Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

26.12.2013

Kiritään kiinni..

...taas pitkäksi venähtänyttä päivitystaukoa ;) . Syytän mun duunia joka ei mahdollista pientäkään hengähdystä siten, että voisi esimerkiksi ruokatauolla kirjoittaa blogia, ei onnistu! Kiirettä on siis liikkeessä pitänyt ja tietysti hyvä niin, kun on asiakkaita niin tietää että kaupalla menee hyvin. Lukujakin on kiva minun lähetellä kun ne näyttävät oikein mallikelpoisilta. Tiimiläisiin uskaltaa luottaa päivä päivältä enemmän ja pikkuhiljaa höllätä sitä omaa otettaan. Jouluaika on niin superkaupallista että kiirettä piti enemmänkin.

Työpaikalla tapahtui maanantaina 16.12 aika ihmeellinen asia. Liike ei vielä ollut auki, mutta jollain konstilla Ate rakas oli päässyt sisälle ja seisoi siinä työpöytäni vieressä ruusukimpun kanssa. Minä tietysti aivan äimänä että mitäs mitäs...ja vielä enemmän äimänä kun Ate kosi minua?! Mies joka aina sanoi ettei halua kihloihin, eikä mene naimisiin. En voi kuvailla millainen hetki se oli..tunteet meni niin hirmuista kyytiä eteenpäin, että se hetki tuntuu vieläkin unenomaiselta. Ate puhui kauniita asioita ja kaikki oli jotenkin niin kaunista ja herkkää. Rakastan sinua murunen, teit siitä päivästä maailman täydellisimmän :). Ja hei, aika viimisen päälle nätti sormus on sormessa, ihanaa! Me olemme siis kihloissa, aika makeeta..tuntuu tosi hyvältä.

Tässä kuva Nina siskon tekemästä kakusta. Pääsi yllättämään tällä ihan totaalisesti.



Ihania ihmisiä on meidän ympärillä, kiitos ystävät kaffittelusta, onnitteluista, lahjoista ja toivotuksista ja ihan kaikesta! Vaikka ei virallisia kihlajaisia järjestettykään.


Lunta ei muuten ole näkynyt kuin hetkellisesti. Tässä vetokaksikon (annetaan Nemonkin luulla että se veti minua ;) ) todiste siitä että lumi koristi maata sen muutaman päivän ajan.



Tuolla reissulla muuten mulle kävi pieni muistivirhe..muistelin että valitsemani reitti on n.10 km pitkä ja hupsistakeikkaa se olikin 18 km pitkä! Eipä tuo haitannut kumpaakaan kulkijaa eikä minua, ilmakin suosi!

Ja oli sitä lunta toisenakin päivänä! Tässä Nismon ja Nemon lenkkikuva siitä todisteena :



Kaikki alapellolla tehdyt lenkit hoffien ja hiippareiden kanssa eivät oikein ole kuvauskelpoisia..mutaa on hirmuisesti ja koirat on kotiin tullessaan sen näköisiä että niitä olisi pyöritelty siellä mudassa..ja oikeastaan Hiskin kohdalla se pitää paikkaansa, tosin se hoitaa pyörimisen ihan itse.

Agilityakin on treenattu Iitan ja hiippisten kanssa. Iita on aloittanut taas keppisulkeiset verkoilla ja sisäänmenot on aika hyvällä mallilla. Itse pujotteluvauhti on vähän kadoksissa verrattuna muuhun vauhtiin muilla esteillä. Rimatkin on nostettu täyskorkeuteen ja todettu että kun en vaan ehdi. Iita on hurjasti Hiskiä nopeampi ja se aiheuttaa mulle päänvaivaa..kaikki täytyy omalta osalta opetella uudestaan. Kontaktitkin on aika jees, ohjaus vielä ihan vaiheessa. Pikkuhiljaa :). Oma ajatus tällä hetkellä (!) on se että Iita on valmis kisaradoille syksyllä 2014. Nismo ja Nemo ovat kurvailleet omaksi ilokseen, ilman korkeita rimoja ja tavotteita. Hauskaa ja mutkatonta!

Heidin kanssa ollaan käyty ihanilla Ikkalan reiteillä lenkkeilemässä ja huomenna aamulla taas mennään :) . Mieli lepää jutellessa ja koirien juostessa ihan miljoonaa pitkin metsää. Iita on siitä hauska ettei juurikaan käytä tietä tai polkuja kuin ylitykseen juostessa toiselle puolelle metsää/peltoa. Eikä se osaa kävellä kun on vapaana..

Iita kävi Niinalla tsekattavana ja oli huippuiloinen kun kerrankin sain viedä Niinalle täysin terveen koiran! Iita on ollut raskaalla liikunnalla ja kelkanvetokausi lähestyy (jos sitä lunta nyt tulisi) joten halusin viedä sen tsekattavaksi, onko esim vetolenkeillä käytetyt uudet valjaat vääränlaiset ja aiheuttaneet jumeja tms, mutta ei mitään ollut missään ja koira erinomaisessa kunnossa, mikäs sen mukavempaa!

Wilma on ollut vaihtelevalla mielialalla..onnu ei mutta ne hermot, jos niitä on ollenkaan. Ollaan Aten kanssa taas käyty pitkät keskustelut miten sen kanssa arjessa jatketaan ja mitä muutetaan..nyt on rutiinien rikkominen käynnissä, josko se toisi apua. Pöhkö musta se on, mutta puolustuksena täytyy sanoa että kauniisti menee lenkillä yksin ja Iitan kanssa. Hiskin kanssa se on liian säätäjä ja hiippiksillä palaa siihen hermo kun koohkaa, tai no ei Nemo välitä, mutta Nismo kiukustuu.

Nismo murunen on ollut treenitauolla, ihan pikkuherättelyjä mitä nyt ruoan kanssa tehdään, mutta ei muuta. Kokeita on katsottu tammi- helmikuulle. IIK! Se osaa asiat, se mitä kokeessa sitten tapahtuu niin kuka tietää..

Hiski on nyt virallisesti jäänyt agilitysta eläkkeelle. Haikea fiilis, mutta joskus sen ajan oli tultava. Voi miten paljon Hiski koimme kentillä yhdessä, en unohda sitä milloinkaan!

Mikä on muuten ihanempaa kuin loma? Lähteä aamulla heittämään kympin lenkki, tulla kotiin ja laitella tavaroita järjestykseen, siivota ja pyykätä rauhassa, syödä yhdessä, käpertyä toisen kainaloon, tavata ystäviä ja sukulaisia, olla vaan ja lepäillä, katsoa telkkaria, tehdä nettiostoksia, jutella ja nauraa maailman tyhmimmille asioille, olla yhdessä. LOMA - juuri sinua kaipasin!



1.12.2013

Hoffien agimestikset

Tänään Ojangossa ratkottiin Anne Viitasen radoilla hoffien agimestikset. Uusilla säännöillä kahden radan yhteistulos ratkaisi mestaruuden - hyvä sääntö lajissa missä se virhe käy niin pirun herkästi ja pienestä. Hoffeja osallistui ennätysmäärä - yli kymmenen!

Lähdin matkaan Hiskin ja hiippujen kanssa. Täytyyhän sitä mukana olla pikkuturistit tietysti, jotka käyttäytyivät oikein esimerkillisesti. Ojangossa olen käynyt katsomassa kisoja kerran, mutten ole koskaan siellä itse juossut. Pohja tuntui kyllä hyvältä!

Eka rata meni kontaktien osalta ihan nappiin, mutta oli vähän minulta sellainen "pelastelu-kalastelu" ja Hiski onneksi paikkasi ja hoisi homman kotiin - puhdas rata ja hyvä mieli koirasta, vähän mälsä omasta toiminnasta...

Toiselle radalle lähdettiin asenteella kunnes Hiski keksi vinkuvan nartun ja oli aivan varma että narttu kutsuu häntä astumaan. En saanut sitä kontaktiin vaan kiskoin kosiskelevaa puuhkaturkkia kohti lähtöpaikkaa ja mietin että kuinkakohan käy. Jätin sen lähtöön ja Hiski muisti mitä oltiinkaan tekemässä. Tehtiin oikein pätevä rata, harmillisesti yksi muurin palikka kolahti alas. Tulos 5, mutta hyvä mieli ja asenne oli itselläkin kohillaan. Erityisesti onnistunut valssi kahteenkin kohtaan lämmitti mieltä.

Tuloksilla 0 ja 5 pokkasimme hoffien mestaruudessa kolmannen sijan! Ikuinen neljänneksi jääminen vaihtui hieman ylöspäin ;) . Superonnittelut vielä kaikille osallistujille ja erityisesti voiton vieneille Wumballe ja Räpsylle sekä toiseksi tulleille Raksalle ja Mialle! Kiitos Kirsille että mahdollistit mestikset :)

On se Hiski melkoinen poika, nokka on alkanut jo harmaantua mutta ei anneta sen haitata. Me ollaan oikein onnellisia tästä päivästä! Kiitos rakas Ate koiran lainasta ja luottamuksesta :).

...ja palkintoposeeraus, tottakai:




Jännitti muuten aivan älyttömästi kun ei taas hetkeen olla kisattu! Aamulla jännitys iski ja se meinasi kasvaa jo sietokyvyn yli..hengissä taas siitä kuitenkin selvisi. Kaiken jännittämisen jälkeen sitä on ihan irtikatkipoikki ja olenkin onnellinen että lenkitin perheen akat eli Iitan ja Wilman jo aamusta. Huh!