Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

29.12.2010

Koiruuksien tavoitteet 2011

Hui, vuosi lähenee loppuaan! Olisi ehkä hyvä koirien osalta laittaa ihan ylös muistiin, että mitä tavotteita on vuodelle 2011. Tämähän ei johdu siitä että mä olisin jotenkin taulukkoihminen ;). Nyt olisi hyvä myös pysyä niissä koska Nismon osalta ainakin on jäänyt ihan omaa saamattomuuttani..piti jo tänä vuonna tehä sitä tätä ja tota..ehkä tavoitteita oli liikaa? Saatiin me kuitenkin ihan jees menestystä rallytokosta - RTK1 ja ei se sijoitus SM-kisoissakaan huono ollut mistä pokattiin vielä nousutulos! Arkikehitys Nismon kanssa on ollut kyllä kaikkein suurin ja tärkein.

Nemo
Pikkuinen sirkuskoira saa polvensa takia edelleen unohtaa agilityn. Toki pikkuisia juttuja ihan aktivointimielessä. Keskitymme uusien temppujen opettelemiseen ja jatkamme teholenkkeilyä. Treeneissä Nemo saa kulkea mukana kuten ennenkin.
Päähommana Nemo kuitenkin saa keskittyä rakkaan kainaloeläimen roolinsa lisäksi kaverikoiratoimintaan, joka alkaa jo reilun parin viikon päästä! Tarkoitus on ehtiä ja keretä 1-3 kertaa/kk.

Nismo
Nyt on sitten vihdoin toko-kokeen aika! Olen katsonut kokeen jo valmiiksi toukokuulle 2011. Jännittää nyt jo, mutta kyllä me siitä selvitään. Ensimmäinen koe sitten kertoo vähän sitä, kuinka paljon pitää vielä treenata ykköstulokseen ja se sitten kertoo sen, käydäänkö monessakin kokeessa vuonna 2011. Aika näyttää - on nyt edes yhdet buukattuna :). Rallytokon AVO kisat onkin jo buukattu helmikuun alkuun ja katsomme sitten jatkoa niiden mukaan, mutta sitkeästi aijomme paahtaa siellä eteenpäin :). Agility..hmm..noh, en sano mitään, sen näkee sitten - se osaa melkein kaikki esteet ja liikkuu hyvin sekä ohjautuu ihan ok. BH koetta en ole unohtanut mutta mutta mutta..

Hiski
Geenit varmaan nousevat suurimpaan rooliin sekä toivotut jälkeläiset. Syntyy niitä tai ei, se määrää aika kovasti Hiskin vuoden ja suunnitelmat. Toivon että Ate osallistuu sen kanssa jälkikokeeseen keväällä, se kun jo ajaa kisajälkeä ja ilmaisee hyvin. Agilityn (eli sen mun osuuden ;) ) osalta tavoitteenamme on nousta kolmosiin vuonna 2011. Merkit ja kakkosissa piipahtaminen ovat osoittaneet että potentiaalia ja mahdollisuuksia löytyy joten starttaammekin jo taas tammikuun puolessa välissä. Katsotaan mitä yhteinen taival tuo tullessaan :). Hoffimestiksiin toivon pääseväni osallistumaan myös vuonna 2011.

Wilma
Hui, meillä molemmilla on Aten kanssa töitä edessä ihan hirmuisesti - enemmän kuin muiden koirien osalta. Tottiksen alkeet ovat alkaneet muodostumaan ja sen pohjalta kaukkareita jne on treenattu. Arkiasioita, tapoja jne jne..näyttelytreenejäkin on tehty. Vähän kaikkea joka päivä. Käsiteltävyyttä, uusia asioita, yksinoloa. Kirittävää on kovasti koska Wilma täyttää jo helmikuussa vuoden. Ate alkaa varmasti ajamaan sen kanssa jälkeä heti kun lumet sulavat ja yhdessä me sitten keskitymme toden teolla tokoon, jotta pääsen sen kanssa kokeeseen! En malttaisi odottaa - eivätkä varmaan muutkaan kokeessa olijat :D ! Agilitya me sitten aletaan miettimään kun toko alkaa olla hanskassa..Terveystuloksetkin on tarkoitus tsekata keväällä 2011 eli lonkat ja kyynärät ainakin. Ensimmäiset näyttelyt on Turussa tammikuussa 2011. Lisääkin varmaan tulee vuoden mittaan. Luulen että Wilmalla ja meillä on edessä aikamoinen vuosi!

Muutenkin hoffirintamalla on kaikenlaista jännää tiedossa..tulee toivottavasti pentuja, niiden uusia omistajia, kennelpäiviä...näkee ihania ihmisiä jotka tulee ympäri Suomea yhteen paikkaan :). Kouluttautumista..

Ensi viikollahan alkaa taas NuPun hallitreenit Showlinkillä. Wilma joutuu vielä jäämään kotio juoksujen takia mutta kyllä sitä tekemistä Nismon, Nemon ja Hiskinkin kanssa riittää :D. Onneksi mulla ja Miralla on toinenkin hallipaikka ihan kaksistaan niin pääsee ihan toden teolla treenaamaan!

Eilen sai agiesteet hangesta kyytiä ja viikko on mennyt lenkkeillen - lenkkeilystä kiitos Kati!!! Uusi vuosi meneekin kotosalla ystävien kanssa - kivaa :) !!!

26.12.2010

Koirajoulu :)

Ehdimme nauttimaan myös ihan oikeista joulujutuista. Söimme paljon hyvää ruokaa, vietimme aikaa yhdessä, katsoimme poikien riemua uusista leluista ja tekniikkavempeleistä, valvoimme myöhään, pelasimme, kävimme kyläilemässä (hiippikset kiittävät erityisesti iskää ja Tupua jotka syöttivät juustoa ja kinkkua ;) )...ulkoilimme..ja minä sain Atelta lahjaksi upean korun. Koru kantaa Aten nimeä ja se on niin kaunis. Kiitos rakas :).

..koska olemme henken ja vereen koiraihmisiä niin kaiken "normaalin" lisäksi vietimme todellista koirajoulua. Tai lähinnä Hiski vietti. Unna kävi meillä jouluaattona ja joulupäivänä treffailemassa Hiskiä.Kovien pakkasten takia homma hoidettiin sisätiloissa. Hiski oli oikea herrasmies ja hoiteli hommat niinkuin kuuluukin alkujännityksen ja ihmetyksen jälkeen. Nyt ei voida muuta kuin olla peukut pystyssä ja toivoa, että ultrassa näkyisi kuukauden päästä pieniä Hiskejä ja Unnia :D ! Katsotaan miten käypi! Oli ne kyllä kaunis pari.

23.12 meitin Wilmasta tuli nainen. Sillä alkoi elämänsä ensimmäiset juoksut ja ikäähän on nyt reilut 10 kk. Neiti ei itse kyllä huomaa lainkaan koko hommaa. Käytös ei ole ollenkaan muuttunut! Tietysti hyvä niin, Demin valeraskauksia, pitkiä juoksuja ja hormoonimyrskyjä muistellen. Hiski ei ole siitä kiinnostunut - vielä. Tai sitten se muistelee vaan Unnaa ;) - voi kunpa koirat oikeasti ajattelisivat niin. Parhaat päivät kun koittaa / kiinnostus herää niin ne joutuukin sitten erottamaan. Onneksi talossa on ovia ja pihalla tarha. Nismo the hormoonipeikko on kyllä huomannut Wilman juoksun...plaah. Helmi-maaliskuu tule pian niin saan varata kirppusille kastraatioajat.

Viikon puolivälissä pakkaset oli vielä sen verran inhimilliset että pystyi pitkiäkin lenkkejä tekemään. Nismo ja Nemo saivat lenkkiseurakseen Hannan ja Lotan. Lotta on x-rotuinen jättiläinen - Hiskiä suurempi! Kiltti kuin mikä. Hyväkäytöksinen, rauhallinen, todella kivan oloinen koiruus. Nismon ego koki kolauksen kun Lotan häntä pyyhkäisi sen lumihankeen nurin - muutoin lenkki meni oikein mallikkaasti :). Kati ja Pimu on myös jaksaneet tulla meijän kanssa ja Wilman kanssa ulkoilemaan. Hiskiä ei lenkkeilyllä nyt kiusattu - se nukkui pitkiä unia hirmuinen virne naamallaan :D . Hoffienergia purkautuu myös kivasti hankipainilla ja sitähän voi tehdä tuntikaupalla.

Wilmalla oli myös ensimmäinen joulu. Sen mielestä oli hauskaa avata paketteja ja se olikin pää roskalaatikossa taukoamatta koska rapina oli niin kivaa eikä sitä tiedä jos joku on unohtanut roskien keskelle jotain syötävää. Hoffit saivat lahjaksi herkkuja, vesikipon sekä aktivointilelun. Se on sellainen puinen seinä jossa on "korkkeja" joita pitää työntää, jonka jälkeen nami putoaa. Hiskin mielestä se oli sairaan iso loukkas - hänkö olisi niin idiotti ettei osaisi tuollaista ratkaista?! Se katseli seinää pitkin nenän vartta, lopuksi tökkäsi sitä ja poimi karkin. Wilma hösötti niin kovasti ettei hommasta meinannut tulla mitään ja sitten kun se tajusi niin kissat söivät sen pudottamat namit :D. Nismo ja Nemo saivat uuden vesikipon ja luiden lisäksi jokajouluisen extran - sheba purkit ;)..voi sitä iloa, Nemolla heilui häntä koko syömisen ajan. Kaikille maistuivat myös laatikot ja kinkku.

Niin se joulu siis meni. Hulinaa ja huisketta :). Oli ihanaa myös nukkua pitkään! Olin myös ollut ilmeisen kiltti koska lahjoja oli kamalasti...kiitos kaikille!

20.12.2010

Sirkuskoira Nemo

Harmi kun ei otettu kuvia. Tai videolle - touhuavaa Nemoa on niin vaikea sanoin kuvailla ilman että kadottaa siinä samalla puolet hohdosta. Ennen sitä lämmin KIITOS kaikille jotka olivat osana onnistunutta viikonloppuamme ;). Perjantaina tuli oltua porukalla radalla ja kun me Aten kanssa kammettiin aamulla viiden pintaan kotiin, oli kropassa sen verran alkoholia että vähempikin olisi riittänyt. Hauskaa kuitenkin oli, mutta eihän kaivella sieltä yksityiskohtia jooko :D ?? Lauantai menikin sitten kyläillen..heti kun mä puhalsin satavarman nollan mittariin niin lähdettiin matkaan. Oli kiva käydä Iskällä ja Tupulla sekä toisella Tupulla ja nähdä samalla kertaa myös mummua.

Merkille (tolppa,purkki ihan mikä vaan) meno on ollut Nemolla hanskassa jo pitkään ja se on sen lempitemppuja. Käskynä toimii "eteen" ja samalla tulee harjoitettua myös sitä malttia ja paikalla istumista. Olen vapauttanut sen heti palkalla joten siellä pysymistä ei ole treenattu ollenkaan. Ate neuvoi meitä eilen siinä, miten teemme asiasta puhtaasti eteenmenon ja niin että se myös jää sinne. Ekalla kerralla se etsi epätoivosesti merkkiä..hyöri ja pyöri. Niinpä lyhensimme matkaa ja laitoimme sinne ensin palkan. Pari kertaa lähetys suoraan sivulta ja käskyksi siellä pysymiseen "odota" ja apuna käsimerkkinä käsi ylhäällä. Oikeastihan siellä kuuluu mennä maahan mutta Nemo saa jäädä asentoon kuin asentoon mun puolesta kunhan pysyy. Hokasi yllättävän helposti siellä pysymisen. Matkaa pidennettiin ja irrotettiin pari kertaa suoraan palkalle. Sitten palkka pois ja käsky "eteen". En olisi voinut olla yllättyneempi, lähti hyvin, juoksi suoraan ja kun annoin odota -käskyn niin se hetken nuuski lattiaa mutta jäi sitten istumaan paikalleen häntä vispaten. Sitä pari toistoa ja vain yhdellä kerralla hipsi pari askelta odota käskyn jälkeen. Ate sanoi että rutiini täytyy heti karsia asiasta pois, ettei aina lähetä samasta asennosta, samasta kohdasta, samalle paikalle jne..selitys oli pitkä, mutta kuulosti mun metodeihin sopivalta. Lopuksi sitten vein palkan, jätin Nemon istumaan ja Aten ohjeista tein sen kanssa muuta hetken. Nemo oli ihmeissään kun en sanonutkaan "eteen" ja meinasikin sinne ampua..palasi kuitenkin, teki pari pyörähdystä käskystä ja sitten vasta sai käskyn "eteen". Meni oikein hienosti ja innoissaan, pieni Nemo :) . Sen jälkeen tehtiin tolpan kiertoa. On se jännä miten vartaloapua voi koira lukea..lähettelin tolpan kiertoon sekä oikealta että vasemmalta ja sivuttaissuunnasta sylkkärin tyyppisesti..varmaan 30 toistoa joista kaksi meni väärin?! Hassua. Tämän tyyppiseti jutut on Nemolle ihan ykkösjuttuja. Uutena juttuna opimme myös tuolin (erittäin matala jakkara) taaksemenon ja sen vaste nousemisen niin että etutassut ovat tuolilla. Oli hauskaa katsoa pientä veijaria kun se paahtoi aivan onnessaan temppuja tehden. Toki perus pyörähdykset ja jalkojen välistä pujottelu kuuluivat myös asiaan. Sirkuskoira Nemo. Edes naksua ei tarvittu, sitä kun en voi sisällä käyttää. Nemo aristelee siitä tulevaa ääntä vaikka muuten ei ole paukkuarka. Tällaisen se oppii tosta noin vaan ja sitten en saa sitä oppimaan seuraamaan?! Osaahan se pitää kontaktin ja vierellä kävellä, mutta asento on lähinnä hupaisa kuin oikea. Sivuttain pohkeenväistöä..

Houkutusruudun treenausta Nismolla. Tiukkaa teki mutta ei karannut evästämään. Pyörittiin ympäri ämpäri lattialla ollutta herkkulautasta..jouduin kyllä sanomaan "ei ota" mutta onneksi vain kerran. Sitten se kuuluisa seisominen. Tehtiin istumisesta ja liikkeestä. Aika hyvin meni. Se että pyörisin sen ympäri ei vielä onnistu mutta perusasentoon palaaminen ja asennossa pysyminen kun erkanen pituussuunnassa alkaa olla hanskassa joten kuten. Tästä on hyvä jatkaa taas! Kierroksia oli taas enemmän kuin tarpeeksi ja jouduin näyttämään että käsissä ei ole palkkaa, jotta teki muuten kuin huutamalla. Sivulta eteen istumaan alkaa myös olla ihan kivalla mallilla. Rallyssa kun ei AVOssa saa enää ottaa sitä apuaskelta tai antaa merkittävää käsiohjausta. Eikä saisi jäädä vinoonkaan, liian kauas tai liian lähelle. Käsien kanssa saa olla tarkkana tai Nismo poukkoroi joka suuntaan. Seuraamisessa täyskäännökset ovat alkaneet tuottamaan vaikeuksia. Näin se menee - ongelmasta toiseen. On kääntynyt aina siinä sivulla eli ei vaihda puolta kuin erikseen käskiessä "kierrä". Eilen se oli niin innokas että se menee kahdella jalalla ja ottaa harppauksen eteenpäin ja sen jälkeen palaa oikealle paikalle seuraamaan. Hmm...Luoksetulossa ollaan päästy kivaan pisteeseen. Jää hyvin, tulee nopeasti ja istuu eteen. Vähän ehkä jää kauas mutta en pidä sitä ongelmana. Hyvä Nismo!

Wilma alkaa olla aikamoinen kakara ;). Todennäköisesti siitä tulee aika jääräpäinen tapaus. Se on alkanut kokeilemaan mikä kuuluu kehitykseen. Jos se pihistää kissoilta ruoat ja saa niskapöllytyksen, menee 2 minuuttia ja se menee TAAS syömään! Jos astut vahingossa sen tassun päälle, tai niinkuin minä yhtenä iltana pimeässä, suoraan kuonon päälle - ei mitään vaikutusta. Jos laitat koiraportin kiinni, se tulee vaan ali ihan pokkana ja jos olet kiukkuinen, se katsoo vain häntä heiluen että leikitäänkö me vai mikäs sua vaivaa?! Hiskille ei lelun kanssa periksi anneta vaan sitä revitään niin kauan kunnes meistä jompikumpi puuttuu asiaan. Jos Hiskillä palaa sen riekkumiseen käpy, Wilma muistaa sen maksimissaan 2 sekuntia, ja uudestaan painimaan! Siltikin se on maailman ihanin mustanokkainen hoffilapsi - meidän "pieni" rakas! Kuria on pidetty ja se kyllä tuottaa tulosta. Puuta koputtaen edelleenkään ei ole mitään mennyt rikki vaikka perjantainakin koirat olivat sisällä kun me oltiin viihteellä. Ei mitään vahinkoja. Eikä se häiriökäyttäydy muutenkaan vaikka on kakara..Wilmaa on vaikea selittää, se pitää tavata :D ! Eilen me oltiin lenkillä taas Katin ja Pimun kanssa eikä vastaantulleet koirat, mopot tms saa kuin uteliaan katseen. Hyvin ottaa kontaktia käskettäessä ja kulkee hienosti hihnassa JOS saa mennä edellä. Pimun mennessä edellä oli alkuun hirmuinen veto päällä ja "minäminä" asenteella. Mä sitten olin julma ja laitoin sen ojaan lumihankeen istumaan hetkeksi. Johan muistui mieleen että ehkä täällä perässäkin on ihan hyvä kulkea. Pääsi palkkamaan paljon ohituksista kun se kulki niin tavattoman kauniisti pääosin matkaa. KIITOS taas Katille ja Pimulle - on mukava mennä yhessä! Seisominen muuten on aikasten hyvin jo räpylässä meillä! Lennosta seuraamisia on tehty lenkeillä ja sen sellaista. Arkea ja leikkimistä, rauhottumista ja Hiskin kanssa painia. Ne alkaa jo näkyä - turkkia on tullut, massaa on tullut, käytöstavat alkaa muodostumaan jne jne. Kaiken kaikkiaan paljon helpompi alkutaival kun osasimme kuvitella. Ihana ihana Wilma.

Aten kanssa suunniteltiin vetohommia koirille. Hiski teki sitä jo viime vuonnakin ja se vasta on tehokasta liikuntaa ja kiva on istua kyydissäkin :) ! Nismo ja Nemo saa myös olla kyytiläisinä, ehkä me ei niitä laiteta vetämään :D. Hiski on muuten omasta mielestään maailman nälässä pidetyin eläin. Se pummaa ruokaa ihan jatkuvalla syötöllä Wilman tulon jälkeen - kait se epäilee että kaikki ruoka katoaa mustan ahmatin kitaan jos ei koko ajan ole kytiksellä.

Joulu on melkein ovella! Meillä pysytään päätöksessä olla laittamatta jouluvaloja tai muitakaan härpättimiä. Joulu tulee meille yhdessäololla ja hyvällä ruoalla - lahjoja unohtamatta :). Ollaan koko perhe kasassa eli joulupöydässä (ja sen alla sekä vieressä) istuu/makaa yhteensä 11 henkeä. Ate ja minä, pojat, chihukirput, hoffitukset sekä kolmen kissan kopla. Siitä tulee Joulu!

17.12.2010

Keskustelua ilmassa

On ihanaa asua pienessä kylässä - siinä on puolensa ja puolensa. Aten tekemän kirjoitus on aiheuttanut aika kovasti puhetta ja palautetta ihmisten keskuudessa ja meille kotiin on tullut soittoja. KAIKKI keskustelu aiheen tiimoilta on meidän mielestä positiivista, se kertoo siitä että aihe pysyy pinnalla. Ärtymystäkin aihe on aiheuttanut, mutta se nyt ei meille ole yllätys emmekä jaksa ottaa sitä henkilökohtiasesti. Puhukaa ihmiset ;) !

Niinikään keskustelua on aiheuttanut Aten eroaminen koirakerhostamme 1.1.2011 alkaen. Eikä niinkään se vaan se että minä jään hallitukseen. Kiitos tästäkin keskustelusta ja pyörityksestä. Monet hyvät naurut ollaan naurettu! Saanen muistuttaa että jäsenistö kuitenkin äänesti minut hallitukseen aika selvillä äänillä - kiitos luottamuksesta. Puheethan kertovat että minä olen hallituksessa siksi, että Ate voi minun kauttani vahtia asioita, puuttua niihin ja käyttää meidän koirakenttää. Meinasi kuset mennä housuun kun kuultiin tästä - ihan kun Atea kiinnostaisi :D !!! Mutta, puhukaa tästäkin. Mä sanoin juuri Hiskin kasvattajallekin erääseen toiseen asiaan liittyen että hei, cooleista tyypeistä juoruillaan aina ;). Hih ja heh.

Mehän ollaan vakavasti mietitty reality sarjaa...Kolulahti&Suominen. Ihan tämän kaiken keskustelun tiimoilta. Julkaisimme ajatuksen myös facebookissa ja se sai kannatusta. Ihanaa! ;)

Sitten ihan muihin asioihin...
Mä ryhdyin tuumasta toimeen kaverikoira-asiassa ja nyt minun pieni Nemo pääsee sekä Lohjan että Nummi-Pusulan alueiden kaverikoirien riveihin mukaan! Vitsit että me ollaan innoissaan tästä! Tai noh, luulen että Nemokin innostui vaikkei se mun selityksestä tajunnutkaan tuon taivaallista. Tammikuussa päästään esittäytymään ja molempiin paikkakuntiin tutustumaan - JEE ! Sanoin jo heti etten voi AINA lupautua tulemaan mutta kerran-kaksi kuukaudessa kunhan se ei osu arkipäiviin jolloin olen duunissa. Se sopi porukoille hyvin. Odotan oikein kovasti ensimmäistä vierailukertaa! Ate kysyikin eilen että Nismo ei vissiin lähde? Naureskelin että juu ei..sehän luulisi tehneensä jotain maailman kamalinta jos se joutuisi vieraiden ihmisten koskettavaksi :D . Näen silmissäni sen luimukorvaisen ilmeen..joten se ei ole Nismon hommia.

Olen katsonut Nismolle toko-koetta! Jipii ja iik ja apua!!!
Se muuten oppi eilen istumisesta seisomisen..Nismo on niin outo. Ensin tuntuu ettei se tajua jotain asiaa millään eikä tee edes sinnepäin ja sitten se yhtäkkiä hokaakin sen tosta noin vaan?! Hmm..

Wilma opetteli eilen Aten kanssa keppi-ilmaisua ja kuulemma tajusikin jotain asian päälle! Upeeta! Wilma on kyllä niin outo opetettava ja lyhytpinnainen..npeasti se kyllä asioita hoksaa eikä ole mennyt sekaisin vaikka me sen kanssa molemmat tottistellaan ja treenataan.

Huomenna me suhaillaan sinne tänne ja tonne jouluvisiittien yms merkeissä. Hoffit toki kyydissä koska käydään myös Tupulla :) . Katin ja Pimun kanssa sovittiin jo viikonloppulenkistä mutta katsotaan vielä pakkaslukemia..jos on yli -20 niin omistajat jäätyy :D .

Perjantai - mikä ihana päivä!

15.12.2010

Minut saa löytää!

Tulee toinen teksti heti perään samalle päivälle. Tämä on kuitenkin paljon isompi asia kuin meidän normiarki, että se ansaitsee oman otsikkonsa. Viikonloppuna meillä oli Saija ja Tommi (kiva kun olitte!) ja lauantai oli vähän erilainen kuin meidän normi-lauantai. Tässä kirjoitus, se on mieheni Ate Kolulahden käsialaa. Toivon että se luetaan huolella ja että se aiheuttaa keskustelua. Ihan tavallisina ihmisinä haluamme ottaa kantaa ja muuttaa asioita - olla vaikuttamassa! Osanottomme vielä omaisille tätäkin kautta.

Teksti on julkaistu koirakerhomme keskutelupalstalla ja toivomme sen saavan enemmänkin julkisuutta.

MINUT SAA LÖYTÄÄ!

11.12.2010 oli normaali joulukuinen päivä. Keli kamala heti aamusta asti. Lunta satoi, pakkasta oli onneksi vain 8-10 astetta. Lunta oli jo täällä etelä-Suomessa 20-30 cm. Joten verrattain paljon. Myös vuodenaikaan nähden on ollut verrattain kylmä ja kiristyvää pakkasta luvassa ainakin viikoksi.
Koti...perheen kanssa... saunaraikas olo, sisko ja hänen miehensä yö kylässä, koirat sisällä, ulkona alkoi kiristymään pakkanen, sen haistoi ilmasta. Tuntui erittäin hyvältä istuutua lämpimään sohvalle ystävien ja perheen seurassa, elämä hymyilee.

Mukavan illan katkaisee Hannalle tullut tekstiviesti kello 22:30, jossa lukee: Nummen vanhainkodista karannut dementiaa sairastava vanha rouva noin tunti sitten.
Viestin lähetti Hannan sisko. Hanna soitti siskolleen ja kysyi tiedot mitä sisko tiesi. Kertoi minulle ja katsoimme pakkaslukemia. Päivittelimme ja olimme pahoillamme tästä tapahtuneesta, säälimme tätä ventovierasta ihmistä, harhailla nyt vanhuksena vähissä vaatteissa, ilman täyttä tietoisuutta tuolla pimeässä ja kiristyvässä pakkasessa. Tämä oli meidän virheemme, olimme ihmisiä ja tunsimme inhmillisyyttä ja sääliä. Päätimme lähteä auttamaan etsinnöissä, ennenkuin on liian myöhäistä tätä eksynyttä ajatellen.

Ajoimme hyvän ystävämme ja paikallisen pelastuslaitoksen aktiivi toimijan kanssa Saukkolan kautta Nummelle. Paikallista vpk:ta ei oltu hälytetty paikalle, vihdin 1 yksikkö näköjään oli, vaikka eivät edes tunne kylää. Minun mielestä ehdottomasti paikallinen yksikkö olisi pitänyt kutsua paikalle, joka osaa katsoa paattikalliot, padot ja muut merkittävät, vaaralliset ja kadonneen ihmisen nuoruusaikaan olleet merkittävät paikat ja paikat joihin pääsee montaa kautta. Paikallistuntemus on erittäin tärkeää näissä tapauksissa. Jokunen ihminen näkyi siellä täällä kävelemässä ja etsimässä tätä ihmistä, osa paikallisia, osa vieraampia. Kävimme ensin paattikallion tien alussa katsoamassa näkyykö jälkiä, kiertelimme hieman ja ajoimme vanhainkodille, siellä oli tietojemme mukaan komentokeskus.

Ulkona näin erään paikallisen vapaaehtoisen, jonka kanssa keskustelin. Sain uusia tietoja, vanhus oli kadonnut jo kello 17, nyt kello alkoi jo olemaan yli 23. Kerroin että minulla on koira autossa, koira joka on jäljestänyt ja treenannut yli 4 vuotta. Tottelevaisuuskoulutettu, BH suoritettu. Olen sillä etsinyt perheenjäseniä metsästä treenaten ja kerran poikani, ”tositilanteessa”. Tiedän että se osaa niin jäljestää, kuin tehdä hakua vapaana. Löytäessään se ilmaisee haukkumalla. Menimme tämän vapaaehtoisen kanssa sisätiloihin, jossa olikin jonkinmoinen komentokeskus. Esittelin itseni, kerroin että minulla on koira joka osaa etsiä ja jäljestää ja että meitä on 3 ihmistä ja haluamme auttaa sekä löytää tämän kadonneen. Sitten tapahtui se mitä en ollut ikinä uskoa. Lyhyen keskustelun jälkeen kysymys oli ”onko koirasi suorittanut 2 pelastus koetta”, vastasin tietysti rehellisesti että ”ei, mutta osaa tehdä työtä ja ennenkaikkea pystyy työskentelemään kylmässä ja hangessa”, vastaus minkä sain oli kuin nuijan lyönti takaraivoon: ”pitää olla suoritettuna....” Johon vastainkin jo että : ”Tiedän kyllä säännöt, mutta hän on ollut kadoksissa jo yli 6 tuntia, ulkona on pakkasta 10 ja minua ei tässä vaiheessa ainakaan enää säännnöt paljon kiinnostaisi”, tämän kerrottuani tämä ”pelastaja” ilmoitti että hänelläkin on kakkostason koira autossa.
Se mitä se sieltä löytää ei selvinnyt minulle. Ehkä kakkostason koira sitten osaa jo ajaa itse autoa paikasta A- paikkaan B. Sanoin että voin silti mennä haravoimaan jonkun alueen, jottei kaikki vaan kävele ympyrää kirkolla. Eli kerrotteko missä on vapaa alue missä ei ole käyty niin tarkastan sen, ja voin mennä seuraavaan 2 sektoriin” jne.. Sain toisen vastauksen jota en ollut uskoa. Tuossa on lomake jonka voit täyttää ja me soitamme sitten jos apua tarvitaan. En uskonut korviani, joten kysyin että HÄ? niin tuossa on lomake jonka voit täyttää ja soitamme jos apua tarvitaan. Ajattelin nyt mennä protokollaan mukaan ja täyttää sitten lomakkeen ja kysyin että no koskas soittoa voi odottaa? Noh... muutama tunti ainakin menee, ehkä aamuun asti. Totesin siinä vaiheessa että niin, minulla on lapsetkin kotona että siksi kysyin. Noh, kannattaa sitten mennä vaan kotiin, on siellä poliisikoiriakin ja hänen koiransa autossa, oli vastaus. Kiitin kauniisti, ja poistuin korvat luimussa autoon. Minä tyhmä, luulin olevani ihminen ja auttavani. Luulin auttavani ilman että minulla ja /tai koirallani on suoritettuna kokeita ja kursseja, luulin tuntevani kylän jokaikisen polun joita olen tonkinut 32 vuotta, luulin tuntevani jokaikisen kivenkolonkin kylästä, enkä ole edes opiskellut ja suorittanut kursseja tähän. Luulin että ihmisyyttä yli ylpeyden ja byrokratian vielä olisi, en luule enää.

Tänä aamuna sitten oli iltalehdessä Länsi-Uusimaan Poliisin pyyntö ”Yleisöltä pyydetään apua 81 vuotiaan löytämiseksi”, eli nyt sitten saamme me kouluttamattomat mennä etsimään. Pakkasta on nyt -18. Uhri on ollut kateissa 24 h, joten en usko enää onnelliseen loppuun.
Jos minulle joskus käy samoin, pyydän Teitä kaikkia ystäviäni ja vihamiehiäni etsimään minut vaikka hamsterilla. Minä en ole niin tarkka kuka minut löytää siinä tilanteessa. Eikä omaisenikaan välitä kuka tai mikä minut löytää, pahinta elämässä on epätietoisuus.
Otan suuresti osaa suruunne, jos omaiset tätä luette. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa et edes auta ketään ilman jonkun lupaa.

©Ate kolulahti

Tämä tapaus tosiaan päättyi erittäin surullisesti. Vanhus menehtyi lumihankeen alle kilometrin päässä katoamispaikasta. Jo toinen vastaavanlainen tapaus samalta kylältä. Erittäin surullista. Lisäksi haluan lisätä, että olimme valmiita etsimään myös jalan, mikäli koiran läsnäolo oli heille liikaa. Toki ymmärrämme ettei virkamiesten työtä voi sotkea. Pääpointtinamme kuitenkin oli silkka huoli ja halu auttaa. Meidät kuitenkin käännytettiin tylysti kotiin. Tämä ei tapahtunut poliisin toimesta vaan asiassa avustaneen järjestön. Voi kunpa olisimme törmänneet poliisiin ja kysyneet heiltä.

Kiitos blogiini kommentoineelle, teksti on korjattu. Olisi kiva jos olisit jättänyt nimesi myös näkyviin :) .

Me ollaan vaan ja hengaillaan :)

Tottistelua ja temppuilua kotona sekä lenkkeilyä ja lumipainia - siitä meijän koirien arki tällä hetkellä koostuu :). Eikä ne valita, saavat liikkua ja puuhastella, mikäs sen mukavempaa.

Me epäillään Aten kanssa vahvasti että Wilmasta tulee pian joku "muskelinainen" sillä ne todistettavasti painii reippaasti yli puolet ajasta ollessaan tarhassa. Mylläävät lumessa sellaista hirmuista vääntöä. Jos siinä ei lihakset kasva niin sitten ei missään :D . Hoffit ovat työpäivisin tarhailemassa (juu, siellä on koppi ja hoffilla on turkki!) ja se tekee niille pirun hyvää. Oikein kovilla pakkasilla ei olla raaskittu jättää, mutta iloksemme olemme myös huomanneet että WilmuriKulmuri jää aktiivisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan riippumatta kiltisti sisällekin eikä mitään vahinkoa/tuhoa ole sattunut! Koputetaan puuta..

Uskon visusti siihen, että koira (jos sillä on karvaa yhtään) tottuu keleihin ja jos sitä turhaan puetaan, ei se kasvata turkkia tai kylmyyttä estävää rasvaa tarpeeksi. Uskon myös todistaneeni tämän Nismolla ja Nemolla, jotka kyllä ovat pitkäkarvaisia. Paljon on chihuja jotka ovat takki päällä jo syksyllä kun on "enää" +5 astetta. Eipä ihme että talvella palelee. Nemolla jäätyy kyllä etutassut jos on enemmän kuin -10 pakkasta. Olenkin lenkeillä käyttänyt sillä etujaloissa töppösiä, mutta mitään takkeja niille en ole laittanut. Eilen ja toissapäivänäkin ne viipottivat ihan ilman vilun häivääkään ja hangessa kahlaten, ei niillä näyttänyt olevan ollenkaan kylmä, ainoastaan pirun hauskaa. Pukeminen mikä liittyy koiran lihaksistoon ja lämmittelyyn/jäähdyttelyyn - siihen en ota kantaa.

Olen epätoivoisesti yrittänyt opettaa Nismolle perusasennosta seisomaan nousemista. Käsimerkillä se jo sen osaa, mutta ei se ole itse käskyä vielä oppinut. Saati sitä että mun pitäisi vielä kiertää sen ympäri ja sen pitäisi vaan töröttää paikallaan. Se peffa vaan meinaa mennä maahan...piru sentään..ehkä otan projektiksi ja teen toistoja vaan hemmetisti joka päivä. Muutoin sen "palveluhalukkuus" alkaa kyllä olemaan kohdillaan. Se pysyy hemmetin hyvin hanskassa ja pienillä katseilla/jutuilla työskentelee hyvin arjessa. Sillä on into tehdä ja halu tarjota oikeaa käytöstä. Lisäksi musta tuntuu että me ymmärrämme toisiamme. Se on upeaa.

Nemo on hassukka. Se voisi kantaa lelua koko päivän ja hakea sitä myös koko päivän jos sitä sille viitsisi viskellä. Oon entistä enemmän miettinyt sitä, miten hyvä koira se olisi kaverikoiratoimintaan. Pelottaa vaan ilmoittautua kun sitten tuntuu että olen velvoitettu menemään aina kun tarvitsee, enkä voi sitoutua kuitenkaan hommaan kun on noita harrastuksia jo muutenkin ihan tarpeeksi. Silloin tällöin olisi kuitenkin hauska käydä Nemon kanssa "kyläilemässä" ja se myös lisäisi positiivista kuvaa chihuista. Nemo olisi siihen ihan ykköstyyppi!!! Nään jo mielessäni kun se köllöttelee jonkun sylissä jalat kohti taivasta tai hurmaa ihmisiä kantaen suloisena lempileluaan häntää heilutellen ja "jutellen". Hmm...

Wilma muuten osaa jo aikasten hyvin seisomisen, ihan käskynä! On se kyllä malttamaton..eilen laitoin sille ruoan valmiiksi ja nappasin sen perusasentoon. Se alkoi laulaa?! Tuijotti mua ja ulvoi :D. Vapautin sen ja se syöksyi heti tuijottamaan ruokakippoa..kai se yritti hypnotisoida sitä alas tiskipöydältä :D . Ei meinannut millään malttaa tulla töitä tekemään. Periksi ei annettu ja äänensävykin tiukkeni - toimii! Tehtiin perusasentoja ja liikkeellelähtöjä seuraamiseen. Kontaktin hakua ylös, ei käteen. Kun se malttaa, se hokaa homman TODELLA äkkiä. Joskus tuntuu että se menee vaan tuurilla oikein, mutta sitten se tekee sen seuraavanakin päivänä uudestaan?! Tänään me menemme taas yhteislenkillä Katin ja Pimun kanssa :) ! Nyt kun tunnemme jo hieman Wilmuria, tässä sen erikoisia tapoja :
1. innostuessaan vinkuu kuin pistetty sika
2. tullessaan tervehtimään se hyppää syliin ja pomppii takajaloilla tasajalkaa
3. kun sille juttelee, se tulee luokse ja nuolaisee sukkaa?!
4. mennessään maate se rojahtaa niin että lattia tutisee :D
5. hienon naisen elkeet - kuorsaa unissaan
6. ei tunnista koiraporttia...jos sen laittaa kiinni niin Wilma tulee vaan pokkana ali
7. tottista tehdessä tarjoaa ensin varmuuden vuoksi kaikkea yhtäaikaa ja saa pulttijuoksukohtauksen jos sillä ei saa palkkaa
8. kaikki hädät tehdään "lennossa" koska ei EHDI pysähtyä etsimään sopivaa paikkaa vaan kyykkää suoraan juoksusta
9. leikkityyli - joko vaaniminen täydellisessä "bortsuasennossa" tai hemmetinmoinen karjumisen, murinan ja haukkumisen risteytys
10. "dementia" - yhtäkkiä kesken unien se tulee luo, vinkuu ja häntä heiluu niin että koira meinaa lähteä lentoon..ihan kuin se olisi unohtanut että me ollaankin kotona :D

Hiskin kanssa juteltiin (heh)..ja sovittiin että mennään kisoihin Hyvinkäälle ja Lietoon tammikuussa. Niistä tulee yhteensä 5 starttia joista yksi on hyppis ja loput neljä agiratoja. Aika hyvällä fiiliksellä kyllä lähdetään, Wilman tulo on parantanut sen korvia mua kohtaan aika paljonkin ja se nauttii enemmän yhdessä tekemisestä. Tottakai, kun on tullut uusi sellainen joka myös vaatii huomiota ja aikaa.

Paketoitiin lahjoja maanantaina - Ate rakas...on se vaan "mestari" paketoinnissa! Meinasi kuset mennä housuun kun nauroin niin paljon :D

8.12.2010

Hoffit hallilla

Kiitos loman on ollut päivisin aikaa olla koirien kanssa. Nismo ja Nemo saivat eilen aamusta asti viettää laatuaikaa ihan keskenään minun kanssa, toki kissat pyörivät jaloissa ja pitivät huolta että tulee tarpeeksi painittua :). Aamupäivästä käytiin pitkällä lenkillä ja sisällä sitten temppuiltiin ja hoidettiin normihommia. Erityisesti Nemo on aika "hyvä" apu askareissa - aina se on nenineen siellä missä tapahtuu ja pirulainen varastaa kaiken mitä jaksaa kantaa.

Tykkään olla kotona. Rakastan arkeani ja kotia ja niitä ihmisiä, eläimiä ja asioita mitkä tekevät siitä kodin. Voi kunpa voisin jäädä tänne ja tehdä töitä täältä. On niin ihanaa laittaa kaikki valmiiksi..lämmittää ja tehdä ruokaa, siivota jne, olla koirien kanssa..ja kun Ate tulee kotiin, on aikaa olla yhdessä koska hommat on jo hoidettu. Onnellinen huokaus..ja haikeakin, kun huomenna joutuu taas oikeisiin töihin. Ei minusta laiskottelijaksi olisi, kyllä meillä täällä kotona hommaa riittää ihan työpäiväksi..varsinkin jos on välillä lähellä hysteriaa siisteyden kanssa, kuten minä :D.

Eilen oli viimeinen kerta hallilla tälle vuodelle. Tai siis, ainakin viimeinen sovittu! Otin mukaan Hiskin ja Wilman jotka meinasivat taas riemusta ratketa kun tiesivät että pääsee autoon = pääsee treenaamaan. Mähän sain myös loistoidean siellä hallilla. Otan ne samaanaikaan autosta, vien lenkille ja sitä rataa...itseasiassa se toimi ihan hyvin sen jälkeen kun mulla meni hermo 100 metrin jälkeen. Molemmat kun on "minä ensin" asenteella ja aivan onnessaan täynnä virtaa..Sitten kun mä niille rähähdin niin meni aivan loistavasti enkä edes kaatunut.

Hiskin kanssa haettiin vauhtia ja iloa, yhteistä hauskaa. Mä kun oon viimeaikoina treenannut sillä pitkälti kontakteja ja kääntymisiä missä oon jostain syystä tiukkis-ohjaaja koko ajan niin Hiski on päättänyt että mee kuule ihan ite vaan. Tekee se mutta vauhti kärsii. Niinpä muistin jälleen yksittäisten esteiden merkityksen ja lyhyistä pätkistä palkkaamisen. Lelu käteen ja asenne että nämä on TREENIT!!! Meni oikein kivasti :) . Vauhtia oli ettei keretä meinannut ja silti kääntyi ja kuunteli. Paljon paljon lelurepimistä. Jee ja hauskaa :). Oon muuten hukannut valssin taidon..huomasin että ne leviää joka suuntaan ja liikkuu väärin..tai sitten en oo sitä osannutkaan :D .

Mustuainen, WilmuriKulmuri..on saanut Atelta uuden nimen: WilmaTheDramaQueen. Nimensä veroinen se kyllä onkin :D . Wilma oli eilen taas reippaana hallilla, ihmiset ja koirat olivat kamalan mielenkiintoisia mutta malttoi kuitenkin myös keskittyä. Tervettä uteliaisuutta. Elina kurkkasi sen suuhun (kiitos!) hampaita katsellen ja pikkuisen Wilma otti pakkia mutta antoi katsoa. Kurkattiin sinne pariinkin kertaan ja ihan jees siis meni. Näitä harjoituksia vaan enemmän koska epävarma se oli tilanteesta. Treenattiin kaukkareita niin että Wilma oli kiinni tolpassa. Vähän meinasi räjähtää liitoksistaan alkuun mutta kun annoin hetken olla ja otin uudestaan niin hienosti meni! Pikkuisen ehkä hiippaili maahanmenossa mutta ihan toooosi vähän. Sivulletuloja otettiin myös kun jää herkästi liian taakse mistä ei tietenkään palkata. Saatiin kivoja onnistumisia niissäkin! Sitten se kehäjuoksu ja seisominen..toivon todella että se esiintyy tosipaikan tullen yhtä hyvin. Odotin taas koko ajan kohtaa että missä se alkaa temppuilla mutta sitä ei tullut. Meitin kakara..on se vaan höppänä! Innoissaan ihan joka asiasta, sykyilee ja kiituroi. Sitten taas kolikon kääntöpuolena se eilenkin meni käskettäessä mun jalkoihin nukkumaan eikä reagoinut vieressä leikkiviin koiriin.

Me Hiskin kanssa eilen anottiin kisalupaa tammikuulle Atelta :D ! Täytyy katsoa mitä mahtuu kalenteriin kun on se näyttelykin ja olisiko ollut rallyakin? Himottaisi ainakin Liedon startit kun on 2 x agi + hyppäri samalle päivälle. Hmmm..alkuvuosi on kyllä niin täynnä kisoja että sen kun valitsee vaan.

Hiski ja Wilma saavat mennä nyt ulos painimaan. Eilen katselin ikkunasta niin ne saattaa tunninkin ihan keposeen vääntää tuolla hangessa putkeen! Hyvää tekee lihaksille :).

7.12.2010

Vapaata

Olemme viettäneet viikonlopun ja Itsenäisyyspivän ilman mitään sovittua menoa, ah miten ihanaa. Kisat on tälle vuodelle kisattu, ensi vuonna taas uusin eväin kentille :) ! Mira ja Nuusku saivat nollan viikonloppuna - onnea vielä ihan hirmuisesti!!!

Se ettei ole sopinut mitään menoa, ei kyllä tarkoita sitä ettei olisi kiire kuitenkin, hih ;)..lauantaina mä suhailin koirien kanssa pitkin ja poikin koko päivän. Kiitos Päiville kahveista ja seurasta - oli oikein kiva olla :) ! Illalla sai hyvällä omalla tunnolla rojahtaa sohvalle drinkin ja karkkipussin kera kun joka nurkasta kuului koirien tyytyväinen kuorsaus. Hankijuoksu ja vapaana mylläys on paitsi koirille hyvää liikuntaa - niin kivaa katsottavaa :).

Nismo ja Nemo pääsivät myös kameran eteen, ei niin fiksuja kuvia :

Tästä oli tarkoitus tulla söpö kuva, mutta salama (ja persuksen takana oleva Joda) taisivat säikäyttää pienen Nemon :D


Sitten Nismon taidonnäyte luun syönnissä


Nemosta vähän suloisempi kuva. Katsettahan ei voi irrottaa luusta koska joku voi sen varastaa!


Nismosta onnistui kerrankin joku kuva :)


Eilen tehtiin lumihommia koko porukan voimin ja hiippikset juoksivat ja mylläsivät jaloissa. Siinä jossain tuoksinnassa Nismolta sitten repesi peukalonkynsi. Aika kovasti tuli verta mutta ei ollut moksiskaan. Kynsi roikkui "lihojen" varassa ja Nismo oli maailman paras pieni potilas. Otin kynnen irti ja laitoin tassun pakettiin - pikkuinen istui vaan hiljaa paikallaan ja antoi hoitaa. Hieno poika. Eilen illalla se tuppo sitten katosi jonnekin tänne pihalle mutta eipä se enää vuotanutkaan.

Joda sai eilen epilepsiakohtauksen. Mä en ollut koskaan törmännyt kissalla vastaavaan. Tuukka tietysti näki koko homman ja koska se leikki kissojen kanssa - se myös luuli että kohtaus oli sen vika :( . Kouristeli tosi voimakkaasti (ja oli tajuton)aika pitkään. Kouristelun jälkeen suu vaahtosi ja kuolaa valui. Ei noussut ylös ainakaan kymmeneen minuuttiin kouristelun jälkeen joten käärittiin se Aten kanssa pyyhkeeseen ja vietiin vessaan lattialämmön päälle. Noustessaan läähätti kovasti ja pitkään sekä suoli tyhjeni. Oli siis raju kohtaus. Vaikka itselläkin on epilepsia niin teki pahaa katsoa vierestä. Sille kun ei voi tehdä mitään, katsoa vaan ettei osu mihinkään ja toivoa ettei nielase kieltä. Ennen vanhaan käskettiin suuhun tunkea jotain mihin purra mutta se on nykyään kiellettyä. Pojat ymmärsi asian sitten kun selitettiin ja Tuukan kanssa sovittiin että se ei leikkisi sen kanssa kun me ei olla kotona. Ilmeisesti kissaongen perässä juokseminen (voimakas saalisvietti) meni vähän övereihin ja laukaisi kohtauksen. Joda oli koko eilisen illan omissa oloissaan, mutta söi kuitenkin. Aamulla se oli ihan normaali oma itsensä! Ei auta kuin seurailla ja laittaa ylös kaikkia merkkejä, käyttäytymisiä jne..jos kohtaus uusii. Kissalle (kuten ei ihmisellekään) kun ei voida määrätä estolääkitystä ennen kuin kohtauksia on ollut useita ja omistaja osaa selittää niiden voimakkuuksia ja tyyppejä. Joda pieni.

Wilma on treenannut seisomista ja sivulletuloja, tai lähinnä sitä takapään käyttöä kun perusasennon suuntaa muuttaa paikallaan. Vauhtia on enemmän kuin älyä ja siihen kun vielä laittaa hillittömän ruokahalun niin soppa on valmis ja nauru on herkässä :D . Hyvä että riittää potkua, perässävedettävät on vaan niin hankalia. Innoissaan se kyllä tekee mutta maltti on vaan välillä niin hemmetin lyhkäinen ja kroppa pentumaisen hallitsematon. Ulkonakin kun ne Hiskin kanssa painii, niin joskus näyttää siltä että NYT SATTUU mutta pah, ei inahdustakaan. Wilma ei myöskään ole herkkä esim sille jos vahingossa astut jalan päälle, ei se edes huomaa :D .

Mulla on pari päivää lomaa ja ajattelinkin kuluttaa ainakin tämän aamupäivän koirien kanssa lenkkeillen. Ihanaa olla kotona ennen Aten jotta saa ruoan valmiiksi ja tulen takkaan. Tämä passaisi aina!

Illalla pukkaa taas treenipäivää!

3.12.2010

Uusi ystävä

Ihanaa että pakkanen on vähän hellittänyt! Pääsee taas paremmin nauttimaan lenkkikeleistä! Mun puolesta tällä pakkaslukemalla voidaan mennä aina keväseen asti ja siitä suoraan vaihtaa +18 asteeseen ;). Pakkasukko pliis, älä puhalla kylmempää.

Nismo ja Nemo saivat keskiviikkona ja torstaina nauttia koko päivän jakamattomasta huomiosta, koska ne olivat mun mukana duunissa. On ne vaan niin ihania ja kilttejä :). Pötköttelevät ja leikkivät mun huoneessa eivätkä jaksa välittää sen enempää hulinasta tai muusta. Mun mennessä ulos, ne tipsuttivat mukana ja kahlasivat onnessaan lumihangessa. Erityisesti Nemo, jolla on pakkomielle työntää koko pää hankeen. Saman talon väki jaksaa aina niitä ihastella ja mua jopa hieman nolottaa kun hiippikset kipittävät nenä pystyssä vaan lepertelijöiden ohi tai katsovat minua kysyvästi - onko pakko huomata? Antavathan ne rapsuttaa jos malttavat pysähtyä.

Hiskin mielestä on ihan superia kun on tullut talvi, sillä se tarkoittaa sitä, että KAIKKI käyttävät hanskoja! Eikä tuo pöhkö hoffi tiedä mitään parempaa kuin hanskat, niitä on kiva varastaa, piilottaa, yrittää niellä, repiä. Pahainen kakara - Hiski 4 vee :D !

Kati ja Pimu olivat eilen mun ja Wilman kanssa lenkillä. Reipas tunti vierähti nopeasti ja niistä tuli kavereita. Meteli oli myös sen mukainen :D ! Lenkki menikin niin että ne riehuivat ja me yritettiin Katin kanssa pysyä mukana menossa. Molemmat pitävät leikkiessään aikamoista pärinää, Pimun rotikkaurahdukset ovat ihan uskottaviakin, mutta WilmuriKulmurin kiljahdukset saivat lähinnä naurunpyrähdyksiä aikaan! Annoin sen olla lapsi ja vähän possuillakin kun niillä oli niin mukavaa. Leikki kuitenkin loppui kun käsky kävi. Hyvin sillä pelaa korvat vaikka muitakin koiria on näköpiirissä vaikka uteliaskin on. Hauska lenkki! Kiitos!

Huomenna olisi sitten sitä, tätä ja tota. Rakkaan viiminen joululahja täytyy noutaa, lasten pari pientä lahjaa vielä puuttuu. Eläinkaupassa pitää piipahtaa..Päiville lupasin ettiä tossut ja yrittää kaffeelle keritä. Piti keksiä kaikennäköistä ikävän hellittämiseksi..:)

1.12.2010

Koko lauman voimin hallilla

Istuessani eilen autoon minulla oli takaluukussa kaksi hovawarttia, takapenkillä kaksi chihua boxeineen, Ringan tilaamat tavarat, Elisan tilaamat tavarat, 15 kg ruokasäkki jonka Ate oli myynyt ja omat treenikamat + parit mallihanskat jotka piti myös saada kaupaksi. Tavaraa siis todellakin OLI :D ! Ate sai nauttia rauhasta kotona sen aikaa..tai noh, olihan meijän hullu kissalauma siellä. Se oli ollut myös ahkera ja siivonnut, kiitos rakas!

Viikonloppuna mulle koittaa kamala ikävä kun Ate lähtee risteilemään ... NNNOOOOUU! Noh, onneksi se on vaan yhden yön poissa :).

Nemo sai taas koeajaa meijän agiradan hallilla kun rimat oli vielä maassa ja muut haki koiriaan. Sillä ei ollut yhtään malttia pysyä lähdössä vaikka siinä ei kyllä tottispuolella ole lainkaan ongelmia..hassua. Suurin osa ajasta menikin sitten sen onnistumiseen kun en voinut kauaa sen kanssa viipyä ettei ole muilta pois. Keinuakin tehtiin missä se jonkin verran epäröi. Menee aika hyvin päähän mutta ihan littanaksi ja ottaa pari askelta taakse kun laskeutuu. "Hyppyjen" lukemiset olivat taas kohdallaan, samoin putkeen menot ja vielä aina oikeaan päähän, oli se kauempi tai lähempi. Tehtiinhän me temppujakin. Jalkojen välistä pujottelu on sen mielestä ihan hirmuisen hauskaa :) !

Lähdin hakemaan Hiskiä autosta ja kävimme pikkuisella lenkillä lämmittelyksi. Wilman jätin kiinni halliin sisälle kun se oli niin hirmuisen nätisti siellä koirien keskellä niin uskalsin. Käännyttiin Hiskin kanssa takaisinpäin pimeällä tiellä ja meitä vastaan juoksee musta hoffi! Hiski heilutti häntää ja hoffi tuli nöyränä häntä heiluen meidän luo. Mietin miten ihmeessä Wilma on voinut päästä irti hihnasta ja miksi?! Juuri kun kumarruin ottamaan sitä pannasta, koira veti täydellisen uukkarin ja lähti ihan päättömästi juoksemaan pimeyteen. Mulla meinasi tulla itku. Huutelin ja juoksin, haukutin Hiskiä. Ei tule takaisin. Hiski äkkiä autoon takaisin ja juoksin sisälle halliin jossa Wilma nukkuu juuri siinä paikassa mihin sen jätin?! Se ei siis ollutkaan Wilma..huh mikä helpotus! Mä kyllä ihmettelinkin miksi se meitä karkuun lähtisi eikä tulisi kun huutaa mutta ajattelin että jos se on pelästynyt jäädessään ilman tuttuja ihmisiä halliin. Palatessani takaisin ulos näinkin kaksi ihmistä ja 4 hoffia. Kaksi mustaa ja kaksi blondia..olivat lenkillä ja toinen niistä mustista oli sitten päättänyt vetää kunniakierroksen. Huh.

Järkytyksestä selvittyäni oli Hiskin vuoro mennä agilitya. Kiitos Milla radasta! Se oli juuri sitä mitä me tarvittiin. Keinua, putkeen takaaleikkauksia, hypyiltä/ennen hyppyä kääntöjä, tiukkoja mutkia, niistoja..vaikka mitä! Otettiin puhtaasti vauhdin kannalta mutta ei roiskittu menemään. Hiski oli selkeästi oppinut viime viikosta että hallilla treenataan vaikka reunalla odottaisi 100 narttua. Kaihoisia katseita se loi, mutta keskittyi. Mentiin niin että mulla oli lelu kädessä. Mistäköhän se on oppinut uuden taktiikan kepeille? Ennen se on pomppinut siellä puolelta toisella ja nyt se ui siellä mun nimittämään "Nasse tyyliin ;) " niin että oli kolmessa välissä yhtäaikaa?! Onko se opetelut sen itse? Vai onko loppusyksystä tehdyt verkot johtaneet tähän? Anyway nopeammin ne kepit noin pääsee. Hienoa! Palkkasin paljon kääntymisestä ja vauhdista - meillä oli kivaa! Hiski tuli korvat hörössä ja osui se mua sitten sormeenkin niin että vertakin tuli vähän. Välistävedot oli meille ihan tosi mageita, meni koko ajan "sivuttain" eikä kääntänyt edes hetkeksi rintamsuuntaa suoraksi. Jee! Keinulla en vaatinut pysäytyskontaktia vaan annoin pamauksesta lähteä..se onko se ensimmäinen askel lentokeinuun, en vielä tiedä.

Nismo herra..huoh..ekat 5 min meni taas siihen että nenä kiinni tai ei tehdä mitään. Sitten kun se asia saatiin pois päiväjärjestyksestä keskityttiin käskyyn "seiso" . Tokossa olen liikkeessä seisomisessa käyttänyt "odota" mutta se ei jostain syystä toimi kuin silloin kun kävelen eteenpäin eli poispäin siitä. Olen siis opettanut tahtomatta liikkeen, en käskyä..voi kusi. Nyt sitä sitten korjaillaan. Rallyssa kun on kyltti "istu, seiso, kierrä koira". Liikkeestä seis tokossa taas on niin että koirahan jää kävelyasennosta vaan paikalleen joten tuo istumisen kautta seisominen on hankaloittanut Nismon aivoja. Joojoo Ate, JOS olisin opettanut käskyn, se osaisi sen ;). Eilen me sitteen tehtiin sitä seisomista "seiso" käskyllä sekä liikkeestä, edestä ohjattuna, sivulta ohjattuna jne jne..monella eri variaatolla. Hoksasi se hommaa ja mä sain jo etäisyyttäkin. En vielä uskaltanut sitä kokonaan kiertää kun en halunnut sen oppivan teputtamaan paikallaan. Mentiin me sitten agilityakin! Paria hyppyä ja putkea. Reagoi tosi hyvin mun liikkeeseen mutta tarvitsee vielä niin perusteellisia vientejä esteille. Hassua koska taas toisaalta se irtoaa hyvin. En vielä oikein ole kartoittanut asiaa kokonaan..hmm..Valssien lukukin siltä jo onnistuu jotenkin ja ainakin intoa ja vauhtia siinä on kivasti. Jotenkin niin kivaa kun se vihdoin tekee mulle ja mun kanssa.

Wilman kanssa oli tarkoitus tehdä sitä, tätä ja tota. Tehtiinhän me! Ajattelin sen ujostelevan hallia, mutta paskat..meni etunenässä halliin sisälle ja ihmetteli häntä heiluen meteliä. Ensimmäinen ihminen oli sen verran jännittävä että pikkuisen niskakarvat nousivat mutta yritin tehdä tilanteesta mahdollisimman paineettomaan antaen löysää hihnaa ja jutellen normaalisti muille ihmisille. Ei haukkunut tai murissut eikä kyllä pakitellutkaan. Tilanne oli uusi ja ihmeellinen joten olin erittäin tyytyväinen. Siinä se sitten tutki kaikkia ihmisiä ja koiria pentumaisella iloisuudella häntä villisti heiluen ja välillä tuli minulta tarkistamaan että onko homma ok :). Kehäjuoksuttaminen oli tutustumisen jälkeen Nro 1 eitin listalla, samoin se seisottaminen. Kerran sain sitä herätellä että NYT tehdään kun nenä meinasi painua mattoon mutta sen jälkeen se juoksi ja juoksi ja juoksi. Mä vähän odotin että koska se alkaa pomppimaan, laukkaamaan, jarruttelee tai puskee...jotain..mutta ei, se vaan juoksi :) . Seisomisessa ei ole muuta vaikeaa kuin se, että se laskee pään helposti alas "vaanimisasentoon" ja kun sitä yrittää nostaa niin peffa menee alas. Eilen kun sain tarpeeksi etäisyyttä ja treenasin ensin käskyä erikseen niin hyvin meni! Eikä se vilkuillut muita koiriakaan vaikka vieressä mentiin agilitya! Pienet tottikset vielä, erityisesti seuraamista ja sitten lelua repien autoon. Jihuu!!! Ainut mikä jäi mieltä kaihertamaan oli se, että en tajunnut ratkaista autosta ulos tulemista hyvissä ajoin. Mulla kun ei ole häkkiä takaluukussa niin siellä pitäisi pysyä kunnes saa luvan tulla. Hiippiksetkin olen opettanut niin että sidon alkuun ne hihnaan kiinni etteivät pääse hyppäämään ja palkkailen sinne takaluukkuun kun pysyvät eivätkä nyi hihnaa.

Oli ihana mennä kotiin. Siivottuun kotiin, missä Ate odottelikin jo pihalla :).