Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

26.1.2010

Suunnitelmia...mietteitä...

Mä oon nyt ottanut uuden käytännön JOKAISELLE illalle Nismon ja Nemon kanssa. Ne tokoilee aina 10-15 min ennen iltaruokaa molemmat. Tehdään nimeomaan niitä vaikeita juttuja ja pääosassa tässä on Nismo mutta Nemo touhuaa siinä sivussa ihan motivaation merkeissä. Mä en ole hukannut haaveitani Nismon BH kokeesta, olisihan se ensimmäinen chihu joka sen Suomessa suorittaisi ainakin käsittääkseni :) ? Ja varmaan viimeinenkin..ei tuo maasta 20 cm korkeudella olevan koiran palkkaaminen oikeaan aikaan ja kontaktin säilyttäminen vaan niin helppoa ole. No ei, vakavissaan haluan omalla toiminnallani luoda uskoa myös muihin pikkukoiran omistajiin. Kyllä niilläkin voi harrastaa ja tehdä.

Nismohan ei mene maahan. Siis kyllähän se nukkuu ja leikkii niin että se on "maahan" asennossa, mutta käskystä se ei mene eikä halua edes sitä tarjota vaikka käsiapuakin antaa nami kädessä ihan samalla menetelmällä kuin olen sen muillekkin opettanut. Nemokin menee sillä tyylillä. Nismo taasen on osoittanut olevansa siinäkin haaste. Niimpä paikallaanmakuu ja liikkeestä maahanmeno on toistaiseksi bh kokeessa aika mahdottomia ;). Nyt Aten neuvosta vaihdoin käskysanan. Kun se lopulta meni maahan, palkkasin sitä siihen jalkojen väliin, käskysanaa painottaen ja vapautin sitten n.neljän palkkauskerran jälkeen ja taas alusta. Nismo on aika hauska oppilas koska on niin innoissaan ja palkan nappaa niin että sormenpäät on kovilla.

Seuraaminen Nismolla on aika hauskaa marssia. Käytän käsiapua oikean kohdan varmistamisessa ja kulmissa. Vähitellen karsin pois. Innokas, todella täpäkkä ja kuumenee...kuumenee haukkuunkin, mutta siitä olen jättänyt palkkaamatta.

Sivulletuloja. Tarkkana saa olla palkkauksessa. Ate siitä huomauttikin.Nousee herkästi ylös kun lasken käden palkkaamaan. Eli saa palkan väärästä. Otin toistoja ja ymmärsi pointin, innostuu vaan välillä liikaa ;). Tästä on hyvä taas tänään jatkaa...

Ruttu on nyt hiljaisuudessa etsinyt sitä pysyvää, lopullista kotia. Olen lopettanut itseni rankaisemisen siitä, että jos vaan ei sopeudu laumaan, ei sopeudu. Porttielämään en halua. Harmittaa koska Ruttu on niin Ruttu...joku saa siitä täydellisen kotikoiran tai hyvän tokokoiran. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt sitä kotia.

Samalla mä mietin, että kohta mulla ei enää ole agilityyn koiraa. Hiski on kuitenkin Aten koira ja vaikka saan sitä lainata, treenata ja kilpailla, on tietysti agility viimeisenä kalenterissa. Olen jo nyt enemmän kuin kiitollinen mahdollisuudesta saada tehdä ja oppia niin upealla koiralla kuin Hiski. Eikä asiasta ole tarvinnut keskustella, tietenkään, mutta faktoja on mietittävä..Atella on suunnitelmia toko- ja pk-puolelle. Näyttelyitä on varattu ja buukattu, on ehkä ulkomaanreissua ja astutustakin toivottavasti. Onko siellä joukossa enää tilaa agilitylle? Aika ei riitä kaikkeen. Nemo, rakas pikkuinen, on taitava mutta hidas...en voi koskaan menestyä sillä vaikka toki jatkan oppimista ja aion sillä jatkossakin kilpailla. Tuskin meitä silti kakkosissa nähdään. Kun ihanneaika ei riitä niin se ei riitä.

Tunnen tuskaa siitä, että haluan uuden koiran. Haluan koiran josta on agilityyn ja tokoon, ehkä pk-puolellekin. Haluan koiran jolla on pääkoppaa..haluan hovawartin. Oman hovawartin. Pelkään, että joku ajattelee minun vain luopuvan Rutusta ja ottavan uuden koiran, tosta noin vain...että olen antanut periksi liian helpolla..että olen tunteeton. Eikä se pidä alkuunkaan paikkaansa. Pentu on niin eri asia. Jos Ruttukin olisi ollut pentu, se olisi osannut olla Nismon ja Nemon kanssa, se olisi arvostanut Hiskiä...se olisi sopeutunut. Mutta kun se ei ollut vaan uros "pahimmassa" kehitysmyrskyssä.

Haaveissa (huom! haaveissa!) monen jos ja mutta sanan jälkeen...merkkari hoffi. Kuinka yllättävää?! Mä oon nyt vuoden tarkkaillut kaiken värisiä, kaiken kokoisia, uroksia, narttuja, eri kennelien kasvatteja, koulutettuja, kouluttamattomia...ja haluan vietikkään, luonteikkaan, sopusuhtaisen (agikentille), kevytliikkeisen (agi) merkkari hovawartin. Joo, kuvauksesta päätellen haluan vain Hiskin kloonin, mutta se ei oikein onnistu ;). Narttu vai uros...mä oon niin uroskoirien kannalla. Inhoan juoksuja ja sitä aikaa kun koira on ehkä masentunut, valeraskaana, kuutamolla, kisakiellossa, treenikiellossa..ja sotkua, yök. Ja miten tuskaista olisi olla uroslaumalla kun seassa on yksi juoksuinen narttu? Toisaalta taas...se olisi sirompi (agility), ei niin hajujen perään, Nismo tykkäisi siitä 100 % varmasti kun pennusta asti tutustuisi koska ei olisi hätää että tarveisi taas reviiriä puolustella. Hiskillä ei tulisi sen kanssa riitaa missään vaiheessa...ja voisihan sitten löytää ehkä sellaisen, jolla olisi annettavaa jalostukseen...ja sen jälkeen leikkauttaa. Lisäksi se ei voi olla pehmeä. Tahtoa ja "munaa" täytyy löytyä sekä uskallusta edetä, kyseenalaistaa..eikä se saisi olla sukua Hiskille. Haluaisin kilpailla kovaa ja korkealla mutta myös joskus vain olla ja maata.

Ate on jo melkein ottanut tämän harkintaan ;) ! Tai siis eikö se lasketa melkein luvan annoksi ettei ole kieltänytkään? Mä oon kyllä koittanut räpytellä ja kaikkea muutakin...ei sillä että NYT olisi oikea hetki, mutta lähinnä sillä mielellä että se ajatus otettaisiin edes käsittelyyn. Hiskiltä mä kysyin tietysti myös ja se nyökytteli kovasti ja sanoi osallistuvansa Aten suostutteluun jos vaan saa pienen tyttökaverin ja vaati myös tietysti että sen on oltava merkkari :) ! Hiskin kanssa tuli erimielisyyttä kyllä siitä, että mitä sille opetetaan. Mä olin tokon ja agilityn kannalla ja ehdotin myös hakua ja jälkeä mutta Hiskin mielestä ekana täytyy oppia noutamaan sukkia pesukoneesta ja pöllyttää kissaa ;).

21.1.2010

Hyppivät hiippikset

= Nismo ja Nemo agilitytreeneissä Lägin hallilla :)

Tiistaina oli treenit ja Jessi oli ensin rakentanut kolmesta hypystä, putkesta ja muurista monimutkaisen ratamykkyrän :). Esteitä oli yhteensä 15 eli ne samat suoritettiin monesti ja eri suunnista. Mä en meinannut ensin päästä millään mukaan koko rataan. Se ei tuntunut oikein omalta ja en löytänyt kaikkiin kohtiin mitään järkevää. Mietin miten olisin Hiskillä sen tehnyt, ja tulin parissa kohdassa totaaliseen umpikujaan...Nemo on helpompi kun se on hitaampi ja mahtuu pujahtamaan pienimmistäkin väleistä. Vauhtiero Hiskiin tuo haastetta mulle ohjauksessa kun olen liian edellä, vaikka pitäisi olla Nemon tukena tai takana tyrkkimässä esteille. Takkusin siis Nemolla...:(. Taitavahan se taas oli vaikka alkunu piti muistutella ettei tänne olla tultu nuuskimaan. Ahdistavaa tasapainottelua pitää kuria ja kuitenkaan olla lannistamatta toisen intoa ja vauhtia. Ohjauskuvioita oli paljon ja se on Nemon juttu. Pitkät suorat, nopeat etenemiset, kontaktien suoritusvauhti, ne on niitä huonoja puolia. Jotenkin välillä masentaa kun tiedän että toinen tekee parhaansa, menee minkä jaloistaan pääsee, haluaa tehdä ja miellyttää minua, tekee oikein ja on taitava jne mutta kun jalat vaan on lyhyet eli vauhti ei riitä ihanneaikoihin :'( .

Pian osa treeneistä oli putken pimeää kulmaa ja takaakiertoja sekä keppejä. Ensimmäinen kaukaa onnistunut sisäänmeno "väärältä" puolelta Nemolla! JES! Putki on myös vahva este, sinne se haki ja suhahti innoissaan , samoin takaakiertoihin irtoaa ja lähtee hyvin. Mun tulee vain muistaa antaa sille selkeä tila hypylle tai kiertää koko esteen. Ihana kirppu se on....

Nismo sai olla kurinpalautuksessa koska se paskapää meni puremaan Tuukkaa tiistaina kun Tuukka tuli hoidosta. Asia oli toki vähän kaksipiippuinen, Nismo oli omassa mökissään nukkumassa ja Tuukka laittoi käden sinne, mutta kuitenkin. Ei saisi purra ja olisi voinut vain murahtaa ja kertoa että haluun olla rauhassa kiitos. Nismo on ennen vihannut lapsia, siis oikeasti vihannut. Pitkän työn tuloksena se normaalisti jo istuu Tuukan sylissä, menee itse leikkimään ja rapsuteltavaksi eikä oel ollut ongelmia. Harmittaa kun se sillä tavalla meni näykkäisemään..! Noh, kurinpalautusta tokon muodossa ja totuttamista tekee sille hyvää taas :). Tiistaina se pääsi touhuamaan agia ja oli niin vahvasti käskyn alla ettei pienintäkään vilkaisua edes mihinkään. Totteli hyvin enkä joutunut edes korottaa ääntä vaan sain kimittää ja palkkailla ;). Paikallaan istumista muiden koirien lähellä (turvallisesti ettei kukaan tule nuuskimaan) , pysyi ja oli HILJAA :) . Lenkillä toisten koirien kanssa, ei mitään ongelmia. Olin ylpeä. NIIN helvetin ylpeä.

Eilen me haettiin hiippiksien kanssa Lassi sählystä ja mentiin hyvissä ajoin että ehdittiin lenkille koulun nurkille ennen kuin Lassi tulee. En mä muistanu kun yhen hihnan ottaa matkaan eli lopputulos oli se että Nemo kipsutteli vapaana. Ihanasti se pysyy, ei ole kiinnostunut ihmisitä, koirista tms vaan touhuaa omiaan, tulee käskystä jalan viereen ja vapaa käskystä tietää että saa taas loikkia miten tahtoo. Hieno kirppunen. Meillä oli hauskaa :D ! Nismo odotti niin kovin Lassia että se huusi kuin kidutettava pieni eläin kun se näki että Lassi vihdoin tulee....

Huomenna jos ei ole pakkasta, Ruttu saa tulla visiitille. Jos on pakkasta, mee anyway moikkaamaan ja lenkittämään sitä iltasella. Katsotaan aamulla.

Viikonloppuna näyttelyyn! Turkkusessa Hiskillä siis esiintymishetki. Hauskaa ja kivaa :). Nyt kun mä ymmärrän jo touhusta ja hoffi ei ole nypittävä/puunattava/leikattava rotu näyttelykehissä niin nautinkin niistä. Ja sama se mihin menee, Ate kun on mukana ja kysymys on koirista niin aina on hauskaa :D

19.1.2010

Agikisoissa 17.1 Lieto RC HYL + 25

Pikainen kertomus kisoista :) . Kotian olla lähtemättä sivuraiteille, ettei tästä taas tule ylipitkää kirjoitusta kun huomenna täytyy sitten tämän illan treeneistäkin kirjoittaa ;)

Elämäntilanne siis lyhyesti : edelleen ihanaa, iloa ja kuplintaa :) !!! Oon fiilistellyt musta ja Atesta otettua yhteiskuvaa uudelta vuodelta ja se kuva on vaan niin ihana. Epäilen etten saa sitä näin yleisesti julkaista, niin en sitten laittanut.

Sunnuntaina siis Liedossa ja siellä hallissa ei lämmityksestä ollut tietoakaan, piru kun oli kylmä! Ekana hyppis ja mä olin ekaa kertaa aika rauhallinen vielä rataantutustumisen jälkeenkin. Paniikki alkoi sitten vasta lähtökarsinassa.Mietin paria kohtaa että mites tämä ja lähtö oli vaikein . En tiennyt nappaisinko matkaan ekan vai tokan esteen takaa. Päätin olla luottamatta niistoon ja varman päälle ekan esteen takaa vaan kyytiin ja pyöräytys hypylle, putkeen (turhan pitkä kaarros tuli väliin), rengas, hypylle kääntö, tai siis tarkoitus oli MUTTA..mä olin niin hemmetin myöhässä ja tein omiani, Hiski katsoi putkeen, mutta ei mennyt vaan tuli hypylle vinosti josta kielto ..heitin takaisin, valssi, hyppy (taas meni kauas, en auttanut itse), kepit...otti häiriötä yleisöstä ja hetken haahuili mutta tästä johtuen kepeiltä kaksi kieltoa, sisäänmenolta siis virheitä joten HYLÄTTY. Perkele. Pujotteli ok, mä liiottelin kädellä kun kyllä se ilmankin pujottelee. Sisäänmenossa PALJON tekemistä. Hyppy, valssi, ruma valssi siitä tulikin olin solmussa ja koira melkein iholla, hyppy, hyppy, putki jossa sain siltä vauhtia pois, napattua kiinni,muuri, veto itseenpäin (meni todella pienellä liikkeellä ja avulla) hyppy, pussi, pussilta kääntö ja loppusuora hyppy,hyppy,pituus,hyppy. JEE! Hiski siis heräsi keppien jälkeisen hypyn jälkeen henkiin ja hokasi että "AI TÄÄHÄN ON TÄTÄ AGILITYA?" Jonka jälkeen suoritti hyvin.

Agirata...plaah...jos puomin ja keinun ottaa pois, se oli kohtuullisen kaunis rata meiltä. Hiski tuli, ohjaus oli ok...saatiinhan me "tulos" 25...odotin enemmän, myönnän. Oon tyytyväinen että se kuitenkin meni puomin ja keinunkin kun niiden kanssa on ollut luottamuspulaa liukastumisen jälkeen. Hauskaa meillä oli. Mä olin jo hetkittäin ajassa ja paikassa ja olin jopa joiltain osin tyytyväinen itseeni.

Hiski on hieno poika, vielä me mennään kovaa ja korkealle! Treenataan nyt koko helmikuu ja seuraavat kisat (hyppis + agi) todennäköisesti Riihimäellä 6.3. Sitä aikasemmin ainakaan ei. Me harjotellaan, tehdään ja hullutellaan ja sen jälkeen näytetään mistä hovawartit on tehty ;).

Ate, rakas mieheni, oli taas mun henkisenä tukena, ilona ja apuna. KIITOS !

Tänään illalla on Nismon ja Nemon vuoro näyttää mistä chihut on tehty!!!! Treenejä odotellessa :)

14.1.2010

Liiteleviä lepakkokorvia Lägillä

Eli Nismon ja Nemon kanssa treenaamassa :D ! Tiistaina oltiin taas NuPun vuorolla Lägin hallilla. Normisti siis ensin koulutustunti, sitten oma treenitunti. Mä jouduin jäädä ylitöihin tiistaina (prkele) joten jouduin ottamaan tuuraajan mun oppilaille..harmitti kun olin suunnitellut niin opettavaisen kuvion :(. Noh, pääasia että pääsivät tekemään ja kun haastattelin, olivat päässeet kunnolla puuhamaan.

Mulla oli treeneissä mukana siis vain Nismo ja Nemo. Hiski ei päässyt treeneihin ja kyllä nyt ahdistaa, koska oon ilmottanu sen hyppikselle ja agiradalle SUNNUNTAILLE! Kuinkakohan mahtaa käydä...

Nemo oli ihmeellinen nuuskuttaja alkuun. Temppuili jotain omiaan eikä ekalla kerralla ollut vauhtia. Pieni katkaisu, herätys, innostus ja sitten oli taas Nemoa kehissä! Tehtiin sylkkäreitä joihin Nemo tulee hyvin ja innokkaasti. Ei näyttänyt parhaintaan, mutta kelvollisesti suoritti. Toistoja jaksoi enemmän kuin normisti, kuitenkin lopetettiin aina ok vireiseen onnistumiseen. Sitten oli twistiä...en mä vaan siihen taivu...mä peruutan, käännyn väärin, sohlaan, väistelen...muutama kuivaharjoittelu (ehkä 20 ;) ) ja sitten taas Nemo mukaan. En ollut itse tyytyväinen. Nemo tuli ohjaukseen hyvin mutta mä kompuroin, en tykänny itestäni. Hypylle irrotus twistin jälkeen oli Nemolla hyvä, lähti hakemaan ja okein kiihdytti hypylle. Vinorimoja oon nyt sillä hyppyyttäny ja saa mennä niillä jatkossakin tuplarimojen lisäksi. Kepit..hmm...käskin liian myöhään, takkusin...kirppunen oli taas taitava ja antoi anteeksikin vähän virheitä mutta mulla oli jotenkin kaksi vasenta jalkaa. Taas keskittyminen ja lopuksi itselläkin ok. Radan pätkällä sitten vippaus, jaakotus ja persjättö harjoituksia. Nemolle on niin omiaan vippaus ja jaakotus :) !!! Kääntyy hyvin, irtoaa, hyppää oikeassa kulmassa, tulee siivekkeen viertä. Niin ihana pieni!

Nismo sai lopuksi ottaa hyppyjä ihan lentävällä lähdöllä, valsseja ja paikaltaan lähtötilannetta. Oon siitä niin ylpeä. Epäsosiaalinen yksilö ja siellä se oli kuuden muun koiran kanssa TÄYSIN haukkumatta radalla, katse, mielenkiinto ja kaikki täysin minuun ja tekemiseen. JEE! Samanlaista tekemistä ja hallintaa siinä ei ole kuin Nemossa mutta vastapainoksi siinä on hirveästi enemmän vauhtia ja tietynlaista tahtoa. Hypyillä todella itsevarma. Jos ehkä joskus mölleihin? Ehkä...

Ate ja Nismo ovat taas "riidelleet". Ei enää yhtä pahasti kuin ennen mutta erimielisyyksiä on ollut. Nismo kun ei Atea niin kauheasti tottele..se on ylpeä ja pissipäinen chihuahua johon urostelua mahtuu muidenkin edestä. Kyllä se mullekkin joskus mullittelee, mutta harvemmin ;). Noh, eiköhän ne välinsä selvitä.

Nuhaflunssa melkein kaappasi Aten kokonaan mukaansa mutta mä en päästänyt irti vaan roikuin kynsin hampain ja sähisin niin se tuli sitten lievempänä, mutta kohtuu pahana kuitenkin ja Ate oli etäduunissa pari päivää. Nyt se jo hengittää suhteellisen normisti :). Paranemaan päin!

11.1.2010

Huurteessa ja treeneissä

Kylmä, kylmä, kylmä!!! On ollut todella haasteellista keksiä puuhaa Nismolle ja Nemolle koska ei ne pysty kunnolla ulkoilla / puuhailla pihalla kun on -20 . Kymmenisen astetta on niille vielä ok ja menevät niin että viuhuna käy hangessa, mutta nyt on ollut liikaa. Niimpä ne ovat etsineet nameja pahvirullista, piiloista, tokoilleet sisällä, tehneet agiohjauksia, rouskutelleet kuivattuja eläinten osia jne..jotain pientä monesti päivässä. Silti huono omatunto kalvaa ja tuntuu että ne nukkuu tylsyyttään eikä väsymystä :(. Taas toisaalta täytyisi muistaa että aina kun ei vaan ehdi tai pysty ja leikkiväthän ne keskenäänkin. Eikä näytä kärsiviltä..

NuPun hallitreenit Lägin hallilla alkoivat viime viikon tiistaina. Kaksi ryhmää, yhteensä 18 koirakkoa. Menoa ja meteliä. HUH! Toisessa mä koulutan Kukkaisjärven Elinan kanssa ja toisessa treenaan itse Nemoa, Hiskiä ja Nismoakin vähäsen siinä sivussa jos aikaa jää. Ryhmiä ollaan pilkottu kahtia yhdelle tunnille jotta voitaisiin maksimoida hyöty kaikille. Tuntuu ettei saa annettua silti kaikkea treenaajille....apua! Noh, ensi talvena me ollaan viisaampia ja ajoissa halliasioiden suhteen. Ja kyllä se treenaaminen näinkin onnistuu. No problemo!

Jessi ja Pia ohjastavat sitä ryhmää missä minä treenaan. Olin tyytyväinen, joskin jästipäinen oppilas kun en halua johonkin ryhtyä mitä en koe tarpeelliseksi ;). Se ei ole kenellekkään henkilökohtaista eikä kerro missään tapauksessa siitä että joku olisi epäpätevä.

Nemo oli taas ihana. Se oli touhukas, näpissä ja vauhdikas. Haki, meni ja teki ja kepeillekkin sisäänmenolle vähän jo kauempaa. Radan pätkä jonka Pia oli rakentanut oli Nemolle ihan omiaan. Pieniä välejä ja sylkkäreitä. Nemo oli tosi hyvässä vireessä eli se tuli ohjaukseen niin sulavan näköisesti, jee! Vinorimalla hypyytin että ois kuitenkin korkeutta mutta ali ei saa mennä. Ei ollut ongelmia hypyillä. Toivon, että voisin ilmoittaa Nemon kisoihin vielä ennen hallikisakuden loppua.

Hiski....hmm...se LÄMPENI. Paljon koiria, ahdasta odotusalueella. Ei kuitenkaan mennyt huitelemaan omiaan ja pysyi räpylässä. Kuitenkin haukahteli ja rikkoi sitten mun takinhihan kuumuuksissaan. Palkkasin paljon nameilla, heitin maahan tai ilmaan. Ei se kuitenkaan övereihin mennyt ja toisella kierroksella meillä olikin jo lelu taasen käytössä. Olin varautunut pahempaan kun koiria oli paljon, mutta selvisin vähemmällä kuitenkin. Eikä Hiski mikään kiukkuinen ole, ei todella. Mutta osa koirista on pieniä ja vahinkoja voi käydä. Enkä missään tapauksessa halua sen radalla keskittyvän muuhun kuin esteisiin ja muhun. Keppejä tehtiin niin että olin vastassa, ekaa väliä jalalla avustaen, mutta vain sanallinen käsky, ei käsiä, kädet oli selän takana piilossa. Mun suureksi hämmästykseksi sehän pujotteli ihan itse! Palkkaa eteenpäin ja toistoja, asentokin oli jo matalmpi, työ itsenäisempää ja suunta kepeiltä ulos suorempi eteen. Olin iloinen :). Hypyille sittä sylkkärikokeiluja, kankeaa kankeaa mutta toistojen kautta onnistunut lopetus. Välistävetoihin olin tyytyväinen, ne se meni näppärästi ja pysyin itsekin mukana.

Nismo mimmulainen rähjäroope oli mukana totuttautumaassa meteliin ja lähinnä siihen, että täytyy tehdä vaikka koiria ja meteliä on paljon eikä röyhistellä rintaa. Yhdet kilarit mikä loppui kyllä lyhyeen, muuten se jopa teki! Pieni reipas Nismo :) !!! Ja niin nopea verrattuna Nemoon...höh...oli kivaa kun kaikki kolme olivat mukana ja pääsivät tekemään.

Oppilaat on kehittyneet ihan kauheasti. Monella alkaa olemaan jo kontaktit suht hanskassa, kepit ok ja lukevat rataakin. Ottaen huomioon että moni on aloittanut vasta keväällä eikä käy monesti viikossa. Kisaavatkin jo mölleissä! Kaikkein eniten hymyä kuitenkin tuo niiden palava into oppia, se on mahtavaa. Huomista odotellessa..

Mä olin pätkälomalla loppuviikon ja nautin. Tuukka oli mun kanssa kotosalla ja taas haikeana mietin miten kivaa olisikaan jäädä kotiin ja tehdä töitä sieltä käsin. Hoidella siivoukset ja muut arkiasiat, ruoka, kauppa-asiat jne jo ennen kuin Ate tulisi töistä. Olisi aikaa koirille ja joka toinen viikkoa pojille. Haave, iso haave. Nauttisin siitä niin kovasti.

Huomenna aamulla olisi Rutun hoitoa. Kati ei ole kotosalla ja sen mies ei ole aamuihminen, joten lupasin ti ja ke aamuina hoitaa aamulenkin + ruoan ennen töihin menoa. Kuinkakohan aikaisin sitä täytyy oikein herätä ? 5.30 on normiaamua ja sekin on niin tappoaikaisin...

Stenfors se kasvaa ja riiviöityy. Vauhtia ja vaaratilanteita riittää eikä tuolla kissalla ole mitään ymmärrystä korkeuksista, säännöistä jne...se ei pelkää yhtään mitään! Hiskin kanssa niillä on aina kovat leikit pystyssä ja nukkuvatkin jo kylki kyljessä :). Hiippiksiä se paiskoo aika ajoin, mutta pääosin sietää ja antaa olla jo. Takkatulen ääressä on hauska lämmitellä, syödä mun hiuksia ja saada juoksukilareita. Ärsyttävä mutta ihan suloinen viikari ;).

4.1.2010

Hiskin ensimmäinen agilitytulos!

Hyvinkäällä 2.1 kaksi starttia, toinen HYL, toinen 15 eli tulos! Ensimmäinen tulos!!!

Tiedän, tulee päivä kun oon erittäin ärsyynytynyt kaikesta muista kuin nollista, mutta nyt jaksan iloita tuosta tuloksesta :).

1. rata HYL, tuomarina Ritva Herrala

Se hemmetin keinu..

Hiski oli ensimmäistä kertaa oikeasti mukana siinä mitä tehtiin ja tehtiin yhdessä. Ei yhtään haahuilua tai ihmettelyä, JES! Mua pelotti itseä ihan törkeästi...mutta en sentään enää tärissyt ottaessani pantaa pois Hiskiltä niinkuin aikasemmin. Ehkä jonkun sadan kisan jälkeen voin olla jo kokonaan ihan oma itseni ;). Kaikki nämä kuvaukset radoista on kyllä kerätty videolta katsomisen jälkeen, koska niin paljon kuitenkin jännitti ettei ole oikein vahvaa mielikuvaa mitä siellä radalla oikein tein.

Jäi lähtöön hyvin ja kun olin kävellyt kahden esteen taakse, ottanut suunnan ja asennon niin vilkaisin Hiskiä. Sillä oli se urpo, hellyyttävän tyhmä ilme ja korvat sojossa eteenpäin, ihan niinkuin treeneissä kun se on parhaimmillaan. Mua nauratti ja helpotti.

Hypyt ok, putki ok, puomilta kielto (keinumokan takia) mutta meni toisesta sinnekkin, alastulokontaktit millistä kiinni (ei pysähtynyt), sitten keinu...varovasti ja mun voimakas STO pysäytys..pysähtyi, liian aikasin, pomppasi pois eikä mennyt uudestaan..en pakottanut vaan jatkoin loppuun ja meni ok. Tuloksena siis HYL.

2. rata, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen

Keinu otettiin pois radalta ja tilalle pussi, pieniä muutoksia hyppyihin (lisää pyöritystä)..

Vahvistettiin odotteluajalla Hiskille puomia. Koira hihnaan, puomille ja palkkaa palkkaa ja pysäytys. Ate avusti ja se kyllä kannatti. Loi uskoa siihen, ettei se ole keinu vaikka ylösmeno samalta näyttääkin.

Jäi taas hyvin istumaan lähtöön. Hyppy ja putkeen josta piti ehtiä seuraavalla hypylle valmiiksi ettei vaan karkaa A:lle. Putki oli vielä niin vinosti etten kaukaa uskaltanut sinne laittaa vaan vein pitkälle, meinasi tulla kiire. Sitten valssi, hyppy, valssi ja pitkäksi se vähän meni kun Hiski meinasi hakea väärän hypyn kun olin hidas. Kepit, todella voimakas käsiapu, liiankin voimakas mutta ei virheitä. Putkelle, meni hyvin, pussi, kannustin pussilla vähän ja annoin ääniapua ettei taittaisi kauheasti ulosmenolta. Hyppy, takaakierto, kierrot on Hiskillä jo kohtuullisen onnistuneita. A ja 5 alastulokontaktilta, mun kiirustelumoka, käskykin unohtui ja käsi sohi sinne toisen työskentelyn väliin. En huomannut kontaktivirheitä kun videolta, en koskaan katso tuomaria kun yritän keskittyä vaan koiraan ja itseeni. Suora putki, kääntö hypylle ja puomi...pikatreeni palkkauksella lämmittelyalueella teki sen, että puomilta ei enää tulult kieltoa vaan meni reippaasti. Taas alasmenokontaktilta 5, ei käskyä, hosumista...putki, josta kiire hypylle vastaan, kääntö seuraavalle hypylle johon kolhasin ITSE siivekkeeseen ja rima putosi?! Hyvä minä...ja viimeinen hyppy suorassa linjassa edellisen kanssa. Mä kiitin Hiskiä, kädet tärisi ja olin niin tyytyväinen!!! Ei mitään pöhköilyä tai esteiden ohituksia, ei juurikaan mitään ylimääräistä! Tässä vaiheessa mä en vielä tiennyt että kontakteilta oli tullu vitoset...pelkäsin että ainoa vitonen oli mun itse kolhasema siiveke josta rima putosi ;).

Atekin oli tyytyväinen ja se on mulle enemmän kuin tärkeää. Tuli hyvä olo, että vihdoin osasi edes jotain! Ja se Aten ilme kun se oli vastassa meitä maalilinjan ulkopuolella.....<3 !!!

KIITOS Atelle seurasta, tuesta, ihanuudesta ja ennenkaikkea avusta!!!

KIITOS Maijulle myös seurasta ja vertaistuesta ja onnea vielä kovasti viimeisestä nollasta ykkösluokassa!!!

Maiju pokkasi hoffillaan Kassulla vielä kolmannen sijankin. JEE!



Eilen oli kyllä viileä herätys...ulkona - 25 ! Aivan kammottavaa. Pieni pakkanen ja vähän lunta kävisi ihan mainiosti mutta tuo oli kyllä liikaa. Onneksi oli sisätreenit tiedossa ja onneksi Ate oli niin ihana että laittoi auton käyntiin niin että pääsin suoraan lämpöiseen ja koiratkin pääsi. Ringa ja Sissi kyytiin ja eikun kohti Virkkalaa ja Lägin hallille treenaamaan Saijan oppiin.

Taas kerran, antoisaa, oppimista ja onnistumista. Hiomista ja miettimistä. IHANAA!

Nemo oli eilen niin ihana kirppunen...mulla on senkin kanssa niin hirveästi oppimista ohjauksessa. Se ei tule päin, on tarkka kohdasta jossa olen, tulee hyvin ohjaukseen mutta on niin herkkä tietyllä tavalla. Oli eilen niin kivaa tehdä Nemon kanssa. Se on hauska kun odottelee boxissa vuoroaan ja kun oven aukasee, se ampasee ulos sieltä häntä heiluen ja esittelee pyörähdyksiä. Mun pieni Nemo! Haluisin taas sillä niin kovin kisaamaan mutta vielä varmuutta hypyille niin jos sitten ilmottaisin taas...vielä hallikaudella, niissä on sille yleisesti niin paljon parempi pohja.

Hiski oli taas hauska. Vähenemissä määrin turhaa nuuskintaa ja hösötystä. Tekemisen iloa oli enemmän. Mä kompastelin ohjauksessa, se on vieläkin vaikeampaa jos Nemolla treenaa samaan aikaan. Jotenkin kun on oppinut Nemon kanssa niin on vaikeaa vaihtaa kaikki ihan päinvastaiseksi. Hiskin kanssa saatiin hyviä apuja keppeihin ja niitä tehtiin erillisenä. Kättä vaan pois ja palkkaa eteen niin hyvä tulee.

Onneksi tiistaina alkaa hallitreenit ihan virallisesti, pääsee säännöllisesti taas treenaamaan! Taidan ottaa Nismonkin mukaan, sosiaalistumaan ja oppimaan :). Atekin saa sitten viettää koiratonta tiistaita kun kaikki hurtat on mun mukana ;). Silel jää vaan umpihullu Stenfors joka on niin kauhea pikkuperkele ettei paremmasta väliä. Se tekee kaiken pahan ja kiipeilee ihan kaikkialle. Hyvä hiirestäjä siitä varmasti tulee!

Nismo on taas ollut kuuliaisempi. Se tarjoaa itse jo tokoa, mikä on siltä koiralta ihan älytöntä! Toimii hyvin ja saa puuhastella kaikkea pientä ilokseen ja huvikseen. Stenusta se tykkää erityisesti, mutta kissa ei oikein siitä vaan hyökkäilee ja räpsii..Nismo on siihen niin rakastunut että kovista otteista huolimatta haastaa sitä vaan leikkiin ja läheisyyteen ;). Paukkuarkuus aiheutti jännitystä, mutta sen verran vähän kuitenkin paukkui Atella että Nismo säästyi suurelta shokkitilalta vaikka peloissaan olikin.

Uusivuosikin taittui ystävien merkeissä, lonkeroa ja vodkaa unohtamatta. Raketitikin nähtiin ja ammuttiin, tosin mulle ei jostain syystä annettu kuin sädetikku käteen?! Minäkö herkkä riskeille ja sattumille? Lupauksia en tehnyt, mulle riitti että pääsin Aten syliin.

Uudenvuodenpäivänä Elde ja Jeni tulivat minua ja Hiskiä ulkoiluttamaan :) . Pania lumihangessa, oli nättiä!

Ilmotin Hiskin kisoihin Lietoon, agi + hyppis 17.12. IIK!

Tällä viikolla tämä ja huominen töitä, sitten olisi loppuviikko LOMAA ! Ihan mahtavaa! Me ei vielä tiedetä mitä Tuukan kanssa puuhaillaan, mutta eiköhän me keksitä. Keskiviikkona kaikilla on vapaata joten tehdään varmaan jotain yhdessä, ollaan ja hihitellään :). Love my life, totally.