Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

29.1.2012

Liedosta LUVA!!!

Niin monesti niin lähellä, niin monesti sadasosan päässä tai sijoituksen päässä mutta nyt se napsahti, meidän toinen ihkaoikea LUVA kakkosluokasta. Oujee - olemme onnesta mykkyrällä!

Tuomarina meillä oli Johanna Nyberg ja radat olivat oikein kivoja, joskin mutkaisia ja ansaisia. Eka rata hyllytettiin minun niin typerään ohjausvirheeseen..en muista koska kisaaminen olisi taas jännittänyt niin paljon kuin tänään. Eka rata aina loppusuoralle asti nollana..mutkaputkesta ulos ja pituus ja puomi vierekkäin. Tutustumisessa pistin vielä merkille hankalan kulman pituudelle ja tiesin missä kohtaa OLISI PITÄNYT olla ohjaamassa mutta jäin tyhmään kohtaan ja ohjasin Hiskin suoraan puomille. Voi tylsyys..Hiski oli oikein ihana ja hyvin ohjattavissa, kuuliainen kontaktilla ja kääntyi erinomaisesti. Vauhtikin oli kelpoluokkaa.

Tokalle radalle asennetta peliin ja ekaa kertaa uskalsin sanoa itselleni ääneen "nyt se luva tulee"..alussa jo vaikea paikka, paha käännös ja putki houkutuksena. Hiski kääntyi turhankin voimakkaasti ja poski viisti muurin sivutornia. A:n alastulolta lähti ilman lupaa..mrr...tuli erinomaisesti muutoin ohjaukseen ja askeleet meni hyvin yksiin. Puomin alastulolla käytiin sekuntitolkulla tahtojen taistoa että millainen se alastulo onkaan ja koska siitä lähdetään. Hermot piti ja saatiin onnistumaan. Persjätöt toimi eikä pari jaakotustakaan huonolta tuntuneet, päinvastoin. Kepit erinomaiset molemmilla radoilla. Juostiin loppusuora niin perkeleesti ja puomin alastulosekunneista huolimatta aika riitti, nolla, neljäs sija, LUVA !!!! Voi vitsit että me tuuletettiin! Me tehtiin se!!!

Olen Hiskiin ja meidän tiimiin erittäin tyytyväinen :) !!! Olo on kyllä huikea, tämä on meille niin iso juttu.

Tarkoitus oli alunperin vielä jäädä hyppärille, mutta saimme sen mitä eniten toivoimme, joten lähdimme kotiin sieltä pakkasen keskeltä.

Tuhannet kiitokset Atelle kotijoukoissa ja Katille paikanpäällä avusta - kiitos,kiitos,kiitos - ootte murusia :) !

Tässä vielä Aten ottama kuva parin vuoden takaa, joka kuvastaa meidän fiiliksiä


Seuraavaksi kisailemme Kirkkonummella kolmen viikon päästä. Katsotaan mitä tulevat kisat tuovat tullessaan :) !

27.1.2012

Flunssa

Vaikka mä kuinka yritin taistella sitä vastaan niin silti se iski..hemmetin flunssa..kuume nousee iltaisin ja olo on väsynyt ja voimaton. Ate on patistanut mua pötköttelemään ja ottamaan vitamiineja - on se rakas :).

Mä vaan kuitenkin oon niin jäärä ja touhukas että huitelen silti kotihommia kauhealla vauhdilla ja puuhastelen koirien kanssa ja täytyyhän sitä töitäkin tehdä ahkerasti..sitten kun pysähdyn, huomaan palelevani ja olo on huono. Höh. Sunnuntaina on kisat, katsotaan miten juokseminen kulkee.

Ollaan Nismon kanssa tokoiltu ihan kotosalla. Käsky "seiso" oli johonkin kadonnut ja sitä on palauteltu erilaisin variaatioin ihan hyvällä menestyksellä. Nismo ottaa vaan nopeasti kierroksia, varsinkin jos on epäselvää mitä haluan tai palkka on näkyvissä. Myös perusasentoja ja maahanmenoja - oikein hyvä!

Nemo on esittänyt lempitemppujaan kuten orava-asentoa ja vilkutusta. Myöskin kumartuminen ja ympyrän pyöriminen ovat olleet tapetilla. Pitäisi opettaa sille taas uusia kikkoja :)

Wilma on nyt 1,5 viikkoa syönyt lisäravinteita sen testiryhmän tiimoilta. Johtuuko siitä vai sterkkaamisesta vai hankijuoksusta vai kaikista yhteensä että se on unohtanut iltaisin sen ympyränjuoksemisen. Aiemmin ponnahti herkästi ylös, juoksi ympyrää, puuskutti ja taas juoksi ympyrää. Nyt koko tapa on melkein kadonnut?! Lisäksi se on keskittymiskyvyltään paljon parempi, kuuliaisempi ja ekaa kertaa näin sen nykkyvän kettumykkyrässä eli nenä kiinni hännänpäässä! Vitsit ja vau :) . Mitään negatiivista vaikutusta ei lisäravinteista ole tullut. Paino edelleen vähän huolettaa, ei ota noustakseen vaikka ruokaa on lisätty, samoin luita. Hmm..Wilma nauttii jumppahetkistä ja pienestä puuhastelusta sekä siitä että se saa kaahottaa lumihangessa Hiskin kimpussa ihan miljoonaa :D .

Eilen kuumeesta huolimatta (ja Aten vastustelusta huolimatta) uskaltauduin lenkille ja käytiin Nismon ja Nemon kanssa siskollani Ninalla. Oli taas pienet hiipparit ihmeissään neljän lapsen ja kaden koiran taloudessa - ilmeisesti niiden makuun vähän turhan paljon meteliä :) . Ei ne arkaile, mutta hakeutuvat johonkin turvalliseen paikkaan tutkailemaan härdelliä.

Tässä pitkästä aikaa kuvat meidän kissakolmikosta. Pojille on "pikkuisen" tullut painoa kastraation jälkeen...kaikki kuvat on Aten ottamia.

Joe tyttönen. Lassin ehdoton ykkönen. Porukan ainoa sisäkissa, leikkaamaton ja hassunhauska pilkunviilaaja. Tietää tasan tarkkaan mikä tavara on talossa missäkin ja jos on väärässä paikassa, pudottaa lattialle. Samoin uudet tavarat tutkitaan äärimmäisen tarkkaan. Kuullessaan aamuisin minun herätyskellon, ryntää välittömästi sänkyyn.


Jästi, Jätäri, Jäksy, JäksPäks..Meidän jättimäinen tiikeri..mulla ja Jästillä on vähän sellainen viha-rakkaus suhde. Vaikka mä ruokin ja hoidan laatikon yms niin silti minä olen se joka saa Jästiltä kynttä ja purua aika-ajoin. Aten ja Tuukan ehdoton lemppari.Ilkikurinen, omanarvontunteva ja kuitenkin niin hellyyttävä kaikessa ärsyttävyydessään. Kissaporukan pomo.


Sitten minun lemppari, Hannan pikku-Joda, JoditusPodistus, haisuli. Joda on ottanut minut omaksi ihmisekseen ja kun tulen töistä, sen täytyy päästä minun jalkoihin ja syliin. Sohvalla ei voi olla hetkeäkään ilman että Joda kehrää kippurassa sylissä. Tunnistaa minun äänen ja reagoi siihen voimakkaasti. Joda myös leikkii eniten Nismon ja Nemon kanssa.


Hassua että niistä on näin rauhalliset kuvat. pääosi ne ovat erittäin vilkkaita ja iltaisin matot on rullalla ja karva pöllyää kun irrottelevat ja lekkivät. On ne tärkeitä :). Jästi ja Joda hoitavat moitteettomasti hiirenmetsästyksen ja siinä samassa vähän pikkulintujakin. Ovat kaikki loppujen lopuksi aika koiramaisia tavoiltaan.

24.1.2012

Vauhtia vauhtia!!

Eilen Hiskin kanssa agitreeneissä. Hiski oli aivan onnesta mykkyrällä kun pääsi treenaamaan eikä meinannut karvoissaan pysyä. Lämmittelin kunnolla ja kunto meinasi jo siinä loppua kun flunssa yrittää selkeästi mut selättää..periksi en varmana anna!

Vauhtiympyrää ja Hiski tuli lujaa..vedätin oikein tarkoituksella jotta saisin siitä kaiken vauhdin irti ja hyvin onnistui vaikka omat keuhkot meinasivatkin jäädä sinne jonnekin matkan varrelle..Otti kierroksia ja kuumui niin hemmetisti..joka sitten usein purkautuu näpsimisenä jos en ole tarpeeksi nopea palkkauksen kanssa. "Pieni" possu siis..

Sitten keppejä lähettämällä - eka kerta aivan ketuilleen mutta sen jälkeen jopa ihan tosi jees suorituksia. Kontakteja ei hypitty kertaakaan, puomi oli vaan joillain kerroilla turkaisen hidas. A:n alastulo nopeahko ja hyvä, malttaa ja kuuntelee. Ohjautuvuus oli eilen todella kivaa luokkaa eikä ollenkaan tahmean tuntuista. Niisto persjätöissä tuli taas huomattua että kyllä noinkin iso koira vaan taipuu hienosti! Hiski kyllä on ihan jo luonnostaankin aika taipuvaa sorttia. Ei tarvinnut korottaa ääntä eikä juurikaan muutenkaan sanallisesti ohjata muuta kuin alasmenoilla..muutoin se meni ja tuli vaan, tuntui oikein mukavalta :)

Itse odottaminen oli jostain syystä tällä kertaa ihan kamalaa..kierrokset nousi ja piti yrittää pullistella joka suuntaan..mrr..

Katsotaan miten meidän sunnuntaina käy :) ! Kiitos Elina treeneistä! Illalla olo olikin sitten sellainen että kuume nousi lujaa..höh..

22.1.2012

LOMA!

Miten se menikään niin äkkiä? Miten mä ehdin normaalisti käymään töissä? Tietysti oli harmi kun rakas Ate joutui olemaan töissä, mutta taas toisaalta oli kiva muistaa toista pienillä jutuilla kuten siivotulla kodilla ja valmiilla ruoalla kun tulee töistä kotiin. Niistä tulee hyvä olo :) !

Ollaan puuhattu vaikka ja mitä! Säät suosivat pääosin lukuunottamatta maanantaina kovaa pakkasta jonka takia jätin Hiskin kotiin agitreeneistä. Kun koulutan ensin tunnin ja hallikin on kylmä, niin en raaski seisottaa sitä autossa ja pelkään revähtymiä vaikka lämmittelenkin sitä omasta mielestäni hyvin. Vähän harmitti pakkanen, koska me ollaan menossa kisaamaan ensi viikon sunnuntaina Lietoon ja treenatakin pitäisi. Huomenna sitten kokeilemme taas :).

Tiistaina oli Wilman eka käynti Salon eläinlääkärissä. Wilma osallistui yhteensä 12 viikkoa kestävään Nutrolin nivelainetestiin - olen niin onnellinen että meidät valittiin mukaan! Katsotaan onko siitä meille mitään apua. Lääkkeet ovat testiversioita joille haetaan patenttia ja koska Nutrolin on kovamaineinen ja tunnettu merkki, uskaltauduin mukaan. Eikä kyseessä ole lääke, sekin plussaa. Tiistaina saatiin aineet mukaan - tabletteja ja pellettejä. Tabletteja 3 / vrk ja pellettejä reilu mittamukillinen n. 15 g / vrk. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin nähdä missä mennään painopisteillä. Tilat olivat ihan mahtavat ja takatiloista löytyi pieni agilityrata. Wilma bongasi putken ja sukelsi sinne ensimmäisenä :D . Ennen kovin kovin pidättyväinen ja arka koira antoi hyvin käsitellä itseään. Tehtiin laajahko tutkimus menneisyyteen ja Wilman terveyteen, nykytilaan, liikuntaan yms. Olin tyytyväinen kun eläinlääkäri kehui sitä hyväkuntoiseksi lihaksistoltaan ja on kuulemma sopivan hoikka. Minun ja Aten mielestä se on laihtunut mikä toki huolestuttaa..sitten ne eniten harmittavat uutiset. Vaaka mittasi kuinka paljon painoa Wilma pitää milläkin jalalla ja tulos oli huolesuttava :

Kokonaispaino : 28,5 kg
Etujaloilla tasapainoisesti yhteensä : n. 17,1 kg - ihan normaali
Vasemmalla takajalalla : n. 7,125 kg
Oikealla takajalalla : n. 4,275 kg :(

Hirmuinen ero takajaloilla ja oikeahan on se mitä se ontuu, JOS ontuu. Siinä on se huonompi lonkka. Punnitus tehtiin 5-6 kertaa eli tulos oli aika lähellä totuttaa. Toki se ei näytä tasapainottaako liikkeessä paljon, mutta tämä kyllä huolestuttaa.Ja toki vinossa seisominen on myös korvien välissä mitä ollaankin fysioterapialla ja ravauttamisella korjattu jo. Katsotaan mihin kehitytään näiden 12 vkon aikana, 6 vkon jälkeen on eka kontrolli. Kotiin saadut aineet ovat maistuneet Wilmalle hyvin eikä ainakaan mitään negatiivista ole niistä aiheutunut. Pelottaa pelottaa..

Nautimme lomalla pitkistä lenkeistä ja keskiviikkona viihdyimme Katin, Pimun ja Nismon & Nemon kanssa Kisakallion metsissä reilut 2,5 tuntia. Kiitos Kati seurasta! Oli kyllä aivan loistava keli ja kaunis maasto. Nismo on selkeästi herkistynyt tietyille jutuille kastraation jälkeen..mä suurena analyytikkona ja pohdin, että sen korkea (liian korkea) sukupuolivietti ja sen tuoma kevyt aggressiivisuus on varmaan olleet osittain olleet sen moottoreita rohkeuden osalta ja nyt sukupuolivietti on kadonnut..voisiko olla? Nismo vähänkuin opettelee tottumaan tiettyihin juttuihin uudelleen. Hassua tänä vuonna 7-vuotta täyttävälle pikkuiselle. Ei mitään hälyyttävää tai panikointia kuitenkaan :)

Nismo ja Nemo ovat pääosin äärimmäisen kuuliaisia, mutkattomia ja hauskoja ystäviä. Niiden kanssa on helppoa melkein missä vaan ja torstaina vietimmekin kyläilypäivää. Kävimme pyörähtämässä Lohjalla Bealla ja pappan luona - hiippikset tietysti matkassa.

Ollaan me tokoiltukin. Keskitytty täyskäännöksiin seuraamisissa, luoksetuloon ja jääviin. Nismolla on käsittämätön into tekemiseen ja sen kanssa on niin kiva puuhastella. Nemo menee siinä samalla, tekee vähän temppuja ja saa niistä tyytyväisenä palkan. Nemolle suurinta hupia on kuitenkin lelun hakeminen mitä se jaksaisi varmaan ikuisesti :D . Tarkoitus oli Nismo saada Porvoon kokeeseen, mutta missasin ilmoittautumisen..pöh..

Wilma ja Hiski ovat nauttineet hankijuoksusta ja siihen tarkoitukseen onkin kiva, että omalta takapihalta lähtee maastot, senkun vaan lampsii. Itsellekin se kävi ihan kuntoilusta..Wilma yllätti ja säikäytti minut kiipeämällä Tuukan perässä korkealle kalliolle kaatuneita puita pitkin?! Meidän lonkkavikainen...Pikkuisen pelotti että se tulee sieltä alas niin että sattuu, mutta onneksi ei.

Ja kelpie keskustelua, treenien suunnittelua ja kahvitteluakin mahtui mukaan - KIITOS ELINA :) ! Oli kiva jutella ihan rauhaksiin!

Ehdittiin me näyttelyynkin tänään - olipas kiva nähdä taas tuttuja ja ystäviä!

Kaivoimme ahkion ja vetovaljaatkin esiin. Kokeiltiin ihan omalla pihalla Pimulle ja Wilmalle ekaa kertaa. Pimu oli mestari - sitä pelotti niin pirusti, mutta voitti pelkonsa Katin kannustuksella ja veti hetken päsätä kuin konkari konsanaan :). Wilma hössötti vähän liikaakin ja arasteli ahkiota..onnistuihan se saamaan itsensä sinne solmuunkin ja pannankin pään läpi..mutta Wilmakin tottui hommaan melkoisen nopeasti ja alamäessä se otti Wilmankin kyytiin. Hiskillä meni n.20 sekuntia muistaa mistä hommassa oli kyse, sitten sitä jouti enempi jarruttelemaan ettei voi juosta ihan miljoonaa ahkio perässä. Hauska liikuntamuoto!

Minun lomani oli enemmän kuin onnistunut. Sain olla kotona, lenkkeillä sydämen kyllyydestä valoisaan aikaan, vähän treenailla, tavata tuttuja,ystäviä ja sukulaisia..käpertyä sohvalle lempisarjan ääreen, tehdä ruokaa (mikä on NIIN huippua nykyään ;) ) ja hoitaa kotia kaikessa rauhassa, antaa aikaa pojille ja Atelle enemmän..ja vaan olla. Vitsit, kun tulisi se lottovoitto :) !

16.1.2012

Koirahommissa ilman koiria :)

Oli eilen ihan hauskaa mutta outoa olla näyttelyssä ilman "omia koiria"..ajatuksen ääneensanomisen jälkeen kyllä muistin, että eihän minun omista koirista kukaan ole koskaan osallistunut näyttelyyn?! Hassua, en ole ajatellut asiaa koska kuitenkin perheen koirista kaksi on käyneet näyttelyissä ja Hiski aika paljonkin.

Olimme siis eilen Lahdessa katsomassa kun Aten A-pennuista kolme esiintyi ekaa kertaa ihan oikeissa kehissä, junnuluokassa. Niin se aika kuluu! Kohta ne täyttää vuoden ja olemmekin järjestämässä pentutapaamisen Lägin hallille hauskojen harrastuksien pariin :). Kaikki kolme saivat kivat arvostelut ja ennenkaikkea laajat arvostelut - koko lappu oli kirjoitettu täyteen :) . Oli kiva tavata taas tuttuja ja ystäviä näyttelypaikalla mihin on tutustunut tässä vuosien mittaan. Naureskelin taas itselleni että muistan vaikka kuinka paljon hoffien sukutauluja ulkoa vaikkei minulla ole edes omaa hoffia :D ! Kurkin myös innokkaana kelpieitä..Olen pitkään miettinyt mikä se seuraava koira tulee olemaan minulle. On päivänselvää, että sydämeni tulee aina olemaan myyty chihuille ja hoffeille, mutta uutena tuttavuutena olen tutustunut kelpieen joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen selvitellyt rotua ja kasvattajia suurella mielenkiinnolla. Katsotaan johtaako se vuosien päästä johonkin :). Kiire ei ole vaikka polte on kova. Nismo ja Nemo ansaitsevat kaiken huomioni ja Hiski ja Wilma siinä samalla :). Kuitenkin seuraava perheemme koira tulee olemaan se Aten jalostustoivo.

Ollaan pääosin keskitytty lenkkeilyyn ja hankijuoksuun nyt kun sitä lunta taas on edes vähäsen :). Kati ja Pimu ovat olleet meidän uskollisia lenkkiseuralaisia. Minä jään tämän päivän jälkeen loppuviikoksi lomalle ja olemmekin Katin kanssa jo buukanneet pitkiä lenkkejä - ihanaa!

Eikä tokoakaan olla unohdettu, eikä rallya. Kotona vaan puuhasteltu - Wilman kanssa rallya ja Nismon kanssa tokoa, Nemo ja Hiski temppuilee siinä samalla :). Hiskillä on nykyään pohjaton ruokahalu, tuntuu että se kiipeäisi vaikka puuhun palkan toivossa.

11.1.2012

"Pentunen" agitreeneissä

..siltä se Hiskin kanssa tuntui reilun kuukauden agitauon jälkeen :D . Tosin se oli äärimmäisen taitava, mutta aivan kakara eleiltään ja ilmeiltään, oli aivan superia mennä sen kanssa! Eniten pelkäsin että yli-innokkuus murtaa meidän kontaktit sellaisiksi karmeiksi hyppyloikiksi mutta TADAA niin ei käynytkään! Ei ne yhtä hyvät ollu ekalla kerralla kuin voisi olla, mutta pysähtyi vaikka mä kipitin eteenpäin. Keinulta lipsui ilman lupaa pari kertaa, mutta otettiin vaan uudestaan. Rata oli aika haastava ja me päästiin aina viimeiseen hyppyyn asti nollana läpi. Viimeiselle hypylle ei vaan kääntynyt vaan luki takaakierroksi jostain ihmeen syystä. Putkiin käännyttäessä vauhtia täytyisi saada enemmän..hmm..Nyt taas hypyiltä käännöissä oli selkeästi nopeampi ja solakampi, ei valunut kauas ja masentunut kun suunta olikin väärä. Palkkauksessa sai äkkiä heittää namin jottei nappaa käteen, kävi hiemasen kuumana ja possuna. Annoin sen rötväillä kyllä turhankin paljon kun toisella oli niin kamalan hauskaa, katsotaan kostautuuko se ;). Irtoaminen plussaa sellaisissa kohdissa kun käyn merkkaamassa hypyn ja juoksen jo eri suuntaan. Oikein, oikein hyvät treenit!!! Hiskillä oli silmissä se pentumainen palo ja innokkuus, aivan mahtavaa!

Nismo jää nyt pois agitreeneistä toistaiseksi, katsotaan keväällä ja pakkasten laskiessa uudestaan ja toki vapaavuoroille otan sen mukaan tekemään pikkujuttuja. Ei paineita agilityn suhteen, tokoillaan taasen enempi :). Nismon kanssa asiasta toiseen, laitoin jo reilu viikko sitten merkillä että kun se paskoo niin paikan etsiminen kestää,kestää ja kestää..ainahan se on ollut sellainen taiteenlaji Nismolle, mutta nyt mun mielestä menee jo paniikinomaiseksi. Eilen lenkillä huomasin saman. Yritin tutkia asiaa, mutta en huomannut mitään epänormaalia? Ei ole rauhaset tukossa tai muutakaan..täytyy seurailla..

Ollaan kuntoiltu koirien kanssa urakalla! Tulee hyvä olo itsellekin pitkistä lenkeistä :). Säät ovat lenkkeilyä kyllä suosineet, vähän liukasta siellä täällä mutta muutoin oikein jees.

9.1.2012

Epilepsia

Minun "mörkö" joka 16 -vuotiaana eli n.10 vuotta sitten todettiin. Alkuun oli vaikea löytää lääkitystä ja kohtauksia tuli paljon..sittemmin olo tasoittui, lääkitys puri ja kohtaukset jäivät melkein kokonaan pois. Kontrollit vähenivät eikä sitä enää joka päivä muistanut olevansa "sairas". Kun elämäni loksahti kohdalleen ja tasottui aloin pikkuhiljaa ensin unohtelemaan lääkkeitä ja huomatessani etten niitä mukamas tarvinnut, jätin ne pikkuhiljaa pois...tyhmä minä...ei voi muuta sanoa. Menikin monta (melkein kolme) vuotta ja tuntui siltä että tämähän oli oikea ratkaisu. Sivuoireet kuten turvotus, ikuinen väsymys ja toisaikaisuus katosivat..Kunnes viime lauantaina sairaus muistutti otteestaan ja ekaa kertaa moneen vuoteen sain kunnon kohtauksen.

Olin onneksi kotona ja onneksi myös Ate oli kotona. Tarkoitus oli ystävien kanssa lähteä baariin, mutta sen sai unohtaa. Olin vessassa ja tunsin että nyt se vaan tulee enkä voi mitään. Tyhmänä en noussut ylös ja avannut lukkoa vaan jäin viivyttämään ja odottamaan. Sitten olin ilmeisesti noussut ylös ja yrittänyt ulos, mutta matka jäi puolitiehen..ilmeisesti olin tarttunut pyykkitelineeseen koska se meni osiin ja kissojen vesikuppikin tuli päälle. Tunsin vaan kipua ja näin omasta mielestäni sellaista pelottavaa, kirkasta valoa ja tuntui että "lähden muualle"..sitten omasta mielestäni havahduin siihen että Nemo haukkuu. Ate sanoi että Nemo ei ollut minun kanssani mutta jostain syystä mulla oli vahva tunne että se oli ja haukkuminen herätti minut takaisin oikeaan maailmaan. Alkoi tulla vaahtoa ja oksennusta ja tuntui ettei saa henkeä..Sen mitä muistan, Ate toimi äärimmäisen rauhallisesti ja määrätietoisesti..onneksi meidän vessaan pääsee myös ulkokautta koska olin laittanut sen oven lukkoon. Ate kantoi minut kohtauksen loputtua sänkyyn, vaihtoi märät vaatteet ja vaan oli siinä..ja minusta tuntui turvallisemmalta. Jotenkin myös häpesin eikä itkulta meinannut tulla loppua. Itsesyytökset olivat myös kauheita. Sairaus taas muistutti minua ettei se ole mennyt mihinkään, enkä voi sitä hallita. Ennenkaikkea se muistutti, että lääkitys on pakko taas aloittaa ja aloitinkin sen välittömästi. Olo oli vielä eilenkin todella väsynyt, olisin voinut vaan nukkua. Kiitos rakas että osasit olla juuri oikeanlainen oikealla hetkellä, tuoden minulle turvaa ja apua. En voi tarpeeksi kiittää.

Ensi viikolla sitten lääkäriin kuulemaan mitä jatkossa. En halua palata sivuvaikutuksiin, mutta en voi olla ilman lääkkeitäkään. Toivon etten joudu samaan härdelliin tutkimusten kanssa. Toivon että saan pitää työni ja ajokorttini. Toivon etten koskaan enää tee mitään näin typerää.

7.1.2012

Rallytoko Tre 6.1

Eilen Wilman kanssa rallytokoilemassa, oikein kahdessa kokeessa samana päivänä. Meitä lähti NuPusta kolme ihmistä ja viisi koiraa matkaan kohti kokeita. Kiitos Elinalle ja Helille reissusta oikein paljon :) ! Harmi myös että Mira ja Hanna jäivät esteiden takia kotosalle..

Koe oli parkkihallissa ja mä olin aivan shokissa kun kävelin sinne..en ollut huomioinut että samassa hallissa on myös mätsäri, virallinen toko, koiratanssia, temppurataa, kärryajelua...oli siis sanomattakin selvää että ihmis- ja koiramäärä oli aivan älytön metelistä puhumattakaan. Wilmahan on todella helposti paineistuva ja kun se paineistuu "lukkoa" on melkein mahdotonta murtaa..se menee ihan passiiviseksi. Olemme harjoitelleet eri tilanteissa ja antaneet ajan kulua, tehty lyhkäisiä treeniä lenkkien lomassa yms yms..Olin silti satavarma että nyt on liikaa ja persiilleen menee ja lukko tulee..

Mustiainen yllätti minut kuitenkin enemmän kuin positiivisesti napaten heti ekalta radalta 77/100 eli HYVÄKSYTYN ALO-luokan TULOKSEN!!! WAU!!! Varsinkin kun hermostunut ohjaaja mokasi 10 pistettä..Päätin jo heti ennakkoon että Wilma saa odotella kisapaikalla kevythäkissä jotta tottuu meteliin eikä siinä ollut mitään ongelmia. Nappasin sen juuri ennen edeltävää koirakkoa ulos, nostatin vähän ja juostiin kehään suorittamaan. Lähtökyltillä sitten kävi jotain..meidän takana oli joku pieni lapsi rapisevan nakkipussin kanssa joka kutsui Wilmaa kun huomasi että se on kiinnostunut?! Wilma oli kiltti ja totteli minua ja lähdimme matkaan..hermostuin kuitenkin niin, että ensimmäisellä kyltillä jo mokattiin tuo 10 pistettä jättämällä istuminen ennen maahanmenoa kokonaan väliin. Muutoin selvisimme oikein hienosti, Wilma säilytti hyvin kontaktin jne. Laama se oli treeneihin verrattuna, itsevarmuus puuttui mutta se ei ollut nyt tärkeintä, se tulkoon sieltä sitten treenien ja kokemuksen myötä.

Toinen rata oli aikamoisessa tungoksessa, samalla sisäänkäynnillä tokon kanssa ja Wilma alkoi sylkemään ruokaa ennen suoritusta..ei enää kelvannut. Sain sen kuitenkin takaisin siihen maailmaan nopeasti ja menimme suorittamaan. Ekalla kyltillä keskittymisvaikeuksia ja pari ohjaajan pienempää virhettä, muutoin vielä paremmin kuin ensimmäisellä ja häntäkin jopa heilui! Tulos 86/100 eli TOINEN HYVÄKSYTTY ALO-luokan TULOS!!! JIHUU!!!!!

Olen enemmän kuin onnellinen! WE DID IT! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin meidän omaan rauhalliseen tahtiin :)

Kiitos kaikille tsemppaajille, erityisesti rakkaalle Atelle joka oli meistä vähintään yhtä ylpeä kuin minä itsekin :).

Onnittelut vielä Helille ja Elinalle sekä Jaana-Maaritin poppoolle hienoista tuloksista!

2.1.2012

Mihin me päästiinkään tavoitteissa? Ja mitäs tänä vuonna?

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA :) ! Vuosi vaihtui kotosalla ihanan rennosti. Nismo pelkäsi raketteja harmillisen paljon, ei kuitenkaan niin paljoa kun on joskus pelännyt. Summataan meidän viime vuodelle asetetut tavoitteet ja tulokset ja uudet tavotteet tälle vuodelle.

NEMO - rakas lemmupoika

TAVOITE 2011 Pikkuinen sirkuskoira saa polvensa takia edelleen unohtaa agilityn. Toki pikkuisia juttuja ihan aktivointimielessä. Keskitymme uusien temppujen opettelemiseen ja jatkamme teholenkkeilyä. Treeneissä Nemo saa kulkea mukana kuten ennenkin.
Päähommana Nemo kuitenkin saa keskittyä rakkaan kainaloeläimen roolinsa lisäksi kaverikoiratoimintaan, joka alkaa jo reilun parin viikon päästä! Tarkoitus on ehtiä ja keretä 1-3 kertaa/kk.

TOTEUTUMA 2011
Nemon terveys aiheutti valitettavan paljon päänvaivaa viime vuoden aikana emmekä oikeen vieläkään päässeet mihinkään järkevään lopputulokseen. Aistiin meno on edelleen avoimena, sydän tutkittiin, polvet tutkittiin virallisesti yms yms. Outojen, hetkellisten pelkotilojen sun muun mystiikan takia päätimme jättää kaverikoirailun pois. Harmi, sillä Nemo oli pomminvarma ilahduttaja ja tykkäsi itsekin oikein kovasti puuhasta. Treeneissä Nemo kulki mukana vanhaan malliin ja sai kaahottaa välillä agilityesteillä turhaa hyppimistä vältelleen. Opettelimme myös kasan uusia temppuja ja rallytokoilimme. Polven vahvistaminen liikunnalla toteutettiin erinomaisesti ja vahva liikunta jatkuu edelleen. Fyssarikäyntejä tuli muutama ja hierontakäyntejä pari.

SUUNNITELMA 2012Jatketaan samaan malliin kuin viime vuonnakin, mutta toivottavasti murehdimme vähemmän terveyttä ja oudot oireet jäävät pois tai saavat jonkin selityksen. Nemo rakstaa temppuilua, erityisesti etäällä tehtyjä kuten merkille menoa ja siitä ohjautumista yms. Liikunta on se ykkösjuttu, viime viikollakin lenkkikilometrejä kertyi sellaiset 35-40 km + vapaana juoksemiset pitkin metsiä ja peltoja :). Nemo huolehtii myös perheessämme siitä, että kaikilla on hymy herkässä. Sen innokas, jokapäiväinen energisyys ja lelun pöllytys saa kaikki nauramaan.

NISMO - rakas kiukkupussi

TAVOITE 2011
Nyt on sitten vihdoin toko-kokeen aika! Olen katsonut kokeen jo valmiiksi toukokuulle 2011. Jännittää nyt jo, mutta kyllä me siitä selvitään. Ensimmäinen koe sitten kertoo vähän sitä, kuinka paljon pitää vielä treenata ykköstulokseen ja se sitten kertoo sen, käydäänkö monessakin kokeessa vuonna 2011. Aika näyttää - on nyt edes yhdet buukattuna :). Rallytokon AVO kisat onkin jo buukattu helmikuun alkuun ja katsomme sitten jatkoa niiden mukaan, mutta sitkeästi aijomme paahtaa siellä eteenpäin :). Agility..hmm..noh, en sano mitään, sen näkee sitten - se osaa melkein kaikki esteet ja liikkuu hyvin sekä ohjautuu ihan ok. BH koetta en ole unohtanut mutta mutta mutta..

TOTEUTUMA 2011
Meillä oli Nismon kanssa oikein toimintavuosi! Ehdimme ja touhusimme enemmän kuin osasimme kuvitella. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että meistä kasvoi vuosien jälkeen tiivis tiimi. Nismo saavutti rallytokossa AVO koularin kolmella hyväksytyllä tuloksella ja pokkasi voitonkin yhdestä kokeesta. Aloitimme TOKO uran ihan virallisessa muodossa saaden yhden kakkostuloksen ja yhden kolmostuloksen. Kokeilimme BH-koetta kahdesti ensimmäinenä chihuna Suomessa ja ei se hyväksytty niin kaukana ollut viimeisellä kerralla. Aloitimme myös agilityn virallisissa ja saimme heti ekalta radalta ratanollan mutta harmillisesti hieman yliaikaa. Toisissa kisoissa hyllytimme pari rataa ja yhdestä kurvailimme vitosen virhepistein. Nismo myös luonnetestattiin aika kivoin tuloksin, miinuksena toki laukausalttius, josta Nismo kuitenkin palautui äärimmäisen nopeasti. Puolustuksessa ja kelkalla tuo pieni koira lämmitti sydäntäni erityisesti osoittamalla äärimmäistä rohkeutta ja suojelua minua kohtaan. Nismon polvet tutkittiin virallisesti ja tuloksena 1/0. Kastraatio suoritettiin lokakuussa..toipuminen oli aluksi vaikeaa mutta kun siitä selvittiin niin olen entistä enemmän sitä mieltä että se oli oikea päätös. Nismo myös osallistui rallytokon SM -kokeisiin VOIttajaluokkaan. Tulosta emme saaneet mutta kokemusta kyllä :). Kaiken kaikkiaan teimme tosiaan vaikka ja mitä!

SUUNNITELMA 2012
Agilityn kanssa olen vähän kahden vaiheilla..Nismo on loukannut jalkansa jo lajissa pariinkin kertaan ja pieni(toistaiseksi harmiton) sivuääni sydämessä mietityttää minua kyseisen lajin kohdalla..siksipä emme ota tavoitteita tähän lajiin lainkaan. Mennään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu :). Tarkoitus olisi keskittyä pääosin TOKOon ja napata sieltä se ykköstulos ja jos/kun se tulee ja tuntuu mahdolliselta yritämme jahdata koularia TK1! BH koetta en ole jättänyt taakse vaan sitkeästi yritämme vielä..katsotaan tuleeko se yritys tänä vuonna vai ei. TOKOsta riippuen harjoittelemme sitten rallytokon VOIttajaluokan kylttejä ja EHKÄ käymme kokeissa..Nismo myös keskittyy hyvään liikuntaan ja toivon että se pysyy terveenä! Täytyy kuitenkin muistaa että Nismo täyttää tänä vuonna 7 -vuotta..ei se ole enää pentunen. Tätä ei kyllä uskoisi kun se pääsee "töihin"..intoa on kuin pienessä kylässä ja yliyrittäminen koituu usein virheeksi kokeissa. Yritän keskittää Nismon tavoitteet tänä vuonna vain yhteen asiaan pääosin harrastuksien osalta..tuntuu että viime vuonna tehtiin vähän liikaakin kaikkea etsiessämme sitä omaa juttua.


HISKI - rakas hörökorva/kurttuhuuli

TAVOITE 2011
Geenit varmaan nousevat suurimpaan rooliin sekä toivotut jälkeläiset. Syntyy niitä tai ei, se määrää aika kovasti Hiskin vuoden ja suunnitelmat. Toivon että Ate osallistuu sen kanssa jälkikokeeseen keväällä, se kun jo ajaa kisajälkeä ja ilmaisee hyvin. Agilityn (eli sen mun osuuden ;) ) osalta tavoitteenamme on nousta kolmosiin vuonna 2011. Merkit ja kakkosissa piipahtaminen ovat osoittaneet että potentiaalia ja mahdollisuuksia löytyy joten starttaammekin jo taas tammikuun puolessa välissä. Katsotaan mitä yhteinen taival tuo tullessaan :). Hoffimestiksiin toivon pääseväni osallistumaan myös vuonna 2011.

TOTEUTUMA 2011
Hiskin ekat jälkeläiset näkivät päivänvalon helmikussa 2011! "Pienet" Dagdahoff A-kakarat täyttävätkin kohta jo vuoden, niin se aika kuluu! Meidän kolmosiin nousu oli kirjaimellisesti sadasosista kiinni mutta kun ei niin ei. Juoksimme kuitenkin niitäö "hyvän mielen" nollia joissa sijoitus ei kuitenkaan riittänyt muutamia, yhden ihka oikean LUVAn, kourallisen yliaikanollia ja hyviä HYLsyjä, riipaisevia vitosia...Teimme muutoksia vuoden mittaa erityisesti kontakteille, jotka alkavat olla aikasen mageita myös kisoissa eikä vaan treeneissä. Yritämme kolmosiin nousua tänä vuonna uudestaan :). Iloisen tekmisen meiningin olemme onnistuneet säilyttämään Hiskin kanssa ja se on tärkeintä! Hoffimestiksiin osallistuimme ja saimme ratanollan, mutta jäimme neljänneksi kolmen muun ollessa meitä nopeampia. Pitkän ja kuuman kisapäivän jälkeen ihan passeli suoritus. Hiski pärjäsi loistavasti näyttelyissä viime vuonna :) !

SUUNNITELMA 2012
Joskos me nyt sinne kolmosiin sitten? Otetaan rennosti, käydään muutamat kisat ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan :). Ate ja Hiski pääosin puuhailevat keskenään ja toivonkin heille onnea ja menestystä tälle vuodelle kokeisiin! Haaveissa olisi myös saada Hiski rallytokoon taas jos aikaa jää..

WILMA - rakas urpo musta

TAVOITE 2011
Hui, meillä molemmilla on Aten kanssa töitä edessä ihan hirmuisesti - enemmän kuin muiden koirien osalta. Tottiksen alkeet ovat alkaneet muodostumaan ja sen pohjalta kaukkareita jne on treenattu. Arkiasioita, tapoja jne jne..näyttelytreenejäkin on tehty. Vähän kaikkea joka päivä. Käsiteltävyyttä, uusia asioita, yksinoloa. Kirittävää on kovasti koska Wilma täyttää jo helmikuussa vuoden. Ate alkaa varmasti ajamaan sen kanssa jälkeä heti kun lumet sulavat ja yhdessä me sitten keskitymme toden teolla tokoon, jotta pääsen sen kanssa kokeeseen! En malttaisi odottaa - eivätkä varmaan muutkaan kokeessa olijat :D ! Agilitya me sitten aletaan miettimään kun toko alkaa olla hanskassa..Terveystuloksetkin on tarkoitus tsekata keväällä 2011 eli lonkat ja kyynärät ainakin. Ensimmäiset näyttelyt on Turussa tammikuussa 2011. Lisääkin varmaan tulee vuoden mittaan. Luulen että Wilmalla ja meillä on edessä aikamoinen vuosi!

TOTEUTUMA 2011
Myönnettävähän se on että pettymys on suuri..pettymys ei poista sitä että Wilma on rakas perheenjäsen, mutta silti..Suunnitelmia oli paljon ja tekemistä vielä sitäkin enemmän. Wilma alkoi kuitenkin ontumaan alkuvuonna ja painopiste alkoi siirtymään vinoksi. Käynti kuvissa paljasti syyn : lonkat D/E - ei onneksi nivelrikkoa, vielä. Kuukauden kipulääkekuuri ja hirmuinen kuntoutus. Fyssarikäyntejä, hirentakäyntejä, iltajumppausta ja taas teholiikuntaa, suunniteltua liikuntaa, normaalia liikuntaa...Onneksi (puuta koputtaen) nyt ollaan siinä pisteessä että Wilma ei onnu, liikuu suht ok ja ei tarvitse lääkitystä. Molemmille meistä oli selvää että ei voida alle 2-vuotiasta koiraa jättää pysyvälle särkylääkkeelle. Tavoitteellinen treenaaminen jäi pois ja suunnitelmat kokeiden osalta kariutuivat. Tällaistähan tämä koirien kanssa on, koskaan ei tiedä..Wilma harrastaa kunnon mukaan omaksi ilokseen, ei mitenkään tarkasta tai sytemaattisesti. Liikunta ja jumppaaminen on Wilman juttu ehdottoamsti ja kaiken tämän keskellä se on säilyttänyt iloisen asenteen ja aina ei tiedäkään heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa. Wilman arkuus meille tullessa on tipotiessään ja hermojenkin kanssa ollaan päästy etiäpäin. Wilma on omalla tavallaan niin erityinen ja poikkeava :). Wilma kävi viime vuonna kahdessa näyttelyssä saaden molemmista arvostelun: EH.

TAVOITE 2012
PYSYÄ TERVEENÄ!!! Toivomme ettei ontumine taasen ala ja että saamme nauttia Wilman urpoilusta pitkään :). Parit rallytoko -kokeet on katsottu ja buukattu ilman sen kummempia odotuksia. Mennään ja pidetään toivottavasti hauskaa yhdessä. Kuntoutus jatkuu ja lihashuollosta huolehtiminen on tärkeää. Wilma myös temppuilee ja esittää erikoisuutena (ilman käskyä) ns. "kuumi-tanssin" jossa se ilmassa pyörähtelee 360 -astetta :D .

Olemme Aten kanssa katselleet vaikka mitä tälle vuodelle. Pari matkaakin on tiedossa, harrastuksia ja kokeita, kennelpäiviä, pentutapaamisia yms yms..ystäviä, koiramaista ja ei koiramaista.

Minä tein Atelle lupauksen rakastaa häntä vähintään yhtä paljon tänä vuonna kuin viime vuonnakin, eikä se ole vaikeaa. Minulta ei puutu mitään, eikä mitään ole liikaa. Rakastan elämääni :).