetta mukaan ja alusta. Sylkkärit toimii Nemolla ihan mainiosti, kunhan sille antaa tilaa mennä. Takaaleikkausin onnistui ja ehdin nappaamaan nenusta vähän niiston tyylisen takaakierron. Putki oli taas sille enemmän palkkana kuin itse este. Kiihdytti ihan miljoonaa sinne :D. Jessi kehui ja itsekin olin tyytyväinen jo siihen että se HYPPÄSI, lisäksi se osoitti taas taitonsa lukea minua ohjautuessaan niin hirmuisen pienillä avuilla. Pian radan pätkälle me ei sitten ehditty kokonaan, otin puomin pelkästään pariin kertaan ja sen jälkeen vähän ahtaalla (mutta huolellisella) lähestymisellä hypyn ihan vain katsoakseni hyppääkö se ja hyppäsi se :).

Herra hovawart oli puolestaan aika intona, ei mistään mitään väsymyksiä :)! Ensiksi täytyy kertoa meijän puomin kontkatista. Käsky "kiipee kiipee" ja se laukkasi puomin! JEE! Eikä siinä vielä kaikki..irtosin puomista sivulle, koska sen kylkeen oli tarkoituksella laitetty hyppy jka piti kiertää ja käsky "ota"...SE PYSÄHTYI ja otti kontaktin :) ! Pari toistoa ja kaikilla onnistunut. Ihanaa! Sitten keskityttiin koko radan pätkään. Hauska vaikka ahdas, piti antaa tilaa. Hyppy, puomi (taas kontaktit!), hyppy, nopeasti valssi, hyppy, pieni vekkaus jotta parempi renkaalle ja kaukaa kääntö hypylle. Vähän me tahkottiin ekalla kerralla, ei ollut niin sujuva, mutta alkukankeuden jälkeen oli jo hyvä! Olin tosi tyytyväinen jo puomin kontakteihin ja vielä ohjauskin toimi :) ! Nyt vaan malttia ja muistia että niitä kontakteja pitää edelleen joka ikinen kerta vahvistaa ettei pääse possuilemaan. Hetken taukoa tai itseasiassa hetken huumoria...Hiskillä oli hirmuisen hauskaa ja se odotellessaan veti kylkimyyryä mattoon ja pöhköllä ilmeellä tarjosi perusasentoa ja kyhnytti päätään mun taskuun ja jalkaan. Hassu mies :) ! "Tauon" jälkeen sitten sama Jessin radan pätkä kuin Nemolla. Ohjasin huolimattomasti alkuun ja sohotin. Jätin sitten koiran paikalleen ja kävin vielä miettimässä rataa. Hiski ohjautui yllättävän kaukaa. Sivusta vedot ja työnnöt irrotti ja päästi sitä paremmin kuin olin ajatellut. Hyppää vielä holtittomasti päin turhan paljon, mutta tykkäsin silti. Ei karannut putkeen takaakierrossa ja kääntyi siellä näppärästi. Palkkana vinkuva haisunäätä ja maksaa, TOIMI! Haisunäädän lentäessä pari hyppyä kaatui siivekkeineen päivineen eikä tuo mitään edes huomannut :D ! Toinen malli radasta. Sylkkäri takaaleikkaus...voi että..se ei vaan ollut meijän juttu yhtään. Niitä täytyy tehdä enemmän, lelulla irrotella takaaleikkauksiin. Sylkkäriin sain sen vielä menemään ihan nätin näköisesti mutta takaaleikkaus oli vaan liikaa ja lämpö nousi liikaa. Ei jääty tahkoamaan vaan tein loppuun pari irrotusta putkeen ja ne toimi hyvin! Iloisesti juoksutus ja jäähdyttely ja autoon. Hyvä Hiski :)!

Nismo pääsi vaan jäähdyttelyyn eli lenkille, kun aika tosiaan loppui kesken. Nätisti oli, pullistelut taitavat kääntyä taaksepäin :)..eikä tarvinnut edes palleja poistaa.

Tänään ohjelmassa paljon keskusteltu naksutinluento ja käytäntö osuus. Mä nappaan Mimmun mukaan. Se osaa naksun tarkoituksen mutta muuta ei. Mielenkiintoista mennä koska Elinan kanssa on syntynyt keskustelua koko ideasta ;). Oon käyttäny vahvisteena, mutta jotenkin Elinan ajatukset eivät vain mun kanssa kohtaa kaikissa, väittelyä on siis ilmassa :). Huomenna hallituksen kokous ja muutenkin kevätkokous.

Ah, viikonloppu ;)

26.3.2010

Uusi ulkoasu blogiin, konttorihiippikset




Näin rennon letkeästi täällä konttorin hulinassa nuo pötköttelee :)


Pienistä asioista sitä jaksaa iloita. Kuten siitä, että korjailin eilen blogin ulkoasua, lisäilin lukemiani blogeja jne ja nyt kun avaan tämän, niin sehän näyttää ihan "minulta". Hymyilyttää :) !

Tänään vuorossa agitreenit siis ja niistä sitten myöhemmin.Toisaalta kiva mennä treenaamaan, toisaalta haluaisin vaan kotiin, saada kotihommat ojennukseen ja mönkiä drinksun kera Aten kainaloon.

Eilisestä lyhyt lenkkikertomus...

Ate sääti meijän tuttujen tietokonetta eilen iltasella ja mä reippailin sinne kävellen perässä. Matkaa tuli kolmisen kilsaa, juuri sopivasti työpäivän päätteeksi. Mukaan otin vain Hiskin, hiippikset kun olivat koko päivän olleet mun kanssa töissä, jossa apulaiseksi saapunut siskoni Bea niitä lenkitti ja ne pääsivät talomme myyjäisiin "edustamaan" ja ihailtaviksi :). Rankka päivä siis toisilla. Huomasin Hiskin kanssa lenkkeillessä jotain outoa. Vastaantulevat ihmiset pelkäävät sitä ihan hirveästi. Jos ne eivät piiloudu tai vaihda suuntaa, niin sitten menevät piktin ojan pohjia epäluuloisesti vilkuillen. Ymmärtäisin jos Hiski repisi hihnassa, rähjäisi, puskisi ihmisiä päin tai näyttäisi pistävän mua ihan 6-0 mutta kun ei...se TUIJOTTAA. Askel on toki ylväs sillä aina, jopa koppava, mutta ei kyräile tai uhkaa vastaantulevia millään lailla liikkein, ei ota askeltakaan vieraita päin...vaan kun vastaantulijat ovat näköetäisyydellä, se alkaa tuijottaa. Tuijotus on niin ahdistava ja painostava, että sitä on vaikea kuvailla. Jotenkin se itsevarmuus ja ylpeyskin paistaa kilometrin päähän...en olisi uskonut että koiralla voi olla sellainen vaikutus.

25.3.2010

Sittenkin tokoryhmään Nismolla :)

...vaikka niin mutisin, että en mene koska en uskalla paikallaanmakuuttaa sitä...mietin ja mietin ja sitten kävin läpi niitä tilanteita kun se on koirien keskellä ollut käskyn alla hihnassa ja ilmen eikä mihinkään ole lähtenyt. Ehkä pelkään liikaa? Ate kannusti myös tulemaan kuitenkin, kiitos muru.

Aloitettiin ihan autosta asti Mimmun kanssa. Kontaktissa kentälle ja vaan pari kertaa wuf sanoi matkalla. Nätisti riviin ja perusasentoon, toimi! Odottelussa sillä meinasi keittää (malttia perusasennossa ei ole juurikaan) ja alkoi kuumeta siellä mun nilkan kohdalla ;). Vähän komennusta mutta lopetti kyllä suhteellisen pehmein keinoin, eli ei tarvinnut karjasta. Malttia täytyy harjoitella..ollaan tehty turhan nopeita onnistumisia. Loppua kohti kyllä parani huomattavasti ja kyllä se aika liikuttava oli siinä isojen koirien (+toyvillakoira Toivon) keskellä kun tapitti perusasennossa :).

Sivulletulot ja seuraaminen olivat päivän sanat. Sivulle tuloissa mulla edelleen aika voimakas käsimerkki. Täytyy häivyttää ja nopsaan! Palkkana lettumurusia, toimi mainiosti. Innokas, tekemisen meininki ja ilme oli sellainen koohottavan "villi" :). Häntä heilui lumea pyyhkien vimmatusti. Toistoja sivulletulosta paljon ja samalla puolivahingossa paikallaan istumista - perusasento, jätä koira (askel ja koiran eteen), käsky "sivu". Hyvin pysyi mutta taas turhan maltiton ja tarjosi käskyn käytyä maahanmenoa ensimmäisenä oikein sukeltaen. Selkeyttä multa enemmän. Seuraaminen oli alkuun painajainen. Nenä meni maahan ja me otettiin pätkä alusta. Toinen yritys ja pieni vaatiminen, johan toimi. Muita huvitti Nismon tirehtöörimarssi (etujalat suorana, pompottava, tiivis askel) ja silloin sen seuraaminen on parhaimmillaan. Kontakti on täydellinen (täydellinen mulle), samoin suorilla itse kohta jossa kulkee. Vähän murmotti, pientä intohaukkua, mutta vähäisesti. Perusasennoissa varmistelin suoruutta ja kulmissa käytin käsiapua. Täyskäännökset (kääntyy edessä) ilman sen suurempia apuja ja toimi. Juostessa seuraaminen, tosi hyvä. Vaikeaahan tuo kontaktin säilyttäminen on ja se että oikeasti Nismon saa noin hyvään vireeseen, taustatyö on ollut melkoinen ja kestänyt vuosia tavallaan..kontaktin on oltava todella vahva jotta se toimii sielta nilkan korkeudelta. Rutulla kun vastaavasti seuraaminen oli helppo aloittaa imuutuksella kun nenä vaan sattuu olemaan tuossa käden korkeudella. Chihuahua on myös kaikkea muuta kuin palveleva rotu, kustahan tuollakin on päässä vaikka se ihana onkin. Siksi saan omasta mielestäni olla Nismosta erityisen ylpeä :) . Juostiin autoon ja juteltiin hetki ennen autoon menoa. Nismo osaa jo kuunnella kun sille juttelee. Ehkä mä oon turhan herkkä, mutta mun ja Nismon suhde on ollut aiemmin niin surkea, että jaksan iloita siitä kun se toimi hyvin, tehtiin yhdessä ja se osasi myös rentoutua.

..kuitenkin.....kaiholla odotan ja toivon sitä hoffia...voi kunpa....voi kunpa....

PK treenit oli tokoryhmän jälkeen ja mä niin tykkään porukasta! Mukana on uusia kasvoja, mielenkiintoisia koiria, tekemisen meininkiä ja kuitenkin niin hauskaa ja kivaa :) ! JEE! Nautin taas katsoessani Atea kentällä "omalla paikallaan"...se intohimo :). Nemo ei päässyt kuin hetkeksi temppuilemaan parkkikselle, muutoin sai olla vaan. Tekee sille hyvää!

Viikko alkaa lähenemään loppuaan. Huomenna koko konkkaronkalla olisi sitten agilitytreenit ja Ate saa nauttia "rauhallisesta" illasta Stenforsin kanssa ;). Arki-illat ovat tupanneet olemaan aika täynnä kaikenlaista menoa tällä viikolla. Ollaan sitten yritetty nihiin yhdistää lenkkeilyä, metsärallia (by Hiski ja ladut sileäksi ry) , treenejä, koulutuksia, kotihommia....iik!!! Kuitenkin yhdessä kiire, ei erikseen kiire, ihanaa. Olisiko sitä huomenna ansainnut pari lonkeroa??

22.3.2010

Mitä saa jos yhdistää kaikkein komeimman ja kaikkein kauneimman?

Hiskin tietysti!!! Onnittelut siis Tampereen KV näyttelystä ROPin napanneelle Hiskin isille Jöllille sekä äiti-Ritalle, joka oli VSP. ONNEA ONNEA ONNEA ! Saavutus on aikasten hieno varsinkin kun hoffeja oli paljon. Toki onhan molemmilla jo ennestäänkin komea näyttelyura, mutta kuitenkin.

Myös molempien koirien perheille kovasti onnea :) !

Viikonloppu se taas meni niin että kohahti...oli oikein ihanaa olla kaikki taas yhdessä ja puuhastella kaikenlaista :) ! Väitetään että se kellä onni on se onnen kätkeköön, mutta paskat sanon minä...olen itse niin tyytyväinen elämääni ja onnellinen että jos jota kuta se harmittaa niin voi voi..

Nismon ja Nemon viikonloppu meni koiramaisen rennosti. Ei mitään sen ihmeempiä sykyilyjä. Lauantaina mä todistin taas kertaalleen mun loistavan suunnistustaitoni sekä kyvyn arvioida matkan pituutta. Lähdin omasta mielestäni todella pitkälle lenkille Röhkölän mäen yli...noh, tulihan siitä ihan hurjat 2 km...TOSI pitkä ;). Laiskuuksissani en kyllä jaksanut enää toista lähteä tekemään.

Nismo treenasi paikallaanmakuuta ruokailujen yhteydessä siten että Nemo sai jo ruoan ja Nismo sai odottaa omaansa. Olinkohan turhan ilkeä?? Hyvin se ainakin toimi..ei noussut, pikkasen komensi että kiitos nyt riittäisi, mutta pysyi ja vapautuksesta oikein sinkosi syömään.

Sivulletuloja olisi tarkoitus tehdä kovasti tällä viikolla ja liikkeestä maahanmeno aloittaa...agikin on vasta perjantaina..iltasella meen hiippisten kanssa Jaanaa ja Bonoa (heeler) katsomaan :) !

18.3.2010

Ate kouluttaa..

..eilen se sitten alkoi Aten osalta, kevään/kesän/syksyn toko ja pk koulutukset!

Täytyy sanoa, että on ilo katsoa, kun ihminen tekee jotain mistä rehellisesti nauttii ihan suunnattomasti. Silloin kun johonkin on puhdas intohimo, se vaan on niin suoraa. Mä olin paikalla myös, tosin porttien väärällä puolella Nismon ja Nemon kanssa. Kävin lenkillä koululla jo tulin sitten muistelemaan miten vuosi sitten olin Rutun kanssa siellä, samoissa riveissä. Aten ryhmä näytti aika kivalta ja sopivan kokoiselta, 6 koirakkoa + Elde joka unohti että treenit alkoi jo eilen eli 7 koirakkoa yhteensä on se lopullinen ryhmäkoko. Ate puhui ja kyseli paljon säännöistä ja itse kokeista koskien ALO luokkaa. Mun teki mieli hypähdellä siellä aidan toisella puolella viitaten, mutta en sitten alkanut häiritä kuitenkaan..

Rico, Hiskin velipuoli oli myös treeneissä ja voi että kun se oli kasvanut!!! Hyppypomppuloikka oli sen speciaali kuten Hiskinkin :). Katjalle kehuin niiden seuraamista, todella komean näköistä!

Otin Nismon kanssa tokoa siinä parkkiksella, uudet koirat olivat taas hyvä häiriö. Ei inahdustakaan, eikä vilkaissutkaan koiriin. JES! Perusasentoja ja seuraamista, pikkaista ylikuumenemista ja sen tuloksena haukkumista...hankala kun tavallaan tykkään siitä sen hirveästä innosta kun se tekee, mutta en todella halua sen haukkuvan. Keskityin ehkä liikaakin palkkauksen oikeaan ajoitukseen, ettei haukkumisesta tule ja olin huolimaton aika ajoin, koira vähän vino jne...seuraaminen itsessään oli taas mun mielestä upeaa. Tiivis, tasan oikea paikka ja kontakti on mahtava. Askellus oli taas pompottavaa tirehtöörimarssia ja se näyttää hyvältä ja tuntuu hyvältä. Paljon palkkaa seuraamisesta. Kulmat on parantuneet, eikä juurikaan jätätä edes oikealle kääntyessä. Käsiapuja on edelleen tosin...lopuksi pari luoksetuloa ja edestä vapautus. Jää todella kauniisti odottamaan eikä varastanut eilen ollenkaan, luoksetulo on innokas ja nopea sekä nappaa kontaktin heti eteen istuessaan. Liikuttava Nismo :)

Nemo lähinnä temppuili ja otti paikallaoloa. Molemmat menivät niinkuin pitikin...tempuissa mua nauratti ja Nemo hölmöili ja paikallaolosta ei karkaillut."Treeni" oli siis tarkoituksen mukainen :) . Nemo myös harjoitteli vapaana kulkemista vaikka se siinä aika pro onkin..kun sanon "mene vaan" se saa lähteä pidemmälle ja naksautuksesta se palaa ja kulkee vierellä. Ei seuraten mutta "hanskassa" . Toimi ihanasti ja Nemosta taas kaikki tekeminen oli vaan niin hirmuisen hauskaa. Pieni häntä heilui kovasti.

Lenkillä ennen kentälle menoa mä kauhistelin erään talon kahta isoa koiraa..haukkuivat, rähjäsivät ja paukuttivat aitaa niin että mä oikeasti mietin että mitä teen jos tulevat yli. Kirput pitivät nenänsä kiinni eivätkä yhtyneet haukuntaan, mutta mä vilkuilin sinne epäillen. Aita ei ollut kovin korkea kiitos lumikasojen ja se taipui ja kolisi koirien alla...huh, onneksi se piti.

Aikamoista hulinaa ollut tämä viikko ja nythän on jo torstai! Tänään hiippikset menivät Ninalle taas kylään työpäivän ajaksi kun niitä niin kovasti pyydeltiin. Huomenna ne saavat tulla mun kanssa töihin :)

17.3.2010

Ja radalla vauhdissa Nemo ja Hiski!

Eilen tuttuun tapaan agitreenit NuPun kesken. Pakkaset on vähän laimenneet ja viime kerrasta viisastuneena Hiski sai odotella autossa omaa treenivuoroaan eikä turhaan ottaa lämpöä kevythäkissä. Siinä säästyi myös mä, koska en olisi toista kertaa uskaltanut mennä kotiin jos häkki olisi ollut rikki ;)..lämppääminen on vaan entistä tärkeempää kun autossa kyhnöttää. Mulla oli eilen myös Nea mukana (kummityttö) joka sai osallistua radan rakentamiseen ja tunnin pitämiseen. Kyllä tuollainen 5 -vuotias (toivottavasti muistan iän oikein...) sitten kyselee paljon. Koko menomatkan se pulputti autossa niin, että meinasin jo uhata jättää sen bussipysäkille :D ! Mä olin vetovuorossa mun ja Elinan koulutuspari tiimistä ja kivoja onnistumisia saatiin aikaan! Niilo ja Anna-Maija sanoivat aloittaessaan, että ei tämä osaa kontakteja ja en minä osaa ohjata ja ja ja...nyt kuitenkin jo eka 0 on plakkarissa ja puomin kontaktit eilisissä treeneissä olivat aivan mahtavat + vauhti itse esteellä!!! Touho ja Jessi loistivat taas ja tekivät todella onnistuneesti takaaleikkauksen kepeille. Romeo ja Milla olivat taas löytäneet sävelen ja hypyt menivät kuin vettä vaan. Laura-Elina ja Leevi kehittyvät koko ajan ja estehakuisuutta Leeville on tullut paljon. Piaa ja Topia oli hauska nähdä tiiminä pitkästä aikaa ja nimenomaan tiiminä. Miraa ja Nuuskua kehuinkin jo kasvavasta nopeudesta ja siitä että Miran radanluku on kohentunut. Nuuskun nolla on lähempänä kuin luullaankaan :) . Päivi ja Jekkukin olivat pitkästä aikaa mukana! Oli kiva nähdä Jekun tekevän muutakin kuin nuuskivan :). Ilo kouluttaa ja opastaa sellaisia jotka haluavat mennä eteenpäin ja nähdä se kehitys, vaikka ei kilpailemaan haluaisikaan.

Kouluttamisessa ja treenaamisessa samana päivänä on vain yksi huono puoli. Mä en saa aivojani keskittymään kouluttamisen jälkeen omiin suorituksiini. Se vaan jotenkin tökkii aina alkuun ja ottaa aikansa. Eilenkin tuntui Hiskin kanssa eka ratapätkä että mulla vaan on kaksi vasenta jalkaa ja huidoin mihin sattuu. Jessi oli rakentanut kivan radan jossa oli montaa asiaa treenattavana ja vauhtiakin ehti kertyä matkan varrella. Mä sain noottia ihan aiheesta juuri niistä huitovista käsistä erityisesti kepeillä jossa Hiski alkaa napsimaan kun räpellän edessä. Ehkä mä joskus opin että se on ISO koira ;). Alkusuoralla kolme hyppyä ja mutkaputki. Mä ensin ryssin ja otin sisäkautta ja vedin Hiskin väärään päähän putkea. Ulkokautta, pienellä hidastussihauksella otti oikean pään ja sain takaaleikattua toisella toistolla jo ihan rytmin mukaisesti. Hyppy ja putki eli kiire tuli juosta. Pieni törkkäsy ja kolme hyppyä ja mutkaputki, nyt sisäreunaa ja taas takaaleikkaus. Rytmitys toimi ja mun liike oli ok. Renkaasta hyppäsi ekan kerran välistä?!! Miten se ees mahtu siitä??! Toistolla ok. Pituus ja hyppy josta kääntö kepeille. Jessi karjui että anna hakea ja se HAKI! Hiski haki kepeille täysin itse!!! Aika upea :)! Onhan se mennyt vastaanotolla "itse" ja kädellä "itse" mutta edellä ilman apuja oli eka kerta. Ihanaa! Pujottelu itsessään oli ekalla kerralla jähmeä koska en auttanut kädellä yhtään. Tokalla toistolla jo meni hyvin ja kolmas ja neljäs pujotteli jo kuten käsiavullakin. Juoksutus pikaiseen, jäähdyttely ja juoksutus autoon herkun kera. Hymyilytti kovasti :).

Mulla on muuten huono kunto koska jouduin odottaa kaikki muut koirat että pystyin ottaa Nemon radalle ja henki kulkisi.

Nemolla oli osa vinorimoilla, osa täysrimoilla ilman alatuplaa ja SE HYPPÄSI :) !!! Tarkkana sai kyllä olla, koska se teki hyppysuorilla taas sitä että tuli ohi jos olin edellä. Hyppääminen ei kuitenkaan ollut vaikean näköistä eikä jäänyt ponnistelemaan vaan tuli hyvin yli. Treenikaverit ja kouluttajat sitten totesivatkin, että kunpa se olisi syntynyt muun rotuiseksi.Nemo on tosi taitava ohjauksellisesti ja meillä menee parhaimmillaan todella yksiin se radalla olo, mutta kun kintut on lyhyet niin ne on. En vaihtaisi Nemo mihinkään, mutta jos sen jalkoja voisi kivuttomasti venyttää, saattaisin harkita ;). Rengas oli ongelmallinen, se ei vaan tuntunut hyvältä ja sujuvalta. Kepeillä oli taas probleemia vaikka se osaa pujotella. Helpotin sitten ja käsiavulla tehtiin onnistuneet kepit ja palkka. Putket on Nemolla vahvoja ja aika suloinen se on kun ampuu sinne miljoonaa ja samoin sieltä ulos :). Niissä on myös hyvä tehdä sylkkäreitä, vetoja, vekata jne koska tulee niihin hyvin. Iloinen, pirteä kirppunen!

Nismo sai hihhuloida lopuksi. Paikallaanmakuutin sitä ensin toisten koirien läsnäollessa ja se viis veisasi vaikka varottelinkin muita etukäteen. Seurautin ilman hihnaa ja sen tirehtöörimarssi jaksaa aina ilahduttaa! Kovasti palkkaa mutta tiukkaa käskyä ja kannustamista oikeasta. Kontakti meijän välillä oli seuraamisessa ihanteellinen. Lopuksi pari kertaa hyppyjä ja hetihän se lämpeni ja alkoi huutaa. Rauhoituttiin ja lopetettiin hiljaiseen mutta vauhdikkaaseen hyppyyn.

Harmitti kun en ehtinyt kotiin ennen Tuukan nukkumaanmenoa :(. Soitin matkalta ja toivotin yöt, parempi kun ei mitään. Oli taas ihanaa tulla kotiin ja käydä läpi treenejä ja arkijuttuja Aten kanssa iltateen merkeissä :).

Tänään alkaa sitten toko ja pk. Eikä mulla ole koiraa joka voisi osallistua :(...voi sinä ihana, kaunis, sopusuhtainen, solakka, luonteikas, vietikäs hovawart narttu..ole kiltti ja synny ja löydä tiesi luovutusikäisenä Saukkolaan. Voi nyyh..koko kesä metsissä ja tottiskentällä vaan nyyhkimässä sitä kun ei ole koiraa millä mennä :(. Odottavan aika on niin kovin pitkä!

Ate on usein puhunut hoffin itsevarmuudesta. Eilen Hiski todisti sen mulle taas. Mä juoksutin sen onnistunen radan jälkeen ohi kolmesta haukkuvasta koirasta. Ne huutavat aina odottaessaan toisille koirille ja ihmisille. Hiski vilkaisi niitä matkalla, muutti askeltaan ja kääntyi vähän kohti. Koko koiralauma hiljeni ihan kokonaan. Hiski ei murahtanut, näyttänyt hampaita tai puskenut niitä päin. Se katsoi ja muutti olemustaan. Tilanne tuntui ihan käsittämättömältä.

16.3.2010

Kevään koulutushulinat ja Nismon tokoilua

Eilinen oli jo esimakua kevät - syksy 2010 koulutuksille kentällä. Maanantaisin arkitottis päivä, jossa kolme eri tasoryhmää. Jokaisessa ryhmässä 6-10 koirakkoa, huh! Kouluttajina Taina Santala ja Elina Järvinen. Järviskä oli eilen jossain myöhästyneessä tilassa ;) ja Ate kävi jeesaamassa Tainaa rokotusten tarkistuksessa ja jututtamassa omistajia noin muutenkin.

Meijän kentällähän on tänä vuonna ennätysmäärä koulutuksia. Maanantaisin kolme arkitottis ryhmää, tiistaisin kaksi agiryhmää (alkaa toukokuussa), keskiviikkosin kilpailevien toko ja pk, torstaisin kolme agiryhmää + pentukoulu (alkaa myös toukokuussa) ja kaiken lisäksi melkein kaikki ryhmät ovat täynnä! Ihanaa että on aktiivisia ihmisiä, mutta aikamoinen rupeama tästä taitaa tulla. Itse koulutan apuna ja parina kahdessa agiryhmässä ja vedän pentukoulua. Kouluttaminen antaa hirveäasti, mutta kyllä se ottaakin, varsinkin kun omatkin koirat on treenattava, töissä käytävä ja on sitä kiva olla kotonakin :) ! Onneksi Ate kulkee kentällä myös.

Eilen mä kävelin kirppusten kanssa kentälle, tarkoituksena ihan lenkkeillä ja tokota Nismon kanssa kentän ulkopuolella kun kenttä on täynnä vieraita koiria. Kotoota (ihanaa sanoa kotoota :) ) kentälle on sellaiset 2 km eli se menee täydellisesti lämmittelystä kun kentällä agility alkaa. Huomasin eilen Nemossa alkulenkistä ihmeellistä toispuoleisuutta joka sitten kuitenkin katosi muutaman sadan metrin jälkeen. Jotain sillä siellä selässä on kun menee toisinaan jumiin vaikka liikkuu paljon, lämmittelee ja jäähdyttelee treenien jälkeen jne..mutta mitä kun ei kuvissakaan näy mitään? Täytyy katsoa miten treenit tänään vaikuttaa kun ei muutoin ole mun mielestä jumissa ollut. Nismo sai tosiaan tokota siinä kentän parkkiksella, koska uudet, vieraat koirat olivat aivan mahtava häiriö. Kerran murahti, mutta käskystä lopetti ja toimi hauskasti! Seurautin pelkästään, lyhyttä ja pitkää matkaa, käännöksiä oikealle ja vasemmalle, joista oikealle pari ekaa kertaa jätätti hieman. Vähän täpäkämpää liikkumista ja innostusta niin pysyi kyydissä. Hidasta kävelyä ja juoksuaskeliakin otettiin ja vapautin aina vaan onnistumiseen seuraamisessa, en perusasentoon. Nismo ei nostanut kierroksiakaan haukkuun asti, mutta oli silti innokas. Sai hymyssä suin laittaa sen autoon :)

Piipahdin eilen Ruttuakin katsomassa ja se on parantunut kastraatiosta tosi hienosti. Haava on siisti eikä ongelmia ole parin päivän ripulia lukuunottamatta ollut. Koohkotti ihan hirmuisesti mut nähdessään ja olisi mielellään tullut mukaankin, mutta en voinut ottaa. On se vaan hauska veijari. Kentällä oli illalla myös eräs bokseri ja näin itseni siinä koirakossa aika tasan vuosi sitten. Bokseri sykyili hyväntuulisena joka suuntaan eikä malttanut totella ja omistaja pyyhki hikeä. Lohdutin että kyllä se siitä ja kerroin Rutun ja mun tarinan :)

Nautin kodista ja siellä tehtävistä hommista. Olen muuttunut. Kasvanut ja kääntänyt arvomaailmani. Nautin eilen aivan hirveästi kun Tuukan kanssa tehtiin ruokaa. Miten vilpittömästi voikaan innostua siitä, että osaa rikkoa kananmunan? Tai paistaa jauhelihan?

14.3.2010

HYPPYrotta Nemo :)

Olimme siis lauantaina Lägin hallicupin päättäjäisissä. Ate oli muru ja tuli mukaan, vaikka edellinen ilta oli kosteissa merkeissä venynyt ;). En ilmoittanut Hiskiä ollenkaan, ihan siitä syystä että hallicupissa on aina hirveästi koiria ja noh..kaikki nyt ei vaan tajua että kaikki koirat eivät ole sellaisia että haluavat vieraita koiria nenänsä eteen koko ajan. Osaahan Hiski käyttäytyä moitteettomasti ja käskyjä kuuntelee, mutta on siinä joskus pitelemistä kun joku päästää muutaman pikkukoiran jalkoihin räksyttämään ja napsimaan! Mrr...Pitäähän tällaiseen aina varautua ja on niitä muuallakin, mutta pienessä hallissa korostuu.

Nemo pääsi starttamaan ja Nismo pääsi mukaan hengailemaan ja muistelemaan millaista on olla kovan paineen alla. Nemo meni mölleihin ulkopuolisena ja tarkoitus oli nostaa sekä omaa, että koiran itsetuntoa rimojen suhteen joiden kanssa on ollut ongelmia. En halunnut keskittyä kontakteihin tai keppeihin vaan ihan vaan tilanteeseen ja hyppyihin. Mukana oli taas kovasti muitakin innokkaita NuPun agiharrastajia, hienoa! Rata oli helppo, muutaman esteen suoria ja päissä puolenvaihto, sellaista "posottamista". Jätin Nemon vähän huonosti lähtöön ja se tuli ekasta hypystä ohi. Ajattelin jo että eikä, se ei hyppää ollenkaan. Palautin ja huomasin koirasta että kunhan hölmöili, koska vire sillä oli hyvä. Hyppy, A, hyppy, pieni työntö ja veto, hyppy, suora putki, hyppy, poispäinkäännöksen ja takaaleikkauksen sekoitus mutkaputkelle, persjättö, hyppy, hyppy, mutkaputki josta puomi ja puomin jälkeen pieni työntö puolittaiselle takaakierrolle. Se oli multa huolimaton ja hypystä tuli ruma ja tökkivä. Lopuksi loppusuoran kolme hyppyä. Se siis HYPPÄSI !!! NEMO HYPPÄSI :) ! Vähän se paineistui mikä näkyi vauhdissa ja ohjattavuudessa, mutta hypyt tuota yhtä rumaa hyppyä lukuunottamatta olivat vaivattomia ja hyviä. Aivan upea olo jäi :) ! Hyppytreenit, rimanvaihtelu, uusi opettaminen jne jne ovat siis antaneet tulosta. Voi kun uskaltaisin sen vielä hallikaudella ilmoittaa kisoihin...

Nismo käyttäytyi ja tuli käskyn alle hienosti hallilla. Koiria oli paljon, meteliä paljon ja se toimi hyvin. Olin taas ylpeä chihun omistaja :)

Viikonloppu on mennyt taas niin nopeasti. Perjantaina oli myyntikokous, jonka jälkeen mä voin todeta että curling ei ole mun laji. Oltiin kokeilemassa ja eihän siitä mitään tullut :). Hauskaa kuitenkin oli ja päälle tulista ruokaa. Yöllä sitten Aten duuniporukoiden kanssa hieman "ulkoilemassa" ulkopuolisena :). Hiippikset olivat perjantaina Ninalla yökylässä ja voi sitä rakkauden määrää kun käytiin ne hakemassa.

Nyt iltapalaa ja kainaloon!

10.3.2010

Innokkaat kirppuset

Eilen ei ollut väliviikon takia agipäivä kuten normisti on nyt talvikauden ollut, seuraavaksi se on sitten poikkeuksellisesti ensi viikon perjantaina. Treeni-intoa olisi ihan hirmuisesti, perskeles kun ei pääse aikasemmin..lauantaina olisi hallicup ja ilmosin Nemon ulkopuolisena mölleihin, että pääsisi katsomaan missä mennään rimakorkeuden kanssa. Perjantaina on kyllä myyntikokous mutta tekisi Nemolle niin hirmuisen hyvää jos jaksan vääntäytyä paikalle :) !

Vaikka eilen ei ollut agia, me silti Aten kanssa oltiin reippaita ja käytiin tokoilemassa! Ilma oli mitä ihanin ja on mukavaa taas ulkoilla töiden jälkeen kun näkeekin mihin astuu. Kotona luonnon helmassa kun ei katuvaloja tunneta :) ! Otsalamppukin on ollut aika pelastava keksintö.

Nemo ei oikeastaan tokoillut. Se sai puuhata temppuja ja treenata paikallaoloa. Aika hyvinhän tuo on aina pysynyt kun käskee, sekä istumassa, maassa että seisoen. Paikallaolo on vaan sellainen, että omasta mielestä sitä ei voi koskaan treenata turhaan. Nemo oli taas oma hellyyttävä itsensä. Heti kun sen ottaa autosta ulos, se pysyy kontaktissa häntä heiluen ja odottaa että mitäs kivaa sitä nyt tehdäänkään. Saa aina hymyn huulille :) ! Taitavakin se oli ja suurella innolla kaikki mitä käskin, meni nappiin.

Nismo sitten taas ei aina pelkkää hymyä aiheuta, mutta onnistuessaan on palkitsevampi kuin Nemo joka kyllä tekee ja mielellään oppii, mutta tietynlainen kiihko siitä puuttuu ja sitä Nismossa taas on. Nismo lämpenee vähän turhankin paljon ajoittain ja seuraamisesta saatava palkka piti ajoittaa juuri oikein, koska haukkumisesta ei mitään palkkaa tipu. Räksytys on niin raivostuttavan kuuloista etten halua edes puolivahingossa sitä vahvistaa. Seuraaminen oli aika hienoa eilen, täpsäkkänä töpötti siinä, oikein tarkkana ja kontaktissa. Käännökset ovat kauniin virtaviivaisia, joskin annan niissä käsiavun, mutta silti. Sivulle tulot olivat eilen vähän liikaa. Ei se meinannut malttaa vaan koohkasi, tuli sivulle, peruutti, pyörähti ympäri, haukahteli..saatiin onnistumisia kuitenkin. Maahanmeno luonnistuu jo niin mallikkaasti ja nyt sitten harjoitellaan sitä sivulla (ei kuitenkaan paljoa ettei jojoile innostuksissaan) sekä pysyvyyttä. Pysyy kyllä jos minä kävelen pois ja jään paikalleni mutta kun tarkoitus on palata palkkaamaan, nousee innostuksissaan (sekä vittuillakseen ;) ) ylös. Aten neuvoa kuunnellen jätin palkan sitten maahan vähän matkan päähän ja vapautin sinne. Näin pääsin ihan Nismon viereen ilman että se nousi. Seuraavaksi pienestä liikkeestä maahanmenoja pitäisi alkaa harjoitella. Nismo on todella hauska pari ja siinä on ihan hirveästi potentiaalia vaikka se ei muuten kovin helppo ole ollutkaan :) ! Nyt, melkein 5 -vuotiaana se vasta on alkanut olla samalla altopituudella mun kanssa ja mä ymmärrän sitä paremmin, tiedän osata vaatia jne. Hassua, Nemon kanssa se kahden keskinen "juttu" löytyi helpommin ja nopeammin.

11.4 olisi Porvoossa rally-toko kilpailut! Nismonkin kanssa haluaisin kilpailla jossain, mutta ensin täytyisi saada tietää miten se toimii kisatilanteessa. Siksi tämä olisi meille ihan ehdoton :) ! Lueskelin jo ALO luokan kylttejä/merkkejä ja mehän oltaisiin oikeastaan jo valmiita kilpailemaan siellä, koska käsimerkit eivät ole hylkääviä. Täytyy laittaa Katille viestiä aiheesta, se kun on Lempin kanssa kilpailluit/kilpailee ko. lajissa. Kati, jos luet tämän niin laumalle terveisiä :) !

Sitten asiaan joka on askarruttanut mieltä tässä pari päivää:
- - - - - - - - - - - - - - - - -
Huuhkaja (kopioitu wikipediasta):

Höyhenpuku on kellanruskean ja mustan kirjavoima, silmät ovat oranssinpunaiset. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi, ja sen valkoinen kurkkulappu on usein pienempi.

Pituus 60–75 cm, siipien kärkiväli 160–190 cm, paino 2–4 kg. Naaras voi olla kilon painavampi kuin koiras.

Soidinääni on kumea ”huu-u”, joka voi kantaa hyvin pitkälle. Naaraalla on samantapainen mutta korkeampi huhuilu. Poikaspesällä emot varoittelevat koiramaisella ”va-va-va” haukunnalla ja paukuttavat nokkaansa sekä sähisevät. Huuhkajat voivat hyökätä ihmisen kimppuun jälkikasvua puolustaessaan. Poikasten kerjuuääni on lyhyt sähähdys.

Vanhin suomalainen rengastettu huuhkaja on ollut 26 vuotta 7 kuukautta 2 päivää vanha. Se on myös Euroopan vanhin huuhkaja.
- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuo jättimäinen peto on majoittautunut Aten pihalle! Vannoin jo, että jos se laskeutuu, puren sen siiven poikki. Tiedän että sillä on tarkoitus, kaikilla luonnossa on, mutta mä saan pelätä Nismon ja Nemon puolesta hämärällä. Tällä hetkellä siis aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ulkoilu täytyy suorittaa hihnoissa mikä on äärimmäisen masentavaa koska tilaa vapaana juoksemiseen on muutama tuhat neliötä :( . Mä huutelin sille pihalla ettei se mun kirppusia saa syödä ja viuhdoin sytkärillä sun muuta että säikähtäisi ja häipyisi. Totuushan on kuitenkin se, että sen siipien kärkiväli on enemmän kuin mun pituus...Mä en mielestäni ole mikään ylihysteerinen pikkukoirien omistaja, mutta nuo jättimäiset petolinnut kyllä pelottavat. Enhän mä voi ihan aikuisten oikeasti tehdä mitään asialle, koska mun tuurilla se perkeleen tirppa on majoittautunut sinne Aten metsiin seuraavaksi 20 vuodeksi.

Asiasta toiseen...Ate jaksaa aina puhua koiran ja omistajan välisestä suhteesta. Siitä molemmin puoleisesta kunnioituksesta, yhteistyöstä ja ajatusten lukemisesta, vaistoista. Eilen kun mä näin Aten ja Hiskin tokoilevan ja leikkivän yhdessä tiesin mitä se tarkoittaa ja ajaa sillä asialla. Huomasin, että minulla on suhde Nemoon ollut melkein aina, mutta Nismoon se alkaa kehittyä vasta nyt, muutaman vuoden jälkeen.

7.3.2010

Kymppimies Hiski, Hyvinkää 7.3

Huh..kisapäivä takana. Oli kiva tavata tuttuja ja kavereita, erityiskiitos loistavalla kepolle (tai kety) Katille joka roudaili Hiskiä eessun taassun ratojen välissä. Oli hauskaa!

Vaikka viime treenit menivät enemmän kuin penkin alle, oli Hiski ihan eri tavalla kuulolla jo ennen ratojen alkamista. Hyppis + agi, molemmista tulos 10 eli kymppimies Hiski :).

Hyppis oli suhteellisen helppo ja sujuva joten toive nollasta oli korkealla radalle mentäessä. Lähtöön jäi taas hyvin ja alku, hyppy hyppy putkeen meni sujuvasti. Hyppy, mutkaputki, ehdin hyvin kepeille ottamaan vastaan. Seison koiran edessä videolta katsottaessa joten sisäänmenosta ohi ja 5 virhepistettä. Täysin mun moka. Pujottelu alun tökkimisen jälkeen ok. Rengas ja seuraavaksi hyppy jossa ansana muuri, eteni muurille, sain palautettua, ruma kiemura siihen tuli mutta kuitenkin. Moni koirakko nappasi hylyn juuri tuosta kohtaa. Pari hyppyä pussi ja putki josta pieni veto vinossa olevalle hypylle, ehdin ihan hyvin ja putkeen..piru, käännyin liian aikaisin ja unohdin rytmityksen, kielto putkelta. Loppusuoralla putki, pituus, hyppy, muuri, hyppy, ne meni sujuvasti. Tulos 10. Hiski oli yleisesti hyvin kuulolla ja tuli nätisti ohjaukseen. Harmittaa kun se nolla olisi ollut niin otettavissa mutta kun ei niin ei. Ensi kerralla sitten :) !Nyt kepit menee entistä kovempaan treeniin ja nimenomaan sisäänmeno ja itsenäisempi suoritus.

Agiradalta myös 10 ja siinä olen tyytyväinen kontakteihin, joissa ota käsky toimi. Toki hiottavaa on paljon että eteneminen on nopeampaa ja pysähdys ideaali. Lähtöön jäi taas hyvin. Alussa oli tiukahko käännös heti kakkoshypylle ja jos ei kääntynyt, nappasi helposti väärän hypyn. Sain käännettyä vaikka puolen valintani ei ollut nopein mahdollinen, varma se oli kuitenkin. Putki ja käännös hypyille, valahti toisen hypyn jälkeen turhan kauas. Putki pituus ja A. Seuraava hyppy hyppy pussi kohta oli sellainen mihin en oikein löytänyt sujuvaa ohjausta rataan tutustumisessa joten sumppuneinhan siitä tuli ja rima alas. Hyppy, rengas keinu ja keinulle varmistelevan hitaasti kun on siinä ongelmia ollut. Kepit joista taas 5 ja sisäänmenosta. Perskele. Loppu oli sitten rumaa ohjausta ja tökkimistä mutta sääntöjen mukaan virheetön.

Tosiaan keppejä, keppejä ja keppejä. Yleisesti ottaen jäi hyvä olo ja luottavainen mieli seuraaviin startteihin :). Aten puuttuminen sai aikaan vielä kovemman jännityksen kuin yleensä mutta pysyin kasassa ja Hiski oli kuulolla.

Mira ja Nuusku saivat hyl ja 5, Henkka ja Patra hienosti hyppikseltä 0 ja sitten agiradalla hyl. Niilo ja Annamaija jäivät vielä odottelemaan omaa starttiaan.

Hiippikset olivat Ninalla kylässä ja nyt niiden mökkeröstä kuuluu pieni, onnellinen kuorsaus, ilmeisen väsyttävä päivä :) !

Eikun plaraamaan kisakalenteria..

5.3.2010

Arkea..

Mulla on nykyisin aina kiire töistä kotiin. Onhan siellä ennenkin ollut koirat odottamassa, mutta tilanne on nyt silti niin erilainen. Rakastan sitä hetkeä kun ajan parkkiin, koirat tulevat vastaan, Tuukka ja Lassi tulevat vastaan ja Ate on keittiössä, hymyilee ja vaihdetaan päivän kuulumiset ennen ruokailua. Molemmat huseeraa siinä juttelun tuoksinnassa kotitöitä ja kaikki se tuntuu vaan niin hirveän hyvältä.

Nyt kun pakkaset ovat vihdoin vähän hölläneett otettaan, ollaan taas hiippiksien kanssa hihnalennkeilty enemmän. Eilen mä kävelin niiden kanssa taas Atelta Saukkolaan (ja miehet tuli reippaina autolla perässä ;) ) ja tuumailin siinä matkalla miten hirveän helppoja nuo pikkuiset ovat kun ovat aikuisia ja koulutettuja. Sellaisia pieniä arjen asioita, mitkä tekevät koiraelämästä mukavaa, ei aina tule huomattua kun aikaa kuluu ja niitä käytöstapoja pitää itsestään selvyytenä. Jotenkin unohtaa, että siihen kaikkeen on kulunut kuitenkin aika paljon aikaa ja aivotyötä.

Ihan esimerkkeinä..Nismo ja Nemo eivät vedä lenkeillä yhtään. Toki eihän ne nurin mua saisi vaikka kuinka lujaa kiskoisivat ;). Paljon vaan näkee koiria jotka puskee hihnoissa ihan miljoonaa eteenpäin, sekä pieniä että isoja. Ei sellaisen kanssa lenkkeily ole kivaa. Hitaita kirput ei missään nimessä ole vaan kyllä niiden kanssa saa kävellä niin lujaa kuin jaloista lähtee. Huomasin eilen myös miten ehdollistuneita ne ovat siinä Atelta lähtevällä tiellä (ei kävelytietä, eli kävellään vaan penkassa) autojen ääneen ja valoihin. Olen toki opettanut "reunaan" käskyn jolloin mennään reunan puolelle kävelemään, mutta eilen ei tarvinnut huomauttaa. Huvitti katsoa kun auton tullessa molemmat hidastivat askelta, ottivat ojan puolen reunan minun vasemmalta puolelta ja jäivät siihen kävelemään, kun auto oli mennyt ohi, kiihdyttivät sen verran että olivat taas hieman minusta edellä mutta ei hihna kiristynyt. Mä en vaadi koiralta kävelyllä muuta kuin että hihna on löysällä ja että käskyt menenvät perille jos niitä tarvitsee antaa. Muutoin saavat kävellä edessä tai sivussa, miten haluavat. Nauratti myös se mitä tapahtuu jos pysähdyn..kengännauha kun aukesi ja kumarruin sitä solmimaan ilman mitään komentoa tai puhumista ja kun nostin katseeni niin vasemmalla puolella on lähimpänä Nismo, aika hienossa perusasennossa ja Nismon vieressä Nemo, samoin aika hienossa perusasennossa :D ! Hännät heiluen odottavat että joko me taas mennään. Tienylitykset (yli - käsky) , koiran ohitus jne jne...kaikki oli niin kovin mutkatonta ja yksinkertaista, helppoa. Toki eihän nämä mitään erityisiä asioita ole sillä tavalla, kaikkien koirienhan näin pitäisi käyttäytyä ulkoillessa, mutta eilen taas muistin että pitää arvostaa ja antaa painoarvoa kaikelle sille mitä koiralle ihan oikeasti joutuu opettamaan eikä asiat vain tule itsekseen.

Pienet, rakkaat hiippanokat :)

3.3.2010

Agility on hauska laji..

Tämä on mun enemmän tai vähemmän kuuluisa lausahdus viime kesältä meijän treenipiireissä. Kun meni perseelleen, mä kannustin aina että agility on hauska laji.

Eilen se ei ollut yhtään hauska laji. Mä olin vissiin ottanu naapurin koirat treeneihin suoraan pystymetästä. Illan saldohan siis oli :

Nismo :
Nappasi mua käteen, ei pahana vaan kuumeni. Sai pöllytyksen eikä treenannut ollenkaan.

Nemo:
Mitkä kepit? Mikä putki? Mikä irtoaminen? Oonko mä nähny joskus näitä keppejä? Mikä tää rengas on? Mistä kohtaa tää kuuluu hypätä?

Hiski:
Mikä keskittymiskyky? Mitkä korvat? Mikä eteneminen? Mikä toi sun valssi oikein oli? Täytyykö toi putki mennä? Hiski myös karkasi radalta??!! Rikkoi kevythäkkinsä....jonka Ate paikkasi kyllä mutta silti, oon velkaa uuden.

Epäilen että Lululla olisi juoksu ihan päivän - kahden päässä koska muut koirat ei ole tuottaneet tällaista häiriötä Hiskille eikä se radalta karkaile. Nyt oli jo toinen treenikerta peräkkäin ja ´molemmilla kerroilla Lulun luo. Muillakin uroksilla oli keskittymisvaikeuksia.

Tai sitten mä oon vaan surkea, kykenemätön ohjaamaan, epäselvä, hidas ja huono. Mitä sitä ehkä juoksuista koiraa syyttämään.

Ainoana hyvänä asiana mainittakoon että Hiskin kepit oli ok, samoin puomin kontakti ja Nemo hyppäsi tuplarimoilla hyvin.

Silti...että kisoihin sunnuntaina.

Ate onneksi nauratti ja piristi mua illalla. Kyllähän se paha olo lähtee nauramalla ja ;) .

Tuukka täyttää tänään 7 vuotta. Iso poika! Koulu kutsuu sitten syksyllä. Lahjaksi me hommattiin mikroskooppi mikä sai heti aamusta hirmuisen suosion ja innostuksen Tuukan kasvoille. Illalla on sitten juhlat, Tuukalle tulee muutama kaveri ja kuten arvata saattaa, meno on sen mukaista :) . Mä yritin järjestää niille ohjattua leikkimistä sun muuta mutta Tuukka ei sitten halunnut, riehuminen on vaan kuulemma kivaa. Hiippikset saa mennä makkariin piiloon lapsia tai ne on jonkun sukan pohjassa.

2.3.2010

Täältä mä tuun! Täysillä!

Hiskistä pari onnistunutta valokuvaa viime viikon tiistailta. Kuvaajana Elisa Lindqvist, tuttavallisemmin Elde, joka muutenkin paikalla olollaan piristi meijän normi treenirutiineja :) !! K-I-I-T-O-S !

Nemon kuvat kuulemma olivat hiukka tärähtäneitä ja ihmekös tuo. Miljoonaa painelevasta pikkuotuksesta oli varmaan täysin mahdotonta ottaa kuvaa ;)

Ate huomautti rimakorkeudesta, mutta kyseessä takaakiertona/työntönä tehty hyppy johon halusin maton takia hieman matalemman riman. Ilme on Hiskimäisen tollo :D


Tämä kuva sitten on putkelta josta aika näppärästi vauhdissa se hoffikin kääntyy!



Tänään taas koko porukalla treenaamaan! Sunnuntaina olisi Hiskillä agi + hyppis Hyvinkäällä jos saavat katon kuosiin..ei ole kisakirjettä vielä näkynyt, täytyy kysellä tänään perään. KePoksi lähtee Kati :)