Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.6.2014

Tottista tottista, pienellä ja isolla :)

Tänäänhän olisi taas jälkipvä - JEE! Pelto olisi maastona ja ajatuksena ilmaisu sekä jana.

Torstaina meillä oli Harrastekoirien treenit, tottista ja tokoa tällä kertaa.

Nismon kanssa erinomaista paikallaolotreeniä, nostettiin vierestä muita ylös ja alas, Nismoa aina omalla vuorollaan - meni tosi hyvin ja ennenkaikkea makasi rauhallisena sekä selkeästi mielellään eikä vaan siksi kun on käsketty. Nismo oli muutoinkin ilman hihnaa siellä isojen joukossa eikä yhtään vilkuillutkaan mihinkään, keskittyi ihan 110 %. Jos kokeeseen ?? Jos ja jos..Karkkilassa olisi elokuun alussa koe, Katikin olisi menossa..ja lomakin olisi jo silloin..Lisäksi luoksetulotreeniä, perusasento olisi saanut olla parempi (tulee suoraan sivulle). Sitä sitten vahvisteltiin että tulee suoraan oikein eikä vasta lisäkäskystä. Seuraamiset oli ihan parasta Nismoa, maahanmenot toimi hyvin, seisomisessa vähän tepasteli perään ja sitä vahvistelin täysstoppina.

Iita pääsi uuden lelun ja uuden kapulan kimppuun ;). Leluna oikeasta eläimenkarvasta tehty patukka mikä on narussa. Iitan mielestä ihan SUPERpalkka!!! Ajattelin että kermaperseilee uuden kapulan kanssa mutta nosti hyvin ja toi hyvin. Edelleen vältettiin kaikenlaista kaavamaisuutta ja se toimii Iitalle niin hyvin. Seuraamisia lennosta, alkaa näyttää tosi hyvältä. Rytminmuutoksissa saattaa jopa painaa vähän, mutta antaa painaa koska ei muuten ole mitenkään iholle tulevaa sorttia niin nousee vaan. Oikealle kääntymisissä vielä tekemistä, herkästi valahtaa sen puoli askelta, mutta täyskäännökset ja vasuri aika jees. Paikallaolotreeni oli kuitenkin päivän pääaihe, nimenomaan niin että joku muu heittelee kapulaa omalle koiralleen ja tekee kaikkea muutakin nostattavaa. Niinpä Iita paikallaoloon ja Pimulle heiteltiin kapulaa ja sitä läheteltiin ruutuun. Ei kertakaikkiaan pienintäkään ongelmaa ja muutenkin makasi todella upeasti, hyvässä asennossa eikä haistellut maata tai muuta. Jes!

Perjantaina normien lenkkeilyjen lisäksi nosteltiin vähän kapulaa taasen maasta ja jälkikeppejä myös, onnistui hyvin! Luoksetuloon vauhtia lelulla, oli jees. Käskystä liikkeelle ja kun lähtee lujaa niin sitten vasta lelu esiin. Muuten alkaa vaanimaan...

Lauantaina Janhuset tulivat illalla koirineen meidän kanssa treenaamaan, oli oikein mukavaa :) ! Janhuset omistavat siis Rockyn jota käytettiin B-pentueen isänä. On kyllä niin makea veteraani (10v), teki niin nätisti ja innolla, hyvässä kunnossa! Nismo ja Nemo pääsivät molemmat treenaamaan ja olemaan häiriönä. Nemohan on paras häirikkökoira ikinä kun on sellainen sähikäinen ja säätäjä :D ! Nismolle taas tosi hyvää paikallaolotreeniä, ei mitään painetta. Eikä muuten haukun haukkua missään treeneissä nyt - OUJEE! Nismolle myös liikkeellelähtöjä, perusasentoja jne muuta kikkailua. Oli niin ihana tehdä sen kanssa, puhutaan vaan samaa kieltä :). Ate treenasi ensin Iitaa jonka jälkeen mä vielä, ei yhtään laskenut vire tai potku..se jaksaisi aina vaan :). Iitalle yksittäisiä käskyjä, nopeaa palkkaa..perusasentoja ja seuraamisia eri rytmeissä. Palkkana uusi lelu, toimi jälleen upeasti. Iitankin kanssa alkaa se yhteinen ymmärrys löytymään pikkuhiljaa :). Nemo teki elämänsä ensimmäisen paikallaistumisen ja pysyi! Nismokin pysyi hienosti eikä pudonnut maahan. Käytiin vielä hiekkakuopilla koiria juoksuttamassa- Nismo ja Nemo tykittivät niin pirusti.

Iltasella vielä kävin hoffien kanssa kunnon hikilenkki! On muuten koulun "pururata" aivan onnettomassa


Eilen oli sadepäivä, mutta ei annettu sen haitata. Nismo ja Nemo kastuivat lenkillä ihan uitetuiksi rotiksi, mutta mun suureksi yllätykseksi se ei menoa haitannut. Tykittivät metsätietä niin pirusti ja oikein loiskuttivat vesilammikoissa?! Hoffien kanssa vietin tunnin metsässä ja ne juoksivat siellä kuin mielenköyhät. Iitalle ihan normia, mutta jopa Hiski -pappa intoutui :D !

Iltasella Iita teki vielä noutoa, harjoitteli kuuntelemaan mitä käsketään vaikka kapula lentää. Neiti oli sitä mieltä että kapula on ÄLLÖ koska siinä on märkää hiekkaa. Hmh..toi mutta useammalla käskyllä...otettiin sitten vielä sisällä lelun palauttamista, hyvin meni.


Jälkien lisäksi tälle vkolle olisi tarkoitus lisätä Iitalle ampuminen treeneihin. Ja vahvistaa keppien nostoa sekä eteenmenoa - matkaa pidentää jne.


26.6.2014

Uusia kokemuksia

Maanantaina Iita teki kolme jälkeä, jokaisella pituutta joku 120 - 150 m. Ate, Kati ja Heidi olivat suunnitelleet treenit mun puolesta kun tulin Nismon ja Nemon kanssa kävellen paikalle. Kauhean kätevää, kiitos! (Nismo muuten matkalla ei arvostanut meidän vierellä kulkenutta lehmää..).

Iitalla oli nyt jokaisella jäljellä ruokaa, vaihtelevasti ja hei - SE SÖI?! Ja jokaisen jäljen päässä keppi. Tarkoitus oli treenata tarkkuden ja ilmaisun lisäksi erityisesti sitä janaa ja sitä että ei saa ottaa takajälkeä.

Jälki nro1 (jälki janalta oikealle)
Nappasi pari metriä taaksepäin onnettoman ohjaajan paskan lähetyksen takia. Kääntyi käskyllä oikeeseen suuntaan. Jäljesti tarkasti ja rauhallisesti, ei päätä nostellut. Ruokaa oli melkein koko matkan. Kepin nosti suuhun ja palkaksi taskusta herkkuruokaa. Keppi ja jälki oli Heidin.

Jälki nro2 (jälki janalta oikealle)
Onnistui jana! Jes, siitä palkka ja lupa jatkaa matkaa. Ruokaa harvakseltaan, mutta jäljesti hyvin, vauhti ehkä aavistuksen turhan kova. Nosti kepin suuhun ja kun aloin palkkaamaan niin meni vielä maahan se suussa. Keppi ja jälki oli mun.

Jälki nro3 (jälki janalta vasemmalle)
Meinasi ottaa takajäljen, mutta viime hetkellä korjasi ja lähti oikein, jes! Jäljesti taas pirun hyvin, tarkalla ja matalalla nenällä. Ruokaa oli pätkittäin paljon, pätkittäin tyhjiä. Keppiä ei meinannut nostaa?! Ilmaisi sen tönimällä ja tiesin hännästä että keppi siellä on, mutta jouduin ihan kädestä pitäen mennä näyttämään ennenkuin nappasi suuhun.

Erinomainen treeni ja hyvä Iita! Tykkään sen keskittymiskyvystä hirveästi. Kun jäljestää niin ei päätään nostele ja katsele/kuuntele muuta.

Lenkkeilin jäljeltä Hiskin ja Iitan kanssa vielä kotiin ja otin kotona luoksetulon sekä perusasentoja ja hidasta seuraamista. Superhyvin teki! Vauhtia luoksetulossa nyt hyvin, mutta mun makuun vielä edessä istumisessa paranneltavaa. Istuu suoraan ja nopeasti mutta saisi olla vähän lähempänä.

Olisi voinut luulla että Iitaa olisi väsyttänyt..noh, Hiski loppujen lopuksi "piiloutui" keittiöön pakoon hullua Iitaa joka haastoi sitä leikkimään ja riehui kuin pahainen kakara..

Tiistaina Nismo ja Nemo tekivät mäkitreeniä, ai että meillä oli hauskaa :D. Mäkeä ylös ja alas palkalle, ihan täysiä ja kauhea kisa kumpi ehtii ensin!

Iitalle olin tiistaiksi suunnitellut kapulan nostoa ja eteenmenoa. Koira jolle kapula ei ollut alkuun kovinkaan mieluinen ja ote vajaa...se sama koira nakkasi mua iloissaan hampaillaan leukaan kun hyppi niin korkealle kapulan nähtyään. (huom! Ate oli jo treenannut Iitan kanssa tätä ennen..) Töitä on tehty vireen kanavointiin ja nyt se näkyy, aivan mahtavaa. Nostot meni tosi hyvin (pudotin maahan ja annoin käskyn) ja tadaa, se istuu kapula suussa!!! Ote on myöskin hyvä, antaa vetoa kapulaan ennen irti -käskyä.

Eteenmenossa keskityttiin taas ensin siihen että korvat täytyy olla auki. Vein kannellisen palkan ja jätin Iitan istumaan. Meinasi varastaa kun annoinkin maahan -käskyn. Siitä täyskäännös ja palkka, uusi täyskäännös ja siitä lähetys. Hyvin kuunteli. Juoksi miljoonaa eteen ja kun pääsi purkille käskin maahan. Jouduin uusimaan käskyn, mutta sitten meni.

Eilen me tehtiin Iitan kanssa jotain ihan uutta! Kuvat puhukoon puolestaan:



Kiitos Heidi kuvista ja ennenkaikkea kiitos reissusta - ei ole sanoja :) !


Iita ei ole nähnyt hevosta kuin laitumella. Heidillä on kaksi hevosta hoidossa, jotka ovat todella rauhallisia ja koiriin tottuneita. Heidin ideasta lähdettiin maastoon niin että Iita ja Indi tulivat mukaan. Iita haukkui kun mentiin aitaukseen, haukkui ja ihmetteli hevosta. Ei yrittänyt missään nimessä hyökätä, lähinnä epäröi ja yritti ilmasta saada hajua että mikä ihme tuo oikein on. Kati oli jeesinä Iitan kanssa ja Heidi punttasi mut selkään. Mä en ole vuosiin ollut hevosen selässä joten itseäkin HIEMAN jännitti..Kun pääsin selkään ja Kati antoi Iitan mulle niin oli aivan uskomatonta miten se menikin niin upeasti. Iita ei haukahtanutkaan sen jälkeen, ei pelännyt, ei kauhonut sivuun..ei mitään epävarmuutta, pelkoa tai muuta. Se meni hevosen vierellä niinkuin olisi aina mennyt! Tehtiin yli kahden tunnin maastoreissu ja päästettiin koirat metsässä irti. Iita jolkotteli hevosen vierellä ja edessä ja perässä ja niiden välissä..eikä mitään ongelmaa. Ama, mun jättiläisratsu oli kyllä niin tyyni ja luotettava ystävä tällaiselle pitkään taukoa pitäneelle etten olisi voinut enempää toivoa. Oli niin mahtava fiilis hevosesta, maisemista, siitä miten kauniisti Iita osasi mennä, kaikesta. Se oli vaan niin siistiä - KIITOS Heidi, Ama, Pekka, Indi ja Iita :).

23.6.2014

Edistystä ja kuvia

Huh, nyt on Juhannukset juhlittu - kiitos rakas Ate ja ystävät sekä höh teille jotka ette päässeet paikalle. Oli kyllä taasen niin mukavaa että anteeksi naapurit ja kiitos seurueelle. Laitoin faceenkin että sekin ilta taitaa jäädä eläväksi legendaksi muiden joukkoon :D . Aamuneljään asti raikui nauru ja musiikki. Nismo ja Nemo ilahduttivat vieraita kerjäämällä rapsutuksia ja etsivät myös ruokailun aikana sitä heikointa lenkkiä jolta putoaisi edes pieni pala grilliherkkuja. Hiski ja Iita saivat nauttia Jykän frisbeetaidoista - kun sitä harrastaa ja välineetkin on sitä varten niin lentäähän se pidemmälle kuin taviskiekko tavisheittäjältä. Molemmat olivat aivan tohkeissaan!

Perjantaina pidettiin treenivapaata ja käytiin hoitamassa vaan ihan normilenkkeilyt ennen vieraiden tuloa.

Lauantaina otin tottista, pätkiä sieltä täältä. Lyhyitä ja epäkaavamaisia parhaani mukaan. Ollaan nyt nosteltu noutokapulaa ja näin ollen keskitytty sen kantamiseen. Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu jos heitän esteen yli sen kapulan. Sinne meni, nosti ja hyppäsi takaisin kapula suussa. Ei korjannut yhtään otetta ja jäin paikalleni odottamaan. Loppuasentoa ei olla vielä otettu vaan kumarruin vastaan, annoin irti käskyn ja palkkasin. Vähänkö jees! Tasamaalla varasti..hmm...mutta sama homma, hyvin kantoi ja kumarruin ottamaan vastaan ja palkkasin. Jos nyt siirtyisi siihen että nostaa ja pitää sekä istuisi? Ilman mitään heittoja tai muita kaavoja. Edistystä on tapahtunut huimasti tässä! Otin myös eteenmenon avonaiselle purkille josta sai suoraan palkan. Välissä leikittiin ja sitten ihan toisesta kohdasta uudestaan. Istutin, vein kannellisen purkin ja palasin takaisin. Iita joka kytkee asioita toisiinsa nopeasti oli jo lähdössä purkille, mutta annoinkin maahan -käskyn ja siitä seiso -käskyn. Hyvin kuunteli vaikka nykäisikin liikkeelle melkein kun avasin suuni. Näistä palkka ja siitä eteenlähetys. Meni purkille ihan miljoonaa ja ajattelin kokeilla meneekö maahan. Menihän se, hyvä Iita :)! Luoksetuloa lelupalkalla ja tarkkana täytyy olla missä lelu on. Jos näkee sen niin herkästi vaanii lelua ja hidastaa. Muutamia perusasentoa ja hidasta seuraamista superpalkalla.

Sunnuntaina oltiin aamusta jo metsässä. Kiitos Ate ja Heidi, oli oikein hyvät treenit :) ! Kiitos myös kuvista, joko Aten tai Heidin ottamia.

Tässä me Iitan kanssa valmistaudutaan:


Ate tallasi meille jäljen. Tarkoitus pidentää keppien väliä ja ottaa jana. Jäljen pituus oli 300 metriä ja 3 keppiä. Jälki vanheni noin 40 min. Iita nappasi taasen takajäljen..hmm..Käskin pois ja näytin lennossa toiseen suuntaan, lähti heti hyvin ajamaan eikä näyttänyt hämmentyneeltä. Ekan kepin nosti suuhun ja vietettiin siinä normia kauemmin aikaa kun palkkailin enemmän. Tokasta kepistä ajoi yli ja huomasin että ettii sitä selkeästi. Hyöri ja pyöri keppiä etsien ja huomasin seisovani sen päällä. Yhdessä sitten kaivettiin se maasta ja Iita huiskutteli häntää kun se vihdoin löytyi! Kulma vasempaan, superhyvä! Ajoi matalalla nenällä ja teki todella hyvin töitä kulmassa (suorilla oli ajamisessa pientä säätöä). Jälki loppui viimeiseen keppiin jonka nosti suuhun. Hyvä Iita!

Esineruudussa mun toive oli katsoa missä mennään asian kanssa. Iita ei ole koskaan otettu esineruutua ilman näyttöä ja tavaran palautuksessa on ollut kurittomuutta. Halusin että kokeillaan miten treenaaminen on vaikuttanut. Hiski meni ensin ruutuun ja Iita katseli mitä siellä pitää tehdä. Tarkkaavaisena katseli kun Hiski puksutti menemään ruudussa.



Vein Iitan esineruudun laitaan, rauhoittelin ja kun oli mielestäni "hanskassa" niin annoin käskyn "esine". Ampui ihan miljoonaa takalaitaan ja alkoi sieltä harvaoimaan aluetta täydellä laukalla. Nenä kävi hienosti ja eipä mennyt aikaakaan kun näin että nosti esineen. Palkkasana "jes" ja käsky että tuo. Ei epäilystäkään ettei olisi tuonut vaan samalla laukalla palautti esineen!


Heitin frisbeen palkaksi ja annettiin treenin olla siinä! Täyden kympin esineruutu :)


Tiedättekö muuten kun on sellaisia kuvia mihin ei tarvita sanoja? Tämä oli sellainen, Aten ja Hiskin yhteiskuva. Ihana kuva.


Nismo ja Nemo eivät tallentuneet kameraan, mutta olivat tottakai mukana ja saivat rallatella metsässä. Nemon mielestä juokseminen vaan vauhdin ilosta pitkin poikin on ihan parasta, Nismon tallustaessa tyylilleen arvokkaasti tietä pitkin :).

Tänään ollaan taas ihan pellolla! Ja aloitetaan kapulan kanssa seuraava treenausvaihe :).

19.6.2014

Treenipäivyriä

Maanantaina ajettiin Iitan kanssa jälki. Pellolla oltiin ja matkaa noin 150 metriä. Kuusi keppiä ja hirmuinen tuuli. Pelto oli ihan lyhyeksi leikattu ja kun vettäkin on saatu niin hyvä oli tallata. Lähti jäljelle hirmuisella innolla ja minä kirjaimellisesti roikuin liinan perässä. Risteili hirmuisesti jäljen päällä, haki koko ajan sivuilta, mutta eteni. Oli ihan omituisen näköistä Iitan normaaliin verrattuna. Eka keppi löytyi, nappasi suuhun ja palkkasin taskusta. Samoin mentiin toinen keppi ja kolmannesta yli. Heti kun meni yli niin alkoi korjaamaan ja nosti kepin, en oikeastaan tehnyt mitään, annoin ratkoa. Neljäs ja viides keppi nousi hyvin, mutta itse jäljen ajaminen edelleen sellaista ihmeellistä risteilyä ja kauhea vauhti. Tultiin kulmaan, ei ihan ysikymppinen, mutta lähellä ja sitten hukkui jälki. Huomasin heti käytöksestä että on ajanut yli ja etsii. Pyöri, kävi kuittaamassa toiseen suuntaan, taas ympyrää ja sitten löytyi..ajoi hyvin ilman risteilyä viimeiselle kepille jonka nosti myös.

Sitten sitä pohdintaa..pitäisikö tarkentaa vaikka kepit nousee hyvin? Pitäisikö keppejä vähentää ja jälkeä pidentää? Antaa vanheta kauemmin? Onko ongelma että etsii nimenomaan keppejä, mutta ajaminen ei ole sellaista askel-askeleelta? Kuitenkin nenä pysyy alhaalla ja on jäljen päällä, ajaa suoraan kepille vaikka risteilisikin jäljen päällä...

...ja sitten sitäkin mietintää että kannattaako tehdä itse ongelmaa jos ei ole ongelmaa? Jos vaan jatkaa treenejä ja tekee entistä monipuolisempia? Vahvistelee kulmia ja tekee edelleen keppien nostoa erikseen? Kannattaako alkaa vaatimaan sitä tätä ja tota jos kuitenkin tekee oikein? Onneksi on ne treenikaverit ja Ate keiden kanssa näitä miettiä ja kysellä neuvoa, ottaa opikseen ja jakaa neuvoja - kiitos ystävät :)

Lenkkeiltiin Iitan, Nismon ja Nemon kanssa treeneistä kotiin. Matkalla olleet lehmät olivat koirien mielestä erikoisia otuksia.

Hiski ajoi Aten kanssa niin hienosti jälkeä!

Kotosalla nosteltiin kapulaa, vähän vaihtelevalla menestyksellä..

Tiistaina treenattiin luoksetuloa ruokakupilla ja perusasentoja vahvistelin namilla. Luoksetulossa oli heti kerrasta optimaalinen vauhti ja annoin siitä samantien ruuan. Sitä ennen pidettiin yhdessä hauskaa frisbeen kanssa jonka kanssa sitten myös tuomista ja irrotuksia.

Iitan kanssa täytyy olla pirun tarkkana siitä miten tekee toistoja. Jos tekee onnistumisen jälkeen uudelleen niin se ei ymmärrä vaan tarjoaa herkästi muuta. Joko välissä jotain muuta, toisto täysin eri variaationa tai sitten kerrasta poikki. Tämä itselle jostain syystä ongelmallista muistaa..

Muisteltiin tiistaina myös keppejä(missä ei oltu Iitan kanssa yhtään hyviä)...Hiski kyllä pujotteli taasen aivan onnesta soikeana :)

Keskiviikkona meinasi vähän kiirettä puskea että ehti kaiken tekemään. Nismo ja Nemo kävivät kylillä lenkkeilemässä ja touhusivat temppuja..lenkki meni sen verran pitkäksi että Iita meinasi myöhästyä agitreeneistä.

Agilityssa tehtiin 2x2 keppitekniikalla sisäänmenoa. Sanoin Elinalle että Iita ei sitä muista kun on tehty sitä yli vuosi sitten ja tiistaina tehty keppiharjoite tehtiin niin eri tavalla. Aliarvioin Iitan koska se ampui keppien välistä sata lasissa vaikka olin kepeistä kaukana. Pätevä! Elinalla oli myös rataharjoite, 12 estettä. Iita teki puhtaasti ja meni aivan älyttömän lujaa. Mulla rytmitys sen kanssa jossain ihan hukassa, tai siis sitä ei ole vielä löytynyt..menee niin kovaa ja niin eri tavalla kuin Hiski, Nismo tai Nemo. En vaan osaa ohjata sitä. Nenän kanssa ei ollut mitään ongelmia kun kerroin heti että haistelu ei käy.

Agitreenien päätteeksi tuuletettiin vielä päätä pitkällä lenkillä Hiskin ja Iitan kanssa.

Tässä koko neljän kopla treenien ja lenkkien jälkeen:


Tänään oltiin taas jäljellä, tällä kertaa metsässä. Tarkoitus oli tehdä ihan suora ja helppo jälki viidellä kepillä, mutta siitä tulikin kaikkea muuta kun maasto toi haásteita. Neljä puunrungon ylitystä ja kaikkea muuta kuin suora..Sanoinkin että jos tuolta kepit nousee niin hatunnosto! Janalähtö, päästin täydellä liinalla hakemaan jälkeä. Etsi hyvin, mutta otti takajäljen. Käskin takaisin kun oli edennyt sinne muutaman metrin, nappasi lennosta uuden suunnan ja näin heti että jäljellä on. En merkkaa jälkeä, jotta näen miten työskentelee. Tämä on yksi Aten parhaista neuvoista mulle ikinä. Vain ja ainoastaan tästä syystä osaan lukea Iitaa hyvin ja näen heti onko jäljellä vai ei. Ekasta puunrungosta yli ilman mitään ongelmia ja pian sen jälkeen nousi eka keppi. Superisti palkkaa ja eteenpäin. Samalla voimalla, innolla ja ennenkaikkea varmuudella meni jokainen puunrunko, mutka, maastonvaihtelu ja kaikki kepit. Niin varmaa työskentelyä, niin hyvällä nenällä. Ei yhtään risteillyt jäljen päällä ja ajoi suoraan kepille, nappasi suuhun ja heilutti häntää. Aivan upeeta!

Jäljen jälkeen tottista ihan jäljen lähellä. Tarkoituksena testata saanko valjaiden puuttumisella ja käskytyksellä eroteltua asiat toisistaan. Alkuun yritti nenää maahan, mutta kielloista meni jakeluun ja teki hyvin sekä leikki hyvin! Otettiin lennosta seuraamista ja palkkana narupallo, vaihdellen eri vauhdeista, osa käännöksistä, osa pysäytyksistä. Maahanmenoja nopealla vapautuksella ja odottamista sekä siitä palkkautumista. Hyvä Iita :)

Nismo ja Nemo saivat rallatella metsässä ja otettiin "herkkuviestiä" metsätiellä. Pojat tykittivät aivan innoissaa minun ja Heidin&Katin välistä matkaa. Nismo teki myös vähän tokoa ja Nemo oli häiriökoirana Pimulle :D ! Poikien riekkumisen jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa Iitaa, Indiä ja Turrea metsässä.

On ollut ilo katsoa miten Hiski ja Ate nauttivat jäljestämisestä, Hiski on niin tärkeänä kun pääsee "töihin" :).

Huomenna talo tulee täyteen ystäviä, naurua ja kuplivaa. Grilliruokaa, yhdessäoloa ja hauskaa - juuri sitä on nyt kaivattu kun Aten kanssa menty aikasten haipakkaa tässä muutama kuukausi :).

HYVÄÄ JUHANNUSTA!


16.6.2014

Iita treenaa

Täydet pisteet Iitalle treenimoodista! Sitä innon määrää kun lähdetään tekemään, hyppii vieressä jänisloikkaa ja Iitalla kun tunnetusti on tota ponnistusvoimaa ihan kiitettävästi niin se käy kääntymässä silmän korkeudella :D . Iita ei luontaisesti ole kovinkaan röyhkeä tai dominoiva, joten potkua on kaivettu tätä kautta. Hyvin näkyy!

Viikonlopun treenikooste:

NOUTO

Kaikenlaisia variaatioita, pointtina se että sitä kannetaan hyvin ja luovutetaan käteen eikä räkäistä jalkoihin. Ei vielä kokonaisena eli luovutusasento jää pois, pelkkä käskystä hakeminen ja palautus.
Kantoi jo eilen hyvin sekä ennenkaikkea tasaisella otteella eikä räkinyt. Perjantaina ja lauantaina pudotti kerran jaloille, mutta nosti käskystä uudelleen. Olen lähtenyt poispäin kun nappaa kapulan jotta palautusvauhti olisi ideaali enkä paineistaisi sitä pudottamaan. Toiminut hyvin, mutta katsotaan sitten luovutusasennon kanssa kuinka pitkä homma siinä on. Tarkoitus tällä viikolla tehdä paljon pelkkiä nostoja ja siitä pikkuhiljaa viilata sitä loppuasentoa. Lelulla saan sen jo istumaan luovutuksessa, mutta kapulalla ne leuat aukeaa kun pitäisi istua. Pidossa siis hommaa, mutta suunta on oikea.

TELINEET

A-estettä edestakaisin Aten avustuksella (kiitos!) . Ei meinannut millään mennä jakeluun että edestakaisin vaikka mä jään toiselle puolelle. Jos menen mukana niin ei ongelmaa...Saatiin me onnistumaan se kuitenkin.

Hyppyä otin matalana koska heitin myös kapulan yli. Minä ohjaajana olin taasen niin viisas...Heitin kapulan ja sanoin hyppy. Noh, hyppäsihän se mutta kun ei käsketty tuomaan niin Iita suoritti toko-hyppyä. Kun sitten hoksasin että varmaan auttaisi jos antaisi oikean käskyn niin haki kapulan ja hyppäsi takaisin. Hyvä Iita :)

SEURAAMINEN

Frisbee taskuun, frisbee kainaloon, frisbee käteen ja frisbee piiloon. Sama se missä se oli, mutta olin supertyytyväinen. Todella todella hyvää seuraamista!!! Käännöksissä kuitenkin vielä tekemistä joten sitä tehtiin namilla pelkästään vähän loivempana ja tiukempana. Ei mitään kokonaisia liikkeita tai tuttuja kaavioita seuraamiseen - spontaanisti ja lennosta.

Tässä Ate rakkaan ottama kuva onnellisesta frisbeen roudaajasta:


LUOKSETULO

Iitan fysiikalla ja luonteella saisi olla huomattavasti nopeampi. Luulikohan että tulee stoppi?? Tätä tällä viikolla lelupalkalla.

ETEENMENO

Menee ja menee muuten lujaa. Ihan alkeista aloitettu (of course) eli juoksutettu palkalle joka vaihdellen joko purkki ilman kantta tai kannella. Jos kannella niin juoksin perään ja käskin maahan. Hyvin meni. Lähetin perusasennosta, mutta testailin miten korvat toimii eli välillä poistuttiinkin seuraamaan, tehtiin maahan tai seiso-käsky..jotta korvat on oikeasti auki eikä taivuta rutiineihin tai kaavoihin saman tien. Pätevä Iita!

LIIKKESTÄ ISTU

Testailin lelulla ja ilman pelkkää käskyä, ei ongelmaa - itseasiassa parempi kuin maahanmeno.

JÄLKIKEPIT

Nostoja maasta. Lauantaina alkoi kaivamaan keppiä kun kävi niin kierroksilla. Kaivoi ihan hulluna maata kepin alta ja heilutti häntää..eikä muuten ottanut kuuleviin korviinsa "tuo" käskyä. Kävin sitten ystävällisesti huomauttamassa ettei tollanen ihan sovi ja hoksasi heti ilman että otti nokkiinsa. Hyviä nostoja ja toi suoraan käteen :)

Tänään olisi sitten taas jäljen vuoro! Ja iltaruoka sitten noutokapulan ja luoksetulon merkeissä.



Nismo ja Nemo nauttivat viikonloppuna tuttuun tapaan pitkistä lenkeistä niin vapaana kuin hihnassakin. Nauratti kun mun "veteraanit" intoutuivat juoksemaan hirmuista hippaleikkiä pitkin metsätietä :D ! Käytiin me myös kylilläkin muistelemassa millaista on olla keskellä ihmisiä ja koiria. Hyvin käyttäytyivät pienet. On ne vaan viin ihanan helppoja, ihan kaikessa.

Hiski on kyllä niin pöljä..se ei vaan käsitä että lenkillä kannattaisi vauhtia hiljentää kun ikää alkaa olemaan ja turkkia taasen enemmän kuin tarpeeksi. Puksuttaa hirmuista kyytiä ja koko ajan joutuu huomauttamaan että vähän hitaampikin tahti riittäisi :D . Iitaa ei kuuma kyllä myöskään kiinnosta, mutta on se hieman eri olla 2- kuin 8 -vuotias.

Voi sitä onnenmäärää Hiskin ilmeessä kun laitoin agikepit pihaan pystyyn! Haukkui ja hyppi, riehui ja kävi ylikierroksilla...mutta pujotteli aivan sairaan hyvin! Ihan sama mistä kulmasta lähetti niin taisi tulla yksi virhe ja sekin vaan rytmityksestä. Tuli hymy kasvoille kun näki sellaisen ilon toisen olemuksessa :)

13.6.2014

Kaikkea enempi ja vähempi :)

On ollut outoa sunnuntai-illasta asti..ei yhtään sanomalehteä, ei yhtään jätesäkkiä, ruokakuppeja vain kuusi (kissoilla vai kaksi), pihatarha on ollut hiljainen..kaikki pienet karhut ovat siis uusissa kodeissaan. Viimeksi kun kirjoittelin oli lähtenyt vasta Simpura ja Kymppis. Aika haikeaa oli luopua jokaisesta ja viimeisestä vielä vähän enemmän. Kaikki ovat lähetelleet kuulumisia ja kuvia mikä on todella hieno juttu, odotamme innolla mitä pikkukarhuista kasvaa :) !

-----------------

7.6. oli meillä suuri juhlapäivä - rakas minilemmu Nemo tuli "veteraani-ikään" eli täytti kahdeksan vuotta!

Tässä sankari synttäriaamunaan odottaa lupaa päästä kakun kimppuun joka jäi kuvasta ulkopuolelle. Siitä kakusta johtuu myös Nemon ilme, silmät meinaavat päästä pudota :D .Kakku oli pieni paketti kissanruokaa johon Tuukka muotoili kahdeksikon nappuloista. Nemo meinasi tukehtua kakkuun, kuten joka vuosi. Ahmatti kun on niin joutuu toden teolla vahtimaan että happi kulkee vielä syönnin jälkeen..


Onnea vielä rakas pieni, perheemme energiapiikki, ikuinen pelle ja aina niin hyväntuulinen Nemo. Minun "luottopakki". Olet maailman rakkain pikkulemmu.



------------------

Tällä viikolla ei ollut Elinan agitreenejä, mutta viime vkolla oli vaikka kuumuus piinasi silloinkin...Tuli samalla huomattua että kuumuus ei kiinnosta Iitaa tuon taivaallista vaan minä olen se joka joutuu sitä rajoittamaan. Tehtiin pätkää "putki - takaakierto - A " ja Iita oli hurjan pätevä! Meillä on ollut ongelmaa haistelun kanssa..ei suinkaan vauhdin tai motivaation puutteena vaan siten että se nenä on kiva käyttää tontissa ja sitten sinkoilla mihin sattuu. Ärsyttävää. Nyt sitä on korjattu ja olen ollut sille asiasta todella jämäkkä. Kun treenit alkaa, se kerrotaan selkeästi ja sitä nenää ei vaan laiteta maahan, ei edes sekunniksi. Jos laittaa niin kielto. On toiminut hyvin. A:lla kerran livahti kontaktilta ilman lupaa, muuten esitti niin hienoja alasmenoja että! Takaakierto meni myös puhtaasti käskytyksellä ja omalla liikkeellä, ei tarvinnut olla työntämässä ja näyttämässä ihan kädestä pitäen. Eniten ylpeilen sillä että vaikka pyöritin sitä A:n ohi putkeen, se ei singonnut kontaktille. Hyvä Iita!

Kesä ja vihreys on tullut ihan puolihuomaamatta, on kyllä kaunista luonnossa :) ! Ja mikä sen parempaa kun katsella elämänsä innosta juoksevia koiria kun avautuu itselle avonaiset, vihreät maisemat jossa ei ole muita kulkijoita? Ja ihan omasta pihasta pääsee tällaisiin maastoihin! Törmättiin me siellä hoffien kanssa yksi päivä kyllä kauriiseen, melkein kirjaimellisesti. Iita vainusi sen, mutta luovutti (?!) ja käskystä meni toiseen suuntaan. Hiski ei ole kiinnostunut riistasta..jos vierestä lähtee saattaa spurtin ottaa mutta ei muuten. Kaurista ei yhtään pelottanut koirat tai minä, aika hyvin kesyyntynyt?

Ukkoset ovat kiusanneet paukkuarkaa Nismoa..ei se jyrinä vaan se välke ja erityisesti sähköjen räpsiminen saa sen hermostumaan. Koska pelkää laukauksia, voisin kuvitella sen pelkäävän ukkosen jyrinää nimenomaan. Eilen kun oli autossa ukkosen aikaan missä ne valot ei pääse räpsymään eikä salamia tullut niin ei välittänyt lainkaan? Sisältäkin se yrittää pyrkiä ulos ukkosen aikaan. Omituista. Ja vaikka hermostuu niin palautuu nopeasti kun loppuu. Hassu Pim.

Nismo ja Nemo ovat touhunneet vähän rallya ja naminpiilotuksia ihan normaalin lenkkeilyn lisäksi. Nismoon alkaa jo kuuma vaikuttamaan eikä se ole helteillä viipottanut kuin sellaisia 3-5 km lenkkejä. Ihan sopivan mittaisia sille. Treenaaminen kuumassa on ollut sille ihan ok, energiaa riittää :). Ja Nemo..noh, se nyt on aina yhtä vilkas, oli vähän viileämpää tai kuuma.


Iita on palannut taas treenielämään tottiksenkin osalta. Tavaroiden noutamisella on tehty iso työ palautuksien suhteen ja nyt sitten rohkenin treenaamaan ihan kapulalla. Pidossa on hirmuisesti tekemistä. Kun saisin sen pitämään kapulasta samoin kuin lelusta tai frisbeestä. Ensinnäkin tein virheen siinä että Iita näki mun laittavan frisbeen taskuun. Treenaamisesta ei meinannut tulla ensin mitään koska se kirjaimellisesti kiipesi mun niskaan ja hyppi pään korkeudella innosta..Lopulta yhteinen sävel vireen tasosta löytyi. Otin pienemmän kapulan koska ajattelin sen olevan helpompi. Noh, heitin ja annoin käskyn "tuo". Iita juoksi miljoonaa kapulalle, syksyi maahan ja ilmaisi sen?! Yritin käskyttää uudelleen mutta länttäsi itseään vaan syvemmälle maahan ja töni kapulaa kuin jälkikeppiä. Voi piru sentään..Käskyllä pois ja hetken mietintä että mitäs nyt. Otin Hiskin kapulan joka huomattavasti isompi ja uusi yritys. Se toi! Ei otettu luovutusasentoa koska siinä vielä tekemistä kuten pidossakin. Kerran räkäisi jaloille mutta nosti käskystä uudelleen. Lisäksi ollaan kiipeilty pk A:ta ja sehän vasta Iitan mielestä on mukavaa. Sen tekniikkakin näyttää siihen ihan hyvältä vaikka hurjalla vauhdilla meneekin. Perusasentoja ja liikkeellelähtöjä on tehty ruokakupilla.

Eilen tallasin sille polvenkorkuiseen apilapeltoon suoran jäljen, kuusi keppiä. Vettä satoi koko ajan. Iitassahan on vähän kermaperseen vikaa, mutta ei näkynyt kyllä jäljellä ei sitten tippaakaan! Jälki vanheni noin 35 minuuttia. Tumpelo ohjaaja sai taas Iitalta opetuksen, tai oikeastaan opittiin yhdessä. Mä ajattelin että annan sen jäljestää vasta pellon reunasta mitä ennen oli ojan ylitys. Iita kuitenkin nosti jäljen jo tieltä, hyppäsi ojan yli ja alkoi ajamaan kauhean nuuskutuksen kera. Minä pysäytin sen (hyvä mä!) ja ajattelin että aloitetaan tosiaan siitä reunasta..Iita meni ihan hämilleen että miksi pysähdytään, eikö hän nostanutkaan oikein jälkeä? Tämän jälkeen alkoi etsimään onko jaloissa keppiä vai mitä tässä nyt odotellaan. Siinä vaiheessa hoksasin mokanneeni. Päästin sen jäljelle ja hyvin lähti alun hölmistymisestä huolimatta. Tuli ekalle kepille, jäi seisomaan ja kääntyi katsomaan minua. Ei nostanut vaikka kysyin onko siellä keppi, heilutti vaan häntää ja tiesin että siellähän se. Nostin itse ja näytin keppiä Iitalle joka töni sitä mun kädessä ja oli niin polleana kun keppi löytyi. Palkkasin ja etiäpäin. Toisen kepin nosti suuhun, kehu, palkka ja lupa eteenpäin. Kolmannesta ajoi yli, mutta hoksasi sen heti ja alkoi peruuttamaan etsien keppiä. Tämä oli itselle riemuvoitto, tuli sellainen olo, että Iita tosiaan on hoksannut että niitä keppejä sieltä jäljeltä kaivetaan! Neljännen nosti suuhun ja viidennen + kuudennen ilmaisi seisten, häntää heiluttaen ja minua pällistellen. Vahvisteltiin sitten keppejä vielä mun kädestä kun kävin ne poimimassa. Iita oli aivan tohkeissaan ja hyvin piti kuonon alhaalla. Mitään palkkaa ei ollut jäljellä, kepeistä palkkasin taskusta. Jäljen jälkeen harjoiteltiin vielä autolla kepin nostoa ja tuomista minulle.

Hiski jäljesti Aten kanssa ja meni niin hienosti :). Itseasiassa kaikilla meni eilen tosi hyvin; Rosmolla, Indillä, Tonjalla ja Tatilla..kiitos ystävät rakkaat treeneistä, kivaa oli vaikka kaikki vaatteet oli ihan läpi asti märät :D !


Joku hemmetin vatsatauti iski meidän perheeseen jo parisen vkoa sitten ensimmäiseen uhriin. Muhun se iski ma-ti välisenä yönä. Oksensin monta tuntia putkeen ja jouduin taipumaan tiistaina etätyöpäivään kun ei vaan voimat riittäneet että olisi jaksanut töihin. Vieläkin on maha sellainen "pommiherkkä", mutta muutoin näyttää valoisammalta :).

Aten kanssa olisi kasapäin hommia vkonlopuksi kotosalla. Siihen vielä normit kotihommat ja lenkitykset niin ohjelmaa onkin taasen tarpeeksi :).

4.6.2014

Nyt ne lentelee pesästä..

...vaikka kuinka heitettiin läppää, että on näissä pennuissa niin kova homma että ilolla luovuttaa kun ikä tulee täyteen niin ei se ihan niin mennytkään. Molemmat meistä oli varautunut paaaaaaljon pahempaan. Asioihin kun saa rytmin, pennut voi olla osan päivää ulkona ja kun kaksi ihmistä tekee niin ei ollut ollenkaan niin paha mitä kuviteltiin. Toki työtä on ollut paljon, samoin siivottavaa ja unta ihan liian vähän, mutta silti.

Eilen lähti ensimmäiset - Nelli ja Hilma eli Kymppistyttö ja Simpura. Kyllä sai kyyneleitä nieleskellä. Onnestakin kyllä, eikä vaan ikävästä, sillä pennut olivat kovin odotettuja ja menivät kivoille ihmisille. Pitäkäähän huolta ja nauttikaa!

Tässä Aten kuvia pentusista viime vkonlopulta.


Olen aika ylpeä meistä Aten kanssa tiiminä. Ja arvostan Aten panostusta pentujen elämään. Ehdimme tehdä kaiken mitä suunnittelimme pentusten kanssa. Siltikin omatkin saivat aikaa ja lenkkejä, treenejä, uintia ja oleskelua kuten ennenkin. Toki unesta joutui tinkimään, mutta toivottavasti työmme kantaa pitkälle pentujen elämässä.

Pennut kävivät autoilemassa, ne kuuli oikeita laukauksia ja levyltä kaikenlaisia outoja ääniä kuten ilotulitusta ja pauketta. Niitä kävi katsomassa noin 100 eri ihmistä (lapsia ja aikuisia) ja noin 20 koiraa. Meidän oma lauma liittyi niiden arkeen heti kun silmät olivat auki kissoneen ja koirineen. Niitä totutettiin kaikenlaisiin pintoihin ja paikkoihin. Toki yksi tärkein oli myös se, että niitä opetettiin rauhoittumaan ja olemaan yksin. Käsittelyä tehtiin päivittäin, tarkastettiin hampaita, harjattiin, leikattiin kynsiä, kopeloitiin "näyttelyn tyyliin"...Opetettiin arjen ääniin ja uusiin asioihin kuten autoihin, mopoihin, polkupyöriin , ruohonleikkuriin, imuriin. Lopputuloksena meiltä lähtee reippaita, uteliaita pentuja jotka avoimesti menevät ihmisten ja eläinten luo käyttäen kuitenkin järkeä. Ja ahneita pieniä possuja joilla nenäkin toimii ;). Pentuja joita ei hetkauta mitkään äänet tai asiat ja pentuja jotka osaavat myös olla paikallaan ja nukkua kun on sen aika. Lähtökohtien pitäisi siis olla vähintään hyvät! Uusiin perheisiin lähetämme rajoja ja rakkautta, paljon kokemuksia ja käsittelyä. Oppikaa toisiltanne ja tehkää yhdessä :).

Ainiin - tästä kun kuulemma tienaa niin tiedoksi että jos pentupaketeissa on hihnat, pannat, 15 kg ruokaa, ruoka ja vesikuppi, ruoan säilytykseen laatikko, lelua ja lupaus siitä että ensimmäinen näyttely ja koe missä tahansa lajissa maksetaan + eläinlääkärin tarkastus ja sirutus, ylläpito 7-8 viikkoa, kaksi sijoitukseen niin ei, vaan puhtaasti RAKKAUDESTA ROTUUN, kuten Ate sanoisi. Tuntuu että varsinkin koirattomat ihmiset ovat dollarin kuvat silmissä että rahastahan tätä tehdään. Hohhoijaa..

Perjantaina lähtevät seuraavat ja sunnuntaina viimeinen pentunen. Voi olla aika outo fiilis maanantaina?!

Nismo kävi rallytokoilemassa pitkästä aikaa nyt lajin virallistuttua. Päätin jättää sen VOIttaja -luokkaan ja käytiin Janakkalassa nappaamassa erinomainen HYL -tulos. Nismo ehtii sata asiaa sekunnissa kun on potkussa ja sehän tuottaa rallytokossa nopeasti 10 -pisteen virheitä. Koe oli kuitenkin vireeltään Nismon paras rallykoe ikinä!!! Teki niin mainiosti ja kun alkoi haukkua niin sain sen hiljaiseksi. Oikealla seuraaminen onnistui mainiosti. Olin todella tyytyväinen!

Viikonloppuna Nismo treenasi paikallaaoloa ja tokoa muutenkin kera vieraan hoffin ja mittelin. Hyvin meni! Ei paineistunut ja teki hyvällä vireellä. Kiitos vaan treeniseuralle :) . Kiitos myös eri seuralle maanantaina, hyvä treeni ja ystävät hei, ootte te vaan parhaita :) . Nemo kävi treenaamassa myös ja oli häiriökoirana.

Maanantaina treenaamisen lisäksi Niina kävi hoffipentusen ja isojen poikien kanssa. Iita pääsi Femman ja Hotin kanssa lenkille - olin ylpeä Iitasta joka ei tuumannut mitään kahdesta vieraasta hoffista vaan juoksi kuten normistikin. Pojat yrittivät haastaa Iitaa leikkiin, mutta luovuttivat kun huomasivat että Iitan mielestä ei ole mitään parempaa kuin täysiä juokseminen. Se on kyllä uskomaton koira..Nytkin tunnin veti niin paljon kuin jaloista lähtee eikä edes juurikaan läähättänyt kun tultiin takaisin kotiin. Nähtiin Niinan kanssa huuhkaja joka asustelee tuossa alametsässä, on sellainen vaan ISO!

Hiski oli parisen päivää levossa ripulin takia, mutta meni onneksi sitten ohi ihan perinteisesti riisillä ja tehobaktilla. Nyt taas kunnossa!


Tänään olisi Iitan agility ja perjantaina epikset (jos ehtii).