Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.3.2013

Projekti

Uskon vakaasti sanontaan "kolmas kerta toden sanoo"...sillä ilmoitin Nismon BH-kokeeseen 14.5. Vihtiin Hiiden Haukkujen järkkäämään. Koe on maksettu ja ekaa kertaa käytetty uutta kopa-palvelua.

Jännittää niin pirusti, mutta tässä siis nyt sitten PROJEKTI - jännitys pois, koira kuulolle, kivaa yhdessä ja jos pakka toimii (mun osalta) niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa kantaa yhteiskuntakelpoisuuden -merkintää. Ate valmentaa, treenejä varsinkin häiriössä ja vieraalla alueella tarvitaan PALJON. Itse tekniikka on onneksi kohtuullisen kondiksessa. Palkkausta myös mietin ja päädyin kentän ulkopuolella odottavaan ruokapalkkaan. Sillä mennään...rakas Nismo, kunpa onnistuttaisiin ja pidettäisiin hauskaa yhdessä :) (ja saadaan turvallinen pari!)

Treenipäivityksiä siis luvassa, vähän sellaisia enempi suunniteltuja kuin tässä muuten talven aikana ;) . Paitsi agilityn osalta ollaan oltu suunnitelmallisia!

Pitkällisen taivuttelun ja ympäripuhumisen jälkeen uskoin Heidiä ja uskaltauduin Vihtiin jääradalle kelkkailemaan. Siihen tarvittiin vakuuttelu siitä että jos siellä hevosiakin vielä ajetaan niin ehkä se meitäkin kestää ;) . Onneksi Iitan kanssa lähdettiin sillä rata oli täysin moitteettomassa kunnossa ihan joka puolelta, yhtään ei tarvinnut pelätä ja oli niin hienoa! Aurinko laski kun tultiin takaisinpäin ja oli upeat maisemat muutenkin. 12 km meni ihan hujahtaen eikä Iita ollut edes juurikaan väsynyt. Minuutin jälkeen kun olin ottanut vetokamat pois se näytti siltä että voisi ihan hyvin uudelleenkin lähteä juoksemaan..

Tänään alkaa Pääsiäisen puitteissa miniLOMA! Se tarkoittaa paljon paljon ulkoilua, ystäviä, aikaa perheen kanssa ja nyt sitten myös sitä ahkeraa treenaamista ;) . Ja herkkuja, ja päikkäreitä pienet hiippikset kaulapuuhkina!

25.3.2013

Kevät!

Vaikka pakkasukko onkin pitänyt otteessaan niin viikonloppuna oli niin loistokelit, että vihdoin alkoi tuntua siltä, että kevät tosiaan on tulossa!

Olisi pitänyt kaivaa puhelimen kamera edes esille eilen kun vietin aikaa Nismon ja Nemon kanssa pellolla/metsässä. Aurinko paistoi ja hiipparit juoksivat sata lasissa kelistä ja ulkoilusta nauttien. Välillä pysähtyivät popsimaan lumen alta törröttäviä, kuivuneita kasveja ja sitten taas lähettiin kiitolaukkaa eteenpäin. Onni on niin upeasti vapaana pysyvät koirat..pieni vihellys/yskäisy ja ne on heti jaloissa kysyvän näköisenä ja kun vapauttaa niin taas lähdetään sinkoilemaan :) .

Lenkit senkun pidentyvät kun illat pitenevät :) . Vaihdellen joko hiippisten tai hoffien kanssa - helpompi liukkailla keleillä keskittyä olennaiseen - sulien kelien myötä täytyy taas alkaa yhdistelemään. Mun pitäisi miettiä uusia lenkkikenkiä kun nykyiset ovat ensinnäkin liukkaat sekä painavat ja niissä on reikäkin! Jos kyseessä olisi koirien joku rele; hihna, valjaat, kaulapanta, peti, autohäkki tms niin uusihan tilattaisiin HETI kun on aihetta. Sitten itse kituuttelee rikkinäisellä kengällä joka päivä ja ilman mitään syytä..on sitä ihminen viisas :D.

Iita on ilahtunut keväästä koska linnut ovat palanneet! Niitähän on hirmuisen kiva kytätä ja jahdata...ja mä olen aiheesta vähemmän innostunut. Nykyään sille menee kuitenkin kieltokin jakeluun ja kerta kiellon jälkeen jo valmiiksi vilkuilee ilmeellä "tiedän ettei saisi mutta...." . Iita on lenkkeilyn lisäksi vetänyt ahkerasti kelkkaa ja 7 kilsan vedonkin jälkeen se palautuu parissa minuutissa täysin. Lujaa on menty ja saatiin lupa aivan mahtaviin maastoihin kiitos Heidin. Alhovuoren hiihtoladut - mikäs sen mukavempaa! Lauantaina kävi kyllä vähän vähemmän mukavasti kun mä otin jo lähdön huolimattoamsti, ekassa mutkassa menetin tasapainon, juoksin kelkan vieressä, ote lipesi ja koira + kelkka juoksivat itekseen jonkin matkaa. Iita pelästyi ja niin minäkin kun luulin sen juoksevan niin kaus kun tietä riittää tai kelkan lentävän sen niskaan (meillä siis nykyään adapterissa koira kiinni eikä enää msusa) ..onneksi pysähtyi ihan lyhyen spurtin jälkeen ja veti hyvin eli ei sen suurempia traumoja ainakaan jäänyt, huh!

Hiski on ollut illan pimeinä tunteina erityisesti mun luottolenkkikaveri..mä oon ihan käsittämätön paskahousu kun on pimeää ja mielikuvitus sen mukainen...Hiskin kanssa ei pelota. Se ei turhia rähise, mutta tiedän että jos joku syöksyy kimppuun niin varmana puolustaa :). Käytiin Katin kanssa heittämässä Pakkalan lenkki (13,5 km) pitkästä aikaa ja olipas kivaa! Meillä oli eväätkin; suklaata ja mehua :D !

Wilman kunto on heitellyt - ala- ja ylämäkiä...ylämäki voittoista kuitenkin eikä juoksuttaminenkaan ole sitä uuvuttanut samaan malliin kuin viime vuonna näihin aikoihin. Virtaahan ja hösötystä siinä on enemmän kuin meidän muussa laumassa yhteensä..onko sitten oire kivusta vai mistä, en tiedä.

Kickbike on ostoslistalla...ja kelkan kanssa koheltaneena myöskin kypärä ja suojat. Näitä kickbiken tyyppisiä ratkaisujakin alkaa olla tarjolla ja käytettykin kelpaisi..vielä en kuitenkaan ole saanut pätäettyä että mikä olisi hyvät ai paras hinta-laatusuhteeltaan. Kun pitäisi kuitenkin olla maastoon hyvä ja tukeva kun koirat vetää..hmm...

Loppuun kuva kerrankin minusta laitettuna (Bea, morsian Nina ja minä)  sillä siskoni Nina ja Antti julkistivat tammikuisen tapahtuman - Ninasta tuli myös Levänen. ONNEA vielä koko perheelle :)


Meidän kenttä on muuten ihan iskussa ja rakas Ate on siellä jo treenannut ja kouluttanut. Tarkoitus olisi nyt itsekin tehdä jonkinlaista tottissuunnuitelmaa pienille. Olosuhteisiin ei ainakaan voi vedota ;) .

Kiitos mutuen viikonlopusta vielä ystävät - hyvää ruokaa ja naurua (ja pubia - onneksi olin limulinjalla) - mikäs sen mukavampaa :) ! Ja joojoo Kati, jatkossa katson kutsua vähän tarkemmin ajan osalta...oltiin vaan reilu tunti etuajassa :D .

14.3.2013

Normisettiä ja kenttä

Olemme jatkaneet vahvasti liikkuen sekä jalan, että kelkalla + agiliidelty, tokoiltu ja ralleiltu.

Ralleilu on ollut kyllä vähän sellaista sinnepäin säätöä mikä varmasti taas kostautuu kokeessa...hyvä mä ;) . Nismo on ollut erittäin täpäkkä touhuissaan ja hyvin kuulolla. Vuotamisesta olen sentään ollut tarkkana ja se on vähentynyt ihan hirveästi, jopa osassa treenipätkiä kokonaan ollut poissa. Rakas Nismohan saavuttaa tänä syksynä veteraani-iän 8 vuotta!!! Olen ajatellut että se saa jäädä "eläkkeelle" sitten kun siltä näyttää. Agilityhan sillä on ohelmistossa enää vähän siellä täällä ja lyhyinä treeneinä mutta toko -kokeissa ja ralleilemassa olisi tarkoitus vielä käydä kokeessakin. Pitkilläkään lenkeillä ei ikä vielä näy painavan, mutta iltaisin kun pitäisi viimeisen kerran lähteä pissalle on herra jo omissa oloissaan nukkumassa sikeää unta eikä ulos lähdössä.

Nemonen on ralleillut ja totellut myös ja kappas - sehän seuraakin melkein jo suorassa! Kyllähän 7-vuotiaana sellaisenkin asian voi jo oppia ;) . Nemohan on kotikoirana maailman helpoin pieni eikä sen kanssa ole oikeastaan koskaan mitään haastavia tilanteita tai ongelmia. Se on iloinen siitä asti kun silmänsä avaa ja enrgisyys loppuu vasta iltamyöhään kun se käpertyy muumi suussa omaan petiinsä. Harrastuskoirana se on hyväntuulinen ja hauska, mutta hössöttää ja kaahottaa kaikkea ylimääräistä sekä paineistuu niin voimakkaasti minun jännittämisestä että tavoitteellisuus sen kanssa on jäänyt. Kunhan touhutaan yhdessä :)

Iita se tekee juoksua tai sitten Hiski on seonnut :D ! Ei tiputa, mutta Hiskin mielestä on juoksussa...hmmm.....Iita on jäänyt pois hallitreeneistä varmuuden vuoksi. Lenkeillä se onkin kaahottanut ihan hulluna, kävellen ja kelkkaillen. Vetovyö normilenkeillä on tosi jees juttu ja kävely on todella tehokasta myös hihnan toiselle päälle kun Iitan mielestä esimerkiksi turha pysähtely ja haistelu on aivan turhaa. Olen ylpeä sen suhtautumisesta uusiin asioihin, ihmisiin ja koiriin lenkeillä. Ei tarvitse ottaa edes lyhyelle remmille, riittää että sanoo "ohi" vaikka vastaantuleva rähjäisi ihan hulluna.

Hiski on saanut viettää laatuaikaa myös yksin lenkeillä ja menee vetovyössä oikein mallikkaasti. Ikuinen lapsihan se on ja kesken täyden kävelyvauhdin on hyvä esim heittäytyä ojaan kierimään ja heittelemään lunta?! Tai napata multa hanskan ja kantaa sitä häntä tötteröllä...Agikentällä se on ollut oikein hyvin ohjattavissa eikä Iitan juoksu tai mikä nyt onkaan ole vaikuttanut sen tekemiseen lainkaan. Pujottelun outo epävarmuus oli viimeksi treneeissä kokonaan poissa ja esteiden haku onnistui hyvin hieman hankalemmissakin kohdissa. Kontaktejakin ollaan hiottu - eiköhän taas pian käydä starteissa pinkaisemassa :) . Parin vko päästä onkin jo viimeiset hallitreenit sitten tällä erää.

Ate rakas aloitti sitten haaveilemansa projektin ja mä koin järkytyksen kun tulin toissapäivänä kotiin...meidän piha oli kokenut muodonmuutoksen ja Aten haave oli askeleen lähempänä toteutumista. Tässä kuva :


Eli KYLLÄ - meidän omassa pihassa on pian treenikenttä!!! Ihan huippua :) . Mä tietysti jo haaveilen agiesteistä sinne myös vaikka tottiksellehan se on tarkoitettu alunperin...voihan esteet aina korjata sivuun ;) . Ralleiluun käy myös oikein hyvin! Hiski ja Wilma vahtivat pari pvää tarkkaan että koneet hoitavat homman oikein.

Hiskin poika Rokka starttasi epiksissä viime sunnuntaina toista kertaa. Nollia ei tullut, mutta meno oli oikein kivannäköistä! Hiskimäistä siinä oli niin paljon että hymy tuli huulille väkisinkin, isänsä poika :) .

Huomenna olisi vapaata, ihanaa! Suunniteltiin Katin kanssa piiiiiiitkää Pakkalan lenkkiä :) . Katin ja rottisten koti on niin upea - onnea vielä uuteen kotiin!

4.3.2013

Touhuja

Viime kertaisen päivityksen "ei niin hyvät agitreenit" saatiin unohtumaan parin päivän päsätä uusien treenien muodossa. Jukka toi treenit ja oli kyllä kivat! Miksikö ei olisi ollut kun niin hyvin onnistututtiin ;) !

Hiski teki ratatreeninä ensin ja paljon oli takaakiertoja sekä kontakti-putki erottelua. Ja heti nollalla läpi! Meidän komapstuskivet kun on takaakiertojen rimat (=ohjaaja tökkii koiran laskeutumislinjalla) ja se niin ihana A-este jonne täytyy mennä silloinkin kun ei pitäisi. Nyt oli korvat erinomaisesti auki, maltettiin tehdä alasmenoille kunnon stopit ja oma liikekin tuntui oikein hyvältä. Päätimme olla ottamatta rataa uudelleen ja vahvistelimme sieltä täältä pikkujuttuja superpalkalla. Ei kyllä Hiskillä ikä paina, ei sitten yhtään vaikka iso koira onkin...korvat hörössä se liiteli ja ennenkaikkea myös kuunteli. Keppien sisäänmenossa on ollut kisaradoilla epävarmuutta ja sitä vahvisteltiin. Myös kontakteja, erityisesti siellä pysymistä vaikka minä juoksen ohi ja edestakaisin - hyvin pysyi! Erottelukin toimi moitteetta vaikka lelun kanssa hetsasin. Meno tuntui agilitylta, myös sen oman liikkeen osalta :).

Nismo ja Nemo kurvailivat myös agilityn merkeissä ja voi että kun niillä olikin kivaa! Itselle tulee aina niin hyvä mieli niiden kanssa puuhastelusta vaikka ne eivät mtiään tykkejä olekaan. Osaavat ne kuitenkin ja tekevät täydellä sydämellä. Mun pienet :)

Tässä rakkaan Aten ottama kuva vkonlopulta; Nismo, Iita ja Nemo :


Iita oli kelkkailemassa kaksi pidempää reissua viime viikolla - tiistaina ja perjantaina. Heidi ja Turre olivat meidän kanssa ja molemmilla koirilla oli molempina päivinä niin paljon vetointoa että kyllä vähän pelottikin välillä :D ! Ihania reittejä, kova vauhti ja hymyssä suin olevia ihmisiä sekä koiria kera eväiden. Kuuma tuli taasen ja hauskaa oli! Iita tulee todella nätisti ihmisistä ja koirista ohi vaikka pitkällä liinalla ohittaa. Ei jää pöllöilemään omiaan tai muuta. Ja se menee KOVAA!!! Uudet huiput perjantaina - 61 km/ h . Joo alamäessä ja hetkellisesti, mutta silti! Iitasta ei edelleenkään ole otettu selkoa että onko se juoksu nyt tulossa, mennyt vai mitähäh?! Hiski on kiinnostunut, mutta ei mitenkään överisti...Iita ei tiputa, mutta merkkailee ulkona jonkun verran. Varmuudeksi eivät jää valvomatta samaan tilaan.

Hiskin ja Wilman kanssa tuli lumikenkäiltyä ihan kiva lenkki perjantaina ja mikä kivointa niin Wilma jaksoi hyvin tallustaa! Hiski ei viime vkolla päässyt kelkkahommiin mutta sai sentään hihnalenkeillä sitä omaa laatuaikaa.

Nismo ja Nemo kävivät taasen perjantaina uimassa. Kauhean mieluisaa ei ollut altaaseen meno, mutta itse polskuttelu ja altaan reunalla odottava palkka laitoi räpylöihin mukavasti vauhtia! Olin niistä taas niin kovin ylpeä kun käyttäytyivät mallikelpoisesti. Myöskin lenkeillä mallikelpoisia ohituksia ja kohtaamisia, myös silloin kun toinen koira on rähjännyt hulluna, myös herra Nismolta!!! (mikä ei ole mikään itsestäänselvyys kun täytyy usein edes se yksi räkytys päästää) . Nismo myös yllätti eilen lastenkutsuilla kun oli mielellään silitettävänä vaikka oli kauheasti hulinaa. alkaakohan se vaan vanheta? Nemo nyt onkin sellainen ylisosiaalinen hössö! Ja aina kaikessa mukana...missä Hanna, siellä Nemo - usein kyllä Nismokin mutta se sentään saattaa vetäytyä omaankin rauhaan, Nemo kipittelee uteliaana arkiaskareissa ihan kantapäässä.

Tuukka murunen täytti eilen jo 10 -vuotta, iso poika!!! Meillä oli tosiaan lastenjuhlat ja jopa pinjatan halkaisusta selvittiin ilman sattumuksia :)

Ate rakas aloitti projektin "oma kenttä" ja ekat kaadot on jo tehty alueelta...oujee!