Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

24.9.2013

Takaisin perusasioihin

Viimeisten tokotapahtumien valossa Nismo ja minä palasimme takaisin alkuun. Tavoitteena saada minut rauhalliseksi ja Nismo rauhoittumaan sen myötä, erityisesti paikallaanoloon.

Selkeästi se yhdistää epämiellyttävän tunnetilan koko hommaan koska ekoissa treeneissä Turren ja Heidin kanssa se alkoi luoksepäästävyydessä heti vilkuilemaan ympärilleen ja iloisuus katosi. Rikottiin kaavaa ja otettiin vain esim maahanmeno sivulla, palkka ja pois kentältä. Ettei oppisi ennakoimaan - tai noh, kun on jo oppinut niin oppisi siitä pois. Paljon toistoja niin että jätin Turren viereen lyhyeksi aikaa, kävin palkkaamassa ja osan kerroista vapautin suoraan, osalla jätin uudelleen. Saatiin iloisuus ja hörökorvat takaisin, makasi rauhaksiin.

Sunnuntaina Hiskin tyttö Tiitu kävi perheineen ja hyödynsin vieraiden koirien läsnäoloa maahanmenoissa ja siinä että jätin lyhyeksi aikaa ilman mitän rivimäistä rutiinia. Hyvin onnistui ja iloisuus säilyi. Lisäksi mun omaan asentoon, käskyttämiseen ja kaikkeen on kiinnitetty hurjasti taas huomiota. Ate on tähän oiva "piiskuri" ja se alkaa jo lyhyessä ajassa tuottamaan tulosta. Se koska sen saa kentille siirrettyä kokeeseen niin katsotaan. Tärkeintä on että Nismolla olisi miellyttävä tehdä mun kanssa, silloin se antaa itsestään parhaan mahdollisen.

Syksy puskee selkeästi kovaa vauhtia ja minusta se on kaunista ja kivaa kun ilmat ovat viilenneet. Sateesta en niin välitä, mutta syksyssä on muutoin jotain todella luonnonläheistä. Pimeys vaan on harmittavaa ja sitähän täällä piisaa kun ei ole katuvaloja kuin tuolla kylillä ja niitäkin poltetaan säästeliäästi...mrr..

1600 lenkkikilometriä on kertynyt tähän mennessä tälle vuodelle..ihan hyvä lukema, se on pyöreästi 8 km / pvä. Tavoite oli saada 2000 km rikki vuoden loppuun mennessä ja nyt se näyttää menevän helposti, kelkkakausikin on tulossa ja määrä saattaa tuplaantua päivätasolla. Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan! Bikella en ole laskenut kilsoja erikseen ja nyt ne kaksi reittiä mihin pääsen kotipihasta on vähän jäissä kun on alkanut tuo metsäkoirien vapaanapito..ne meinaan kipittää siellä samalla alueella, ilman valvontaa tietysti.

Iita on kyllä sellainen elohiiri että oksat pois. En tiedä kuinka paljon se oikeasti jaksaisi? Osaa se toki rauhoittua kun on sisällä eikä tee mitään, mutta kun sitä esim katselee pellolla/metsässä kun painelee vapaana niin sehän ei osaa kävellä. Se juoksee aivan reikä päässä helposti joku 10 km eikä ole edes väsynyt. Ihme tyyppi. Eilen se bongasi pellolta kissan ja menivät peräkanaa niin pirusti..mä mietin jo että mitenköhän käy kun ei kissa luonnollisesti pellolta mitään puuta löydä ja Iita näytti saavuttavan kissaparkaa. Vihelsin ja kappas, tuli heti vaikka oli suoraan "ajossa". Iitalla on "hieman" saalisviettiä ja on myös riistan perään, mutta ei onneksi niin paljon ettei luoksetulokäskyä tottelisi.

Nemo sai olla sunnuntaina ohitusharjoituksissa mallioppilas ja ärsyke. Hoisi muuten hommansa erinomaisesti! On se vaan niin mainio kirppu.

Hiskin kanssa on vietetty laatuaikaa frisbeenheiton merkeissä. Se on sen mielestä niin siistiä hommaa ja mikäs sen helpompaa kun itse heitellä lättyä ja katsella onnesta mykkyrällä olevaa koiraa joka tuo sen takaisin heitettäväksi :) .

Tänään Heidin kanssa sovittamaan valjaita ja tod.näk tuhalaamaan kaikki rahat muutenkin samaan kauppaan! Sitten vielä illalla tokotreenit, varmasti viimeiset tiistain treenit, ei siellä mitään muuten näe.

Agility Iitan kanssa on jäänyt parilta viikolta, koska treeniaika muuttui ja mun työn ollessa nyt vielä pari viikkoa osittain Tampereella niin ei sieltä vaan ehdi :( . Onneksi varasimme taas talveksi hallin ja marras-helmikuu ollaan ainakin liitelemässä, jes!



16.9.2013

Toko -kokeet jäihin

Kävi sitten kokeessa mun pahin mahdollinen kauhuskenaario - toinen koira Nismon "niskaan" paikallaolossa. Korostan, että Nismo olisi nollannut paikallaolon koska jäi istumaan ja meni itekseen maahan jonkin ajan kuluttua. Siltikään ei olisi saanut tapahtua niinkuin tapahtui.

Eläimiähän nämä. Kukaan ei voi satavarmaksi sanoa tapahtuuko jotain vai ei. En tiedä oliko viereinen koira kiinnostunut Nismosta (vai vieressä olleesta sheltistä), oliko se tulossa leikkimään, oliko Nismo sen mielestä saalis vai mitä oikein tapahtui, mutta ei olisi pitänyt tapahtua. Vituttaa rankasti, suoraan sanottuna.

Viereinen koira kääntyi pikkuhiljaa Nismoa päin ja ajan tullessa täyteen oli jo sivuttain kohti Nismoa. Liikkuri sanoi "aika" niin koira lähti kuin tykin suusta ja suoraan päin Nismoa. Nismo hyppäsi pystyyn ja haukkui, yritti haukulla selkeästi saada pidettyä välimatkaa toiseen koiraan. Tuntui että tilanne kesti ikuisuuden ja näin jo silmissäni miten se toinen koira nappaa Nismon suuhun ja heittelee johonkin. Pyörivät ympyrää siinä ja näin toisen koiran irvistelevän. En tiedä juoksinko vai huusinko vai teinkö kumpaakaan mutta menin ja koppasin Nismon kainaloon. Toinen koira suljettiin pois kokeesta. Taivas että pelästyin. Samalla myös ärsyynnyin että näin kävi. Ja mietin että uskallanko mennä enää..Nismo rakas selvitti tilanteen fiksusti eikä hyökkinyt eikä ainakaan provosoinut toista lähtemään paikallaolosta. Fiksu poika. Mä sain varmasti kovat traumat minkä valitettavasti siirrän tahtomattani koiraan. Onneksi ei tapahtunut mitään kamalaa, mitään sellaista mistä näin kauhukuvia...

Noh, johtuiko se minusta vai mistä mutta koe meni muutenkin ihan päin sanonko mitä...ekaa kertaa jäimme ilman tulosta. Jäi surullinen, tyhjä olo..ja ajatus että mites tästä eteenpäin ?

Onneksi ennen meitä tapahtui kehässä iloisiakin asioita. Ate ja Hiski tekivät parhaan koesuorituksensa ikinä - nyt se näytti lähelle siltä miltä treeneissäkin, ei ihan mutta lähelle. Kaukokäskyt olivat esimerkiksi tosi hienoa katsottavaa kun Hiski keskittyi silmä tarkkana siihen mitä Ate sanoo ja vaihdot oli nopeita. Niinpä se myös riitti ykköseen ja VOIttajaluokka kutsuu! ONNEA rakkaat Ate ja Hiski vielä, suukkoja ja ilotulitusta - te teitte sen! Olen ihan superylpeä :)

Treenipuolelle on siis paikallaoloharjotuksia suunniteltu...onneksi Ate, Heidi, Kati ja Heli olivat heti sitä mieltä että treenaamaan vaan ja turvallisia, tuttuja koiria viereen eri paikoissa niin saadaan luottamus takaisin. Mihin sitä joutuisikaan ilman tukiverkostoa?

Sunnuntaina oltiin katsomassa Aadan (Aten sijoitus) luonnetestiä - hienosti meni, 147 pojoa ja laukausvarma! Oli kiva taas nähdä Markku ja Tarja!

Tykkään syksystä kovasti ja se tarkoittaa myös sitä, että pellot puidaan ja koirat pääsevät taas sinne juoksemaan! Onko mitään kauniimpaa, rauhallisempaa ja hienompaa kuin lähteä pihasta pellolle ja metsään, kulkea rauhaksiin ja katsoa onnesta sekaisin olevia koiria jotka juoksentelevat ristiin rastiin? Käy pieni tuuli ja kun nostaa katseena niin samanlaista maisemaa on silmänkantamattomiin. Se on parhautta.


9.9.2013

Pari kolmostulosta

Kaksi hyvin erilaista koetta takana Nismon kanssa tässä viimeisten parin viikon aikana.

Ensimmäisenä Helsingin koe, tuomarina Riitta Räsänen.

Plussat

+ paikallaolosta 9

Miinukset

- oli kuin liimattu ruohokenttään
- ei havaintoakaan mistään hyvästä vireestä
- turhia tuplakäskyjä
- pari nollaa


Tarviiko kertoa enempää vai kertookohan tuo plussien ja miinuksien suhde jotain??

Seuraavana vkonloppuna koe Espoossa, tuomarina Harri Laisi

Plussat

+ hienot seuraamiset
+ upea tekeminen ja into
+ hypystä 10
+ luoksetulosta 9

Miinukset

- tyhmä ohjaaja jätti koiran istumaan paikallaoloon????!!!! Siellähän se istui mutta olisi siitä voinut ottaa 9-10 eikä 5.
- haukkui..meni ylivireeseen, teki hyvin ja topakasti mutta ääntä irtosi liikaa ja siitä 2-3 pisteen menetyksiä / liike
- nollasi seisomisen kun seurasi vaan..

Nismo on niin outo suorittaja...se tekee tyylillä 10 tai 0 . Eikä nollaa edes samaa liikettä joka kerta! Ja edellisessä kokeessa ongelmana haistelu ja tällä kertaa ylivire. Joskus haukkuminen, joskus laamailu. Hieman jonkinlaista tasaisuutta kaipaisin :D .

Noh, ensi vkonloppuna Hankoon. Plussana muuten vielä se että vaikka jalat tärisi paikallaanoloissa niin muutoin mä pystyn jo hengittämään kehässä, mahtavaa!

Heidi oli Indin kanssa meidän mukana viime lauantaina - kiitos tuhannesti vinkeistä ja avusta ja seurasta :)

Mieltä lämmitti myös koetoimitsijan kommentti turisti-Nemosta ; en koskaan ole nähnyt noin hyvin kontaktissa olevaa chihua. Tunsin suurta ylpeyttä muutenkin kun kehuivat kovasti molempia, olen siis koulutuksellisesti edes jollain tasolla onnistunut :). Ja helppoja koiriahan nuo arjessa ovatkin, molemmat. Se on tärkeintä.

Lauantaina oltiin rakkaan Aten ja ystävien kanssa pistämässä jalalla koreasti Hennan 30 -vuotis juhlilla. Ei pitänyt mennä myöhään mutta kappas kun menikin ja kello oli neljä kun oltiin kotona. Siinä kun hoksaa että kolmen tunnin päästä soi kello seuran agiepiksiin niin ei muuten naurata. Heidi pelasti mut ja siirsi mut, mun koirat ja auton kentälle koska noh...en ehkä ollut ajokunnossa :) . Kauhea morkkis tuli koko hommasta, juon niin harvoin (muutaman kerran vuodessa) ja sitten vielä oli sovittua menoa.

Kunto on ainakin kohdillaan koska juoksin sitten epiksissä 9 rataa. Nemo liiteli tuloksin; HYL, 5 ja 5 ja Nismo 0,5 ja 5. Lainakoira Balu pyyhkäisi mun kanssa triplanollan ja seuran mestaruuden. Tuomari palkitsi Nemon erikseen koska sanoi sen ymmärtäneen agilityn perimmäisen tarkoituksen ;) . Tarkoittikohan se sitä kohtaa kun se lähti lapasesta ja juoksi korvat suippona pitkin kenttää? Vai sitä kun se rullasi kiitolaukkaa putken ympäri neljä kertaa peräkkäin? Vai sitä kun se liiteli itekseen ja muisti viidennen esteen jälkeen että mä oon myös messissä? Ihana minilemmu :). Nismo yllätti kuuliaisuudellaan ja oli kiva tehdä sen kanssa muutakin kuin tokoa.

Juhlimisesta ja agiliidosta huolimatta lenkkirutiineistahan EI poiketa (vaikka sohva olisi ollut kivempi vaihtoehto) vaan Iitan kanssa vielä iltasella kympin lenkki :).

Lenkkirytmi on muutenkin ollut nyt kohdillaan; Nismon ja Nemon kanssa sellaista 5-8 km / pvä ja Iitan kanssa 8-11 km/ pvä vähän riippuen ajasta ja tilanteesta, onko treenejä yms. Hiski on juossut vaan vapaana lenkkejä, samoin Wilma koko viime viikon. Ate on hoitanut sitä puolta kun ei noina arki-iltoina tuota valoisaa ihan loputtomiin riitä. Wilma on taasen vähän paremmassa kunnossa eikä enää ole susirumakaan. Hiski on tehnyt Aten kanssa ahkerasti tokoa ja Iita myös. Mä myös ralleilin Hiskin kanssa yhtenä iltana ja meni oikein kivasti.

Kickbike on saanut kyytiä ja Iita ollut veturina, tarkoitus olisi myös Hiskin toko-kokeen jälkeen lisätä Hiski veturihommiin. Kyllä ne vaan tykkää ja Iita juoksisi vaan. Kymppikilsan veto kera valjaiden laiton ja poisoton 45 minuuttia, minusta se on aika hyvä vauhti :).