Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.9.2009

Hulinaa & agia

Voiskohan se mun auto jo pikkuhiljaa tulla??? PLEASE!!!

Arki ilman autoa on hiemasen hankalaa. Joo, edelleen, onhan siinä se hyvä puoli että koirat hihnalenkkeilee paljon enemmän kuin ennen mutta mä kävelen parhaimmillaan 15 - 20 km / pvä! Se alkaa ottaa jo päähän. Eikä siinä, mutta joudun vaivata Atea jatkuvasti koirineni ja siitä tulee jo huono omatunto :(. Kiltti se on kyllä ollut ja auttanut aina kun se on mahdollista. On tässä kyllä kivojakin puolia! Kuten se että kun Aten kanssa mennään yhtä matkaa Myllylammelle asti niin on enemmän aikaa jutella kuin normaalisti aamuisin :) !

Eilen oli onneksi etäpäivä, joten poikkeuksellisesti ehdin siinä töiden lomassa vähän tokota Rutulla ja leikkiä Hiskin kanssa :). Illalla oli agia ja kirppujen kanssa viipotettiin kentälle. Nismo pääsi myös mukaan ettei tarvinnut itekseen jäädä ihmettelemään ilman Nemoa. Ensin koulutin jatkoryhmää ja hymyssä suin taas muistelin millaisia kyseiset koirakot vielä olivat ennen kesää. Miten paljon ne ovatkaan kehittyneet, kun ohjaajat ovat kehittyneet!

Nemon treeniajan alkaessa oli taas hämärää. Pelkäsin että mitä tapahtuu kun viimeksi hämärässä se teki surkeimman treenin ikinä. Ei se eilenkään oma itsensä ollut mutta paaaaljon parempi kuin viimeksi. Jotenkin sen itseluottamus on kateissa?! Heti jos se jäi taakseni ohjauksessa tai ahtaalle johonkin esteelle, vauhti ja into putosi. Ei jotenkin uskaltanut hakea mitään itsenäisesti vaan kyseli koko ajan tukeani. Kun sen sai "imuun" ja kannustukseen, se muistutti jo hetkittäin sitä Nemoa jonka kanssa haluan kisata. Tein aika lyhyitä pätkiä ja yritin pitää vauhtia ja kiinnittää huomiota näihin asioihin missä se liikkui huonosti. Tehtiin radalla monta hyvääkin pätkää. Olin iloinen kahdesta sylkkäristä koska Nemo tulee niihin mahtavasti. Voin pyöritellä sitä "käsissäni" tarvittaessa vaikka kuinka ja se tulee mielellään. Takaakierrot taasen eilen olivat liikaa sille, liian pitkältä jouduin tönäistä vaikka normaalisti hakee hyvin. Puomilla oli myös normaalia hitaampi. Putket meni hyvin ja haki ne kaukaa. Miten käy kuukauden päästä kun on kisat...apua...noh, luottamusta vaan valosaan aikaan lisää esteille ja oikein intopalkkaa kunnolla.

Hiskin kanssa olisi tarkoitus viikonloppuna ehtiä agikentälle :) ! On jo oikein ikäväkin sen koohkausta ja intoa esteillä! Ei ole ehtinyt millään tässä nyt pariin viikkoon kun on ollut kisaa, näyttelyä ja tyttöystävä :) !!!!! Hiski kirjoittikin itse jo blogiin siitä, miten sillä on nainen ja niillä on ollut herkkiä hetkiä. Koko kokemus oli itsellekin ihka ensimmäinen ja mielenkiintoinen sellainen. Hiski kertoo varmasti itse päivitystä tilanteeseen, että tuleeko niitä pieniä termiittejä vai ei. Ultra on vasta muutaman viikon päästä. Mä oon veikannu että sieltä syntyy 9 pentua ja kaikki on merkkivärisiä :) ! Tosi jännä seurata mitä tapahtuu. En mene hullun huumorintajuni kanssa sen enempää astutuksen yksityiskohtiin mutta sen verran sanon että kyllä oli Hiski the MAN polleena viime viikonlopun jäljiltä! Nenä pystyssä marssi pitkin pihoja ;). Vähän me ollaan Aten kanssa sille naurettu!

Ate ja Hiski on kyllä tänä vuonna ehtineet vaikka ja mitä!!! Olen todella ylpeä niistä :) ! Lisäksi olen myös onnellinen Aten puolesta, on enemmän kuin hienoa päästä tavoitteisiin. Mun miehet <3

Rutulla olisikin sitten tänään TOKOa ihan ryhmätreeneissä. Katsotaan olenko saanut ennakointia pois siltä. Olen ottanut vähän sitä sun tätä sen kanssa viime päivinä. Ihan pikkujuttuja ja lyhyitä pätkiä ilman näkyvää palkkaa. Palkkana on ollut sisällä kupissa odottava ruoka. On toiminut hyvin ja innolla, ainoa on se ennakointi mitä se malttamattomuuksissaan tekee. Ate antoikin siihen jo vinkkejä ja mennään niillä etiäpäin :)!

Muuten..Nismosta on tullut paljon tottelevaisempi! Tehokuuri auttoi. Nismo sai about viikon ulkoilla vapaana pihassa siten ettei se saanut lähteä kahta metriä kauemmas minusta. Ongelmanahan meillä on ollut se että saattaa sulkea korvat ja painella metsään ja on kuin ei kuulisi kuin vasta kuudennella kerralla kun huutaa. Tiesin että siitä on lyhyt matka siihen että jättää tulematta kokonaan joten taas neuvoja Atelta, hyvät ohjeet ja johan taas toimii :) . Harjoituksia vaan enemmän. Nismon kanssa ei toimi se että "se minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" vaan sille täytyy muistutella perusjuttuja vähän väliä.

Hiskillä on ollu muuten kauhea kohtalo...ilmojen kylmetessä Nappia alias Kappelo on tullut aamuisin ja iltasin SISÄLLE! Kissa sisällä! Nappi ei Hiskin piirityksestä juurikaan välitä, räppäsee vähän nokkaan jos liian iholle tulee tökkimään mutta viimeksi eilen vaan pesaisi Hiskin kuonoa kun Hiski laittoi nenunsa Napin nenua vasten :). Vähän tuota hoffironttia huvittaisi kissaa jahdata mutta tyytyy vain katselemaan ja lopulta luovuttaa käyden huokaisten pötköttämään. Nappihan ei koiria kumarra vaan marssii ylpeään tyyliinsä häntä pystyssä pitkin taloa :)!

24.9.2009

Raitulipaitulin nappiin mennyt TOKO

Rutulla oli eilen TOKO treenit. Kouluttajana rakas Ate, jota arvostan myös suuresti koirankouluttajana. Taas eilen tuli todistettua, miten hyvin se osaa ohjata minua ja Ruttua. Ate tietää ne kohdat mihin mikäkin "kaatuu" ja osaa löytää tavan jolla virheitä saa pois ja ennaltaehkäistyä. Treeneistä jäi todella positiivinen olo. Kiitos!

HYV! on tämä meidän uusi seuraamiskäsky. Käsky tulee nopeasti ja suht kimeästi mun kurkusta ja se toimii. Muissa treenaajissa se aiheuttaa ihmetystä ja kysymyksiä, mutta tosiaan tämä on täysin mun treenimoka. Kun olisin taas kuunnellut Ate enkä tehnyt oman pään mukaan....se on aina sanonu mulle että lopeta ne turhat löpinät ja kimitykset ja KESKITY niihin käskysanoihin. Ensin meijän käsky oli ihan normi "seuraa" joka kärsi jossain treenivaiheessa kontaktinpuutteesta. Noh, aina kun otti kontaktia liikkeessä ja oli oikeassa kohdassa, ei liian edellä, ei liian takana niin kehuin "HYV!" oikein kimeällä äänellä. Seurauksena se, että siitä tuli käskysana seuraamiseen. Noh, hassu tai erikoinen se saattaa olla mutta pääasia että se toimii. Eilisen alkusähläyksen jälkeen Rutun seuraaminen oli ihanteellista. Se oli tiivis, mutta ei niin tiivis että olisin joutunut potkia liikkuessa. Tuli hyvin mukaan käännöksiin ja täyskäännöksiin. Sain kävellä täysin normaalisti käsiä heilutellen ja silti se oli kuin liimattuna (5-10 sentin raolla) vasempaan jalkaani kontaktia hakien. Palkkasin vuoronperään pallolla tai namilla. Molemmat motivoivat Ruttua hyvin. Perusasennot liikkeestä pysähtymisissä olivat hitusen vinoja alkuun mutta tuli niihinkin suoraan kun minä muistaisin ettei tarvitse pysähtyä kuin seinään, yksi hitaampi askel ja seis niin koira on suora. Seuraamisessa oli kyllä tekemisen meininkiä ja yhteistyön tuntua. JES!

Sitten treenattiin ALOn hyppyä. Ruttuhan hyppää kuin arojänis, kääntyy kauniisti ilmassa ja jää seisomaan. Pieni hiomisen kohta tulee siihen "palaa koiran viereen" jälkeiseen aikaan. Tässä Ruttu ottaa minua kohti pienen sivuaskeleen. Eilen Ate käski palata sivuaskeleesta takaisin, antaa uuden seiso -käskyn ja sitten uusiksi ja parin toiston jälkeen tämä toimisi. Ruttu hokasi asian. Se että malttaako se taas ensi kerralla olla paikallaan jää nähtäväksi, mutta toistoja toistoja ja varmuutta vaan lisää.

Eilen illalla ja aamulla Nemo aristeli hieman oikean takajalan ulommaista kynttä/varvasta. En nähnyt siellä mitään mikä tekisi kipeää eikä se ainakaan juoksemiseen vaikuta. Satunnaisesti kävellessä pitää sitä hetken ilmassa mutta ei syö jalkaa ja tosiaan juoksee minkä minikintuistaan pääsee. Täytyy tarkkailla. Aamulla Nismon kanssa ottivat kisaa pihalla että kumpi juoksee ruohokenttää nopeammin ympäri. Tänä aamuna mulla olikin hieman normaalia enemmän aikaa ennen töihin lähtöä ja lenkkien lisäksi ehtisin hieman tokoilla ja ottaa ohjauskuvioita kaikkien koirien kanssa erikseen. Huvittavaa miten ne innostuvat kun yksin pääset "töihin" ja toiset jäävät sisälle. Nismo otti paikallaoloa (istuen) ja sivulle-tuloja. Lopuksi myös muutama luoksetulo. Oli vauhtia pienessä, huh! Kunpa voisin ottaa Nismosta vauhdin ja koon, Nemosta taidon ja kuuliaisuuden sekä yhteistyöhalun niin mulla ois täydellinen minikoira agilityyn..mutta ei. Nemon kanssa otin ihan kontaktia ja poispäinkäännöksiä sekä paikallaoloa. En uskaltanu jalan takia sitä enää kauheasti juoksuttaa kun Nismon kanssa oli jo juossut pää viidentenä jalkana. Ruttu otti paikallaanmakuun häiriössä (5 ohikävelevää työmiestä ja autopesuri) sekä sivulle-tuloja. Pysyi hyvin paikallaan eikä edes yrittänyt lähteä vaikka olin siitä ihan kisamatkan päässä. JES! Sitten aktivointirullat ja -pallot ja eikun töihin.

Tänään on jännä ilta tiedossa!!!! Kunpa kaikki menisi nappiin :) ! Tai ei siis Nappiin eli Kappeloon vaan siis putkeen/hyvin ;)

23.9.2009

Huonot treenit

Aina ei voi mennä nappiin...eilen agility ei todellakaan mennyt!!!

Mä en tiedä kuka oli vaihtanut mun Nemon johonkin osaamattomaan ratahirviöön. Kentällä oli pimeä ja tihkusadetta, mutta ei tuo ainakaan sateesta ole koskaan kauheasti välittänyt. Eilinen treeni oli silti painajainen. Nemo ei liikkunut juuri ollenkaan, oli täysin haluton tekemään. Näki mörköjä putkella, kontakteilla ihan koko radalla. Motivaation oli täysin kateissa. Kannustin ja yritin oikein vetämällä vetää ohjaukseen, ei tullut. Se ei ollut edes yhden esteen vertaa mulla näpissä. Ei hakenut esteitä eikä antanut ohjata. Keskeytettiin ja Nemo sai mennä autoon. Ainakaan kankeudesta ei näyttänyt olevan kiinni, sai hyvin lämmitellä 30 min lenkillä ennen treenien alkua. Kylläinenkään ei ollut koska en anna treeniaamuina kuin minimaalisen ruoan. Toivottavasti tämä oli nyt vain tämä yksi kerta..eikä ainakaan merkki siitä että sillä ei olisikaan kaikki kunnossa.

Autottomuudesta johtuen mä oon taas alkanu lenkkeilemään enemmän. Jokainen koira vapaana juoksemisen lisäksi saa 5-8 kilometrin lenkin per pvä. Tekee tosi hyvää varsinkin Rutulle ja Nismolle jotka rakastavat hihnalenkkejä ja hajuja.

Sesonkia on ollut suuntaan jos toiseen ja päivät jotenkin vilisee hirmuista vauhtia. Syksykin hiippailee auttamattomasti esiin ja aamusin on jo todella pimeää. Silti syksyssä on sateista ja pimeästä huolimatta jotain. Aamulla kun istuin bussissa mitetin tätä vuotta...miten paljon se on antanut ja miten paljon on tapahtunut. Kaikkein parasta kaikessa on että on onnellisena selvinnyt vähän isommistakin koettelumuksista ja voi sanoa olevansa enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä. :)

Tänään TOKOilemaan Rutulla ja toivottavasti Nismolla & Nemolla jotain pientä tottista.

20.9.2009

Ruttu möllitokossa

Huh....vaikka kyseessä oli epäviralliset kisat niin myönnän että mua pelotti ihan helvetisti. Ruttu on vetänyt treeneissä ihan hyvin ja uutta puhtia on löytynyt ihan arkeen ja yleiseenkin tottelevaisuuteen. Rutun kanssa alkaa olla jo puhtaasti ilo työskennellä. Silti mä seisoin kehän ulkopuolella ja olin ihan hajalla. Annoin Rutun nuuskia ja pyöriä ennen kehään menoa. Kun se sai rauhassa hoitaa koohkauksensa ja nuuskutuksen, se jaksoi keskittyä. Möllitoko järjestettiin meijän koiraklubin toimesta ja se pidettiin Oinolan koulun kentällä. Tässä nyt sitten liike kerrallaan miten meni ja mitä saatiin:

Paikallaanmakuu 0
Noh, tätä on turha spekuloida että miksi nousi ja miksi lähti..koska vaikka pommi räjähtäisi niin siellä sen pitäisi pysyä. Kolme koiraa lähti ensin ja sitten Ruttu...tämä jäi todella harmittamaan. Koska paikallaanmakuuta on treenattu todella kovasti häiriössä ja ilman häiriötä.

Seuraaminen kytkettynä 6
Meijän uusi seuraa käsky "HYV" (lyhenne sanasta hyvä, mun treenimoka) ei riittänyt herättämään Ruttua. Se oli kuin lenkillä. Vieressä kipitti joo mutta ei todella missään kontaktissa.

Seuraaminen ilman hihnaa 8
Tämä meni hyvin. Napsauttaessani hihnan irti Ruttu tajusi että "ai, nyt ollaan hommissa" ja tuli todella täpäkkänä myös käännökset ja täyskäännökset. Pari pistettä lähti siitä kun se kävi tuomaria katsomassa tuomarin huutaessa liike seis ;)

Liikkeestä maahanmeno 8
Seuraamispätkä ennen käskyä oli hyvä, meni ilman käsimerkkiä yhdestä käskystä mutta valui alas ja valumisesta johtuen tuli n.koiran mitan ainakin eteenpäin. Jäi maahan hyvin ja otti nopeasti perusasennon käskystä. Pisteitä lähti valumisesta ja kuulemma käsky sanan voimakkuudesta.

Liikkeestä seisominen 7
Tosi hyvin taas seurasi, mutta varmistelin ja voimakkaalla käsimerkillä "tökkäsin" sen jäämään yhdistettynä STO käskyyn. Jäi hyvin ja otti perusasennon käskystä.

Luoksetulo 8
Tää oli hyvä :) ! Jäi istumaan Ruttumaiseen tyyliin korvat puolihörössä käskyä odottaen. Kutsuin ja se lähti hyvällä vauhdilla MUTTA juoksi minusta ohi ja meni takanani seisovan kirjurin luo ;) !! Toisella käskyllä tuli eteeni istumaan ja siitä käskystä sivulle hyvin. Tämä liike kuvasti parhaiten Rutun luonnetta. Kyllä se tekee, tottelee ja nauttii mutta on myös äärimmäisen kiinnostunut kaikesta muusta :D !

Hyppy 9,5
Meijän paras liike. Hyppäsi käskystä kääntyen jo ilmassa kauniisti lyttykuono minuun päin. Puoli pistettä lähti siitä kun liikutti hieman itseään muhun päin seiso käskyn jälkeen. Otti perusasennon vasta käskystä.

Tulos 129 pistettä ja 5. sija :)

Paikallaanmakuu meni penkin alle, mutta muuten olen todella tyytyväinen. Ruttu pysyi suht näpissä ja teki mielellään. Koohotusta oli mutta suurin energia siirtyi suoraan tekemiseen. Myönnän että itku meinasi tulla. Vaikka tulos ei ollut päätä huimaava, mutta Rutun taustan ja työmäärän tietävänä tuo yksi epävirallinen kisa merkitsi niin hirveän paljon. Me oltiin tiimi. Oli myös ihanaa kun Ate oli mukana ja näki miten meni :)

Minikiiturit oli paikan päällä myös tottakai, ainahan ne on :) . Nemo osallistui mätsäriin ja se oli meijän molempien ensimmäinen mätsäri. Mua rokotettiin pelleilystä ja väärästä asenteesta koko touhua kohtaan...tuomari oli tuttu. Nemo sai kuitenkin ruusukkeen ollessaan sinisten kolmonen! Sain myös huomautuksen siitä, että erinomaisen rakenteen ja liikkeet omaava koira menee hukkaan kun ei käydä näyttelyissä. Saa nyt nähdä..ei sitä tiedä jos Nemon kanssa käydään jossain kinkereissä pyörähtämässä.

Nismo pääsi vain ihmettelemään toisia koiria ja samalla oli hyvä treenata sen kontaktia vahvassa häiriössä. Olin tyytyväinen tuohon pieneen kiukkupussiin. Se pysyi loistavasti näpissä eikä rähjännyt remmissä kertaakaan kellekkään.

Päivä oli kaikille koirille väsyttävä kaiken hulinan keskellä ja kyllä uni maistui ruoan jälkeen :). Jäi hyvä olo !!!!

Ollaan me muutakin väsäilty..kaikenlaista...on ollu tokotreeniä, agitreeniä, kontaktitreeniä...mutta nyt ei kaikesta jaksa kirjoittaa. Viikonlopun hulinat on väsyttäneet totaalisesti.

Tänään oli hymy herkässä!!!!! Ate ja Hiski, mun komeat miehet, saavuttivat yhden tämän vuoden tavoitteistaan tänään Tammelassa!!! Mä olin onnellinen ja roikuin Aten kaulassa homman jälkeen :) !!! Hiski kirjoittaa varmasti mielellään itse blogiinsa mistä on kyse.

14.9.2009

Metsässä juostu, kentällä juostu, näyttelykehässä juostu...

Sillon kun on vapaata töistä, eli nykyään melkein aina viikonloppuisin, niin täytyy kaikki aika käyttää hyödyksi koirien treenaukseen. Eikä mitään pitkiä aamu-unia vaan kello heti seiskalta soimaan!!

Lauantaina me vietettiin Aten ja poikien (siis ihmispoikien) kanssa oikein koirapäivää. Mukaan hulinoihin tietysti kuului satunnainen joukko muitakin koiraihmisiä kuten Hiskin kasvattaja Tupu lapsineen ja koirineen, systeri lapsineen ja tietty Minna joka useinkin kuuluu kentänlaidan kannustusjoukkoihin :) !!

Mä nappasin lauantaina jo siinä seiskalta aamusta kupillisen kahvia, kirput hihnoihin ja lenkille ja heti perään Ruttu hihnaan ja lenkille. Oli ihanan kirpsakka aamu ja tosi mukava oli kävellä! Lenkkeilyn jälkeen mä menin kurkkimaan joko Ate ja Hiski olisi heränny ja olihan ne, aamukahvin merkeissä pyörivät takametsissä ;). Oltiin sovittu että tallaan Hiskille jäljen ja oon taas ruokakupin kera itse loppupalkkana. Atehan ei itsekään tiedä missä/mihin jälki tarkalleen menee (toki on merkitty merkeillä tietyn matkan välein ja alku) joten sen on luotettava vaan Hiskin nenuun. Hyvät aamunaurut tuli myös radiopuhelimista, jotka Ate viritti että voin huutaa siihen kun oon perillä. Atehan ei yllärinä saanu oltua vaan sen piti jo ennen kun ehdin tallomaan niin huudella törkeyksiä sinne linjalle ;). Eikun nakinpalat, merkit, 3 keppiä, ruokakuppi ja radiopuhelin matkaan ja metsään! Ate mittasi matkan kun ajoi jälkeä ja siis 480 metrin jälki tuli tallottua. Siinä oli taas kulmaa oikealle ja vasemmalle, polun ylityksiä kaksi, polulla ja sen ulkopuolella kävelyä, ojan ylitys ja kolme keppiä. Yksi kepeistä jäi metsään...Ate puhuikin että ilmaisua täytyy nyt vahvistaa koska jälkeä ajaa tosi hyvin ja tarkasti, mutta ilmaisee joskus huonosti. Minä siis löydyin jäljen päästä piilosta ja ruokakuppi myös! Vauhti Hiskillä oli kuulemma kova ja nenä maassa koko ajan. Käytiin vielä varmuudeksi läpi kohtia missä tein "jippoja" kun käveltiin takaisin ja kaikki ne Hiski ja sen mahtava nenä olivat huomanneet enkä saanu niitä vedätettyä ;). Loistava jälki! Ja tosiaan 1,5 nakkia meni koko jälkeen eli todella harvakseltaan täytyy enää käyttää palkkaa.

Päivä oli vasta alussa ja kenttä vapaana joten mentiin tietysti kaikkien koirien voimin sekä Lassin ja Tuukan voimin treenaamaan :). Hiski teki siinä TOKOn alokasluokan kisasuorituksen ja Ate oli tyytyväinen vireeseen! Mä rakensin Nemolle ja Hiskille lyhyen, helpohkon radan jossa oli ideana tiukat käännökset kontakteille, putken pimeä kulma ja se miten Hiski kestää valssia..kääntääkö se sen ajoissa vai ei. Nemo oli todella hyvä. Se haki esteet kaukaa, otti kaikki kontaktipinnat, hyppäsi hyvin ja luki ohjausta. Kesti hyvin sylkkäriä ja jaakotuksenkin. Jaakotus kääntää Nemon kyllä todella hyvin. Se on ollut meijän arvokkain opittu ohjauskuvio! Vauhtia oli niin paljon kun se pienistä kintuista taas pääsi, samoin intoa ja virettä...en kellottanut mutta vähän surkein mielin ajattelin meijän marras/joulukuun virallisia kisoja..riittääkö aika..

Hiskillä oli vaikeuksia putken pimeän kulman kanssa, mutta ensimmäistä kertaa treeneissä se osoitti malttia OPPIA miten se tehdään oikein! Ei ryysäillyt, komentanut tai mitään vaan tuli yleisesti ohjaukseen hyvin! Yksi puomilta alas hyppy, mutta palautin ja pakotin kontaktipinnalle jonka jälkeen otti muutkin pinnat hyvin eikä loikkinut turhia. Mun pitäisi Hiskin kanssa muistaa enemmän panostaa hallittavuuteen kuin kannustukseen, koska huutaessani sille JES! niin aika herkästi kuumenee yli ja hallittavuus häviää eli joudun keskeyttämään ja ottamaan takaisin näppiin. Yhdessä me sitten keksittiin Hiskille sopiva ja nopea tyyli putken pimeälle kulmalle...mun sivuperuutus ja sylkkäri niin sinne meni vaikka mistä kulmasta! JEE! Kahden/kolmen hypyn suorat meni ihan ok:sti..vähän voisi enemmän vielä hakea suorempaa linjaa. Valssi sitten..ei mitään ongelmia! Viimeksi se ei kestänyt sitä yhtään...mä en voi tajuta! Pääasia että nyt kuitenkin meni hyvin.

Agin jälkeen mä puuskutin vähän aikaa ja keräsin kuntoani...kuuma ja hikihän tuossa touhussa tulee ja sitten kun sitä vielä flunssaisena vääntää. Hyvä mieli oli molempien suorituksista, joten hymyssä suin oli kiva puuskuttaa kentän laidalla ja odottaa hengityksen tasaantumista :) .

Sitten Ruttu! Pomppukenguru, raitulipaituli :). Meillähän on tosiaan ne möllitokokisat lauantaina. TÄMÄN VIIKON lauantaina!!! A-P-U-A!!! Mä eilen palaveerasin illalla Rutun kanssa ja kerroin sille että äitiä ei haittaa jos et tee kympin suorituksia, kunhan pysyt paikallaanmakuussa, et karkaa kehästä ja oot innokas niin se riittää :)! Mä todella toivon että me pystyttäisiin näyttämään että oikeasti osataan! Tosiaan tulevista epävirallisista johtuen tehtiin "kisasuoritus" ja Ate toimi liikkeenohjaajana. Mä palkkasin liikkeiden välissä namilla ja käytin tarkoituksella liikaa käsimerkkejä ettei pääse luistamaan yhtään. Seuraamisessa kytkettynä se oli jotenkin ihan nukuksissa alku matkan. Sitten kun hihnan otti irti niin alkoi vasta häntä heilua ja tekemisen meinigillä mentiin. Vinot perusasennot (vittu!) ja liian pitkät kaarrokset täyskäännöksissä, seuraaminen vapaana oli HYVÄÄ! Tykkäsin. Liikkeestä seisominen..jäi hyvin ja pysyi! Liikkeestä maahanmeno...pudotin sen voimakkaalla käsimerkillä että varmasti oikein sukeltaa maihin, en tajua miksi en uskaltanu kokeilla ilman koska teen sitä treenatessa muutenkin että annan vain käskyn. Jotenkin jännitin...enkä edes tiedä miksi. Luoksetulossa ei törmännyt, WOHOU! Tätä siis tehty koko ajan ulkoillessa vapaana lyhyellä ja pitkällä välimatkalla että lopettaisi sen ylijyräämisen. Hyppy oli onnistunut! Kääntyi ilmassa kauniisti ja jäi käskystä seisomaan esteen taakse. Lopuksi palloleikkiä ja kauhea paini, sitten "omiin oloihinsa" koko koira vesiletkun kautta. Mitäköhän siitä lauantaista tulee....voin kunpa se menisi niin että ei hävettäisi...täytyy ottaa vielä tämä viikkoa pelkällä loppupalkalla treenejä. Lyhyitä ja ytimekkäitä. Jääviä liikkeitä vielä hioa ja häiriötä myös.

Tupu, Hiskin kasvattaja tuli myös kentälle ja Aten kanssa ne väsäili kaikenlaista kummallista ja koiriakin siinä touhussa oli mukana ;). Sitten Tupu tuli vielä Atelle kahville ja täytyy sanoa että kyllä oli menoa ja meininkiä kun systeri lapsineen vielä tuli Atelle! Seitsemän lasta...huhhuh :) ! Hauskaa oli, samoin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Oli kiva nähdä Tupun hoffeja Ritaa ja Suria joista Rita on Hiskin äiti ja Suri Hiskin sisko. Yhteneväisyyttä Hiskiin löytyi mun silmään sekä luonteesta, että ulkonäöstä molemmilta :)!!

Sunnuntaina oli Hiskillä ja Atellä näyttely. Nismo ja Nemo pääsi myös matkaan mukaan :) !!! Näyttelystä ei muuta kuin se, että Ate ei ollut tyytyväinen...mua kyllä harmitti myös niiden EH ja kirosinkin sitä siellä kehän laidalla kovaan ääneen nauhan nähtyäni jonka jälkeen vasta tajusin että täällä alueella on ihan muutama muukin ihminen. Muuten oli kiva olla ja puhua hoffi-ihmisten kanssa, katsella sitä touhua ja tuhlaa rahaa tietysti :). Kirput sai tosi tyylikkään, tiikerikuvioidun karvareuhkan niiden boxiin alustaksi!

Eilen Nismo harjoitteli suoraa sivulle-tuloa ja palkkasin sitä hyvästä seuraamisesta. Pikkasen oli taasen ylikuumenemisen vaaraa joten otin siltä puhtia pois helpoilla tempuilla ja jahtaamisella metsässä ;). Eli Nismo juoksee karkuun ja mä perässä, sitten se kääntyy ja sama toisinpäin.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut viikonloppu. Jäi mieleen monta hetkeä kun sai nauraa ihan tosissaan, miten hyvältä tuntui nukkua päikkäreitä Aten kainalossa, miten hauskaa oli olla kehän ulkopuolella ja puhua koirista, miten iloisia Lassi ja Tuukka oli kun pääsivät Rossoon syömään, miten kiva oli tehdä kotitöitä, juoda terassilla kahvia ja jutella, treenata Aten kanssa yhdessä...Oli niin ihana viikonloppu.

10.9.2009

Kuusi lihapullaa + ahne koira = kankeasti liikkuva Nemo

Kerrotaan ensin otsikosta..kuusi lihapullaa ei isolle koiralle olisi kuin yksien treenien palkka eikä vaikuta mihinkään mitenkään..mutta kuvitelkaapas kun 2,2 kg chihuahua Nemo vetäisee 6 lihapullaa?! AIVAN! Se on sama kun söisi kahden päivän ruoat kerralla..niin hassulta kun se kuulostaakin. Nemohan on tosiaan ahne, ruoan perään kuolaava minikiituri. Mulla kun ei oo tosiaan ollu sitä autoa, niin olen mennyt treeneihin kävellen. Eli tiistaina kun oli agitreenit niin nappasin kirput hihnoihin ja viipotettiin Atelta kentälle. Kentälle päästyämme mun piti tunkea ne jonkun autoon että pääsen kouluttamaan. Laitoin kirput Pian (treenikaveri + kouluttaja) autoon enkä sen enempää tsekannut onko autossa jotain mitä ne voi syödä...koulutin ryhmäni ja otin Nemon autosta agikentälle ja ihmettelin että mitäs helvettiä, minikiiturissa ei ole kiiturista tietoakaan vaan lyllertää apean ja kankean näköisesti kohti estettä. Lopetin heti treenamisen ja epäilin jo pahempaakin mutta Pia juoksi kentälle ja sanoi että hänen penkillä olleesta repusta on syöty kuusi lihapullaa...juu, eipä tarvinnu enää ihmetellä miksi toinen liikkui niin kankeasti. Eli se sitten siitä tiistain agilitytreeneistä Nemolla. Paskaa tuli muuten ihan kiitettävästi tuonkin kokoisesta koirasta.

Nismo otti tiistaina sivulle tuloja ja seuraamista. Käsky "sivu" alkaa jo näyttämään oikealta sivulletulolta eikä räpellykseltä. Oli hauska tehdä kun Nismo oli todella hyvässä vireessä. Seurasi myös hyvin, mutta taas seuraaminen - pysähdys - perusasento ei toiminut..jää helvetisti vinoon ja paineistuu kun korjaan..täytyy alkaa tehdä perusasento-seuraa (2 askelta)-perusasento. Eli ihan lyhyttä väliä vaan. Namillahan olisi helppo imuuttaa se pysähtymään juuri nappiin mutta kun se nokka on siellä mun nilkan korkeudella niin haastetta tekee.

Raitulipaituli Ruttu....sillä oli eilen maha löysällä kiitos mun typeryyden kun annoin raakaa lihaa liikaa..oli treeneissä unelias ja haluton ja sitten jo ripuloikin treenien jälkeen. Onneksi tiedän että se on ruoasta eikä mitään tautia. Eilisiä surkeita treenejä lukuunottamatta Rutusta on itseasiassa kasvanut ihan kiva koira jo. Sen kanssa on ihanaa aamusin käydä metsässä kun se juoksee vapaana, tulee tarkistelemaan miksi jään aina jälkeen ja esittelee keppejä, käpyjä yms. Jotenkin se osoittaa mulle nykyään enemmän sitä että me ollaan me, minä ja Ruttu :). Niinku tiimi...Rutun on tarkoitus aloittaa taas juoksutus montulla ja enemmän lenkkeilyä. Laiska omistaja on lipsunut hihnalenkeistä, myönnän. Möllitoko on muuten jo reilun viikon päästä...iik!

Kiitos tän perkeleen yskän ja autotottomuuden (päivät venyy ja asiat hankaloituu) en ole päässyt Hiskiäkään juuri ollenkaan treenaamaan agikentillä :(..jospa tänään saisi sen kanssa otettua putken pimeitä kulmia, sylikäännöstä ja keppejä. Hiskilläkin alkaa olla jo niin paljon harrastuksia ettei aika meinaa silläkään kaikkeen riittää :). Tärkeämpää kuitenkin on tänään mun talloa sille taas jälki ja olla itse loppupalkkana kykkimässä keskellä pusikkoa ruokakippo sylissä :).

Mä oon muuten tällä viikolla kaikkina aamuina herännyt ite kellonsoittoon ja vielä siihen ensimmäiseen enkä oo painanu torkkua vaan noussut heti ylös! WOHOU! Siinä on myös se etu kun herää ensin voi muutaman kerran silittää Atea, katsella sitä hetki kun se nukkuu ja on tyytyväisen näköinen, suukottaa ja sitten nousta...:) <3 . En usein elämässäni ole käyttänyt r-sanaa, lähinnä koiriin jos johonkin mutta nyt täytyy sanoa että rakastan elämääni, rakastan arkeani. Kaikki seitsemän miestä yhteensä tekevät minut äärettömän onnelliseksi :). Kappeloa tietenkään unohtamatta..

6.9.2009

Pikkukirput poseeraa

Ate viritti pelit ja pensselit ja otti Nismosta ja Nemosta hienoja kuvia :) !! Tässä pari niistä.




Olin ihan varma ettei ne malta olla paikallaan kankaan päällä kun ei ne oo harjotellu odota/paikka -käskyä kun tasamaalla mutta molemmat pysy perse paikallaan niin kauan kunnes vapautin, jee!

Meillä oli äsken Aten ja Hiskin kanssa niin hauska metsäreissu! Mä talloin Hiskille pitkän jäljen, pudotin matkalle pari keppiä ja jäin itse ikäänkuin loppupalkaksi ruokakupin kera. Soitin Atelle kun olin perillä eli "hukassa" ja Hiskin piti jäljestää mun luo. Harmi kun en itse nähnyt sen työskentelyä, mutta kepit, merkit ja minä löydyin eli meni tosi hienosti! Palkkaa en jäljelle jättänyt kauheasti ja kävelin täysin normaalisti piiloon. Hiski etsi puhtaasti jäljen perusteella, ei ilmavainulla tai näöllä/kuulolla. Ate oli iloinen :) !! Ja syytä oli ollakkin, hienosto Hiski löysi mut ja riemukkaana heilutti häntää kun pääsi perille :) ! Erittäin helpottavaa myös tietää se että jos (kun) mä oikeasti eksyn tonne metsään ilman koiriani niin Hiski ainakin löytää mut sieltä !

Ruttu on ollut vähän niinkun lomalla nyt kun mulla on edelleen nuhaa ja yskää. Eilen otettiin TOKOa tuossa Aten pihalla ja kyllä oli Ruttu täpäkkänä! Liikkeestä maahanmenossa täysin pelkällä käskyllä sukelsi ruohikkoon. Seuraamisessa oli todella vahva kontakti ja mä sain kävellä ihan normisti eli kädet heiluivat sivulla ja silti Ruttu oli oikeassa kohdassa ja kontaktissa. Sivulle tuloissa otti nopeasti ja täysin suoran perusasennon. Välillä se vähempi hinkkaaminen näköjään vaikuttaa positiivisemmin kuin kova treenaaminen :)

4.9.2009

Sadekammoinen raitulipaituli

Kaikki koirat on ollu taas ihan uunotuulella...liekö se sitten syksyn pimenevät illat vai se, että minä ja Ate ollaan molemmat puolikuntoisia flunssan takia eli ei mitään megatreenejä olla vedetty. Huom, mä laskin Hiskinkin jo "kaikkiin koiriin" vaikka siis sehän on kyllä Aten :)..

Raitulipaituli eli Ruttu on kyllä malliesimerkki koirasta joka INHOAA sadetta. Yleensä vien sen aamusin metsään juoksemaan, mutta tänä aamuna oli turha toivo. Avasin oven, sanoin VAPAA ja Ruttu juoksi tasan ulos katoksesta, veti liinat kiinni ja luimukorvana tuli takaisin ulko-ovelle katoksen alle :) ! Siitä sitten väkisin hääsin sitä metsään ja jokaisella kerralla se kyllä meni mutta pää ihan matalalla, selkä kyyryssä, korvat luimussa, äkkiä merkkaus ja takasin katokseen. Näitä "häätöjä" katoksesta joutui tehdä aika monta että se sai rakkonsa tyhjäksi. Jos Rutulta olisi kysynyt, se olisi mielellään pidättänyt vielä työpäivänkin putkeen kunhan ei tarvitse mennä sateeseen! Voi sitä ilon määrää kun loppujen lopuksi sanoin "sisälle"...Ruttu paahtoi huoneeseensa ihan miljoonaa ja iloisena heilutti häntää, mähän olin pelastanut sen aivan kammottavalta sääilmiöltä :). On se pönttö..

Hiski päätti eilen, että kirpuille tarkoitettu, hänen tosin varastamansa delfiinipehmo tarvitsee laihdutuskuurin ja suolesti sen lattialle ;). Siinä se hömelön näköisenä toohotti pelkän "nahan" kanssa ja täytteet oli pitkin poikin..Hiski myös koki kolauksen kun Nappi alias Kappelo veti sitä eilen turpiin. Nappihan on siis kissa, se musta ninja. Nappi pöllyttää kaikkia koiria ja kirppuja se oikein vetää niskalenkin kanssa maihin ja vierittää niitä pitkin mäkiä ;). Hiskihän toki riepottaisi sitä ihan 6-0 mutta kun Ate on kieltänyt niin se eilenkin oli vaan niellyt kohtalonsa..mä en nähnyt tapahtunutta, mutta kuulemma piikkikintaasta oli napsahtanut Hiskiä neniin. Hiski raasu..ego koki varmaan suuren kolauksen.

Nismo ei kyllä itseasiassa sittenkään ole ollut uuno-tuulella vaan täys ku*ipää!! Alkanu mullittelemaan kun huudan sitä niin joo tulee kyllä luokse, mutta kusee aina sen kerran matkalla...eilen mä sitten sille asiasta hermostuin ja vähän näpsäytin niskavilloista ja kielsin..jo oli taas kummasti kiinnostusta mun käskyjä kohtaan. Nismo on varmaan loppuikänsä tuollaista ravistettavaa mallia...täytyy kerran kuukaudessa niskavilloista kevyesti herätellä että muistaa taas paikkansa.

Mä en oikeasti tiedä montako tuntia/päivää/viikkoa Nemo hakisi lelua jos sitä vaan heittäisi?! Ihme leluhullu...ja terrierimäisesti (vaikka siis on chihuahua)se pitää hampaillaan lelusta vetoleikeissä eikä varmana irrota vaikka ilmaan nostaisi. Käskystä toki mutta ei vetäessä. Vielä kun saisi sen kentällä leikkimään yhtä innokkaasti..sielläkin kyllä jo puutikun perässä kipittää..

Eilen Ate piti pentukoulua ja mä olin tuijottelemassa. Otin Nemolla siinä sivussa ennen pentukoulun alkua kontaktiesteitä että se saa jotain tehtyä. Rataa en olisi jaksanut juosta..Nemo meni taas todella nätisti ja kaukaa ohjaten, otti kaikki kontaktipinnat ja jäi vielä keinun kontaktille kun kävelin poispäin. Olin tyytyväinen ja samalla taas harmistunut kun toinen osaa ja on innokas mutta ei juokse tarpeeksi lujaa :(...niisk...

Aten penturyhmä on kyllä ihana, aktiivia pentujen omistajia jotka haluavat oppia. Mä taas eilen tajusin miksi arvostan Atea kouluttajana niin paljon. Se rehellisesti kertoo missä kukin menee oman koiransa kanssa sekä neuvoo juurta jaksaen apua tarvitsevia ja niitä pyytäviä. Suurin on kuitenkin se intohimo...miten sen silmistä näkee sen miksi se haluaa olla kouluttaja.

2.9.2009

Minimöllien viides ja maximöllien kuudes

Kyllä ahdistaa. Jotain putteyskää tai vastaavaa meinaa väkisinkin tunkea. Jos kävelee nopeasti enemmän kuin 10 metriä, tuntuu että tukehtuu. Kuinka siistiä se sitten on kun olisi kolme koiraa, jotka kaikki odottaa että "tehäänkö jotain"?! Onneksi on Aten koiratarha...ja onneksi on Ate :).

Taudista huolimatta oli tietysti pakko osallistua eilen oman seuran mölliagikisoihin. Uusintaratoja en jaksanu ottaa kun hyvä että selvisin hengissä kahesta radasta muutenkaan.

Nemo teki nollaradan ja se ylsi minimöllien viitossijaan. Suoraan sanottuna vituttaa aika rankasti. Toinen meni minkä täppäjaloistaan pääsi, oli hyvin ohjauksessa ja ainoa mitä on moitittavaa on se, että kahdessa kohtaa kaarrokset olisi saaneet olla ihan hitusen tiukempia, muuten oon täysin tyytyväinen sen työhön radalla...silti viitossija...ja mölleissä vielä :(. Kun ei vaan pääse kovempaa..perkele. Pääasia kuitenkin että rata oli puhdas ja olin omaankin ohjaukseeni tyytyväinen. Ratahan oli helppo, pari tyrkkäystä ja kaksi persjättöä, yksi pimeähkö putkikulma, muuten simppeli.

Sitten Hiskin kuutossija. Täysin ala-arvoista ohjausta minulta. Tungin sitä liian pieniin väleihin, pakotin käntymään edessäni ahtaasti, tönäsin huonosti hypyille....listaa voisi jatkaa kilometritolkulla..turhia kieltoja koko rata täynnä. En tajua miten ohjasinkin niin huonosti. Ainut hyvä puoli Hiskin radassa oli se että se oli innokas ja teki juuri niinkuin käskin ja mihin kroppani näytti. Se siis lukee ohjaustani jo hyvin...sitten kun velä oppisi sitä ohjaamaan.

Ruttu ja Nismo ei ole päässeet puuhastelemaan sen kummempia. Saaneet olla mukana vaan arjen tohinoissa ja pientä tottistelua Aten pihalla, ei muuta jaksa/pysty nyt. Tää tauti vois häipyä niin pääsisi taas treenaamaan kunnolla...Rutun möllitoko senkun lähestyy...APUA!

Ate on kyllä kiltti ja ihana mies. Tänäänkin se ennen töihin lähtöä huolehti, että mä laitan villasukat ja löydän jotain ruokaa itselleni. Musta välillä tuntuu etten muista kiittää sitä niin paljon kuin haluaisin. KIITOS muru <3