Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.12.2011

Iki-ihana sähkö

Sitä unohtaa helposti miten paljon "nykyajan mukavuuksia" kuten sähköä oikeasti tarvitseekaan kunnes se katkeaa. Tapaninpäivänä aamusta Ate herätti ja sanoi että ulkona on aivan karsea keli ja kehotti viemään hiippuroisia hihnoissa ulos etteivät meidän metsäisellä tontilla jää puiden alle. tuuli oli ihan käsittämättömän voimakas ja sähköt tietysti poikki. Atessa on enemmän erähenkeä kuin minussa ja se alkaa toimimaan heti järkevästi kun mä lähinnä juoksen ympyrää ja käperryn viltin alle odottamaan ja toivomaan valoja takaisin :D . Me olimme onnekkaita ja kärsimme sähköttömyydestä vain n. 6-8 tuntia vaikka pitkältä ajalta sekin toki tuntui. Osalla on sähköt edelleen poikki kuten minun isällä jonne kävinkin maanantaina kiikuttamassa vettä ja kahvia termarissa. Toivottavasti sähkö saadaan kaikille takaisin pian! Onni onnettomuudessa on se että ulkona on lämmin..nyt kun olisi vielä normaali talvi ja -25 astetta ulkona..hui!

Meidän tänä vuonna valmiiksi saadut, uudet koriatarhat saivat myrskyltä nenilleen. Onneksi kukaan ei jäänyt alle kun 3-4 puuta rysähti suoraan tarhojen päälle....toki harmittaa kun ne joudutaan korjaamaan/korjauttamaan..Monelta meni talon katto, auto eikä valitettavasti henkilövahingoiltakaan säästytty.

Hassuja ilmoja me ollaan muutenkin koko joulu päivitelty. Jouluaattona oltiin aamulla Aten ja Nismon ja Nemon kanssa alapelloilla kuvaamassa joutsenia ja ihmettelemässä pellolle tulvivaa jokea. Meidän alapuolellahan on ennen ollut järvi joka on kuivatettu jo hyvän aikaa sitten. Syksyllä ja keväällä se yleensä tulvii ja tuo joutsenet mukanaan. Nismon kanssa saa olla tarkkana joutsenten lähellä, se on niin tollo että menee "täysillä päin" jos en pidä sitä silmällä. Nemo taasen osoitti jälleen ettei hahmota tai välitä vesirajoista vaan lumpsahtaa suoraan veteen. Ei siis oikein jouluisat maisemat olleet :D ! Aatto meni rattoisasti letkotellen, piirretyille naureskellen ja hyvää ruokaa syöden. Mä olin malttamaton taas lahjojen kanssa (joo, olen tosi aikuinen) ..sain Atelta lahjaksi aivan älyttömän kauniin kellon ja aikaisemmin lahjaksi saatuun kaulakoruun kaksi uutta, sydämin varusteltua palaa. Vitsit miten ihanat lahjat! Kyynelhän siinä taas vierähti kaikesta liikutuksesta. Miten toinen voikin tietää hommata juuri minunnäköiset lahjat. Kiitos rakas :). Ate sai pojilta reino -tossut ja minulta uuden matkan Berliiniin jonne taisi tänä keväänä jäädä palanen meidän molempien sydämistä. Lähdemme taasen toukokuussa , jihuu :) ! Muutenkin on suunniteltu ensi vuodeksi jos jonkinmoista pikkureissua, ihanaa! Koiratkin saivat avata omat lahjansa. Wilmaa ja Nemoa joutui hieman avustamaan, Hiski meinasi syödä omansa papereineen päivineen ja Nismo taasen repi paketin kuin vanha tekijä :).

Joulupäivänä aamusta mentiin hoffien kanssa metsään, joka näytti kaikkea muuta kuin talviselta. Metsä oli aivan vihreä ja bongasimme mm. aikamoisen määrän sieniä?! Ilma oli muutoin oikein kiva lenkkeilyyn ja hoffit painoivat menemään sydämensä kyllyydestä. Päivällä pojat tulivat kotiin. Oli hauska katsoa niiden intoa pakettien kanssa :). Loppupäivä menikin sitten uusien vempeleiden ja lelujen kanssa touhuten. Tuukka sai sellainen dj -mikserin joka kytketään tietokoneeseen..Atekin oli siitä niin innoissaan, että en oikein tiedä kumpaa varten lahja olikaan ;). Oli kivaa olla yhdessä ilman kiirettä, pelailla ja viettää aikaa.

Myrskystä johtuen meidän alkuviikon lenkkeily on rajoittunut pihapiiriin ja tekemisen puhdetta on purettu luihin ja pikkuiseen kotitokoiluun. Joskos tänään sitä illalla uskaltaisi jo ihan kunnon lenkille? Katsoin kalenteria ja huomasin että ensi vkolla on jo Wilman rallytoko -kokeet?? Mihin se treeniaika katosi?? Ollaan me kyllä vähän harjoiteltu. Lähinnä sivulta eteentuloa liikkeessä..

Hatunnosto muuten VPK:n porukalle, johon meidänkin ystäviä kuuluu. He painoivat vapaaehtoisina hommia kaatuneiden puiden kanssa melkein läpi vuorokauden maanantaina ja jatkoivat taasen eilen!

23.12.2011

Kohta se vuosi päättyy..

Pikkuisen ollaan tehty tokoa, ihan kotosalla ja uusi yritys vaihtaa luoksetulo suoraan sivulle toimii paremmin kuin hyvin. "Pientä" vuotamisongelmaa Nismon kanssa on edelleen, se haukku tulee innostuneena niin pirun helposti ja olenkin yrittänyt hillitä omaa äänenkäytön korkeutta Aten neuvojen mukaisesti. Toimii ihan jees :). Haukkumattomuuteen on silti niiiiiiin pitkä matka ja kun ei viitsisi toisen intoa kuitenkaan latistaa.

Nemon lääkäri se vaan siirtyy..ensi mä siirsin sitä itse ja nyt lääkäri perui sen sairastapauksen vuoksi. Katsotaan ensi vuonna uudelleen. On ollut nyt oireeton ja kaikki ne katosivat kuin tuhka tuuleen..en ymmärrä. Olen konsultoinut jos johonkin suuntaan ja saanut paljon hyviä apuja, neuvoja ja tukea. Kiitos teille kaikille jotka ovat minun paasaustani jaksaneet! Pikkuruinen lemmu on keskittynyt temppuiluun ja jättää nyt toistaiseksi kaverikoirailun pois ennenkuin syy mystisiin "kohtauksiin" selviää. En uskalla ottaa riskiä että tapaamisella sattuu jotain. Tuukka on huolehtinut kiitettävästi Nemon suuresta himosta lelun hakemiseen. Se jaksaa parikin tuntia Nemolle lelua heittää ja usein se onkin Nemo joka loppujen lopuksi luovuttaa eikä enää vie lelua Tuukalle takaisin vaan painuu lelu suussa nukkumaan :D !

Wilma on aiheuttanut vähän murhetta taas liikkeiden kanssa..jumppaamista on lisätty ja hihnaliikuntaa kovalla alustalla vähennetty. Ei onnu nyt, mutta kyllä tämä on sellaista "viikko/kuukausi kerrallaan katsellaan" meininkiä. Ihana koira, pääosin terve, innokas ja riehakas, mutta tiettyjä juttuja täytyy vaan ottaa sen kanssa huomioon ja panostaa entistä enemmän vapaana liikkumiseen. Wilmalle on tullut tosi kaunis turkki, pitkähkö ja kiiltävä. Kaunis tyttö :). Jos pysyy terveenä niin rallytoko -kokeet on ihan kohta! IIK!

Hiskula piskulalle ollaan buukkailtu kalenteriin ensi vuodelle sitä, tätä ja tota. Agilityakin siellä näytti olevan - jihuu :) !

Urheiltu ollaan reippaasti erityisesti hiippisten kanssa! Vaihdellen jompikumpi hoffeista myös mukana, mutta ne pääosin urheilevat kahdestaan niin että metsä raikaa ja pellot pölisee :D ! Katista ja Pimusta saa aina hyvää seuraa matkaan mukaan ja pari tuntia menee niin nopeasti jutustellen ja liikkuen :).

Kohta on aika tarkastella viime vuonna ylös kirjattuja tavoitteita ja verrata niitä aikaansaannoksiin...mutta ei vielä, joulu ensin..Ate kertoi mulle eilen aattoaikataulun, omaan hassuun tyyliinsä tunti tunnilta ja meinasi koko talo herätä kun nauratti niin kovasti. On se rakas.

Minä, Ate, pojat ja yhteensä 28 tassua eli Nismo, Nemo, Hiski, Wilma, Joda, Jästi ja Joe haluamme toivottaa teille kaikille oikein HYVÄÄ JOULUA! Olkaa yhdessä, syökää hyvin ja muistakaa niitä perheen karvaisia jäseniä pitkillä lenkeillä ja ekstraherkuilla :) !

20.12.2011

Viro - Latvia - Liettua - Latvia - Viro - KOTI!

Perjantaina me lähdettiin aikaisin aamusta matkaan. Mä olin odottanut reissua hurjan kovasti, sillä kaiken työkiireen keskellä oli kiva saada lyhkäinen loma :) . Olen käynyt Vilnassa aiemminkin ja tykännyt silloinkin kovasti. Meitä oli matkassa huipputiimi ; Ate, Kati, Hiski ja Pimu. Meitin loppulauma sijoittui hoitoon; Wilma meni Aten veljelle Villelle, Nismo & Nemo minun siskolle Bealle ja kissat jäivät kotiin jossa ystävämme Henna kävi niitä hoitamassa.

Perjantaina oltiin Virossa n. klo 9.45 kamalan laivamatkan jälkeen. Meillä oli aamiainen laivassa varattuna ja se meni vielä oikein kivasti..sen jälkeen saikin loppumatkan keskittyä siihen, ettei se juuri syöty aamiainen tule ylös, keinutti ihan hirveästi! Koirat eivät olleet matkasta moksiskaan, ei edes Pimu jolle laivassaolo oli ensimmäinen kerta.

Ajettiin läpi Viron, läpi Latvian ja melkein läpi Liettuankin kunnes oltiin perillä. Ajoin suurimman osan matkasta, koska mulla on paha tapa matkustajana nukahtaa samantien ja koko matkakokemus olisi mennyt sivusuun. Pysähdyimme mennessä muutamia kertoja, kun mennessä ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivat todella vaihtelevia. Peltoa oli aivan älyttömästi, sitten aivan kauheaa mörskää ja välissä taas komeita lukaaleja. Latvian puolella olevat hiekkarannat saivat kyllä hymyn huulille ja kesän mieleen vaikka kylmä olikin. Pikkuiset kylät ja kaupungit joista menimme läpi, olivat myös erittäin vaihtelevia..turisteja varten hienoja hotelleja ja kauppakeskuksia ja sitten taas peltihökkeliä ja kurjuutta. Tie perille oli melkoisen hyvä, oudosti, jos ollenkaan merkityt nopeusrajoitukset ja jatkuvat liikennekamerat aiheuttivat päänvaivaa, mutta mielestämme meitä ei yksikään kamera ikuistanut. Paikalliset ovat aivan pimeitä ohittelemaan ahtaalla tiellä! Läppä lensi iloisesti koko matkan, mikäs siinä oli ollessa kun olimme varanneet auton täyteen herkkuja ja silloin tällöin pysähdyimme tupakalle ja jaloittelemaan koiria :). Perillä Vilnassa olimme illalla..hotelli Karolina oli tupaten täynnä muitakin koiranäyttelyyn meneviä ja en kyllä enää ihmettele miksei koiria huolita joka hotelliin. Koirat kuseskelivat pitkin aulan kasveja, mattoja ja ovenpieliä...paskakasoja korjattiin jatkuvasti ja se haukkuminen...oli onni ja ylpeys kulkea kahden sellaisen kanssa jotka tekevät ulos tarpeensa ja pitävät huoneessa nenunsa kiinni, eivätkä muutoinkaan aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Karolina hotellina oli ihan jees, ei mikään huipputasoinen mutta siisti ja edullinen. Se oli hieman sivussa keskustasta mikä teki koirien ulkoiluttamisesta mukavampaa. Minä jaksan aina hössöttää hotellin aamiaisesta ja Liettuassa siihen kuuluu letut ja hillo - NAM!

Lauantai aamuna aikainen lähtö näyttelypaikalle..se ei sitten ihan mennyt niinkuin piti..navigaattori ei löytänyt osoitetta ja me pyörimme ihan lähettyvillä emmekä löytäneet. Kuulostaa uskomattomalta koska Litexpo on aika iso rakennus. Sitten pyörimme jo keskustassakin, tulkitsimme karttaa ja Atella meinasi jo hermot mennä kokonaan. Asiaahan ei helpota se että maassa ei ihan jokainen vastaantuleva puhu englantia. Loppujen lopuksi maksoimme taksille, jotta se ajaa meidän edessä LitExpoon ja löysimme perille :) . Taksithan eivät tuolla maksa mitään ja kuski ottikin edellä ajamisesta hurjat 10 litiä eli n. 3 euroa.

Näyttelyalue oli tupaten täynnä ja jouduimme hetken kyttäämään häkkipaikkaa. Hiskin kehä oli ensin..Siellähän ei nauhoja jaella vaan täytyy katsoa/kuunnella mitä ne sanoo ja mitä lappuun ruksaavat. Hiski seisoi ja esiintyi lauantaina aivan upeasti kun sitä vapaana seisottaa ja menee itse kauemmas. Ryhdistäytyy ja näyttää hyvältä :) ! Hyvä arvostelu ja tuloskin sen mukainen : ERI PU1 LT SERT LT CACIB ROP! Aivan mahtavan upeaa! Me Katin kanssa hurrattiin hurjasti. Jännitettiin Katin kehää kovasti ja noh, tuomari oli sitä mieltä että Pimun alahmpaat "menee hassusti" ja palkintosija sai saamatta. Hmm..sama koira oli Turun KV:ssa alkuvuonna reilusta 60 rotikasta ROP..noh, tuomari on aina oikeassa :). Hiskin ollessa ROP jäimme vielä RYP kehään. Sieltä ei sitten enää mitään merkittävää. Kauhea määrä palkintoja jo ekalta päivältä saatiin kantaan hotellille - WAU :) !

Iltasella otettiin taksi ja ajeltiin keskustaan kauppakeskukseen ja syömään. Mukaan tarttui vähän vaatteita ja tuliaisia + muutama pieni joulupaketti jo olemassaolevien lisäksi. Ruoka oli aivan sairaan hyvää eikä se maksanut oikeasti yhtään mitään..alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat kolmelle ihmiselle ruokajuomien kera - yhteensä 50 euroa!!! Ja se oli niin herkullista. Baariin ei jaksettu, yömyssyille vaan pikaisesti :).

Sunnuntaina pakattiinkin jo taas kamat autoon ja suunnatiin näyttelyalueelle, tällä kertaa suoraan ;). Tarkoitus oli käydä kojuissa ostoksilla ennen kehien alkua ja minä ainakin ostin. Luut, kuivatut eläintenosat yms mitä meillä syötetään koirille paljon olivat huippuedullisia ja minä tietysti hamstrasin niitä sen mukaisesti. Iso säkillinen kananjalkoja maksoi 7 euroa ja Nemon rakastamat "rokkimakkarat" 10 senttiä kappale. Ate kyllä vinoili, että autoon ei olisi enää mahtunut edes yhden yhtä luuta, niin täynnä se oli meidän ostelun jälkeen.

Sunnuntain tuomari oli todella tiukka! Arvostelu kesti pitkään ja venähti siis heti alkuunsa..monelle rodulle jäi cacibit kokonaan jakamatta..ERIkin oli tiukassa, niitä antoi parille hassulle ja jätti silti cacibin jakamatta. Atella alkoi hiki jo valua...varsinkin kun Pimukaan ei tuomarin mielestä ollut tarpeeksi hyvä. Ihme puusilmä, Pimuhan on maailman kivoin rotikka :). Noh, tuomarihan on aina oikeessa?! Sitten Hiskin vuoro..Seisoi taas oikein mallikelpoisesti mutta juoksi aina ekan kierroksen kuin pentu konsanaan hihnassa roikkuen. Ate sai onneksi korjattua ja toinen kierros vedettiin pitkällä askeleella. Tutki, käänsi ja väänsi..taas palasi tutkimaan ja selitti kauheasti mukana olleelle harjoittelutuomarille. Taas palasi katsomaan Hiskin ilmettä, kokeili rintaa..tuntui että arvostelu kesti ikuisuuden. Sitten lopulta: ERI, PU1, LT SERT, LT CACIB ! Ja vielä lopuksi rodusta taasen voitto eli toisen kerran ROP!!! Oujee :) ! Ate oli ihan hangonkeksinä ja syystäkin. Hiski sai kovasti rapsuja ja kananjalkoja - se esiintyi ja käyttäytyi paremmin kuin hyvin. Hieno poika! On ne aika epeleitä - mun rakkaat miehet :).

Sitten olikin kotimatkan aika..olimme säästäneet litejä sen verran että tarkoitus oli juuri rajalla ostaa vielä auto täyteen suolaista ja makeaa. Liettuassa on muuten erinomaista lattea! Matka takaisinpäin tuntui lyhyemmältä kuin mennessä, outoa. Tarkoitus oli ajaa Tallinnaan hotelliin ja maanantaiaamuna aamulaivalla kotio. Keli oli inhottava, pimeä ja sateinen..aika-ajoin jopa pelotti pikkuisen hullujen ohittelijoiden ja huono näkyvyyden takia. Ajoin vapaasta tahdostani koko matkan jotta pysyisin taas hereillä. Saavuimme Tallinaan illalla n.klo 22.30. Hotelli oli tosi hieno ja siisti! Oli hassua kun siellä puhuivatkin hyvin suomea ja englantia :). Saatiin ihan hyvät unet ja aamulla oli kiva herätä niin läheltä satamaa jo. Käytiin hakemassa vielä lisää tavaraa kaupasta ja auto tosiaan oli niin täynnä ettei olisi juuri mitään enää mahtunut kun laivan karkkikasseille piti varata pieni kolo ;).

Laivamatka takaisinpäin oli tasainen ja liikenne Suomessa tuntui lastenleikiltä. Mittarissa oli reilut 1400 kilometriä, autossa kolme tyytyväistä mutta hemmetin väsynyttä ystävystä, kaksi väsynyttä koiraa ja tavaraa aivan perkeleesti kun pääsimme kotiin. Oli ihanaa olla kotona. Silti haluan sydämellisesti kiittää Atea ja Katia aivan mahtavasta kokemuksesta, parhaasta matkaseurasta, hauskoista hetkistä, yhteisestä ajasta ja aivan kaikesta - te kaikki yhdessä teitte matkasta aivan loistavan :)!!! Suunnittelimme jo ensi kesäksi seuraavaa, ihan eri suuntaan. Katsotaan miten meitin käy.

Minulla oli kova ikävä minun rakkaita pieniä hiippuja ja Wilmaa jotka olivat kaikki pärjänneet hoitopaikoissaan hienosti! Ei meinannut ilosta ja kurnutuksesta tulla loppua kun taas nähtiin :).

Tänään minulla on vielä vapaapäivä, onneksi! Saan rauhassa siivottua, käytyä kaupassa yms yms..pojat hakea koulusta ja koirat rauhassa lenkittää. Lauantaina onkin stten jouluaatto. En pidä talvesta, mutta kyllä se 5 cm lunta ja pari pakkasastetta olisi ihan tervetulleita tämän pimeyden keskelle.

15.12.2011

Pikakuulumiset

Höh ja pöh...ilmeisesti se Nismo sitten tosiaan satutti jalkansa siellä agilitykisoissa. Ollaan lenkkeilty ihan hurjana enkä ole huomannut mitään ennen maanantaita jolloin se hiukan kevensi toista etujalkaa. Tietty se oli se sama jalka minkä se loukkasi agilityssa aiemminkin tänä vuonna. Kuvistahan ei silloin aiemmin löytynyt mitään ja luusto oli ihan priimaa koko koirassa. Ihmeellisen tapaturma-altis se on tuolla agiradalla..

Hanna kävi hieromassa Nismon ja Nemon tiistaina. Nismohan on oikea enkeli vieraan käsittelyssä, eli ei. Minä saan sen kipata kyljelleen ja "pyöritellä" selän kautta ympäri tai ihan mitä vaan ja koira on ihan rentona..Muutenkin kaikki menee niin kauan hyvin kun minä pysyn lähettyvillä ja minulla on jonkinlainen kosketus koiraan, se jopa nukkuun käsittelyssä eikä ole lainkaan hermostuneen oloinen..mutta auta armias kun selkäni käännän..meinasi Hanna saada pienet legot käteensä..kuitenkin 95 % ajasta se käyttäytyi mallikelpoisesti ja rauhallisesti + selkeästi nautti käsittelystä. Hanna löysi kipeän kohdan tai kaksikin mitkä ilmeisesti ovat saaneet alkunsa siitä kaatumisesta. Ne lähti auki ihan ok:sti ja eilen ontuminenkin oli tipotiessään! Tämän lisäksi olen iloinen siitä, että se sai positiivisen hoitokokemuksen vieraalta. Nemo oli ihmeen hyvässä kunnossa..huono polvi vetää sen selän välillä kyttyräksi, mutta nyt oli ilman jumituksia. Se on kyllä niin helppo käsitellä ihan kenen vaan. Makaa rauhaksiin paikallaan ja silmät painuu kiinni. Lisäksi Nemo kiinnostuneena seurasi myös Nismon hoitamista..Nemo on niin ilmeikäs pikkuinen että alkaa väkisinkin naurattaa. Molempien lihaskunto oli muuten erinomainen. Hyvä homma.

Eilen sitten pitkällä kimppalenkillä..mulla oli Hiski ja Nismo & Nemo mukana. Kiitos taas lenkkiseuralle hurjasti :) ! Huomasin jälleen että ne piikkikengät olisi oikein jees..osa matkasta oli pelottavan liukasta ja Hiskin hajunenä on välillä niin sinkoileva, että pelkäsin kaatuvani. Onneksi en kuitenkaan ja ilmeisesti joitakin syviä lihaksia tuli "treenattua" siinä samalla kun varoi liukastumista koska sellaiset kohdat ovat kipeitä missä en tiennyt edes olevan lihaksia :D . Wilma oli Aten kanssa tutustumassa toista kertaa viikonlopun hoitopaikkaansa ja oli ollut siellä reippaana - hieno tyttö! Wilma on aavistuksen varauksellinen vieraita kohtaan, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa pariin kertaan hoitajaa ja hoitokotia. Kiva ettei tarvinnut viedä koirahoitolaan joten kiitos Villelle :).

Wilmuri on treenaillut sisätiloissa rallytokoa...erityisesti 360 astetta vasempaan tuo hankaluuksia, muutoin on aika kivasti edistynyt. Intoa on välillä vähän enempi kuin järkeä, mutta koska keskittymiskyky kasvaa koko ajan on treenaaminen sen kanssa hauskaa. Wilma ei ole nyt ontunut (onneksi!) ja toivotaan ettei taas aloitakaan. Painopisteetkin on suhteellisen tasaiset kun sitä eilen jumppailin. Pitäisi taas tehdä siitä jokapäiväinen rutiini kun se selkeästi sitä helpottaa ja ennaltaehkäisee. Nyt on lipsunut vaan siihen että kerran tai kaksi viikossa..hyi minua.

Agility jäi joululomalle ja maanantaina piipahdin treeneissä ilman koiraa. Sain ohjattavaksi Helin Lumin, supernopean sheltin. Kun yhteinen sävel löytyi niin mähän jopa osasin sitä ohjata kun tiesi missä kohtaa voi luottaa, missä päästää ja missä ottaa enempi kiinni. Tosi kiva koira :). Kiitos Heli!

Jouluvalmistelut on tehty - käytämme karsittua taktiikkaa niin ei tarvitse stressata vaan voi keskittyä olennaiseen :). Aten kanssa kaksin Jouluna, koirat jaloissa/kainalossa. Ihan parhautta.

6.12.2011

Hui, se on joulukuu!

Tänään tuli lunta..tai oikeastaan se tuli jo eilen yöllä. Minä en lumesta niin välitä, mutta tuohan se valoa ja kun se pysyy, se tarkoittaa että on sen verran pakkasta ettei koirat ole jatkuvasti ihan kurasia. Aika myöhässä tuo talvi, mehän ollaan jo hyvää vauhtia joulukuussa!

Ollaan lenkkeilty hurjana - hiippikset yhdistettynä jompaan kumpaan hoffeista on vielä sellainen toimiva yhdistelmä :) . Meneehän nuo kaikki kerrallakin, mutta täytyy olla tarkkana. Kolme kanssa voi ottaa ihan rennosti ja keskittyä lenkkiseuran kanssa jutusteluun. Wilma on valitettavasti ontunut hetkellisesti kahden lenkin jälkeen hetken :( . Ei pitkään, mutta on kuitenkin...Eilen käytiin Katin kanssa nauttimassa Lohjanharjun lenkkimaastoista parisen tuntia - on siellä kaunista! Eikä aamusta ole kulkijoita arkena juurikaan niin koirat voi painaa menemään.

Sunnuntaina Nismon kanssa Liedossa 3 agistarttia. Ekasta radasta jäi hyvät fiilikset ja ainut virhe kopsahti kepeiltä Nismon pujotellessa kaksi väliä kerralla n.puolenvälin tietämillä. Ekassa radassa oli paljon hyvää kuten loistava lähtö, hieno keinu ja puomi + toimivat persjätöt. Tokalla radalla mentiin ihan kaksi estettä..Nismo jäi hyvin lähtöön, tuli kun sai luvan, liukastui ja hyppäsi suoraan riman päälle..rima ei pudonnut ja näytti että otti kipeetä, ontui hetken toista etusta ja keskeytin tottakai radan. Juoksutin ulkopuolella, ei mitään..venytin..ei mitään..hyppyytin lämmittelyalueella..ei mitään..Hyvä tietty ja voi helvetti että säikähdin. Vein autoon ja liikutin vielä ennen vikaa rataa enkä nähnyt mitään. Kolmannella radalla kuitenkin tuli ekasta hypystä ohi, palautin ja hyppäsi ok ja seuraavalla sama homma. Kiitimme tuomaria ja en löytänyt vieläkään siitä vikaa. Voi olla että henkinen kolaus oli isompi kuin fyysinen koska maanantaina tosiaan n. 10 km lenkki eikä mitään ontumista esiintynyt.

Siirsin Nemon lääkäriä sinne Aistiin. Uusi aika on 20.12. En voi olla viemättä sitä, mutta haluan hetken vielä tarkkailla koska kaikki oireet ja kohtaukset ovat tipotiessään, ihan niinkuin kaksi vuotta sitten?! Tutkitutan silti..mutta pelkään ettei löydy mitään ja jäämme taas epätietoon. Tärkeintä kuitenkin että pieni Nemo on nyt kunnossa.

Keksin Atelle aivan loistavan joululahjan ja oon itsekin siitä jo innoissani, en malta odottaa :D !!! En ole kovin jouluihminen, mutta silti myönnän että muutkin lahjat on hommattu, odotan paketointia, odotan hyvää jouluruokaa ja poikien kanssa leivoimme pipareitakin tänään.